Kun kukaan ei katso toista kertaa...
se sattuu ihan helvetisti. Itsetunto on tällä hetkellä täysin nollassa. Olen eronnut pikkasen päällä 40 v. Ihan normaali nainen, ja olen luullut olevani edes siedettävän ehkä jopa nätinkinnäköinen ainakin kasvoista. Ylipainoa on, mutta en ole mikään lìikkumaton löllykkä. Työelämässä mukana ja liikun säännöllisesti. Paino putoaa pikku hiljaa. Pidän huolen niin hygienista kuin hiuksista, meikkaan "neutraalisti". Aina siistit hyvin istuvat vaatteet. Hymyilen, osaan keskustella, elämäniloa (on ollut). Tällä hetkellä alkaa olla mieli apea. Nettideittisivustoilla ei kukaan tykkää (muuta kuim joku elämänkoululainen) vaikka mielestäni ihan nätit kuvat ja muutama mainoslause itsestä, ei siis mikään kriteerilista miehille. Olen valinnut sellaisua, jotka voisin tavata. Ihan omasta ikähaarukasta ja "tavallisia" miehiä. En saa osumia omanikäisiltä, vain seksitarjouksia 50-60 ja 30-vuotiailta.
Yhdellä 3 foorumin profiilista on käynyt lähes 600 miestä ja yhteydenottoja vain em.ryhmistä.
Alkaa syömään naista, kun yhtään mätsiä ei tule. Tutut saavat kymmeniä ja treffavat koko ajan. En kerro totuutta, vaan valehtelen itsekin käyväni. Yhdet treffit ja mies ei ottanut yhytryyä sen jälkeen. Vaikka oli minusta nähnyt kivat ja puhuin samalla hauskalla mutta asiallisella tavalla kuin somessa.
Tuntuu todella pahalta, kun ei kelpaa. Että on niim ruma ettei baarissa, salilla jne kukaan katsoa kahta kertaa. Kuitenkin mielestäni "omantasoiset" naiseni saavat seuraa. En ole myrtsinnäköinen, päinvastoin.
Juuri äsken tuli jo itku. Tuntuu ohan helvetin pahalta. Kenellekään käynyt näin? Miten täältä aallonpohjalta pääsee pois....Tällä hetkellä pelottaa ajatus olla loppuelämä yksin...
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aivan liikaa teeskentelyä ja kaunistelua tämän aiheen tiimoilta.
On! Koskaan ennen ei terveet elämäntavat ja siihen kannustava kulttuuri ole ollut kaikkien ulottuvilla niin hyvin kuin nyt. Siihen tsempataan joka puolella.
Mutta jostain ihmeen syystä terveyden ja elämänlaadun kohottamiseen pyrkivä fitness-ilmiökin pyritään vääristelemään jotenkin pinnalliseksi ja jopa epäterveeksi, mikä kertoo omiaan siitä miten oikeaan terveys- ja kuntoilubuumin kalikka onkaan osunut siinä räksyttävässä laumassa jonka nimenomaan pitäisi siihen tarttua innosta puhisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko se ylipaino kuitenkin aika ratkaiseva tekijä? Olen samaa ikäluokkaa oleva mies. Hoikka ja harrastan urheilua. Vähän ylipainoisempia naisia on löytynyt monia, jotka ovat vaikuttaneet ihastuneen minuun ja halunneet jatkaa enemmänkin tapailua kuin minä. Sitten jos itse olen ihastunut pariin hoikempaan naiseen, niin ei ole tullut vastakaikua. Tietenkään se ei ole ainoa tekijä miehessä tai naisessa, mutta uskon, että aika ratkaiseva kuitenkin.
Mielenkiintoiselta: missa kohtaa painoa alkaa olla sen verran, että vaikuttaa? Itse 34 v. 158 ja 66 kg, Eli lievästi ylipainoinen.
Sehän riippuu ihan siitä, mistä tuo paino koostuu ja missä se on. Toinen voi noilla mitoilla olla täysin lihakseton mätisäkki ja näyttää viimeisillään raskaana olevalta, kun taas toinen on säännöllisesti liikuntaa harrastava tiimalasi jolla on lihaksen päällä peppu ja tissit. Ekalla varmasti siis on "liikaa", mutta tokalla monien mielestä ei.
Näytäppä 34v 158/66 joka näyttää urheilevalta tiimalasilta. Miksi pitää aina väittää älyttömyyksiä?
http://www.mybodygallery.com/photos-40747-body-shape.htm?StartAt=19#.Wn…
http://www.mybodygallery.com/photos-54574-body-shape.htm?StartAt=42#.Wn…
http://www.mybodygallery.com/photos-52000-body-shape.htm?StartAt=48#.Wn…
Siinä muutama esimerkki. En usko että näiden painossa olisi mitään valittamista miesten enemmistön mielestä. Ja ei, en väitä että he olisivat laihoja tai fitness-kunnossa, vaan että noillakin mitoilla voi olla ihan hyvällä tavalla muodokas jos harrastaa liikuntaa ja kilot menevät oikeisiin kohtiin. Siksi pelkkä paino ja pituus ei kerro vielä mitään, kun ei ole kyse merkittävästä ylipainosta (esim 100kg ei tietenkään tuossa pituudessa ikinä näytä ok:lta.)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sulla ylipainoa kuitenkin on. Itse olen painanut viimeisillään raskaana ollessani tuon verran ja oon 168cm (treenaan säännöllisesti). Kannattaa olla realistinen..
Niin siis selvennys vielä....nuo 158/66 mitat ei siis ole ap, vaan huutelin vaan tänne sivusta omia mittojani mielenkiinnosta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko se ylipaino kuitenkin aika ratkaiseva tekijä? Olen samaa ikäluokkaa oleva mies. Hoikka ja harrastan urheilua. Vähän ylipainoisempia naisia on löytynyt monia, jotka ovat vaikuttaneet ihastuneen minuun ja halunneet jatkaa enemmänkin tapailua kuin minä. Sitten jos itse olen ihastunut pariin hoikempaan naiseen, niin ei ole tullut vastakaikua. Tietenkään se ei ole ainoa tekijä miehessä tai naisessa, mutta uskon, että aika ratkaiseva kuitenkin.
Mielenkiintoiselta: missa kohtaa painoa alkaa olla sen verran, että vaikuttaa? Itse 34 v. 158 ja 66 kg, Eli lievästi ylipainoinen.
Sehän riippuu ihan siitä, mistä tuo paino koostuu ja missä se on. Toinen voi noilla mitoilla olla täysin lihakseton mätisäkki ja näyttää viimeisillään raskaana olevalta, kun taas toinen on säännöllisesti liikuntaa harrastava tiimalasi jolla on lihaksen päällä peppu ja tissit. Ekalla varmasti siis on "liikaa", mutta tokalla monien mielestä ei.
Näytäppä 34v 158/66 joka näyttää urheilevalta tiimalasilta. Miksi pitää aina väittää älyttömyyksiä?
http://www.mybodygallery.com/photos-40747-body-shape.htm?StartAt=19#.Wn…
http://www.mybodygallery.com/photos-54574-body-shape.htm?StartAt=42#.Wn…
http://www.mybodygallery.com/photos-52000-body-shape.htm?StartAt=48#.Wn…
Siinä muutama esimerkki. En usko että näiden painossa olisi mitään valittamista miesten enemmistön mielestä. Ja ei, en väitä että he olisivat laihoja tai fitness-kunnossa, vaan että noillakin mitoilla voi olla ihan hyvällä tavalla muodokas jos harrastaa liikuntaa ja kilot menevät oikeisiin kohtiin. Siksi pelkkä paino ja pituus ei kerro vielä mitään, kun ei ole kyse merkittävästä ylipainosta (esim 100kg ei tietenkään tuossa pituudessa ikinä näytä ok:lta.)
Juu, eli 2x läskivatsa + makkaraselkä, ja yksi vetää vatsaa sisälle kuvaa varten, kroppa peitettynä.
Aika pitkä matka urheilevaan, tai oikeasti liikuntaa harrastavaan, tiimalasiin.
Tämä totuuden torvi-viesti poistetaan varmaan kohta. Niin että muut voivat valehdella kuinka upealta näyttää, ja sitten joku toinen ap voi taas ihmetellä miksi ei saa niitä miehiä mitä haluaisi.
Ehkä ap:sta paistaa epätoivo?! Sitä ei itse välttämättä huomaa...
Kannattaa lähteä liikenteeseen rennolla asenteella, eikä miettiä sitä että mun on pakko löytää Se Oikea. Yleensä sellaiset tyypit saa seuraa jotka ovat rentoja ja hauskaa seuraa, ulkonäöstä riippumatta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko se ylipaino kuitenkin aika ratkaiseva tekijä? Olen samaa ikäluokkaa oleva mies. Hoikka ja harrastan urheilua. Vähän ylipainoisempia naisia on löytynyt monia, jotka ovat vaikuttaneet ihastuneen minuun ja halunneet jatkaa enemmänkin tapailua kuin minä. Sitten jos itse olen ihastunut pariin hoikempaan naiseen, niin ei ole tullut vastakaikua. Tietenkään se ei ole ainoa tekijä miehessä tai naisessa, mutta uskon, että aika ratkaiseva kuitenkin.
Mielenkiintoiselta: missa kohtaa painoa alkaa olla sen verran, että vaikuttaa? Itse 34 v. 158 ja 66 kg, Eli lievästi ylipainoinen.
Tuo ei todellakaan ole "lievää" tuo sun ylipainos...
Vierailija kirjoitti:
Vitut näitä vastauksia taas että ylipaino on este treffeille! Näettekö yhtään ympärillenne vaikka kauppakeskuksessa lampsiessa millaisia pariskuntia siellä tulee vastaan, siinä on kuulkaa hottikset hyvin hyvin kaukana.
Aika monet lihoaa kun suhde etenee, vakiintuu, lasten jälkeen, kun ikää tulee. Ihmiset eivät välitä enää, kun kumppani on varmistettu, lukittu.
Vierailija kirjoitti:
Vitut näitä vastauksia taas että ylipaino on este treffeille! Näettekö yhtään ympärillenne vaikka kauppakeskuksessa lampsiessa millaisia pariskuntia siellä tulee vastaan, siinä on kuulkaa hottikset hyvin hyvin kaukana.
Riittää mennä yliopiston bileisiin. Siellä näkee miten pullukkanörttityttöä tullaan pokaamaan monta kertaa illan aikana
Vierailija kirjoitti:
Vitut näitä vastauksia taas että ylipaino on este treffeille! Näettekö yhtään ympärillenne vaikka kauppakeskuksessa lampsiessa millaisia pariskuntia siellä tulee vastaan, siinä on kuulkaa hottikset hyvin hyvin kaukana.
Eihän se este ole. Silloin toin kannattaa itsekin katsella niitä ylipainoisia ihan reilusti.
Miksi haet kumppania jostain netistä? Katsele ympärillesi ja tee aloitteita kaikille kiinnostaville miehille. Vaikka kymmenen joka päivä. Kaupassa, kävelylenkillä, missä vain. Hommaa koira, koiralenkillä saa hyvin tehtyä itseään tykö, kun on jokin ei-epäilyttävä keskustelunaloitusmahdollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko se ylipaino kuitenkin aika ratkaiseva tekijä? Olen samaa ikäluokkaa oleva mies. Hoikka ja harrastan urheilua. Vähän ylipainoisempia naisia on löytynyt monia, jotka ovat vaikuttaneet ihastuneen minuun ja halunneet jatkaa enemmänkin tapailua kuin minä. Sitten jos itse olen ihastunut pariin hoikempaan naiseen, niin ei ole tullut vastakaikua. Tietenkään se ei ole ainoa tekijä miehessä tai naisessa, mutta uskon, että aika ratkaiseva kuitenkin.
Mielenkiintoiselta: missa kohtaa painoa alkaa olla sen verran, että vaikuttaa? Itse 34 v. 158 ja 66 kg, Eli lievästi ylipainoinen.
Tuo ei todellakaan ole "lievää" tuo sun ylipainos...
Ei kannata provota, ei mee läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko se ylipaino kuitenkin aika ratkaiseva tekijä? Olen samaa ikäluokkaa oleva mies. Hoikka ja harrastan urheilua. Vähän ylipainoisempia naisia on löytynyt monia, jotka ovat vaikuttaneet ihastuneen minuun ja halunneet jatkaa enemmänkin tapailua kuin minä. Sitten jos itse olen ihastunut pariin hoikempaan naiseen, niin ei ole tullut vastakaikua. Tietenkään se ei ole ainoa tekijä miehessä tai naisessa, mutta uskon, että aika ratkaiseva kuitenkin.
Mielenkiintoiselta: missa kohtaa painoa alkaa olla sen verran, että vaikuttaa? Itse 34 v. 158 ja 66 kg, Eli lievästi ylipainoinen.
En voi kaikkien puolesta sanoa, mutta voin vannoa, että 10 kg hoikempana menekkisi olisi aivan varmasti parempaa.[/quote
Selvennys, en siis ole ap. Varmasti menekki voisi olla parempi, mutta mun elämäntavoite ei ole olla mahdollisimman haluttava. Varmasti menekki olisi parempi,jos olisi sellainen Tai tuollainenkin, mutta onko se sen arvoista? Minusta ei. Oma tavoitteeni on saavuttaa normaalipaino. Ja mies, jonka toivon elämänkumppaniksi, on mies jolle se riittää.
niin minkä arvoista on olla ylipainoinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko se ylipaino kuitenkin aika ratkaiseva tekijä? Olen samaa ikäluokkaa oleva mies. Hoikka ja harrastan urheilua. Vähän ylipainoisempia naisia on löytynyt monia, jotka ovat vaikuttaneet ihastuneen minuun ja halunneet jatkaa enemmänkin tapailua kuin minä. Sitten jos itse olen ihastunut pariin hoikempaan naiseen, niin ei ole tullut vastakaikua. Tietenkään se ei ole ainoa tekijä miehessä tai naisessa, mutta uskon, että aika ratkaiseva kuitenkin.
Mielenkiintoiselta: missa kohtaa painoa alkaa olla sen verran, että vaikuttaa? Itse 34 v. 158 ja 66 kg, Eli lievästi ylipainoinen.
En voi kaikkien puolesta sanoa, mutta voin vannoa, että 10 kg hoikempana menekkisi olisi aivan varmasti parempaa.[/quote
Selvennys, en siis ole ap. Varmasti menekki voisi olla parempi, mutta mun elämäntavoite ei ole olla mahdollisimman haluttava. Varmasti menekki olisi parempi,jos olisi sellainen Tai tuollainenkin, mutta onko se sen arvoista? Minusta ei. Oma tavoitteeni on saavuttaa normaalipaino. Ja mies, jonka toivon elämänkumppaniksi, on mies jolle se riittää.
Minäkin koitan alittaa alkoholin kulutuksen riskirajaa. Se saa riittää kumppanille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko se ylipaino kuitenkin aika ratkaiseva tekijä? Olen samaa ikäluokkaa oleva mies. Hoikka ja harrastan urheilua. Vähän ylipainoisempia naisia on löytynyt monia, jotka ovat vaikuttaneet ihastuneen minuun ja halunneet jatkaa enemmänkin tapailua kuin minä. Sitten jos itse olen ihastunut pariin hoikempaan naiseen, niin ei ole tullut vastakaikua. Tietenkään se ei ole ainoa tekijä miehessä tai naisessa, mutta uskon, että aika ratkaiseva kuitenkin.
Mielenkiintoiselta: missa kohtaa painoa alkaa olla sen verran, että vaikuttaa? Itse 34 v. 158 ja 66 kg, Eli lievästi ylipainoinen.
En voi kaikkien puolesta sanoa, mutta voin vannoa, että 10 kg hoikempana menekkisi olisi aivan varmasti parempaa.[/quote
Selvennys, en siis ole ap. Varmasti menekki voisi olla parempi, mutta mun elämäntavoite ei ole olla mahdollisimman haluttava. Varmasti menekki olisi parempi,jos olisi sellainen Tai tuollainenkin, mutta onko se sen arvoista? Minusta ei. Oma tavoitteeni on saavuttaa normaalipaino. Ja mies, jonka toivon elämänkumppaniksi, on mies jolle se riittää.
Minäkin koitan alittaa alkoholin kulutuksen riskirajaa. Se saa riittää kumppanille.
Mutta onko se sen arvoista, kun et voi kokoajan tissutella?
Vierailija kirjoitti:
se sattuu ihan helvetisti. Itsetunto on tällä hetkellä täysin nollassa. Olen eronnut pikkasen päällä 40 v. Ihan normaali nainen, ja olen luullut olevani edes siedettävän ehkä jopa nätinkinnäköinen ainakin kasvoista. Ylipainoa on, mutta en ole mikään lìikkumaton löllykkä. Työelämässä mukana ja liikun säännöllisesti. Paino putoaa pikku hiljaa. Pidän huolen niin hygienista kuin hiuksista, meikkaan "neutraalisti". Aina siistit hyvin istuvat vaatteet. Hymyilen, osaan keskustella, elämäniloa (on ollut). Tällä hetkellä alkaa olla mieli apea. Nettideittisivustoilla ei kukaan tykkää (muuta kuim joku elämänkoululainen) vaikka mielestäni ihan nätit kuvat ja muutama mainoslause itsestä, ei siis mikään kriteerilista miehille. Olen valinnut sellaisua, jotka voisin tavata. Ihan omasta ikähaarukasta ja "tavallisia" miehiä. En saa osumia omanikäisiltä, vain seksitarjouksia 50-60 ja 30-vuotiailta.
Yhdellä 3 foorumin profiilista on käynyt lähes 600 miestä ja yhteydenottoja vain em.ryhmistä.Alkaa syömään naista, kun yhtään mätsiä ei tule. Tutut saavat kymmeniä ja treffavat koko ajan. En kerro totuutta, vaan valehtelen itsekin käyväni. Yhdet treffit ja mies ei ottanut yhytryyä sen jälkeen. Vaikka oli minusta nähnyt kivat ja puhuin samalla hauskalla mutta asiallisella tavalla kuin somessa.
Tuntuu todella pahalta, kun ei kelpaa. Että on niim ruma ettei baarissa, salilla jne kukaan katsoa kahta kertaa. Kuitenkin mielestäni "omantasoiset" naiseni saavat seuraa. En ole myrtsinnäköinen, päinvastoin.
Juuri äsken tuli jo itku. Tuntuu ohan helvetin pahalta. Kenellekään käynyt näin? Miten täältä aallonpohjalta pääsee pois....Tällä hetkellä pelottaa ajatus olla loppuelämä yksin...
Mulla oli aikoinaan ihan sama. Ero oli tietysti paha kolaus kun kuvittelin kaiken olevan suhteellisen ok. No mutta , sitten ajattelin että kyllä tästäkin päästään yli ja mahdollisuuksia on parisuhderintamalla edelleen, jopa valinnan mahdollisuuksia. Toisin kävi, kukaan ei huolinut keski-ikäistä tavismiestä. Nyt on vuosia kulunut paljon ja olen sopeutunut elämään yksin, en enää kovin usein edes haaveile kumppanista. No elämä on, Thaimaasta sais varmaan jonkun jos oikein kova halu olisi, mutta ei taida maksaa vaivaa...
mies
Tossa iässä miehet on niskanpäällä. Sun pitää miettiä miten erotut muista naisista,mikä juuri sinussa on hyvää.Voisitko tavata miehiä muualla kuin netissä?
Ap on epätoivoinen ja siksi miehet juoksevat pakoon.
AP tässä.
Kiitps viesteistä. Ilmeisesti se on sitten se ylipainoa. Sitä arvelinkin. Menee siis aikansa ennen kuin olen normaalipainossa. Paino on jakaantunut melko tasaisesti enkä ole tosiaan mikään pullerovatsainen tmv.
Liikuntaan pääsin kiinni pitkällisen vaivan poistutta leikkauksella.
Joku kysyi onko lyhyet hiukset, ei ole.
Netistä koitan etsiä oman henkiset ja -kokoiset. En edes klikkaile hyvännäköisiä. Mietin vaan kun en tosiaan kelpaa edes ns. Taviksille. Elämänkoulu on ok, jos elämä on halussa mutta monesti kuvista voi päätellä mm. että viina virtaa ja.
En ole viestitellyt epätoivoisena vaan kevyesti. Kuutenkin luulis jonkun olevan joka haluaisi sitoutua. En minäkään ole suin päin yhteenmuuttamassa. Mietin vain että millaisia muijia niillä miehillä on ollut, kun ei uskalleta sitoitua. Helppo ei ollut minunkaan liittoni, mutta en ole menettänyt toivoa uudesta pysyvästä suhteesta.
En
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetin pakkomielle monella naisella on siitä parisuhteesta? Ei kenenkään "tasoa" määritä,
onko miestä vai ei. Nyt kuulkaas eukot, mies ei ole mikään onnistumisen mitta. Elämästä voi ja kannattaa nauttia ilman jotain m i e s t ä. Ihan on ylimainostettu se sellainen otus kuin mies. Uskokaa pois ja vapauttakaa itsenne noista piinaavista mies ajatuksista.
Meitä ei ketään olisi täällä, jos ei mies himoitsisi naista ja päinvastoin. Se on aika perustavanlaatuinen tarve.
Juu, mutta kun se tarve johtaa jossain vaiheessa siihen pisteeseen että oma elämä ei ole mitään jos tarpeen kohde ei ole mukana erityisesti sosiaalisissa näyttäytymistilanteissa.
Muutama vuosi sitten sain tarpeekseni rouvan järkkäämistä kissanristiäismenoista ja käskin hänen mennä yksinään. Alkuunsa kuulemna otti koville olla ainoa "miehetön" ja sai juorua osakseen, mutta kun ns taustakuviomme ei ole muuttunut mihinkään niin juorut ovat loppuneet ja muitakin "miehettömiä" alkanut olemaan - ovatko leidit huomanneet että aivan sama onko karvanaama mukana vai ei, tai sitten muut karvanaamat rohkaistuneet esimerkistäni ja todenneet että menkööt yksin pipoaloihin jos itseä ei kiinnosta.
Kyllä sulla ylipainoa kuitenkin on. Itse olen painanut viimeisillään raskaana ollessani tuon verran ja oon 168cm (treenaan säännöllisesti). Kannattaa olla realistinen..