Kun kukaan ei katso toista kertaa...

se sattuu ihan helvetisti. Itsetunto on tällä hetkellä täysin nollassa. Olen eronnut pikkasen päällä 40 v. Ihan normaali nainen, ja olen luullut olevani edes siedettävän ehkä jopa nätinkinnäköinen ainakin kasvoista. Ylipainoa on, mutta en ole mikään lìikkumaton löllykkä. Työelämässä mukana ja liikun säännöllisesti. Paino putoaa pikku hiljaa. Pidän huolen niin hygienista kuin hiuksista, meikkaan "neutraalisti". Aina siistit hyvin istuvat vaatteet. Hymyilen, osaan keskustella, elämäniloa (on ollut). Tällä hetkellä alkaa olla mieli apea. Nettideittisivustoilla ei kukaan tykkää (muuta kuim joku elämänkoululainen) vaikka mielestäni ihan nätit kuvat ja muutama mainoslause itsestä, ei siis mikään kriteerilista miehille. Olen valinnut sellaisua, jotka voisin tavata. Ihan omasta ikähaarukasta ja "tavallisia" miehiä. En saa osumia omanikäisiltä, vain seksitarjouksia 50-60 ja 30-vuotiailta.
Yhdellä 3 foorumin profiilista on käynyt lähes 600 miestä ja yhteydenottoja vain em.ryhmistä.

Alkaa syömään naista, kun yhtään mätsiä ei tule. Tutut saavat kymmeniä ja treffavat koko ajan. En kerro totuutta, vaan valehtelen itsekin käyväni. Yhdet treffit ja mies ei ottanut yhytryyä sen jälkeen. Vaikka oli minusta nähnyt kivat ja puhuin samalla hauskalla mutta asiallisella tavalla kuin somessa.

Tuntuu todella pahalta, kun ei kelpaa. Että on niim ruma ettei baarissa, salilla jne kukaan katsoa kahta kertaa. Kuitenkin mielestäni "omantasoiset" naiseni saavat seuraa. En ole myrtsinnäköinen, päinvastoin.

Juuri äsken tuli jo itku. Tuntuu ohan helvetin pahalta. Kenellekään käynyt näin? Miten täältä aallonpohjalta pääsee pois....Tällä hetkellä pelottaa ajatus olla loppuelämä yksin...