Diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppimisvaikeudet voivat johtua monesta eri syystä. Neuropsykologia voi vastata millä aivojen alueella ongelma voisi olla, mutta eipä siitä hirveämmin apua alue. Tärkeintä on tiedostaa se, että vaikka olisi oppimisvaikeuksia, ihminen voi silti oppia. Oppiminen voi vaatia paljon enemmän toistoja ja opetusmetodit tulee olla yksilölle sopivia. Aivojen synaptisten yhteyksien kannalta sanonta "käytä sitä tai hukkaa se" pätee. Eli mitä enemmän aivoja käyttää, sitä paremmaksi yhteydet rakentuvat. Tästä syystä vanhemmiten aivojen kokokin pienenee, koska ei tarvita niin paljoa yhteyksiä moniin eri hermosoluihin, vaan ainostaan ne  merkittävimmät jäävät jäljelle.

Poliittisesti korrektein kommentti psykologin papereissa oli "prosessointinopeus on erittäin heikkoa tasoa..." Hymyilytti kuin luin sitä työssäni. Kauniisti ilmaistu ikävä asia.

Eikö tuo prosessointinopeus käytännössä tarkoita nopeuden tai hitauden arviointia? Jos joku on hitaampi oppija, niin ei se vielä tarkoita heikkolahjaisuutta. Joku nopeampi voi oppia vaikka ulkoa asiat, mutta ei välttämättä perehdy opeteltaviin asioihin kunnolla saati ymmärrä, miten opeteltava asia on käytännössä.

Itselläni epäillään tuota ja kyllä se tuntui/tuntuu pahalta kuulla vaikka sitä osasi hieman odottaakin. :( Vaikka kuinka ajattelee siellä niitä testejä tehdessä selviytyen edes jotenkin hyvin, niin silti todellisuus olikin muuta. Ja 33v. olen. Lapsuudessa kävin tukiopetuksissa, mutten tiedä sitten oliko siitä apua. Lukemaan oppiminen oli vaikeaa. Vihaan edelleen matematiikkaa, esitelmien pitoa ym. Koulussa pahemman tilanteesta teki vielä koulukiusaaminen, jota kesti sen 9v. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni epäillään tuota ja kyllä se tuntui/tuntuu pahalta kuulla vaikka sitä osasi hieman odottaakin. :( Vaikka kuinka ajattelee siellä niitä testejä tehdessä selviytyen edes jotenkin hyvin, niin silti todellisuus olikin muuta. Ja 33v. olen. Lapsuudessa kävin tukiopetuksissa, mutten tiedä sitten oliko siitä apua. Lukemaan oppiminen oli vaikeaa. Vihaan edelleen matematiikkaa, esitelmien pitoa ym. Koulussa pahemman tilanteesta teki vielä koulukiusaaminen, jota kesti sen 9v. 

Minulla on tuo diagnoosi laaja-alaiset oppimisvaikeudet, jonka sain yläasteella, kun psykologin testeissä ilmeni epätasaisuutta ja taitoni olivat enemmänkin laaja-alaisten oppimisvaikeuksien (ent. heikkolahjaisuus, olen googlettanut) tasoa kehitysvamman sijaan. Tosiaan minulla on ollut lievä kehitysvamma-diagnoosina, jonka sain viidennellä luokalla lastenpsykiatriselta poliklinikalta. Samalla tuli autismi-diagnoosi.

Tuoreimmissa koulupsykologin testeissäkin kognitioni on normaalilla tasolla (jos nyt OmaKanta totta puhuu) epätasaisine kykyprofiileineen, ja taitoni ovat heikon ja heikon keskitason rajamailla. Muistan olleeni yleistiedossa ja matriisitehtävässä (kutsun sitä Mensa-testiksi, koska tuli mieleen se ilmaisversio, jonka tein joskus vitsillä) oli hyviä. Ainakin jälkimmäinen oli OmaKannasta löydetyn tiedon mukaan keskitasoa.

Lievä kehitysvamma- ja myöhemmin laaja-alaiset oppimisvaikeudet-diagnooseista huolimatta suoritin yläasteen arvosanoin ilman yksilöllistämisiä 6:ta ja 7:ää saaden. Hyvällä tuurilla saatoin saada 8:aa, ainakin yhteiskuntaopista ja äidinkielestä. Matematiikka on ollut ala-asteesta alkaen vaikeaa, ja se yksilöllistettiin. Arvosana oli matematiikasta 7*, joka vastanee yleisopetuksen 5:tä. Ala-asteen arvosanoista en muista mitään, mutta sen tiedän, että minun kohdalla mietittiin kokonaan opetuksen yksilöllistämistä ja ollessani viidenellä luokalla minulle ei suositeltu tiedollista opetusta, vaikka erityisopettajan mukaan hain itse tietoa ja olin jopa tunnollinen ja ahkera. Outoa, luulin olevani huono oppija, joka stressasi kokeisiin lukemista inhoten pitkiä tekstejä. Totta kai otettava huomioon, että minulla oli mekaaninen lukutaito, mutta sitten taas luetun ymmärtäminen, se oli sitten toinen tarina.

Tämä autismi-termi tuntunee olevan aika häilyvä kohdallani: lapsena sain diagnoosin vaikea-asteisesta semanttis-pragmaattisesta dysfasiasta autistisin piirtein, viidennellä luokalla olinkin ilmiselvä autisti, yläasteella olinkin autismipiirteinen kehitysvammainen ja psykologin epikriisin mukaan olin yläasteen loppupuolella Asperger-piirteinen henkilö varustettuna laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla. Kuitenkin löydän OmaKannasta sekä kuntoutuspapereista F84.0 autismi sekä laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Ota tuosta nyt selvää, mikä sitten olen: lapsuusiän autisti, asperger, autismi-/as-piirteinen vai epätyypillinen autisti, jos luokiteltaisiin vielä 2000-luvulla käytettyjen termien mukaan. Tiedän, että jotkut ei uskoisi minua autistiseksi tai edes piirteiseksi. No, tähän lienee syynä sukupuolenikin (olen nainen), vaikken edes maskaa tai ole suunnitellut moista. Puhunkin jopa selkeästi joidenkin mielestä, vaikka vielä yläasteella jotkut uskalsi mainita, ettei puheestani saanut selvää.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni epäillään tuota ja kyllä se tuntui/tuntuu pahalta kuulla vaikka sitä osasi hieman odottaakin. :( Vaikka kuinka ajattelee siellä niitä testejä tehdessä selviytyen edes jotenkin hyvin, niin silti todellisuus olikin muuta. Ja 33v. olen. Lapsuudessa kävin tukiopetuksissa, mutten tiedä sitten oliko siitä apua. Lukemaan oppiminen oli vaikeaa. Vihaan edelleen matematiikkaa, esitelmien pitoa ym. Koulussa pahemman tilanteesta teki vielä koulukiusaaminen, jota kesti sen 9v. 

Kommentoija nro. 43:na lisään, että itsellänikin oli suoraaan sanoen kammo matematiikkaa kohtaan. Isot luvut puistatti minua. Nykyään osaan laskimen avulla laskea peruslaskutoimituksia sekä prosentteja. Joitain pieniä laskutoimituksia osaan laskea päässä, mutten silti ole mestari päässälaskemisessa. Yläasteella ja ammattikoulussa sisäistin edes väliaikaisesti sinit, cosinit ja tanit. X:ää ja Y:tä en osaa ratkoa

Ja tuosta matikkakammosta. Se näyttää olevan oikeasti olemassa. Luulin olevani ainoa tuon "naurettavan" pelon kanssa. Erityisesti tytöillä on havaittu sitä, eikä tarvitse välttämättä olla minun tapaan vaikeuksia siinä.

Minulla itselläni myös kiusaaminen teki pahaa koulussa, ja minusta tuli ujompi, minkä takia en uskaltanut tutustua ihmisiin enkä uskaltanut keksiä puheenaihetta. Ryhmätöitäkin vihasin ja olisin halunnut niistä vapautuksen. Epäilin olevani lievästi masentunut ja kärsineeni sosiaalisten tilanteiden pelosta, mutten koskaan päässyt tutkimuksiin vaikka olisin halunnut 9. luokalla selvittää asiaa. Edelleen poden nuorena aikuisena epävarmuutta, enkä hirveämmin uskalla tehdä mitään ajatellessani, miten kömpelö ja tyhmäkin olen monessa asiassa. Vammaisen (se oli yläasteella synonyymi kehitysvammaiselle) leimankin sain muilta ikätovereilta. Juu, ja eihän minulla aivojakaan ollut kuulemani mukaan. No, ei minua älyllä olekaan siunattu, kun diagnoosina on laaja-alaiset oppimisvaikeudet eli heikkolahjaisuus. Mitä sitä nyt ruveta kaunistelemaankaan asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on itse varautunut diagnoosiin, vielä pari kertaa testeissä käyntiä niin saadaan tulokset.

Olen siis nuori, mulla on oppimisvaikeuksia ja myös keskittymisvaikeuksia.

Pelottaa hieman, koska dg varmaan rajoittaa aika paljon opiskelua ja elämää muutenkin.

Ei hätää, aina voi mennä Vihreiden puoluetoimistoon töihin. Siellä ei tarvitse ajatella omilla aivoilla. Riittää kun osaa toistaa papukaijana "Meillä on unelma".

N-sanat ainakin menestyvät kiintiöihmisinä ko. puolueessa. Vielä kun avattaisiin kiintiöpaikat valtaväeatön kehareille ja niille melkein kehareille.

Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat käytännössä vammaisuutta, vaikka teoriassa nämä henkilöt menevät normaaliälyisistä. ÄO on korkeampi kuin lievästi kehitysvammaisella, mutta matalampi kuin keskinkertaisella. Moni terveen kirjoissa oleva heikko lähenee kehitysvammaista tasoltaan, mitä tulee perusasioiden omaksumiseen ja arkisten asioiden hoitamiseen. Peruskoulussa tuetaan ja tuetaan, mutta eipä ole kolmiportaisen tuen taika mitään ihmeitä tehnyt, jotta nuori tulisi nohevammaksi. Yli 20 oppilaan joukossa ne notkuvat oppimatta edes lukemaan ja kirjoittamaan. Pelkkiä huonoja oppijoita ei pidä tuomita heikkolahjaisiksi. Ne huonot oppijat ovat sellaisia vitosen ja kutosen oppilaita, joille koulu ei maistu mutta ovat muuten mukavia, hoksaavia, hyviä sosiaalisissa suhteissa sekä käytännön asioissa kuten teknisissä jutuissa. Reippaalla vaikutelmalla he hankkivat vaikkapa oppisopimuksella itselleen ammatin ja tienaavat jopa minua, opea enemmän. Todellisille heikoille jo sosiaaliset suhteetkin ovat hankalia ylläpidettäviksi, kun ei ole tilannetajua ja ei pysytä kärryillä abstrakteissa asioissa. Heikoille on mahdotonta keksiä edes ammattia, jossa pärjätä, sillä siivoojan työkin on tänä päivänä kello kaulassa suoritettavaa ja keskiarvon tulisi alkaa seiskalla, koulussa on kieliä, matematiikkaa jne. Ennen oli avustavia töitä, joissa heilläkin oli mahdollisuus pärjätä ja hankkia elanto. Automatisaatio on suistanut monet yksinkertaiset avustavat työt. Tässä yhteiskunnassa on kohta vain tekoälytutkijoita ja ohjelmoijia, kun hoitajat, kaupan myyjät ja siivoojatkin nähdään "naurettavina", "turhina" ja "tyhminä", ja sitten korkeakoulutetaan yli 60 prosenttia kansalaisista. Kourassa onkin hieno korkeakoulututkinto, mutta työllistyminen onkin heikkoa.

Nykynuorilla luku- ja kirjoitustaito on aivan heikkoa. Ja kyse on ihan nuorista, joilla ei ole lapsuudessa välttämättä huomattu mitään häikkää. Historian tunnilla he eivät tunnista esim. Hitleriä tai Mannerheimia kuvasta. Siis oikeasti, yli 20 vuotta moni tunnisti tunnetut henkilöt edes kuvista ja nimestä, vaikkeivät olisi pintaa syvemmälle perehtyneet. Miten he pärjäävät peruskoulun jälkeen, kun oppivelvollisuusikää nostettiin 18 ikävuoteen. Samalla sitten on säästösyistä toteutettu inkluusiota (jonka piti alunperin koskea fyysisesti vammaisia, jos tämä seikka kiinnostanee) ja erityisopetuksen tarvitsijoita on enemmän kuin itse erityisopettajia. No niinpä sitten opettaja on sosiaalityöntekijä, poliisi, avustaja, erityisopettaja ja kohta varmaan koulun siivoojakin.

Koko diagnoosin laaja-alaiset oppimisvaikeudet saisi yhdistää lievä keva-diagnoosiin, sillä monet heikkolahjaisista (jollaisiksi heitä sanottiin vielä 90-luvulla) eivät selviydy monimutkaistuneesta yhteiskunnasta sähköistymisen ja automatisaation myötä. Näin myös henkilö pääsisi helpoiten avun piiriin, saisi eläkkeen tai tuen työpaikalle sekä muita räätälöityjä palveluita. Jotkut noista laaja-alaisista oppimisvaikeuksista tarkentuu lieväksi kevaksi myöhemmin ja tarkentuisi varmaan lisääkin, jos vanhemmat suostuisivat lapsen tutkimuksiin keva-poliklinikalle mutta vanhempien mielestä se olisi nuorille liian raskasta tajuta, missä ovat tutkimuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Miettisin, että mitä vanhempani tekivät väärin. Joiko äiti esim. raskausaikana tai käyttikö vaarallisia lääkkeitä tms. Ja miksei huomannut minussa olevan mitään "vikaa" lapsena, että onko kenties hänellä itselläänkin ymmärrys vähän alemmalla tasolla...

Niitä syntyy serkkujen tai sisarusten välisistä suhteista.

Vierailija kirjoitti:

Saako oppisvaikeuksista eläkkeen, jos ei kuntoudu?

Laaja-alaisten oppimisvaikeuksien takia ei myönnetä tk-eläkettä, vaikka toimintakyky olisi lähellä kehitysvamman tasoa. Ihan jo syystäkin ko. diagnoosi saisi yhdistyä lievään keva-diagnoosiin, sillä heikkolahjaisenakin henkilöllä on ihan samat vaikeudet kuin kehitysvammaisella ja jopa enemmänkin.

Ihan raadollisesti ja rehellisesti sanottuna heikkolahjahjaisuus on tyhmyyttä. Normaalit aikuisen velvollisuudet ja oikeudet ovat heille vaikeita suoritettaviksi arjen toiminnoista alkaen.

Kehitysvammainen on jo merkittävästi tyhmä lievemmilläänkin. Heitä tosin ymmärretään ja tuetaan paljonkin. Saa eläkkeen, on tuetut työtoiminnat sekä asumiset, on erityisammattikoulut - yhteiskunta tasoittaa tietä.

Jos itse pitäisi valita kehitysvammaisen ja heikkolahjaisen väliltä, olisin kehitysvammainen kuin heikkolahjainen johtuen yhteiskunnan tuesta ja ymmärryksestä.

Molemmat, niin lievästi kehitysvammaiset kuin heikkolahjaiset tajuavat erilaisuuteensa ja kärsivät mahdollisesti siitä. Edellä mainitut pääsevät tosin palveluiden piiriin. Heikkolahjaisen ja normaalin rajamailla olevat joutuvat selviytymään rimaa hipoen elämästään.

Tiedän, miten karkeata kieltä käytän mutta kaunistelemalla tilanneta asia ei muutu toisenlaiseksi. Tässä maailmassa on ihmisiä, joilla ei ole älyä. On ihmisiä, jotka ovat lyhyempiä kuin toiset. On ihmisiä, joilla ei ole Beethovenin taitoja. On ihmisiä, joilla ei ole toimivat jalat. Silti voit sanoa, että kaikista ei tule Beethovenin tai Paavo Nurmen kaltaisia menestyjiä jääden historian kirjoihin. Tai että joillakin on enemmistöä heikompi näkkyky. Sitä ei saa sanoa ääneen, että joku on älykkäämpi kuin toinen tai joku on tyhmempi kuin toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettisin, että mitä vanhempani tekivät väärin. Joiko äiti esim. raskausaikana tai käyttikö vaarallisia lääkkeitä tms. Ja miksei huomannut minussa olevan mitään "vikaa" lapsena, että onko kenties hänellä itselläänkin ymmärrys vähän alemmalla tasolla...

Niitä syntyy serkkujen tai sisarusten välisistä suhteista.

Selittää paljonkin uussuomalaisten äo:n.

Vierailija kirjoitti:

Saako oppisvaikeuksista eläkkeen, jos ei kuntoudu?

Heimopukukansa ainakin pääsee heti 18 vuotta täytettyään tk-eläkkeelle, ja äo on juurikin tasoa 70-85 johtuen serkusliittojen suosimisesta. Ei tarvitse edes yrittää töitä missään muodossa saati opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppimisvaikeudet voivat johtua monesta eri syystä. Neuropsykologia voi vastata millä aivojen alueella ongelma voisi olla, mutta eipä siitä hirveämmin apua alue. Tärkeintä on tiedostaa se, että vaikka olisi oppimisvaikeuksia, ihminen voi silti oppia. Oppiminen voi vaatia paljon enemmän toistoja ja opetusmetodit tulee olla yksilölle sopivia. Aivojen synaptisten yhteyksien kannalta sanonta "käytä sitä tai hukkaa se" pätee. Eli mitä enemmän aivoja käyttää, sitä paremmaksi yhteydet rakentuvat. Tästä syystä vanhemmiten aivojen kokokin pienenee, koska ei tarvita niin paljoa yhteyksiä moniin eri hermosoluihin, vaan ainostaan ne  merkittävimmät jäävät jäljelle.

Poliittisesti korrektein kommentti psykologin papereissa oli "prosessointinopeus on erittäin heikkoa tasoa..." Hymyilytti kuin luin sitä työssäni. Kauniisti ilmaistu ikävä asia.

Eikö tuo prosessointinopeus käytännössä tarkoita nopeuden tai hitauden arviointia? Jos joku on hitaampi oppija, niin ei se vielä tarkoita heikkolahjaisuutta. Joku nopeampi voi oppia vaikka ulkoa asiat, mutta ei välttämättä perehdy opeteltaviin asioihin kunnolla saati ymmärrä, miten opeteltava asia on käytännössä.

Siis hitaat piuhat on juuri tyhmyyttä. Tottakai kutakuinkin normaaliksi käsitetyt ihmiset oppii ja tajuaa mitä vaan, jos aikaa on rajattomasti käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako oppisvaikeuksista eläkkeen, jos ei kuntoudu?

Heimopukukansa ainakin pääsee heti 18 vuotta täytettyään tk-eläkkeelle, ja äo on juurikin tasoa 70-85 johtuen serkusliittojen suosimisesta. Ei tarvitse edes yrittää töitä missään muodossa saati opiskella.

Monelta valtaväestön lievästi kehitysvammaiseltakin vaaditaan enemmän ja ovat jopa halukkaita tekemään jonkinlaista työtä.

Teini voi kyllä saada dg:n ihan kiukutteluaan. Tiedän yhden keva-dg:n saaneen ja 100% tiedän, ettei ole. Oikea vaiva on laiskuus ja hukassa elämänsä kanssa. Mikään ei mennyt putkeen ja alkoi verhoutua osaamattomuuden taakse. Sitten vaan testit huonosti ja uhriutuminen päälle. Ressukaksi heittäytyminen ja mitään tietämättömyys -> tadaa, kehitysvamma ja sitä kautta "selitys" kaikelle. Nuori ihminen ei vaan tajua, että ei kehitysvammaisuus ole mikään etu elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppimisvaikeudet voivat johtua monesta eri syystä. Neuropsykologia voi vastata millä aivojen alueella ongelma voisi olla, mutta eipä siitä hirveämmin apua alue. Tärkeintä on tiedostaa se, että vaikka olisi oppimisvaikeuksia, ihminen voi silti oppia. Oppiminen voi vaatia paljon enemmän toistoja ja opetusmetodit tulee olla yksilölle sopivia. Aivojen synaptisten yhteyksien kannalta sanonta "käytä sitä tai hukkaa se" pätee. Eli mitä enemmän aivoja käyttää, sitä paremmaksi yhteydet rakentuvat. Tästä syystä vanhemmiten aivojen kokokin pienenee, koska ei tarvita niin paljoa yhteyksiä moniin eri hermosoluihin, vaan ainostaan ne  merkittävimmät jäävät jäljelle.

Poliittisesti korrektein kommentti psykologin papereissa oli "prosessointinopeus on erittäin heikkoa tasoa..." Hymyilytti kuin luin sitä työssäni. Kauniisti ilmaistu ikävä asia.

Eikö tuo prosessointinopeus käytännössä tarkoita nopeuden tai hitauden arviointia? Jos joku on hitaampi oppija, niin ei se vielä tarkoita heikkolahjaisuutta. Joku nopeampi voi oppia vaikka ulkoa asiat, mutta ei välttämättä perehdy opeteltaviin asioihin kunnolla saati ymmärrä, miten opeteltava asia on käytännössä.

Käy hitaalla. Jos jokin asia on opetettu tunnilla X vaikka 2. luokalla ja ymmärtää sen tunnilla Y 9. luokalla, on se liian hidasta, kun välillä on pitänyt oppia satoja uusia asioita lisää ja oppimisen pitäisi kumuloitua. Ei yläkoulussa enää pitäisi joutua opettamaan kahden kertotaulua, kuten nykyisin joutuu joillekin tekemään!

ÄLÄ USKO. Ihminen on luotu oppivaiseksi. Eläimet toimivat koodin mukaan, mutta ihminen voi olla mitä haluaa. Tuollainen diagnoosi hyödyttää vain opettajaa. 

Vierailija kirjoitti:

Teini voi kyllä saada dg:n ihan kiukutteluaan. Tiedän yhden keva-dg:n saaneen ja 100% tiedän, ettei ole. Oikea vaiva on laiskuus ja hukassa elämänsä kanssa. Mikään ei mennyt putkeen ja alkoi verhoutua osaamattomuuden taakse. Sitten vaan testit huonosti ja uhriutuminen päälle. Ressukaksi heittäytyminen ja mitään tietämättömyys -> tadaa, kehitysvamma ja sitä kautta "selitys" kaikelle. Nuori ihminen ei vaan tajua, että ei kehitysvammaisuus ole mikään etu elämässä.

Minua on mietityttänyt itseään heikkolahjaisiksi kuvaavat henkilöt, jotka kirjoittavat analysoiden tilanteestaan kouluvaikeuksista alkaen jopa ylioppilaita paremmin. Siinä pistää mietityttämään että miten helposti nuoret saavat heikkolahjaisen paperit ja näin ollen tehdään hallaa nuoren minäkuvalle, kun suurella todennäköisyydellä kyseessä on traumatisoituminen ja masennus koulukiusaamisen seurauksena. En kiellä etteikö niitä oikeitakin heikkoja ole ja nehän jääkin oikeasti oman onnensa nojaan.

Vierailija kirjoitti:

Teini voi kyllä saada dg:n ihan kiukutteluaan. Tiedän yhden keva-dg:n saaneen ja 100% tiedän, ettei ole. Oikea vaiva on laiskuus ja hukassa elämänsä kanssa. Mikään ei mennyt putkeen ja alkoi verhoutua osaamattomuuden taakse. Sitten vaan testit huonosti ja uhriutuminen päälle. Ressukaksi heittäytyminen ja mitään tietämättömyys -> tadaa, kehitysvamma ja sitä kautta "selitys" kaikelle. Nuori ihminen ei vaan tajua, että ei kehitysvammaisuus ole mikään etu elämässä.

Mikäs siinä, saapi ainakin kaiken kultatarjottimelta verrattuna normaaliälyiseen köyhään. Minäkin tuon nuoren tilanteessa varmaan nauttisin kehitysvammaisten luksuspalveluista ja hurruuttelisin taksilla yhteiskunnan piikkiin ja palkkaisin siivoojan kotiini.

Multa tutkitaan tätä piakkoin. Olen itse asiassa ylioppilas ja sen jälkeen amk:n käynyt, joskin valmistuin vuosia aikataulusta jäljessä enkä ole ollut töissä. En tiedä miten suhtautua asiaan, jos diagnoosi tulee. Autismi on pois suljettu, se oli valtava pettymys. 

No ainakin olen jo amk-tutkinnollani alinta kastia, että voiko tästä alemmas vajota.