Diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on itse varautunut diagnoosiin, vielä pari kertaa testeissä käyntiä niin saadaan tulokset.

Olen siis nuori, mulla on oppimisvaikeuksia ja myös keskittymisvaikeuksia.

Pelottaa hieman, koska dg varmaan rajoittaa aika paljon opiskelua ja elämää muutenkin.

Onko ADHD-lääkitystä kokeiltu? Myös ADHD voi saada oppimisvaikeusdiagnoosin, vaikka tilanne korjaantuisi lääkkeillä.

Kuule, amfetamiinijohdannaislääkitystä ei (toivottavasti) kokeilla keille tahansa ihan huvin vuoksi, vaan se vaatii adhd-diagnoosin.

Tiedänpä yhden idioottivanhemman, joka halusi käytöshäiriöiselle kolmevuotiaalleen ko. diagnoosin, jotta voisi itse käyttää hänen lääkkeensä ja myydä osan.

Tämä nyt liittyikin tähän. Ap ei ilmeisesti ole 3-vuotias vaan teini-ikäinen ja lisäksi kertoi kärsivänsä keskittymisvaikeuksista, jotka yleensä tarkoittavat ADHD:ta.

Joo, ja laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, mikä oli ilmeisesti se suurin ongelma. Tiedän monta ADHD/add:tä, joilla ei ole mitään oppimishäiriöitä.

Joo no ei varmaan olekaan, jos saavat tukitoimia. ADHD voi kuitenkin vaikuttaa nuoreen siten, ettei pysty lukemaan tentteihin tai saattamaan pitkiä tehtäviä loppuun. Huonot koenumerot tai tehtävistä selviytymättömyys tulkitaan oppimisvaikeuksiksi, vaikka kyseessä olisi ADHD, joka ei yleensä vaikuta älykkyyteen millään tavalla. Ap lisäksi kirjoittaa paremmin, kuin suuri osa palstamammoista.

Kyse olikin laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, eikä ADHD:stä. Tukitoimia saamattomat/ilman diagnoosia olevat ADHD:t/add:t voivat pärjätä myös ihan hyvin, jos ovat älykkäitä. Alemmalla äo:llä varustettu addi saakin varmaan useammin diagnoosiksi lisäksi myös oppimisvaikeudet. Adhd ja "oppimisvaikeudet" kun saattavat olla myös samalla henkilöllä yhtä aikaa. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ilmenevät myös yksin yksinään ilman muuta diagnoosia. Tästä samasta syystä osa lukihäiriöisistä opiskelee yliopistossa ja osa syyttää huonoa koulumenestystään lukihäiriöstä. Vaikka ero tulee usein muista ominaisuuksista, kuten esim. älykkyydestä.

Siksi mietinkin, mitä eroa on tyhmyydellä ja laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla? Vaikuttaisi olevan kyse vähän samasta asiasta.

Niin, lukihäiriöiset pärjäävät yliopistossa/amk:ssa, sillä saavat usein lisäaikaa tentteihin. Ilman tätä lisäaikaa tulee huonoja arvosanoja, vaikka matemaattisesti olisikin lahjakas.

Joidenkin tapauksessa noin. Moni tosi älykäs lukihäiriöinen on taas pärjännyt hyvin korkeakouluissakin jopa ilman diagnoosia ja/tai lisäaikaa.

Et taida ymmärtää pointtiani ollenkaan. Mutta ei se haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on itse varautunut diagnoosiin, vielä pari kertaa testeissä käyntiä niin saadaan tulokset.

Olen siis nuori, mulla on oppimisvaikeuksia ja myös keskittymisvaikeuksia.

Pelottaa hieman, koska dg varmaan rajoittaa aika paljon opiskelua ja elämää muutenkin.

Onko ADHD-lääkitystä kokeiltu? Myös ADHD voi saada oppimisvaikeusdiagnoosin, vaikka tilanne korjaantuisi lääkkeillä.

Kuule, amfetamiinijohdannaislääkitystä ei (toivottavasti) kokeilla keille tahansa ihan huvin vuoksi, vaan se vaatii adhd-diagnoosin.

Tiedänpä yhden idioottivanhemman, joka halusi käytöshäiriöiselle kolmevuotiaalleen ko. diagnoosin, jotta voisi itse käyttää hänen lääkkeensä ja myydä osan.

Tämä nyt liittyikin tähän. Ap ei ilmeisesti ole 3-vuotias vaan teini-ikäinen ja lisäksi kertoi kärsivänsä keskittymisvaikeuksista, jotka yleensä tarkoittavat ADHD:ta.

Joo, ja laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, mikä oli ilmeisesti se suurin ongelma. Tiedän monta ADHD/add:tä, joilla ei ole mitään oppimishäiriöitä.

Joo no ei varmaan olekaan, jos saavat tukitoimia. ADHD voi kuitenkin vaikuttaa nuoreen siten, ettei pysty lukemaan tentteihin tai saattamaan pitkiä tehtäviä loppuun. Huonot koenumerot tai tehtävistä selviytymättömyys tulkitaan oppimisvaikeuksiksi, vaikka kyseessä olisi ADHD, joka ei yleensä vaikuta älykkyyteen millään tavalla. Ap lisäksi kirjoittaa paremmin, kuin suuri osa palstamammoista.

Ehkä tärkein kysymys on se, pitääkö lapsi lääkitä aisteiltaan tunnottomaksi, jotta se keskittyisi siihen mitä hänen päähänsä kaadetaan? Käytännössä siis lisätä esimerkiksi inhibitoivia tekijöitä (IPSP) aivojen neurotransmittereita muokkaamalla. Tässä 15,1 miljoonaa kertaa katsotussa videossa on hyvä kohta jossa ADHD-lapsen suuhun kaadetaan pillereitä jotta se pystyisi keskittymään kaiken muun kiinnostavan keskellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on itse varautunut diagnoosiin, vielä pari kertaa testeissä käyntiä niin saadaan tulokset.

Olen siis nuori, mulla on oppimisvaikeuksia ja myös keskittymisvaikeuksia.

Pelottaa hieman, koska dg varmaan rajoittaa aika paljon opiskelua ja elämää muutenkin.

Onko ADHD-lääkitystä kokeiltu? Myös ADHD voi saada oppimisvaikeusdiagnoosin, vaikka tilanne korjaantuisi lääkkeillä.

Kuule, amfetamiinijohdannaislääkitystä ei (toivottavasti) kokeilla keille tahansa ihan huvin vuoksi, vaan se vaatii adhd-diagnoosin.

Tiedänpä yhden idioottivanhemman, joka halusi käytöshäiriöiselle kolmevuotiaalleen ko. diagnoosin, jotta voisi itse käyttää hänen lääkkeensä ja myydä osan.

Tämä nyt liittyikin tähän. Ap ei ilmeisesti ole 3-vuotias vaan teini-ikäinen ja lisäksi kertoi kärsivänsä keskittymisvaikeuksista, jotka yleensä tarkoittavat ADHD:ta.

Joo, ja laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, mikä oli ilmeisesti se suurin ongelma. Tiedän monta ADHD/add:tä, joilla ei ole mitään oppimishäiriöitä.

Joo no ei varmaan olekaan, jos saavat tukitoimia. ADHD voi kuitenkin vaikuttaa nuoreen siten, ettei pysty lukemaan tentteihin tai saattamaan pitkiä tehtäviä loppuun. Huonot koenumerot tai tehtävistä selviytymättömyys tulkitaan oppimisvaikeuksiksi, vaikka kyseessä olisi ADHD, joka ei yleensä vaikuta älykkyyteen millään tavalla. Ap lisäksi kirjoittaa paremmin, kuin suuri osa palstamammoista.

Kyse olikin laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, eikä ADHD:stä. Tukitoimia saamattomat/ilman diagnoosia olevat ADHD:t/add:t voivat pärjätä myös ihan hyvin, jos ovat älykkäitä. Alemmalla äo:llä varustettu addi saakin varmaan useammin diagnoosiksi lisäksi myös oppimisvaikeudet. Adhd ja "oppimisvaikeudet" kun saattavat olla myös samalla henkilöllä yhtä aikaa. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ilmenevät myös yksin yksinään ilman muuta diagnoosia. Tästä samasta syystä osa lukihäiriöisistä opiskelee yliopistossa ja osa syyttää huonoa koulumenestystään lukihäiriöstä. Vaikka ero tulee usein muista ominaisuuksista, kuten esim. älykkyydestä.

Siksi mietinkin, mitä eroa on tyhmyydellä ja laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla? Vaikuttaisi olevan kyse vähän samasta asiasta.

Itse et ainakaan vaikuta kovin älykkäältä, sillä et osaa nähdä kokonaisuuksia tai näytä ymmärtävän keskittymishäiriöiden vaikutusta opiskeluun. Ei ADHD ole mikään "ota itseäsi niskasta kiinni" -sairaus.

Ei olekaan, mutta sinä et taida ymmärtää, mitä haen tuolla takaa. Itselläni on muuten ADHD ja olen keskivertoa huomattavasti älykkäämpi. Aika ikävästi nyt siis yleistät ja kuvittelet tietäväsi jotenkin enemmän, mikä ei kyllä näy kirjoituksissasi mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on itse varautunut diagnoosiin, vielä pari kertaa testeissä käyntiä niin saadaan tulokset.

Olen siis nuori, mulla on oppimisvaikeuksia ja myös keskittymisvaikeuksia.

Pelottaa hieman, koska dg varmaan rajoittaa aika paljon opiskelua ja elämää muutenkin.

Onko ADHD-lääkitystä kokeiltu? Myös ADHD voi saada oppimisvaikeusdiagnoosin, vaikka tilanne korjaantuisi lääkkeillä.

Kuule, amfetamiinijohdannaislääkitystä ei (toivottavasti) kokeilla keille tahansa ihan huvin vuoksi, vaan se vaatii adhd-diagnoosin.

Tiedänpä yhden idioottivanhemman, joka halusi käytöshäiriöiselle kolmevuotiaalleen ko. diagnoosin, jotta voisi itse käyttää hänen lääkkeensä ja myydä osan.

Tämä nyt liittyikin tähän. Ap ei ilmeisesti ole 3-vuotias vaan teini-ikäinen ja lisäksi kertoi kärsivänsä keskittymisvaikeuksista, jotka yleensä tarkoittavat ADHD:ta.

Joo, ja laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, mikä oli ilmeisesti se suurin ongelma. Tiedän monta ADHD/add:tä, joilla ei ole mitään oppimishäiriöitä.

Joo no ei varmaan olekaan, jos saavat tukitoimia. ADHD voi kuitenkin vaikuttaa nuoreen siten, ettei pysty lukemaan tentteihin tai saattamaan pitkiä tehtäviä loppuun. Huonot koenumerot tai tehtävistä selviytymättömyys tulkitaan oppimisvaikeuksiksi, vaikka kyseessä olisi ADHD, joka ei yleensä vaikuta älykkyyteen millään tavalla. Ap lisäksi kirjoittaa paremmin, kuin suuri osa palstamammoista.

Kyse olikin laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, eikä ADHD:stä. Tukitoimia saamattomat/ilman diagnoosia olevat ADHD:t/add:t voivat pärjätä myös ihan hyvin, jos ovat älykkäitä. Alemmalla äo:llä varustettu addi saakin varmaan useammin diagnoosiksi lisäksi myös oppimisvaikeudet. Adhd ja "oppimisvaikeudet" kun saattavat olla myös samalla henkilöllä yhtä aikaa. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ilmenevät myös yksin yksinään ilman muuta diagnoosia. Tästä samasta syystä osa lukihäiriöisistä opiskelee yliopistossa ja osa syyttää huonoa koulumenestystään lukihäiriöstä. Vaikka ero tulee usein muista ominaisuuksista, kuten esim. älykkyydestä.

Siksi mietinkin, mitä eroa on tyhmyydellä ja laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla? Vaikuttaisi olevan kyse vähän samasta asiasta.

Itse et ainakaan vaikuta kovin älykkäältä, sillä et osaa nähdä kokonaisuuksia tai näytä ymmärtävän keskittymishäiriöiden vaikutusta opiskeluun. Ei ADHD ole mikään "ota itseäsi niskasta kiinni" -sairaus.

Ei olekaan, mutta sinä et taida ymmärtää, mitä haen tuolla takaa. Itselläni on muuten ADHD ja olen keskivertoa huomattavasti älykkäämpi. Aika ikävästi nyt siis yleistät ja kuvittelet tietäväsi jotenkin enemmän, mikä ei kyllä näy kirjoituksissasi mitenkään.

Joten jos annan sinulle nyt 200-sivuisen kirjan, pyydän lukemaan kokonaisuudessaan heti ja perään kirjoittamaan 10-sivuisen katsauksen pääkohdista pystyt siihen? Oletetaan, ettei aihe ole sinulle mieluisa tai sinulla ei ole mahdollisuutta häiriöttömään tilaan (vrt. teini asuu kotona ja asunnossa muitakin ihmisiä).

Vierailija kirjoitti:

Miettisin, että mitä vanhempani tekivät väärin. Joiko äiti esim. raskausaikana tai käyttikö vaarallisia lääkkeitä tms. Ja miksei huomannut minussa olevan mitään "vikaa" lapsena, että onko kenties hänellä itselläänkin ymmärrys vähän alemmalla tasolla...

Miksi alapeukut? Itselläni tämä oli päällimmäisenä ajatuksena kun sain yhden diagnoosin. Diagnoosi ei tosin ollut mikään oppimishäiriö, mutta kuitenkin. Varsinkin kun tiesin, että äitini oli ollut huonosti tutkitulla lääkityksellä ja kaatunut pahasti alkuraskaudessa. Tuo oli alkujärkytystä, myöhemmin tulin siihen tulokseen että sormien osoittelu ei auta yhtään ja raskaus on aina ihan arpapeliä.

Normijuttu meidän perheessä. Suvussani on paljon muitakin ja vielä rankempia neurologisia puutteita.

Pojallani on lievä diagnoosi, miehelläni samoin, vaikka se on vuodelta -84 ja kaipaisi päivittämistä. Jostain syystä hänen on vaikeaa hyväksyä asiaa, samoin lapsen perimää, vaikka piirteet hyvin hoidettuina eivät haittaa elämää ja hän on viihtynyt pienluokassa hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on itse varautunut diagnoosiin, vielä pari kertaa testeissä käyntiä niin saadaan tulokset.

Olen siis nuori, mulla on oppimisvaikeuksia ja myös keskittymisvaikeuksia.

Pelottaa hieman, koska dg varmaan rajoittaa aika paljon opiskelua ja elämää muutenkin.

Onko ADHD-lääkitystä kokeiltu? Myös ADHD voi saada oppimisvaikeusdiagnoosin, vaikka tilanne korjaantuisi lääkkeillä.

Kuule, amfetamiinijohdannaislääkitystä ei (toivottavasti) kokeilla keille tahansa ihan huvin vuoksi, vaan se vaatii adhd-diagnoosin.

Tiedänpä yhden idioottivanhemman, joka halusi käytöshäiriöiselle kolmevuotiaalleen ko. diagnoosin, jotta voisi itse käyttää hänen lääkkeensä ja myydä osan.

Tämä nyt liittyikin tähän. Ap ei ilmeisesti ole 3-vuotias vaan teini-ikäinen ja lisäksi kertoi kärsivänsä keskittymisvaikeuksista, jotka yleensä tarkoittavat ADHD:ta.

Joo, ja laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, mikä oli ilmeisesti se suurin ongelma. Tiedän monta ADHD/add:tä, joilla ei ole mitään oppimishäiriöitä.

Joo no ei varmaan olekaan, jos saavat tukitoimia. ADHD voi kuitenkin vaikuttaa nuoreen siten, ettei pysty lukemaan tentteihin tai saattamaan pitkiä tehtäviä loppuun. Huonot koenumerot tai tehtävistä selviytymättömyys tulkitaan oppimisvaikeuksiksi, vaikka kyseessä olisi ADHD, joka ei yleensä vaikuta älykkyyteen millään tavalla. Ap lisäksi kirjoittaa paremmin, kuin suuri osa palstamammoista.

Kyse olikin laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, eikä ADHD:stä. Tukitoimia saamattomat/ilman diagnoosia olevat ADHD:t/add:t voivat pärjätä myös ihan hyvin, jos ovat älykkäitä. Alemmalla äo:llä varustettu addi saakin varmaan useammin diagnoosiksi lisäksi myös oppimisvaikeudet. Adhd ja "oppimisvaikeudet" kun saattavat olla myös samalla henkilöllä yhtä aikaa. Laaja-alaiset oppimisvaikeudet ilmenevät myös yksin yksinään ilman muuta diagnoosia. Tästä samasta syystä osa lukihäiriöisistä opiskelee yliopistossa ja osa syyttää huonoa koulumenestystään lukihäiriöstä. Vaikka ero tulee usein muista ominaisuuksista, kuten esim. älykkyydestä.

Siksi mietinkin, mitä eroa on tyhmyydellä ja laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla? Vaikuttaisi olevan kyse vähän samasta asiasta.

Itse et ainakaan vaikuta kovin älykkäältä, sillä et osaa nähdä kokonaisuuksia tai näytä ymmärtävän keskittymishäiriöiden vaikutusta opiskeluun. Ei ADHD ole mikään "ota itseäsi niskasta kiinni" -sairaus.

Ei olekaan, mutta sinä et taida ymmärtää, mitä haen tuolla takaa. Itselläni on muuten ADHD ja olen keskivertoa huomattavasti älykkäämpi. Aika ikävästi nyt siis yleistät ja kuvittelet tietäväsi jotenkin enemmän, mikä ei kyllä näy kirjoituksissasi mitenkään.

Joten jos annan sinulle nyt 200-sivuisen kirjan, pyydän lukemaan kokonaisuudessaan heti ja perään kirjoittamaan 10-sivuisen katsauksen pääkohdista pystyt siihen? Oletetaan, ettei aihe ole sinulle mieluisa tai sinulla ei ole mahdollisuutta häiriöttömään tilaan (vrt. teini asuu kotona ja asunnossa muitakin ihmisiä).

Moni ADHD ei pysty suoriutumaan tuollaisesta tehtävästä, vaikka muuten olisikin älykäs. Tuo on adhd-aivoille kertapakettina yksinkertaisesti liikaa.

Tärkeintä ap on uskoa itseesi. Tiedän kaksi "apukoulun" käynyttä, jotka ovat aikuisena toimineet esimiestehtävissä. Älykkyyttä kun on olemassa niin montaa erilaista, ei vain sitä perinteistä matemaattis-loogista. Monesti myös perinteisesti älykkäiksi mielletyt henkilöt ovat sosiaalisesti täysiä taukkeja ja heiltä puuttuu empatiakyky muita kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä eroa on oppimisvaikeuksilla ja matalalla älykkyydellä? Vai onko se vain kiltimpi/neutraalimpi nimitys tyhmyydelle? Tehdäänkö oppimisvaikeuksista kärsiville äo-testiä?

Saattaa olla. Näiden aivoissa ilmenevien erojen suhteen halutaan olla vähän hienotunteisia, ettei "leimattaisi" ihmisiä turhaan. Vaikka samalla toisaalta halutaan ikään kuin kieltään ihmisten henkilökohtaiset eroavaisuudet, mikä ei ole ollenkaan hyvä asia.

Eihän esim. amputoitu/ilman jalkoja eläväkään saa diagnoosia "laaja-alaiset kävelyvaikeudet". Fyysisistä syistä johtuvista esteistä on Ok puhua niiden oikeilla nimillä, toisin kuin näistä aivotoiminnan poikkeavuuksista...

Mulla on oppimisvaikeuksia ja lukihäiriö, mutta älyssä ei ole mitään vikaa. (Testattu sekin)

Vierailija kirjoitti:

Mitä eroa on oppimisvaikeuksilla ja matalalla älykkyydellä? Vai onko se vain kiltimpi/neutraalimpi nimitys tyhmyydelle? Tehdäänkö oppimisvaikeuksista kärsiville äo-testiä?

Noo.. kapea-alainen oppimisvaikeus voi olla muuten älykkäällä ihmisellä. Laaja-alaiset tosiaan tarkoittaa käytännössä, että olet tyhmä.. Olen tehnyt joskus jopa ihan opintojen puolesta tutkimuksen älykkyyden ja laaja-alaisten oppimisvaikeuksien suhteesta ja riippuvuus on merkittävä. Muistaakseni häviävän pienen osan äo ylittää 100 (keskiarvo) ja tällöin laajojen oppimisvaikeuksien selityksenä on esim. vakava trauma. En nyt muista enää prosentteja, mutta luokkaa 90% diagnosoiduista äo oli alle 80. Tyypillisesti jotain 70-75. Mutta matala äo ei tarkoita, että on laajoja oppimisvaikeuksia. Se on monen tekijän kombo. Käytännössä niitä ei kuitenkaan ole, jos äo on edes keskitasoa, vaikka muita riskitekijöitä olisikin.

Vierailija kirjoitti:

Oppimisvaikeudet voivat johtua monesta eri syystä. Neuropsykologia voi vastata millä aivojen alueella ongelma voisi olla, mutta eipä siitä hirveämmin apua alue. Tärkeintä on tiedostaa se, että vaikka olisi oppimisvaikeuksia, ihminen voi silti oppia. Oppiminen voi vaatia paljon enemmän toistoja ja opetusmetodit tulee olla yksilölle sopivia. Aivojen synaptisten yhteyksien kannalta sanonta "käytä sitä tai hukkaa se" pätee. Eli mitä enemmän aivoja käyttää, sitä paremmaksi yhteydet rakentuvat. Tästä syystä vanhemmiten aivojen kokokin pienenee, koska ei tarvita niin paljoa yhteyksiä moniin eri hermosoluihin, vaan ainostaan ne  merkittävimmät jäävät jäljelle.

Poliittisesti korrektein kommentti psykologin papereissa oli "prosessointinopeus on erittäin heikkoa tasoa..." Hymyilytti kuin luin sitä työssäni. Kauniisti ilmaistu ikävä asia.

Itsellä on tuo diagnoosi.

Äiti poltti raskaana ja isällä oli korkeasti ikää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä eroa on oppimisvaikeuksilla ja matalalla älykkyydellä? Vai onko se vain kiltimpi/neutraalimpi nimitys tyhmyydelle? Tehdäänkö oppimisvaikeuksista kärsiville äo-testiä?

Saattaa olla. Näiden aivoissa ilmenevien erojen suhteen halutaan olla vähän hienotunteisia, ettei "leimattaisi" ihmisiä turhaan. Vaikka samalla toisaalta halutaan ikään kuin kieltään ihmisten henkilökohtaiset eroavaisuudet, mikä ei ole ollenkaan hyvä asia.

Eihän esim. amputoitu/ilman jalkoja eläväkään saa diagnoosia "laaja-alaiset kävelyvaikeudet". Fyysisistä syistä johtuvista esteistä on Ok puhua niiden oikeilla nimillä, toisin kuin näistä aivotoiminnan poikkeavuuksista...

Tuo laaja-alaiset oppimisvaikeudet korvaa heikkolahjaisuus-termin, jossa henkilön älykkyysosamäärä on alhaisempi kuin keskinkertaisella, mutta korkeampi kuin lievästi kehitysvammaisella. Kuitenkin heikkolahjaisuus on käytännössä vammaisuutta. Ihan arkiasioissakin henkilö on hukassa, jos äo keikahtaa 75:n paikkeille. Suurin riski on myös joutua hyväksikäytetyksi seksuaalisesti kuin rahallisesti. Monet "tunnilla häiritsijät" voivat olla mahdollisesti heikkolahjaisia, mutta ilman diagnoosia. Peruskoulun jälkeen nämä ovat täysin heitteillä: työkyvyttömyyseläkettä ja tukia asumiseen, työhön tai työtoimintaan on mahdotonta saada. Ainoastaan keva-diagnoosi mahdollistaa nämä.

Lukihäiriöisiä ja matematiikkaan liittyviä oppimisvaikeuksia edelleen on olemassa, eikä niistä käytetä hienompaa nimitystä. Ja nuo kaksi ei vielä vaikuta ihmisen älyllisiin kykyihin. Kapealla alueella sijaitsevat oppimisvaikeudet tai esim. puheen tai tarkkaavaisuuden häiriöt voivat esiintyä ihan keskiverrolla kuin hyvin älykkäälläkin.

Mun äiti pääsi kolmekymppisenä eläkkeelle tuolla perusteella... Eli ei pystynyt yrittämisestä huolimatta selviämään missään työpaikoissa, ei vaan oppinut ja oli liian hidas jne. Älykkkyysosamäärä oli sitten tutkimuksissa 70 ja eläkkeelle pääsi.

Äidilläni on osin tuurilla silti ollut tosi hyvä elämä. Paljolti siksi että hän oli nuorena valtavan kaunis joten joku isäni kaltainen halusi hänet ottaa vaimokseen vaikkei älyllä loistakaan. Ja isä on pitänyt äidistä huolen kaikella tapaa aina. Meitä lapsia tuli kaksi, ja molemmilla on akateeminen loppututkinto joten ei olla äidin puolelta älyä peritty. Ja äiti on aina ollut aivan ihana ihminen, lämmin ja välittävä, joten ei se monia niiin haittaa ettei ymmärrä kaikkia älyllisiä asioita kuten muut.

Tuo ymmärtämättömyys on usein jotenkin hellyyttävääkin, esim. äiti saattaa katsella jostain lehdestä kuvia naisista juhlamekoissa, lehden selkä minuun päin, ja olettaa minun näkevän myös kuvan ja voivan siis kommentoida sitä. Sitten kun sanoo, että kääntäisitkö lehteä tänne päin että näen, äiti on vähän hämmentynyt että miksi ihmeessä. 

Tänä vuonna alakouluikäinen lapseni sai tuon otsikon mukaisen diagnoosin. Aiempi ennen kouluikää saatu diagnoosi jäi pois ja tarkentui tuolla dg:lla.

Koulu sujuu pienluokassa melko hyvin tässä vaiheessa.

Eipä sitä tiedä, mikä tilanne on monien vuosien päästä, esim. yläkoulun loppuvaiheessa, löytyykö silloin tie eteenpäin.

Aluksi olisi varmasti hetki vaikeaa hyväksyä ja niellä asia. Uskon kuitenkin, että sanoisin lapselleni, että tämä ei tarkoita että hän on huonompi tai ei pärjäisi, vaan sitä että hän ei opi samalla tavalla kuin muut ja nyt etsimme ne keinot yhdessä millä hän oppii parhaiten.

Enkä hirveän helposti hyväksyisi mukautettua opetusta, vaan vaatisin ensin kaiken mahdollisen tuen mitä sitä ennen voidaan tarjota. Tiedän että on kouluja, joissa heti mukautetaan kun on diagnoosi, sillä rehellisesti sanottuna se on helpompaa kuin tarjota lapselle tukea oppimiseen. Siis helpompaa koululle, ei lapselle.

T. Erkkaope

On todella surullista olla tiedostava omasta tyhmyydestään. Sitähän ne laaja-alaiset oppimisvaikeudet ovat käytännössä! Alunperinhän puhuttiin heikkolahjaisuudesta, mutta jostain syystä matalasta älykkyydestä ja muutenkin älyllisistä eroista puhuminen on tabu. Ihan kuin äly nähdään jonain supertaitona, joka pitäisi kaikilla olla tai sitten ei ollenkaan. Laulu- tai uimataidoista ei samanlaista mielen pahoittamista synny.

Mieluummin olisinkin kehitysvammainen kuin tällainen väliinputoaja, jolla on tosin ammatillinen tutkinto tavallisesta ammattikoulusta. Olen silti niin helvetin rajoitteinen. Kehitysvammaisena tietäni olisi jo tasoitetta toodella paljon. Kärsin epävarmuudesta ja olen traumatisoitunut. Luulin vain sodassa olleiden saaneen traumoja, mutta itse olen saanut trauman yhdestä työssäoppimisjaksosta, jota ammattikouluaikana pari kertaa yritin kunnes ensimmäinen keskeytyi ja toisesta en saanut hyväksyttyä arvosanaa johtuen sairasteluista. Syynä oli fyysiset vaivat: selkä kipeytyi lautasten kantamisesta ja minulle ne hetket olivat elävää painajaista. Pelkäsin jopa kompastuvani lautaset kädessä. Tästä on sitten minulle jäänyt ikäväksi muistoksi käsien vapina kantaessa painavaa tarjotin salilla - oli sitten vilkasta tai ei.

Kuitenkin olen ollut työsuhteessa ihan tavallisella työpaikalla extrana eli tarvittaessa kutsuttavana yli 5 vuotta. Olen ollut reippaiden takia pidetty, mutta on minulla kuitenkin heikot kohtani, joista olen ollut vaiti. Juurikin tuo vapina. Se vapina tulee erikoiskahveja tehdessä, koska ajattelen, että on kiire ja pitää olla tehokas. Tiedän kyllä, mitä erilaisia erikoiskahveja on olemassa ja mitä raaka-aineita niihin tarvitaan. Siitä ei siis ole epäilystä. On sitä kotioloissakin tehty monet erikoiskahvit elämässä, niin ei mitään mokia satu. Valitettavasti vain muiden nähden koen pelkoa epäonnistumisesta. Silti uskallan edes ajatella oman pop up-kahvilan pitämistä haaveillessani yksin työskentelystä, vaikka samalla olen aika realistinen liittyen peruskoulussa yksilöllistettyyn matematiikkaan. Tuo yrittäjyys saa olla siis kysymysmerkki pitkäänkin.

Olen niin pelkurimainen luonteeltani. Sellainen olen ollut peruskoulaisesta saakka: en juonut ja tupakoinut, moralisoin niistä (en nyt toki kiihkouskovaisen tapaan) muille ikätovereille, sanoin etten uskalla viitata meittiessäni, jos väärille vastauksilleni nauretaan, ryhmätyötkin olivat minulle rääkkäystä ja pelkäsin jopa lukea omassa huoneessa ääneen kokeisiin, kun kyseessä oli terveystiedon s e k s u a a l i terveys (moderaattori lienee tarkkana sanojen kanssa) ajatellessani, että mitenhän äiti reagoi. Oma äiti kun kuitenkin oli niin tiukka monien asioiden suhteen, minkä takia olen ihan munaton ollutkin. Tuli heti selväksi, että hän ei ymmärtänyt, mitä "normaaliin" nuoruuteen kuuluu. En edes elänyt missään uskonnollisessa perheessä, mikä voisi selittää tuon käytöksen. Ainoa paikka, jonne peruskoululaisena pakenin, oli Lasten ja nuorten netti -sivusto, jossa minun ei tarvinnut pelätä kovia ääniä tai negatiivisia reaktioita. Olen syystäkin välillä toivonut olevani täysin näkymätön.

Vierailija kirjoitti:

Aluksi olisi varmasti hetki vaikeaa hyväksyä ja niellä asia. Uskon kuitenkin, että sanoisin lapselleni, että tämä ei tarkoita että hän on huonompi tai ei pärjäisi, vaan sitä että hän ei opi samalla tavalla kuin muut ja nyt etsimme ne keinot yhdessä millä hän oppii parhaiten.

Enkä hirveän helposti hyväksyisi mukautettua opetusta, vaan vaatisin ensin kaiken mahdollisen tuen mitä sitä ennen voidaan tarjota. Tiedän että on kouluja, joissa heti mukautetaan kun on diagnoosi, sillä rehellisesti sanottuna se on helpompaa kuin tarjota lapselle tukea oppimiseen. Siis helpompaa koululle, ei lapselle.

T. Erkkaope

Melkein samaa mieltä. Tosin tämä keskustelun aihe pyörii laaja-alaisten oppimisvaikeuksien ympärillä, mikä tarkoittaa heikkolahjaisuutta, jollaisista vielä mun nuoruudessa puhuttiin 70-luvulla.

Itse olin purskahtaa nauruun, kun opettajat oikein kehtasi ehdottaa lapseni laittamista erityisluokkaan vain siksi, että tällä on liikuntavamma. Olisi ollut eri asia, jos lapsellani olisi ollut pahoja oppimisen ongelmia liikuntavamman lisäksi eikä olisi tukiopetus hyödyttänyt mitään. Harvoin liikuntavammaisella sitä häikkää on.

Lapseni suoritti tavallisen koulun yleisen opetussuunnitelman mukaisesti arvosanoin 8-10. Avustajaa hän tarvitsi ainoastaan kantamaan reppua ja auttamaan ruokajonossa. Kädet kyllä toimii muuten lapsella. Tavallisessa koulussa käyminen sentään takasi lukioon jatkamisen, kun siitä alkoi puhumaan yläastelaisena. Saatiinkin sitten ällillä varustettu ylioppilas perheeseen, joka jaksoi oppia ja oppia verrattuna tuohon omilla jaloilla kävelevään lapseen, joka kyllä tosin C:n papereilla selvisi lukiosta ja samalla hankkien ammatin. Kyllähän tämä liikuntavammainen lapsi lukiossakin mietti, että olisiko amk vai yliopisto oma juttu kunnes mielenkiinto löytyi psykologian kautta. Ainoa vaikeus on ollut ennakkoluulot, vaikka kuinka hyviä papereita esittelisi. Kyllä hän itse aina ennakkoon kertoo vammastaan, ettei tarvitse yllättyä ja haluaa säästää ennakkoluuloisempien ihmisten aikaa. Mielestä hänellä on hyvä itsetunto.

Yläkoulussa opettaneena tiedän, mikä on oikeasti heikkolahjaisen ja huonon oppijan ero. Ne huonot oppijat ovat niitä vitosen ja kutosen oppilaita, jotka tosin antavat itsestään reippaan vaikutelman. He pärjäävät sosiaalisissa tilanteissa, ovat taitavia käytännön jutuissa (kuten teknisissä jutuissa) ja omaavat hyvän huumorintajun. He voivat hankkia itselleen ammatin vaikkapa oppisopimuksella ja edetä myöhemmin vaikkapa yrittäjiksi.

Sitten nämä todelliset heikkolahjaiset. He taistelevat aineessa kuin aineessa. Vaikeuksia ilmenee myös käytännön aineissa kuten köksässä, yhden tl sijaan puuroon menee yksi rkl suolaa ja puurot poltetaan pohjaan. Nykyisen opsin mukaisesti he ovat siellä yli 20 oppilaan ryhmässä oppimatta edes lukemaan ja kirjoittamaan kunnolla sekä omaksumaan perustietoa. Ei me opettajat vielä mitään kvanttifysiikkaa opeteta peruskoulussa! Helpotuksia ja helpotuksia vain tehdään ja silti vanhemmat oli kerjäämässä tavallista kasia. Vanhemmat olikin kaikkein rasittavampia: oli vaikeaa hyväksyä sitä tosiasiaa, ettei lapsi ylettänyt edes normiseiskaan.

Tukiopetukset, erkkaopet ym. käyty läpi ja mitään ihmeitä ei silti syntynyt Ei näihin täysin heikkoihin tepsi laaja-alaiset erityisopettajat. Apukoulut pitäisi ehdottomasti palauttaa takaisin, sillä noin kyvyttömälle on täyttä kidutusta istua 9 vuotta todella isossa ryhmässä oppimatta edes lukemaan. Kyllä oman työuran aikana oli monenlaista oppijaa ja nämäkin suurimmalta osin fyysisesti vammaisia (näillä ei tosin oppimisen ongelmia ollut, mutta apuvälineiden käyttö oli huomioitava) , lukihäiriöisiä tai aspergereita (näiden tapauksissa salliittiin esim. kuulosuojaimet tai aurinkolasit, jotta oppimisesta tulisi jotakin), mutta he ovat kuitenkin pärjänneet vähintään kohtuullisesti isossa ryhmässä pienin tukivoimin ja ehkäpä osa-aikaisen erityisopetuksen kera. He ovat sentään pitkälle päässeet elämässään, mitä nyt entiset oppilaat ovat tunnistaneet ja vaihtaneet kuulumisia.

Niillä kaikkein heikoimmilla on todella vaikeaa peruskoulun jälkeenkin ja voin kuvitella, että miten käy oppivelvollisuusiän nostamisen myötä. Ammattikoulussa voi vielä helpottaa arvosanoja kun ei edes siihen normaaliin ykköseen edes yletytä. Työelämä onkin sitten toinen asia, sillä tästä yhteiskunnasta avustavat työt ovat kadonneet automatisaation ansiosta. Peruskoulussa saatavaan apuun ja tukeen olisi pitänyt enemmän satsata kuin nostaa oppivelvollisuusikää, vaikka onhan jälkimmäiselläkin puolensa ja puolensa. Kuitenkin nämä kaikkein heikoimmat eivät ole riittävän vammaisia saadakseen erityispalveluja, mutta eivät riittävän älykkäitä pärjätäkseen yleisopetuksessa. Käytännössä kyse on vammaisuudesta, vaikka teoriassa nämä laajoja oppimisvaikeuksia omaavat ovat terveitä.

Vierailija kirjoitti:

Ap on itse varautunut diagnoosiin, vielä pari kertaa testeissä käyntiä niin saadaan tulokset.

Olen siis nuori, mulla on oppimisvaikeuksia ja myös keskittymisvaikeuksia.

Pelottaa hieman, koska dg varmaan rajoittaa aika paljon opiskelua ja elämää muutenkin.

Ei hätää, aina voi mennä Vihreiden puoluetoimistoon töihin. Siellä ei tarvitse ajatella omilla aivoilla. Riittää kun osaa toistaa papukaijana "Meillä on unelma".