Diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet

Ennen muinoin suuri osa ihmisistä Suomessa viljeli maata, jossa ei tarvittu korkeaa IQ:ta, vaan fyysistä voimaa ja kestävyyttä. Kun ihmiset muuttivat maalta kaupunkeihin, löytyi runsaasti nk. liukuhihnatyötä, siis hyvin yksinkertaista, itseään toistavaa työtä, joka sopi myös ns. heikkolahjaisille. 

Yksinkertaista tehdastyötä ei ole enää juurikaan tarjolla länsimaissa, koska tuotantoprosessit ovat koneellistettu ja automatisoitu lähes kokonaisuudessaan. Ja loput siirretty ns. halpatyövoimamaihin.

Simppeleitä ammatteja, joilla voi tulla rahallisesti toimeen ilman julkisen sektorin interventiota, on yhä vähemmän ja vähemmän. Kuitenkaan ns. heikkolahjaisuus ei ole kadonnut mihinkään, vaan oppimistulosten mukaan lisääntynyt selvästi Suomessa. Tämä on huolestuttava trendi. 

Mutta meillä on myös käänteinen ongelma. Huippulahjakkaille tarjoutuu Suomessa nykyään yhä vähemmän kognitiivisesti haastavia asioita, koska kaikki monimutkaiset matemaattiset laskennat hoituvat nykyään tietokoneen, tekoälyn ja tarvittavien laskentaohjelmistojen avulla vain hiiri klikkaamalla. Sähköisen laskentakoneen eli tietokoneen avulla on automatisoitu lähes kaikki vaativampi kvantitatiivinen analyysi. Enää ei tarvitse itse osata laskea mitään, eikä täten ymmärtääkään juuri mitään. 

Suomalainen yliopistomaailma on keskinkertaisuuksien maailma, eikä sieltä juurikaan tarjoudu mahdollisuuksia huippulahjakkuuksille ja Suomessa on vähän suurempia yrityksia, joissa haastavampaa tutkimus- ja tuotekehitystyötä on ylipäänsä tarjolla.

Monet huippulahjakkuudet muuttavat Suomesta pois todellisuudessa, koska täällä ei ole mahdollisuutta kehittyä kognitiivisesti tavalla, jota itse asiassa moni huippulahjakkuus haluaisi.

Suomessa menestyy kaiken kaikkiaan parhaiten, kun ymmärtää olla keskinkertainen.

Vierailija kirjoitti:

Ennen muinoin suuri osa ihmisistä Suomessa viljeli maata, jossa ei tarvittu korkeaa IQ:ta, vaan fyysistä voimaa ja kestävyyttä. Kun ihmiset muuttivat maalta kaupunkeihin, löytyi runsaasti nk. liukuhihnatyötä, siis hyvin yksinkertaista, itseään toistavaa työtä, joka sopi myös ns. heikkolahjaisille. 

Yksinkertaista tehdastyötä ei ole enää juurikaan tarjolla länsimaissa, koska tuotantoprosessit ovat koneellistettu ja automatisoitu lähes kokonaisuudessaan. Ja loput siirretty ns. halpatyövoimamaihin.

Simppeleitä ammatteja, joilla voi tulla rahallisesti toimeen ilman julkisen sektorin interventiota, on yhä vähemmän ja vähemmän. Kuitenkaan ns. heikkolahjaisuus ei ole kadonnut mihinkään, vaan oppimistulosten mukaan lisääntynyt selvästi Suomessa. Tämä on huolestuttava trendi. 

Mutta meillä on myös käänteinen ongelma. Huippulahjakkaille tarjoutuu Suomessa nykyään yhä vähemmän kognitiivisesti haastavia asioita, koska kaikki monimutkaiset matemaattiset laskennat hoituvat nykyään tietokoneen, tekoälyn ja tarvittavien laskentaohjelmistojen avulla vain hiiri klikkaamalla. Sähköisen laskentakoneen eli tietokoneen avulla on automatisoitu lähes kaikki vaativampi kvantitatiivinen analyysi. Enää ei tarvitse itse osata laskea mitään, eikä täten ymmärtääkään juuri mitään. 

Suomalainen yliopistomaailma on keskinkertaisuuksien maailma, eikä sieltä juurikaan tarjoudu mahdollisuuksia huippulahjakkuuksille ja Suomessa on vähän suurempia yrityksia, joissa haastavampaa tutkimus- ja tuotekehitystyötä on ylipäänsä tarjolla.

Monet huippulahjakkuudet muuttavat Suomesta pois todellisuudessa, koska täällä ei ole mahdollisuutta kehittyä kognitiivisesti tavalla, jota itse asiassa moni huippulahjakkuus haluaisi.

Suomessa menestyy kaiken kaikkiaan parhaiten, kun ymmärtää olla keskinkertainen.

Mahdollisesti niitä "heikkolahjaisia" syntyy siksi, että nykyään peruskoulut ovat kuin avokonttoreita. Yläkoulusta valmistuu heikolla luku- ja kirjoitustaidolla varustettuja nuoria, ja sanavarasto hupenee. Oikeasti, monella nuorella on tänä päivänä heikko luetunymmärtäminen.

Pidän tähän osasyyllisenä älypuhelimia, tabletteja ja digitalisaatiota. Perheissä ei enää lueta kirjoja, vaan lapsen ensimmäinen lelu on tabletti tai älypuhelin. Perheissä eristäydytään täysin toisistaan, kun kaikki perheenjäsenet vauvasta vaariin näpräävät puhelimiaan.

Ja ei ollut pitkä aika siitä, kun uutisoitiin kuinka nuoret eivät jaksa työskennellä pidempään. Hmmm, mikähän lie syyllinen...

Tämän päivän mahdollisia ammatteja ovat ohjelmoija, tekoälytutkija tai YouTube-tähti, joista jälkimmäinen on nykynuorison unelma-ammatti.

Vierailija kirjoitti:

Simppeleitä ammatteja, joilla voi tulla rahallisesti toimeen ilman julkisen sektorin interventiota, on yhä vähemmän ja vähemmän. Kuitenkaan ns. heikkolahjaisuus ei ole kadonnut mihinkään, vaan oppimistulosten mukaan lisääntynyt selvästi Suomessa. Tämä on huolestuttava trendi. 

Johtuu siitä, että lapset kasvatetaan vegaanisella ruualla. Veganismi surkastuttaa aivot johtuen siitä, ettei ravinto luonnostaan sisällä B12-vitamiinia eikä pilleripurkkikaan sitä paikkaa. Saadaan ainakin yhteiskunnalle lisää terveydenhuollon kuluja ja lisää tyhmiä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen muinoin suuri osa ihmisistä Suomessa viljeli maata, jossa ei tarvittu korkeaa IQ:ta, vaan fyysistä voimaa ja kestävyyttä. Kun ihmiset muuttivat maalta kaupunkeihin, löytyi runsaasti nk. liukuhihnatyötä, siis hyvin yksinkertaista, itseään toistavaa työtä, joka sopi myös ns. heikkolahjaisille. 

Yksinkertaista tehdastyötä ei ole enää juurikaan tarjolla länsimaissa, koska tuotantoprosessit ovat koneellistettu ja automatisoitu lähes kokonaisuudessaan. Ja loput siirretty ns. halpatyövoimamaihin.

Simppeleitä ammatteja, joilla voi tulla rahallisesti toimeen ilman julkisen sektorin interventiota, on yhä vähemmän ja vähemmän. Kuitenkaan ns. heikkolahjaisuus ei ole kadonnut mihinkään, vaan oppimistulosten mukaan lisääntynyt selvästi Suomessa. Tämä on huolestuttava trendi. 

Mutta meillä on myös käänteinen ongelma. Huippulahjakkaille tarjoutuu Suomessa nykyään yhä vähemmän kognitiivisesti haastavia asioita, koska kaikki monimutkaiset matemaattiset laskennat hoituvat nykyään tietokoneen, tekoälyn ja tarvittavien laskentaohjelmistojen avulla vain hiiri klikkaamalla. Sähköisen laskentakoneen eli tietokoneen avulla on automatisoitu lähes kaikki vaativampi kvantitatiivinen analyysi. Enää ei tarvitse itse osata laskea mitään, eikä täten ymmärtääkään juuri mitään. 

Suomalainen yliopistomaailma on keskinkertaisuuksien maailma, eikä sieltä juurikaan tarjoudu mahdollisuuksia huippulahjakkuuksille ja Suomessa on vähän suurempia yrityksia, joissa haastavampaa tutkimus- ja tuotekehitystyötä on ylipäänsä tarjolla.

Monet huippulahjakkuudet muuttavat Suomesta pois todellisuudessa, koska täällä ei ole mahdollisuutta kehittyä kognitiivisesti tavalla, jota itse asiassa moni huippulahjakkuus haluaisi.

Suomessa menestyy kaiken kaikkiaan parhaiten, kun ymmärtää olla keskinkertainen.

Mahdollisesti niitä "heikkolahjaisia" syntyy siksi, että nykyään peruskoulut ovat kuin avokonttoreita. Yläkoulusta valmistuu heikolla luku- ja kirjoitustaidolla varustettuja nuoria, ja sanavarasto hupenee. Oikeasti, monella nuorella on tänä päivänä heikko luetunymmärtäminen.

Pidän tähän osasyyllisenä älypuhelimia, tabletteja ja digitalisaatiota. Perheissä ei enää lueta kirjoja, vaan lapsen ensimmäinen lelu on tabletti tai älypuhelin. Perheissä eristäydytään täysin toisistaan, kun kaikki perheenjäsenet vauvasta vaariin näpräävät puhelimiaan.

Ja ei ollut pitkä aika siitä, kun uutisoitiin kuinka nuoret eivät jaksa työskennellä pidempään. Hmmm, mikähän lie syyllinen...

Tämän päivän mahdollisia ammatteja ovat ohjelmoija, tekoälytutkija tai YouTube-tähti, joista jälkimmäinen on nykynuorison unelma-ammatti.

Erityisesti pojat ovat vaarassa syrjäytyä ja koulut syyllistävät heitä. Poikia ja miehiä juurikin syrjäytyminen koskettaa heidän jakautuessa älykkyyden ja pärjäämisen suhteen ääripäihin: heikkolahjaisiin ja neroihin. Miehissä on eniten keksijöitä ja Nokian johtajia, mutta niin on myös vankilassa istuvia ja sillan alla asuviakin. Päiväkodit ja koulut ovat naisvaltaisia paikkoja opettajista ja opoista alkaen. Koulu toimii nykyään enemmän tyttöjen ehdoilla, mikä on monille pojille turhauttavaa. Koulut tappavat myös luovuuden.

Vierailija kirjoitti:

Teini voi kyllä saada dg:n ihan kiukutteluaan. Tiedän yhden keva-dg:n saaneen ja 100% tiedän, ettei ole. Oikea vaiva on laiskuus ja hukassa elämänsä kanssa. Mikään ei mennyt putkeen ja alkoi verhoutua osaamattomuuden taakse. Sitten vaan testit huonosti ja uhriutuminen päälle. Ressukaksi heittäytyminen ja mitään tietämättömyys -> tadaa, kehitysvamma ja sitä kautta "selitys" kaikelle. Nuori ihminen ei vaan tajua, että ei kehitysvammaisuus ole mikään etu elämässä.

Missähän tällainen onnistuu? Laaja-alaiset oppimisvaikeudet on varmasti mahdollisin diagnoosi, jonka normaaliälyinen nuori voisi saada, vaikka taustalla on todennäköisesti masennusta tai oikeasti tuloksia hämmentävää adhd tai hahmotushäiriö, joita ei sitten välttämättä huomioida. Täälläkin joku aikoinaan kertoi hyvin alhaisesta äo:staan kirjoittaen selkeää, hyvää suomen kieltä. Itse taas olin epäileväinen, jos tarina oli tosi: ehkäpä ennemminkin adhd tai hahmotushäiriö kuin 60:n ÄO.

Vierailija kirjoitti:

Multa tutkitaan tätä piakkoin. Olen itse asiassa ylioppilas ja sen jälkeen amk:n käynyt, joskin valmistuin vuosia aikataulusta jäljessä enkä ole ollut töissä. En tiedä miten suhtautua asiaan, jos diagnoosi tulee. Autismi on pois suljettu, se oli valtava pettymys. 

No ainakin olen jo amk-tutkinnollani alinta kastia, että voiko tästä alemmas vajota. 

Meillä oli amk:ssa yksi Luovissa aikanaan opiskellut mutta jätti kesken melko alussa. Kyllä tradenomipuolen matikka oli jo sen verran "tiukkaa", että siitä ei heikkolahjainen selviä. Mitä alaa itse opiskelit, veikkaan että kuvataidealaa: siellä ei ole tenttejä edes yliopistonkaan puolella :D  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voiko tuolla diagnoosilla olla ylioppilas ja amk-tutkinto? 😳

Eihän lukiossa ja varsinkaan amk:n ei-teknillisillä aloilla tarvi mikään ruudinkeksijä olla, että pääsee läpi. Lukiossa matikka tuottaa tällaisille eniten haasteita ja sen takia opinnot voivat venyä. Meidän lukiossa oli yksi reilusti yli 20-vuotias nainen, joka oli aloittanut 16-vuotiaana ja ei millään saanut lyhyen matikan kursseja läpi.

Kyse on nyt kuitenkin lähes keva-tasoisesta diagnoosista, joka aiheuttaa ongelmia jo peruskoulussa. Onko näin?

Olen eri, mutta aiemmin kommentoinut tänne nro. 43:na.

Olen itse penkonut kaiken mahdollisen tiedon diagnoosistani ja netistä saatava tieto on hataralla pohjalla. Syy lienee se, ettei tätä ilmiötä ole oikein kunnolla tutkittu ja siitä on tehty tabu. Verneri.net kyllä uskaltaa mainita sanan "heikkolahjainen" yhden kerran laaja-alaisten oppimisvaikeuksien yhteydessä, ja jopa Wikipediakin sen myöntää, vaikkei yleisiin tapoihini kuulu ensimmäisenä etsiä tietoa jälkimmäisestä lähteestä.

Erityisesti olen ihmeissäni siitä, ettei asiantuntijoiden keskuudessakaan oikein puhuta saati haluta myöntää, että tämä diagnoosini niin lähenee kehitysvammaisuutta. Kun avasin noin pari vuotta sitten koulupsykologille diagnoosini tarkoittavan vanhempieni nuoruudessa käytettyä heikkolahjaisuus-termiä samalla kommentoiden, kuinka nykyään ollaan niin poliittisesti korrekteja. Koulupsykologin vastaus oli, ettei sellaisesta puhuta. Olen varmaan outo, kun tälle diagnosoidulle heikkolahjaiselle asiat ovat asioita. Ja olen todennut arvostavani enemmän rationaalisuutta ja faktoja kuin tunteilua. Sana heikkolahjainen on nykyään ihan samanlainen sana kuin n##keri tai l#ski.

Myös ammatillisessa kuntoutusselvityksessäkin avasin diagnoosiani tarkemmin, mikä ei mennyt kuuleviin korviin, vaikka kuinka matalaa äo:tani vakuuttelin. Johan jo psykologin lausunnosta näki mustaa valkoisella: kognitiivinen suoriutumisprofiilini heikkoa ja heikkoa keskitasoa. Suoraan sanottuna sekamelska koko kykyprofiilini.

Oma arvio ÄO:stani lukuina on 80-85 johtuen siitä, että kykenen itse varaamaan ajan lääkärille, osaan hakea reseptilääkkeet, osaan täyttää Kelan lomakkeet (toki ne tuottaa vaikeuksia monelle älykkyyteen katsomatta), tiedän miten toimia jos en voi eräpäivään mennessä maksaa laskua, ruoan teen itse alusta loppuun ja olen tehnyt jopa töitä kassatarjoilijana, enkä ollut siellä mikään kädestä pidettävä, vaikka on minullakin vikani. Kukaan ei ole edes ajatellut tavallisella työpaikalla heikkolahjaisuuttani ja parhaani mukaan pidän sen salassa, jopa kumppanilta (jos minulla sellainen olisi). Tiedän, miten selkärangattomasti toimin ja aion kärsiä seuraukset, jos jään kiinni. En vain osaa kuvitella itselleni kaltaista miestä. Saatan olla nainen, joka haluaa pariutua ylöspäin, mutta kaipaan sellaista miestä, jonka kanssa voi keskustella esim. uskonnoista, eri kulttuureista, poliittisesta korrektiudesta ilman turhaa kaunistelua. Olen jopa vitsaillut seksistiseen sävyyn, että alan kotirouvaksi, sillä miehillehän naisten älykkyys on uhka. Vitsivitsi, en ala sen enempää bimboilijaa esittämään enkä väitä olevani kaikkein älykkäin. Eikä minusta nyt ihan mitään talutusnuorassa olevaa saa ja uskallan sanoa joistain asioista poikittaisen sanan kuin mitä 99 % kansasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sisaruksellani on diagnosoitu laaja-alaiset oppimisvaikeudet, ja arvelisin että autismi on myös mutta sitä virallista diagnoosia hänellä ei käsittääkseni kuitenkaan ole. Kävi koulun helpotettuna ja siis ihan erikseen erityisopetuksen luokassa. Kävi ammattikoulun ja on ollut työelämässä jotenkuten mukana, aika paljon tuettua ja kuntouttavaa työtoimintaa sun muuta mutta myös ihan "normaaleja" työpaikkoja. Pystyy asumaan itsekseen kunhan läheiset auttaa vähän esim. raha-asioiden hoitamisessa. Ystäviä ei ole koskaan juuri ollut mutta ollaan perheen kanssa läheisiä joten ei hän yksin ole. Ihan hyvää elämää hän elää, ei se diagnoosi kuolemantuomio ole vaikka tietenkin hankaloittaa monia asioita.

Monella heikkolahjaisella ei ole noin hyvää tilannetta. Henkilön kannalta edelleen parempi, että on keva-diagnoosi koska se avaa enemmän ovia palveluiden piiriin.

Olen kyllä samaa mieltä. Sisarukseni ei ole tietääkseni saanut juurikaan mitään erityistä tukea koulunkäynnin loppumisen jälkeen eikä ole minkään tuen tai palveluiden piirissä, vaikka hän voisi niistä hyötyä. Ja ilman läheisten luomaa tukiverkkoa ympärillä hän ei vain hyötyisi palveluista, vaan oikeastaan tarvitsisi niitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voiko tuolla diagnoosilla olla ylioppilas ja amk-tutkinto? 😳

Eihän lukiossa ja varsinkaan amk:n ei-teknillisillä aloilla tarvi mikään ruudinkeksijä olla, että pääsee läpi. Lukiossa matikka tuottaa tällaisille eniten haasteita ja sen takia opinnot voivat venyä. Meidän lukiossa oli yksi reilusti yli 20-vuotias nainen, joka oli aloittanut 16-vuotiaana ja ei millään saanut lyhyen matikan kursseja läpi.

Kyse on nyt kuitenkin lähes keva-tasoisesta diagnoosista, joka aiheuttaa ongelmia jo peruskoulussa. Onko näin?

Olen eri, mutta aiemmin kommentoinut tänne nro. 43:na.

Olen itse penkonut kaiken mahdollisen tiedon diagnoosistani ja netistä saatava tieto on hataralla pohjalla. Syy lienee se, ettei tätä ilmiötä ole oikein kunnolla tutkittu ja siitä on tehty tabu. Verneri.net kyllä uskaltaa mainita sanan "heikkolahjainen" yhden kerran laaja-alaisten oppimisvaikeuksien yhteydessä, ja jopa Wikipediakin sen myöntää, vaikkei yleisiin tapoihini kuulu ensimmäisenä etsiä tietoa jälkimmäisestä lähteestä.

Erityisesti olen ihmeissäni siitä, ettei asiantuntijoiden keskuudessakaan oikein puhuta saati haluta myöntää, että tämä diagnoosini niin lähenee kehitysvammaisuutta. Kun avasin noin pari vuotta sitten koulupsykologille diagnoosini tarkoittavan vanhempieni nuoruudessa käytettyä heikkolahjaisuus-termiä samalla kommentoiden, kuinka nykyään ollaan niin poliittisesti korrekteja. Koulupsykologin vastaus oli, ettei sellaisesta puhuta. Olen varmaan outo, kun tälle diagnosoidulle heikkolahjaiselle asiat ovat asioita. Ja olen todennut arvostavani enemmän rationaalisuutta ja faktoja kuin tunteilua. Sana heikkolahjainen on nykyään ihan samanlainen sana kuin n##keri tai l#ski.

Myös ammatillisessa kuntoutusselvityksessäkin avasin diagnoosiani tarkemmin, mikä ei mennyt kuuleviin korviin, vaikka kuinka matalaa äo:tani vakuuttelin. Johan jo psykologin lausunnosta näki mustaa valkoisella: kognitiivinen suoriutumisprofiilini heikkoa ja heikkoa keskitasoa. Suoraan sanottuna sekamelska koko kykyprofiilini.

Oma arvio ÄO:stani lukuina on 80-85 johtuen siitä, että kykenen itse varaamaan ajan lääkärille, osaan hakea reseptilääkkeet, osaan täyttää Kelan lomakkeet (toki ne tuottaa vaikeuksia monelle älykkyyteen katsomatta), tiedän miten toimia jos en voi eräpäivään mennessä maksaa laskua, ruoan teen itse alusta loppuun ja olen tehnyt jopa töitä kassatarjoilijana, enkä ollut siellä mikään kädestä pidettävä, vaikka on minullakin vikani. Kukaan ei ole edes ajatellut tavallisella työpaikalla heikkolahjaisuuttani ja parhaani mukaan pidän sen salassa, jopa kumppanilta (jos minulla sellainen olisi). Tiedän, miten selkärangattomasti toimin ja aion kärsiä seuraukset, jos jään kiinni. En vain osaa kuvitella itselleni kaltaista miestä. Saatan olla nainen, joka haluaa pariutua ylöspäin, mutta kaipaan sellaista miestä, jonka kanssa voi keskustella esim. uskonnoista, eri kulttuureista, poliittisesta korrektiudesta ilman turhaa kaunistelua. Olen jopa vitsaillut seksistiseen sävyyn, että alan kotirouvaksi, sillä miehillehän naisten älykkyys on uhka. Vitsivitsi, en ala sen enempää bimboilijaa esittämään enkä väitä olevani kaikkein älykkäin. Eikä minusta nyt ihan mitään talutusnuorassa olevaa saa ja uskallan sanoa joistain asioista poikittaisen sanan kuin mitä 99 % kansasta.

Lopeta. Ei oikeasti ole hauskaa. Typerä aihe pilailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voiko tuolla diagnoosilla olla ylioppilas ja amk-tutkinto? 😳

Eihän lukiossa ja varsinkaan amk:n ei-teknillisillä aloilla tarvi mikään ruudinkeksijä olla, että pääsee läpi. Lukiossa matikka tuottaa tällaisille eniten haasteita ja sen takia opinnot voivat venyä. Meidän lukiossa oli yksi reilusti yli 20-vuotias nainen, joka oli aloittanut 16-vuotiaana ja ei millään saanut lyhyen matikan kursseja läpi.

Kyse on nyt kuitenkin lähes keva-tasoisesta diagnoosista, joka aiheuttaa ongelmia jo peruskoulussa. Onko näin?

Olen eri, mutta aiemmin kommentoinut tänne nro. 43:na.

Olen itse penkonut kaiken mahdollisen tiedon diagnoosistani ja netistä saatava tieto on hataralla pohjalla. Syy lienee se, ettei tätä ilmiötä ole oikein kunnolla tutkittu ja siitä on tehty tabu. Verneri.net kyllä uskaltaa mainita sanan "heikkolahjainen" yhden kerran laaja-alaisten oppimisvaikeuksien yhteydessä, ja jopa Wikipediakin sen myöntää, vaikkei yleisiin tapoihini kuulu ensimmäisenä etsiä tietoa jälkimmäisestä lähteestä.

Erityisesti olen ihmeissäni siitä, ettei asiantuntijoiden keskuudessakaan oikein puhuta saati haluta myöntää, että tämä diagnoosini niin lähenee kehitysvammaisuutta. Kun avasin noin pari vuotta sitten koulupsykologille diagnoosini tarkoittavan vanhempieni nuoruudessa käytettyä heikkolahjaisuus-termiä samalla kommentoiden, kuinka nykyään ollaan niin poliittisesti korrekteja. Koulupsykologin vastaus oli, ettei sellaisesta puhuta. Olen varmaan outo, kun tälle diagnosoidulle heikkolahjaiselle asiat ovat asioita. Ja olen todennut arvostavani enemmän rationaalisuutta ja faktoja kuin tunteilua. Sana heikkolahjainen on nykyään ihan samanlainen sana kuin n##keri tai l#ski.

Myös ammatillisessa kuntoutusselvityksessäkin avasin diagnoosiani tarkemmin, mikä ei mennyt kuuleviin korviin, vaikka kuinka matalaa äo:tani vakuuttelin. Johan jo psykologin lausunnosta näki mustaa valkoisella: kognitiivinen suoriutumisprofiilini heikkoa ja heikkoa keskitasoa. Suoraan sanottuna sekamelska koko kykyprofiilini.

Oma arvio ÄO:stani lukuina on 80-85 johtuen siitä, että kykenen itse varaamaan ajan lääkärille, osaan hakea reseptilääkkeet, osaan täyttää Kelan lomakkeet (toki ne tuottaa vaikeuksia monelle älykkyyteen katsomatta), tiedän miten toimia jos en voi eräpäivään mennessä maksaa laskua, ruoan teen itse alusta loppuun ja olen tehnyt jopa töitä kassatarjoilijana, enkä ollut siellä mikään kädestä pidettävä, vaikka on minullakin vikani. Kukaan ei ole edes ajatellut tavallisella työpaikalla heikkolahjaisuuttani ja parhaani mukaan pidän sen salassa, jopa kumppanilta (jos minulla sellainen olisi). Tiedän, miten selkärangattomasti toimin ja aion kärsiä seuraukset, jos jään kiinni. En vain osaa kuvitella itselleni kaltaista miestä. Saatan olla nainen, joka haluaa pariutua ylöspäin, mutta kaipaan sellaista miestä, jonka kanssa voi keskustella esim. uskonnoista, eri kulttuureista, poliittisesta korrektiudesta ilman turhaa kaunistelua. Olen jopa vitsaillut seksistiseen sävyyn, että alan kotirouvaksi, sillä miehillehän naisten älykkyys on uhka. Vitsivitsi, en ala sen enempää bimboilijaa esittämään enkä väitä olevani kaikkein älykkäin. Eikä minusta nyt ihan mitään talutusnuorassa olevaa saa ja uskallan sanoa joistain asioista poikittaisen sanan kuin mitä 99 % kansasta.

Lopeta. Ei oikeasti ole hauskaa. Typerä aihe pilailla.

En minä pilaile saati mutuile tällaisista asioista. Enkä usko, että joku ammattilainenkaan vetäisi hatusta mitä tahansa diagnooseja, eikä ne testitkään voi olla puuta heinää. Ihan oikein olen kuullut ja lukenut, mistä vaikeuteni johtuvat.

Tuntuuhan se oma elämä välillä merkityksettömältä verrattuna muihin murskaantuneiden unelmien (no en ihan haaveile arkkitehdin tai professorin työstä, on sitä realismia minullakin pelissä mukana) takia, mutta välillä jaksan vitsailla rankastikin matalan älykkyyden "hyödyistä". Toisaalta diagnoosit ja itsetutkistelu tuovat mielenrauhan, vaikka totuus olisi miten kamala. Kuitenkaan en koskaan suostuisi alentamaan itseäni menemällä avustaviin töihin tai jonnekin pupupajalle askartelemaan ja opettelemaan käsien pesua.

- lainaamasi henkilö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voiko tuolla diagnoosilla olla ylioppilas ja amk-tutkinto? 😳

Eihän lukiossa ja varsinkaan amk:n ei-teknillisillä aloilla tarvi mikään ruudinkeksijä olla, että pääsee läpi. Lukiossa matikka tuottaa tällaisille eniten haasteita ja sen takia opinnot voivat venyä. Meidän lukiossa oli yksi reilusti yli 20-vuotias nainen, joka oli aloittanut 16-vuotiaana ja ei millään saanut lyhyen matikan kursseja läpi.

Kyse on nyt kuitenkin lähes keva-tasoisesta diagnoosista, joka aiheuttaa ongelmia jo peruskoulussa. Onko näin?

Olen eri, mutta aiemmin kommentoinut tänne nro. 43:na.

Olen itse penkonut kaiken mahdollisen tiedon diagnoosistani ja netistä saatava tieto on hataralla pohjalla. Syy lienee se, ettei tätä ilmiötä ole oikein kunnolla tutkittu ja siitä on tehty tabu. Verneri.net kyllä uskaltaa mainita sanan "heikkolahjainen" yhden kerran laaja-alaisten oppimisvaikeuksien yhteydessä, ja jopa Wikipediakin sen myöntää, vaikkei yleisiin tapoihini kuulu ensimmäisenä etsiä tietoa jälkimmäisestä lähteestä.

Erityisesti olen ihmeissäni siitä, ettei asiantuntijoiden keskuudessakaan oikein puhuta saati haluta myöntää, että tämä diagnoosini niin lähenee kehitysvammaisuutta. Kun avasin noin pari vuotta sitten koulupsykologille diagnoosini tarkoittavan vanhempieni nuoruudessa käytettyä heikkolahjaisuus-termiä samalla kommentoiden, kuinka nykyään ollaan niin poliittisesti korrekteja. Koulupsykologin vastaus oli, ettei sellaisesta puhuta. Olen varmaan outo, kun tälle diagnosoidulle heikkolahjaiselle asiat ovat asioita. Ja olen todennut arvostavani enemmän rationaalisuutta ja faktoja kuin tunteilua. Sana heikkolahjainen on nykyään ihan samanlainen sana kuin n##keri tai l#ski.

Myös ammatillisessa kuntoutusselvityksessäkin avasin diagnoosiani tarkemmin, mikä ei mennyt kuuleviin korviin, vaikka kuinka matalaa äo:tani vakuuttelin. Johan jo psykologin lausunnosta näki mustaa valkoisella: kognitiivinen suoriutumisprofiilini heikkoa ja heikkoa keskitasoa. Suoraan sanottuna sekamelska koko kykyprofiilini.

Oma arvio ÄO:stani lukuina on 80-85 johtuen siitä, että kykenen itse varaamaan ajan lääkärille, osaan hakea reseptilääkkeet, osaan täyttää Kelan lomakkeet (toki ne tuottaa vaikeuksia monelle älykkyyteen katsomatta), tiedän miten toimia jos en voi eräpäivään mennessä maksaa laskua, ruoan teen itse alusta loppuun ja olen tehnyt jopa töitä kassatarjoilijana, enkä ollut siellä mikään kädestä pidettävä, vaikka on minullakin vikani. Kukaan ei ole edes ajatellut tavallisella työpaikalla heikkolahjaisuuttani ja parhaani mukaan pidän sen salassa, jopa kumppanilta (jos minulla sellainen olisi). Tiedän, miten selkärangattomasti toimin ja aion kärsiä seuraukset, jos jään kiinni. En vain osaa kuvitella itselleni kaltaista miestä. Saatan olla nainen, joka haluaa pariutua ylöspäin, mutta kaipaan sellaista miestä, jonka kanssa voi keskustella esim. uskonnoista, eri kulttuureista, poliittisesta korrektiudesta ilman turhaa kaunistelua. Olen jopa vitsaillut seksistiseen sävyyn, että alan kotirouvaksi, sillä miehillehän naisten älykkyys on uhka. Vitsivitsi, en ala sen enempää bimboilijaa esittämään enkä väitä olevani kaikkein älykkäin. Eikä minusta nyt ihan mitään talutusnuorassa olevaa saa ja uskallan sanoa joistain asioista poikittaisen sanan kuin mitä 99 % kansasta.

Lopeta. Ei oikeasti ole hauskaa. Typerä aihe pilailla.

En minä pilaile saati mutuile tällaisista asioista. Enkä usko, että joku ammattilainenkaan vetäisi hatusta mitä tahansa diagnooseja, eikä ne testitkään voi olla puuta heinää. Ihan oikein olen kuullut ja lukenut, mistä vaikeuteni johtuvat.

Tuntuuhan se oma elämä välillä merkityksettömältä verrattuna muihin murskaantuneiden unelmien (no en ihan haaveile arkkitehdin tai professorin työstä, on sitä realismia minullakin pelissä mukana) takia, mutta välillä jaksan vitsailla rankastikin matalan älykkyyden "hyödyistä". Toisaalta diagnoosit ja itsetutkistelu tuovat mielenrauhan, vaikka totuus olisi miten kamala. Kuitenkaan en koskaan suostuisi alentamaan itseäni menemällä avustaviin töihin tai jonnekin pupupajalle askartelemaan ja opettelemaan käsien pesua.

- lainaamasi henkilö

Ei, ei. Tämä on sama kuin sanoisi masennusta sairastavaa surkeaksi. Traumatisoituminen, sos. tilanteiden pelko ja masennus heikentävät myös kognitiivista suoritumista väliaikaisesti. Ehkä joo on nepsy-oireyhtymää ja oppimisen vaikeutta tietyllä alueella sotkemassa tuloksia, mutta ei laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla analysoida omaa tilannetta. Ei nykynuorilta voi odottaa kieliopillisesti oikeaa, selkeää tekstiä ja vieläpä analysoivaa. Juuri tuollainen diagnoosi laaja-alaisista oppimisvaikeuksista vie lopunkin itsetunnon ja lopulta niistä tulee itseään toteuttavia ennusteita, jos se todellakin on väärä. Jos saa kuviopäättelytestistä hyvän tuloksen niin sehän jo kertoo sinun olevan normaaliälyisen kirjoissa. Juuri ne kuviopäättelytestit ovat sitä puhdasta älykkyyttä vaikka suoritusprofiili kokonaisuudesaan olisi miten epätasainen.