Diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet

Siis voiko tuolla diagnoosilla olla ylioppilas ja amk-tutkinto? 😳

On työikäisiä joilla ei ole ikinä mitään tutkittu.

Vierailija kirjoitti:

Siis voiko tuolla diagnoosilla olla ylioppilas ja amk-tutkinto? 😳

Eihän lukiossa ja varsinkaan amk:n ei-teknillisillä aloilla tarvi mikään ruudinkeksijä olla, että pääsee läpi. Lukiossa matikka tuottaa tällaisille eniten haasteita ja sen takia opinnot voivat venyä. Meidän lukiossa oli yksi reilusti yli 20-vuotias nainen, joka oli aloittanut 16-vuotiaana ja ei millään saanut lyhyen matikan kursseja läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis voiko tuolla diagnoosilla olla ylioppilas ja amk-tutkinto? 😳

Eihän lukiossa ja varsinkaan amk:n ei-teknillisillä aloilla tarvi mikään ruudinkeksijä olla, että pääsee läpi. Lukiossa matikka tuottaa tällaisille eniten haasteita ja sen takia opinnot voivat venyä. Meidän lukiossa oli yksi reilusti yli 20-vuotias nainen, joka oli aloittanut 16-vuotiaana ja ei millään saanut lyhyen matikan kursseja läpi.

Kyse on nyt kuitenkin lähes keva-tasoisesta diagnoosista, joka aiheuttaa ongelmia jo peruskoulussa. Onko näin?

Lapsellani (10) on diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

Koulussa haluttiin hänet erityiseen tukeen, mutta käytännössä hän ei saa edes tehostetun tuen vertaa. Kokeissa huonoin arvosana on ollut 6.

En ymmärrä miten voidaan tällainen diagnoosi antaa niin helposti, psygologilla kävi muutaman kerran ja siinä se. Oli kuuleman kapea sanavarasto, mutta hänen ulosannistaan päätellen se ei kyllä pidä paikkaansa.

Kysymykseni kuuluukin, miksi tällainen diagnoosi voidaan tehdä kuin tuulesta temmaten?

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani (10) on diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

Koulussa haluttiin hänet erityiseen tukeen, mutta käytännössä hän ei saa edes tehostetun tuen vertaa. Kokeissa huonoin arvosana on ollut 6.

En ymmärrä miten voidaan tällainen diagnoosi antaa niin helposti, psygologilla kävi muutaman kerran ja siinä se. Oli kuuleman kapea sanavarasto, mutta hänen ulosannistaan päätellen se ei kyllä pidä paikkaansa.

Kysymykseni kuuluukin, miksi tällainen diagnoosi voidaan tehdä kuin tuulesta temmaten?

Onko kyse ihan yleisopetuksen kutosesta? Sekin jo voi antaa osviittaa onko kyseessä oikeasti heikkolahjaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni epäillään tuota ja kyllä se tuntui/tuntuu pahalta kuulla vaikka sitä osasi hieman odottaakin. :( Vaikka kuinka ajattelee siellä niitä testejä tehdessä selviytyen edes jotenkin hyvin, niin silti todellisuus olikin muuta. Ja 33v. olen. Lapsuudessa kävin tukiopetuksissa, mutten tiedä sitten oliko siitä apua. Lukemaan oppiminen oli vaikeaa. Vihaan edelleen matematiikkaa, esitelmien pitoa ym. Koulussa pahemman tilanteesta teki vielä koulukiusaaminen, jota kesti sen 9v. 

Kommentoija nro. 43:na lisään, että itsellänikin oli suoraaan sanoen kammo matematiikkaa kohtaan. Isot luvut puistatti minua. Nykyään osaan laskimen avulla laskea peruslaskutoimituksia sekä prosentteja. Joitain pieniä laskutoimituksia osaan laskea päässä, mutten silti ole mestari päässälaskemisessa. Yläasteella ja ammattikoulussa sisäistin edes väliaikaisesti sinit, cosinit ja tanit. X:ää ja Y:tä en osaa ratkoa

Ja tuosta matikkakammosta. Se näyttää olevan oikeasti olemassa. Luulin olevani ainoa tuon "naurettavan" pelon kanssa. Erityisesti tytöillä on havaittu sitä, eikä tarvitse välttämättä olla minun tapaan vaikeuksia siinä.

Minulla itselläni myös kiusaaminen teki pahaa koulussa, ja minusta tuli ujompi, minkä takia en uskaltanut tutustua ihmisiin enkä uskaltanut keksiä puheenaihetta. Ryhmätöitäkin vihasin ja olisin halunnut niistä vapautuksen. Epäilin olevani lievästi masentunut ja kärsineeni sosiaalisten tilanteiden pelosta, mutten koskaan päässyt tutkimuksiin vaikka olisin halunnut 9. luokalla selvittää asiaa. Edelleen poden nuorena aikuisena epävarmuutta, enkä hirveämmin uskalla tehdä mitään ajatellessani, miten kömpelö ja tyhmäkin olen monessa asiassa. Vammaisen (se oli yläasteella synonyymi kehitysvammaiselle) leimankin sain muilta ikätovereilta. Juu, ja eihän minulla aivojakaan ollut kuulemani mukaan. No, ei minua älyllä olekaan siunattu, kun diagnoosina on laaja-alaiset oppimisvaikeudet eli heikkolahjaisuus. Mitä sitä nyt ruveta kaunistelemaankaan asiaa.

Olen vain maallikko, mutta olen kyllä sitä mieltä että tuon diagnoosisi on oltava ihan p@skaa. Juu, voihan sinulla olla oppimisvaikeuksia matematiikassa ja sen lisäksi neurokirjon häiriötä, mutta ei heikkolahjainen tai lievästi kehitysvammainen kirjoita noin. Nuoren masennuskin voi poikia noita heikkolahjaisuus-diagnooseja jos ei osata katsoa kokonaisuutta. Paremminn kirjoitat kuin suurin osa palstalaisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani (10) on diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

Koulussa haluttiin hänet erityiseen tukeen, mutta käytännössä hän ei saa edes tehostetun tuen vertaa. Kokeissa huonoin arvosana on ollut 6.

En ymmärrä miten voidaan tällainen diagnoosi antaa niin helposti, psygologilla kävi muutaman kerran ja siinä se. Oli kuuleman kapea sanavarasto, mutta hänen ulosannistaan päätellen se ei kyllä pidä paikkaansa.

Kysymykseni kuuluukin, miksi tällainen diagnoosi voidaan tehdä kuin tuulesta temmaten?

Onko kyse ihan yleisopetuksen kutosesta? Sekin jo voi antaa osviittaa onko kyseessä oikeasti heikkolahjaisuus.

Oppiaineita ei ole mukautettu. Arvosana oli matematiikasta, jossa hänellä on ollut haastetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani (10) on diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

Koulussa haluttiin hänet erityiseen tukeen, mutta käytännössä hän ei saa edes tehostetun tuen vertaa. Kokeissa huonoin arvosana on ollut 6.

En ymmärrä miten voidaan tällainen diagnoosi antaa niin helposti, psygologilla kävi muutaman kerran ja siinä se. Oli kuuleman kapea sanavarasto, mutta hänen ulosannistaan päätellen se ei kyllä pidä paikkaansa.

Kysymykseni kuuluukin, miksi tällainen diagnoosi voidaan tehdä kuin tuulesta temmaten?

Onko kyse ihan yleisopetuksen kutosesta? Sekin jo voi antaa osviittaa onko kyseessä oikeasti heikkolahjaisuus.

Oppiaineita ei ole mukautettu. Arvosana oli matematiikasta, jossa hänellä on ollut haastetta.

Onko mitään aineita, joissa hän pärjää tyydyttävän tasolla? Hyvin heikko taistelee aineessa kuin aineessa. Kannattaa vaatia tarkempia tutkimuksia, ettei vaan kyseessä olisi hahmotushäiriö, lukihäiriö, adhd tai autismi, joihin voi myös liittyä suurta hajontaa älykkyysprofiilin suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani (10) on diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

Koulussa haluttiin hänet erityiseen tukeen, mutta käytännössä hän ei saa edes tehostetun tuen vertaa. Kokeissa huonoin arvosana on ollut 6.

En ymmärrä miten voidaan tällainen diagnoosi antaa niin helposti, psygologilla kävi muutaman kerran ja siinä se. Oli kuuleman kapea sanavarasto, mutta hänen ulosannistaan päätellen se ei kyllä pidä paikkaansa.

Kysymykseni kuuluukin, miksi tällainen diagnoosi voidaan tehdä kuin tuulesta temmaten?

Onko kyse ihan yleisopetuksen kutosesta? Sekin jo voi antaa osviittaa onko kyseessä oikeasti heikkolahjaisuus.

Oppiaineita ei ole mukautettu. Arvosana oli matematiikasta, jossa hänellä on ollut haastetta.

Onko mitään aineita, joissa hän pärjää tyydyttävän tasolla? Hyvin heikko taistelee aineessa kuin aineessa. Kannattaa vaatia tarkempia tutkimuksia, ettei vaan kyseessä olisi hahmotushäiriö, lukihäiriö, adhd tai autismi, joihin voi myös liittyä suurta hajontaa älykkyysprofiilin suhteen.

Hän on oikeastaan ihan normaalilla tasolla reaaleissa, englannissa jopa hyvä. Kuviksessa lahjakas. Ainoastaan matikka heikompi, äidinkielessä oli alkuun hieman haasteita mutta nyt sekin on ihan tyydyttävä vähintään. Itsekin epäilen että lievää autismia tai add. Itselläni on lähes varmuudella add. On hyvä siinä mikä kiinnostaa, eli osin on motivaation puutetta, oppiaineet ei vain kiinnosta eikä viitsi esim. lukea yhtään kokeisiin. Kuitenkin ympäristöopista sai lukemattakin 8.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani (10) on diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

Koulussa haluttiin hänet erityiseen tukeen, mutta käytännössä hän ei saa edes tehostetun tuen vertaa. Kokeissa huonoin arvosana on ollut 6.

En ymmärrä miten voidaan tällainen diagnoosi antaa niin helposti, psygologilla kävi muutaman kerran ja siinä se. Oli kuuleman kapea sanavarasto, mutta hänen ulosannistaan päätellen se ei kyllä pidä paikkaansa.

Kysymykseni kuuluukin, miksi tällainen diagnoosi voidaan tehdä kuin tuulesta temmaten?

Onko kyse ihan yleisopetuksen kutosesta? Sekin jo voi antaa osviittaa onko kyseessä oikeasti heikkolahjaisuus.

Oppiaineita ei ole mukautettu. Arvosana oli matematiikasta, jossa hänellä on ollut haastetta.

Onko mitään aineita, joissa hän pärjää tyydyttävän tasolla? Hyvin heikko taistelee aineessa kuin aineessa. Kannattaa vaatia tarkempia tutkimuksia, ettei vaan kyseessä olisi hahmotushäiriö, lukihäiriö, adhd tai autismi, joihin voi myös liittyä suurta hajontaa älykkyysprofiilin suhteen.

Hän on oikeastaan ihan normaalilla tasolla reaaleissa, englannissa jopa hyvä. Kuviksessa lahjakas. Ainoastaan matikka heikompi, äidinkielessä oli alkuun hieman haasteita mutta nyt sekin on ihan tyydyttävä vähintään. Itsekin epäilen että lievää autismia tai add. Itselläni on lähes varmuudella add. On hyvä siinä mikä kiinnostaa, eli osin on motivaation puutetta, oppiaineet ei vain kiinnosta eikä viitsi esim. lukea yhtään kokeisiin. Kuitenkin ympäristöopista sai lukemattakin 8.

Kyllä tässä tapauksessa on oltava jotain häikkää, ellei sitten opettaja anna kannustusmielessä hyviä arvosanoja tai armosta alinta hyväksyttyä arvosanaa. Neuropsykiatriset tutkimukset voisi selkeyttää mikä on asian todellinen laita. Jos on väärin diagnosoitu laaja-alaiset oppimisvaikeudet (ent. heikkolahjaisuus) niin se tekee hallaa nuoren itsetunnolle, ja näitä diagnooseja voi tulla helposti mielenterveyden kanssa kamppaileville nuorille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani (10) on diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

Koulussa haluttiin hänet erityiseen tukeen, mutta käytännössä hän ei saa edes tehostetun tuen vertaa. Kokeissa huonoin arvosana on ollut 6.

En ymmärrä miten voidaan tällainen diagnoosi antaa niin helposti, psygologilla kävi muutaman kerran ja siinä se. Oli kuuleman kapea sanavarasto, mutta hänen ulosannistaan päätellen se ei kyllä pidä paikkaansa.

Kysymykseni kuuluukin, miksi tällainen diagnoosi voidaan tehdä kuin tuulesta temmaten?

Onko kyse ihan yleisopetuksen kutosesta? Sekin jo voi antaa osviittaa onko kyseessä oikeasti heikkolahjaisuus.

Oppiaineita ei ole mukautettu. Arvosana oli matematiikasta, jossa hänellä on ollut haastetta.

Onko mitään aineita, joissa hän pärjää tyydyttävän tasolla? Hyvin heikko taistelee aineessa kuin aineessa. Kannattaa vaatia tarkempia tutkimuksia, ettei vaan kyseessä olisi hahmotushäiriö, lukihäiriö, adhd tai autismi, joihin voi myös liittyä suurta hajontaa älykkyysprofiilin suhteen.

Hän on oikeastaan ihan normaalilla tasolla reaaleissa, englannissa jopa hyvä. Kuviksessa lahjakas. Ainoastaan matikka heikompi, äidinkielessä oli alkuun hieman haasteita mutta nyt sekin on ihan tyydyttävä vähintään. Itsekin epäilen että lievää autismia tai add. Itselläni on lähes varmuudella add. On hyvä siinä mikä kiinnostaa, eli osin on motivaation puutetta, oppiaineet ei vain kiinnosta eikä viitsi esim. lukea yhtään kokeisiin. Kuitenkin ympäristöopista sai lukemattakin 8.

Lisään, että synnytys oli pitkä ja lapsi kärsi hapenpuutteesta, joten ehkä tällä on jotain osuutta oppimisvaikeuteen.

Mutta joka tapauksessa, en ymmärrä miten tällaisen diagnoosin voi ylipäätään tehdä kenellekään vain muutaman tapaamiskerran perusteella.

Kyseinen koulu ei enää nauti luottamustani. Lapsen entinen opettaja mm. suoraan haukkui ja arvosteli lastani minulle, siis hänen äidilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellani (10) on diagnoosina laaja-alaiset oppimisvaikeudet.

Koulussa haluttiin hänet erityiseen tukeen, mutta käytännössä hän ei saa edes tehostetun tuen vertaa. Kokeissa huonoin arvosana on ollut 6.

En ymmärrä miten voidaan tällainen diagnoosi antaa niin helposti, psygologilla kävi muutaman kerran ja siinä se. Oli kuuleman kapea sanavarasto, mutta hänen ulosannistaan päätellen se ei kyllä pidä paikkaansa.

Kysymykseni kuuluukin, miksi tällainen diagnoosi voidaan tehdä kuin tuulesta temmaten?

Onko kyse ihan yleisopetuksen kutosesta? Sekin jo voi antaa osviittaa onko kyseessä oikeasti heikkolahjaisuus.

Oppiaineita ei ole mukautettu. Arvosana oli matematiikasta, jossa hänellä on ollut haastetta.

Onko mitään aineita, joissa hän pärjää tyydyttävän tasolla? Hyvin heikko taistelee aineessa kuin aineessa. Kannattaa vaatia tarkempia tutkimuksia, ettei vaan kyseessä olisi hahmotushäiriö, lukihäiriö, adhd tai autismi, joihin voi myös liittyä suurta hajontaa älykkyysprofiilin suhteen.

Hän on oikeastaan ihan normaalilla tasolla reaaleissa, englannissa jopa hyvä. Kuviksessa lahjakas. Ainoastaan matikka heikompi, äidinkielessä oli alkuun hieman haasteita mutta nyt sekin on ihan tyydyttävä vähintään. Itsekin epäilen että lievää autismia tai add. Itselläni on lähes varmuudella add. On hyvä siinä mikä kiinnostaa, eli osin on motivaation puutetta, oppiaineet ei vain kiinnosta eikä viitsi esim. lukea yhtään kokeisiin. Kuitenkin ympäristöopista sai lukemattakin 8.

Kyllä tässä tapauksessa on oltava jotain häikkää, ellei sitten opettaja anna kannustusmielessä hyviä arvosanoja tai armosta alinta hyväksyttyä arvosanaa. Neuropsykiatriset tutkimukset voisi selkeyttää mikä on asian todellinen laita. Jos on väärin diagnosoitu laaja-alaiset oppimisvaikeudet (ent. heikkolahjaisuus) niin se tekee hallaa nuoren itsetunnolle, ja näitä diagnooseja voi tulla helposti mielenterveyden kanssa kamppaileville nuorille.

Jep. En nyt ihan usko että säälistä kasia antaa? Olen itse nähnyt hänen työskentelyään etäopetuksessa ja läksyt hoituu aika ripeästi ja oma-aloitteisesti.

Kertoo myös jotain, että erityisopettaja ei ole vuoteen ottanut mitään yhteyttä meille kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni epäillään tuota ja kyllä se tuntui/tuntuu pahalta kuulla vaikka sitä osasi hieman odottaakin. :( Vaikka kuinka ajattelee siellä niitä testejä tehdessä selviytyen edes jotenkin hyvin, niin silti todellisuus olikin muuta. Ja 33v. olen. Lapsuudessa kävin tukiopetuksissa, mutten tiedä sitten oliko siitä apua. Lukemaan oppiminen oli vaikeaa. Vihaan edelleen matematiikkaa, esitelmien pitoa ym. Koulussa pahemman tilanteesta teki vielä koulukiusaaminen, jota kesti sen 9v. 

Minulla on tuo diagnoosi laaja-alaiset oppimisvaikeudet, jonka sain yläasteella, kun psykologin testeissä ilmeni epätasaisuutta ja taitoni olivat enemmänkin laaja-alaisten oppimisvaikeuksien (ent. heikkolahjaisuus, olen googlettanut) tasoa kehitysvamman sijaan. Tosiaan minulla on ollut lievä kehitysvamma-diagnoosina, jonka sain viidennellä luokalla lastenpsykiatriselta poliklinikalta. Samalla tuli autismi-diagnoosi.

Tuoreimmissa koulupsykologin testeissäkin kognitioni on normaalilla tasolla (jos nyt OmaKanta totta puhuu) epätasaisine kykyprofiileineen, ja taitoni ovat heikon ja heikon keskitason rajamailla. Muistan olleeni yleistiedossa ja matriisitehtävässä (kutsun sitä Mensa-testiksi, koska tuli mieleen se ilmaisversio, jonka tein joskus vitsillä) oli hyviä. Ainakin jälkimmäinen oli OmaKannasta löydetyn tiedon mukaan keskitasoa.

Lievä kehitysvamma- ja myöhemmin laaja-alaiset oppimisvaikeudet-diagnooseista huolimatta suoritin yläasteen arvosanoin ilman yksilöllistämisiä 6:ta ja 7:ää saaden. Hyvällä tuurilla saatoin saada 8:aa, ainakin yhteiskuntaopista ja äidinkielestä. Matematiikka on ollut ala-asteesta alkaen vaikeaa, ja se yksilöllistettiin. Arvosana oli matematiikasta 7*, joka vastanee yleisopetuksen 5:tä. Ala-asteen arvosanoista en muista mitään, mutta sen tiedän, että minun kohdalla mietittiin kokonaan opetuksen yksilöllistämistä ja ollessani viidenellä luokalla minulle ei suositeltu tiedollista opetusta, vaikka erityisopettajan mukaan hain itse tietoa ja olin jopa tunnollinen ja ahkera. Outoa, luulin olevani huono oppija, joka stressasi kokeisiin lukemista inhoten pitkiä tekstejä. Totta kai otettava huomioon, että minulla oli mekaaninen lukutaito, mutta sitten taas luetun ymmärtäminen, se oli sitten toinen tarina.

Tämä autismi-termi tuntunee olevan aika häilyvä kohdallani: lapsena sain diagnoosin vaikea-asteisesta semanttis-pragmaattisesta dysfasiasta autistisin piirtein, viidennellä luokalla olinkin ilmiselvä autisti, yläasteella olinkin autismipiirteinen kehitysvammainen ja psykologin epikriisin mukaan olin yläasteen loppupuolella Asperger-piirteinen henkilö varustettuna laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla. Kuitenkin löydän OmaKannasta sekä kuntoutuspapereista F84.0 autismi sekä laaja-alaiset oppimisvaikeudet. Ota tuosta nyt selvää, mikä sitten olen: lapsuusiän autisti, asperger, autismi-/as-piirteinen vai epätyypillinen autisti, jos luokiteltaisiin vielä 2000-luvulla käytettyjen termien mukaan. Tiedän, että jotkut ei uskoisi minua autistiseksi tai edes piirteiseksi. No, tähän lienee syynä sukupuolenikin (olen nainen), vaikken edes maskaa tai ole suunnitellut moista. Puhunkin jopa selkeästi joidenkin mielestä, vaikka vielä yläasteella jotkut uskalsi mainita, ettei puheestani saanut selvää.

Tuo vaikea-asteinen kehityksellinen kielihäiriö voi antaa lapsesta vaikutelman, että olisi kehitysvammainen tai autistinen. Kun kieli ei ole kehittynyt, on tasot testeissä heikolla ja sosiaaliset taidot eivät kehity, kun ei ole sitä yhteistä kieltä. Olisi vaikeaa uskoa sinun analysoinnista, että sinulla todellakin olisi matala äo tai on ollut vaikea dysfasia.

Sisaruksellani on diagnosoitu laaja-alaiset oppimisvaikeudet, ja arvelisin että autismi on myös mutta sitä virallista diagnoosia hänellä ei käsittääkseni kuitenkaan ole. Kävi koulun helpotettuna ja siis ihan erikseen erityisopetuksen luokassa. Kävi ammattikoulun ja on ollut työelämässä jotenkuten mukana, aika paljon tuettua ja kuntouttavaa työtoimintaa sun muuta mutta myös ihan "normaaleja" työpaikkoja. Pystyy asumaan itsekseen kunhan läheiset auttaa vähän esim. raha-asioiden hoitamisessa. Ystäviä ei ole koskaan juuri ollut mutta ollaan perheen kanssa läheisiä joten ei hän yksin ole. Ihan hyvää elämää hän elää, ei se diagnoosi kuolemantuomio ole vaikka tietenkin hankaloittaa monia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Sisaruksellani on diagnosoitu laaja-alaiset oppimisvaikeudet, ja arvelisin että autismi on myös mutta sitä virallista diagnoosia hänellä ei käsittääkseni kuitenkaan ole. Kävi koulun helpotettuna ja siis ihan erikseen erityisopetuksen luokassa. Kävi ammattikoulun ja on ollut työelämässä jotenkuten mukana, aika paljon tuettua ja kuntouttavaa työtoimintaa sun muuta mutta myös ihan "normaaleja" työpaikkoja. Pystyy asumaan itsekseen kunhan läheiset auttaa vähän esim. raha-asioiden hoitamisessa. Ystäviä ei ole koskaan juuri ollut mutta ollaan perheen kanssa läheisiä joten ei hän yksin ole. Ihan hyvää elämää hän elää, ei se diagnoosi kuolemantuomio ole vaikka tietenkin hankaloittaa monia asioita.

Monella heikkolahjaisella ei ole noin hyvää tilannetta. Henkilön kannalta edelleen parempi, että on keva-diagnoosi koska se avaa enemmän ovia palveluiden piiriin.

Vierailija kirjoitti:

Saako oppisvaikeuksista eläkkeen, jos ei kuntoudu?

Ulkomailla myönnetään tk-eläke laaja-alaisista oppimisvaikeuksista. Muualla päin maailmaa se tunnetaan nimellä borderline mental retardation eli rajatilakehitysvammaisuutena.

Ei matalan äo omaavat ihmiset ole mihinkään kadonneet. Ennen heille löytyi fyysisiä töitä. Nykyään on hankala löytää töitä joissa ei tarvitse laskea, lukea tai oppia uusia asioita. Syitä matalaan äo löytyy perintötekijöistä ympöristötekijöihin ja jokaisella on omat heikkoutensa ja lahjakkuutensa. Tärkeintä olisi tunnistaa heikkoudet ja lahjakkuudet sekä mahdollistaa tukeminen. He ovat väliinputoajia koska heille ei ole välttämättä näkyvää vammaa kuten CP-vamma ja diagnoosi tulee vasta kouluiässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako oppisvaikeuksista eläkkeen, jos ei kuntoudu?

Ulkomailla myönnetään tk-eläke laaja-alaisista oppimisvaikeuksista. Muualla päin maailmaa se tunnetaan nimellä borderline mental retardation eli rajatilakehitysvammaisuutena.

Suomessa käytettiin sanoja oligofrenia, debiili, jne.

Nykyään käytössä kehitysvammaisuus sana.

Älyllinen kehitysvammaisuus merkitsee kehitysvammaiselle henkilölle vaikeutta ymmärtää, vaikeutta oppia uusia asioita ja soveltaa oppimaansa sekä vaikeutta hallita omaa elämäänsä. Suomessa käytössä olevan WHO:n ICD-10-tautiluokituksen mukaan kehitysvammaisuus määritellään tilaksi, jossa henkisen toiminnan kehitys on estynyt tai häiriintynyt synnynnäisen tai kehitysiässä saadun sairauden, vian tai vamman vuoksi. Lisäksi ympäristöön sopeutumiseen liittyvissä taidoissa kuten arjen käytännön taidoissa, kommunikoinnissa, kyvyssä huolehtia omista asioistaan, kyvyssä muodostaa ihmissuhteita ja käyttäytyä tilanteen vaatimalla tavalla on vaikeutta.

Kehitysvammaisuus jaetaan neljään eri luokkaan: lievä, keskivaikea, vaikea ja syvä kehitysvammaisuus.

https://www.terveyskirjasto.fi/dlk00556

Nykyään on ihan opettajienkin vaikeaa päätellä sanankäänteistä oppilaiden pulmien todelliset syyt. Puhutaan haasteista siinä ja tässä ja heikosta prosessointinopeudesta. Jos puhutaan laaja-alaisista oppimisvaikeuksista, niin se on sama asia kuin matala älykkyys. Psykologilta tai lääkäriltä on vaikeaa saada suoraa vastausta. Helpottaisi ihan opeakin, jos tietäisi että onko vaikeuden takana heikkolahjaisuutta vai lukihäiriö, jolloin osaa arvioida, että vaatiako lapselta enemmän vai vähemmän. Jotkut vanhemmat lapsineen ihan sokeasti uskovat lapsensa olevan vain lukihäiriöinen, vaikka todellisuudessa kyse on älykkyyden alenemasta, mutta kun ei asianomaisillekaan asiaa avata tarkemmin niin tilanne on tuo.