Sinkku ja vähän katkera välillä

Olen nyt aivan rehellinen ja sanon aluksi että olen itsekin suurimman osan elämästäni sinkkuna ollut korkeakoulutettu nainen - tilastojen valossa siis tyypillinen sinkku, joka vielä asuukin isossa kaupungissa jossa naisia on miehiä enemmän ja taistelu "hyvistä" miehistä on kovaa.

Oikeasti monen kohdalla ongelma on se että katsotaan kumppania liian pinnallisin silmin. Ymmärrettävä, että Tinderin aikakautena ulkonäön käyttäminen pääasiallisena ensisijaisena mittarina on yleistä, mutta valitettava tosiasia on myös se että pitkät, komean puoleiset ja sosiaalisesti taitavat miehet on vähemmistö ja niille on tarjolla paljon meitä vähintään keskivertonäköisiä, nuorehkoja fiksuja naisia. Meitä vaan on paljon, naiset pitää usein paremmin itsestään huolta ja panostaa pukeutumiseen ja meikkaamiseen. Se vaan aiheuttaa aikamoisen epäsuhdan ja moni mies joka on sellainen monen naisen mieleen oleva käyttää (ymmärrettävästi) hyväkseen tuota asemaansa ja ei ole välttämättä mikään yhden naisen mies.

Ainakin omien sinkkukavereideni kohdalla (pätee itseasiassa molempiin sukupuoliin) ongelma on usein ihan vaan se että mies-/naismaku on kovin kapea, pakit annetaan nopeasti ja omassa käyttäytymisessä on tietynlainen ylimielinen ja ehkä vähän katkera sävy. Naiset pelkää että tämäkin mies vaan kohta häviää johonkin jne. Myönnän että olin itse aiemmin samanlainen, kunnes sitten tajusin että sabotoin itse omaa deittailuani rajoittamalla deittipoolin liian pieneksi ja yrittämällä ajatella että vika sille miksi olen yksin löytyy muista kuin itsestäni.

Mutta kappas, ajan myötä ja aikaa yhdessä vietettyäni erään kaverimiehen kanssa jolle alunperin annoin pakit huomasin ihastuneeni. Alkuun en ollut kiinnostunut yhtään, mutta kun olimme kavereita ja paineet viritellä romanttista kiinnostusta katosivat, huomasin miten paljon meillä on yhteistä ja miten hauska ja älykäs tyyppi on kyseessä. Ihastuin ja sain itselleni erinomaisen miehen pitkällisen sinkkuuden jälkeen.

Kannattaa lopettaa pakonomainen treffailu sillä se aiheuttaa aina vaan työhakumaisia paineita. Paineita ettei se toinen pidäkään minusta tai että sinä et pidä hänestä. Oikeasti paras tapa on tutustua uusiin ihmisiin ennakkoluulottomasti ja platonisella pohjalla ja ehkä sitä joskus yllättyy ja löytää helmen. Uskoin aiemmin itsekin että miehen tulee viedä jalat alta heti ja tehdä vaikutus, mutta myöhemmin olen ymmärtänyt että tuollainen on vaan hetken huumaa ja ei tarkoita ettäkö mies olisi hyvä kumppani tai ettäkö sopisitte yhteen. 

Joo, kaikille ei pidä antaa mahdollisuutta ja jos joku on mielestäsi vastenmielinen luonteen tai ulkonäön perusteella niin eihän siitä mitään tulee. Mutta joskus luonto tekee tehtävänsä ja jonkun kanssa vietetty aika saa totisesti ihastuksen leimahtamaan pikkuhiljaa ja melkein huomaamatta. Kuten ap jo itsekin sanoi, kaikenlaisilla rölleillä on kumppaneita joten on pelkkää harhaa ajatella että suhteen saa vain ne miehet tai naiset jotka ovat malliluokan komistuksia ja kaunottaria. 

Ei kai ap ole samanlainen kuin se pakkien sarjajakaja joka "ei löydä" ketään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Niitä nuoria miljonäärihughgrantteja kun ei vaan riitä joka sormelle ja varpaalle. Eikä myöskään nuoria johnnydeppejä.

Alkaa olla väsynyt vitsi.

Oletat virheellisesti että tuo on vitsi. Ei se ole, se on fakta.

Ja kellekään miehelle ei kelpaa kuin hoikka, isorintainen kaunotar joka on vielä neitsyt.

Kauniit naiset tulee jättää miehille joilla ei ole mielikuvitusta.

Näin joku ranskalainen kirjailija asian hyvin ilmaisi.

Vierailija kirjoitti:

Huvittava ketju. Nirppanokkaiset naiset tosissaan ihmettelee kun kukaan ei halua katsella heidän nihkeilyään. Miettikääpä nyt omalle kohdallenne: Viitsisittekö itse nähdä vaivaa yhtään kun vastapuoli on niin omassa ylhäisyydessään ettei viitsi puolta sanaa suoda toiselle, saati sitten enempää. Ja sitten vielä ihmetellään miksi on yksin, höhö.

Käsittääkseni täältä löytyy nyt vaan yksi nirppanokka ja muut koittaa kovasti tälle tolkuttaa, että nirppanokkainen käytös saa miehet kaikkoamaan.

Taneli kirjoitti:

Jos näytätte normaaleilta, vika on jossain muussa kuin ulkonäössä. Luultavasti odottelette maailman tappiin kotona sitä unelmien prinssiä, joka ei koskaan saavu. Jos miehet eivät tee aloitteita, on teidän itse niitä tehtävä. Kukaan ei sieltä kotoa hae ketään treffeille. Eihän ne miehet varmaan edes tiedä teidän olemassaolostanne. Se sikasilmäinen pullero on saanut miehen, koska on ollut aktiivinen itsekin. Kerätkää rohkeutta ja lähestykää miehiä.

Just näin! Ite löysin poikaystäväni Tinderistä. Sitä ennen tuli laiteltua viestiä aika monelle miehelle, joista suurin osa ei ikinä edes vastannut. Mut mitä sitten. Ne oli kuitenkin mun kuvista tykännyt, en olisi muuten edes pystynyt niille viestiä laittamaan. Eli se ei voinut olla ulkonäöstä kiinni ettei ne vastannut. Mutta kannatti jatkaa yrittämistä, koska loppujen lopuksi löysin mun nykyisen poikaystävän jonka kanssa ollaan oltu 2 vuotta yhdessä. Ja siinäkin tapauksessa olin muuten minä, joka aloitti keskustelun. Ei mikään muukaan asia tässä elämässä tule tuosta noin vaan, pitää rahankin eteen tehdä töitä.

Aikamoista jeesustelua ja paskapuhetta täynnä koko ketju! Parisuhteeseenhan toki päätyvät vain valmiit, hyvät ihmiset. Tai vaihtoehtoisesti se parisuhde on paska. Itsetunto pitää olla 100% täydellinen, ei saa pätkääkään välittää omasta tai toisen ulkonäöstä...

Just joo. Itse olen onnellisessa parisuhteessa, mutta olin vuosikausia sinkku ja varsin katkerakin, siksi kiinnostuin ketjusta. Minulla on surkea itsetunto, olen kai ihan ok näköinen mutta omasta mielestäni ruma, ja minusta kumppanin tulee olla hyvännäköinen sen lisäksi että on ihastuttava ihminen. Arvomaailman ja huumorintajun pitää olla samankaltainen kuin itselläni.

Enkä todellakaan ollut "lopettanut etsimistä", sillä löysin puolisoni tinderistä.

Olen varma, että pariutuminen on tuurista kiinni, siitä että vaan sattuu kohtaamaan oikean ihmisen oikeaan aikaan. Todennäköisyyttä voi edistää sillä että hakeutuu tilanteisiin joissa niitä ihmisiä voi tavata. Mutta mikään valmis ihminen ei tarvitse olla. Hyvä itsetunto olisi varmaan pelastanut meidät muutamilta ongelmilta tässä suhteessa, mutta rakkauteen se ei vaikuta, ei minun eikä puolison.

Ei näihin ole mitään yksiselitteistä syytä miksi toiset seurustelee ja toiset on aina vaan sinkkuna. Sekä seurustelevissa ja sinkuissa on kauniita ja vähemmän kauniita, kiinnostavia ja vähemmän kiinnostavia ihmisiä. Ei asiat oo niin mustavalkoisia tai yksioikoisia. Vaikka se kliseeltä kuulostaa niin opettelisin ensin olemaan itsekseni onnellinen. Sitten ei tarvi ketään toista täyttämään sitä oman elämänsä tyhjiötä. Ihmiset haluaa olla muutakin kuin tarvittuja. Siis ihmiset haluaa tulla rakastetuiksi ihan omana itsenään eikä niin, että joku haluaa hyötyä heistä tai saa heistä tarpeilleen tyydytystä. Jos et ole omassa elämässä yksinäsi onnellinen niin silloin tarvitset sitä toista täyttämään sen tyhjiön. Ei se ole rakkautta. Rakkaus on vapautta ja se täytyy kohdistaa ensin itseensä.

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt sisäinen kauneus ja luonne tuli puheeksi, niin minusta tuntuu todella pahalta nähdä päivittäin nyrpeänaamaisia naisia käskyttämässä miestään, nalkuttamassa ja kauppajonossakin haukkuu kun haki väärän eineksen. Av-palstakin täynnä mammoja jotka eivät tunnu keksivän mitään hyvää ominaisuutta miehistään vaan haukkuvat näitä julkisesti.

Olen aina pyrkinyt olemaan kaikille ystävällinen ja jos miehen saisin niin osaisin kyllä arvostaa sitä että hän haluaa olla juuri minun kanssani.

Kurjalta tuntuu.

-2

Näin miehen näkökulmasta, välillä tosiaan tuntuu, että tänne kirjoittelee ne kaikista katkerimmat ja pahoinvoivimmat yksilöt. Sitä sisäistä kauneutta ei hirveästi tunnu löytyvän. :D

Näillä ikisinkuilla on kyllä rautainen itsetunto, kuvittelevat että he ovat jotenkin niin täydellisiä että siksi miehet eivät "uskalla" olla heidän kanssaan, vaikka he ovat kaikkea mistä mies voisi haaveilla :,D eivät näe niitä syitä miksei heitä haluta parisuhteeseen..

Vierailija kirjoitti:

Mulle jäi epäselväksi, kelpuuttaisko ap itselleen sitten näiden mielestään rumien naisten miehet (jonkun heistä)? Vai pitäisikö löytyä joku "tasokkaampi"?

Tämä! Nyt ollaan asian ytimessä. Ap:ta kiukuttaa kun kaikilla epämääräisillä ja rumilla on parisuhde ja hänellä ei ole, olisiko AP hyväksynyt nuo miehet joita rumat naiset ovat löytäneet?

Minä olen rumahko, korkeintaan tavallinen, ylipainoinen ”mätisäkki”. Ja naimisissa kivan normaalipainoisen miehen kanssa. Tuolla Prismassa ostoksilla joku saattaa ihmetellä miten nuo nyt yhdessä on.

Toisesta näkökulmasta: isorintainen, pitkähiuksinen blondi viettää aikaansa kullan kanssa. Naista naurattaa, kasvoilta ja olemuksesta loistaa onni, hyvä olo. Nainen on huoliteltu ja naisellinen. Mies näyttää arvostavan naistaan, molemmilla on hauskaa. Tästä parista on helppo uskoa, että sänkyelämä on vilkasta.

Vierailija kirjoitti:

Näillä ikisinkuilla on kyllä rautainen itsetunto, kuvittelevat että he ovat jotenkin niin täydellisiä että siksi miehet eivät "uskalla" olla heidän kanssaan, vaikka he ovat kaikkea mistä mies voisi haaveilla :,D eivät näe niitä syitä miksei heitä haluta parisuhteeseen..

Mä olen ikisinkku ja mulla ei ole lainkaan itsevarmuutta ja johtuu juurikin siitä etten ole koskaan kelvannut miehille. Jos saisin miehen, uskoisin että itsevarmuuteni kasvaisi.

Mom jeans ilman ironiaa! Laittamaton olmi!

Voisi olla minä! Ja mulla on aviomies ja kaksi lasta, ähäkutti XD

Tää aloitus on naisvastine jännämiesnarinoille. En tiedä mikä näitä ihmisiä auttaisi..

Olen nähnyt vaivaa senkin eteen, että tulen toimeen taloudellisesti. Yleensä tuntuu, että en riitä niille miehille joita tapaan, mutta silti maa on täynnä naisia, jotka voivat olla näkemättä mitään vaivaa mihinkään, kun mies jopa alkaa elättää molempia.

Vierailija kirjoitti:

Kun nyrpeimmilläkin ja hyvin vaatimattoman näköisillä naisilla (yli- tai alipainoa, lyhyet harvat hiukset, ohuet huulet, pienet silmät, vanhanaikaiset silmälasit, kalvakka iho, vaatteet tyyliä mom jeans ilman ironiaa), joita tunnen harrastuksista tai työpiireistä, on parisuhde. Tuli taas sellainen olo, että mä oon varmaan sitten vielä kamalampi luonteeltani ja universumin vastenmielisimmän näköinen, kun oma sinkkuilu vaan jatkuu, siinä missä muut menee kihloihin ym.

Taidat osua oikeaan. Olet kauhea ja varmasti juuri luonteeltasi. Sen kuvan tekstistäsi ainakin saa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyrpeimmilläkin ja hyvin vaatimattoman näköisillä naisilla (yli- tai alipainoa, lyhyet harvat hiukset, ohuet huulet, pienet silmät, vanhanaikaiset silmälasit, kalvakka iho, vaatteet tyyliä mom jeans ilman ironiaa), joita tunnen harrastuksista tai työpiireistä, on parisuhde. Tuli taas sellainen olo, että mä oon varmaan sitten vielä kamalampi luonteeltani ja universumin vastenmielisimmän näköinen, kun oma sinkkuilu vaan jatkuu, siinä missä muut menee kihloihin ym.

Taidat osua oikeaan. Olet kauhea ja varmasti juuri luonteeltasi. Sen kuvan tekstistäsi ainakin saa

Mutta kumpi on syy ja kumpi seuraus? Onkohan mahdollista että ihminen muuttuu ilkeäksi ja katkeraksi kun joutuu läpi elämänsä kokemaan vain pakkeja, hyljeksintää, yksinäisyyttä ja kelpaamattomuuden tunteita?

Kylse vaa niin on, että luonteesi estää pariutumisen. Ei ihmiset ulkonäkönsä takia yksin jää, vaan henkisten ominaisuuksiensa. Sitä on vain niin kiva ajatella että se on se oma ulkonäkö joka ei muita miellytä, koska sille ei paljoa voi tehdä, toisin kuin sisäiselle puolelle. Mutta se taas on niin vaikeaa, ja moni kieltää itseltään sen tosiasian että on oikeasti ihan mulkku. Helpompi elää luullen että on ihana ihminen, ja vain ulkonäössä on vikaa kun ei muut tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä ikisinkuilla on kyllä rautainen itsetunto, kuvittelevat että he ovat jotenkin niin täydellisiä että siksi miehet eivät "uskalla" olla heidän kanssaan, vaikka he ovat kaikkea mistä mies voisi haaveilla :,D eivät näe niitä syitä miksei heitä haluta parisuhteeseen..

Mä olen ikisinkku ja mulla ei ole lainkaan itsevarmuutta ja johtuu juurikin siitä etten ole koskaan kelvannut miehille. Jos saisin miehen, uskoisin että itsevarmuuteni kasvaisi.

Mä en oikein ymmärrä, miten itsevarmuus liittyy siihen, että kelpaako miehille vai ei? Saako sitten jonkun approved leiman jonnekin ja vai miten tämä jollekkin kelpaaminen parantaisi sitä. Entäs sitten jos suhde päättyy niin ootko sitten taas vähemmän itsevarma? Kannattaisi varmaan jotenkin muuten kehittää sitä itseluottamusta ja varmuutta kuin kuvitella jonkun toisen asian korjaavan. Sä olet sama ihminen oletpa suhteessa tai yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä ikisinkuilla on kyllä rautainen itsetunto, kuvittelevat että he ovat jotenkin niin täydellisiä että siksi miehet eivät "uskalla" olla heidän kanssaan, vaikka he ovat kaikkea mistä mies voisi haaveilla :,D eivät näe niitä syitä miksei heitä haluta parisuhteeseen..

Mä olen ikisinkku ja mulla ei ole lainkaan itsevarmuutta ja johtuu juurikin siitä etten ole koskaan kelvannut miehille. Jos saisin miehen, uskoisin että itsevarmuuteni kasvaisi.

Mä en oikein ymmärrä, miten itsevarmuus liittyy siihen, että kelpaako miehille vai ei? Saako sitten jonkun approved leiman jonnekin ja vai miten tämä jollekkin kelpaaminen parantaisi sitä. Entäs sitten jos suhde päättyy niin ootko sitten taas vähemmän itsevarma? Kannattaisi varmaan jotenkin muuten kehittää sitä itseluottamusta ja varmuutta kuin kuvitella jonkun toisen asian korjaavan. Sä olet sama ihminen oletpa suhteessa tai yksin.

On siinä melkoinen ero elää koko elämä yksin ja kelpaamattomana, vs. että edes kerran olisi saanut olla jollekulle tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo tottunut siihen, ettei minua kukaan halua parisuhteeseen. Kelpaan kyllä hauskanpitoon, mutta kun suhde muuttuu vakavammaksi niin mies ottaa hatkat ja kuukauden päästä seurusteleekin toisen kanssa. Vaikka olisi miten mahtavaa yhdessä niin tulee se "En oikeestaan halua mitään vakavaa. ", tosin unohtavat lauseesta sen lopun: " SINUN kanssasi..". Paska elämä, minkä tälle voi. Enää ei kiinnosta edes yrittää, kun aina saa pettyä enkä kelpaa tyttöystäväksi, ainoastaan tapailuun.

N30

Täysin sama juttu, paitsi että jaksan kyllä aina yrittää. Ja olen sinua nuorempi. Kyllähän se ulkonäkö aina kelpaa, mutta sisältö ei jaksa kiinnostaa.

Terveisin miekkosten bongailija

Näin muuten eilen kaupassa hyvännäköisen myyjämiekkosen, joka muistutti hämmästyttävän paljon sitä toista myyjämiekkosta aivan eri liikkeessä XD V*tuttaa kun minulla oli täydellinen tilaisuus puhua sille miekkoselle, siis OIKEA syy eikä mikään tekosyy. Hetken aikaa pyörin ympäri liikettä mutta perkeleen miekkonen ei osunut tähtäimeeni. Se olisi ollut täydellinen tilaisuus!!!