Lue keskustelun säännöt.
20 vuotta parisuhteessa, lapsia ja sinänsä kaikki hyvin.
01.02.2018 |
Mieheni on ensimmäiseni. Jos on huonoja aikoja ollut, niin on hyviäkin. Suhteeseemme ei kuulu väkivalta eikä päihteet, eivätkä suuret intohimot puoleen tai toiseen.
Olen selvinnyt tähän mennessä pienillä ihastumisilla satunnaisiin tuttaviin. Ne ovat aina hiipuneet ilman sen kummempaa. Vuosi sitten tuli työpaikalleni uusi työntekijä. Ulkonäöltään lähes epämiellyttävä, rivoja puhuva ikäiseni mies. Yhteisissä tehtävissämme ja ruokatuntikeskusteluissamme huomasin hänet kiltiksi, ystävälliseksi ja avuliaaksi. Vähitellen uskalsin kertoa hänelle asioita ja ajatuksia, joista en ennen ole puhunut. Hän osaa keskustella siten, että keskustelukumppani tuntee itsensä tärkeäksi eikä koskaan noloksi.
Emme ole puoleen vuoteen olleet samalla työpaikalla. Välillä kaupungilla sattumalta tapaamme tai kirjoittelemme arkikuulumisia. En pysty unohtamaan häntä. Kun näen hänet, on oloni kuin teinillä. Sydän hakkaa ja olen onnellinen. Kun mieheni kanssa menee huonommin, ajattelen tätä extyökaveria ja poden sydänsuruja siitä, että en saa olla hänen kanssaan.
Olen hyvin rationaalinen ihminen enkä ymmärrä näitä tunteita. Miksi haluan ihmistä, joka ei oikeasti ole minulle sopiva? Miksi en voi vain rakastaa miestäni niin kuin aikaisemmin? Onko tämä jokin keski-iän villitys? Meneekö tämä ohi? Kaduttaako minua, jos en tee mitään kumpaankaan suuntaan?
Haluaisin keskustella tästä. Miehelleni en voi sanoa mitään, sillä hän on mustasukkaisia laatua ja epävarma. Tuon toisen miehen kanssa pystyisin keskustelemaan, mutta en ole varma olisiko se viisasta...
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies mielestäsi on epäsopiva sinulle? Hänhän on hyvä keskustelija. Sellaisia on aika harvassa. Kirjoitat, ettei suhteessasi ole suuria intohimoja, ehkä uusi jännittävä mies tuo lupauksen sellaisesta?
No tietysti tuo lupauksen. Ja koko tilanne on lähtökohtaisesti kutkuttava ja jännittävä (vaikka tuttavuus olisi ihan yhtä tylsä pohjimmiltaan).
Pariterapeutti tai muu ulkopuolinen keskusteluapu voi olla fiksu veto.
Ap lue Mated in captivity. En tiedä onko käännetty suomeksi, kirjoittaja on Esther Perel. Ehkä Perell.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos mietityistä vastauksista! On niin hyvä saada uusia näkökulmia tähän päänsisäiseen ruuhkaan. Kun ajatukset pyörivät vain saman asian ympärillä, jumittuu koko elämä jotenkin.
❤ Ap
Vierailija kirjoitti:
Meikämandoliino vois nuolla pilluu takaapäin, vai ootko joku hirvee valas? Johan rauhoittuisit.
Siis oikeesti. Jos ei ole mitään aikuisen tasoista tekstiä antaa keskusteluun, ni voisko vaan antaa olla? Mene tumputtamaan, haaveilemaan suuseksin antamisesta/saamisesta ja anna aikuisten keskustella, jooko.
Esther Perelin tekstiä löytyy Suomeksi tästä linkistä. Kannattaa lukea!
https://www.ted.com/talks/esther_perel_the_secret_to_desire_in_a_long_t…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä... ei väkivaltaa, ei viinaa. Muiden mielestä unelmapari?
Arki voi silti olla toimivaa ja vaikkei olisi korvia huumaavaa romantiikkaa niin kyllä sekin on onnea. Oletko sinkku?
Vierailija kirjoitti:
Esther Perelin tekstiä löytyy Suomeksi tästä linkistä. Kannattaa lukea!
https://www.ted.com/talks/esther_perel_the_secret_to_desire_in_a_long_t…
Tuo on siis Estherin puhe suomennettuna. Ajatuksia herättävä. mm: "Käytännössä useimmat meistä kiihottuvat yön hämärässä juurikin samoista asioista, joita vastaan osoitamme päivällä tiukasti mieltämme."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse elin samanlaista aikaa kolme-neljä vuotta sitten. 20 vuotta kestänyt parisuhde oli väljähtynyt, elimme kumpikin omaa elämää.
Ihastuin, ihastuksen kohde vaihtui. Tuntui, että joku ymmärtää minua. Oli ihanaa, kun joku kehui ja tuntui mahtavalta olla taas haluttava. Juttelut meni koko ajan henkilökohtaisemmaksi. Sitten tuli mukaan halailua, suutelua, koskettelua..
Lähdimme silloisen aviomiehen kanssa parisuhdeterapiaan, mutta se oli liian myöhäistä. Halusin erota.. kaduin eroa myöhemmin ja vieläkin ajoittain.
Ihastuksen kanssa yhteiselosta ei tullut mitään. Podin todella huonoa omaatuntoa, että pystyin tekemään ex aviomiehelle noin..
Yritän tällä kertoa mihin ihastuminen voi johtaa. Joten kannattaa miettiä antaako sille pikkusormen..
Pettämisen syistä ja pettämisen ehkäisemisestä. Erittäin hyvä haastattelu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on menossa tällainen pidemmälle viety ihastussuhde. Voi hyvä ihme, kun tuntuu mahtavalta! Ei minun aviomieheni ole minua kymmeneen vuoteen saanut syttymään tällä tavalla.
En ole siis yhdynnässä ollut tämän ihastukseni kanssa, joka on siis varattu myös. Mutta suudelmia ollaan vaihdettu ja se on ihan huumaavaa. En tunne minkäänlaista katumusta, vaikka luulin olevani hirveän konservatiivinen ja tiukka moraaliltani.
Tuleekohan tästä joku morkkis myöhemmin? Sellainen, että on pakko tunnustaa omalle miehelle, jonka kanssa on muuten seksi parantunut kamalasti tämän jutun vuoksi. Aiemminhan minulla ei ollut haluja juuri ollenkaan.
Tuossa ylläolevassa haastattelussa sanotaan pettämisen syyksi sitä, että yritetään erota siitä, miksi olemme itse tulleet. Rakastutaan uuteen minään.
Tuo ajatus sopii minuun. Olen elänyt ruuhkavuosia, ehtimättä miettiä omaa kasvuani. Tämän ihastukseni kanssa käymieni keskustelujen avulla olen oppinut itsestäni uusia asioita. Olen huomannut etten ole se henkilö, jona olen itseäni pitänyt.
Ehkä tämä oppi riittääkin minulle. Jospa osaisin rakastua itseeni ilman fyysistä pettämistäkin? Kiitos linkistä! Näitä ajatuksia sopii sulatella...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä taitaa ollakin aika yleistä meidän keski-ikäisten keskuudessa. Näistä ei vain kuule, kun kaveritkin ovat perhetuttuja.
Täälläkin yksi. Vaikeaa on, kun miestään ei halua pettää, mutta ei myöskään uhrata itseään täysin. Kun saisi edes joskus pitää vähän hauskaa ilman häpeän pelkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaa suhde sopisi monelle naiselle. Luulen etten olisi miehenikään satunnaisista panoista mustasukkainen. Mieheni ei halua edes ajatella sellaista vaihtoehtoa. Paras olisi jos en edes puhuisi muiden miehien kanssa.
Pääseekö tälläisestä yli ilman jotain terapeutteja? En haluais miehelle kertoa.
En jaksanut kuunnella koko haastattelua,mitä siinä sanottiin tuosta pettämisen ehkäisystä? Loogiselta kuulostaa tuo selitys rakastumisesta uuteen itseensä tuollaisessa toiminnassa.
Noita nyt tulee ja menee. Et oikeasti edes tunne koko tyyppiä ja jos sulta puuttuu oman miehen kanssa keskusteluyhteys niin tottakai se nyt tuntuu hyvältä tuon työkaverin kanssa. Vaihtamalla ei parane enkä sinuna nyt lähtisi edes kuvittelemaan yhtään mitään.
Ja kyllä, entiset työkaverit kyllä kysyy kuulumisia ihan kohteliaisuudesta, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Laita sille pussy pick ja katso miten reagoi! 😃
Mikä on pussy pick? :D P*llun poiminta? :D
Oletko varma, ettei sinun työkavereillasi ole taka-ajatuksia kuulumisiasi kysellessään?
Niinpä... ei väkivaltaa, ei viinaa. Muiden mielestä unelmapari?