Lue keskustelun säännöt.
20 vuotta parisuhteessa, lapsia ja sinänsä kaikki hyvin.
01.02.2018 |
Mieheni on ensimmäiseni. Jos on huonoja aikoja ollut, niin on hyviäkin. Suhteeseemme ei kuulu väkivalta eikä päihteet, eivätkä suuret intohimot puoleen tai toiseen.
Olen selvinnyt tähän mennessä pienillä ihastumisilla satunnaisiin tuttaviin. Ne ovat aina hiipuneet ilman sen kummempaa. Vuosi sitten tuli työpaikalleni uusi työntekijä. Ulkonäöltään lähes epämiellyttävä, rivoja puhuva ikäiseni mies. Yhteisissä tehtävissämme ja ruokatuntikeskusteluissamme huomasin hänet kiltiksi, ystävälliseksi ja avuliaaksi. Vähitellen uskalsin kertoa hänelle asioita ja ajatuksia, joista en ennen ole puhunut. Hän osaa keskustella siten, että keskustelukumppani tuntee itsensä tärkeäksi eikä koskaan noloksi.
Emme ole puoleen vuoteen olleet samalla työpaikalla. Välillä kaupungilla sattumalta tapaamme tai kirjoittelemme arkikuulumisia. En pysty unohtamaan häntä. Kun näen hänet, on oloni kuin teinillä. Sydän hakkaa ja olen onnellinen. Kun mieheni kanssa menee huonommin, ajattelen tätä extyökaveria ja poden sydänsuruja siitä, että en saa olla hänen kanssaan.
Olen hyvin rationaalinen ihminen enkä ymmärrä näitä tunteita. Miksi haluan ihmistä, joka ei oikeasti ole minulle sopiva? Miksi en voi vain rakastaa miestäni niin kuin aikaisemmin? Onko tämä jokin keski-iän villitys? Meneekö tämä ohi? Kaduttaako minua, jos en tee mitään kumpaankaan suuntaan?
Haluaisin keskustella tästä. Miehelleni en voi sanoa mitään, sillä hän on mustasukkaisia laatua ja epävarma. Tuon toisen miehen kanssa pystyisin keskustelemaan, mutta en ole varma olisiko se viisasta...
Kommentit (62)
Miksi mies mielestäsi on epäsopiva sinulle? Hänhän on hyvä keskustelija. Sellaisia on aika harvassa. Kirjoitat, ettei suhteessasi ole suuria intohimoja, ehkä uusi jännittävä mies tuo lupauksen sellaisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut huomaavinani, että mies menee seurassani hieman hämilleen. Minusta tuntuu ihanalta saada tuollaista huomiota joltain mieheltä. En ole tottunut sellaiseen, koska en ole mitenkään tyrkky, vaan ennemminkin sellainen jätkä-tyyppi. Naisellinen kuitenkin.
Pelkään, että jos kerron kaverilleni tunteistani, niin hän onkin valmis. Tiedän, että tämä kulostaa ihan teiniltä. Ja se minua tässä ihmetyttääkin.
Ap
Eiköhän se kuitenkin ole vain ihastus johonkin, mitä haluaisit sulla olevan. Kun ei omassa suhteessasi ja perheessäsi ole oikeasti edes mitään vikaa, niin en kyllä lähtisi tekemään suuntaan enkä toiseen yhtään mitään. Nauttisin siitä tasaisen hyvästä elämästä. Toisaalta, yrittäisin sen oman miehen kanssa puhua teidän suuhteesta, josko siihen saisitte jotain uutta menoa. Rakastaminen on ihana asia, ja sitä kannattaa ruokkia.
Niin mieleni tekeekin, mutta en uskalla. 😏
Kiitos vastaaja 6/7! Olen yrittänyt tätä samaa selitystä itselleni tyrkyttää. Ja tosiaan tuo keskusteluyhteys on jotain niin erilaista kuin oman mieheni kanssa.
Olisi niin helppoa (teoriassa) selvitellä konflikteja tuon toisen kanssa, kun vertaa sitä oman ukkoni jyrähtelyyn tai mökötykseen. Meillä olisi myös paljon yhteisiä puheenaiheita ja minä pidän keskustelemisesta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihmiset osaisivat keskustella, olisi moni parisuhde pelastettu.
Nostat vaan hameet korviin ja pyllistät. Kyllä se mies sitten hoitelee loput jos on hoidellakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuminen on ihanaa! Tuntee että on elossa. Ehkä pidät tuosta tunteesta etkä niinkään miehestä?
Ja teille (miehille?) jotka tarjoatte vastaukseksi seksiä eli pettämistä. Minä todellakin haluaisin sitä. Haluaisin antautua hänelle ja nauttia intohimoisesti. Ikävä kyllä minulla on pikkuisen moraalia jäljellä. Vielä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olette kummatkin varattuja, niin aika helpostihan se salassa pysyy. Satunnainen seksi siis. Eihän siitä ole kellekkään haittaa, jos kaksi aikuista pitää keskenään vähän hauskaa. Kumit on keksitty...
Jos onkin huonoa seksiä, viehätys karisee ja jos on ylimaallisen hyvää, niin tiedätpä sitten senkin. Voit oppia jotain parisuhdettasi varrenkin.
Laita sille pussy pick ja katso miten reagoi! 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että mies on vain kohtelias sinulle. Ei ole ihastunut sinuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyseleekö miehet kuulumisia entisiltä työkavereilta ihan vain kohteliaisuuttaan? Mitä luulette?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyseleekö miehet kuulumisia entisiltä työkavereilta ihan vain kohteliaisuuttaan? Mitä luulette?
Ap
Ei. Se haluaa naimisiin sun kanssa.
Odota vielä toinen vuosi. Laita lämpimät tunteesi muistiin, niin on myöhemmin mitä muistella. Helpompaa kuin ero ja sen vaikeudet.
Oletko kuitenkin ihastunut enemmän siihen ihastumisen tunteeseen ja huomioon johon et ole tottunut? Minulle kävi niin jokunen vuosi sitten. Myös pitkä arkiseksi käynyt avioliitto ruuhkavuosissa ja keskusteluyhteys mieheen heikohko. Muuten kuitenkin asiat kunnossa. Tutustuin mieheen jonka kanssa tunsin olevani samalla aaltopituudella. Keskustelut olivat mahtavia ja hän tuntui olevan juuri minua varten luotu. Molemmin puolista ihastumista oli mutta koskaan emme edes halanneet. Tein lopulta kuitenkin järkipäätöksen ja pistin välit tyystin poikki. Myöhemmin tajusin olleeni ihastunut enemmän siihen tunteeseen ja huomioon mitä häneltä sain ja se ihannekuva hänestä johtui siitä etten tuntenut häntä kuitenkaan kuin hieman. Näytinhän itsekin hänelle vain ns.parhaita puoliani.
Jäi ihana muisto jota aina välillä mietin ja leikin ajatusleikkiä mitä jos olisin tehnyt toisenlaisen ratkaisun. Mutta jatkoin siis mieheni kanssa ja koen ettei minulla ole oikeutta rikkoa perhettä lapsilta jonkun tuollaisen huuman takia.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuitenkin ihastunut enemmän siihen ihastumisen tunteeseen ja huomioon johon et ole tottunut? Minulle kävi niin jokunen vuosi sitten. Myös pitkä arkiseksi käynyt avioliitto ruuhkavuosissa ja keskusteluyhteys mieheen heikohko. Muuten kuitenkin asiat kunnossa. Tutustuin mieheen jonka kanssa tunsin olevani samalla aaltopituudella. Keskustelut olivat mahtavia ja hän tuntui olevan juuri minua varten luotu. Molemmin puolista ihastumista oli mutta koskaan emme edes halanneet. Tein lopulta kuitenkin järkipäätöksen ja pistin välit tyystin poikki. Myöhemmin tajusin olleeni ihastunut enemmän siihen tunteeseen ja huomioon mitä häneltä sain ja se ihannekuva hänestä johtui siitä etten tuntenut häntä kuitenkaan kuin hieman. Näytinhän itsekin hänelle vain ns.parhaita puoliani.
Jäi ihana muisto jota aina välillä mietin ja leikin ajatusleikkiä mitä jos olisin tehnyt toisenlaisen ratkaisun. Mutta jatkoin siis mieheni kanssa ja koen ettei minulla ole oikeutta rikkoa perhettä lapsilta jonkun tuollaisen huuman takia.
Tuo kuulostaa niin tutulta! Tosin tämä mies on nähnyt myös huonot hetkeni ja auttanut minut ylös. Neuvonut miten voisin saada parisuhteeni paremmaksi, mitä hän toivoisi minun tekevän, jos olisi mieheni.
Lapseni ovat tähän saakka olleet hyvänä esiliinana kaikille ihastumisilleni, nyt kun teinit vain ottavat yhteen isänsä kanssa, tuntuu että eroaminen olisi joinakin päivinä helpotus.
Tiedänhän minä ettei se näin ole lopulta...
Ap
Puolisosi on epävarma, mustasukkainen ja keskustelutaidoton, teillä ei ole intohimoa, etkä rakasta miestäsi niin kuin haluaisit kumppania rakastaa.
Miksi teillä menee mielestäsi hyvin?
Älä kirjoittele enää sen kanssa, pyyhi kaikki yhteystiedot pois, poista kavereista ja kierrä kaupungilla kaukaa. Kyllä se vähitellen unohtuu.