Kaunein omistamasi esine?

Vierailija kirjoitti:

Olympia-kirjoituskone 1930-luvulta. Täysin toimiva ja ehjä. Mustaa ja kromia.

Cool! Mulla on Olympian lippulaivamalli SG-1 vuodelta 1954 todella upea ja henkii Mad Meniä kybällä. Uskomaton onnenpotku kävi kun joku oli jättänyt sen lahjoitettavaksi porraskäytävään. Adlerin 2-värinen matkakirjoituskoneen 60-luvun alusta bongasin kirpparilta. Noissa on jotain sellaista upeaa muotoilua ja fyysistä mekaniikkaa mitä ei nykyajan laitteista löydy. Silmä lepää.

Antiikkiset kynttilänjalat kirpparilta. Ovat todella upeat ja tunnelmalliset. Toinen kaunotar on valkoinen pieni Venus-patsas. Ostettu Rhodokselta kympillä, mutta on kaunis.

Mieheltä lahjaksi saatu hopeinen medaljonki. Ei ole antiikkia, mutta klassinen ovaalinmuotoinen malli. Siitä tekee erityisen kauniin se, etten osannut mitenkään odottaa mieheni antavan minulle sellaista lahjaa. Hän on sellainen ulkokuori, että usein karttaa kaikkea romanttista hömppää, mutta sisimmässään on äärimmäisen herkkä ja romanttinen. Toinen kaunis esine on niin ikään mieheltäni saatu käsin sidottu ja lasihelmin koristeltu uniikki päiväkirja.

Kolmas erityisen kaunis ja tärkeä esine on eräältä rakkaalta sukulaiselta peritty noin satavuotias taidekirja.

Vierailija kirjoitti:

BMW 6-sarjan grand coupe. Kaunein ikinä valmistettu auto.

Jyväskylä?

JalohopeaC-l-i-p-p-e-r metalli

Omistan kaksi Essi Peltosen grafiikkaa. Kummatkin yhtä kauniita.

Edellilsessä kämpässä oli talonpoikaiskaappi. Valitettavasti jouduin myynään sen kun uudessa kämpässä ei ollut sille tilaa.

Cembalo

Linnuilla varustettu Samboran signeeraama valkoinen PRS sähkökitara on kaunein omistamani esine. Seuraavaksi kaunein on kuuluisan mummoni 40-luvulla maalaama öljyväriteos. Molemmissa myös tunnearvoa.

Suvussa kulkenut 1800-luvun alun keinutuoli. Jonkun kyläpuusepän veistämä. Siro ja kaunis, keinuu kunnolla, ei ole sellaista nylkytystä kuin monella nykykeinulla. Ja se puu on hioutunut pinnalta ihan silkkiseksi.

Hullunkurista kyllä, myös aktiivipyöräilyyn tehdyt polkupyöräni ovat oikeasti hyvällä silmällä tehtyjä. Noissa kalliimmissa peleissä mitä ilmeisimmin panostetaan myös ulkonäköön ja värimaailmaan. Eron 75% halvempiin todella huomaa. Niitä tulee joskus ihan vaan tuijoteltua samaan tyyliin kuin kaunista maisemaa; sen kummempia ajattelematta, välillä kokonaisuutta ja välillä yksityiskohtia ihaillen.

Mulla on myös tuommoinen hopeanvärinen porokynttilänjalka, Pentikiäkö lienee. Näin sellaisen sukulaisen luona, kehuin kovasti ja kas, sain samanlaisen seuraavana jouluna lahjaksi. Se on mielestäni varsin elegantti.

Joku mainitsi satavuotiaan pöydän. Minua himottaisi ostaa vanha kirjoituspöytä, tosi tumma, jossa on vielä kaksi tornimaista pikkulaatikostoa takanurkissa. Viimeistä piirtoa myöden tukeva, täysi vastakohta ikea-hötölle (joka on kieltämättä joskus ihan fiksun näköistä, se pahvisuus vaan ei tyydytä samalla tavalla) Pitäisi vaan löytää sellainen joka ei haise hometalolta.

Vierailija kirjoitti:

...Eräs rakkaimmista, vaikkakaan ei kovin kaunis, on isoisoisältäni peräisin oleva vanha nalle. Isosetäni sai sen ollessaan kolmevuotias ja hänen muutettuaan kotoaan, jäi nalle sinne. Minun sukupolveni lapset leikkivät sillä ollessaan siellä kylässä. Rakkaan isoisoisäni kuoltua kysyin, voinko saada tuon nallen muistona hyvin rakkaasta ihmisestä. Vaalin sitä ja se istuu lasivitriinissä.
Nykyään oma poikani saa silloin tällöin pidellä sitä ja minä kerron hänelle nallesta ja vanhasta miehestä, joka aina hymyili ja jota äiti rakasti niin paljon, että halusi antaa hänen nimensä perintönä pojalle. Siksi tuo nalle on minulle kaunis, vaikka se ei sitä ulkoisesti olekaan. Siihen liittyy niin paljon kauniita muistoja.

(kursivoin tekstin kohdan jota kommentoin): Huh! Upeata! Muistot ja tarinat ovat jo itsessään arvokkaita ja jos vielä kerrot tuolla tavalla tarinaa pojallesi, hänelle syntyy tästä(kin) sellainen olo että perheessä on rakkautta ja te olette kaikki arvokkaita.

Muovinen WC-harja

Valkoinen Jaguar ja Oiva Toikan valkoinen Ibis-lintu.

Tätini maalaama ikoni.

Valkoinen Jaguar ja Oiva Toikan valkoinen Ibis-lintu

Vierailija kirjoitti:

Mun kaunein esine on isoisäni Rukajärven suunnalla puhdetyönä tekemä puukko ja sen tuppi, johon hän käsin kaiversi hirven ja metsän. Tupen vantteet on alumiinia, faijavainaan kertoman mukaan sotaromua. Vantteessa lukee Repola. Ukki kuoli 1960. Faija oli kakara vielä silloin.

Ukki oli rakuuna ja mukana Kenraalimotti-piirityksessä.

Minun isoisäni teki omaan (tehdastekoiseen) puukkoonsa visakoivuisen tupen. Yhdistelmä on nykyään isälläni. Kahdesta osasta huolella veistetty tuppi oli minulle lapsena jotenkin kökön näköinen mutta nykyään osaan arvostaa sitä kovasti. Isoisä teki vielä eläkeläisenä runsaasti puutöitä vaikka asuikin kerrostalossa. Kaikenlaisia puutuoppeja ja kippoja, pääosin katajasta.

Kaikenlaiset matkamuistot. Siis sellaiset jotka eivät ole mitään rihkamatavaraa vaan joku on oikeasti nähnyt vaivaa niiden tekemiseen ja ovat taiteellisia. Olen myös tunneihminen joten matkamuistot tekevät niistä kauniita omissa silmissäni.

Antiikkinen kihlasormukseni.

https://www.langantiques.com/archive/victorian-pink-sapphire-ruby-diamo…

Ibanez RG-550

Varmaan Oiva Toikan lasikuutio. Se on niin kaunis.