Suosittele koirarotua lapsiperheeseen, perheen ensimmäiseksi koiraksi
Mieluummin vähän pienempi koira, tai max. keskikokoinen. Ihan seurakoiraksi kotiin, lenkeille, metsään, ei siis näyttelykoiraksi. Ehdotelkaa rotuja!?
Kommentit (409)
Suosittelen tanskalais-ruotsalaista pihakoiraa. Aivan ihana ja sopiva ensikoiraksi.
Labradori tai kultainennoutaja on hyvä perhekoira. Sopivat ensimmäiseksi roduksi. Molemmat tosin lihovat herkästi, eli rakkaudelle täytyy olla rajat. Näistä nykyisestä mixeistä hyvä on myös cockapoo, puoliksi cockerspanieli ja puoliksi villakoira. Sopii lasten ja kissojen kanssa. melko pieni, leikkisä mutta helppo kouluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kleinspitz. Iloinen, omistajaansa syvästi kiintyvä koira, jolla rotumääritelmän mukaan korostunut miellyttämisen halu. Mikä tekee Kleineista helposti koulutettavia - menestyy myös agilityssa ja tokossa. Pieni koira jolla on suuri sielu.
Ikävänä piirettänä purevuus muita kuin emäntänä / isäntänä pitämäänsä ihmistä kohtaan. En suosittelisi lapsiperheeseen. Pieniähän ne puraisut ovat, mutta tosi ikäviä lapset kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kleinspitziä suosittelisin minäkin. Suhteellisen helppo seurakoira, suhteellisen terve, turkinhoito ei ole kovin vaikeaa vaikka pitkä turkki onkin.
Kannattaa ottaa kuitenkin huomioon haukkuherkkyys, kerrostaloon en suosittele. Muuten aivan täydellinen pakkaus kaikin puolin!
Haukkuu kaikkea kodin ulkopuolelta kuuluvaa ja tosiaan monella tuo puremistaipumus. En suosittelisi.
Labradorinnoutaja on lasten kanssa hyvä, tosin saattaa nuorena olla kuin yksi lapsista :) turkki helppohoitoinen ja kiintyy perheeseen. Voi olla kyllä vahva ja koulutusta vaatii.
Espanjan vesikoira
Havannan koira
Cockersspaniel
Eiköhän aloittaja ole löytänyt näin lähes kahdessa vuodessa mieleisensä rodun jos on löytääkseen :D tai sitten on kyllästynyt tähän rotuvääntöön ja ottanut kissan.
Vierailija kirjoitti:
Kleinspitz. Iloinen, omistajaansa syvästi kiintyvä koira, jolla rotumääritelmän mukaan korostunut miellyttämisen halu. Mikä tekee Kleineista helposti koulutettavia - menestyy myös agilityssa ja tokossa. Pieni koira jolla on suuri sielu.
Kannattaa googlettaa ihmisten kokemuksia ennen kuin ottaa koiraa. Esimerkiksi Kleinspitzin kohdalla pureminen on todella ikävä ominaisuus, jota on lähes mahdotonta saada kitketyksi pois.
Cavalier King Charlesinspanieli on aivan ihana ja lempeä koira
Shelttejä omistavana en ehkä ensimmäisenä olisi sellaista suosittelemassa ainakaan sellaiseen perheeseen, jossa on pieniä lapsia. Shelttien arkuus lapsia kohtaan näyttää olevan aika yleistä. Voihan sen laittaa sen piikkiin, ettei niitä ole totutettu lapsiin tarpeeksi. Toisaalta tiedän myös tapauksia, jotka eivät ole lapsiperheessä elämistä kestäneet. Ei kannata luottaa sokeasti kasvattajien sanomisiin. Moni ei suostu myöntämään sitä faktaa, että tässä rodussa arkuus ei ole harvinaisuus.
Lhasa apso, täydellinen koira lapsiperheeseen: hyvä luonne, oppivainen, valpas, lapsirakas, ei allergisoi, ei juuri hauku. Ainut miinus on että turkkia pitää trimmata, mutta eipä sekään ole ongelma, pari kertaa vuodessa riittää hyvin trimmaus, kunhan muuten harjailee usein ja välillä pesee turkin.
Itselläni on labradorinnoutaja. Sopii kyllä lapsiperheeseen, on aina iloinen ja lempeä, mutta on myös äärimmäisen aktiivinen, vahva, toiminnanhaluinen, äärimmäisyyksiin saakka sosiaalinen ja vaatii hyvän peruskoulutuksen. Lapsi ei myöskään voi lapukkaa yksin lenkittää. Yleinen harhaluulo tuntuu olevan, että lapukka on helppo ensimmäinen koira, mutta olen tästä hieman eri mieltä. Mielikuva ns. opaskoirarodusta johtaa usein hieman harhaan. Rotu kyllä oppii suhteellisen helposti ja ruualle persona on helposti sillä motivoitavissa, mutta ilman hyvää koulutusta opaskoiramaisuus on kyllä kaukana. Toki koirat ovat aina yksilöitä ja rodun sisäinen vaihtelukin voi olla yllättävän suurta.
Meillä on Kooikerhondje ja se on ihan super kiva koira. Rauhallinen ja sopeutuvainen, tykkää lenkkeillä mutta kestää vähän huomion puutettakin. Tuli meille ekaksi koiraksi, tosin silloin ei ollut vielä lapsia. Sopeutui lasten tuloon kuitenkin hyvin, ennen pelkäsi lapsia, nykyään sitä luullaan kaverikoiraksi kun antaa niin kiltisti kaikkien silittää. Kaipaa kyllä myös omaa tilaa eli jonkun lepopaikan johon lapset ei mene häiritsemään, eikä ole muutenkaan niin seurallinen kuin jotkut koirat, ei siis pyöri jatkuvasti jaloissa vaan lepäilee mielellään jossain katselemassa. On luonteeltaan "pehmeä" eli kouluttaminen suht helppoa jos vähän perehtyy aiheeseen, tosin tää meidän tapaus oli varsinkin nuorena lähinnä nirso, eli sopivan palkkion löytäminen oli hankalaa. Kooltaan myös tosi sopiva, ei mikään pikku puudeli mutta kuitenkin mahtuu syliin tarvittaessa! Voin suositella koikkeria koiraksi jos on halua vähän perehtyä koulutukseen ja kaipaa aktiivista lenkki- ja ehkä harrastuskaveria, joka ei kuitenkaan koko ajan ole vaatimassa huomiota :)
Koiria on ihan liikaa. Taajamissa joku molopää jättää piskinsä suurimmaksi osaksi ulos narun jatkoksi ja jatkuva haukunta kuuluu koko lähitienoon. Kaupungeissa kerros- tai rivitaloissa urpot ei tajua, että yksin jäädessään alkaa räksytys ja haukunta. Vaikka olisi kaksi koiraa mukamas toistensa seurana, jompikumpi niistä taatusti haukkuu. Ei koiralla ole mitään etuoikeutta häiritä muita mutta ilmeisesti niiden omistajat ummistavat täysin silmänsä tälle jatkuvalle haitalle, mitä koirista on eli tyhjänhaukkuminen. Kouluttaa ei viitsitä ja ulos viedään nopesti lähimpään puskanjuureen. Pitkiä lenkkejä ei jakseta tehdä. Tätä on koiran pitäminen nyky-Suomessa. Ihan turha on sitten tulla puolustelemaan sitä omaa puudeliaan, niin monta kertaa on koirien aiheuttamista haitoista nähty ja kuultu. Koiranomistajilla peiliin katsomisen paikka. Äläkä ota sitä piskiä, mikäli kunnon lenkkeily ja koiran kouluttaminen ei kiinnosta pätkän vertaa.
Älä ota koiraa ollenkaan. Hiilijalanjälki ja lihansyönti, haukkuminen ja kuolaaminen, lomat pilalla, seksielämä pilalla (vahtii vieressä) ja lopulta suru, kun se kuolee. Älä ota.
Vierailija kirjoitti:
Koiria on ihan liikaa. Taajamissa joku molopää jättää piskinsä suurimmaksi osaksi ulos narun jatkoksi ja jatkuva haukunta kuuluu koko lähitienoon. Kaupungeissa kerros- tai rivitaloissa urpot ei tajua, että yksin jäädessään alkaa räksytys ja haukunta. Vaikka olisi kaksi koiraa mukamas toistensa seurana, jompikumpi niistä taatusti haukkuu. Ei koiralla ole mitään etuoikeutta häiritä muita mutta ilmeisesti niiden omistajat ummistavat täysin silmänsä tälle jatkuvalle haitalle, mitä koirista on eli tyhjänhaukkuminen. Kouluttaa ei viitsitä ja ulos viedään nopesti lähimpään puskanjuureen. Pitkiä lenkkejä ei jakseta tehdä. Tätä on koiran pitäminen nyky-Suomessa. Ihan turha on sitten tulla puolustelemaan sitä omaa puudeliaan, niin monta kertaa on koirien aiheuttamista haitoista nähty ja kuultu. Koiranomistajilla peiliin katsomisen paikka. Äläkä ota sitä piskiä, mikäli kunnon lenkkeily ja koiran kouluttaminen ei kiinnosta pätkän vertaa.
Vai että jompi kumpi taatusti haukuu? Niitä on hyvinkin hiljaisia koirarotuja ja -yksilöitä sekä jopa koirarotuja, jotka eivät hauku lainkaan (esim. basenji), joten nyt on koiratietous aika hataralla pohjalla. Mikään tyhjän haukkuminen ei ole myöskään kovin luontaista koirille normaalitilanteessa. Myönnä vaan ihan kunnolla ettet henkilökohtaisesti pidä koirista, niin ei tarvitse tällaisia feikkitietoja esittää. Siinä olet kyllä oikeassa, että moni ei valitettavasti jaksa koiriansa kouluttaa, mutta et siinä, että ongelmakäytös on jotenkin väistämätöntä.
mielestäni pienet ja keskikokoiset koirat eivät sovi lapsiperheeseen lasten arvaamattomuuden vuoksi. suosittelisin lapsiperheeseen isoa, luonteeltaan rauhallista ja lepsua koiraa ja kun lapset kasvavat, voi sitten miettiä pienempiä rotuja.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on Bichon Frisee. Aivan ihana. Miinusta tietty se, että turkkia pitää trimmata, mutta olen vaan opetellut sen homman ja pidetään turkki lyhyenä niin ei tarvii alvariinsa kammata jne.
Tämä rotu on hellyydenkipeää, tykkää pötkötellä sylissä rapsutettavana. Kun käyt kaupassa ja palaat sieltä olet kuin kauan kadoksissa ollut ystävä ja hukut huomioon. Mutta on myös aktiivinen, sopii esim. agilityyn jos sellainen kiinnostaa. Kävellään reilun tunnin lenkkejä metsässä ja kaupungissa. ihan hirveän paljon pidempiä ei ehkä jaksaisi? En kyllä ole kokeillut kun en itsekään jaksaisi :)
Ei räksytä, ainakaan meidän yksilö ei.
Suosittelin myös tätä rotua, meillä näitä 2 ja ovat juuri tällaisia ihanuuksia. Pikku miinus työlästä turkinhoidosta.
Tarpeeksi pieni, että lapsetkin pystyvät ulkoiluttamaan.
hau hau hau hau ....