Lue keskustelun säännöt.
Suosittele koirarotua lapsiperheeseen, perheen ensimmäiseksi koiraksi
Mieluummin vähän pienempi koira, tai max. keskikokoinen. Ihan seurakoiraksi kotiin, lenkeille, metsään, ei siis näyttelykoiraksi. Ehdotelkaa rotuja!?
Kommentit (409)
Vierailija kirjoitti:
Älkää ottako koiraa. Ette ymmärrä vastuuta ja lapset kiusaa ja rääkkää sitä ressukkaa. Ottakaa vaikka pehmolelu jota sitten raahaatte siellä metsässä perässänne, mut jättäkää elävät eläimet rauhaan.
Paras kommentti ja täysin totta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenkokoiset villakoirat, syövät vähän eikä tarvi ulkoiluttaa, välillä pitää tosin imuroida ettei ala aivastuttaan. Luultavasti niitä teillä onkin jo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kleinspitz. Iloinen, omistajaansa syvästi kiintyvä koira, jolla rotumääritelmän mukaan korostunut miellyttämisen halu. Mikä tekee Kleineista helposti koulutettavia - menestyy myös agilityssa ja tokossa. Pieni koira jolla on suuri sielu.
Ne, jotka olen tavannut, olleet hitonmoisia räksyttäjiä. Saatanallisia suorastaan.
Täällä sama kokemus. Olen itse ainoastaan työkoiria omistanut, mutta naapurusto nyt on täynnä näitä. Onko koulutusasia vai miksi näistä lähtee ääntä ihan koko ajan?
Minulla oli aikoinaan naapurissa noiden kasvattaja. Elämä oli jelvettiä, vauvaa ei pystynyt nukuttamaan pihalla, kun lapsi heräsi räksytykseen, mikä oli TAUKOAMATONTA. Meilläkin oli 3koiraa, mutta hiljaisia labradoreja.
Sitten muutimme...Joo toi kuulostaa jo aika hirveältä :D pennuista lähtee kummiskin jo aika lailla sitä ääntä.
Meillä on kerrostalossa sinänsä inhottavaa, koska kahdessa eri asunnossa on näitä eroahdistuneita pikkukoiria. Joka päivä jompikumpi haukkuu yksinään.
Itse olen onnistunut kouluttamaan kuitenkin haukkuvan pystykorvan hiljaiseksi, niin ihmetyttää, että onko näissä pienissä pystykorvissa jotakin erityistä, ettei niitä sitten voi.
Heikko hermorakenne luulisin. Palveluskoirissa ja metsästyskoirissa karsiintuu pois.
Pikkulapsiperheeseen ei pitäisi ottaa ainuttakaan koiraa!ellei tee lapsille täysin selväksi,ettei koira ole lelu!
Sen on saatava nukkua,syödä,levätä rauhassa.Sitä ei revitä,eikä sen päällä kiipeillä.Koiran ei tule sietää ”mitävaan”,koska lapsia.
Tätä näkee liian usein!
Ota Spicketspanieli! Maailman puhtain koirarotu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pikkulapsiperheeseen ei pitäisi ottaa ainuttakaan koiraa!ellei tee lapsille täysin selväksi,ettei koira ole lelu!
Sen on saatava nukkua,syödä,levätä rauhassa.Sitä ei revitä,eikä sen päällä kiipeillä.Koiran ei tule sietää ”mitävaan”,koska lapsia.
Tätä näkee liian usein!
Hyvä kommentti. Itse kuulin juuri metsästyskoirasta, joka on ruokansa suhteen resurssiaggressiivinen, koska perheen lapset olivat sitä sen ensimmäisen elinvuotensa häirinneet ruokaillessa eikä koiraa oltu opetettu ruokailun suhteen ollenkaan. Nyt tilanne se, että koira purrut vanhempia ruokakipollaan ja koiraa on yritetty kouluttaa, mutta perhe miettii koirasta eroon hankkiutumista koska ”koira on aggressiivinen”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ihana pieni sekarotuinen. Ehdottomasti paras. Älykkäin. Kaunein. Tervein. Suloisin. Pitkäikäisin (nyt jo 13v ja käyttäytyy yhtä iloisesti ja innokkaasti kuin olisi pentu vielä)
Vierailija kirjoitti:
suomenlapinkoira kirjoitti:
Suomenlapinkoira, uskomatonta ettei sitä ole mainittu ! Perusterve rotu, tykkää lapsista todella paljon ja viihtyy ulkona niin pihassa kuin lenkillä. Turkki on helppohoitoinen. Keskikokoinen rotu, riippuu yksilöstä onko pieni keskikokoinen vai vähän isompi.
Kiinnostuksesta selasin myös ketjua koska suomenlapinkoira eka kertaa mainitaan ja kauan kesti. Onko av:lla enemmän ihan pk-seutulaisia, kerrostaloissa asuvia? SLK on helppo koira monin tavoin, terve, suht pehmeänluontoinen eikä aktiivisuudeltaan hankala. Monet "työkoirat" vaativat hurjasti liikuntaa ja aktiviteetteja ollakseen tyytyväisiä, lapinkoira on tyytyväinen paljon vähempään. Toisaalta lapinkoira pärjää metsässä perheen kanssa, sitä ei tarvitse perheen marja- tai hiihtoreissuilla varmasti kantaa, kuten joutuu tekemään noiden pienempien koirien kanssa. Ei pelkää säätä, nauttii pakkasesta ilman takkeja tai tossuja. Riistavietti varsin niukka, mutta varmistaa ettei tontilla majaile hiiriä tai myyriä. Ihmisystävällinen mutta sopivan itsenäinen, ei ahdistu yksinolosta. Paimentava koira alunperin, mutta ainakaan minun tuntemani koirat eivät hyöki päin autoja. Jonkinlainen paimennusvietti näkyy perheen kulkiessa metsässä, että seuraavat jokaista ja huolestuvat jos joku jää jälkeen. Ja meillä nyt oleva vanha narttu "paimentaa" myös henkisesti: kun jollakin palaa hermo ja ääni nousee (viimeksi miehellä jääkiekkomatsia katsoessa) hiipii koira viereen, painaa kuonon kiinni käsivarteen ja heiluttaa häntää hitaasti ("kaikki hyvin, rauhoitu" Eli täydellisiä terapiakoiria löytyy rodusta esim. teinien tuskailuun (kotona se ainut joka ymmärtää... ;) ). Haukkuherkkyys kuuluu rotuun, mutta koulutuksella sitä voi vähentää (esim. meillä koirat eivät hauku sisällä eivätkä ulkoa tuleville äänille muuta kuin joskus varoittavat, mutta orava omalla pihalla kotimännyssä vaatii äänen käyttöä...).
Otti millaisen rodun tahansa, on pentueissa ja pentueiden sisällä paljon vaihtelua luonteissa. Ei kannata ottaa kotikoiraksi liian aktiivisten vanhempien jälkeläisiä (tarkoitettu harraste- tai työkoiriksi), ei kannata ottaa ensimmäiseksi koiraksi sitä terävintä pentua vaan joku pehmeämpi. Missään nimessä pentu ei saa olla kuitenkaan arka, paljon koirien puremista on pelkopurijoiden aiheuttamia. Tervepäisen kasvattajan tervepäine ja muutenkin terve pentu jonka kasvattaa ottaen huomioon pennun luonne (kovalle koiralle tiukka mutta ystävällinen ja johdonmukainen kasvatus, pehmeä pentu uskoo vähemmällä). Näin itse neuvoisin.
Melkein tuli kyynel silmään, kun oon joka sanasta sun kanssa aivan samaa mieltä. Meillä on 5v. lapikasnarttu, eka koira meillä ja on kyllä ollut 100% oikea valinta. Nauratti niin tuo orava puussa -juttu, koska se toden totta vaatii äänen käyttöä, sehän nyt on selvä ;)
Muutama kommentti keskusteluun. On tosiaan tärkeää myös miettiä omaan asumismuotoon sopiva koira. Esimerkiksi meillä, omakotiasujilla koira on paljon pihassa narussa ja viihtyy todella hyvin. Haukku on minusta oikein hyväkin, tämä ilmoittaa tulijoista ja tottakai muutamat riemuhaukahdukset on kotiintulijoille haukuttava yms., muttei mitenkään räksytä. Kerrostalossa siitä voisi olla harmia (?), mutta meille hyvä, koska estää myös kaikenmaailman kulkijoiden tulon pihaan.
Tottakai koira tuo sisään kuraa eikä matkoille ole niin vaivatonta lähteä kuin koiratta, eikä vähiten sen takia, että koira tosiaan ikävöi ihmisiään kun he ovat poissa. En kuitenkaan vaihtaisi mihinkään kaikkea sitä, mitä tämä lempeä ja aina kaikkeen puuhaan valmis nallukka on meille tuonut. Paitsi teinit myös minä itse kyllä pötkötän sen kyljessä kiinni nuuskien sametinpehmeää niskavillaa, kun maailma murjoo. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska tahdot koiran, joka soveltuu myös metsästykseen, suosittelen Pohjanpystykorvaa. Se on sopivan pieni, ei yhtä haukkuva kuin Suomenpystykorva, rohkea metsällä ja luonteeltaan jopa paremmin lapsiperheen koira, kuin Suomenpystykorva. Yksilöllisiä eroja on, mutta meillä on hyviä kokemuksia Pohjanpystykorvasta. Lisäksi teette hyvän teon, sillä Pohjanpystykorvien määrä on laskenut niin pieneksi, että tarvitaan paljon uusia kasvavia koiria. Sopii hyvin Suomen ilmastoon ja vanha Skandinaavinen elvytettävä rotu. Jaksaa hyvin leikkiä lasten kanssa, on hyvähermoinen, eikä ärtyisä.
Kaikki koirarodut on koulutettava hyvin. Pennulle on annettava unirauha. Lapset eivät saa härnätä, käsitellä väärin tai satuttaa koiraa vahingossakaan, jotta ei tulisi myöhemmin ongelmia koiran kasvatuksessa.
Pohjanpystärien kanta on laskenut matalaksi, koska suurin osa ei ikinä ala toimimaan metsällä ja osa toimimaan alkaneista toimii vain linnulle, vain harvat yksilöt hirvelle. Kotikoirana se on ärsyttävä perus räksä ja metsästyskoiraksi liian epävarma otettava. Miksi maksaa tonnia pojanpystykorvasta, kun sillä saa laikan, kkk:n, harmaan jne. joilla tekeekin jotain suuremmalla varmuudella ja saa paljon helpommin/varmemmin useammankin riistan koiran.
Minä en tykkää suositella mitään rotuja tuntemattomille, pitäisi tietää hieman enemmän. Kaikkien ei kannata koiraa ottaa ollenkaan, tosi paljon on lapsiperheitä, joissa koiraa ei sitten käytetä kunnon lenkeillä eikä sille anneta yhtään aikaa, varsinkin jos ne lapset on vielä pieniä. Ja muutenkin oli lapsia tai ei ja oli koira pieni tai ei, niin sitä pitää lenkittää ja kunnolla, chihukaan ei ole mikään lelukoira jolle riittää että käy korttelin ympäri, vaikka koira onkin pieni.
Koiraa täytyy myös kouluttaa ja kouluttaminen voi viedä paljonkin aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koiria eivät tarvitse muut kuin VIRANOMAISET!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei enää YHTÄKÄÄN koiraa lisää tähän maahan, pliis!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin vähän pienempi koira, tai max. keskikokoinen. Ihan seurakoiraksi kotiin, lenkeille, metsään, ei siis näyttelykoiraksi. Ehdotelkaa rotuja!?
No jos lapsiperhe etsii ensimmäistä koiraa josta halutaan seurakoira sohvalle ja lenkille niin miksi kiinnittää sen enempää huomiota siihen rotuun? Etsii sellaisen yksilön joka teidän perheelle sopii, aikuisia kodinvaihtajia on vaikka kuinka jonka kanssa voi sitten opetella sitä elämää koiran kanssa. Se söpö "seurakoira"rodun pentunen voi kasvaessaan muuttuakin esim. runsaasti aktivointia tarvitsevaksi energiapakkaukseksi.
Eli kun kriteerit koiralle on yllämainitut, älkää etsitkö jotain tiettyä rotua, keskittykää etsimään sitä koiraa, millaisen haluatte.
Samaa mieltä! Aikuinen kodinvaihtaja voisi olla hyvä idea sen kannalta että pennut vaatii paljon koulutusta, mihin ei ehkä lapsiperheessä ole aikaa/jaksamista.
Kodinvaihtajissa toki on tärkeää tietää ne oikeat syyt miksi koirasta luovutaan: esim. käytösongelmaista ei kannata ottaa ekaksi koiraksi.
Spanielit on hyvä valinta lapsiperheeseen. Ovat lempeitä, iloisia ja lapsirakkaita.
Eivät kovia haukkujia 🐾
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kleinspitz. Iloinen, omistajaansa syvästi kiintyvä koira, jolla rotumääritelmän mukaan korostunut miellyttämisen halu. Mikä tekee Kleineista helposti koulutettavia - menestyy myös agilityssa ja tokossa. Pieni koira jolla on suuri sielu.
Ne, jotka olen tavannut, olleet hitonmoisia räksyttäjiä. Saatanallisia suorastaan.
Täällä sama kokemus. Olen itse ainoastaan työkoiria omistanut, mutta naapurusto nyt on täynnä näitä. Onko koulutusasia vai miksi näistä lähtee ääntä ihan koko ajan?
Minulla oli aikoinaan naapurissa noiden kasvattaja. Elämä oli jelvettiä, vauvaa ei pystynyt nukuttamaan pihalla, kun lapsi heräsi räksytykseen, mikä oli TAUKOAMATONTA. Meilläkin oli 3koiraa, mutta hiljaisia labradoreja.
Sitten muutimme...Joo toi kuulostaa jo aika hirveältä :D pennuista lähtee kummiskin jo aika lailla sitä ääntä.
Meillä on kerrostalossa sinänsä inhottavaa, koska kahdessa eri asunnossa on näitä eroahdistuneita pikkukoiria. Joka päivä jompikumpi haukkuu yksinään.
Itse olen onnistunut kouluttamaan kuitenkin haukkuvan pystykorvan hiljaiseksi, niin ihmetyttää, että onko näissä pienissä pystykorvissa jotakin erityistä, ettei niitä sitten voi.
Heikko hermorakenne luulisin. Palveluskoirissa ja metsästyskoirissa karsiintuu pois.
Valitettavasti heikkoon hermorakenteeseen törmää nykyään työroduissakin ihan liian usein. Johtunee siitä, että näitä on otettu enemmän ja enemmän sohvakoiriksi ja jalostus pyrkii sitä kovuutta vähentämään liiaksikin (pehmeä koira on pääsääntöisesti helpompi kuin aidosti kova). Lopputuloksena on paljon arkoja, mutta vaativia yksilöitä. Ikävä yhdistelmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kleinspitz. Iloinen, omistajaansa syvästi kiintyvä koira, jolla rotumääritelmän mukaan korostunut miellyttämisen halu. Mikä tekee Kleineista helposti koulutettavia - menestyy myös agilityssa ja tokossa. Pieni koira jolla on suuri sielu.
Ne, jotka olen tavannut, olleet hitonmoisia räksyttäjiä. Saatanallisia suorastaan.
Täällä sama kokemus. Olen itse ainoastaan työkoiria omistanut, mutta naapurusto nyt on täynnä näitä. Onko koulutusasia vai miksi näistä lähtee ääntä ihan koko ajan?
Minulla oli aikoinaan naapurissa noiden kasvattaja. Elämä oli jelvettiä, vauvaa ei pystynyt nukuttamaan pihalla, kun lapsi heräsi räksytykseen, mikä oli TAUKOAMATONTA. Meilläkin oli 3koiraa, mutta hiljaisia labradoreja.
Sitten muutimme...Joo toi kuulostaa jo aika hirveältä :D pennuista lähtee kummiskin jo aika lailla sitä ääntä.
Meillä on kerrostalossa sinänsä inhottavaa, koska kahdessa eri asunnossa on näitä eroahdistuneita pikkukoiria. Joka päivä jompikumpi haukkuu yksinään.
Itse olen onnistunut kouluttamaan kuitenkin haukkuvan pystykorvan hiljaiseksi, niin ihmetyttää, että onko näissä pienissä pystykorvissa jotakin erityistä, ettei niitä sitten voi.
Heikko hermorakenne luulisin. Palveluskoirissa ja metsästyskoirissa karsiintuu pois.
Valitettavasti heikkoon hermorakenteeseen törmää nykyään työroduissakin ihan liian usein. Johtunee siitä, että näitä on otettu enemmän ja enemmän sohvakoiriksi ja jalostus pyrkii sitä kovuutta vähentämään liiaksikin (pehmeä koira on pääsääntöisesti helpompi kuin aidosti kova). Lopputuloksena on paljon arkoja, mutta vaativia yksilöitä. Ikävä yhdistelmä.
Oikeassa olet valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Spanielit on hyvä valinta lapsiperheeseen. Ovat lempeitä, iloisia ja lapsirakkaita.
Eivät kovia haukkujia 🐾
Cockereissa on joitain lainoja, joissa näykkiviä koiria.
Älä ota koiraa ollenkaan lapsiperheeseen. Ei sulla riitä aikaa, eikä halua sen hoitamiseen. Niin käy 95% lapsiperheistä, joilla joko on koira tai ottaa koiran. Lopulta se jää lapsien rääkättäväksi/leluiksi.Eikä sitä viedä ulos tarpeeksi ym. Sitten siitä tulee luonnevikainen kun sitä on kohdeltu väärin ja taas saa koira kyytiä. Joko hermonsa menettäneeltä perheeltä tai mahdolliselta uudelta perheeltä, johon se lykätään, kun ei enää itseä kiinnosta. Joten ÄLÄ ota koiraa.