Suosittele koirarotua lapsiperheeseen, perheen ensimmäiseksi koiraksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Havannankoira. Loistava ensikoira, ei tarvii trimmata. Harjausta vaan.

Havannankoira haukkuu paljon. Ei sovellu kerrostaloon, vaikka pieni koira onkin.

Terveisin

Havannonkoiran kyllästynyt naapuri

Mikä tahansa koira haukkuu. Kysymys kuuluukin haukkuuko paljon ja milloin? Räksytys on ongelma ja yleensä vielä käytöshäiriö.

pitbull

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä26170 kirjoitti:

Kultanen noutaja, lappis tai mopsi

Mopsi on ylijalostettu ja kärsii hengitysvaikeuksista, kuten muutkin lyttykuonoiset rodut. Pelkkä kävely tukehduttaa mopsin.

Joo, ei mitään lyttykuonoa sais kukaan ottaa! 

Labbis ei kyllä ole niin helppo mitä monet väittää, vaatii paljon aktiviteettiä jotta olisi onnellinen ja mikäli ap epäonnistuisi kasvatuksessa labbis ei todellakaan ole kiva lenkkikaveri jos etenee ku höyryveturi. Kultanenno0utaja rauhallisempi kuin labbis mutta kokonsa puolesta jos kaikki menee pieleen niin ei kiva ulkoilutettava. Muuten noutajat on hyviä.

Vierailija kirjoitti:

suomenlapinkoira kirjoitti:

Suomenlapinkoira, uskomatonta ettei sitä ole mainittu ! Perusterve rotu, tykkää lapsista todella paljon ja viihtyy ulkona niin pihassa kuin lenkillä. Turkki on helppohoitoinen. Keskikokoinen rotu, riippuu yksilöstä onko pieni keskikokoinen vai vähän isompi. 

Kiinnostuksesta selasin myös ketjua koska suomenlapinkoira eka kertaa mainitaan ja kauan kesti. Onko av:lla enemmän ihan pk-seutulaisia, kerrostaloissa asuvia? SLK on helppo koira monin tavoin, terve, suht pehmeänluontoinen eikä aktiivisuudeltaan hankala. Monet "työkoirat" vaativat hurjasti liikuntaa ja aktiviteetteja ollakseen tyytyväisiä, lapinkoira on tyytyväinen paljon vähempään. Toisaalta lapinkoira pärjää metsässä perheen kanssa, sitä ei tarvitse perheen marja- tai hiihtoreissuilla varmasti kantaa, kuten joutuu tekemään noiden pienempien koirien kanssa. Ei pelkää säätä, nauttii pakkasesta ilman takkeja tai tossuja. Riistavietti varsin niukka, mutta varmistaa ettei tontilla majaile hiiriä tai myyriä. Ihmisystävällinen mutta sopivan itsenäinen, ei ahdistu yksinolosta. Paimentava koira alunperin, mutta ainakaan minun tuntemani koirat eivät hyöki päin autoja. Jonkinlainen paimennusvietti näkyy perheen kulkiessa metsässä, että seuraavat jokaista ja huolestuvat jos joku jää jälkeen. Ja meillä nyt oleva vanha narttu "paimentaa" myös henkisesti: kun jollakin palaa hermo ja ääni nousee (viimeksi miehellä jääkiekkomatsia katsoessa) hiipii koira viereen, painaa kuonon kiinni käsivarteen ja heiluttaa häntää hitaasti ("kaikki hyvin, rauhoitu" Eli täydellisiä terapiakoiria löytyy rodusta esim. teinien tuskailuun (kotona se ainut joka ymmärtää... ;) ).  Haukkuherkkyys kuuluu rotuun, mutta koulutuksella sitä voi vähentää (esim. meillä koirat eivät hauku sisällä eivätkä ulkoa tuleville äänille muuta kuin joskus varoittavat, mutta orava omalla pihalla kotimännyssä vaatii äänen käyttöä...).

Otti millaisen rodun tahansa, on pentueissa ja pentueiden sisällä paljon vaihtelua luonteissa. Ei kannata ottaa kotikoiraksi liian aktiivisten vanhempien jälkeläisiä (tarkoitettu harraste- tai työkoiriksi), ei kannata ottaa ensimmäiseksi koiraksi sitä terävintä pentua vaan joku pehmeämpi. Missään nimessä pentu ei saa olla kuitenkaan arka, paljon koirien puremista on pelkopurijoiden aiheuttamia. Tervepäisen kasvattajan tervepäine ja muutenkin terve pentu jonka kasvattaa ottaen huomioon pennun luonne (kovalle koiralle tiukka mutta ystävällinen ja johdonmukainen kasvatus, pehmeä pentu uskoo vähemmällä). Näin itse neuvoisin.

Suomenlapikoiran ongelma on se, että ne on paimenkoiria. Ja jos on pieniä lapsia, koirien kanssa kokematon ja mahdollinen paimenvietti niin koira voi alkaa paimentamaan lapsia ja osa koirista paimentaa näykkimällä ja haukkumalla. Eikä kyllä ole edes terverotu enää. Muuten lapinkoira on hyvä rotu esim ensikoiraksi lapsettomalle tai jos on 10+ lapsia. 

Meillä on kultsu jolla on maailman paras luonne. Nimensä mukainen kultainen koira, ei hauku, puolustaa kyllä reviiriä tarpeen vaatiessa mutta on lapsirakas ja sosiaalinen koira. Mutta ei siis mikään pieni hurtta ja vaatii ulkoilua ja karvaanlähtöaikana saa imuroida usein.

Oli koirarotu mikä tahansa niin suosittelen harkitsemaan koiran hankkimista jos lapset on hyvin pieniä. Onko tosiaan aikaa myös koiralle. Pääsetkö helposti (kerrostalo?) viemään koiraa ulos vai pitääkö siinä samassa pukea toppavaatteita lapsille? Loska ja sadekelissä koira tuo mukanaan roskaa (likaa) joten jaksatko putsata koiraa (pestä tassuja, turkkia) tai/ja siivota myös koiran jälkiä?

Jos harkitset pientä koiraa jolla pitkä turkki niin sitä pitää hoitaa päivittäin, onko siihen aikaa?

Koira ei siis ole elävä lelu. Se saattaa elää jopa > 15 vuotiaaksi asti. Onko lomilla mahdollista hoitopaikkaa? Koira voi sairastua, onko rahaa maksaa vakuutus (ja omavastuu joka usein kallis) tai/ja hoitokulut?

Parhaimillaan koira tuo paljon iloa perheelle, lapset oppivat olemaan ja pitämään huolta koirasta ja koira tuo myös turvaa.

Mutta, koira vie myös paljon aikaa ja vaivaa joten oletko valmis ottamaan vastuun?

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap.

En lukenut koko ketjua joten en tiedä onko tätä jo sanottu mutta..

Koirankouluttajana haluan ehdottomasti painottaa sitä, että jos haluat seurakoiran etkä ole koiraa kouluttanut aiemmin niin ota VAIN seurakoiraksi tarkoitettu rotu. 

Ensimmäinen tai kymmenes koira niin johdonmukaisuus on todella tärkeää koulutuksessa.

Helpoiten pääse huonollakin koulutuksella näiden rotujen kanssa esim. coton de tulear, bichon frise, havannankoira, maltankoira..

Keskikokoisista en välttämättä suosittelisi kuin mahdollisesti spanieleita. Vieteistään huolimatta näistä ei helpolla saa kovinkaan isoa ongelmaa. 

Älä ota terrieriä, chihuahuaa, rottakoiraa, pinseriä jne.. Nämä ovat vahvoilla vieteillä varustettuja koiria, jotka omaavat vahvan laumakäyttäytymisen (joka pahimmassa tapauksessa tarkoittaa että koira luulee johtavansa ja alkaa kasvattavaa lapsia) 

Pienissä koirissa täytyy muistaa myös se, että kokonsa puolesta kun pieniä ovat, ne voivat olla ärhäkkäämpiä kuin isot koirat.

Suosittelen 10-20kg painoista koiraa. Se ei ole niin pieni, että lapset sen särkisi, eikä niin iso etteikö kaiken mennessä pieleen sitä pystyisi käsittelemään.

Jos tämä oli oikeasti koirankouluttajan tekstiä, ymmärrän miksi Suomessa on niin paljon ongelmia koirien kanssa.

Samassa tekstissä sanotaan, että pikkukoirat voivat olla usein koostaan huolimatta ärhäköitä, mutta samalla suositellaan pikkukoirarotuja, koska niiden kanssa pärjää huonommallakin koulutuksella.

Koiran kanssa ei ihan oikeasti riitä, että se ei aiheuta ongelmia kotiväelle. Täytyy ottaa myös muut ihmiset ja eläimet huomioon. Kouluttamattomat pikkukoirat ovat oikeasti iso ongelma, mutta ne eivät nouse otsikoihin, koska eivät saa yhtä pahaa jälkeä aikaan kuin isot koirat. Toki hyvä niin. Usein omistaja antaa pienen koiran tehdä mitään vaan, koska se ei ole kokonsa puolesta vaarallinen. Silti ei ole kiva, että aina lenkkipolulla jalkoihin syöksyy pikkukoira räköttämään, tai hyökkää oman isomman koiran kimppuun ja saa pelätä, että oma koira vahingoittaa pikkukoiraa. 

Koiran koko ja rotu ovat loppujen lopuksi sivuseikkoja, jos koiraan ei ole valmis käyttämään aikaa ja malttia. Koiraa ei voi ottaa ikinä sillä perusteella, että tämän rodun kanssa pääsee helpolla. Jokainen koira on yksilö, eikä koskaan voi tietää saako helpon rodun hankalan yksilön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Staffhordshirenbullterrierit eli staffit on tosi kivoja, meillä on sellainen. Suosittelen!

Staffordshirenbullterrierit eli staffit ovat ihania, mutta eivät sovi jokaiselle varsinkaan ensikoiraksi. Meillä staffi tosin ensikoirana, ja aivan loistava tapaus. On mielestäni kuitenkin ns. normistaffia kiltimpi ja rauhallisempi.

Mutta jos on osaamista kouluttamisen kanssa, saa staffista loistavan kaverin niin aikuisille kuin lapsillekkin. Lasten ulkoilutettavaksi ei staffista tosin ole, on vahva koira. Plussina ainakin ihmisläheisyys ja -rakkaus, kova kipukynnys eikä ole säikky (kovat kiljahdukset yms. äänet ei säikäytä) ja karvaa ei irtoa paljon ja omaa helppohoitoisen turkin.

Staffia saattaa joutua jonottamaan vuodenkin, sillä on suosittu rotu. Kannattaa ottaa vain rekisteröity koira, sillä tällöin ei tule tukeneeksi pentutehtailua, joka valitettavasti staffien parissa ei ole harvinaista. Pentutehtailua ei tietenkään tule tukea mitään muutakaan koiraa ostaessa!

Näitä tappajakoirasuosituksia en tajua olenkaan. Paitsi että staffit voivat olla todella vaarallisia, ovat ne myös järjettömän rumia!

Niinpä! Täytyy olla aika vajaa päästään, että haluaa pitää lemmikkinä noita tappavia rumiluksia.

Ja onpas juu todella ihmisrakas:

http://www.dailymail.co.uk/news/article-3839405/Staffordshire-bull-terr…

http://www.independent.co.uk/news/uk/home-news/dog-owner-jailed-staffor…

Etc.

Daily mailin tapauksessa: 'It wasn't a normal Staffie. It was a lot more chunky - probably a Staffordshire cross or some kind of bulldog breed.

Pitkälle jalostetut koirarodut ovat lähes kaikki järjestään sairaita! Parempi hankkia ihan sekarotuinen koira - seropi eli cocktailspanieli. Korvat pystyt, kunnon kuono, sopivan vankkarakenteinen, jalat suhteessa muuhun kehon kokoon. 

Täällä on vesikoirat jääneet hyvin pienelle huomiolle, eikai niitä paljoa olekaan Suomessa? Mutta itse n. 10v sitten samaa asiaa pohtiessani päädyin perroon. Todella terve rotu, fiksu ja helppo kouluttaa, mutta ei kuitenkaan mikään lapanen. Kokonsa puolesta täydellinen lapsiperheeseen ja antaa anteeksi pienet epäjohdonmukaisuudet kasvatuksessakin. Turkin hoito vaatii trimmauksen 3-4 kertaa vuodessa ja meillä ihan vaan saksitaan tassut ja naama tarvittaessa, ei ole iso homma.

Husky ilman muuta ulisemaan, on kivaa seuraa kyllä

Vierailija kirjoitti:

Hei Ap.

En lukenut koko ketjua joten en tiedä onko tätä jo sanottu mutta..

Koirankouluttajana haluan ehdottomasti painottaa sitä, että jos haluat seurakoiran etkä ole koiraa kouluttanut aiemmin niin ota VAIN seurakoiraksi tarkoitettu rotu. 

Ensimmäinen tai kymmenes koira niin johdonmukaisuus on todella tärkeää koulutuksessa.

Helpoiten pääse huonollakin koulutuksella näiden rotujen kanssa esim. coton de tulear, bichon frise, havannankoira, maltankoira..

Keskikokoisista en välttämättä suosittelisi kuin mahdollisesti spanieleita. Vieteistään huolimatta näistä ei helpolla saa kovinkaan isoa ongelmaa. 

Älä ota terrieriä, chihuahuaa, rottakoiraa, pinseriä jne.. Nämä ovat vahvoilla vieteillä varustettuja koiria, jotka omaavat vahvan laumakäyttäytymisen (joka pahimmassa tapauksessa tarkoittaa että koira luulee johtavansa ja alkaa kasvattavaa lapsia) 

Pienissä koirissa täytyy muistaa myös se, että kokonsa puolesta kun pieniä ovat, ne voivat olla ärhäkkäämpiä kuin isot koirat.

Suosittelen 10-20kg painoista koiraa. Se ei ole niin pieni, että lapset sen särkisi, eikä niin iso etteikö kaiken mennessä pieleen sitä pystyisi käsittelemään.

JEPS!

Ja ap TUTUSTU RODUN TERVEYSTILANTEESEEN!!!! Täälläkin on surutta suositeltu esim. Cavalier king Charlesin spanielia, joista ei enää löydy kallonmuodoltaan terveitä yksilöitä. Kaikilla on käytännössä kallovamma, koska idiootit on jalostaneet koirasta söpön pallopään=pikkuaivot ei mahdu päähän, vaan alkavat valua selkäydinkanavaan aiheuttaen syringomyelia nimisen tilan, joka on äärimmäisen tuskallinen koiralle. Ja samat idiootit vastustaa roturisteytystä, jotta koirista saataisiin tulevaisuudessa terveemipiä.

Samaa on kaikilla pallopäisillä lyttynaamoilla, kuten bostoninterrierit ja ranskanbulldogit, mopsit jne. Ne ovat vain ja puhtaasti itsekkäiden idioottien koiria. Kukaan normaaliälyinen ihminen, joka väittää välittävänsä koirista ei noita jalostuksella pilattuja parkoja ota.

Corgi Pembroke

Ääni tiibetinspanielille.

Ihania koiruja <3

Havannan koira.Mulla ei ole itsellä,mutta kaksi on naapurissa lapsiperheissä.Molemmat tyttöjä ja aivan ihanan kilttejä ja omaan perheeseen kiintyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Havannankoira. Loistava ensikoira, ei tarvii trimmata. Harjausta vaan.

Havannankoira haukkuu paljon. Ei sovellu kerrostaloon, vaikka pieni koira onkin.

Terveisin

Havannonkoiran kyllästynyt naapuri

Ah,Töölön röökimuija!Sä oot kyllästynyt kyllä ihan kaikkiin koiriin,talon lapsiin jne. Terrorisoit koko taloyhtiötä.Toivottavasti päästään SUSTA vielä joskus eroon...

Bretagnenbassetti. Soveltuu mainiosti sohvaperunaksi ja on lempeä lapsille. Ei juurikaan hauku.

Westie tai Cairnterrieri. Molempia pitää trimmata, mutta toisaalta niistä ei sitten jatkuvasti putoa karvaa joka paikkaan :)

Tää näyttää olevan suosittu keskustelu, niin taidan laittaa tänne oman vähän vastaavan kysymyksen.

Onko jollakin henkilökohtaista kokemusta norwichinterrieristä? Millanen rotu kyseessä, luonne, haukkuherkkyys ym oman kokemuksesi pohjalta. Oon nyt jonkun aikaa katellu, lukenu ja haaveillu kyseisestä rodusta. Olisin siis hankkimassa itelleni ekaa täysin omaa koiraa. Oon kasvanu 20 vuotta, jotka kotona vanhempien luona asuin cairni urosten keskellä, eli terrieriluonne ei itessään pelota, sillä oon tottunu siihen ja pidän terrierien luonnetta yleisesti mulle sopivana. Asun siis yksin, suht suuressa kerrostalokaksiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomenlapinkoira. Oli lapsena sellainen perheessä ja sieti pikkusiskonkin korvista ja hännästä nykimiset todella mallikkaasti. Vanhemmitenkin aina haikaili lasten perään. Melko suojelevainen tosin ja rähähti pahasti, jos luuli olevan vaaraa perheelle. Muutaman muunkin suomenlapinkoiran tiedän ja kaikki hyvinkin ihmisrakkaita. Perhe on se oma lauma.

Jos näyttelyihin ei halaja paimensukuinen linja lienee parempi, terveenpiä keskimäärin ja omalla tavallaa hassun söpöjä erilaisuudessaan.

Paimensukuiset sairaampia, turkki onnettoman ohut, jos tykkää sellaisesta.

Jotkut haukkuherkkiä, meidän eivät hauku sisällä, kamnattaa kysellä millaiset vanhemmat ovat, mieluiten käydä katsomassa. Tykkää viileästä ja ulkoilusta, lenkkeilystä ym.

Mille pohjaat väitteesi, että paimensukuiset olisivat sairaanpia? Ainakin perimältään ovat vaihtelevampia, kuin melkolailla yhteen muottiin jalostetut näyttelylinjaiset.

Niissä on todella paljon vaihtelua, tai ainakin oli, vielä 10 vuotta sitten kun viimeksi katselin. Osalla melko pörheäkin turkki, vaikkei ihan näuttelylinjaisen tasoa ja jotkut muistuttavat enemmänkin ulkonäöllisesti lapin porokoiraa.

Haukkuherkkyyttä on jonkin verran, mutta oppivat kyllä herkemmätkin. Ainoa, jonka huomasin olevan melko pysäyttämätön oli ulvominen tietyn taajuisen ääneen kuultuaan (jäätelöauto muun muassa xD)

Paimensukuiset ja ns. tavalliset lapikoirat eroavat siinä, että paimensukuisiksi hyväksytään vaan tietyt lapinkoirasuvut. Niitä yritetään pitää geneettisesti "puhtaampina", siksi historiassa jotkut mahdollisesti muita rotuja sisältäneet koirat ja niiden jälkeläiset ovat "kiellettyjä" (jäi mieleen hassun niminen uros, Kalikkakaula, joka niitä ei-hyväksyttyjä). Mitä tuo sitten käytännössä tarkoittaa, no sitä, että geneettinen pohja on paimensukuisissa kapeampi mikä näkyy esim. keskimääräisesti suurempana alleelikatona ja sukusiitoksena verrattuna keskimääräiseen normilapinkoiraan. MItä tuo taas tarkoittaa, no pahimmillaan niiden peittyvien haitallisten geenimutaatioiden esillepääsyä, eli mahdollisesti hieman yleisempää perinnöllistä riskiä tiettyihin tauteihin jne. Noita koirien sukupuita ja eri koirien sukusiittoisuutta ja alleelikatoa voi käydä tsekkaamassa Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä. Käytännössä lapinkoira on geneettisesti suht terve rotu, ne paimensukuisetkin. Sinällään minua vaan ihmetyttää tuo tarve pitää joku osarotu "puhtaana", minkä vuoksi?  

Roduilla tyypillisiä piirteitä jotka kannattaa  ottaa huomioon koiraa valittaessa, mutta kyllä kannattaisi hieman tarkastella myös millainen pentu rodusta otetaan. Millainen on emä, millainen isä, onko perinnöllisiä tauteja, millaiset luonteet - ja millainen kasvattaja, betonitilatehtailija vai kotikennel, silläkin tosi paljon vaikutusta pennun tulevaan terveyteen ja tervepäisyyteen.  

Tätä tarkoitinkin, kun kirjoitin että ns paimensukuiset sairaampia.

Hyvä kun jaksoit kirjoittaa selvennyksen ja tämä on niin totta mitä kirjoitit! Ns näyttelylinjaiset (eli valtaosa) koirista ovat suht terveitä kuitenkin, joka rodussa on sairauksia ja suomenlapinkoira on terveimmästä päästä johtuen mm tiukoista jalostuskriteereistä esim lonkkien ja kyynärien ym osalta. Kannattaa ottaa vain tutkituista, terveistä vanhemmista ja tutustua koiran sukuun.

Älkää ostako koiraa netistä. Tuette pahimmassa tapauksessa eläinrääkkäystä ja pentutehtailua.