Lue keskustelun säännöt.
Suosittele koirarotua lapsiperheeseen, perheen ensimmäiseksi koiraksi
Mieluummin vähän pienempi koira, tai max. keskikokoinen. Ihan seurakoiraksi kotiin, lenkeille, metsään, ei siis näyttelykoiraksi. Ehdotelkaa rotuja!?
Kommentit (409)
Ottaisin jonkun pienen sekarotuisen. Niitä vain on suht vähän Suomesta saatavilla. Söpöimmät ja ihanimmat pikkukoirat ovat olleet vähintään kahden rodun sekoituksia. Toyvillakoiraa ja jotain spanielia. Hyvä diili. Itsellä luppakorva perhoskoira/japanese chin. Lempeä ja kiltti.
Toki ihan pieni koira ei ole paras mahdollinen rotu, jos perheessä on ihan pieniä lapsia, koska pieni koira ei kestä lasten kovakouraista käsittelyä.
Narttu on parempi vaihtoehto eka koiraksi, koska on helpompi kouluttaa. Urokset on omapäisempiä.
Aurinkokoirat tuo paljon pieniä ja lempeitä koiria Suomeen. Samaten Kulkurit ry. Nämä siis rescue-koiria. Näitä koiria ei anneta mihin vain, vaan seula on tarkka ja täytyy olla oikeasti sitoutunut koiran hankintaan.
Ja siellä harkitaan tarkkaan, mikä koira on sopiva lapsiperheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kleinspitz. Iloinen, omistajaansa syvästi kiintyvä koira, jolla rotumääritelmän mukaan korostunut miellyttämisen halu. Mikä tekee Kleineista helposti koulutettavia - menestyy myös agilityssa ja tokossa. Pieni koira jolla on suuri sielu.
Ja runsaan turkin hoito on tosi helppoa: kammataan kerran viikossa, siinä se.
Maailman suloisin koira! 🤗
https://www.google.fi/search?q=kleinspitz&rlz=1C9BKJA_enFI689FI689&hl=f…
En ole tavannut koskaan kuin räksyttäviä kleinsptzejä. En tiedä, missä vika, räksyttää aina, kun joku kulkee pihan ohi, samoin vastaan tullessa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä pienempi koira, sitä äänekkäämpi ja käytöshäiriöisempi, perustuen omalla seudulla liikkuviin koiriin. En suosittelisi mitään sellaista, jonka säkäkorkeus on alle puolen metrin. Isolla koiralla on itseluottamus kohdallaan, se ei provosoidu eikä sen ole tarvis äristä ja haastaa riitaa kaikkien kanssa. Chihut ja terrierit ovat inhottavimpia.
Kun kyse lapsiperheessä niin pakko kompata 100% vaikka saanut alapeukkuja. Jos lapset juoksentelee sisällä koiran pitää olla fyysisesti sen kokoinen ettei sen kokona puolesta tarvitse tuntea uhkaa lapsista. Minusta polvenkorkuinen säkäkorkeus minimi. Missään nimessä ei pikkukoiraa. Minulla ollut koiria kissoja ja nyt lapsikin.
Lapinkoira kuulostaa juuri täydelliseltä AP:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pienempi koira, sitä äänekkäämpi ja käytöshäiriöisempi, perustuen omalla seudulla liikkuviin koiriin. En suosittelisi mitään sellaista, jonka säkäkorkeus on alle puolen metrin. Isolla koiralla on itseluottamus kohdallaan, se ei provosoidu eikä sen ole tarvis äristä ja haastaa riitaa kaikkien kanssa. Chihut ja terrierit ovat inhottavimpia.
Kun kyse lapsiperheessä niin pakko kompata 100% vaikka saanut alapeukkuja. Jos lapset juoksentelee sisällä koiran pitää olla fyysisesti sen kokoinen ettei sen kokona puolesta tarvitse tuntea uhkaa lapsista. Minusta polvenkorkuinen säkäkorkeus minimi. Missään nimessä ei pikkukoiraa. Minulla ollut koiria kissoja ja nyt lapsikin.
Tänään juuri näin 2 chihuahua molemmat teiden toisilla puolella kävelyteillä, täysi helvetti repesi kun ne raksutti toisilleen. Koko kaupunki tuntui kääntyvän katsomaan ja nauramaan.
Ei ikinä tällaisia pikkukoiria henk.koht. Keskikokoinen on täydellinen, sellainen fluffy juuri kuten vaikka tuo lapinkoira.
Perhoskoira, papillon tai phalene. Sama rotu mutta jälkimmäisellä luppakorvat. Turkki vaatii harjauksen muutaman kerran viikossa, mutta se on kivaa tekemistä koiran ja omistajan (myös lapsien) kanssa. Aktiivinen, mutta ei mikään duracel-pupu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä pienempi koira, sitä äänekkäämpi ja käytöshäiriöisempi, perustuen omalla seudulla liikkuviin koiriin. En suosittelisi mitään sellaista, jonka säkäkorkeus on alle puolen metrin. Isolla koiralla on itseluottamus kohdallaan, se ei provosoidu eikä sen ole tarvis äristä ja haastaa riitaa kaikkien kanssa. Chihut ja terrierit ovat inhottavimpia.
Kun kyse lapsiperheessä niin pakko kompata 100% vaikka saanut alapeukkuja. Jos lapset juoksentelee sisällä koiran pitää olla fyysisesti sen kokoinen ettei sen kokona puolesta tarvitse tuntea uhkaa lapsista. Minusta polvenkorkuinen säkäkorkeus minimi. Missään nimessä ei pikkukoiraa. Minulla ollut koiria kissoja ja nyt lapsikin.
Olen tästä ihan samaa mieltä. Aina kun kuulee juttua, että lasta on purrut koira, kyseessä on joku pikkukoira. Omaakin lasta on purrut naapurin bichon frise. Lapset olivat omassa pihassa leikkimässä ja taas vaihteeksi vapaana ollut koira juoksi meidän pihaan ja kävi lapsen käsivarteen kiinni. Onneksi omat koirat olivat aitauksessa, olisi saattanut lähteä muuten pikkukoiralta henki.
Meillä on kaksi isoa jämntlanninpystykorva urosta ja ovat niin lapsirakkaita koiria kuin olla ja voi. Juuri tänään nauroin kun molemmat 40 kiloiset jässikät nukkuivat siskonpetissä lasten välissä. Pojat ovat paikallisen päiväkodin lasten suosikkeja ja usein käydäänkin moikkaamassa lapsia päiväkodissa. Vanhempi jämy on päiväkodin autistisen pojan epävirallinen terapiakoira :D
Enkä nyt siis suosittele jämyjä Ap:n tilanteeseen. Tarkoituksenani oli vain havainnollistaa, että yksin koiran fyysinen koko ei vielä ratkaise mitään, onko se soveltuva lapsiperheen koiraksi. Lisäksi yllättävissä roduissa saattaa olla hyvää perhekoiranainesta :)
Villakoira. Terve rotu, jossa kokoja löytyy toysta isokokoiseen, luonteeltaan yleensä ystävällisiä ja reippaita ja helppoja kouluttaa, eivätkä varista karvaa. Turkkia tosin pitää vastavuoroisesti harjata ja trimmata, mutta kun näyttelykoiraksi ei ole tulossa niin turkkia voi saksia vaikka itse. Koira ei välitä vaikka olisi vähän harrastelijamainen jälki.
Ja yleisesti: jos pentua olette hankkimassa eikä täysikasvuista niin ottakaa huomioon että pienimmillä roduilla on huomattavasti todennäköisempää että hampaiden vaihtumiseen tarvitsee eläinlääkärin apua, ja se ei ole ihan halpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinostais tietää näin jälkikäteen, että mihinköhän koiraan AP lopulta päätyi.
Joku pieni lyhytkarvainen kodinvaihtaja, jolla hyvä luonne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Shetlanninlammaskoira. Lempeä, älykäs, tulee erittäin hyvin toimeen kaikkien kanssa, tottelevainen ja helppo kouluttaa, keskikokoinen, eli täydellinen ulkoilutettava myös alakoululaiselle. Halutessa koiran kanssa voi harrastaa tokoa tai agilityä, mutta tälle rodulle ei ole pakko keksiä yhtä paljon tekemistä kuten esim. Bordercollielle, kunhan viettää koiran kanssa aikaa ja lenkkeilyttää riittävästi. Ei riistaviettiä eli ei karkaile, kieri raadoissa, raivoa esim. oraville eikä puolusta aggressiivisesti reviiriään. Turkille riittää viikoittainen harjaus ja pesu pari kertaa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Havannankoira aivan ihana jos tykkää todella seurallisesta ja ihmisrakkaasta pienestä koirasta. Turkki on helppo jos sen pitää lyhyenä. Minä leikkaan päätä ja häntä lukuun ottamatta meidän havainnoiden turkit ihan siiliksi kolme kertaa vuodessa ja harjatakaan ei sellaista tarvitse. Kura-aikana pitää toki pestä mutta niin pitää kaikkia muitakin koiria. Ihanaa kun ei lähde yhtään karvaa! Liikunnantarve melko maltillinen mutta tarvittaessa juoksisi sen oman ihmisen vuoksi vaikka maapallon ympäri. Kaveri olisi hyvä olla jos joutuu olemaan pidempiä aikoja yksin kotona.
Havannankoira. Ei allergisoi ja on tosi lapsiystävällinen. Leikkisä ja suloinen. Mielyttämisenhaluinen, helppo koulutettava. Eikä edes haukkuherkkä.
Jaksaa lenkkeillä, mutta ei suutu, jos tänään ei ehditä kovin pitkälle.
Turkki vaatii harjausta, mutta jos pitää lyhyenä, ei paha. Turkin voi käydä hoitamassa trimmissä tai opetella leikkaamaan itse, kuten monet tekee.
Ei lapinkoiraa, ei ole terve rotu, jalostus ei ole tervettä.
Tiukat kriteerit - silmätarkki ja lonkkakuvat?! Vihdoin viimein vasta jokin raja sille, montako tusinaa jälkeläisiä saa uroksella olla. D-lonkkaista ei ensi vuonna saa enää pistää yhteen kuin A-lonkkaisen kanssa. Luulisi, joku saa kesken ... Mikä elämän kevät siitä, ettei uroksilla saa teettää kymmeniä pentueita enää eli rodussa sairaidet levittävästä matadorjalostuksesta pyritään pois edes hivenen. Siksi se uroksen löytäminen näet niin hankalaa on, koska on niin suuri määrä puolisisaruksia, koska joitain uroksia on käytetty jalostukseen täysin järjettömiä määriä. Jollei löydy,olkoot teettämättä sitten niin kovasti! Olisi pelkästään hyväksi. Muotirotu on joutunut niin ikävien pentutehtailujen välineeksi. Niin moni teettää rahasta, puhuvat mitä puhuvat, ristiriitaisia juttujaan. Näkeehän sen hintatasosta.
Voi hyvä tavaton kun katselee näitä kasvattajia, jotka lyövät yhteen summitta huonolonkkaiset, saman silmäduagnoosin tyypiltään omaavat. Addisonin, epilepsian, cushingin, aihan, kilpparin vajiksen, diabeteksen jne kantajuutta eivätkä tavalliset ostajat tiedä niistä yhtään mitään. Eivät ymmärrä edes käydä Kennelliiton jalostustietokannasta klikkailemassa onko sen uroksen tai emän jälkeläisiä lopetettu tai kuollut mihin, tai näiden omia pentuesisaruksia tai vamhemmistaan lähteneitä muita puolisisaruksia. Eivät ymmärrä tutkia, onko se emä pentutehtailun uhri. Onko sillä ressulla teetätetty niin paljon kuin maksimisäännöt sallivat ja mitäs sille sitten on tehty? Onko rakastettuna vetskuna kotonaan vaiko potkaistu kylmästi ulos? Selitteleekö kasvattaja valintoja tyyliin "ei se mitään haittaa", "ne muut vain keksineet kiusalla jalostusurokselleni tai -nartulleni sairaita sukulaisia", "muut ovat kateellisia"?
Ei ymmärretä käydä Lappalaiskoirat ry:n eli rotuyhdistyksen terveys-/jalostusaiheisista valikoista esimerkiksi sairauslistoista katselemassa mitä sukulaisia ja esi-isiä sairaita mistä. Ei ymmärretä kysellä roturyhmissä riskejä.
En tukisi. Teettäkööt vähän vähemmän. Huomattavasti pienempi kysyntä jäähdyttäisi hulluksi pentutehtailuksi mennyttä hommaa missä eläin on tasan riiston välineenä kaiken käydessä jalostukseen, jos se vain on olemassa. Osa porukasta ei karsi mitään.
Vastuu on myös kuluttajalla. Jollet ota selvää, olet osaongelmaa ja syypää myös. Silloin ansaitset sen sairaan koiran.
Koiraparat ansaitsisivat parempaa!
Vierailija kirjoitti:
Havannankoira. Ei allergisoi ja on tosi lapsiystävällinen. Leikkisä ja suloinen. Mielyttämisenhaluinen, helppo koulutettava. Eikä edes haukkuherkkä.
Jaksaa lenkkeillä, mutta ei suutu, jos tänään ei ehditä kovin pitkälle.
Turkki vaatii harjausta, mutta jos pitää lyhyenä, ei paha. Turkin voi käydä hoitamassa trimmissä tai opetella leikkaamaan itse, kuten monet tekee.
Tutulla on havannalainen, onhan se ihan ihana koira, mutta mun mielestä liian pieni. En tykkää ihan niin pienestä koirasta. Varsinkin lapsiperheessä, jos lapset on vielä pieniä. Koirasta tulee helposti niille leikkikalu, kun ne jaksaa riepottaa ja raastaa sitä miten tahtoo. Tämän tutunkin koira oli yhden lapsiperhevierailun jälkeen ruvennut taas pissaamaan sisälle, vaikka oli jo sisäsiisti. Penskat roikotti ja riepotti sitä aina kun vaan aikuisten silmä vältti. Ja hauva oli kiltti eikä pitänyt puoliaan.
Cairn, westie, norfolkin terrieri tai norwitch on jo sen kokoisia, että pystyvät pitämään jo puoliaan, mutta ovat silti vielä ns. pieniä rotuja. Westie on vähän jälympi luonteeltaan, mutta tyttöwestie voisi olla kivempi, muutenkin suosittelisin lapsiperheeseen ensimmäiseksi koiraksi narttua. Ja cairn ainakin sopii lapsiperheeseen, se on niin leikkimishaluinen ja aina mukana touhussa.
Pakko oikaista sivustaseuraajien sinnikäs käsitys että chihuahuat olisivat erityisen räksyttäviä koiria. Chihut ovat varoittavia vahtikoiria, jotka ilmoittavat jos joku on tulossa mutta tauoton räksytys on harvinaista eikä rodunmukaista käytöstä. Chihut esimerkiksi oppivat helposti olemaan rauhallisesti kerrostalossa ja eroahdistus on vähäistä. Eli ovat varsin itsevarmoja ja itseriittoisia koiria.
Koska chihut eivät ole koulutettavuudelta helpoimmasta päästä, ensikoiraksi ehdotan pientä villakoiraa, coton de tulearia tai bostoninterrieriä. Kaikki ihania pikkukoiria jotka sopivat lapsiperheisiin.
Kyllä käppänät on silti keskimäärin varsin miellyttämishaluisia ihmistä kohtaan, enemmän ongelmia voi tulla suhteessa muihin koiriin, kun käppänä ei aina tajua väistää isompiaan. Itse sain omani, joka oli ensimmäinen koirani, kun menin viidennelle luokalle. Itse sen koulutin, käytin toko-kokeissa ja agilityssä. Upea koirapersoona oli kaikin puolin. Kompakti koko, helppo ottaa mukaan kaikkialle, mutta ei mikään nyrkillä tapettava, vaan kestävä ja viihtyy mukana metsälenkeillä. Mutta aktiviteettia kaipaa kyllä, pelkäksi sohvatyynyistä en suosittelisi.