Lue keskustelun säännöt.
Isot tuloerot parisuhteessa: Miten hoidatte yhteiset menot?
Kommentit (757)
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti kaiken jakaminen voisikin olla ok.
Mutta minusta on elämäni aikana kiinnostunut viitisentoista naista. Jokainen minua pienituloisempi, vaikka olen itse keskituloinen.
Eli aika selkeästi menee niin, että miehen tulotaso suhteessa naisen tulotasoon ratkaisee todella paljon kuinka mielenkiintoiselta mies vaikuttaa.
Mistä ne naiset ovat saaneet tietoonsa sinun tulot? Siis siinä vaiheessa, kun he ovat osoittaneet kiinnostuksen sinuun. Jotkuthan ovat vuosia parisuhteessa, asuvat yhdessä, mutta silti eivät tiedä toisen tulojen suuruutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä tulee myös Helena Koivu-argumentti.
Jos nainen hoitaa kotia ja mies maksaa "tasinkoa" menetetystä työurasta, mihin rahan tulisi perustua?
A) Naisen menetettyihin tuloihin, mikä siis riippuisi naisen koulutuksesta ja ammatista
B) Miehen tuloihin
C) Kotityön arvoon eli mikä kokopäiväisen kotiapulaisen todellinen palkka olisi
Onpas oikeesti hyvä kysymys. Jos toinen puolisoista tosiaan tienaa miljoonia ja toinen yksinään hoitaa kodin ja lapset hän tosiaan voisi kompensoida menetettyä työuraa.
Mielestäni itsestäänselvästi tarjoamalla koko perheelle tulojen mukaisen elintason, mutta sen lisäksi huolehtimalla kotona olevan puolison eläketurvasta.
Eron sattuessa pitäisi huolehtia, että lapsilla on mahdollisuus entisenlaiseen elintasoon ja kotona olleella puolisollakin säilyy kohtuullinen elintaso. Asunto ja auto ja 100 000 euroa rahaa voisi olla kohtuullinen erokorvaus, jos toiselle jää vielä miljoonia. Ja tietenkin tulojen mukainen panostus lasten elatukseen.
Toki vuosien kuluessa lapset kasvavat ja kotona olevalle puolisolle jää aikaa opiskella tai muuten ylläpitää ammattitaitoaan. Se mahdollistaisi omasta elatuksesta huolehtimisen mahdollisen eron jälkeen.
Sama kyllä pätee myös pienempituloisessakin perheessä. Myös kotonaolevan puolison eläketurvasta tulee huolehtia. Usein kotiin jää nainen, joka usein on myös pitkäikäisempi. Pahimmassa tapauksessa hän saattaa kituuttaa minimieläkkeellä jopa vuosikymmeniä jäätyään leskeksi.
Minun näkemykseni:
A) Naisen menetettyihin tuloihin, mikä siis riippuisi naisen koulutuksesta ja ammatista
Tämä kuulostaa reilulta naisen näkökulmasta. Pulmana toki on se, ettei kukaan voi olla varma miten ura olisi mennyt.
B) Miehen tuloihin
Tämä on Helena Koivun argumentti. Naimalla rikkaan miehen "lukitaan" sama elintaso loppuiäksi. Rikkaan miehen naiminen on se ylennykseen verrattava saavutus jolla tienataan. Osa väittää myös että naisen kotiin jääminen mahdollisti miehelle miljoonien tienaamisen. Tämä on kuitenkin pötypuhetta. Yhtä lailla pienituloisten miesten vaimot hoitavat kotia, mutta vain harva mies tienaa paljon. Ja kovatuloisella miehellä olisi varaa kodinhoitajaan, ilman että tälle täytyisi pulittaa isoja rahoja.
C) Kotityön arvoon eli mikä kokopäiväisen kotiapulaisen todellinen palkka olisi
Tämäkin olisi reilua, mutta käytännön ongelma on siinä että tämä palkka olisi melko alhainen, joten diili olisi hyvä vain pienituloisille naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti kaiken jakaminen voisikin olla ok.
Mutta minusta on elämäni aikana kiinnostunut viitisentoista naista. Jokainen minua pienituloisempi, vaikka olen itse keskituloinen.
Eli aika selkeästi menee niin, että miehen tulotaso suhteessa naisen tulotasoon ratkaisee todella paljon kuinka mielenkiintoiselta mies vaikuttaa.
Mistä ne naiset ovat saaneet tietoonsa sinun tulot? Siis siinä vaiheessa, kun he ovat osoittaneet kiinnostuksen sinuun. Jotkuthan ovat vuosia parisuhteessa, asuvat yhdessä, mutta silti eivät tiedä toisen tulojen suuruutta.
Perustuen ammattiin. Kaikki nämä naiset ovat olleet matalapalkka-aloilla (oikeasti sellaisilla, ei siis tyyliin sairaanhoitaja. Kaksi olivat pelkkää päivävuoroa tekeviä lähihoitajia), työttöminä tai opiskelemassa matalapalkka-aloille.
Itse olen alalla jolla tienataan noin keskipalkkoja, mutta yleinen käsitys on että palkat olisivat tätä parempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaimoni tienaa huomattavasti enemmän. Minun nettotuloni ovat noin 2300 euroa kuukaudessa ja vaimolla hieman yli 4000 euroa. Nykyisin asuntolaina maksettu ja se pienentää pakollisia menoja paljon mitään lainoja ei muutoinkaan ole maksun alla. Siirrämme tilipäivänä tonnin kumpikin tilille mistä maksamme muita laskuja pois sekä ruokaostokset maksamme myös tuolta tililtä. Tarvittaessa lisäämme rahaa. Harvemmin tarvitsee vaan useimmiten kuun lopussa on vielä säästössä jonkun verran. Vaimo maksaa auton kulut koska hän käyttää sitä oikeastaan pelkästään. Minä olen ehkä elokuussa ollut viimeksi auton kyydissä kun kävimme hänen vanhemmillaan.
Aikoinaan kun oli asuntolainaa yms niin hän maksoi suhteessa enemmän. Jätimme vain joitakin satasia kummankin tilille ja kaikki muu meni yhteiskassaan. Nyt siihen jakoon ei mitään syytä enää. Myönnän että minulla parempi elintaso kuin jos olisin elänyt samalla tavoin tienaavan kanssa tai jopa yksin koko elämäni.
Viimeinen suurempi menoerä oli lomamatkan maksu jonka vaimoni hoiti suurimmaksi osaksi koska hän halusi ja lisäksi rehellisyyden nimissä niin hänellä on vain enemmän varoja. Lisäksi hän nyt poikkeuksetta maksaa vaikkapa jos käymme ravintolassa syömässä tms. Viime viikonloppuna olimme kylpylässä ja kaikki tämän kaltaisensa ovat hänen maksamiaan pääsääntöisesti. Hän ei siis halua että noihin käytetään yhteiselle tilille siirrettyjä rahoja lainkaan vaan mahdollisesti ylijäämät palautetaan puoleksi molemmille.
Sinäkin olet nainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti kaiken jakaminen voisikin olla ok.
Mutta minusta on elämäni aikana kiinnostunut viitisentoista naista. Jokainen minua pienituloisempi, vaikka olen itse keskituloinen.
Eli aika selkeästi menee niin, että miehen tulotaso suhteessa naisen tulotasoon ratkaisee todella paljon kuinka mielenkiintoiselta mies vaikuttaa.
Mistä ne naiset ovat saaneet tietoonsa sinun tulot? Siis siinä vaiheessa, kun he ovat osoittaneet kiinnostuksen sinuun. Jotkuthan ovat vuosia parisuhteessa, asuvat yhdessä, mutta silti eivät tiedä toisen tulojen suuruutta.
Perustuen ammattiin. Kaikki nämä naiset ovat olleet matalapalkka-aloilla (oikeasti sellaisilla, ei siis tyyliin sairaanhoitaja. Kaksi olivat pelkkää päivävuoroa tekeviä lähihoitajia), työttöminä tai opiskelemassa matalapalkka-aloille.
Itse olen alalla jolla tienataan noin keskipalkkoja, mutta yleinen käsitys on että palkat olisivat tätä parempia.
Ahaa, sinä olet noita lääkäreitä, jotka ihan joka paikassa esittelee itsensä "olen lääkäri Matti Kattilainen". Olen aina ihmetellyt tuota tapaa, kun se lääkäriys ei kuulu asiaan mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
982 kirjoitti:
Meillä mies tienaa tuplasti enemmän kuin minä ja poden väliin syyllisyyttä siitä. Suhteen ensimmäiset 10 vuotta minä tienasin enemmän ja maksoin toisinaan jopa kaikki yhteiset kulut. Kelkka kääntyi pari vuotta sitten, kun mies suostui lopettamaan kannattamattoman yrityksensä ja pääsi palkkatöihin. Meidän talous on paremmassa kunnossa kuin ikinä, mutta mulla on ollut vaikeuksia sopeutua siihen etten olekaan enää se talouden kannattelija. Huomasin sen siitä, etten enää käytä itseeni rahaa samoin kuin ennen.
Sitähän on toitotettu jo vuosikymmeniä, että naisen pitää olla omavarainen ja siihen minutkin on kasvatettu silloin aikanaan. Olen siis jo keski-ikäinen. Se mulla ihmetyttää että moni (mies?) kirjoittaja täällä elää vielä jotain 60- lukua ja kuvittelee naisille riittävän turvaton kotirouvan rooli.
Aika monelle se riittää, ja siihen on syy.
Naistenlehdissä kirjoitetaan BossLeideistä. Todellisuudessa tuollainen nainen on usein sinkku, ja jos ei ole, hänelle kelpaa ainoastaan vielä kovempi ja vielä enemmän tienaava pomomies.
Naiset pyrkivät saamaan kovatuloisia miehiä. Tämän todistaa tilastokeskus (lapsettomissa pariskunnissa on isot tuloerot miesten hyväksi, kun taas sinkuissa naisen tienaavat enemmän). Kun mies tienaa 7 000 euroa pomona tai asiantuntijana ja hyvännäköinen nainen 2000 euroa työssä joka ei oikein nappaisi, kotirouvana oleminen alkaa kiinnostamaan.
Jos naiset haluaisivat oman uran, kannattaisi tavoitella vähemän urakeskeisiä miehiä. Mutta sitä naiset eivät tee.
Kummasti vaan ne bussikuskimiehet ja puistotyöntekijät on parisuhteissa.
Yhdenkään naisen ei kannata jäädä kotirouvaksi vaikka tienaisi sen paritonnia bruttona kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuokra ja kissan kulut puoliksi.
Mies maksaa yhteiset laskut, kuten vakuutukset ja sähkön.
Minä maksan perusruoan ja bensan.
Ravintolassasyömiset ja herkut kumpikin kustantaa itse.
Ollaan molemmat tosi köyhiä ja asutaan vuokraläävässä.
Vierailija kirjoitti:
Vuokra ja kissan kulut puoliksi.
Mies maksaa yhteiset laskut, kuten vakuutukset ja sähkön.
Minä maksan perusruoan ja bensan.
Ravintolassasyömiset ja herkut kumpikin kustantaa itse.
Ollaan molemmat tosi köyhiä ja asutaan vuokraläävässä.
Niin ja vaikka mies olisi varakkaampi niin enpä kehtaisi maksattaa asumistani hänellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksoin (mies) kaiken, paitsi vaimon kampaajan, meikit ja vaatteet.
Minulla on negatiivisia kokemuksia tuloeroista.
Kumpikaan naisista ei suoraan vaatinut minua maksamaan yhtään mitään heidän puolestaan. Päin vastoin, he painottivat maksavansa omat kulunsa itse.
Pian asia kuitenkin muuttui. Ensimmäinen tapaus ei pitänyt säästöjä, koska hän oli toteuttanut hevosunelmansa. Ja kuinka ollakaan, hevoselle tuli ähky ja piti maksaa eläinlääkärille. Nainen sanoi ettei hänellä ole varaa, ja katsoi sen näköisenä että odotti minun sanovan taikasanat "minä maksan". En sanonut, vaan naisystäväni otti lainan maksakseen eläinlääkärille. Parisuhde ei palannut ennalleen, ja erosimme pian. Seksi ja romantiikka loppui tuohon.
Toisen naisen kanssa muutimme yhteen, ja sama peli, molemmat laittavat yhteisiin menoihin ja tekevät rahoillaan mitä haluavat. Tuloissa ei ollut suurta eroa, isompi ero oli siinä että minä olin kartuttanut säästöjä ja nainen ei. Kun mietittiin asuntoa, minulle kävi sellainen joka pystytään ostamaan 50-50. Mutta pian nainen alkoi haaveilemaan kalliimmista asunnoista, joihin hänellä ei olisi laittaa puolta käsirahasta eikä hän pystyisi hoitamaan puolta lainasta. Pian haave muuttui sellaiseksi, että vain se unelma-asunto kiinnosti. Ja kun en tarjoutunut laittamaan siihen isompaa osaa, omistuksen ollessa 50-50, alkoi mökötys.
Mitään ei taaskaan sanottu suoraan. Kaikki oli ok, mutta eipä ollutkaan.
Lopulta asunto saatiin ostettua naisen isän avustuksella, ja pitkien keskustelujen jälkeen. Painotin ettei entiseen kuluttamiseen olisi varaa. Ja niinhän siinä kävi että naisella oli aina rahat tiukalla, ja minun olisi pitänyt herrasmiehenä sanoa taikasanat "minä maksan". Säästäväinen elämä, josta me sovimme asuntoa ostaessa, ei onnistunutkaan.
Kolmannella kerralla onnisti. Emme jaa rahoja. Naisella on talo ja asuntolaina, minulla isommat tulot ja maksan vuokraa hänelle. Kaikki laitetaan puoliksi, aina erilliset laskut ravintolassa, vaikka olemme naimisissa. Ei sanattoman viestinnän tulkitsemista, arviontia, epämääräisiä käsityksiä kohtuullisuudesta, tunnesekoiluja, tms. Rahaa ei tarvitse miettiä kun on selkeät pelisäännöt joista pidetään kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi polttaa savukkeita, isompi tulonen
Kustantaa {300 euroa reilu kuukaudessa}
Paksun lompakon omistaja maksaa melkeinpä kaiken,niin näyttää menevän.
Mutta kyllä mun mielestä oli ihanaa olla lasten kanssa kotona. Se että otin täyden vastuun lapsista ja kodista mahdollisti miehen urakehityksen. Ja miehen kantama vastuu perheen toimeentulosta mahdollisti mun kotonaolon. Eli molemmat saatiin jotain ja toisaalta mahdollistettiin kumppanille jotain, mikä hänelle oli tärkeää. Ja ennen kaikkea tarjottiin meidän lapsille varhaislapsuus kotihoidossa ja läheiset välit sisarusten kanssa. Nyt teen lyhennettyä työaikaa, kun kuopus on eskarissa. Isommillakaan ei jää kuin muutama tunti yksinoloa koulun jälkeen.
Meidän perheelle tämä on ollut paras ratkaisu, molemmat panostetaan perheen hyvinvointiin, vaikkakin eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla 9000 € palkka ja puolisolla 4000 €. Pakolliset perheen yhteiset menot menee suht puoliksi kuitenkin. Mä oon kustantanut viime vuosina jonkun verran enemmän televisio-/ elektroniikka-/ kaluste- y. m. ostoja ja maksanut matkoihin menevistä kustannuksista enemmän.
Maksetaan vaikka isommat yhteiset matkat ja elämykset ym niin että jos lennot ja hotelli on vaikka 2500 euroa niin mies maksaa sen ja siirrän omien tulojeni mukaisesti arvioidun summannä hänen tililleen. Eli vaikka nyt 700 euroa, jolloin miehen maksettavaa on 1800 e. Nuo arvioidaan aina vähän sinne päin ja omantunnon mukaan. Joissakin asioissa meillä on sitten tapauskohtaisia diilejä, eli vaikka mies maksaa meidän siivoojan mutta minä taas olen se joka täyttää tiskikonetta ja pesee pyykkiä. Hyvin saadaan kaikki aina sovittua.
Paluussa muna suorana vuoroin Tammisen vuoroin Taavitsainen pepussa, jollei jopa pillussa.
https://images.app.goo.gl/rWVnJkVkAkhtixbp8
Ap
Kaikki puoliksi ja molemmilla on omat rahat.
Asiasta puhuttiin parisuhteen alkumetreillä. Avovaimoni kysyi että mitä mieltä olen asiasta. Sanoin, että minulle käy molemmat. Hän halusi että molemmilla omat rahat.
Ammattinimikkeiden perusteella olen hieman pienituloisempi. Todellisuudessa tienaan selkeästi paremmin, ja minulla on n. 15 000 euroa/vuosi pääomatuloja ja lisäksi 100 000 euron rahastosalkku jonka tulot jäävät rahastoihin. En tiedä vaikuttiko käsitys minusta pienituloisempana hänen kantaansa, kumpikaan ei kysellyt toisen tuloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
982 kirjoitti:
Meillä mies tienaa tuplasti enemmän kuin minä ja poden väliin syyllisyyttä siitä. Suhteen ensimmäiset 10 vuotta minä tienasin enemmän ja maksoin toisinaan jopa kaikki yhteiset kulut. Kelkka kääntyi pari vuotta sitten, kun mies suostui lopettamaan kannattamattoman yrityksensä ja pääsi palkkatöihin. Meidän talous on paremmassa kunnossa kuin ikinä, mutta mulla on ollut vaikeuksia sopeutua siihen etten olekaan enää se talouden kannattelija. Huomasin sen siitä, etten enää käytä itseeni rahaa samoin kuin ennen.
Sitähän on toitotettu jo vuosikymmeniä, että naisen pitää olla omavarainen ja siihen minutkin on kasvatettu silloin aikanaan. Olen siis jo keski-ikäinen. Se mulla ihmetyttää että moni (mies?) kirjoittaja täällä elää vielä jotain 60- lukua ja kuvittelee naisille riittävän turvaton kotirouvan rooli.
Pakko kommentoida kun olen pohtinut näitä omalla kohdallani myös. Olen ollut aiemmissa parisuhteissa se enemmän tienaava ja jotenkin ihan itsestäänselvästi vastannut pääosin yhteisistä kustannuksista. Ex-aviomiehelle jopa maksoin "palkkaa" kun oli kotona lastemme kanssa, koska podin huonoa omatuntoa siitä miten hoitovapaa tulee vaikuttamaan palkka- ja eläkekehitykseen. Nyt kun olenkin uudessa suhteessa se huonommin tienaava (vaikka siis tienaan itsekin hyvin) niin en oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Nyt taas mulle on jostain syystä ihan yhtä itsestäänselvää että tietenkin maksan puolet kaikesta vaikka mies haluaisi ottaa enemmän vastuuta. En tajua miksi tää on mulle näin vaikeeta.
Ehkä se on kasvatuskysymys, olen syntynyt 50/60 lukujen taitteessa ja tasajako on itsestäänselvyys. Vaikka mies ansaitsee nelinkertaisesti ja lisänä pääomatuloja.
Voi olla mutta toisaalta mulle oli tosiaan ihan itsestäänselvää että maksan enemmän silloin kun tienasin enemmän.
Mä oon jotenkin liian ylpeä varmaan siihen että antaisin miehen maksaa enemmän. Jotenkin kunniakysymys kai mulle olla taloudellisesti yhtä paljon vastuussa.
Ymmärrän tosi hyvin tän ja itsekin oon joutunut pohtimaan näitä kun mies tienaa huomattavan paljon enemmän kuin minä. Mutta sitten ole todennut että jos maksaisin puolet kaikesta tai edes suurimmasta osasta niin moni asia jäisi tekemättä. Ei mun tulot vaan riittäisi. Olisi sanottava heihei Palacelle ja Savoylle tai ulkomaanmatkoille ja paremmille hotelleille, saksalaiselle sähköautolle ja monelle muulle. Joten kyllä kiitos, nautin noista elämyksistä ja mieheni tulotasosta ja maksan omien tulojeni mukaisesti.
Me asutaan miehen omistamassa asunnossa, josta hänellä on vielä asuntolainaa. Vuokramarkkinoilla vastaavan asunnon hinta olisi 1000-1100/kk. Me ollaan sovittu, että maksan miehelle asumisesta 500 - joka kuukausi ja lisäksi meillä on yhteinen taloustili, johon molemmat siirtää 400,-/kk. Sieltä maksetaan laskut ja ostetaan ruuat. Miehellä on myös peritty mökki, jonka kulut maksaa itse. Yhdessä me silti siellä yleensä aikaa vietetään, välillä myös jompi kumpi yksinään tai omien kavereitten kanssa.
Sinkkuaikana mulla meni vuokraan 900,- joten mä hyödyn taloudellisesti meidän yhteiselosta. Samoin mies, nyt asuntolaina lyhenee nopeammin, kun käyttää myös sen 500,- siihen. Yhteisiä lapsia meillä ei ole, ja ollaan sen ikäisiä, ettei tulekaan. Aiempien liittojen lapset on jo kaikki aikuisia.
Eikös tuossa ajassa ole römpsän karvat tulleet ihan tutuiksi, riittää kunhan saa pallit tyhjennettyä sit vieraissa voi iloviisaria jo palkita......ja minun rahat minun.