Isot tuloerot parisuhteessa: Miten hoidatte yhteiset menot?

Kaikki on yhteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää missään tapauksessa tehkö mitään yhteisiä tilejä tms! Niistä tulee ongelmia erotilanteissa ja vaikka toisen kuoltua.

Ei naisiin voi luottaa niin paljoa että kannattaisi luovuttaa oma omaisuus naisen tuhlattavaksi kun naisen rakkaus on suoraan verrannollinen miehen pankkitilin paineeseen. Tai ainakin aina joka paikassa kun mieheltä loppuu rahat loppuu samaan aikaan naiselta rakkaus

Ei yksikään tasokas nainen jaksa katsella mitään työtöntä ressukkaa sohvalla makaamassa ja pleikkaa pelaamassa. Yleensä nämä ongelmat ratkeavat siten, että ottaa oman tasoisensa puolison. Esim. me olemme DI-pariskunta ja molemmat äänestää Kokoomusta. Pihassa uusi sähköauto ja lapsia on kaksi.

Kyllä mä enemmän sanon, että se riippuu miehen asenteesta työllistymistä kohtaan. Mun mies on insinööri AMK, tekee konsulttina töitä ja välillä on enemmän ja välillä vähemmän töitä. Silloin kun ei ole töitä niin silloin minä maksan tosiaan enemmän, että mies pääsee kuitenkin taloudelliseen tavoitteeseensa ajoissa. Mun koulutus on DI ja teen oman koulutuksen mukaista työtä, joten en ole itsekään heikoimmin palkattu. Mulla ei ihan samanlaisia taloudellisia tavoitteita ole ja en itse siinä menetä mitään, vaikka maksaisin enemmän kun mies ei ole töissä. Silloin kun mies on taas komennuksella niin silloin hän maksaa kuluja sen verran kun maksaa. Lisäksi hän esimerkiksi elätti täysin minut ja lapsemme kun olin kotona lapsen synnyttyä. Tällöin itse en osallistunut ollenkaan taloudellisesti kodin ylläpitoon, vaan laitoin kaikki omat tuloni lyhentämättömänä sijoituksiin. Ei meillä tarvitse tapella rahasta. Kun itse vielä opiskelin ja mies oli töissä niin tuloero oli todella iso. Silloin mies maksoi suurimman osan asioista ja kun palasin työelämään niin mies ensin yritti vastustella, että maksaisin suurempaa osuutta, mutta luovutti sitten kun sanoin että haluan maksaa. En halua antaa hänelle vaikutelmaa, että olen hänen kanssaan vain rahan vuoksi.

982 kirjoitti:

Meillä mies tienaa tuplasti enemmän kuin minä ja poden väliin syyllisyyttä siitä. Suhteen ensimmäiset 10 vuotta minä tienasin enemmän ja maksoin toisinaan jopa kaikki yhteiset kulut. Kelkka kääntyi pari vuotta sitten, kun mies suostui lopettamaan kannattamattoman yrityksensä ja pääsi palkkatöihin. Meidän talous on paremmassa kunnossa kuin ikinä, mutta mulla on ollut vaikeuksia sopeutua siihen etten olekaan enää se talouden kannattelija. Huomasin sen siitä, etten enää käytä itseeni rahaa samoin kuin ennen.

Sitähän on toitotettu jo vuosikymmeniä, että naisen pitää olla omavarainen ja siihen minutkin on kasvatettu silloin aikanaan. Olen siis jo keski-ikäinen. Se mulla ihmetyttää että moni (mies?) kirjoittaja täällä elää vielä jotain 60- lukua ja kuvittelee naisille riittävän turvaton kotirouvan rooli.

Pakko kommentoida kun olen pohtinut näitä omalla kohdallani myös. Olen ollut aiemmissa parisuhteissa se enemmän tienaava ja jotenkin ihan itsestäänselvästi vastannut pääosin yhteisistä kustannuksista. Ex-aviomiehelle jopa maksoin "palkkaa" kun oli kotona lastemme kanssa, koska podin huonoa omatuntoa siitä miten hoitovapaa tulee vaikuttamaan palkka- ja eläkekehitykseen. Nyt kun olenkin uudessa suhteessa se huonommin tienaava (vaikka siis tienaan itsekin hyvin) niin en oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Nyt taas mulle on jostain syystä ihan yhtä itsestäänselvää että tietenkin maksan puolet kaikesta vaikka mies haluaisi ottaa enemmän vastuuta. En tajua miksi tää on mulle näin vaikeeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi miehen kanssa samansuuruiset tulot, joten kaikki menee puoleksi. En suostuisi elätettäväksi enkä elättäjäksi. 

Niin että puoliso pihalle, jos sairastuu tai jää työttömäksi. Charming.

Hyvin pystyisi maksamaan puolet kuluista vaikka jäisi työttömäksi ja sairastuisi, kuten minäkin samassa tapauksessa. 

Tuskin pidemmän päälle.

Miksei pystyisi? Kuka maksaa lisää yksin asuvalle työttömälle? Ei kukaan. Kannattaa huomioida jo siinä vaiheessa kun kaikenlaisia kuluja kontolleen ottaa.

Varmaan niitä yhteisiä menoja joutuu supistamaan, mutta lähtökohta on että aikuinen elättää itse itsensä ja elää suu säkkiä myöden.

Minä hoidan tulot ja vaimo shoppailut.

982 kirjoitti:

Meillä mies tienaa tuplasti enemmän kuin minä ja poden väliin syyllisyyttä siitä. Suhteen ensimmäiset 10 vuotta minä tienasin enemmän ja maksoin toisinaan jopa kaikki yhteiset kulut. Kelkka kääntyi pari vuotta sitten, kun mies suostui lopettamaan kannattamattoman yrityksensä ja pääsi palkkatöihin. Meidän talous on paremmassa kunnossa kuin ikinä, mutta mulla on ollut vaikeuksia sopeutua siihen etten olekaan enää se talouden kannattelija. Huomasin sen siitä, etten enää käytä itseeni rahaa samoin kuin ennen.

Sitähän on toitotettu jo vuosikymmeniä, että naisen pitää olla omavarainen ja siihen minutkin on kasvatettu silloin aikanaan. Olen siis jo keski-ikäinen. Se mulla ihmetyttää että moni (mies?) kirjoittaja täällä elää vielä jotain 60- lukua ja kuvittelee naisille riittävän turvaton kotirouvan rooli.

Aika monelle se riittää, ja siihen on syy.

Naistenlehdissä kirjoitetaan BossLeideistä. Todellisuudessa tuollainen nainen on usein sinkku, ja jos ei ole, hänelle kelpaa ainoastaan vielä kovempi ja vielä enemmän tienaava pomomies.

Naiset pyrkivät saamaan kovatuloisia miehiä. Tämän todistaa tilastokeskus (lapsettomissa pariskunnissa on isot tuloerot miesten hyväksi, kun taas sinkuissa naisen tienaavat enemmän). Kun mies tienaa 7 000 euroa pomona tai asiantuntijana ja hyvännäköinen nainen 2000 euroa työssä joka ei oikein nappaisi, kotirouvana oleminen alkaa kiinnostamaan.

Jos naiset haluaisivat oman uran, kannattaisi tavoitella vähemän urakeskeisiä miehiä. Mutta sitä naiset eivät tee.

Vierailija kirjoitti:

982 kirjoitti:

Meillä mies tienaa tuplasti enemmän kuin minä ja poden väliin syyllisyyttä siitä. Suhteen ensimmäiset 10 vuotta minä tienasin enemmän ja maksoin toisinaan jopa kaikki yhteiset kulut. Kelkka kääntyi pari vuotta sitten, kun mies suostui lopettamaan kannattamattoman yrityksensä ja pääsi palkkatöihin. Meidän talous on paremmassa kunnossa kuin ikinä, mutta mulla on ollut vaikeuksia sopeutua siihen etten olekaan enää se talouden kannattelija. Huomasin sen siitä, etten enää käytä itseeni rahaa samoin kuin ennen.

Sitähän on toitotettu jo vuosikymmeniä, että naisen pitää olla omavarainen ja siihen minutkin on kasvatettu silloin aikanaan. Olen siis jo keski-ikäinen. Se mulla ihmetyttää että moni (mies?) kirjoittaja täällä elää vielä jotain 60- lukua ja kuvittelee naisille riittävän turvaton kotirouvan rooli.

Aika monelle se riittää, ja siihen on syy.

Naistenlehdissä kirjoitetaan BossLeideistä. Todellisuudessa tuollainen nainen on usein sinkku, ja jos ei ole, hänelle kelpaa ainoastaan vielä kovempi ja vielä enemmän tienaava pomomies.

Naiset pyrkivät saamaan kovatuloisia miehiä. Tämän todistaa tilastokeskus (lapsettomissa pariskunnissa on isot tuloerot miesten hyväksi, kun taas sinkuissa naisen tienaavat enemmän). Kun mies tienaa 7 000 euroa pomona tai asiantuntijana ja hyvännäköinen nainen 2000 euroa työssä joka ei oikein nappaisi, kotirouvana oleminen alkaa kiinnostamaan.

Jos naiset haluaisivat oman uran, kannattaisi tavoitella vähemän urakeskeisiä miehiä. Mutta sitä naiset eivät tee.

Tässä tulee myös Helena Koivu-argumentti.

Jos nainen hoitaa kotia ja mies maksaa "tasinkoa" menetetystä työurasta, mihin rahan tulisi perustua?

A) Naisen menetettyihin tuloihin, mikä siis riippuisi naisen koulutuksesta ja ammatista

B) Miehen tuloihin

C) Kotityön arvoon eli mikä kokopäiväisen kotiapulaisen todellinen palkka olisi

Reija kirjoitti:

Kummallakin oma tili, mutta käyttöoikkeudet toisen tilille. Kaikki on yhteistä. Sieltä maksetaan missä on rahaa. Nettotulot 12000 euroa, pari asuntosijoituskohdetta oman lisäksi.

Melläkin on oikeudet toisen käyttötilille, mutta se ei tarkoita että käyttää toisen rahoja kuin omiaan. Se on vain helpottamaan arjen juoksevia asioita kun voin maksaa miehen laskut miehen tililtä omilla pankkitunnuksillani. Ihan vaan reiluuden ja tasa-arvon vuoksi miehellä on oikeus mun tiliin, hän ei koko aikana juurikaan ole pankkiasioita hoitanut, se on ollut mun kotityö. Ja toki helpottaa perheen arkea jos mä päädyn sairaalaan pää kainalossa.

Meillä molemmat hyvissä töissä ja korkeasti koulutettuja mutta miehen palkka 22 000€/ kk kun minun 5000€/ kk (miinus verot). Mies saa lisäksi bonuksia vuodesta riippuen kymmeniä tai satoja tuhansia, minä en. Teemme niin että minä siirrän käytännössä koko palkkani yhteiselle tilille ja käytämme kaiken yhteisesti. Menot ovat tietysti aika messevät, ei tarvitsisi minun tuloillani maksaa yli 3000€/ kk asumisesta ja käydä montaa kertaa vuodessa ulkomailla lomilla. Eletään kuitenkin niin koska miehellä siihen varaa. Avioehtoa ei ole, asuntolainaa ja muita velkoja reilusti.

982 kirjoitti:

Meillä mies tienaa tuplasti enemmän kuin minä ja poden väliin syyllisyyttä siitä. Suhteen ensimmäiset 10 vuotta minä tienasin enemmän ja maksoin toisinaan jopa kaikki yhteiset kulut. Kelkka kääntyi pari vuotta sitten, kun mies suostui lopettamaan kannattamattoman yrityksensä ja pääsi palkkatöihin. Meidän talous on paremmassa kunnossa kuin ikinä, mutta mulla on ollut vaikeuksia sopeutua siihen etten olekaan enää se talouden kannattelija. Huomasin sen siitä, etten enää käytä itseeni rahaa samoin kuin ennen.

Sitähän on toitotettu jo vuosikymmeniä, että naisen pitää olla omavarainen ja siihen minutkin on kasvatettu silloin aikanaan. Olen siis jo keski-ikäinen. Se mulla ihmetyttää että moni (mies?) kirjoittaja täällä elää vielä jotain 60- lukua ja kuvittelee naisille riittävän turvaton kotirouvan rooli.

Olen huomannut saman, että on hankala vuosien jälkeen sopeutua vähemmän tienaavan rooliin. Jatkuvasti on olo, ettei minun sovi käyttää rahaa itseeni. Silti, vaikka mies on koko ajan käyttänyt rahaa paljon enemmän omiin juttuihinsa ja harrastuksiinsa, riippumatta siitä kumpi on tienannut enemmän. Meillä on siis koko ajan ollut yhteinen tili ja yhteiset rahat.

Vierailija kirjoitti:

982 kirjoitti:

Meillä mies tienaa tuplasti enemmän kuin minä ja poden väliin syyllisyyttä siitä. Suhteen ensimmäiset 10 vuotta minä tienasin enemmän ja maksoin toisinaan jopa kaikki yhteiset kulut. Kelkka kääntyi pari vuotta sitten, kun mies suostui lopettamaan kannattamattoman yrityksensä ja pääsi palkkatöihin. Meidän talous on paremmassa kunnossa kuin ikinä, mutta mulla on ollut vaikeuksia sopeutua siihen etten olekaan enää se talouden kannattelija. Huomasin sen siitä, etten enää käytä itseeni rahaa samoin kuin ennen.

Sitähän on toitotettu jo vuosikymmeniä, että naisen pitää olla omavarainen ja siihen minutkin on kasvatettu silloin aikanaan. Olen siis jo keski-ikäinen. Se mulla ihmetyttää että moni (mies?) kirjoittaja täällä elää vielä jotain 60- lukua ja kuvittelee naisille riittävän turvaton kotirouvan rooli.

Pakko kommentoida kun olen pohtinut näitä omalla kohdallani myös. Olen ollut aiemmissa parisuhteissa se enemmän tienaava ja jotenkin ihan itsestäänselvästi vastannut pääosin yhteisistä kustannuksista. Ex-aviomiehelle jopa maksoin "palkkaa" kun oli kotona lastemme kanssa, koska podin huonoa omatuntoa siitä miten hoitovapaa tulee vaikuttamaan palkka- ja eläkekehitykseen. Nyt kun olenkin uudessa suhteessa se huonommin tienaava (vaikka siis tienaan itsekin hyvin) niin en oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Nyt taas mulle on jostain syystä ihan yhtä itsestäänselvää että tietenkin maksan puolet kaikesta vaikka mies haluaisi ottaa enemmän vastuuta. En tajua miksi tää on mulle näin vaikeeta.

Ehkä se on kasvatuskysymys, olen syntynyt 50/60 lukujen taitteessa ja tasajako on itsestäänselvyys. Vaikka mies ansaitsee nelinkertaisesti ja lisänä pääomatuloja. 

Vierailija kirjoitti:

982 kirjoitti:

Meillä mies tienaa tuplasti enemmän kuin minä ja poden väliin syyllisyyttä siitä. Suhteen ensimmäiset 10 vuotta minä tienasin enemmän ja maksoin toisinaan jopa kaikki yhteiset kulut. Kelkka kääntyi pari vuotta sitten, kun mies suostui lopettamaan kannattamattoman yrityksensä ja pääsi palkkatöihin. Meidän talous on paremmassa kunnossa kuin ikinä, mutta mulla on ollut vaikeuksia sopeutua siihen etten olekaan enää se talouden kannattelija. Huomasin sen siitä, etten enää käytä itseeni rahaa samoin kuin ennen.

Sitähän on toitotettu jo vuosikymmeniä, että naisen pitää olla omavarainen ja siihen minutkin on kasvatettu silloin aikanaan. Olen siis jo keski-ikäinen. Se mulla ihmetyttää että moni (mies?) kirjoittaja täällä elää vielä jotain 60- lukua ja kuvittelee naisille riittävän turvaton kotirouvan rooli.

Aika monelle se riittää, ja siihen on syy.

Naistenlehdissä kirjoitetaan BossLeideistä. Todellisuudessa tuollainen nainen on usein sinkku, ja jos ei ole, hänelle kelpaa ainoastaan vielä kovempi ja vielä enemmän tienaava pomomies.

Naiset pyrkivät saamaan kovatuloisia miehiä. Tämän todistaa tilastokeskus (lapsettomissa pariskunnissa on isot tuloerot miesten hyväksi, kun taas sinkuissa naisen tienaavat enemmän). Kun mies tienaa 7 000 euroa pomona tai asiantuntijana ja hyvännäköinen nainen 2000 euroa työssä joka ei oikein nappaisi, kotirouvana oleminen alkaa kiinnostamaan.

Jos naiset haluaisivat oman uran, kannattaisi tavoitella vähemän urakeskeisiä miehiä. Mutta sitä naiset eivät tee.

Korjaus: Jotkut naiset haluavat urakeskeisen ja kovatuloisen miehen. Kaikki eivät. Esim. itse en halua juuri siksi, että en ole valmis elämään ja joustamaan, jopa muuttamaan miehen uran ja työn takia. En ole itsekään urakeskeinen, mutta olen unelma-ammtissani, johon haluan panostaa - ja haluan myös, että kumppani arvostaa tätä, koska työni on keskeinen osa identiteettiäni ja tekisin tätä, vaikkei se olisi työni (olen taidealalla). 

Vierailija kirjoitti:

Taas tämä sama tuloerojankkaaja.

Mikä sua oikeasti vaivaa?

Omat pienet tulot tai sitten puolison todella hyvät tulot. Haluaisi toimivan systeemin, jolla pääsisi hyötymään toisen tuloista. Haluaa kuulla vaihtoehtoja, mitä voi ehdottaa puolisolleen.

Maksan lainat, vastikkeet, auton, verot ja vakuutukset ja lähes aina ruokaostokset. Vaimo tykkää käydä hoidoissa ja kampaajalla, sokeroinneissa tms. Nautin siitä, että vaimo saa käyttää rahat itseensä ja nauttia ja ettå minä pidän taloudesta huolen. Molemmilla hyvä palkka, minulla selvästi parempi ja jos tienaisin vielä enemmän, vaimo saisi käydä töissä jos haluaisi, mutta olisi ihan ok vaikka jäisi pois töistä ja minä kustantaisin kaiken.

Kummatkin ostaa omat ruokansa ja myös kokkaa omansa. Jos toinen käyttää toisen työpalveluksia hyväkseen saa vastaavasti maksaa tälle jotain, viedä vaikka ulos syömään tms.

Mies42v kirjoitti:

Maksan lainat, vastikkeet, auton, verot ja vakuutukset ja lähes aina ruokaostokset. Vaimo tykkää käydä hoidoissa ja kampaajalla, sokeroinneissa tms. Nautin siitä, että vaimo saa käyttää rahat itseensä ja nauttia ja ettå minä pidän taloudesta huolen. Molemmilla hyvä palkka, minulla selvästi parempi ja jos tienaisin vielä enemmän, vaimo saisi käydä töissä jos haluaisi, mutta olisi ihan ok vaikka jäisi pois töistä ja minä kustantaisin kaiken.

Tyypillinen miesnäkökulma, ajatellaan että naisille sokerointi on kiva harrastus, jossa käy ihan ilokseen. Ihme kun ei näissä listauksissa ikinä mainita myös lääkärissä ja hammaslääkärissä käyntejä.

Vierailija kirjoitti:

Kummatkin ostaa omat ruokansa ja myös kokkaa omansa. Jos toinen käyttää toisen työpalveluksia hyväkseen saa vastaavasti maksaa tälle jotain, viedä vaikka ulos syömään tms.

Näin toimittiin opiskeluaikana kämppiksen kanssa.

Meillä eläkeläispariskunnalla on yhteiset rahat vaikkakin omat käyttö- ja säästötilit. Pankki takavuosina soitti kotiin ja ilmoitti ettei passaa olla sellainen yhteinen tili jonne menee molempien palkat ja perusteli että ei voi olla yhteistä ajokorttiakaan. Tili on kuitenkin jonkun nimissä ja toisella puolisolla käyttöoikeus mutta jos tilinomistaja yhtäkkiä menehtyy niin silloin myös lesken käyttöoikeus loppuu eli voi jäädä ilman rahaa ennen kun perikunnan selvitystyö on valmis.

Minulla on tuplaeläke vaimoon nähden jotan maksan asunnon vuokran, vaimo vuorostaan auton leasingmaksun, minä taas auton vakuutukset ja polttoaineen, viikonlopun kauppareissun jne. Näiltä osin ei ongelmia rahan- ja tilikäytössä. Toivotaan että terveyttä piisaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan puolet ja puolet vaikka vaimo tienaa noin 4000 euroa / kk ja itse 7500 euroa / kk. Meidän perheessä ei rangaista paremmista tuloista. Valtio jo tekee sen.

Tämä on ok , jos myös lastenhoito ja kotityöt tehdään yhdessä tasan. Tilanne on monessa perheessä sellainen, että menot hoidetaan tasan riippumatta tuloista, mutta toinen , aika yleisesti nainen, hoitaa selvästi enemmän lapsia ja kotitöitä. Sehän ei ole missään nimessä oikeudenmukaista.

Niinpä. Se, joka tekee vähemmän kotitöitä saisi myös maksaa enemmän. Täällä palstalla aina valitetaan lokkeilusta, niin tuossahan on lokkeilu kyseessä.

Minä maksan sähköt yms laskut, mies ruoat. Mieheni tienaa huomattavasti vähemmän. Joskus alkuaikoina kun opiskelin oli toisinpäin. Asuntolainasta maksoin 2/3 ja mieheni 1/3 koska jo silloin olin paremmin tienaava. Muut hankinnat sitten miten sattuu. Yhdessä taivallettu reilu 30-vuotta ja varmaan hamaan loppuun mennään yhdessä samalla konseptilla jos ei ihmeitä tapahdu.