Isot tuloerot parisuhteessa: Miten hoidatte yhteiset menot?

Meillä on samat tulot joten rahat yhteisiä. Mun mielestä erituloiset pariskunnat voisivat maksaa saman prosenttiosuuden menoista. Tuolloin isotuloisempi maksaa euromääräisesti enemmän.

Esim. Jos puoliso 1 tienaa 4000 käteen ja puoliso 2 tienaa 3000, asumismenot 2000. Tuolloin asumismenot ovat n.28% prosenttia kaikista tuloista.

Puoliso 1 maksaa asumismenoista n.1143€

Puoliso 2 maksaa asumismenoista n.857€

Jaahas ..... taasko täällä joku pienituloinen mies ulisee yhteisten menojen maksamisesa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on samat tulot joten rahat yhteisiä. Mun mielestä erituloiset pariskunnat voisivat maksaa saman prosenttiosuuden menoista. Tuolloin isotuloisempi maksaa euromääräisesti enemmän.

Esim. Jos puoliso 1 tienaa 4000 käteen ja puoliso 2 tienaa 3000, asumismenot 2000. Tuolloin asumismenot ovat n.28% prosenttia kaikista tuloista.

Puoliso 1 maksaa asumismenoista n.1143€

Puoliso 2 maksaa asumismenoista n.857€

sä oot matemaattinen NERO

Vierailija kirjoitti:

Meillä maksetaan noin 50/50 ruokakaupassa, mies ehkä vähän useammin. Minä yritän kompensoida laittamalla ruoan, leipomalla ja siivoamalla. Mies maksaa aina kun käydään ulkona syömässä. Huvitukset (leffat tms) maksaa myös mies. Olen sanonut, että mun ei ole pakko päästä ulos syömään tms mutta jos haluaa mut mukaan esim. kavereidensa kanssa hienoon ravintolaan, niin hänen on pakko maksaa, koska siinä menisi minulta ja mun lapsilta viikon ruokarahat... Ymmärtää tämän hyvin. Eli tietää, että jos lupaa että me tullaan, niin hänen tarjoamana.

Emme siis asu yhdessä. Raha-asioista puhutaan suoraan.

Keskity lapsiisi yh

Tietysti tulojen suhteessa, koska naiset pariutuvat ylöspäin.

Yhdessä asuvat lapsettomat aikuiset, miehet vs naiset:

https://www.stat.fi/tietotrendit/media/uploads/tt2021/okkonen/okkonen_n…

Yksin asuvat lapsettomat aikuiset, miehet vs naiset:

https://www.stat.fi/tietotrendit/media/uploads/tt2021/okkonen/okkonen_n…

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies on hoitanut nyt lainalyhärit ja laskut, kun olen ollut kth:lla. Minä olen hurjilla tuloillani kustantanut, puhelinlaskuni, bensani ja osan ruokakuluista. Palaan keväällä töihin ja sit maksetaan kakki kutakuinki puoliksi vaikka minun palkka puolet miehen palkasta. Jos jotain isompaa tarvii ostaa (esim joku kodinkone tms) niin nämä yleensä mies maksaa sit kun hänellä jää enempi säästöön. Minä kyllä ostelen sitten omillani enemmän lapsille vaatteita ym.

Toiminut meillä hyvin näin ja molemmat joustaa tarpeen mukaan.

Älä suostu tällaiseen, sopikaa niin että molemmat maksaa saman prosenttiosuuden. Silloin maksut menee oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

982 kirjoitti:

Meillä mies tienaa tuplasti enemmän kuin minä ja poden väliin syyllisyyttä siitä. Suhteen ensimmäiset 10 vuotta minä tienasin enemmän ja maksoin toisinaan jopa kaikki yhteiset kulut. Kelkka kääntyi pari vuotta sitten, kun mies suostui lopettamaan kannattamattoman yrityksensä ja pääsi palkkatöihin. Meidän talous on paremmassa kunnossa kuin ikinä, mutta mulla on ollut vaikeuksia sopeutua siihen etten olekaan enää se talouden kannattelija. Huomasin sen siitä, etten enää käytä itseeni rahaa samoin kuin ennen.

Sitähän on toitotettu jo vuosikymmeniä, että naisen pitää olla omavarainen ja siihen minutkin on kasvatettu silloin aikanaan. Olen siis jo keski-ikäinen. Se mulla ihmetyttää että moni (mies?) kirjoittaja täällä elää vielä jotain 60- lukua ja kuvittelee naisille riittävän turvaton kotirouvan rooli.

Pakko kommentoida kun olen pohtinut näitä omalla kohdallani myös. Olen ollut aiemmissa parisuhteissa se enemmän tienaava ja jotenkin ihan itsestäänselvästi vastannut pääosin yhteisistä kustannuksista. Ex-aviomiehelle jopa maksoin "palkkaa" kun oli kotona lastemme kanssa, koska podin huonoa omatuntoa siitä miten hoitovapaa tulee vaikuttamaan palkka- ja eläkekehitykseen. Nyt kun olenkin uudessa suhteessa se huonommin tienaava (vaikka siis tienaan itsekin hyvin) niin en oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Nyt taas mulle on jostain syystä ihan yhtä itsestäänselvää että tietenkin maksan puolet kaikesta vaikka mies haluaisi ottaa enemmän vastuuta. En tajua miksi tää on mulle näin vaikeeta.

Ehkä se on kasvatuskysymys, olen syntynyt 50/60 lukujen taitteessa ja tasajako on itsestäänselvyys. Vaikka mies ansaitsee nelinkertaisesti ja lisänä pääomatuloja. 

Voi olla mutta toisaalta mulle oli tosiaan ihan itsestäänselvää että maksan enemmän silloin kun tienasin enemmän.

Mä oon jotenkin liian ylpeä varmaan siihen että antaisin miehen maksaa enemmän. Jotenkin kunniakysymys kai mulle olla taloudellisesti yhtä paljon vastuussa.

Ymmärrän tosi hyvin tän ja itsekin oon joutunut pohtimaan näitä kun mies tienaa huomattavan paljon enemmän kuin minä. Mutta sitten ole todennut että jos maksaisin puolet kaikesta tai edes suurimmasta osasta niin moni asia jäisi tekemättä. Ei mun tulot vaan riittäisi. Olisi sanottava heihei Palacelle ja Savoylle tai ulkomaanmatkoille ja paremmille hotelleille, saksalaiselle sähköautolle ja monelle muulle. Joten kyllä kiitos, nautin noista elämyksistä ja mieheni tulotasosta ja maksan omien tulojeni mukaisesti.

Jos on mahdollista vaihtaa ulkonäkö miehen rahoihin ja korkeampaan elintasoon, näin nainen myös tekee.

Niin, että köyhemmän ei tarvitse koskaan stressata rahasta. Käytännössä aikalailla tulojen suhteessa menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

982 kirjoitti:

Meillä mies tienaa tuplasti enemmän kuin minä ja poden väliin syyllisyyttä siitä. Suhteen ensimmäiset 10 vuotta minä tienasin enemmän ja maksoin toisinaan jopa kaikki yhteiset kulut. Kelkka kääntyi pari vuotta sitten, kun mies suostui lopettamaan kannattamattoman yrityksensä ja pääsi palkkatöihin. Meidän talous on paremmassa kunnossa kuin ikinä, mutta mulla on ollut vaikeuksia sopeutua siihen etten olekaan enää se talouden kannattelija. Huomasin sen siitä, etten enää käytä itseeni rahaa samoin kuin ennen.

Sitähän on toitotettu jo vuosikymmeniä, että naisen pitää olla omavarainen ja siihen minutkin on kasvatettu silloin aikanaan. Olen siis jo keski-ikäinen. Se mulla ihmetyttää että moni (mies?) kirjoittaja täällä elää vielä jotain 60- lukua ja kuvittelee naisille riittävän turvaton kotirouvan rooli.

Pakko kommentoida kun olen pohtinut näitä omalla kohdallani myös. Olen ollut aiemmissa parisuhteissa se enemmän tienaava ja jotenkin ihan itsestäänselvästi vastannut pääosin yhteisistä kustannuksista. Ex-aviomiehelle jopa maksoin "palkkaa" kun oli kotona lastemme kanssa, koska podin huonoa omatuntoa siitä miten hoitovapaa tulee vaikuttamaan palkka- ja eläkekehitykseen. Nyt kun olenkin uudessa suhteessa se huonommin tienaava (vaikka siis tienaan itsekin hyvin) niin en oikein tiedä miten siihen pitäisi suhtautua. Nyt taas mulle on jostain syystä ihan yhtä itsestäänselvää että tietenkin maksan puolet kaikesta vaikka mies haluaisi ottaa enemmän vastuuta. En tajua miksi tää on mulle näin vaikeeta.

Ehkä se on kasvatuskysymys, olen syntynyt 50/60 lukujen taitteessa ja tasajako on itsestäänselvyys. Vaikka mies ansaitsee nelinkertaisesti ja lisänä pääomatuloja. 

Voi olla mutta toisaalta mulle oli tosiaan ihan itsestäänselvää että maksan enemmän silloin kun tienasin enemmän.

Mä oon jotenkin liian ylpeä varmaan siihen että antaisin miehen maksaa enemmän. Jotenkin kunniakysymys kai mulle olla taloudellisesti yhtä paljon vastuussa.

Ymmärrän tosi hyvin tän ja itsekin oon joutunut pohtimaan näitä kun mies tienaa huomattavan paljon enemmän kuin minä. Mutta sitten ole todennut että jos maksaisin puolet kaikesta tai edes suurimmasta osasta niin moni asia jäisi tekemättä. Ei mun tulot vaan riittäisi. Olisi sanottava heihei Palacelle ja Savoylle tai ulkomaanmatkoille ja paremmille hotelleille, saksalaiselle sähköautolle ja monelle muulle. Joten kyllä kiitos, nautin noista elämyksistä ja mieheni tulotasosta ja maksan omien tulojeni mukaisesti.

Okei. Itse en koe joutuvani tinkimään mistään vaikka maksan puolet. Toki kuten totesin yllä, mulla itselläni on hyvät tulot myös, vaikka miehellä onkin vielä paljon paremmat. Käsittääkseni myös mieheni on ihan tyytyväinen elintasoomme. Ei olla kovin pröystäileviä muutenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki - tulot, menot, lapset, omaisuus ja tili - on yhteisiä. Molempien tulot menee samalle tilille, josta maksetaan kaikki mitä pitääkin. Aivan sama kumpi sen rahan on tienannut. 

Sama täällä. Kaikki muu kuulostaa monimutkaiselta.

Meillä toki nettotuloissa eroa vain vajaa 1000€. Juu, ja minulla (=naisella) se isompi liksa.

Meillä tällä hetkellä isot menot ja kaikki rahat mitä tulee niin menee. Tietysti ruokaan jätetään. Mies tienaa bruttona 5500€ ja minä tällä hetkellä vain 2000€ (jos tekisin normaalisti töitä niin 3000€), joten yhteensä meillä 7000-8000€ brutto. Laskuihin menee noin 6000-6500€/kk.

Ihan kiva saada kaikki ilmaiseksi. Mies maksaa

t. luxusvaimo

Persuukko huutaa mua vassariksi ja elätiksi ja minä imen, että saan itselle ja vauvalle ruokaa.

Ollaan hankittujen asioiden tarpeellisuudesta yhtä mieltä, niin kaikki rahat menee ja osa säästyy.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on samat tulot joten rahat yhteisiä. Mun mielestä erituloiset pariskunnat voisivat maksaa saman prosenttiosuuden menoista. Tuolloin isotuloisempi maksaa euromääräisesti enemmän.

Esim. Jos puoliso 1 tienaa 4000 käteen ja puoliso 2 tienaa 3000, asumismenot 2000. Tuolloin asumismenot ovat n.28% prosenttia kaikista tuloista.

Puoliso 1 maksaa asumismenoista n.1143€

Puoliso 2 maksaa asumismenoista n.857€

Ihan on oma mielipiteesi. Miten se että satut tapaamaan ihmisen jonka kanssa synkkaa ja joka tienaa sinua enemmän, on jotenkin vastuussa sinun kuluistasi?

Se joka haluaa hulppeamman kodin, auton tai vaikka sisäfilettä, maksaa sen ylimenevän tai tyytyy vähempään. Lähtökohtaisesti aikuiset maksavat itse oman elämänsä.

Jännä miten erilaisia systeemejä pariskunnilla on, mielenkiintoinen ketju. Milläköhän perusteella nämä loppujen lopuksi menee. Meinaan vaan että me kun tutustuttiin ja muutettiin heti yhteenkin, niin ihan alusta saakka on ollut niin että ei ole väliä kumpi maksaa. Se maksaa joka ehtii tai jolla on rahaa. Eikä siitä mitenkään puhuttu tai mitään sovittu, se vaan on ollut jotenkin itsestäänselvää aivan alusta saakka, että rahat on yhteisiä. Mies muutti mun luokse ja vuokrankin maksoi se kummalla oli enemmän rahaa silloin kun vuokra piti maksaa.

Tuntuisi todella oudolta että kaikki jaettaisiin puoliksi, todella. Siitä on joskus puhuttu että joillain on tällainen tapa ja tuntuu vaan äärettömän hankalalta ja monimutkaiselta. Ja siltä että... Miksi??

Jokaisella tapansa kuitenkin tottakai

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten erilaisia systeemejä pariskunnilla on, mielenkiintoinen ketju. Milläköhän perusteella nämä loppujen lopuksi menee. Meinaan vaan että me kun tutustuttiin ja muutettiin heti yhteenkin, niin ihan alusta saakka on ollut niin että ei ole väliä kumpi maksaa. Se maksaa joka ehtii tai jolla on rahaa. Eikä siitä mitenkään puhuttu tai mitään sovittu, se vaan on ollut jotenkin itsestäänselvää aivan alusta saakka, että rahat on yhteisiä. Mies muutti mun luokse ja vuokrankin maksoi se kummalla oli enemmän rahaa silloin kun vuokra piti maksaa.

Tuntuisi todella oudolta että kaikki jaettaisiin puoliksi, todella. Siitä on joskus puhuttu että joillain on tällainen tapa ja tuntuu vaan äärettömän hankalalta ja monimutkaiselta. Ja siltä että... Miksi??

Jokaisella tapansa kuitenkin tottakai

Meillä kulut maksetaan puoliksi. Teen budjetin ja kuluseurannan, se on minusta tavattoman mielenkiintoista, lähes harrastus. Tällä tavalla me saadaan rahasta kaikki irti. Olen taloushallintoalan ammattilainen, siinä varmaan syy.

Vierailija kirjoitti:

Jännä miten erilaisia systeemejä pariskunnilla on, mielenkiintoinen ketju. Milläköhän perusteella nämä loppujen lopuksi menee. Meinaan vaan että me kun tutustuttiin ja muutettiin heti yhteenkin, niin ihan alusta saakka on ollut niin että ei ole väliä kumpi maksaa. Se maksaa joka ehtii tai jolla on rahaa. Eikä siitä mitenkään puhuttu tai mitään sovittu, se vaan on ollut jotenkin itsestäänselvää aivan alusta saakka, että rahat on yhteisiä. Mies muutti mun luokse ja vuokrankin maksoi se kummalla oli enemmän rahaa silloin kun vuokra piti maksaa.

Tuntuisi todella oudolta että kaikki jaettaisiin puoliksi, todella. Siitä on joskus puhuttu että joillain on tällainen tapa ja tuntuu vaan äärettömän hankalalta ja monimutkaiselta. Ja siltä että... Miksi??

Jokaisella tapansa kuitenkin tottakai

Mä olen koko aikuisikäni tehnyt budjetin ja tein sitten yhteisen. Yhteiselle tilille siirtyy automaattisesti tilipäivänä sen verran että kattaa ne yhteiset menot. Loput on sitten omaa eikä sen käytöstä ole tarvetta keskustella. Toki keskustellaan kuitenkin, nytkin mies on vaihtamassa autoa ja puhutaan aiheesta paljon, mutta lopulta hänen autonsa on hänen päätöksensä ja rahansa, mulla on omani.

Itsenäisyys on parisuhteessakin tärkeää, tietää pärjäävänsä jolloin ei tarvitse jäädä roikkumaan huonoon suhteeseen jos sellainen muutos eteen tulee.

Ei meillä ole pahemmin yhteisiä menoja. Treffeillä maksetaan vuorotellen. Jos mennään reissuun, enemmän tienaava maksaa lennot ja majoitukset, toinen sitten safkaa ym. Ei mitään ongelmia.

Minä maksan kaiken. Puolisoni on aina ollut kotona.