Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Asperger-piirteiset vastatkaa! Miten koette olevanne erilaisia?
28.01.2018 |
Monet asperger-piirteisiksi itseään kuvaavat ihmiset sanovat olevansa "erilaisia" ja joutuneensa opettelemaan "normaaleja" sosiaalisia taitoja. Millä tavalla koette olevanne erilaisia sosiaalisessa kanssakäymisessä ja mitkä teidän mielestänne ovat ns. normaaleja taitoja? Ihan konkreettisesti, mitä asioita teette jutellessanne ihmisten kanssa, koska koette ne sosiaaliseksi normiksi, mutta ette ymmärrä miksi näin pitää toimia?
Kommentit (266)
Olen Hesburger-piirteinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nälkä... Lähdenkin sinne.
Yksin :D
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi viesteihin pitää vastata heti.
En ymmärrä, miksei puhelinta voi pitää kiinni vaikka koko kesäloman ajan.
En ymmärrä, miksi muiden ihmisten asioista pitää puhua puhelimessa tai kasvotusten.
En ymmärrä, miksi lapsista pitää puhua muille ihmisille.
En ymmärrä, miksi pitää kysyä "mitä kuuluu?"
En ymmärrä, miksi pitää mennä kahville tai siiderin äärelle juoruilemaan.
En ymmärrä ketä kiinnostaa vaatteet, meikit, miehet/naiset, urheilu, tv-ohjelmat, julkkikset, politiikka, sää etc. turhainpäiväiset asiat ja niistä "keskustelu".
En ymmärrä, miksen saisi nauttia yksinolosta, vaan olisi oltava sosiaalinen.
En ymmärrä, miksi pitää kertoa kesätekemisistään suomessa tai palatessa lomalta. Ketä oikeasti kiinnostaa?
En ymmärrä, miksi ihmiset eivät ole läsnä.
Em ymmärrä, miksi minua kiusataan ja minusta puhutaan selän takana.
En ymmärrä, miksi pitäisi täyttää vapaa-aika sosiaalisiin menoihin ja kertoa niistä, ottaa kuvia, olla somessa.
En ymmärrä.
Tämä on loistava listaus. Allekirjoitan ihan joka kohdan.
Haluaisin asperger-ihmisen ystävänä kysya muutaman jutun:
Onko kuinka yleistä, että asperger-ihminen suuttuu jos et ymmärrä häntä? Entä toisinpäin jos hän ei ymmärrä sinua? Minulla on kokemusta molemmista puolista ja suhteellisen raskasta välillä käydä mitään keskusteluja. Samalla on myös pitkävihainen. Hän on minulle tärkeä, mutta en tiedä jaksanko tämmöistä. Tiedän ettei voi välttämättä itselleen mitään, mutta omat voimat loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi viesteihin pitää vastata heti.
En ymmärrä, miksei puhelinta voi pitää kiinni vaikka koko kesäloman ajan.
En ymmärrä, miksi muiden ihmisten asioista pitää puhua puhelimessa tai kasvotusten.
En ymmärrä, miksi lapsista pitää puhua muille ihmisille.
En ymmärrä, miksi pitää kysyä "mitä kuuluu?"
En ymmärrä, miksi pitää mennä kahville tai siiderin äärelle juoruilemaan.
En ymmärrä ketä kiinnostaa vaatteet, meikit, miehet/naiset, urheilu, tv-ohjelmat, julkkikset, politiikka, sää etc. turhainpäiväiset asiat ja niistä "keskustelu".
En ymmärrä, miksen saisi nauttia yksinolosta, vaan olisi oltava sosiaalinen.
En ymmärrä, miksi pitää kertoa kesätekemisistään suomessa tai palatessa lomalta. Ketä oikeasti kiinnostaa?
En ymmärrä, miksi ihmiset eivät ole läsnä.
Em ymmärrä, miksi minua kiusataan ja minusta puhutaan selän takana.
En ymmärrä, miksi pitäisi täyttää vapaa-aika sosiaalisiin menoihin ja kertoa niistä, ottaa kuvia, olla somessa.
En ymmärrä.
Mä ymmärrän miksi kaikkea edellistä jotkut tekee, mutta en halua tehdä tai korkeintaan vain hyvin harvojen ihmisten kanssa esim. jakamiset omasta elämästä ja tekemisistä. Someen ei ole ollut aikaa mutta mielellään olen yhteydessä aina kun aikaa löytyy, mutta siinäkin vain erittäin harvojen ja valittujen kanssa. En ole asperger mutta jaan nyt tämän vain sen takia että kertomasi seikat eivät kyllä sinänsä kerro että henkilö olisi asperger.
Mitä kuuluu kysymys on todella ärsyttävä muuten varsinkin silloin kun se tulee sellaiselta henkilöltä jonka kanssa ei oikeastaan haluaisi olla muuta kun moikkaus asteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi viesteihin pitää vastata heti.
En ymmärrä, miksei puhelinta voi pitää kiinni vaikka koko kesäloman ajan.
En ymmärrä, miksi muiden ihmisten asioista pitää puhua puhelimessa tai kasvotusten.
En ymmärrä, miksi lapsista pitää puhua muille ihmisille.
En ymmärrä, miksi pitää kysyä "mitä kuuluu?"
En ymmärrä, miksi pitää mennä kahville tai siiderin äärelle juoruilemaan.
En ymmärrä ketä kiinnostaa vaatteet, meikit, miehet/naiset, urheilu, tv-ohjelmat, julkkikset, politiikka, sää etc. turhainpäiväiset asiat ja niistä "keskustelu".
En ymmärrä, miksen saisi nauttia yksinolosta, vaan olisi oltava sosiaalinen.
En ymmärrä, miksi pitää kertoa kesätekemisistään suomessa tai palatessa lomalta. Ketä oikeasti kiinnostaa?
En ymmärrä, miksi ihmiset eivät ole läsnä.
Em ymmärrä, miksi minua kiusataan ja minusta puhutaan selän takana.
En ymmärrä, miksi pitäisi täyttää vapaa-aika sosiaalisiin menoihin ja kertoa niistä, ottaa kuvia, olla somessa.
En ymmärrä.
Tämä on loistava listaus. Allekirjoitan ihan joka kohdan.
Kahville ja siiderille? Voi menisin jos olisi aikaa.
Somessa en halua missään nimessä jakaa mitään tuiki tuntemattomien kanssa ja sukulaisten kanssa ei sen parin ärsyttävän...
Yleensäkään en tykkää oikein puhua lasteni tai perheeni asioista muuten kun todella läheisten ihmisten kanssa.
Puhelinta en tosin ikinä pidä kiinni, mutta kieltämättä ärsyttää monesti kun se soi, jos ei ole kovin tärkeää asiaa.
Hui kauhistus, olenko asperger?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi viesteihin pitää vastata heti.
En ymmärrä, miksei puhelinta voi pitää kiinni vaikka koko kesäloman ajan.
En ymmärrä, miksi muiden ihmisten asioista pitää puhua puhelimessa tai kasvotusten.
En ymmärrä, miksi lapsista pitää puhua muille ihmisille.
En ymmärrä, miksi pitää kysyä "mitä kuuluu?"
En ymmärrä, miksi pitää mennä kahville tai siiderin äärelle juoruilemaan.
En ymmärrä ketä kiinnostaa vaatteet, meikit, miehet/naiset, urheilu, tv-ohjelmat, julkkikset, politiikka, sää etc. turhainpäiväiset asiat ja niistä "keskustelu".
En ymmärrä, miksen saisi nauttia yksinolosta, vaan olisi oltava sosiaalinen.
En ymmärrä, miksi pitää kertoa kesätekemisistään suomessa tai palatessa lomalta. Ketä oikeasti kiinnostaa?
En ymmärrä, miksi ihmiset eivät ole läsnä.
Em ymmärrä, miksi minua kiusataan ja minusta puhutaan selän takana.
En ymmärrä, miksi pitäisi täyttää vapaa-aika sosiaalisiin menoihin ja kertoa niistä, ottaa kuvia, olla somessa.
En ymmärrä.
Mä ymmärrän miksi kaikkea edellistä jotkut tekee, mutta en halua tehdä tai korkeintaan vain hyvin harvojen ihmisten kanssa esim. jakamiset omasta elämästä ja tekemisistä. Someen ei ole ollut aikaa mutta mielellään olen yhteydessä aina kun aikaa löytyy, mutta siinäkin vain erittäin harvojen ja valittujen kanssa. En ole asperger mutta jaan nyt tämän vain sen takia että kertomasi seikat eivät kyllä sinänsä kerro että henkilö olisi asperger.
Mitä kuuluu kysymys on todella ärsyttävä muuten varsinkin silloin kun se tulee sellaiselta henkilöltä jonka kanssa ei oikeastaan haluaisi olla muuta kun moikkaus asteella.
Tosiaan tämä litania oli vastaus kysymykseen, joka esitettiin keskustelun avauksessa. Kirjoitin sen, koska minulla on diagnosoitu jo vuosia sitten "piirteitä aspergenista" ja sosiaalinen elämä on siksi haastavaa.
En viitsinyt toistaa keskustelussa jo ilmi tulleita asioita, joissa paljon haasteita:
Vaikeus nauraa vitseille, vaikeus jutella/pysyä kärryillä ryhmässä, vaikeus lukea ilmeitä, eleitä, tunteita...
Vaivaantuneet hiljaiset hetket kun avaan suuni...
Vitsit, joille kukaan ei naura...
Vauhkoaminen aiheesta, joka ei kiinnosta ketään muuta...
Lasten ja puolison nolaaminen esim. juhlissa...
Tökeröt ja loukkaavat kommentit...
Kyvyttömyys valehdella keskustelun aikana tai kun kysytään...
Väsymys kun joutuu olemaan ryhmässä tai uudessa sosiaalisessa tilanteessa...
Lista on pitkä :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi viesteihin pitää vastata heti.
En ymmärrä, miksei puhelinta voi pitää kiinni vaikka koko kesäloman ajan.
En ymmärrä, miksi muiden ihmisten asioista pitää puhua puhelimessa tai kasvotusten.
En ymmärrä, miksi lapsista pitää puhua muille ihmisille.
En ymmärrä, miksi pitää kysyä "mitä kuuluu?"
En ymmärrä, miksi pitää mennä kahville tai siiderin äärelle juoruilemaan.
En ymmärrä ketä kiinnostaa vaatteet, meikit, miehet/naiset, urheilu, tv-ohjelmat, julkkikset, politiikka, sää etc. turhainpäiväiset asiat ja niistä "keskustelu".
En ymmärrä, miksen saisi nauttia yksinolosta, vaan olisi oltava sosiaalinen.
En ymmärrä, miksi pitää kertoa kesätekemisistään suomessa tai palatessa lomalta. Ketä oikeasti kiinnostaa?
En ymmärrä, miksi ihmiset eivät ole läsnä.
Em ymmärrä, miksi minua kiusataan ja minusta puhutaan selän takana.
En ymmärrä, miksi pitäisi täyttää vapaa-aika sosiaalisiin menoihin ja kertoa niistä, ottaa kuvia, olla somessa.
En ymmärrä.
Tämä on loistava listaus. Allekirjoitan ihan joka kohdan.
Kahville ja siiderille? Voi menisin jos olisi aikaa.
Somessa en halua missään nimessä jakaa mitään tuiki tuntemattomien kanssa ja sukulaisten kanssa ei sen parin ärsyttävän...
Yleensäkään en tykkää oikein puhua lasteni tai perheeni asioista muuten kun todella läheisten ihmisten kanssa.
Puhelinta en tosin ikinä pidä kiinni, mutta kieltämättä ärsyttää monesti kun se soi, jos ei ole kovin tärkeää asiaa.
Hui kauhistus, olenko asperger?
En voi valitettavasti diagnosoida sinua, vaikka itselläni on kyseinen diagnoosi. Sori! Ei moni psykologikaan osaa. Sinun täytyy hakeutua ammatti-ihmisen puheille, jos haittaa elämääsi (opiskelua, perhe- tai työelämää).
Toivottavasti saat apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli tuosta silmiin katsomisen vaikeudesta mieleen. Oli tukala tilanne optikolla, kun se teki jotain näkötestiä ja käski katsomaan suoraan silmäänsä. Vieraan ihmisen kasvot non 30 sentin päässä ja piti tapittaa silmään, vieläpä mielellään räpyttelemättä (oli vaikeaa olla räpyttelemättä). Muuten varmaan vaikutin olemukseltani ihan rauhalliselta, mutta voin kuvitella että mustuaiset laajeni isoiksi. Ihmetteliköhän?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi viesteihin pitää vastata heti.
En ymmärrä, miksei puhelinta voi pitää kiinni vaikka koko kesäloman ajan.
En ymmärrä, miksi muiden ihmisten asioista pitää puhua puhelimessa tai kasvotusten.
En ymmärrä, miksi lapsista pitää puhua muille ihmisille.
En ymmärrä, miksi pitää kysyä "mitä kuuluu?"
En ymmärrä, miksi pitää mennä kahville tai siiderin äärelle juoruilemaan.
En ymmärrä ketä kiinnostaa vaatteet, meikit, miehet/naiset, urheilu, tv-ohjelmat, julkkikset, politiikka, sää etc. turhainpäiväiset asiat ja niistä "keskustelu".
En ymmärrä, miksen saisi nauttia yksinolosta, vaan olisi oltava sosiaalinen.
En ymmärrä, miksi pitää kertoa kesätekemisistään suomessa tai palatessa lomalta. Ketä oikeasti kiinnostaa?
En ymmärrä, miksi ihmiset eivät ole läsnä.
Em ymmärrä, miksi minua kiusataan ja minusta puhutaan selän takana.
En ymmärrä, miksi pitäisi täyttää vapaa-aika sosiaalisiin menoihin ja kertoa niistä, ottaa kuvia, olla somessa.
En ymmärrä.
Mä ymmärrän miksi kaikkea edellistä jotkut tekee, mutta en halua tehdä tai korkeintaan vain hyvin harvojen ihmisten kanssa esim. jakamiset omasta elämästä ja tekemisistä. Someen ei ole ollut aikaa mutta mielellään olen yhteydessä aina kun aikaa löytyy, mutta siinäkin vain erittäin harvojen ja valittujen kanssa. En ole asperger mutta jaan nyt tämän vain sen takia että kertomasi seikat eivät kyllä sinänsä kerro että henkilö olisi asperger.
Mitä kuuluu kysymys on todella ärsyttävä muuten varsinkin silloin kun se tulee sellaiselta henkilöltä jonka kanssa ei oikeastaan haluaisi olla muuta kun moikkaus asteella.Tosiaan tämä litania oli vastaus kysymykseen, joka esitettiin keskustelun avauksessa. Kirjoitin sen, koska minulla on diagnosoitu jo vuosia sitten "piirteitä aspergenista" ja sosiaalinen elämä on siksi haastavaa.
En viitsinyt toistaa keskustelussa jo ilmi tulleita asioita, joissa paljon haasteita:
Vaikeus nauraa vitseille, vaikeus jutella/pysyä kärryillä ryhmässä, vaikeus lukea ilmeitä, eleitä, tunteita...
Vaivaantuneet hiljaiset hetket kun avaan suuni...
Vitsit, joille kukaan ei naura...
Vauhkoaminen aiheesta, joka ei kiinnosta ketään muuta...
Lasten ja puolison nolaaminen esim. juhlissa...
Tökeröt ja loukkaavat kommentit...
Kyvyttömyys valehdella keskustelun aikana tai kun kysytään...
Väsymys kun joutuu olemaan ryhmässä tai uudessa sosiaalisessa tilanteessa...
Lista on pitkä :(
Hyvä lista. Minulla näiden lisäksi raivokohtauksia, ja koska ne pitää näin aikuisiällä hillitä, jäävät ne päälle. Samoin tunnetilat jumittavat: harvoin vaivaudun esimerkiksi vihaamaan, mutta jos sitten vihavaihde jonkun kohdalla (yleensä huonosta toistuvasta kohtelusta) vaihtuu päälle, vihaan loputtomasti ja määrättömästi. Raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei mitään diagnoosia muuta psykiatrin mukaan minulla on selkeästi autismin kirjon piirteitä. Voin allekirjoittaa monessa viestissä esiintulleet ongelmat kiinnostua toisten asioista, vaikeus saada kavereita, sosiaalisten tilanteiden kuormittavuus, tiedemiesmäinen puhetyyli, vapaa-ajan viettäminen yksin ilman tunnetta yksinäisyydestä.
Aspergeriin liitetään aina vaikeus ymmärtää toisten eleitä ja tunteita mutta voiko olla asperger ilman tuota piirrettä? Itse olen todella hyvä aistimaan toisten tunteita ja lukemaan eleitä, olen saanut jopa palautetta että ylitulkitsen ihmisiä ja pahoitan mieleni liian helposti. Omasta mielestäni tunnistan mielistelijät ja p***kanpuhujat jo kaukaa ja pidän etäisyyttä epäaitoihin tyyppeihin.
Toisten mielistely on vaikeaa, en näe siinä mitään järkeä, minkä vuoksi jäänkin aina kaikissa ryhmissä ulkopuoliseksi. Nuorempana en ymmärtänyt miksi jäin aina ulkopuoliseksi, omasta mielestäni käyttäydyin kuten muutkin. Vasta vähän aikaa sitten ymmärsin että ihmisten kanssa pitää puhua heitä kiinnostavista asioista ja kysellä kysymyksiä heidän elämästään. Koska toisten asiat ei vaan yhtään kiinnosta, koen useimmat ihmiset todella tylsäksi seuraksi ja viihdyn paremmin omissa oloissa. Jos keskustelu siirtyy vaikka hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuteen tai pakolaispolitiikkaan, olen aivan liekeissä ja lyttään muiden argumentit 6-0. Ymmärrän olevani aika tylsä ja vaikea tyyppi ns normaalien mielestä :/
En tajua näitä lukuisia ”puhumattomia” käytössääntöjä tai ehkä siis ihan normaaleja käytöstapoja. En ole diagnosoitu asperger, mutta asperger-piirteitä on testeissä löytynyt jo ala-asteella. Jään varmaan siksi niin etäiseksi enkä saa uusia ystäviä koska en vain osaa kysellä esimerkiksi kulumisia kun en ole kiinnostunut. Olin vasta kaverin polttareissa joissa kaikki innoissaan kyselivät morsiamelta hääsuunnitelmista ja itse vain mietin miksi itse en kykene tällaiseen. En tajua toivottaa ihmisille hyvää kesää tai hyviä jouluja, en hoksaa puolison parturikäyntiä tai uusia vaatteita, en tajua kehua kaverin uutta asuntoa tmv. Etenkin naisten kanssa on hankalaa koska naisten sosiaaliset suhteet perustuvat tällaiseen paljon enemmän kuin miesten. Läheisimmät ystäväni ovat kyllä naisia, mutta heihin olen tutustunut lapsuudessa tai olosuhteiden pakosta yliopistossa (naisvaltainen ala).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äärimmäinen rehellisyys, joka on myös ankaruutta itseään ja samalla kanssaihmisiä kohtaan. Herkkyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi viesteihin pitää vastata heti.
En ymmärrä, miksei puhelinta voi pitää kiinni vaikka koko kesäloman ajan.
En ymmärrä, miksi muiden ihmisten asioista pitää puhua puhelimessa tai kasvotusten.
En ymmärrä, miksi lapsista pitää puhua muille ihmisille.
En ymmärrä, miksi pitää kysyä "mitä kuuluu?"
En ymmärrä, miksi pitää mennä kahville tai siiderin äärelle juoruilemaan.
En ymmärrä ketä kiinnostaa vaatteet, meikit, miehet/naiset, urheilu, tv-ohjelmat, julkkikset, politiikka, sää etc. turhainpäiväiset asiat ja niistä "keskustelu".
En ymmärrä, miksen saisi nauttia yksinolosta, vaan olisi oltava sosiaalinen.
En ymmärrä, miksi pitää kertoa kesätekemisistään suomessa tai palatessa lomalta. Ketä oikeasti kiinnostaa?
En ymmärrä, miksi ihmiset eivät ole läsnä.
Em ymmärrä, miksi minua kiusataan ja minusta puhutaan selän takana.
En ymmärrä, miksi pitäisi täyttää vapaa-aika sosiaalisiin menoihin ja kertoa niistä, ottaa kuvia, olla somessa.
En ymmärrä.
Mä ymmärrän miksi kaikkea edellistä jotkut tekee, mutta en halua tehdä tai korkeintaan vain hyvin harvojen ihmisten kanssa esim. jakamiset omasta elämästä ja tekemisistä. Someen ei ole ollut aikaa mutta mielellään olen yhteydessä aina kun aikaa löytyy, mutta siinäkin vain erittäin harvojen ja valittujen kanssa. En ole asperger mutta jaan nyt tämän vain sen takia että kertomasi seikat eivät kyllä sinänsä kerro että henkilö olisi asperger.
Mitä kuuluu kysymys on todella ärsyttävä muuten varsinkin silloin kun se tulee sellaiselta henkilöltä jonka kanssa ei oikeastaan haluaisi olla muuta kun moikkaus asteella.Tosiaan tämä litania oli vastaus kysymykseen, joka esitettiin keskustelun avauksessa. Kirjoitin sen, koska minulla on diagnosoitu jo vuosia sitten "piirteitä aspergenista" ja sosiaalinen elämä on siksi haastavaa.
En viitsinyt toistaa keskustelussa jo ilmi tulleita asioita, joissa paljon haasteita:
Vaikeus nauraa vitseille, vaikeus jutella/pysyä kärryillä ryhmässä, vaikeus lukea ilmeitä, eleitä, tunteita...
Vaivaantuneet hiljaiset hetket kun avaan suuni...
Vitsit, joille kukaan ei naura...
Vauhkoaminen aiheesta, joka ei kiinnosta ketään muuta...
Lasten ja puolison nolaaminen esim. juhlissa...
Tökeröt ja loukkaavat kommentit...
Kyvyttömyys valehdella keskustelun aikana tai kun kysytään...
Väsymys kun joutuu olemaan ryhmässä tai uudessa sosiaalisessa tilanteessa...
Lista on pitkä :(
No huh sitten en ainakaan ole asperger kun näitä piirteitä en omista...
Vierailija kirjoitti:
En tajua näitä lukuisia ”puhumattomia” käytössääntöjä tai ehkä siis ihan normaaleja käytöstapoja. En ole diagnosoitu asperger, mutta asperger-piirteitä on testeissä löytynyt jo ala-asteella. Jään varmaan siksi niin etäiseksi enkä saa uusia ystäviä koska en vain osaa kysellä esimerkiksi kulumisia kun en ole kiinnostunut. Olin vasta kaverin polttareissa joissa kaikki innoissaan kyselivät morsiamelta hääsuunnitelmista ja itse vain mietin miksi itse en kykene tällaiseen. En tajua toivottaa ihmisille hyvää kesää tai hyviä jouluja, en hoksaa puolison parturikäyntiä tai uusia vaatteita, en tajua kehua kaverin uutta asuntoa tmv. Etenkin naisten kanssa on hankalaa koska naisten sosiaaliset suhteet perustuvat tällaiseen paljon enemmän kuin miesten. Läheisimmät ystäväni ovat kyllä naisia, mutta heihin olen tutustunut lapsuudessa tai olosuhteiden pakosta yliopistossa (naisvaltainen ala).
Mua taas naurattaa kun eräs tyyppi oli kuiskutellut toisille että olenkohan asperger kun olen niin tyly. Ei tajunnut että ei katsekontaktia, ei small talkia, ei toivotuksia eikä aina moikkauksiakaan koska inhoan häntä. Lisää vettä myllyyn toi se että vaikka en kaikille ollut samanlainen myös hänen ystäväpiiriinsä suhtauduin sanotaanko hieman varauksellisesti. Joku toinen taas ei tunnistaisi ollenkaan minua hänen kuvauksestaan koska käyttäydyn täysin eri tavalla.
Sosiaalinen kanssakäyminen ei koskaan tule luonnostaan, mutta kun ikää on jo kertynyt, pystyy melko hyvin esittämään normaalia ihmistä. Muille normaalit asiat kuten katsekontaktit yms. pitää tehdä aina (puoli)tietoisesti; sosiaalisuus on eräänlainen oppimalla opittu prosessikaavio, joka pyörii jatkuvasti mielessä.
Noin yleisesti olo on kuin avaruusolennolla; pystyy elämään täällä muiden, normaalien ihmisten keskuudessa, mutta perustavanlainen erilaisuus on koko elämäksi asettanut toisista erillään (erilaisuus näkyy ajattelussa ja kommunikoinnissa, kiinnostuksenkohteissa, arvoissa, yleisissä elämäntavoitteissa jne). Tällä en tarkoita, että erilaisena olen parempi tai huonompi, mutta tyypillisin tunnetila on kuin olisi istutettu väärään galaksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi viesteihin pitää vastata heti.
En ymmärrä, miksei puhelinta voi pitää kiinni vaikka koko kesäloman ajan.
En ymmärrä, miksi muiden ihmisten asioista pitää puhua puhelimessa tai kasvotusten.
En ymmärrä, miksi lapsista pitää puhua muille ihmisille.
En ymmärrä, miksi pitää kysyä "mitä kuuluu?"
En ymmärrä, miksi pitää mennä kahville tai siiderin äärelle juoruilemaan.
En ymmärrä ketä kiinnostaa vaatteet, meikit, miehet/naiset, urheilu, tv-ohjelmat, julkkikset, politiikka, sää etc. turhainpäiväiset asiat ja niistä "keskustelu".
En ymmärrä, miksen saisi nauttia yksinolosta, vaan olisi oltava sosiaalinen.
En ymmärrä, miksi pitää kertoa kesätekemisistään suomessa tai palatessa lomalta. Ketä oikeasti kiinnostaa?
En ymmärrä, miksi ihmiset eivät ole läsnä.
Em ymmärrä, miksi minua kiusataan ja minusta puhutaan selän takana.
En ymmärrä, miksi pitäisi täyttää vapaa-aika sosiaalisiin menoihin ja kertoa niistä, ottaa kuvia, olla somessa.
En ymmärrä.
Tämä on loistava listaus. Allekirjoitan ihan joka kohdan.
Kahville ja siiderille? Voi menisin jos olisi aikaa.
Somessa en halua missään nimessä jakaa mitään tuiki tuntemattomien kanssa ja sukulaisten kanssa ei sen parin ärsyttävän...
Yleensäkään en tykkää oikein puhua lasteni tai perheeni asioista muuten kun todella läheisten ihmisten kanssa.
Puhelinta en tosin ikinä pidä kiinni, mutta kieltämättä ärsyttää monesti kun se soi, jos ei ole kovin tärkeää asiaa.
Hui kauhistus, olenko asperger?En voi valitettavasti diagnosoida sinua, vaikka itselläni on kyseinen diagnoosi. Sori! Ei moni psykologikaan osaa. Sinun täytyy hakeutua ammatti-ihmisen puheille, jos haittaa elämääsi (opiskelua, perhe- tai työelämää).
Toivottavasti saat apua!
Mut ku mulle sopii hyvin edellämainittu sosiaalinen elämä miksi pitäisi haalia enemmän ihmisiä elämään (joista suurin osa olisi kuitenkin kusipäitä) Aikani on sen verran kallista että ei sitä ihan mihin tuttavuuteen tai tekemiseen tahansa voi laittaa...
No huh :) olen asperger ja omistan ne.
Minusta olisi omituista käyttäytyä toisin.
Ehkä minulla on oman näköiseni elämä: hiljainen, syvällinen, rohkea ja omituinen - en tiedä.
Asperger-piirteissä myös paljon hyvää, niin paljon etten vaihtaisi kuuna päivänä aivojani neurologisesti normaaleihin. Miksi puhutaan aina haasteista? Yhtä pitkä lista saataisiin vahvuuksia :)
Alue: Aihe vapaa
Tää on niin tuttua :D Teet niin tai näin, aina väärinpäin...