Puoliso ei laihdu millään. - Kehtaanko jättää?
Meillä on kaksi yhteistä lasta. Taaperoita kummatkin. Raskauden aikana vaimo lihoi 25kg. Söi kahden edestä ja mässäilee tänä päivänäkin vielä makeaa ja muuta roskaruokaa. Saattaa vetää viikolla yksin yhden suklaalevyn ja eilenkin piti hakea hampurilainen. Olen sanonut hänelle, että jos hän ei laihduta, niin jätän hänet . Olen antanut aikaa kuntoilulle ja kannustanut liikkumaan, mutta mikään ei auta. Vaimo painaa 80 kg tällä hetkellä. Ennen painoi 55 kiloa. Mitä ihmettä teen?
Kommentit (323)
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikki kommentoijat täällä seksittömissä suhteissa vai mikä on? Mulle on ainakin tärkeää, että mieheni näkee mut yhä viehättävänä ja haluttavana naisena, ei vain ystävänä. Hyvin hoikasta olen toki lasten myötä muuttunut normaalihoikaksi, enkä sitä harmittele, ei mieskään ainakaan ääneen. Rakastan juoksemista, juoksisin ilman miestäkin. Mut yksi motivaattori on se, miten mieheni mua katsoo kun olen kunnossa.
Ei seksuaalisuus ole mikään älyllä kontrolloitava voima vaan eläimellinen vietti, sen joko hyväksyy tai sitten ei. Kultakin on vuosien varrella (täyttää muuten 15, tää meidän pinnallinen rakkaus) säilyttänyt sporttisuutensa. Jättämisellä uhkailu ei ole viisasta, mut ap on varmaan aika neuvoton tilanteessa.
Liityn samaan neuvoon edellisten kanssa: lähtekää liikkumaan yhdessä, ja älä vaan mässytä herkkuja vaimon vieressä tai tuo niitä kotiin. Lasten kanssa voi ulkoilla, pelata palloa jne. Jos käy niin että motivaatiota ei ole, ei ero ole huono ratkaisu. Eikä siinä ole pahiksia, haluatte silloin eri asioita elämältä.
Vai ei älyllä kontrolloitava 😂😂 oot sä kyllä hauska. Aivot ovat erittäin tärkeä osa seksuaalista viettiä, sillä jos päässä ei surise oikealla tavalla, et kiihotu. Toinen voi olla vaikka kuinka komea ja hottis, mutta jos et pidä hänestä, niin ei mikään raaka eläimellinen seksihimo sun toimintaa kaappaa. Et vain kiinnostu ja that's it.
Itse olen demiseksuaali, eli haluan vain sitä ihmistä, johon olen kunnolla ihastunut tai rakastunut. Yhdenyön jutut ovat ällöttävä ajatus. Parisuhteessa ei kukaan muu kiinnosta kuin oma kumppani, on kuin kulkisin ne hevosten ohjausläpät päässä. En näe muita haluttavina kuin oman kumppanini.
Ei me kaikki olla tuollaisia eläimellisten viettien vallassa olevia elukoita niin kuin sinä. Onkohan nää niitä ihmisiä, joille pettäminenkin "vain tapahtuu", kun ei voi kontrolloida yhtään.
Kannattaa varmaan käydä rehellinen keskustelu pullerosi kanssa tästä mieltäsipainavasta asiasta
Mulla ratkesi toi ongelma kun kävin hakee thaikusta timmimpää lihaa ja on kyllä muutenkin parempi eli kiertoon vaan
Minä olen lihonut liiton aikana (19 v) 25 kiloa. Mies 20 kiloa. Hän on myös tänä aikana saanut nilkkavamman, jonka vuoksi ontuu, ja sairastaa nyt leukemiaa. Elämä on tosi epävarmaa.
Milloinkahan teille ulkonäköarvostelijat valkenisi että parisuhde on muutakin kun haaroväli, tissit ja muna ja oma napa?
Ja moniko teistä äijistä näyttää mielestään Me. Universeltä? Hävetkää.
mutta aloittajan ongelma oli että vaimo on tahallisesti syönyt itsensä lihavaksi ja avioliitton mentäessä sitä ei oltu tilattu eikä haluttu, miksi nyt pitäisi alistua esim läskiseksiin jos mahdollisuus olisi hoikentua omasta tahdostaan
naiset ei vaan välitä. käytetään lasta ja sen saamista lyömäasena aina. itsekuri puuttuu.
ylipainoista naista ei kannata nypätä itseleen ravintolasta kun se ei siitä laihdu, ottaa jo valmiiksi hoikan ja se voikin pysyä hoikkana.
sori vaan mutta jos totuuus tuntuu pahalta niin se tuntuu.
en minäkään ottaisi leveää autoa kun pärjään pikkuautollakin
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikki kommentoijat täällä seksittömissä suhteissa vai mikä on? Mulle on ainakin tärkeää, että mieheni näkee mut yhä viehättävänä ja haluttavana naisena, ei vain ystävänä. Hyvin hoikasta olen toki lasten myötä muuttunut normaalihoikaksi, enkä sitä harmittele, ei mieskään ainakaan ääneen. Rakastan juoksemista, juoksisin ilman miestäkin. Mut yksi motivaattori on se, miten mieheni mua katsoo kun olen kunnossa.
Ei seksuaalisuus ole mikään älyllä kontrolloitava voima vaan eläimellinen vietti, sen joko hyväksyy tai sitten ei. Kultakin on vuosien varrella (täyttää muuten 15, tää meidän pinnallinen rakkaus) säilyttänyt sporttisuutensa. Jättämisellä uhkailu ei ole viisasta, mut ap on varmaan aika neuvoton tilanteessa.
Liityn samaan neuvoon edellisten kanssa: lähtekää liikkumaan yhdessä, ja älä vaan mässytä herkkuja vaimon vieressä tai tuo niitä kotiin. Lasten kanssa voi ulkoilla, pelata palloa jne. Jos käy niin että motivaatiota ei ole, ei ero ole huono ratkaisu. Eikä siinä ole pahiksia, haluatte silloin eri asioita elämältä.
Aika naiivi elämänkatsomus sinulla. Ensinnäkin, useimmat ylipainoisetkin parit harrastavat seksiä. Toisaalta jotkut hoikatkin elävät seksittömässä suhteessa. Väittäisin, että itseasiassa useimmilla tavispareilla seksielämä ei kaadu ulkonäkömuutoksiin vaan ihan muihin asioihin. Viisi-kuusikymppisissä pareissa molemmat osapuolet ovat lähes poikkeuksetta todella kaukana ihanneulkonäöstä ja siitä mitä pidetään periteisesti vetävänä ja kiihottavana. Miehillä kalju paistaa, naisilla rinnat roikkuu, molemmilla on ryppyjä ja usein myös vähintään pientä ylipainoa. Ulkonäön muuttuminen vuosien varrella on silti onnistuneissa liitoissa opittu hyväksymään ja heillä on tyydyttävä seksielämä.
Ja on lapsellista kuvitella, että ongelmana olisi aina tai edes useimmiten motivaation puute. Toki kyseessä on jonkin tason henkinen heikkous ja itsekurin puute, sitä ei kukaan varmaan kiellä, mutta se ei ole sama asia kuin halun ja motivaation puute. Kuten toisessa viestissä kirjoitin, on ihmisiä jotka eivät onnistu laihduttamaan vaikka tietävät että ylipaino uhkaa heidän henkeään. Ihmisiä kuolee jatkuvasti sydänkohtauksiin, he vammautuvat loppuiäksi aivohalvauksen takia tai heiltä amputoidaan raajoja sokeritaudin vuoksi. Kaikki siksi, että joillekin ihmisille se painonpudotus on vaan äärimmäisen vaikeaa vaikka kuinka haluaisi. Pelkästä motivaation puutteesta jankuttaminen korostaa vaan ihmisen omaa ymmärtämättömyyttä. Yksikään ihminen ei halua että elämänhallinta on pielessä. Silti se monella sitä valitettavasti on, tavalla tai toisella.
Lopuksi, liikunta ei laihduta vaan ruokavalio. Liikunnalla voi helpottaa normaalipainon ylläpitoa, mutta itse laihdutuksessa sen merkitys on ruokavalioon verrattuna vähäinen. Kaikki ylipainoiset eivät ole mitään laiskoja sohvaperunoita vaan osa liikkuu hyvinkin paljon. Te lenkkeilystä jankuttajat ette ymmärrä painonpudotuksesta edes alkeita ja voisitte lopettaa tuon ylimielisen neuvomisen.
Mikä on koulutuksesi ap? Veikkaan matalaa tasoa.
Olen peruskoulun käynyt suorittavaa työtä tekevä duunari. Munulla on ananastukka ja revityt farkut. Omasta mielestäni olen cool.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikki kommentoijat täällä seksittömissä suhteissa vai mikä on? Mulle on ainakin tärkeää, että mieheni näkee mut yhä viehättävänä ja haluttavana naisena, ei vain ystävänä. Hyvin hoikasta olen toki lasten myötä muuttunut normaalihoikaksi, enkä sitä harmittele, ei mieskään ainakaan ääneen. Rakastan juoksemista, juoksisin ilman miestäkin. Mut yksi motivaattori on se, miten mieheni mua katsoo kun olen kunnossa.
Ei seksuaalisuus ole mikään älyllä kontrolloitava voima vaan eläimellinen vietti, sen joko hyväksyy tai sitten ei. Kultakin on vuosien varrella (täyttää muuten 15, tää meidän pinnallinen rakkaus) säilyttänyt sporttisuutensa. Jättämisellä uhkailu ei ole viisasta, mut ap on varmaan aika neuvoton tilanteessa.
Liityn samaan neuvoon edellisten kanssa: lähtekää liikkumaan yhdessä, ja älä vaan mässytä herkkuja vaimon vieressä tai tuo niitä kotiin. Lasten kanssa voi ulkoilla, pelata palloa jne. Jos käy niin että motivaatiota ei ole, ei ero ole huono ratkaisu. Eikä siinä ole pahiksia, haluatte silloin eri asioita elämältä.
Aika naiivi elämänkatsomus sinulla. Ensinnäkin, useimmat ylipainoisetkin parit harrastavat seksiä. Toisaalta jotkut hoikatkin elävät seksittömässä suhteessa. Väittäisin, että itseasiassa useimmilla tavispareilla seksielämä ei kaadu ulkonäkömuutoksiin vaan ihan muihin asioihin. Viisi-kuusikymppisissä pareissa molemmat osapuolet ovat lähes poikkeuksetta todella kaukana ihanneulkonäöstä ja siitä mitä pidetään periteisesti vetävänä ja kiihottavana. Miehillä kalju paistaa, naisilla rinnat roikkuu, molemmilla on ryppyjä ja usein myös vähintään pientä ylipainoa. Ulkonäön muuttuminen vuosien varrella on silti onnistuneissa liitoissa opittu hyväksymään ja heillä on tyydyttävä seksielämä.
Ja on lapsellista kuvitella, että ongelmana olisi aina tai edes useimmiten motivaation puute. Toki kyseessä on jonkin tason henkinen heikkous ja itsekurin puute, sitä ei kukaan varmaan kiellä, mutta se ei ole sama asia kuin halun ja motivaation puute. Kuten toisessa viestissä kirjoitin, on ihmisiä jotka eivät onnistu laihduttamaan vaikka tietävät että ylipaino uhkaa heidän henkeään. Ihmisiä kuolee jatkuvasti sydänkohtauksiin, he vammautuvat loppuiäksi aivohalvauksen takia tai heiltä amputoidaan raajoja sokeritaudin vuoksi. Kaikki siksi, että joillekin ihmisille se painonpudotus on vaan äärimmäisen vaikeaa vaikka kuinka haluaisi. Pelkästä motivaation puutteesta jankuttaminen korostaa vaan ihmisen omaa ymmärtämättömyyttä. Yksikään ihminen ei halua että elämänhallinta on pielessä. Silti se monella sitä valitettavasti on, tavalla tai toisella.
Lopuksi, liikunta ei laihduta vaan ruokavalio. Liikunnalla voi helpottaa normaalipainon ylläpitoa, mutta itse laihdutuksessa sen merkitys on ruokavalioon verrattuna vähäinen. Kaikki ylipainoiset eivät ole mitään laiskoja sohvaperunoita vaan osa liikkuu hyvinkin paljon. Te lenkkeilystä jankuttajat ette ymmärrä painonpudotuksesta edes alkeita ja voisitte lopettaa tuon ylimielisen neuvomisen.
Voitteko kommentoida lyhyemmin tekstein. Minun on vaikea lukea näin pitkiä tekstejä. Ap
Mitenköhän mun koulutukseni tai hiustyyli nyt liittyy aiheeseen.
Olen muuten kalju etteiihan osunu. oikea Ap
Kierrätys kirjoitti:
Suomivaimo lihosi palleroksi kun synnytti lapsen. 10v "yritti" laihduttaa, sen jälkeen laitoin kiertoon ja otin Aasialaisen. Synnytti ja laihtui hetkessä alle normipainonsa. Oho. Ja nyt neiti Johtajatar jo takaisin töissä pirteänä ja kauniina. Wau. Ilmankos ostin hänelle taas uuden kultasormuksen tänään. Ansaitsee myös 3 x mitä Suomivaimo jaksoi lyllertää töihin.
Niihän ne prostituoidut ansaitsevat sen lyhyen "uransa" aikana, mutta siitä työstä ei eläkettä kerry. Tämä sinun hyvä muistaa. Mutta ehkä vaihdat taas kohta uuteen ammattilaiseen. Tai hän vaihtaa sinut. Hyvä, että on neiti vielä, niin pääsee helpommin eroon.
PS. aasialainen kirjoitetaan pienellä. Tuo neidin nimikin on aika erikoinen aasialaiseksi. Vai onko kyse Domina-nimestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko kaikki kommentoijat täällä seksittömissä suhteissa vai mikä on? Mulle on ainakin tärkeää, että mieheni näkee mut yhä viehättävänä ja haluttavana naisena, ei vain ystävänä. Hyvin hoikasta olen toki lasten myötä muuttunut normaalihoikaksi, enkä sitä harmittele, ei mieskään ainakaan ääneen. Rakastan juoksemista, juoksisin ilman miestäkin. Mut yksi motivaattori on se, miten mieheni mua katsoo kun olen kunnossa.
Ei seksuaalisuus ole mikään älyllä kontrolloitava voima vaan eläimellinen vietti, sen joko hyväksyy tai sitten ei. Kultakin on vuosien varrella (täyttää muuten 15, tää meidän pinnallinen rakkaus) säilyttänyt sporttisuutensa. Jättämisellä uhkailu ei ole viisasta, mut ap on varmaan aika neuvoton tilanteessa.
Liityn samaan neuvoon edellisten kanssa: lähtekää liikkumaan yhdessä, ja älä vaan mässytä herkkuja vaimon vieressä tai tuo niitä kotiin. Lasten kanssa voi ulkoilla, pelata palloa jne. Jos käy niin että motivaatiota ei ole, ei ero ole huono ratkaisu. Eikä siinä ole pahiksia, haluatte silloin eri asioita elämältä.
Vai ei älyllä kontrolloitava 😂😂 oot sä kyllä hauska. Aivot ovat erittäin tärkeä osa seksuaalista viettiä, sillä jos päässä ei surise oikealla tavalla, et kiihotu. Toinen voi olla vaikka kuinka komea ja hottis, mutta jos et pidä hänestä, niin ei mikään raaka eläimellinen seksihimo sun toimintaa kaappaa. Et vain kiinnostu ja that's it.
Itse olen demiseksuaali, eli haluan vain sitä ihmistä, johon olen kunnolla ihastunut tai rakastunut. Yhdenyön jutut ovat ällöttävä ajatus. Parisuhteessa ei kukaan muu kiinnosta kuin oma kumppani, on kuin kulkisin ne hevosten ohjausläpät päässä. En näe muita haluttavina kuin oman kumppanini.
Ei me kaikki olla tuollaisia eläimellisten viettien vallassa olevia elukoita niin kuin sinä. Onkohan nää niitä ihmisiä, joille pettäminenkin "vain tapahtuu", kun ei voi kontrolloida yhtään.
Kiitos, löysin termin omalle seksuaalisuudelleni! Olen aina ihmetellyt kun en ole kiinnostunut yhden yön jutuista tms. Tarvitsen aina rakastumisen tai vahvan ihastumisen toiseen osapuoleen, eikä se käy hetkessä.
Kuinka moni näistä naisista jotka sanovat apta pinnalliseksi vaativat mieheltä jonkun tietyn pituuden? Veikkaan että suurin osa, silloin ette ole yhtään parempia, jopa huonompia sillä painolle voi tehdö jotain ja pituudelle ei.
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän mun koulutukseni tai hiustyyli nyt liittyy aiheeseen.
Olen muuten kalju etteiihan osunu. oikea Ap
Apua... voi jumal-auta nyt!
Et sitten tajua sen vertaa, että tuo "aiheesi" kertoo sinusta riittävästi. Tähän voisi todeta vanhan faktan, että tyhmäkin voi vaikuttaa viisaalta, kunhan tajuaa pitää suunsa kiinni. Mutta sekään ei auta Mensan testeissä. Toivottavasti aivosi eivät nyt menneet solmuun.
Aika mukava muuten tuo vaimosi, kun hyväksyy hiustesi puuttumisen. Kaikki naiset eivät. Minäkin olen niin pinnallisen ulkonäkökeskeinen, etten kaljua miestä huolisi. Ei näytä hyvältä eikä tuntuisi kivalta silitellä. Ihan sama, mistä syytä kaljuus johtuu. Mutta sinähän toki ymmärrät tämän, että ulkonäkö vaikuttaa huomattavasti miehen viehätysvoimaan.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni näistä naisista jotka sanovat apta pinnalliseksi vaativat mieheltä jonkun tietyn pituuden? Veikkaan että suurin osa, silloin ette ole yhtään parempia, jopa huonompia sillä painolle voi tehdö jotain ja pituudelle ei.
Miksi sille painolle pitäisi tehdä jotain? Mulle miehen pituudella ei ole muuten merkitystä, mutta on kivempi, jos kasvot ovat suurin piirtein samalla korkeudella kuin omani (olen 182cm). Tasku-Adonikset kyllä pyrkivät innokkaasti seuraani. Mikä lie kompleksi pikkuisilla miehillä todistella jotain yrittämällä iskeä huomattavasti itseään pitempää naista.
Vaimosi ei laihdu koska laihdutus on kärsimystä ja v*ttumaista p*skaa. Ruoka taas on hyvää ja siitä tulee hyvä mieli.
Ilmeisesti teillä on huono seksiä koska vaimo mieluummin syö kuin on seksuaalisesti haluttava?
Vierailija kirjoitti:
Hommaat XL-kokoisen paffilooran ja sitten toisen kokoa x, pakkaat XL-looraan ne kersat (muista tehdä ilma reikiä !) ja pyöräytät rusetin päälle ja sitten siihen toiseen looraan laitat sen muijan releet & kamppeet. Sitten nosta sekä että kartanolle ja sanot sille tulevalle Ex-muijallesi että soon loppu NY ! ULOS!!!!!
Onko yhtään tietoa, kenen kanssa vaimosi on hupsutellut ne kersat alulle? Naapurin Jaakkoo vai Ilikka kenties? Osaat sitten toimittaa paketin heidän rakastavalle isälleen. Ettei tuu sulle syytettä lasten heitteillejätöstä, laiminlyönnistä ja ruumiinvamman tuottamuksesta. Meinaan, on aika kylmä jo öisin .
humis kirjoitti:
mutta aloittajan ongelma oli että vaimo on tahallisesti syönyt itsensä lihavaksi ja avioliitton mentäessä sitä ei oltu tilattu eikä haluttu, miksi nyt pitäisi alistua esim läskiseksiin jos mahdollisuus olisi hoikentua omasta tahdostaan
naiset ei vaan välitä. käytetään lasta ja sen saamista lyömäasena aina. itsekuri puuttuu.
ylipainoista naista ei kannata nypätä itseleen ravintolasta kun se ei siitä laihdu, ottaa jo valmiiksi hoikan ja se voikin pysyä hoikkana.
sori vaan mutta jos totuuus tuntuu pahalta niin se tuntuu.
en minäkään ottaisi leveää autoa kun pärjään pikkuautollakin
En minäkään ottaisi miehekseni ääliötä, joka ei osaa edes kirjoittaa.
Itsekuri puuttunut koulussa? Lintsattu? Kyse siis pelkästään tyhmyydestä? Vai ovatko Caps Lock ja välimerkit pompanneet ulos näppiksestä? Osta nyt hyvänen aika toimiva kone. Asia, johon on äärimmäisen helppo itse vaikuttaa. Tsiisus sentään!
Viikossa yhden suklaalevyn yksin. Sehän on VÄHÄN! Ole kiitollinen että hän teki lapset tuollaisen urpon kanssa.