Nyrpeä minijäkokelas?

Tee ens kerralla viljatonta vegesafkaa, kato ohje esim. netistä. Kysy vielä tarkemmin pojalta syökö esim. hunajaa tms.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että miniä luuli poikasi kertoneen sinulle hänen oikean ruokavalionsa. Kun hän sitten saapui paikalle ja pöytä oli täynnä juuri niitä aineksia joita ei syö, luuli hän sinun ilkeilevän tahallasi. Parempi onni ensi kerralla, nyt kun tiedät paremmin. 🙂

Jos ruoka ei kelpaa sen voi jättää syömättä. Aikuisen ihmisen ruokkiminen ei ole mikään velvollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen muuten melkolailla kaikkiruokainen, mutta sieniä en ole oppinut syömään. No kuinka ollakaan, kun menin ensivisiitille appivanhempien luokse, niin siellä oli alkuruokana sienikeittoa. No sanoinko, etten tykkää sienistä? En tietenkään! Vaan söin keiton, vaikka pahaa teki. Sitten kun oltiin edetty ruokailussa pidemmälle, miehen siskon mies kertoi, että hänelle tarjottiin myös sienikeittoa ensivisiitillä ja hän ei pidä sienistä. Vasta siinä vaiheessa mieheni paljasti, että en minäkään pidä ja saatiin siitä hyvät naurut.

Kyllä sen verran pitää olla käytöstapoja että tuollaisessa tilanteessa syödään mitä tarjotaan eikä aleta nyrpistelemään.

Paitsi on pikkasen eri asia olla pitämättä jostain ruuasta kuin olla vegaani. Ei vegaanin voi olettaa syövän lihaa ja maitotuotteita vaan "käytöstapojen" takia.

Joskus ihmettelen tuota ehdottomuutta, jos ei ole kyseessä mikään allergia. Maailma tuskin kaatuu, jos joskus joustaa. Aina ei ehkä tiedä, että vieras on vegaani, niin onko silloin ihan mahdotonta joustaa? Vaan onko sitten pakko osoittaa mieltänsä? Sitähän voi sanoa, että olen vegaani enkä mielelläni syö eläinperäisiä tuotteita. Ja joillakin tuo vegaanina oleminen on ehkä muoti-ilmiö kuin vakaumus. Tätä mieltä on ainakin keittiöalalla oleva ystäväni. Liharuuat on hyi hyi, mutta sitten otetaan kuitenkin sitä kakkua, jossa on kermavaahtoa päällä. Ja se vegaaninen vaihtoehto jätetään syömättä.

Tuli ensimmäisenä mieleen, että poikasi on tärpännyt kun ei ole kertonut tyttöystävän olevan vegaani kelissäkinkö. Ehkä tämä tyttökin odotti tapaamista ja pääsemistä syömään anopin luo mutta saikin eteensä vain perunaa. Luulisi huokailun ja murjotuksen olevan pojan aikaan saamaa. Ei sillä, etteikö tuo tytön käytös vaikuta huonolta joka tapauksessa.

71 jatkaa: kirottu autocorrect!

Siis poika on töpännyt kun ei ole kertonut tytön olevan vegaani keliaakikko.

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa, vähän yritystä nyt! 0/5.

Ihan oli taiteen sääntöjen mukaan tehty kirjoitusvirhettä myöten. Välillä sitä vaan ihmettelee, mitä ihmiset näistä oikein saa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kasvissyöjäminiä, ei syö myöskään kalaa. Kun hän käy meillä, teen aina kasvisruokaa tai teemme ruokaa kaikki yhdessä. Pidän itsekin kasvisruuasta, vaikka sekasyöjä olenkin. Ei minun eikä muunkaan perheen elämä siitä pilalle mene, jos emme joka päivä syö lihaa. Enemmän siitä olisi vaivaa, että tekisin erikseen kasvisruokaa ja liharuokaa.

Olet ihana anoppi! Ja laitat taatusti hyvää ruokaa. Sinulla on itsetunto kohdallaan, kun et mene rikki miniän ruokavaliosta. Toivottavasti miniäsi ymmärtää arvostaa sitä, miten huomaavainen olet häntä kohtaan. Ja kasviruoka on oikeasti hyvää, sanon ihan sekasyöjänä ja anoppina :)

Vierailija kirjoitti:

Tee ens kerralla viljatonta vegesafkaa, kato ohje esim. netistä. Kysy vielä tarkemmin pojalta syökö esim. hunajaa tms.

Tai kysy pojalta kelpaako sille arvon fröökynälle kenties kaviaari.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaisia ne kaikki porvoolaiset minijät ovat.

Porvoolaisista anoppiloista puhumattakaan! 

Vierailija kirjoitti:

kuulimme, ettei hän oikein syö liharuokia (ei ollut vegaani, vaan asperger)

Nauroin tälle ihan katketakseni :D kiitos, anonyymi kommentoija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen muuten melkolailla kaikkiruokainen, mutta sieniä en ole oppinut syömään. No kuinka ollakaan, kun menin ensivisiitille appivanhempien luokse, niin siellä oli alkuruokana sienikeittoa. No sanoinko, etten tykkää sienistä? En tietenkään! Vaan söin keiton, vaikka pahaa teki. Sitten kun oltiin edetty ruokailussa pidemmälle, miehen siskon mies kertoi, että hänelle tarjottiin myös sienikeittoa ensivisiitillä ja hän ei pidä sienistä. Vasta siinä vaiheessa mieheni paljasti, että en minäkään pidä ja saatiin siitä hyvät naurut.

Kyllä sen verran pitää olla käytöstapoja että tuollaisessa tilanteessa syödään mitä tarjotaan eikä aleta nyrpistelemään.

Paitsi on pikkasen eri asia olla pitämättä jostain ruuasta kuin olla vegaani. Ei vegaanin voi olettaa syövän lihaa ja maitotuotteita vaan "käytöstapojen" takia.

Joskus ihmettelen tuota ehdottomuutta, jos ei ole kyseessä mikään allergia. Maailma tuskin kaatuu, jos joskus joustaa. Aina ei ehkä tiedä, että vieras on vegaani, niin onko silloin ihan mahdotonta joustaa? Vaan onko sitten pakko osoittaa mieltänsä? Sitähän voi sanoa, että olen vegaani enkä mielelläni syö eläinperäisiä tuotteita. Ja joillakin tuo vegaanina oleminen on ehkä muoti-ilmiö kuin vakaumus. Tätä mieltä on ainakin keittiöalalla oleva ystäväni. Liharuuat on hyi hyi, mutta sitten otetaan kuitenkin sitä kakkua, jossa on kermavaahtoa päällä. Ja se vegaaninen vaihtoehto jätetään syömättä.

Ihmettele pois, jos se on sinulle niin vierasta että ihmisillä on periaatteita joiden eteen ovat nähneet paljon vaivaa. Ei silloin tee mieli "joustaa", kun on tehty isoja muutoksia elämään jonkun asian eteen.

Ehkä sinulta on tuossa jälkimmäisessä tapauksessa mennyt vege ja vegaani sekaisin, tai ehkä tyypiltä itseltään. Moni kasvissyöjä ei tunne termejä ja luulee olevansa vegaani vaikka syö maitotuotteita, kananmunia ja hunajaa.

Vakaumukset voi myös aivan hyvin olla "muoti-ilmiöitä". Sellaista kutsutaan yleensä liikkeeksi tai aatteeksi, vähätellessä sitten muodiksi.

Vierailija kirjoitti:

71 jatkaa: kirottu autocorrect!

Siis poika on töpännyt kun ei ole kertonut tytön olevan vegaani keliaakikko.

Ei haittaa, kelissäkinkö on ihan yhtä helppo muistaa kuin keliaakikko ja itse asiassa kuvaa paremmin ongelmaa. (Joka on siis todellinen.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että miniä luuli poikasi kertoneen sinulle hänen oikean ruokavalionsa. Kun hän sitten saapui paikalle ja pöytä oli täynnä juuri niitä aineksia joita ei syö, luuli hän sinun ilkeilevän tahallasi. Parempi onni ensi kerralla, nyt kun tiedät paremmin. 🙂

Jos ruoka ei kelpaa sen voi jättää syömättä. Aikuisen ihmisen ruokkiminen ei ole mikään velvollisuus.

Niinhän hän jättikin? Vai sisältyykö siihen mielestäsi iloisen teeskenteleminen?

Minä en ymmärrä minkälainen ihminen tekee kasvissyöjän kylään tullessa kalaruokaa, vaikka ei tietäisikään toisen olevan vegaani. Onhan kala siinä mielessä kuitenkin eläimen lihaa.

Miniää pelottaa ja jännittää aina anopin tapaaminen, ja jos anoppi näin vielä osoittaa miniän vakaumuksen halveksuntaa, voi nuori tyttö mennä aika jumiin. En ihmettele.

Ne anopit, joihin on törmännyt, ovat olleet todella rasittavia tapauksia. Pitää miellyttää, hypätä se voltti, jos haluavat malliin ja uteliaita. Liian uteliaita. Hyvä kun eivät ole seksielämästä sentään kyselleet. Kaikesta muusta kyllä. Ei huvittanut pahemmin tavata ja kuunnella siihen päälle sättimistä.

Harvassa ovat tavalliset ja normaalit kohteliaat vanhemmat naiset, joiden kanssa oikeasti tulee juttuun. Ei sen nuoren tarvitse siinä mutkalle vääntyä vain, koska toinen on vanhempi kuin itse.

Vierailija kirjoitti:

Ne anopit, joihin on törmännyt, ovat olleet todella rasittavia tapauksia. Pitää miellyttää, hypätä se voltti, jos haluavat malliin ja uteliaita. Liian uteliaita. Hyvä kun eivät ole seksielämästä sentään kyselleet. Kaikesta muusta kyllä. Ei huvittanut pahemmin tavata ja kuunnella siihen päälle sättimistä.

Harvassa ovat tavalliset ja normaalit kohteliaat vanhemmat naiset, joiden kanssa oikeasti tulee juttuun. Ei sen nuoren tarvitse siinä mutkalle vääntyä vain, koska toinen on vanhempi kuin itse.

Kurjaa että sulla on ollut huono mäihä. Minulla aivan päinvastaiset kokemukset, kaikki anopit on olleet suorastaan liikuttavan kiitollisia että olen olemassa ja heidän poikansa kanssa, oikein silmät on loistaneet toivoa. Ovat itse suunnilleen hypänneet voltteja minun oloani helpottaakseen, kun olen tosi ujo. En siis mitenkään töykeä tai sulkeutunut, mutta kyllä sen minusta huomaa etten uudessa seurassa rentoudu ja vähän välillä uhkaa jäätääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kasvissyöjäminiä, ei syö myöskään kalaa. Kun hän käy meillä, teen aina kasvisruokaa tai teemme ruokaa kaikki yhdessä. Pidän itsekin kasvisruuasta, vaikka sekasyöjä olenkin. Ei minun eikä muunkaan perheen elämä siitä pilalle mene, jos emme joka päivä syö lihaa. Enemmän siitä olisi vaivaa, että tekisin erikseen kasvisruokaa ja liharuokaa.

Mikä vaiva siinä on jos tekee jonkin kasvislaatikon/padan tai salaatin liharuoan kylkeen, kun sitä lihaa ei kuitenkaan ilman lisuketta syödä? Siinä on sitten jokaiselle jotakin.

Miksi ihmeessä JOKAISELLA aterilla pitäisi tarjota lihaa?

Monella erikoisruokavaliota noudattavilla - oli sitten vapaaehtoista tai ei - voi mennä vatsa aika pahasti sekaisin, jos poikkeaa liikaa totutusta. Kaikkea laidasta ripuli tai vaikka viikon ummetus. Kivut päälle ja ilma suolessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kasvissyöjäminiä, ei syö myöskään kalaa. Kun hän käy meillä, teen aina kasvisruokaa tai teemme ruokaa kaikki yhdessä. Pidän itsekin kasvisruuasta, vaikka sekasyöjä olenkin. Ei minun eikä muunkaan perheen elämä siitä pilalle mene, jos emme joka päivä syö lihaa. Enemmän siitä olisi vaivaa, että tekisin erikseen kasvisruokaa ja liharuokaa.

Mikä vaiva siinä on jos tekee jonkin kasvislaatikon/padan tai salaatin liharuoan kylkeen, kun sitä lihaa ei kuitenkaan ilman lisuketta syödä? Siinä on sitten jokaiselle jotakin.

Miksi ihmeessä JOKAISELLA aterilla pitäisi tarjota lihaa?

No haitatakseen ilmastoa ja ympäristöä ja oman perheensä terveyttä maksimaalisesti, tietenkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne anopit, joihin on törmännyt, ovat olleet todella rasittavia tapauksia. Pitää miellyttää, hypätä se voltti, jos haluavat malliin ja uteliaita. Liian uteliaita. Hyvä kun eivät ole seksielämästä sentään kyselleet. Kaikesta muusta kyllä. Ei huvittanut pahemmin tavata ja kuunnella siihen päälle sättimistä.

Harvassa ovat tavalliset ja normaalit kohteliaat vanhemmat naiset, joiden kanssa oikeasti tulee juttuun. Ei sen nuoren tarvitse siinä mutkalle vääntyä vain, koska toinen on vanhempi kuin itse.

Kurjaa että sulla on ollut huono mäihä. Minulla aivan päinvastaiset kokemukset, kaikki anopit on olleet suorastaan liikuttavan kiitollisia että olen olemassa ja heidän poikansa kanssa, oikein silmät on loistaneet toivoa. Ovat itse suunnilleen hypänneet voltteja minun oloani helpottaakseen, kun olen tosi ujo. En siis mitenkään töykeä tai sulkeutunut, mutta kyllä sen minusta huomaa etten uudessa seurassa rentoudu ja vähän välillä uhkaa jäätääkin.

Onnittelut tuurista! Täällä päässä on todellakin annettu ymmärtää, että mikään ei riitä omalle kultapojulle. PS. Osallistu talkoisiin, mitä aina keksitään.