Nyrpeä minijäkokelas?
Onko ne kaikki?
Näpersi puhelinta ja huokaili. Joo olen varmaan tylsä.
Ei syö viljoja, lihaa, kalaa tai maitotuotteita. Kysyy pojaltani jatkuvasti joko lähdetään. Oli kovin näreissään kun minulla ei ollut kauramaitoa.
Harmittaa. Olin tehnyt pullaa ja ruuaksi kalaa, salaattia ja perunaa. Tyttö söi vain perunaa, koska salaatissa oli fetaa. Poika kertoi ettei syö lihaa, mutta jätti nuo muut mainitsematta.
Harmittaa kun odotin kovasti. Olen aina miettinyt millaista se sitten on kun poika löytää tyttöystävän. No tällaista sitten.
Kommentit (159)
Lopeta jo, et vain kertakaikkiaan osaa provoilla uskottavasti.
Ko "naisella" ei ole käytöstapoja. Ilmeisesti niitä hänelle ei ole koskaan opetettu.
Anna hänelle vielä mahdollisuus. Mutta jos hän mokaa senkin, niin käyttäydypäs joku kerta samoin häntä kohtaan. Et tervehdi, et hymyile, et tarjoile ruokia, huokailet ja teet merkitseviä katseita omaan mieheesi. Et puhu tai kysy oma-aloitteisesti mitään.
Joskus oon pohtinut, että olisi helpompaa kuulua itse niihin, joilla ei ole tapoja, koska ei tarvitsisi pohtia ja hieman loukkaantuakin jatkuvasti toisten tökeröstä käyttäytymisestä. Kaikista tökeröintä on, kun pitkänajan tuttu (esim hyvä koulukaveri) nippanappa moikkaa kaupassa. Harvinaisen pöllö olo, kun pysähdyt ja olet jo kysymässä kuulumisiä, niin toinen vetää ohi kovalla vauhdilla. Viimeisen muutaman v sisään ainakin 4 vanhaa koulukamua on mulle näin tehnyt. Oon päätelly, että varmaan asiaan on vaikuttanu se, että päällisin puolin elämäni vaikuttaan kaiketi aika unelmalta ainakin facen kautta, ja nämä ihmiset pelkäävät että alan kehumaan ja eivät siksi halua pysähtyä juttelemaan. Tai eivät halua kertoa omasta elämästään henkilölle, jonka kokevat menestyneen jotenkin paremmin. Totuus kuitenkin on, että aika onneton elämässäni olen 😕
Tarkoitit varmaan: nyrpejä minijä
Vierailija kirjoitti:
Ko "naisella" ei ole käytöstapoja. Ilmeisesti niitä hänelle ei ole koskaan opetettu.
Anna hänelle vielä mahdollisuus. Mutta jos hän mokaa senkin, niin käyttäydypäs joku kerta samoin häntä kohtaan. Et tervehdi, et hymyile, et tarjoile ruokia, huokailet ja teet merkitseviä katseita omaan mieheesi. Et puhu tai kysy oma-aloitteisesti mitään.
Joskus oon pohtinut, että olisi helpompaa kuulua itse niihin, joilla ei ole tapoja, koska ei tarvitsisi pohtia ja hieman loukkaantuakin jatkuvasti toisten tökeröstä käyttäytymisestä. Kaikista tökeröintä on, kun pitkänajan tuttu (esim hyvä koulukaveri) nippanappa moikkaa kaupassa. Harvinaisen pöllö olo, kun pysähdyt ja olet jo kysymässä kuulumisiä, niin toinen vetää ohi kovalla vauhdilla. Viimeisen muutaman v sisään ainakin 4 vanhaa koulukamua on mulle näin tehnyt. Oon päätelly, että varmaan asiaan on vaikuttanu se, että päällisin puolin elämäni vaikuttaan kaiketi aika unelmalta ainakin facen kautta, ja nämä ihmiset pelkäävät että alan kehumaan ja eivät siksi halua pysähtyä juttelemaan. Tai eivät halua kertoa omasta elämästään henkilölle, jonka kokevat menestyneen jotenkin paremmin. Totuus kuitenkin on, että aika onneton elämässäni olen 😕
Jos koulukaverit pakenee, ehkä olit kiusaaja - mahdollisesti tiedostamatta sitä itse. Ja miksi luulet, että he kokisivat sinun menestyneen elämässäsi heitä paremmin? Kuitenkin olet onneton, mutta rakennat facessa toisenlaista kuvaa itsestäsi. Eiköhän se jotenkin paista läpi.
Koulukaveruudet ovat monille ristiriitaista menneisyyttä, eikä niitä muistoja välttämättä halua elvytellä.
Kaikki miniät jossain vaiheessa yleensä kutsutaan anoppilaan. Sen yhden kerran voi olla vaikka päällään ja päättää että menenkö koskaan enää. Itsekään en hyväksy sitä että pitää aloittaa lihansyönti ettei anoppi loukkaantuisi. Ap, olisit pyytänyt miniäkokelaan mukaan keittiöön ja katsastamaan kanssasi mitä vegeherkkuja sinun kaapissa olevista aineksista saa. Siitä sitten voi jatkaa juttua ja kysellä vähän lisää vegefilosofiasta ja muusta. Ihmiset haluaa että heistä ja heidän mielipiteistään ollaan kiinnostuneita. Se ruuan syöminen kylässä on usein vain muodollisuus eikä syömättä jättämisestä pidä loukkaantua.
Minä olen pärjännyt vegaaniminiän kanssa ihan hyvin, kunhan muistan, että en tarjoa yhtään mitään. Mutta muistutan joka kerta siitä, miten miljardeja hyönteisiä tuhotaan vain siksi, että hän saisi soijalattensa. Miksi joku hyppyhäntäinen ei ole yhtä arvokas kuin kana?
Vierailija kirjoitti:
Olen omien kolmen aikuisen lapsen ja heidän kumppaneidensa kanssa ottanut sen linjan, että ovat semmoisia kuin ovat - ei ole minun asiani kummeksua tai paheksua.
Tämä on ainoa oikea lähtökohta. Varsinkin, mikäli tulevaisuudelta toivoo läheisiä välejä lastensa kumppaneihin. Ylipäätään toisten ihmisten paheksuminen kannattaa lopettaa kokonaan. Mitä hyötyä siitä on? Minä en voi esimerkiksi koskaan tietää tarkalleen, miksi joku käyttäytyy tai ei käyttäydy jollakin tietyllä tavalla.
N60 ja risat
En alkais tehdä mieleisiä ruokia. Meillä syödään just sitä mitä laitan. Jos on vegaani, niin syö lähteissään tai tuo tullessaan omat eväät. Just tuo nirsoilu ruokien suhteen ärsyttää vietävästi. Ihminen saa olla sellainen kun on, mutta en jaksa mitään yletöntä vääntämistä ja päänvaivaa mokomien juttujen takia.
Meillä miniäehdokkaat vaihtuu sen verran vilkkaasti, etten edes jaksa enää tutustua kaikkiin. Mutta ajattelen niin, ettei niitä minua varten valita vaan se on pojan asia millaisen tytön valitsee. Mutta mielistellä en ala, jos ei synkkaa ja toinen on ku hapankaali tai lapamato, kun tulee käymään.
Itseriittoisuuden huipentuma odottaa kauramaitoa jossain täysin tuntemattomassa paikassa.
Vegaanius on aate, jota ei kaikki jaa. Toisaalta tuskin miniä paistaa pihvit anopilleen. Talossa talon tavoilla.
Vierailija kirjoitti:
Itseriittoisuuden huipentuma odottaa kauramaitoa jossain täysin tuntemattomassa paikassa.
Vegaanius on aate, jota ei kaikki jaa. Toisaalta tuskin miniä paistaa pihvit anopilleen. Talossa talon tavoilla.
Tuo hokeminen "joko lähdetään" koko ajan on myös epäkohteliasta
Ei muuta kuin tiriseviä munuaisia uhoava sisäelinpannu pöytään, raavas pieraisu ja vihainen mulkaisu minijään päin. Ei sitä muulla tavoin tavoita vanhuutta omassa rauhassa. Harmonisia hetkiä sinulle, toivottavasti saat jatkossa ryystää hyvillä mielin kermakaffesi myrna-asetilta pulmupalasen läpi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pärjännyt vegaaniminiän kanssa ihan hyvin, kunhan muistan, että en tarjoa yhtään mitään. Mutta muistutan joka kerta siitä, miten miljardeja hyönteisiä tuhotaan vain siksi, että hän saisi soijalattensa. Miksi joku hyppyhäntäinen ei ole yhtä arvokas kuin kana?
Suuri osa soijasta käytetään eläinten rehuksi, eli aika ontuva vertaus. Vaikutat todella ärsyttävältä, sääliksi käy vegaaniminiää.
En ole kasvissyöjä eettisistä syistä vaan olen "pelkästään" nirso. Joitain muitakin ruokia vältän. Pääasiassa juon hanavettä, mehua välillä ja alkoholia en ikinä. Alusta alkaen appivanhempien luona syöminen on ollut kiusallista. Tyrkytetään juomia ja joudun sanomaan että haen vettä. Vaikutan myös nyrpeältä. En puhu, syön vähän ja valikoiden. Aivan kuin olisin pettynyt ruokatarjoiluihin. Oikeasti käytökseni johtuu sos tilanteiden pelosta, silloin ei uskalla syödä kovin paljon muiden nähden.
Se hyvä asia on että he tietävät etten tahallani ole tällainen.
Vierailija kirjoitti:
En alkais tehdä mieleisiä ruokia. Meillä syödään just sitä mitä laitan. Jos on vegaani, niin syö lähteissään tai tuo tullessaan omat eväät. Just tuo nirsoilu ruokien suhteen ärsyttää vietävästi. Ihminen saa olla sellainen kun on, mutta en jaksa mitään yletöntä vääntämistä ja päänvaivaa mokomien juttujen takia.
Meillä miniäehdokkaat vaihtuu sen verran vilkkaasti, etten edes jaksa enää tutustua kaikkiin. Mutta ajattelen niin, ettei niitä minua varten valita vaan se on pojan asia millaisen tytön valitsee. Mutta mielistellä en ala, jos ei synkkaa ja toinen on ku hapankaali tai lapamato, kun tulee käymään.
Onpa yllättävää, että teillä eivät pojat saa tyttöystäviä pidettyä, kun asennoitumisesi ja käytöksesi on tuo. Kumppani toki valitaan ensisijaisesti henkilökohtaisten ominaisuuksiensa takia, mutta jos kumppanin vanhemmat käyttäytyvät ikävästi (ei periaatteestakaan ota toisen ruokavaliota huomioon, ei viitsi edes tutustua), niin väkisinkin alkaa miettiä, onko nuo viat piilevinä kumppanissakin ja tulevat iän myötä paremmin esiin.
Ei syö viljoja mutta kauramaitoa olisi pitänyt olla?!?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen pärjännyt vegaaniminiän kanssa ihan hyvin, kunhan muistan, että en tarjoa yhtään mitään. Mutta muistutan joka kerta siitä, miten miljardeja hyönteisiä tuhotaan vain siksi, että hän saisi soijalattensa. Miksi joku hyppyhäntäinen ei ole yhtä arvokas kuin kana?
Suuri osa soijasta käytetään eläinten rehuksi, eli aika ontuva vertaus. Vaikutat todella ärsyttävältä, sääliksi käy vegaaniminiää.
Ai sinä oletat, että ihmisille menevä soija kasvatetaan jotenkin toisin kuin rehusoija? Että ruokakäyttöön tarkoitetun soijan pelloilla hätistellään hyönteisiä pois pienillä kärpäslätkillä varovaisesti huiskien, ettei vain mitään satu?
Yksikään vegaani ei ole osannut vielä kertoa, miksi hänellä on suurempi oikeus siihen soijaan kuin hyppyhäntäisillä!
Teit sitten kalaa vaikka tiesit ettei tyttö syö lihaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En alkais tehdä mieleisiä ruokia. Meillä syödään just sitä mitä laitan. Jos on vegaani, niin syö lähteissään tai tuo tullessaan omat eväät. Just tuo nirsoilu ruokien suhteen ärsyttää vietävästi. Ihminen saa olla sellainen kun on, mutta en jaksa mitään yletöntä vääntämistä ja päänvaivaa mokomien juttujen takia.
Meillä miniäehdokkaat vaihtuu sen verran vilkkaasti, etten edes jaksa enää tutustua kaikkiin. Mutta ajattelen niin, ettei niitä minua varten valita vaan se on pojan asia millaisen tytön valitsee. Mutta mielistellä en ala, jos ei synkkaa ja toinen on ku hapankaali tai lapamato, kun tulee käymään.
Onpa yllättävää, että teillä eivät pojat saa tyttöystäviä pidettyä, kun asennoitumisesi ja käytöksesi on tuo. Kumppani toki valitaan ensisijaisesti henkilökohtaisten ominaisuuksiensa takia, mutta jos kumppanin vanhemmat käyttäytyvät ikävästi (ei periaatteestakaan ota toisen ruokavaliota huomioon, ei viitsi edes tutustua), niin väkisinkin alkaa miettiä, onko nuo viat piilevinä kumppanissakin ja tulevat iän myötä paremmin esiin.
Ja päinvastoin: jos ei vegaaniminiä tajua tarjota sekasyöjäappivanhempikokelaille liharuokaa, niin se on selkeä osoitus siitä, että ei viitsitä edes tutustua ja ottaa muita huomioon. Silloin pojan kannattaa kahdesti miettiä, haluaako hän elää sellaisen puolison kanssa, jolle muut ovat pelkkä ongelma.
Mitä jos olisit kiinnostuneena kysellyt miniäehdokkaalta hänen ruokavalinnoistaan, kertonut olevasi kokematon niiden asioiden suhteen ja vaikka vielä kysynyt hyviä reseptivinkkejä. Hän saattoi luulla, että sinua ei kiinnosta ollenkaan. Tuollainen keskustelu olisi voinut toimia myös kanavana tutustumiseen. Eihän se tosin myöhäistä ole seuraavalla kerrallakaan.
Kuten joku jo kirjoitti, nuorena aikuisena on usein myös ehdoton idealistisuudessaan. Hyödynnä sinä elämänkokemuksen tuoma ihmissuhdeosaamisesi ja ole positiivisen kiinnostunut hänestä ihmisenä ja valinnoistaan nykypäivän ilmiönä. Ei se ota jos ei annakaan. Parhaassa tapauksessa huomaatte, että teiltä löytyy paljon yhteistäkin vaikka ruoka-ajattelussanne on ajan rattailla vaikutuksensa.
Onnea matkaan!