Lue keskustelun säännöt.
Vit uttaa toisten äitien neuvot vauvanhoitoon
27.01.2018 |
Meidän tapaus ei viihdy yksinään, ennen nukkumaanmenoa huutaa/känisee aina vähintään sen 2h,päiväunia nukutaan max 15min kerrallaan, kylässä huudetaan, kaupassa huudetaan, muuten vaan huudetaan. (Ja ennenkuin joku mamma tulee kysymään niin kyllä, allergia,refluksi ym suljettu pois).
Saan aivan naurettavia neuvoja toisilta äideitä, esim; pistät vaan vauvan sänkyyn nukkumaan kyllä se siihen tottuu / kyllä vauva viihtyy yksinään sitterissä/lattialla kun jätät vaan siihen ja huutelet ja juttelet sille mukavia / kyläilyt onnistuu kyllä kun käytte vaan ja näytät vauvalle että ei se ole sen ihmeellisempää.
Mitä helv... Siis ei siinä neuvomisessa mitään pahaa ole. MUTTA se että oletetaan että tämä ja tämä kyllä auttaa ja sitten ihmetellään miksei muka autakaan kun meilläkin auttoi.
Olen käynyt kyläilemässä, totutellut, yrittänyt kyllä kaikkeni. Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, ettei kaikki lapset ole samanlaisia? Pitäisi varmaan jonkun supermamman tulla päiväksi meille ja kokeilla noita "meillä ainakin on tyytyväinen lapsi kun tehdään näin!!!11" -konstejaan.
Pilkka osuu omaan nilkkaan viimestään siinä kohtaa kun tehdään lisää lapsia ja sitten sattuu kohdalle vähän hankalampi tapaus. Tarkoitan siis, että sokeakin näkee erot esim näiden äitien ja meidän lapsen välillä, meidän lapsemme on paljon vaativampi verrattuna heidän pienokaisiinsa.
Väkisinkin tulee sellainen huono äiti fiilis kun sitten ollaan suu ammollaan että ohhoh mites ei meidän perheen konstit auta teillä, on kyllä jotain kasvatuksessa pielessä, teetkö varmasti oikein jne.
Kommentit (128)
Jälleen yksi syy miksi en vaikka kolmen äiti olenkin mene mihkään mammakerhoihin. Ja ei. Meillä ei ole sikakalliita merkkivaatteita. Ne tuntuvat todella turhille vauvalle joka ei niistä tajua yhtään mitään xD
Ja nykyäidit ovat muutenkin aivan naurettavia mitä vauvaryhmää olen seurannut (mikä on suuri virhe minkä raskaushormonipäissäni tein et moiseen ryhmään liityin) -.-
Maalaisjärki puuttuu kokonaan.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis minkä ikäinen ja mitä se itkee?
Minä kyllä ihmettelen tätä herkkänahkaisuutta. Ennen asuttiin isoissa yhteisöissä, joissa kaikki naiset auttoivat, kokeneemmat äidit neuvoivat jne. Nykyään pitäisi aina pärjätä itse, neuvoja ei voi ottaa vastaan ja edes miettiä, voisiko tuo toimia jne.
Jotenkin jokainen haluaa tehdä samat virheet uudelleen. Individualismia pahimmillaan.
Ps. Niitä neuvojakin voi seuloa ja antaa mennä toisesta korvasta ulos, jos on ihan huuhaata. Hyvin harva pätee pahantahtoisuuttaan.
Miehen sisko oli lapsettomana ihan jumalaton pätijä. Hän huomautti joka asiasta, hänellä oli kommentteja jokaiseen tilanteeseen ja hän puuttui joka asiaan mitä lasten kanssa teimme tai emme tehneet hänen läsnä ollessa.
Sitten hän itse tuli raskaaksi, eikä voinutkaan vaikuttaa pahoinvointiin tai väsymykseen. Ei se ollutkaan niin helppoa. Ja kun vauva nyt heräilee lukuisia kertoja yössä eikä viihdy kuin viihdytettynä, sitä väkisin tulee miettineeksi että pitäisikö sanoa jotakin. Neuvoa vaikka että hei, etkö ole tajunnut pitää sille unikoulua?!
Pointti on, että toivon hänen oppineen, että kaikkeen ei itse voi vaikuttaa, ja että neuvot ja pätemiset sellaisessa tilanteessa tuntuu vain pahalta. Aika näyttää, ottiko hän tästä elämän koulusta (hah) opikseen.
Minua ei vituta toisten äitien neuvot, mutta lapsettomat sukulaiseni ajavat raivon partaalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen sisko oli lapsettomana ihan jumalaton pätijä. Hän huomautti joka asiasta, hänellä oli kommentteja jokaiseen tilanteeseen ja hän puuttui joka asiaan mitä lasten kanssa teimme tai emme tehneet hänen läsnä ollessa.
Sitten hän itse tuli raskaaksi, eikä voinutkaan vaikuttaa pahoinvointiin tai väsymykseen. Ei se ollutkaan niin helppoa. Ja kun vauva nyt heräilee lukuisia kertoja yössä eikä viihdy kuin viihdytettynä, sitä väkisin tulee miettineeksi että pitäisikö sanoa jotakin. Neuvoa vaikka että hei, etkö ole tajunnut pitää sille unikoulua?!
Pointti on, että toivon hänen oppineen, että kaikkeen ei itse voi vaikuttaa, ja että neuvot ja pätemiset sellaisessa tilanteessa tuntuu vain pahalta. Aika näyttää, ottiko hän tästä elämän koulusta (hah) opikseen.
Jep, minun siskoni ovat juuri tuollaisia.
Toinen mm akateemisten alojen asiantuntija, vaikkei ole itse opiskellut kuin peruskoulun ja senkin hikisesti.
Allergiaa se on kaikilla känisijöillä ollut. Lehmänmaito ei ole ihmiselle
Sitä ei sitten voi verikokein sulkea pois. Vain välttö-altistus kertoo totuuden.
Mua sitten tympii nämä ”allergia on suljettu pois” ja on imettävä ollut kaksi päivää käyttämättä kahvimaitoa tai on koitettu h.a korviketta.
4. Allergialapsen kokemuksella yksikään ei ole vinkunut turhaa ja yhdenkään vatsavaivat eivät maidottomalla tai maidottomalla, munattomalla ja soijattomalla tai viljattomalla ole jatkunut.
Äiti 4x1,5v imettänyt ja kaikki kivuttomiksi saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yksi syy muiden joukossa miksi minä en halua lapsia.
Jos oot raskaana saan neuvoja miten sun tulis olla raskaana. Mitään et saa syödä tai juoda saati liikkua koska voit vahingoittaa vauvaa.
Sektio on ehdoton no no. Koska muuten et ole oikea äiti. Kaikki oikeat äidit puskee alapäästään ulos lapset
Jos et ihmetä olet paska äiti ja lapsesta tulee monisairas
Sitten tulee niitä hyviä kasvatusvinkkejä koko lapsen elämän. Sinua arvostellaan teit niin tai näin.
Olen mieluummin jo valmiiksi itsekäs ja huono ihminen kun en tee lapsia
Sä otat tämän palstan vähän liian tosissasi. Ei tuollaisia oikeassa elämässä koskaan kuule, somen anonyymit keskustelupalstat nyt on AINA kärkeviä potenssiin kymmenen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ei vituta toisten äitien neuvot, mutta lapsettomat sukulaiseni ajavat raivon partaalle.
Meilläkin lapseton siskoni ajaa kyllä kirkkaasti etusijalle tässä neuvomisessa. Moittii myös selän takana lähes kaikkia tuntemiaan lapsiperheitä. Tietää kaikesta kaiken,oli sitten kyse vauvan unesta tai taaperon uhmaiästä. Hän kyllä pärjäisi ja tekisi kaiken oikein.
Ymmärtäisin jollain tavalla, jos edes työskentelisi neuvolatätinä tai lastentarhanopettajana, tai lukisi aiheesta muuten vain, mutta ei. Tieto on mutuilua ja peräisin milloin joltain tutulta tai vähemmän tutulta kaverilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen sisko oli lapsettomana ihan jumalaton pätijä. Hän huomautti joka asiasta, hänellä oli kommentteja jokaiseen tilanteeseen ja hän puuttui joka asiaan mitä lasten kanssa teimme tai emme tehneet hänen läsnä ollessa.
Sitten hän itse tuli raskaaksi, eikä voinutkaan vaikuttaa pahoinvointiin tai väsymykseen. Ei se ollutkaan niin helppoa. Ja kun vauva nyt heräilee lukuisia kertoja yössä eikä viihdy kuin viihdytettynä, sitä väkisin tulee miettineeksi että pitäisikö sanoa jotakin. Neuvoa vaikka että hei, etkö ole tajunnut pitää sille unikoulua?!
Pointti on, että toivon hänen oppineen, että kaikkeen ei itse voi vaikuttaa, ja että neuvot ja pätemiset sellaisessa tilanteessa tuntuu vain pahalta. Aika näyttää, ottiko hän tästä elämän koulusta (hah) opikseen.
Jep, minun siskoni ovat juuri tuollaisia.
Toinen mm akateemisten alojen asiantuntija, vaikkei ole itse opiskellut kuin peruskoulun ja senkin hikisesti.
;-)
Ei kuulkaa, ei noista tietyntyyppinen ihminen opi mitään, tai noh, korkeintaan kyseisen asian.
Pätijä on aina pätijä, vaikka voissa paistaisi. Kyse on tyhmyyden ja lapsellisuuden sekoituksesta, kyvyttömyydestä ymmärtää erilaisia olosuhteita ja oman erinomaisuuden ja viisauden harhaluulosta.
Minusta tehokkainta on sanoa ihan suoraan: kuule, sä et tiedä tästä asiasta yhtään mitään ja anteeksi vaan, mutta sun neuvot on typeriä, joten mitä jos lakkaisit pätemästä?
Juu, se toinen loukkaantuu. Mutta "better her than me!" eli jompi kumpihan siinä tilanteessa JOKA TAPAUKSESSA loukkaantuu, joko sinä (koska toinen besserwisseroi ja on tökerö) tai hän (koska sinä tukit hänen suunsa).
Mutta suorassa puheessa on sentään se pieni tsaanssi, että toinen ottaa opikseen ja vähän alkaa miettiä, millaisia neuvoja jakelee ja kannattaako niitä ylipäätään tuputtaa pyytämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kuitenkin useimmiten puhutaan, että vertaistuki on parasta elämän hankalissa tilanteissa. Teidän logiikalla sen pitäisi olla vain päähän taputtelua? Ei esim kokemusten jakamista siitä, mikä itsellä toimi?
Vierailija kirjoitti:
En mä usko että kukaan kiusallaan yrittää auttaa..
Koitat nyt itse jaksaa. Näitä äkiseviä lapsia on maailma täynnä, et ole yksin.
Pääasia että saadaan kasvatettua niistä järkeviä nuoria ja aikuisia, millään muulla ei ole mitään väliä.
Kenenkään luonne ei ole sun syy tai lapsen syy.
Te olette te, sinä oot sinä ja hän on hän.
Hyvin sä vedät!!!
Hahahahahaha... joo, juurikin tuohon pätijä aina vetoaa, että hänhän vain tarkoittaa HYVÄÄ.
Ja sitten hän uhriutuu, kun hänen hyviä ja "viisaita" neuvojaan ei kiitollisina oteta vastaan ja noudateta ;-)
No joo. Ei niitä neuvoja tietenkään yleensä pahantahtoisesti anneta, mutta pyytämättä neuvojen tyrkyttäminen on osoitus sosiaalisten kykyjen heikkoudesta.
Ja varsinkin se on osoitus ylenkatseesta. Luuletko sinä, joka neuvot muita pyytämättä, että se neuvojen kohde on idiootti, ei tunne yhtään lastenkasvatusta ja hoitoa?
Eiköhän lähtökohtaisesti aikuiset, älykkäät ihmiset ole ihan itse miettineet jo viikkokausia sitä omaa ongelmaansa eri puolilta ja hakeneet siitä tietoa.
MITEN KUVITTELET, ETTÄ JUURI SINÄ, KAIKKIA OLOSUHTEITA LAINKAAN TUNTEMATTA, OSAISIT VARTISSA RATKAISTA ASIAN PAREMMIN KUIN SE ÄITI, JOKA ON OMAN LAPSENSA PARAS ASIANTUNTIJA JA MIETTINYT ONGELMAANSA PALJON, PALJON PIDEMPÄÄN?
Sori versaali, mutta kun tuo on se täysin olennainen kysymys, joka jokaisen neuvojan pitäisi miettiä aina, ennen kuin alkaa neuvoa pyytämättä.
Usein neuvojen tyrkyttämisen motiivina on paitsi päteä ja kuulla omaa sulosointuista ääntä, myös perusluonne, että kaikki pitää työstää heti pois käsistä. Neuvojalla on yleensä harhaluulo, että asiat ovat ratkaistavissa ja hän jopa ahdistuu ja loukkaantuu siitä, että noin ei ehkä olekaan tai joku ei uskokaan neuvoihisi.
Ihan eri asia on tietysti jos toinen kysyy neuvoa. Silloin voit kertoa omat tietosi ja kokemuksesi, mutta muista silloinkin, että se, mikä toimii yhdellä lapsella ei välttämättä toimi toisella, vaan voi jopa pahentaa asiaa. Ja neuvojen kohde on ehkä jo kokeillut asiaa, joten ei kannata alkaa inttää (kuten tuo neljän allergialapsen äiti tässä ketjussa inttää).
Hyvä strategia on sanoa vaikkapa, että "voi, tuo on raskasta, luinkin hiljattain aiheesta hyvän lehtiartikkelin" tai "hui, muistan tuon vaiheen, mun kuopuksella oli ihan samaa". Sillä ilmaiset, että olet ainakin jossakin määrin perehtynyt aiheeseen ja silloin toisella on mahdollisuus kysyä, mitä olet lukenut tai miten ratkaisit ongelman oman lapsesi kohdalla - JOS HÄN HALUAA.
Muistakaa: kaikki valitukset eivät ole neuvon kysymistä, vaan empatian ja lohdun hakemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen sisko oli lapsettomana ihan jumalaton pätijä. Hän huomautti joka asiasta, hänellä oli kommentteja jokaiseen tilanteeseen ja hän puuttui joka asiaan mitä lasten kanssa teimme tai emme tehneet hänen läsnä ollessa.
Sitten hän itse tuli raskaaksi, eikä voinutkaan vaikuttaa pahoinvointiin tai väsymykseen. Ei se ollutkaan niin helppoa. Ja kun vauva nyt heräilee lukuisia kertoja yössä eikä viihdy kuin viihdytettynä, sitä väkisin tulee miettineeksi että pitäisikö sanoa jotakin. Neuvoa vaikka että hei, etkö ole tajunnut pitää sille unikoulua?!
Pointti on, että toivon hänen oppineen, että kaikkeen ei itse voi vaikuttaa, ja että neuvot ja pätemiset sellaisessa tilanteessa tuntuu vain pahalta. Aika näyttää, ottiko hän tästä elämän koulusta (hah) opikseen.
Jep, minun siskoni ovat juuri tuollaisia.
Toinen mm akateemisten alojen asiantuntija, vaikkei ole itse opiskellut kuin peruskoulun ja senkin hikisesti.
;-)
Ei kuulkaa, ei noista tietyntyyppinen ihminen opi mitään, tai noh, korkeintaan kyseisen asian.
Pätijä on aina pätijä, vaikka voissa paistaisi. Kyse on tyhmyyden ja lapsellisuuden sekoituksesta, kyvyttömyydestä ymmärtää erilaisia olosuhteita ja oman erinomaisuuden ja viisauden harhaluulosta.
Minusta tehokkainta on sanoa ihan suoraan: kuule, sä et tiedä tästä asiasta yhtään mitään ja anteeksi vaan, mutta sun neuvot on typeriä, joten mitä jos lakkaisit pätemästä?
Juu, se toinen loukkaantuu. Mutta "better her than me!" eli jompi kumpihan siinä tilanteessa JOKA TAPAUKSESSA loukkaantuu, joko sinä (koska toinen besserwisseroi ja on tökerö) tai hän (koska sinä tukit hänen suunsa).
Mutta suorassa puheessa on sentään se pieni tsaanssi, että toinen ottaa opikseen ja vähän alkaa miettiä, millaisia neuvoja jakelee ja kannattaako niitä ylipäätään tuputtaa pyytämättä.
Minun lapseton siskoni hermostui ja suuttui verisesti, kun veljeni vaimo (jolla teinitytär edellisestä liitosta) kehtasi sanoa, että kyllä hän tietää paremmin, koska on jo ennestään äiti. Siskoni jakeli auliisti pähkähulluja neuvojaan veljenpojan hoidosta...
Terveen vauvan pitäminen tyytyväisenä ei ole mitään rakettitiedettä. Syliä, ruokaa, puhdas vaippa, unta, seurustelua. Temperamenttieroja vauvoissa tottakai on, joku vaatii että tarpeisiin vastataan nanosekunnissa, toinen köllöttelee pitkiäkin aikoja tyytyväisenä, nukahtaa helposti jne.
Mutta jos vauva ei ole kipeä, ja nämä perustarpeet vauvan temperamentin mukaan tyydyttää, vauva ei itke koko ajan. Se on hyvä muistaa, vaikka on väsyneenä ja omaa aikaa kaipaavana helppo mennä sen taakse, että vauva on hankala.
Vierailija kirjoitti:
Ja kuitenkin useimmiten puhutaan, että vertaistuki on parasta elämän hankalissa tilanteissa. Teidän logiikalla sen pitäisi olla vain päähän taputtelua? Ei esim kokemusten jakamista siitä, mikä itsellä toimi?
Missaat kaksi asiaa vertaistuessa.
A) sitä antaa vertainen vertaiselleen. Ei besserwisser idiootille, tällä asenteella.
B) se on tukea, voimaannuttamista. Ei lyttäämistä ja vähättelyä.
Vierailija kirjoitti:
Ja kuitenkin useimmiten puhutaan, että vertaistuki on parasta elämän hankalissa tilanteissa. Teidän logiikalla sen pitäisi olla vain päähän taputtelua? Ei esim kokemusten jakamista siitä, mikä itsellä toimi?
Sääliminen ja voivottelu eivät oikeasti ratkaise sitä pahaa mieltä. Moni luulee haluavansa sellaista, mutta tosiasiassa ihmiset kaipaavat keinoja ja ratkaisuja. Jos on itkuinen vauva, aika moni on valmis kokeilemaan ihan mitä vaan järkevää.
Siksi vertaistuki toimii. Mutta kyllä sen epätoivoisenkin pitää olla valmis kuuntelemaan ja miettimään voisiko tuo toimia meilläkin. Eikä heti heittää defessejä päälle. Toki isoja eroja on siinä, miten asiat esittää.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Noinhan se on, ihmisillä on vähän taipumus ottaa omat olosuhteensa ikäänkuin universaaleina ja luulla, että asiat ovat kaikilla samoin kuin heillä.
Ja sekin on aika inhimillistä, että hyvää tuuria pidetään omana aikaansaannoksena. Harva kiittää hyvää tuuria siitä hyvästä, mitä on elämässään saanut, mieluummin kiitellään itseä ja omia taitoja.
Jos lapsi on perusluonteeltaan rauhallinen ja kiltti, se on "äidin hyvien kasvattajantaitojen aikaansaannosta".
Jos perhe on saanut ison perinnön ja vanhemmat saaneet omista kodeistaan hyvän alun työuralleen asumalla hyvässä koulupiirissä, saamalla vanhemmiltaan rahaa opintoihin ja harrastuksiin ja isipapan hyvävelisuhteilla työpaikan - niin ei, ei se ole tuurista kiinni, vaan "ihan oman ahkeruuden ja viisaiden valintojen tulosta"....
LISÄKSI aika inhimillistä - mutta tosiaan aika ärsyttävää - on sekin, että ihmiset eivät oikein vaistoa sitä, koska heiltä kaivataan neuvoja ja koska empatiaa.
Se nimittäin ei ole sama asia.
Jos joku valittaa väsymystään ja takertuvaa lasta, kaipaako hän idioottimaisia, itsestäänselviä neuvoja tyyliin "anna lapsen huutaa"?
No ei, vaan myötätuntoa. "Voi ei, en osaa oikein edes kuvitella, miltä tuo tuntuu, kun meillä onneksi lapsi viihtyy hetken itsekseenkin. On varmaan tosi raskasta tuo, miten jaksatkin!"
Tai vaikka kysymyksen: "Tuo on varmaan raskasta. Mahtaisiko hän tyytyä siihen, jos hakisin vaikka huomenna hänet vaunukävelylle tunniksi, että saisit levätä sen ajan?" (En tiedä, nukkuuko lapsesi vaunulenkillä?)
Olet aivan oikeassa siinä, että lapset ovat jo syntyjään erilaisia. Jos kiinnostaa, niin Liisa Keltinkangas-Järvinen on kirjoittanut temperamenttisista lapsista ja siitä, miten eri perusluonteisten lasten tarpeisiin voi vastata.
Jaa a, ei se perintö tai ne vanhemmat kuitenkaan opiskele sen ihmisen puolesta. Sitten joku nuoresta saakka päihteiden suurkäyttäjä tulee pätemään miten tuurilla hän on saanut kaiken.. Joo o, ja ihan ihan huonoa tuuria eikä mitenkään omaa valintaa tarttua pulloon ja jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuitenkin useimmiten puhutaan, että vertaistuki on parasta elämän hankalissa tilanteissa. Teidän logiikalla sen pitäisi olla vain päähän taputtelua? Ei esim kokemusten jakamista siitä, mikä itsellä toimi?
Missaat kaksi asiaa vertaistuessa.
A) sitä antaa vertainen vertaiselleen. Ei besserwisser idiootille, tällä asenteella.
B) se on tukea, voimaannuttamista. Ei lyttäämistä ja vähättelyä.
En missaa, tiedän kyllä mitä on vertaistuki. Ja kuka olisi parempaa vertaistukea väsyneelle vauvan äidille kuin toinen ainakin lähiaikoina vauvan äitinä ollut?
En minä sano, että lytätään ja vähätellään. Vaan kerrotaan niitä omia kokemuksia. Tämä toimi meillä tilanteessa X, voisiko siitä olla sinullekin iloa. Ei se ole väheksyntää.
Empatialle on paikkansa, mutta ei jatkuva sääliminen vailla ratkaisukeskeisyyttä ole tavoiteltavaa sekään.
Kahden vaativan vauvan ja kahden helpon äitinä voin kyllä sanoa, että kyllä itsellä on ollut lukuisia kikkoja, joiden avulla vaativienkin vauvojen kanssa elämä on sujunut helpommin. Ei heistä helppojen veroisia ole tullut, mutta on kuitenkin jotain tolkkua tullut elämään. Mutta en neuvo, älä pelkää.