Onko nämä pakkoajatuksia
Hei!
Vauvani synnyttyä minulla on alkanut ilmetä ahdistavia ajatuksia :( Minulla on aiemmin ollut pakkoajatuksia (myös raskausaikana), joten mietin että ovatko nämäkin nyt niitä. Alkoivat aikalailla heti synnytyksen jälkeen.
Pelkään kiinnostuvani väärällä tavalla lapsestani, muuttuvani pedofiiliksi tms. En siis missään tapauksessa ole seksuaalisesti kiinnostunut lapsestani, hän on minulle todella rakas. Pelkoni ilmenee esimerkiksi siten, että minulle tulee ns. ”yllyke” pussata lastani sopimattomalla tavalla. Kyseessä ei ole mikään oikea ”halu”, vaan päähän tunkeutuva ”käsky” tai ihan vain ajatus. En tietenkään ole tehnyt näin, ahdistun vaan ajatuksesta joka kerta suunnattomasti.
Toinen on, kun vauvani ääntelee, mieleeni tulee jostain syystä pornotähden ääntelyt. Kuulostaa ihan hullulta ja sairaalta, mutta on sitäkin ahdistavampaa :( Epäilen jatkuvasti itseäni ”katsoitko lastasi nyt sairaalla tavalla” tai ”kun ajattelit hänen olevan söpö, tarkoititko että sairaalla tavalla” jne.
Saan tällaisia seksuaalisia ajatuksia myös muusta kuin lapsestani. Kun kuulen jonkun sanan, saatan mielessäni pakonomaisesti yhdistää sen johonkin seksuaaliseen asiaan tai muuttaa sen jotenkin seksuaaliseksi. Esim. kun kuulen sanan ”tuudittaa”, saatan mielessäni ajatella sanaa ”tyydyttää”. Todella outoa ja ahdistavaa.
Eli pakkoajatuksia (sekoamisen pelko, sairauden pelko) minulla on ollut aiemminkin mutta ei mitään tällaista seksuaaliseen viittaavaa. Tämä on ehdottomasti ahdistavin muoto koska liittyy pääasiassa lapseeni :( Koko ajan on sellainen olo, kuin olisin jotenkin kieroutunut tai hullu.
Löytyykö kokemuksia tällaisesta? Mikä tähän auttaa?:( mieluummin kuolisin kuin olisin pedofiili tai vahingoittaisin ketään :(
Itselleni on tullut tuollaisia ajatuksia jo pienestä pitäen, mm (maailman rakkainta) pikkusiskoa kohtaan, myöhemmin juurikin lapsia kohtaan ym. Olen aina tiedostanut ne vain ajatuksiksi joita en koskaan toteuta. Luonteeltaan olen melko syvällisesti ajatteleva, todella empaattinen ihminen. Kun tuollainen sairas ajatus tulee mieleeni, leikittelen sillä ikäänkuin siinä ahdistuksen rajamaastossa, kunnes alkaa ahdistaa ja lopetan. Tiedän. Kuulostaa sairaalta.
Olen myös kiinnostunut esim rikosdokkareista mm. kaikki murhamysteerit (paitsi jos niissä tehdään lapsille pahaa, en voi katsoa). Ehkä se sisäinen kauhistelu niisstä tekee kiinnostavan, kun tietää ettei itse koskaan voisi tehdä kenellekään mitään pahaa.