Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä "ylempää" keskiluokkaa
121212
26.01.2018 |
Olen ollut sikäli onnekas että olen 31-vuotiaaksi mennessä saanut kokea erilaisiin sosiaaliluokkiin kuulumisen. Muutin itänaapurista nuorena, asuin pienellä paikkakunnalla, sain hyvän työn pk-seudulta ja lopulta 30v rajapyykin täyttyessä kultalusikan suuhuni.
Yksi sosiaaliluokka jota en tajua on suomalainen "ylempi" keskiluokka. Käytännössä asiantuntijatyössä oleva, akateemisesti koulutettu pari on keskiluokkaa joka kykenee ostamaan vähän parempaa ja välillä luksusta, mutta ei oikeasti parasta eikä säännöllistä luksusta.
Kämppä on melkein arvoalueella, tontti melkein meren rannalla, lomalla hotelli on melkein huipputasoa, töissäkin ollaan melkein ylimmässä johdossa tai ylimmässä johdossa melkein isossa organisaatiossa. Käytännössä töissä käydään 8 tuntia päivässä, maksellaan asuntovelkaa pois ja kuskataan Minna-Petteriä kouluun.
Sitten valkaistaan pikkurouvan hampaat, laitetaan joku Zaran kolttu päälle, tilataan pullo keskitaso+ valkkaria ja poseerataan melkein tasokkaan ravintolan pöydässä ihaillen ja kadehtien sitä porukan naista joka oikeasti asuu ulkomailla oikeasti rikkaan miehensä kanssa.
Puheenaiheina on matkailu, kulttuuri ja ruoka. Sivistyssanoja käytetään mutta keskustelun taso on kevyttä small talkkia, jota minkä tahansa aihealueen tuntija pitäisi lähinnä myötähäpeää tuottavana. Tärkeintä on näyttää ja kuulostaa sivistyneeltä, substanssilla ei niinkään väliä.
Ja tämä melkein-elämä on naisten unelmaa. Keskiluokkaista arkea jossa saadaan välillä feikata että oltaisiin "seurapiireissä". Koko elämä pyörii niiden muutamien luksushetkien ympärillä.
Samanaikaisesti oikeasti varakkaat syövät 1 000 euron illallisen Savoyssa, poistuvat 80k euron käteisellä ostetulla autolla 600m2 merenrantatalolleen, eivätkä takuulla postaa ainuttakaan kuvaa Instaan tai Faceen.
Ymmärrän "köyhiä" ja "rikkaita". Suomalainen keskiluokka, ja erityisesti "ylempi" sellainen, on jäänyt minulle mysteeriksi. Auttaisiko joku tajuamaan? Kiitos.
Kommentit (218)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa jotkut käyttää vieläkin noita nyt jo vähän arkaaisia määritelmiä siitä mikä on yläluokkaa. Nuo piti paikkaansa ehkä joskus 50-luvulla, mutta nykyään on järkevämpää jakaa yläluokka kahteen osaan: Eliitti, ja aristokratia.
Joku italian rikas nuori paroni joka on perinyt suvulta 50 miljoonaa kuuluu aristokratiaan, mutta kimi räikkönen kuuluu eliittiin 100 miljoonan omaisuudellaan. Aristokratiaan kuulumisella ei ole nykyään enää mitään meriittiä niiden omien pienten piiriensä ulkopuolella, ja ehdottomasti suurin osa yrityksistä on kiinnostuneempi siitä että kummalla asiakkaalla on enemmän paalua tilillä. Eli jos tuo paroni ja kimi menee hienoon ravintolaan mutta tarjolla on vain yksi pöytä, niin sen paronin tittelillä pyyhitään pöytä ja kimi päästetään syömään.
Se on nykyaikaa.
Alku oli hyvä kuvaus asioista, mutta miten ihmeessä ravintolaa kiinnostaisi kummalla on enemmän rahaa tilillään, jos sitä on 50 vs 100 miljoonaa?! Sitä en allekirjoita. Jos Kimi on in ja vetää paikkaan muita asiakkaita käymään, se on syy, ei mikään rahan määrä :D (anteeksi epähienotunteinen naureskeluni!)
t.kristallikissa
Kimillä on yksinkertaisesti varaa maksaa enemmän, ja sitä yleensä käytetään ratkaisukeinona heidän piireissään jos molemmat haluaa jotain yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas tyhmälle keskiluokkaiselle, mitä ovat ne henkiset arvot ja se hienompi sivistys, joka saavutetaan vain syntymällä oikeaan perheeseen. Esimerkiksi brittiprinssit ja Paris Hilton, ovatko he hyviä esimerkkejä näistä jaloista henkisistä arvoista.
Osaako kukaan nyt vastata? Koko ajan puhutaan jostain mystisistä henkisistä arvoista, mutta mitä niillä tarkoitetaan? Kokoomuslaisuutta, vaapaamuurariutta vai jotain muuta?
Tyypillisesti henkisillä arvoilla tarkoitetaan esim. sitä, että koulutusta arvostetaan. Raha ei ole ollenkaan niin tärkeää kuin koulutus, kunhan raha riittää jokapäiväiseen elämiseen. Ns. korkeakulttuuria arvostetaan. Kotona luetaan kirjoja, kuunnellaan klassista musiikkia tai ainakin jazzia. Teatterissa ja oopperassa käyminen ei ole jotenkin ihmeellistä, vaan ihan normaalia, jos asuinpaikka antaa siihen mahdollisuuden. Hyvin usein lapset käyvät soittotunneilla musiikkiopistossa tai vastaavassa.
Puhetyyli on jotenkin erilainen. Vaikka ei välttämättä puhuta kirjakieltä, niin selviä virheitä (tyyliin "alkaa satamaan" ennen kuin Kielitoimisto hyväksyi sen) vältetään ja myös lapsia korjataan, jos he sanovat näin. Alatyyliä tai kirosanoja ei puheessa juuri esiinny.
Noudatetaan hyviä käytöstapoja ja myös lapsilta vaaditaan niitä pienestä pitäen.
Yllä kerrottu kuvaa hyvin myös omaa lapsuuttani. Taloudellisesti olimme kyllä lähellä alaluokkaa (esim. kuusihenkinen perheeni asui vuokrakolmiossa suurimman osan lapsuuttani), mutta kultturisesti ylempäänkeskiluokkaa. Minulla ei ollut mitään vaikeuksia sulautua joukkoon, kun lähdin yliopistoon opiskelemaan toisin kuin monet duunariperheistä lähtöisin olevat ovat kertoneet.
Eli tavallaan kasvatetaan tiettyyn muottiin. Kielen ja käytöstavat ymmärrän, mutta esimerkiksi musiikkimaun ja viihdekulutuksen rajaamista en ymmärrä paitsi siinä tarkoituksessa, että nämä ovat juuri niitä ulkoisia merkkejä, joilla voi erottautua rahvaasta. Ehkä sille on tarvetta, mutta eihän se nyt mitenkään hyveellistä ole.
Ihminen omaksuu oman sosiaalisen ryhmänsä maun ja tyylin ihan samalla tavalla kuin käytöstavat tai puhetyylinkin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas tyhmälle keskiluokkaiselle, mitä ovat ne henkiset arvot ja se hienompi sivistys, joka saavutetaan vain syntymällä oikeaan perheeseen. Esimerkiksi brittiprinssit ja Paris Hilton, ovatko he hyviä esimerkkejä näistä jaloista henkisistä arvoista.
Osaako kukaan nyt vastata? Koko ajan puhutaan jostain mystisistä henkisistä arvoista, mutta mitä niillä tarkoitetaan? Kokoomuslaisuutta, vaapaamuurariutta vai jotain muuta?
Tyypillisesti henkisillä arvoilla tarkoitetaan esim. sitä, että koulutusta arvostetaan. Raha ei ole ollenkaan niin tärkeää kuin koulutus, kunhan raha riittää jokapäiväiseen elämiseen. Ns. korkeakulttuuria arvostetaan. Kotona luetaan kirjoja, kuunnellaan klassista musiikkia tai ainakin jazzia. Teatterissa ja oopperassa käyminen ei ole jotenkin ihmeellistä, vaan ihan normaalia, jos asuinpaikka antaa siihen mahdollisuuden. Hyvin usein lapset käyvät soittotunneilla musiikkiopistossa tai vastaavassa.
Puhetyyli on jotenkin erilainen. Vaikka ei välttämättä puhuta kirjakieltä, niin selviä virheitä (tyyliin "alkaa satamaan" ennen kuin Kielitoimisto hyväksyi sen) vältetään ja myös lapsia korjataan, jos he sanovat näin. Alatyyliä tai kirosanoja ei puheessa juuri esiinny.
Noudatetaan hyviä käytöstapoja ja myös lapsilta vaaditaan niitä pienestä pitäen.
Yllä kerrottu kuvaa hyvin myös omaa lapsuuttani. Taloudellisesti olimme kyllä lähellä alaluokkaa (esim. kuusihenkinen perheeni asui vuokrakolmiossa suurimman osan lapsuuttani), mutta kultturisesti ylempäänkeskiluokkaa. Minulla ei ollut mitään vaikeuksia sulautua joukkoon, kun lähdin yliopistoon opiskelemaan toisin kuin monet duunariperheistä lähtöisin olevat ovat kertoneet.
Eli tavallaan kasvatetaan tiettyyn muottiin. Kielen ja käytöstavat ymmärrän, mutta esimerkiksi musiikkimaun ja viihdekulutuksen rajaamista en ymmärrä paitsi siinä tarkoituksessa, että nämä ovat juuri niitä ulkoisia merkkejä, joilla voi erottautua rahvaasta. Ehkä sille on tarvetta, mutta eihän se nyt mitenkään hyveellistä ole.
Ei tässä ole kysymys siitä, että pyrittäisiin erottautumaan rahvaasta, vaan vain kotoa periytyvästä musiikki- ja viihdemausta. Kun on pienestä pitäen kuunnellut klassista musiikkia, siitä on oppinut pitämään. Niinpä sitä kuuntelee omassakin kodissaan ja puolestaan lapsetkin kasvavat siihen. Kun omat lapseni olivat pieniä, niin kodissamme oli kokonaista 3 kevyen musiikin CD-levyä. Klassisen musiikin levyjä oli ainakin 200, ja klassinen musiikki soi kotona joka ainoa päivä (tämä oli aikaa, kun musiikkia ei vielä pystynyt kuuntelemaan helposti ja edullisesti netin kautta). Niinpä lapsemmekin oppivat pitämään siitä.
Emme me tarkoituksella rajoittaneet lastemme kevyen musiikin kuuntelua. Kevyttä musiikia ei vain juuri kuulunut kotonamme, koska me vanhemmat emme pidä siitä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Tällä tavalla musiikkimaku helposti periytyy. Todennäköisesti tämä jatkuu myös omien lastemme kodissa sitten, kun heillä on omia lapsia.
96
Itse olen oikein tyytyväinen ylemmän keskiluokan rooliini. Vaikka kuluttajana olen vaatimaton, ja lounastan kympin ravintoloissa, niin oman yritykseni vuosien aikana tuoma taloudellinen riippumattomuus on erittäin iso juttu minulle. Toisaalta sukunimi on tavallinen suomalainen, joten tähän vanhan rahan ihailtuun eliittiin ei ole pääsyä. Voin siis olla tyytyväinen, että olen saanut kaiken sen, mitä luokkaretkellä on saatavissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas tyhmälle keskiluokkaiselle, mitä ovat ne henkiset arvot ja se hienompi sivistys, joka saavutetaan vain syntymällä oikeaan perheeseen. Esimerkiksi brittiprinssit ja Paris Hilton, ovatko he hyviä esimerkkejä näistä jaloista henkisistä arvoista.
Osaako kukaan nyt vastata? Koko ajan puhutaan jostain mystisistä henkisistä arvoista, mutta mitä niillä tarkoitetaan? Kokoomuslaisuutta, vaapaamuurariutta vai jotain muuta?
Tyypillisesti henkisillä arvoilla tarkoitetaan esim. sitä, että koulutusta arvostetaan. Raha ei ole ollenkaan niin tärkeää kuin koulutus, kunhan raha riittää jokapäiväiseen elämiseen. Ns. korkeakulttuuria arvostetaan. Kotona luetaan kirjoja, kuunnellaan klassista musiikkia tai ainakin jazzia. Teatterissa ja oopperassa käyminen ei ole jotenkin ihmeellistä, vaan ihan normaalia, jos asuinpaikka antaa siihen mahdollisuuden. Hyvin usein lapset käyvät soittotunneilla musiikkiopistossa tai vastaavassa.
Puhetyyli on jotenkin erilainen. Vaikka ei välttämättä puhuta kirjakieltä, niin selviä virheitä (tyyliin "alkaa satamaan" ennen kuin Kielitoimisto hyväksyi sen) vältetään ja myös lapsia korjataan, jos he sanovat näin. Alatyyliä tai kirosanoja ei puheessa juuri esiinny.
Noudatetaan hyviä käytöstapoja ja myös lapsilta vaaditaan niitä pienestä pitäen.
Yllä kerrottu kuvaa hyvin myös omaa lapsuuttani. Taloudellisesti olimme kyllä lähellä alaluokkaa (esim. kuusihenkinen perheeni asui vuokrakolmiossa suurimman osan lapsuuttani), mutta kultturisesti ylempäänkeskiluokkaa. Minulla ei ollut mitään vaikeuksia sulautua joukkoon, kun lähdin yliopistoon opiskelemaan toisin kuin monet duunariperheistä lähtöisin olevat ovat kertoneet.
Mistä muuten musiikkityylien arvoerot tunnistaa?
Onko klassinen jazzia parempaa, koska itse musiikki on erilaista (improvisointihan ei kuulu suunnitelmallisen yläluokkaisen pirtaan, vaan työukkojen elämähän se on haihattelua)?
Vai koska kuuntelijat ovat erilaisia (jazz-keikalla pukeudutaan huonosti ja heilutetaan jalkaa eläimellisesti, ja vieläpä väärillä tahdin osilla)?
Vai koska tekijät ovat erilaisia (jazz on kurjien neekeriorjien ja -huorien musiikkia, klassinen periytyy mukavasti hovien soittolistoilta)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
yläluokka - samoja piirteitä kuin ylemmässä keskiluokassa, mutta sukutausta erottaa. Ovat esim. aatelissukua tms.
Monella aatelissukuun kuuluvalla ei ole suuria suvun perintöjä eikä edes ylempää koulutusta.
Nämä pankkitädit ja puotipuksut kuuluvat alempaan keskiluokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa jotkut käyttää vieläkin noita nyt jo vähän arkaaisia määritelmiä siitä mikä on yläluokkaa. Nuo piti paikkaansa ehkä joskus 50-luvulla, mutta nykyään on järkevämpää jakaa yläluokka kahteen osaan: Eliitti, ja aristokratia.
Joku italian rikas nuori paroni joka on perinyt suvulta 50 miljoonaa kuuluu aristokratiaan, mutta kimi räikkönen kuuluu eliittiin 100 miljoonan omaisuudellaan. Aristokratiaan kuulumisella ei ole nykyään enää mitään meriittiä niiden omien pienten piiriensä ulkopuolella, ja ehdottomasti suurin osa yrityksistä on kiinnostuneempi siitä että kummalla asiakkaalla on enemmän paalua tilillä. Eli jos tuo paroni ja kimi menee hienoon ravintolaan mutta tarjolla on vain yksi pöytä, niin sen paronin tittelillä pyyhitään pöytä ja kimi päästetään syömään.
Se on nykyaikaa.
Alku oli hyvä kuvaus asioista, mutta miten ihmeessä ravintolaa kiinnostaisi kummalla on enemmän rahaa tilillään, jos sitä on 50 vs 100 miljoonaa?! Sitä en allekirjoita. Jos Kimi on in ja vetää paikkaan muita asiakkaita käymään, se on syy, ei mikään rahan määrä :D (anteeksi epähienotunteinen naureskeluni!)
t.kristallikissa
Kimin faneja ei ehkä kovin hienoihin ravintoloihin haluta massoittain..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa jotkut käyttää vieläkin noita nyt jo vähän arkaaisia määritelmiä siitä mikä on yläluokkaa. Nuo piti paikkaansa ehkä joskus 50-luvulla, mutta nykyään on järkevämpää jakaa yläluokka kahteen osaan: Eliitti, ja aristokratia.
Joku italian rikas nuori paroni joka on perinyt suvulta 50 miljoonaa kuuluu aristokratiaan, mutta kimi räikkönen kuuluu eliittiin 100 miljoonan omaisuudellaan. Aristokratiaan kuulumisella ei ole nykyään enää mitään meriittiä niiden omien pienten piiriensä ulkopuolella, ja ehdottomasti suurin osa yrityksistä on kiinnostuneempi siitä että kummalla asiakkaalla on enemmän paalua tilillä. Eli jos tuo paroni ja kimi menee hienoon ravintolaan mutta tarjolla on vain yksi pöytä, niin sen paronin tittelillä pyyhitään pöytä ja kimi päästetään syömään.
Se on nykyaikaa.
Alku oli hyvä kuvaus asioista, mutta miten ihmeessä ravintolaa kiinnostaisi kummalla on enemmän rahaa tilillään, jos sitä on 50 vs 100 miljoonaa?! Sitä en allekirjoita. Jos Kimi on in ja vetää paikkaan muita asiakkaita käymään, se on syy, ei mikään rahan määrä :D (anteeksi epähienotunteinen naureskeluni!)
t.kristallikissaKimillä on yksinkertaisesti varaa maksaa enemmän, ja sitä yleensä käytetään ratkaisukeinona heidän piireissään jos molemmat haluaa jotain yhtä paljon.
Mitä sä oikein tarkoitat sanoa? Uskot ettei paronin omaisuus riitä heillä syömiseen, vaan tarvitaan enemmän, että riittää?
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempään keskiluokkaan ei päästä tuloilla, asuinpaikalla, purjeveneellä eikä tuttavilla. Siihen tarvitaan sukunimi, jonka keskiluokkaan kuuluvat tietävät ennestään. Ihan kelvollisia nimiä ovat sellaiset, joista historian kirjat kertovat 1900-luvun alkuaikoja käsiteltäessä.
Ei pidä paikkaansa. Yläluokkaan päästäkseen pitää ehkä syntyä tai ainakin tulla naiduksi oikeaan sukuun. Sen sijaan ylempään keskiluokkaan voi päästänihan tavisperheeseen syntynyt, joka viitsii opiskella oikeaa alaa tarpeeksi pitkälle.
Tekniikan tohtori, jolla on ihan perussukunimi
Ei tarvitse opiskella mitään jos on kaunis tai komea ja menee naimisiin varakkaan miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa jotkut käyttää vieläkin noita nyt jo vähän arkaaisia määritelmiä siitä mikä on yläluokkaa. Nuo piti paikkaansa ehkä joskus 50-luvulla, mutta nykyään on järkevämpää jakaa yläluokka kahteen osaan: Eliitti, ja aristokratia.
Joku italian rikas nuori paroni joka on perinyt suvulta 50 miljoonaa kuuluu aristokratiaan, mutta kimi räikkönen kuuluu eliittiin 100 miljoonan omaisuudellaan. Aristokratiaan kuulumisella ei ole nykyään enää mitään meriittiä niiden omien pienten piiriensä ulkopuolella, ja ehdottomasti suurin osa yrityksistä on kiinnostuneempi siitä että kummalla asiakkaalla on enemmän paalua tilillä. Eli jos tuo paroni ja kimi menee hienoon ravintolaan mutta tarjolla on vain yksi pöytä, niin sen paronin tittelillä pyyhitään pöytä ja kimi päästetään syömään.
Se on nykyaikaa.
Alku oli hyvä kuvaus asioista, mutta miten ihmeessä ravintolaa kiinnostaisi kummalla on enemmän rahaa tilillään, jos sitä on 50 vs 100 miljoonaa?! Sitä en allekirjoita. Jos Kimi on in ja vetää paikkaan muita asiakkaita käymään, se on syy, ei mikään rahan määrä :D (anteeksi epähienotunteinen naureskeluni!)
t.kristallikissaKimin faneja ei ehkä kovin hienoihin ravintoloihin haluta massoittain..
Niin no en oikein ymmärtänyt noita perusteluja muutenkaan...
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas tyhmälle keskiluokkaiselle, mitä ovat ne henkiset arvot ja se hienompi sivistys, joka saavutetaan vain syntymällä oikeaan perheeseen. Esimerkiksi brittiprinssit ja Paris Hilton, ovatko he hyviä esimerkkejä näistä jaloista henkisistä arvoista.
Osaako kukaan nyt vastata? Koko ajan puhutaan jostain mystisistä henkisistä arvoista, mutta mitä niillä tarkoitetaan? Kokoomuslaisuutta, vaapaamuurariutta vai jotain muuta?
Tyypillisesti henkisillä arvoilla tarkoitetaan esim. sitä, että koulutusta arvostetaan. Raha ei ole ollenkaan niin tärkeää kuin koulutus, kunhan raha riittää jokapäiväiseen elämiseen. Ns. korkeakulttuuria arvostetaan. Kotona luetaan kirjoja, kuunnellaan klassista musiikkia tai ainakin jazzia. Teatterissa ja oopperassa käyminen ei ole jotenkin ihmeellistä, vaan ihan normaalia, jos asuinpaikka antaa siihen mahdollisuuden. Hyvin usein lapset käyvät soittotunneilla musiikkiopistossa tai vastaavassa.
Puhetyyli on jotenkin erilainen. Vaikka ei välttämättä puhuta kirjakieltä, niin selviä virheitä (tyyliin "alkaa satamaan" ennen kuin Kielitoimisto hyväksyi sen) vältetään ja myös lapsia korjataan, jos he sanovat näin. Alatyyliä tai kirosanoja ei puheessa juuri esiinny.
Noudatetaan hyviä käytöstapoja ja myös lapsilta vaaditaan niitä pienestä pitäen.
Yllä kerrottu kuvaa hyvin myös omaa lapsuuttani. Taloudellisesti olimme kyllä lähellä alaluokkaa (esim. kuusihenkinen perheeni asui vuokrakolmiossa suurimman osan lapsuuttani), mutta kultturisesti ylempäänkeskiluokkaa. Minulla ei ollut mitään vaikeuksia sulautua joukkoon, kun lähdin yliopistoon opiskelemaan toisin kuin monet duunariperheistä lähtöisin olevat ovat kertoneet.
Mistä muuten musiikkityylien arvoerot tunnistaa?
Onko klassinen jazzia parempaa, koska itse musiikki on erilaista (improvisointihan ei kuulu suunnitelmallisen yläluokkaisen pirtaan, vaan työukkojen elämähän se on haihattelua)?
Vai koska kuuntelijat ovat erilaisia (jazz-keikalla pukeudutaan huonosti ja heilutetaan jalkaa eläimellisesti, ja vieläpä väärillä tahdin osilla)?
Vai koska tekijät ovat erilaisia (jazz on kurjien neekeriorjien ja -huorien musiikkia, klassinen periytyy mukavasti hovien soittolistoilta)?
Ei tässä ole kysymys arvoeroista vaan siitä, että jossakin luokassa on totuttu kuuntelemaan tietyntyyppistä musiikkia. Nämä tottumukset periytyvät kodin kautta vanhemmilta lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas tyhmälle keskiluokkaiselle, mitä ovat ne henkiset arvot ja se hienompi sivistys, joka saavutetaan vain syntymällä oikeaan perheeseen. Esimerkiksi brittiprinssit ja Paris Hilton, ovatko he hyviä esimerkkejä näistä jaloista henkisistä arvoista.
Osaako kukaan nyt vastata? Koko ajan puhutaan jostain mystisistä henkisistä arvoista, mutta mitä niillä tarkoitetaan? Kokoomuslaisuutta, vaapaamuurariutta vai jotain muuta?
Tyypillisesti henkisillä arvoilla tarkoitetaan esim. sitä, että koulutusta arvostetaan. Raha ei ole ollenkaan niin tärkeää kuin koulutus, kunhan raha riittää jokapäiväiseen elämiseen. Ns. korkeakulttuuria arvostetaan. Kotona luetaan kirjoja, kuunnellaan klassista musiikkia tai ainakin jazzia. Teatterissa ja oopperassa käyminen ei ole jotenkin ihmeellistä, vaan ihan normaalia, jos asuinpaikka antaa siihen mahdollisuuden. Hyvin usein lapset käyvät soittotunneilla musiikkiopistossa tai vastaavassa.
Puhetyyli on jotenkin erilainen. Vaikka ei välttämättä puhuta kirjakieltä, niin selviä virheitä (tyyliin "alkaa satamaan" ennen kuin Kielitoimisto hyväksyi sen) vältetään ja myös lapsia korjataan, jos he sanovat näin. Alatyyliä tai kirosanoja ei puheessa juuri esiinny.
Noudatetaan hyviä käytöstapoja ja myös lapsilta vaaditaan niitä pienestä pitäen.
Yllä kerrottu kuvaa hyvin myös omaa lapsuuttani. Taloudellisesti olimme kyllä lähellä alaluokkaa (esim. kuusihenkinen perheeni asui vuokrakolmiossa suurimman osan lapsuuttani), mutta kultturisesti ylempäänkeskiluokkaa. Minulla ei ollut mitään vaikeuksia sulautua joukkoon, kun lähdin yliopistoon opiskelemaan toisin kuin monet duunariperheistä lähtöisin olevat ovat kertoneet.
Eli tavallaan kasvatetaan tiettyyn muottiin. Kielen ja käytöstavat ymmärrän, mutta esimerkiksi musiikkimaun ja viihdekulutuksen rajaamista en ymmärrä paitsi siinä tarkoituksessa, että nämä ovat juuri niitä ulkoisia merkkejä, joilla voi erottautua rahvaasta. Ehkä sille on tarvetta, mutta eihän se nyt mitenkään hyveellistä ole.
Ihminen omaksuu oman sosiaalisen ryhmänsä maun ja tyylin ihan samalla tavalla kuin käytöstavat tai puhetyylinkin. Ei siinä ole mitään ihmeellistä.
Tottakai omaksuu, mutta eiväthän ne ole mitään henkisiä arvoja vaan ihan vain totuttuja tapoja. Minä kysyin, mitä ovat ne henkiset arvot ja parempi sivistys, koska niihin viittaaminen antaa ymmärtää, että se on jotain erityisen hyveellistä. Ei varmaan kukaan menisi rehvastelemaan, miten on omaksunut sukunsa henkiset arvot ja sivistyksen, kun koko suku kuuntelee Popedaa ja syö HK:n sinistä.
"Tyypillistä ryhmälle on tavoitella kuvitellun eliitin elintasoa. harrastetaan golffia, ostetaan vene, harrastetaan korkeakulttuuria jne."
Korkeakulttuurin harrastaminen ei vaadi mitään pääomaa, joten minun on vaikea ymmärtää miten sillä varsinaisesti tavoitellaan eliitin elintasoa. Itse olen rahatilanteeltani duunari, mutta "harrastan korkeakulttuuria", koska se kiinnostaa minua. Historia on mielenkiintoista samoin kuin kulttuurit. Käyn taidenäyttelyissä ja museoissa, koska haluan oppia. Töiden ohella opiskelen yliopistossa kulttuurialaa. Kielet ovat intohimoni, joten olen opetellut latinaa ja klassista kreikkaa.
Olen valitettavasti myös tehnyt velkaa pikavipeillä ja olen ulosotossa. Minusta on hauskaa katsoa "äijäleffoja", koska ne ovat niin viihdyttäviä. Perheeni on ehdottoman duunaritaustaista. Näiden perusteella taidan olla aika wt. Mikä siis olen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas tyhmälle keskiluokkaiselle, mitä ovat ne henkiset arvot ja se hienompi sivistys, joka saavutetaan vain syntymällä oikeaan perheeseen. Esimerkiksi brittiprinssit ja Paris Hilton, ovatko he hyviä esimerkkejä näistä jaloista henkisistä arvoista.
Osaako kukaan nyt vastata? Koko ajan puhutaan jostain mystisistä henkisistä arvoista, mutta mitä niillä tarkoitetaan? Kokoomuslaisuutta, vaapaamuurariutta vai jotain muuta?
Tyypillisesti henkisillä arvoilla tarkoitetaan esim. sitä, että koulutusta arvostetaan. Raha ei ole ollenkaan niin tärkeää kuin koulutus, kunhan raha riittää jokapäiväiseen elämiseen. Ns. korkeakulttuuria arvostetaan. Kotona luetaan kirjoja, kuunnellaan klassista musiikkia tai ainakin jazzia. Teatterissa ja oopperassa käyminen ei ole jotenkin ihmeellistä, vaan ihan normaalia, jos asuinpaikka antaa siihen mahdollisuuden. Hyvin usein lapset käyvät soittotunneilla musiikkiopistossa tai vastaavassa.
Puhetyyli on jotenkin erilainen. Vaikka ei välttämättä puhuta kirjakieltä, niin selviä virheitä (tyyliin "alkaa satamaan" ennen kuin Kielitoimisto hyväksyi sen) vältetään ja myös lapsia korjataan, jos he sanovat näin. Alatyyliä tai kirosanoja ei puheessa juuri esiinny.
Noudatetaan hyviä käytöstapoja ja myös lapsilta vaaditaan niitä pienestä pitäen.
Yllä kerrottu kuvaa hyvin myös omaa lapsuuttani. Taloudellisesti olimme kyllä lähellä alaluokkaa (esim. kuusihenkinen perheeni asui vuokrakolmiossa suurimman osan lapsuuttani), mutta kultturisesti ylempäänkeskiluokkaa. Minulla ei ollut mitään vaikeuksia sulautua joukkoon, kun lähdin yliopistoon opiskelemaan toisin kuin monet duunariperheistä lähtöisin olevat ovat kertoneet.
Mistä muuten musiikkityylien arvoerot tunnistaa?
Onko klassinen jazzia parempaa, koska itse musiikki on erilaista (improvisointihan ei kuulu suunnitelmallisen yläluokkaisen pirtaan, vaan työukkojen elämähän se on haihattelua)?
Vai koska kuuntelijat ovat erilaisia (jazz-keikalla pukeudutaan huonosti ja heilutetaan jalkaa eläimellisesti, ja vieläpä väärillä tahdin osilla)?
Vai koska tekijät ovat erilaisia (jazz on kurjien neekeriorjien ja -huorien musiikkia, klassinen periytyy mukavasti hovien soittolistoilta)?
Ei tässä ole kysymys arvoeroista vaan siitä, että jossakin luokassa on totuttu kuuntelemaan tietyntyyppistä musiikkia. Nämä tottumukset periytyvät kodin kautta vanhemmilta lapsille.
Tuo musiikkimaku nyt mainittiin yhtenä osa-alueena, kun kysyttiin henkisten arvojen sisältöä. Miksi sitten piti mainita tottumukset, kun niitä ei kysytty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä tässä nyt on vaikeaa? Matti tienaa vuodessa 30 000, Heikki tienaa 300 000, mutta jos Mikko tienaa 50 000, sitä on tosi vaikea ymmärtää? En nyt millään ymmärrä tätä ongelmaa.
Noista Heikki on ylempää keskiluokkaa. Kenties yrittäjä, menestynyt juristi tai pankkiiri, apteekkari, keskikokoisen firman tj tai pörssiyhtiön johtoryhmässä.
Matti ja Mikko ovat alempaa keskiluokkaa. Matti voi olla vaikka terveydenhoitaja, Mikko esimerkiksi putkimies.
Tai sitten, Heikki, Matti ja Mikko ovat suuryhtiön osakkeenomistajia ja tahkoavat miljoonuen voitot, mutta nostavat palkkaan 30.000-300.000€/vuodessa, kun haluavat kartuttaa yrityksensä vapaata pääomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaas tyhmälle keskiluokkaiselle, mitä ovat ne henkiset arvot ja se hienompi sivistys, joka saavutetaan vain syntymällä oikeaan perheeseen. Esimerkiksi brittiprinssit ja Paris Hilton, ovatko he hyviä esimerkkejä näistä jaloista henkisistä arvoista.
Osaako kukaan nyt vastata? Koko ajan puhutaan jostain mystisistä henkisistä arvoista, mutta mitä niillä tarkoitetaan? Kokoomuslaisuutta, vaapaamuurariutta vai jotain muuta?
Tyypillisesti henkisillä arvoilla tarkoitetaan esim. sitä, että koulutusta arvostetaan. Raha ei ole ollenkaan niin tärkeää kuin koulutus, kunhan raha riittää jokapäiväiseen elämiseen. Ns. korkeakulttuuria arvostetaan. Kotona luetaan kirjoja, kuunnellaan klassista musiikkia tai ainakin jazzia. Teatterissa ja oopperassa käyminen ei ole jotenkin ihmeellistä, vaan ihan normaalia, jos asuinpaikka antaa siihen mahdollisuuden. Hyvin usein lapset käyvät soittotunneilla musiikkiopistossa tai vastaavassa.
Puhetyyli on jotenkin erilainen. Vaikka ei välttämättä puhuta kirjakieltä, niin selviä virheitä (tyyliin "alkaa satamaan" ennen kuin Kielitoimisto hyväksyi sen) vältetään ja myös lapsia korjataan, jos he sanovat näin. Alatyyliä tai kirosanoja ei puheessa juuri esiinny.
Noudatetaan hyviä käytöstapoja ja myös lapsilta vaaditaan niitä pienestä pitäen.
Yllä kerrottu kuvaa hyvin myös omaa lapsuuttani. Taloudellisesti olimme kyllä lähellä alaluokkaa (esim. kuusihenkinen perheeni asui vuokrakolmiossa suurimman osan lapsuuttani), mutta kultturisesti ylempäänkeskiluokkaa. Minulla ei ollut mitään vaikeuksia sulautua joukkoon, kun lähdin yliopistoon opiskelemaan toisin kuin monet duunariperheistä lähtöisin olevat ovat kertoneet.
Mistä muuten musiikkityylien arvoerot tunnistaa?
Onko klassinen jazzia parempaa, koska itse musiikki on erilaista (improvisointihan ei kuulu suunnitelmallisen yläluokkaisen pirtaan, vaan työukkojen elämähän se on haihattelua)?
Vai koska kuuntelijat ovat erilaisia (jazz-keikalla pukeudutaan huonosti ja heilutetaan jalkaa eläimellisesti, ja vieläpä väärillä tahdin osilla)?
Vai koska tekijät ovat erilaisia (jazz on kurjien neekeriorjien ja -huorien musiikkia, klassinen periytyy mukavasti hovien soittolistoilta)?
Ei tässä ole kysymys arvoeroista vaan siitä, että jossakin luokassa on totuttu kuuntelemaan tietyntyyppistä musiikkia. Nämä tottumukset periytyvät kodin kautta vanhemmilta lapsille.
Sehän on vielä surullisempaa. Musiikki on loputon matka maailman ihmisen mieliin, mutta joillekin periytyy vain lähtöasema siitä matkasta.
Suuret ikäluokat on aika luokkatietoisia. Synnyttiin köyhiin oloihin ja tehtiin hurja syöksy keskiluokkaan. Monilla on tarve nousta siinä vielä piirun ylemmäksi. Anopilleni on tärkeää vaikuttaa hienolta rouvalta, tekee käsittämättömän numeron kulttuuriharrastuksistaan ja hienoista juhlistaan ja kyttää toisten pukeutumista. Salailee alempitasoisena pitämänsä kulttuurin kuluttamista.Myös oma isäni on tittelinkipeä ja suorastaan valehtelee taustoistaan ja varoistaan. Minusta molemmat ovat snobeja ja teeskentelijöitä. Rahaa heillä on molemmilla täysin keskiverrosti.Sitä en kiistä etteivätkö myös koulutus ja kulttuuriharrasteet vaikuttaisi luokkaan.
Keskustelu luokasta on todella mielenkiintoinen sosiologisesti, mutta jos ihmiset alkavat liikaa soveltaa sitä elämäänsä eli yrittävät olla jotain hienompaa, on se aika rasittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis ylempi keskiluokkahan on just paras sosiaaliluokka. On riittävästi henkistä ja taloudellista pääomaa, hyvä terveydentila, usein mielekäs asiantuntijatason työ, sopivasti mahdollisuuksia. Samalla välttää yläluokan kurjat perintöriidat ja nimen tuoman taakan ja ennakkoluulot. Ylemmässä keskiluokassa on hyvä elää.
Joo, eikä tarvi palkata henkivartijoita tai vartijoita taloonsa 24/24. Minusta vakituisessa palvelusväessä menee jonkunlainen näkyvä ero yläluokan ja sen ylhäisimmän keskiluokan välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylempään keskiluokkaan ei päästä tuloilla, asuinpaikalla, purjeveneellä eikä tuttavilla. Siihen tarvitaan sukunimi, jonka keskiluokkaan kuuluvat tietävät ennestään. Ihan kelvollisia nimiä ovat sellaiset, joista historian kirjat kertovat 1900-luvun alkuaikoja käsiteltäessä.
Ei pidä paikkaansa. Yläluokkaan päästäkseen pitää ehkä syntyä tai ainakin tulla naiduksi oikeaan sukuun. Sen sijaan ylempään keskiluokkaan voi päästänihan tavisperheeseen syntynyt, joka viitsii opiskella oikeaa alaa tarpeeksi pitkälle.
Tekniikan tohtori, jolla on ihan perussukunimi
Ei tarvitse opiskella mitään jos on kaunis tai komea ja menee naimisiin varakkaan miehen kanssa.
Ei hyvä. Jälkikasvusta tulee tyhmää ja hassaa varallisuuden.
0/5
Nyt edes vähän yritystä hei! Täällä muutkin panostavat viesteihinsä, kaivetaan Savoyn menua netistä, googlaillaan Italian varakkaimpia perheitä jne. Yritä edes!