Akateemisten ikisinkkunaisten suuri määrä johtuu naisten hypergamiasta

Hehe, naiset ovat kyllä akateemisia, fiksuista en niinkään tiedä. Mennään massana massan mukana, another brick in the wall :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa naisista pyrkii samantasoiseen mieheen kuin mitä nainen itsekin on. Lika barn leka bäst. Kun tausta on samanlainen, toista on helpompi ymmärtää ja tulla itsekin ymmärretyksi. Olipa kyse elämänkatsomuksesta, arvomaailmasta, perhetaustasta, taloudellisesta tilanteesta, koulutuksesta, työstä (esim vrt yrittäjä/palkansaaja) jne. Kun ymmärtää toista, pystyy myös hyväksymään elämän, jota toinen elää. 

Ainakin tässä ketjussa muutamalla on kauheita vaikeuksia hyväksyä akateemisten naisten mielipiteitä, arvoja ja elämäntapaa. Ei ole pakko. Ei tarvitse pariutuakaan heidän kanssa. Luulisi olevan ihan selkeä juttu.

Näinpä. Käsi pystyyn kaikki palstamiehet, jotka haluaisitte pariutua kanssani. Olen akateemisesti koulutettu vihreitä äänestävä järjestösektorilla määräaikaisena työskentelevä vegaani-feministi, joka rakastaa koiria, retkeilyä, lukemista ja yhdistystoimintaa paremman maailman puolesta.

(Kysymykseni on lähinnä retorinen; olen parisuhteessa punavihreän kierrätystä harjoittavan miehen kanssa, joka rakastaa lukemista, politiikkaa ja liikuntaa.)

Sitä karvaturria joka syö raakakakun jämät, tykkää repiä Hesarin sunnuntai-aamuisin, haukkuu naapurin kokkaria ja tykkää pitkistä lenkeistä ei lasketa mieheksi vaikka urospuolinen onkin.

1212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa naisista pyrkii samantasoiseen mieheen kuin mitä nainen itsekin on. Lika barn leka bäst. Kun tausta on samanlainen, toista on helpompi ymmärtää ja tulla itsekin ymmärretyksi. Olipa kyse elämänkatsomuksesta, arvomaailmasta, perhetaustasta, taloudellisesta tilanteesta, koulutuksesta, työstä (esim vrt yrittäjä/palkansaaja) jne. Kun ymmärtää toista, pystyy myös hyväksymään elämän, jota toinen elää. 

Hah.

Vai että "samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä"?

Eli pienituloinen nainen etsii pienituloista miestä?

Lyhyt ja siro nainen lyhyttä ja siroa miestä?

Ujo nainen ei varmaankaan halua rohkeaa miestä?

Ei kun niin, "vastakohdat täydentävät toisiaan".

Mä puhuin taustoista, en ulkonäöstä tms. En tiedä, missä rinnakkaistodellisuudessa sinä elät vai tapailetko ainoastaan gold diggereitä, mutta nykyisin on kyllä aivan tavallista, että parisuhteessa yhteiset menot pyritään jakamaan puoliksi. Kun molempien tulot ovat suurinpiirtein samat, tämä onnistuu varsin hyvin. Ilman vääntämistä.

Mitä tulee sosiaalisuuteen, niin pidemmän päälle sosiaalinen puoliso muodostuu epäsosiaaliselle painajaiseksi, jos kotona käy usein vieraita tai pitäisi olla menossa milloin minnekin kissanristiäisiin. Ja riitaa tulee, jos toinen haluaakin vain jöröttää yksin kotona eikä lähde mukaan. Tässä käy helposti vielä niin, ettei jöröttäjä halua toisenkaan menevän. Varsinkaan, jos on luonteeltaan mustasukkainen. Ujokaan ei useimmiten halua mitään superrohkeaa, koska ujollekin on stressaavaa olla mukana tilanteissa, joihin superrohkea taas ajautuu lähes itsestään. Sen verran toki on ujon kanssa toisella oltava rohkeutta, että ylipätään tutustuminen on mahdollista. Jos molemmat ovat ujoja eivätkä puhu eivätkä pukahda, niin harvemmin siitä mitään syntyy, jos ei olla tunnettu jo suurinpiirtein lapsuudesta lähtien, jolloin ujous taas ei tutun ihmisen seurassa ole ongelma. 

1212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa naisista pyrkii samantasoiseen mieheen kuin mitä nainen itsekin on. Lika barn leka bäst. Kun tausta on samanlainen, toista on helpompi ymmärtää ja tulla itsekin ymmärretyksi. Olipa kyse elämänkatsomuksesta, arvomaailmasta, perhetaustasta, taloudellisesta tilanteesta, koulutuksesta, työstä (esim vrt yrittäjä/palkansaaja) jne. Kun ymmärtää toista, pystyy myös hyväksymään elämän, jota toinen elää. 

Hah.

Vai että "samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä"?

Eli pienituloinen nainen etsii pienituloista miestä?

Lyhyt ja siro nainen lyhyttä ja siroa miestä?

Ujo nainen ei varmaankaan halua rohkeaa miestä?

Ei kun niin, "vastakohdat täydentävät toisiaan".

Minulla ja miehellä on samanlainen tausta eli tuo sananlasku sopii meihin. Kyllä siitä on ollut hyötyä elämän varrella. Älä vedä ulkonäköä tuohon, se ei kuulu asiaan ollenkaan.

Ja jos et olisi uranainen, katsoisit hyödylliseksi elämän varrella sen että mies luo uraa kun sinä toimit kodin hengettärenä.

 

Onpa kummallinen kommentti eikä kuulu asiaan ollenkaan. Minut on kasvatettu niin, että naisella pitää olla hyvä koulutus, ammatti ja omat rahat, ettei koskaan joudu tilanteeseen, jossa on miehestä riippuvainen. En olisi koskaan jäänyt kotirouvaksi. Jos jonkun olisi pitänyt joustaa lasten vuoksi, se olisi ollut mies. Onneksi tuollaisia valintoja ei tullut.

hahahaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta miesten kannattaa aina sanoa olevansa kandidaatti/maisteri/tms. Tuskin kukaan nainen edes sadannella tapaamisella/panolla kyselee todistuksen perään. Vaikea tosta valheesta on kiinni jäädä. Sama työpaikan tai varallisuuden suhteen. Sit jos joskus 3-10 vuoden päästä ehkä sattuu jäämään kiinni huijauksesta, niin, no, siinä vaiheessa olet pannut 3-10 vuotta. Ihan hyvä hyötysuhde.

Hmm.. vaikea kuvitella, että seurustelisin miehen kanssa tietämättä, missä hän on töissä ja mitä siellä tekee. Tai että kykeneekö hän lukemaan englanninkielistä tekstiä ja ymmärtämään omaan työhöni liittyviä asioita (kyllä, meidän parisuhteessamme puhutaan myös molempien töistä ja vieläpä erittäin paljon). Tuloja sen sijaan en ole tiennyt edellisessäkään parisuhteessa, minulle riittää että on samanlaiset elämäntavat ja harrastukset eli että mieskin tykkää matkustella, syödä ulkona ja käydä konserteissa, elokuvissa jne. Ja että tykätään riittävän samanlaisista elokuvista ja konserteista - ei tietenkään niin, että aina pitäisi mennä yhdessä.

Myönnän kyllä, etten ole koskaan pyytänyt miesystäväni todistusta nähtäväksi (eikä hän minun), mutta kyllä hänen (todistettava) työhistoriansa ja osaamisensa antaa ymmärtää, että ihan sieltä on valmistunut mistä sanookin valmistuneensa. Enkä minä sen todistuksen kanssa muutenkaan seurustele vaan sen ihmisen, jolla on nuo edellä mainitut ominaisuudet.

Mistäköhän arvasin kohdassa "harrastukset" että sieltä tulee tuttu litania matkailu, ulkona syöminen, jne? :D

 

Ohis...mitä vikaa edellisen luettelemissa harrastuksissa on? Ehtii sitä elämässään aika monta ateriaa vääntämään kotonakin, vaikka kävisi kaksi kertaa viikossa ravintolassa syömässä. Ja matkustelu.....mitä vikaa on nähdä uusia paikkoja, historiallisia nähtävyyksiä, uusia kulttuureja, erilaisia ihmisiä jne?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tuplamaisteri. Löysin itseäni koulutetumman ja varakkaamman miehen ulkomailta. Hyvä löytö olikin, miksi siis tyytyä sekundaan? T: onnellisesti naimisissa

Höpö, kyllä minäkin ulkomailta... liekö koneinsinööri vai sydänkirurgi.

1212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1212 kirjoitti:

Naisenemmistö akateemisesti koulutetuissa perustuu hyvin pitkälti naisenemmistöön vähemmän vaativilla aloilla jotka johtavat julkisen sektorin suojatyöpaikkoihin tai matalapalkkaisiin freelancer/pätkätöihin.

Miehet eivät suosi näitä aloja; älykäs mies kouluttautuu mieluummin insinööriksi tai AMK-joksikin kuin lähtee lukemaan kirjallisuustiedettä tai naistutkimusta.

Loppuosa ongelmasta johtuu siitä ettei mies katso pariutuessa rahaa ja statusta samalla tavalla kuin nainen; osa korkean statuksen uramiehistä menee mukaville ja fiksuille pienituloisille naisille.

Sori, mutta tuostakin huomaa, ettet ole akateeminen etkä tunne akateemisia tai korkeasti koulutettujen, hyväpalkkaisten työelämää. Yliopistotutkinto ei useimmiten johda mihinkään tiettyyn ammattiin (paitsi lääkäri, opettajat), vaan ura pitää rakentaa alusta asti itse. Jo opiskeluaikana pitää olla töissä oikeanlaisissa paikoissa, ei vasta valmistuttua. Eikä kukaan jää samaan työpaikkaan pitkäksi aikaa, jos haluaa urallaan edetä. Pätkätyö ei akateemisilla aloilla tarkoita sitä, että menisi heikosti, vaan sitä että ura etenee. 

Jos katselee miesten vs naisten palkkatilastoja, sitä uran etenemistä on vaikea havaita.

"Sori, mutta tuostakin huomaa, ettet ole akateeminen etkä tunne akateemisia tai korkeasti koulutettujen, hyväpalkkaisten työelämää."

Kuka puhui mitään hyväpalkkaisista? Enemmistö pienituloisista ja keskituloisista akateemisista (opettajat, kirjastonhoitajat, tutkivat/avustavat humanistit, lastentarhan tädit, jne) on naisia. Miehet tienaavat mieluummin enemmän rahaa insinöörinä, AMK-koodaajana, yrittäjänä, paperimiehenä, tms.

 

Ovatko nuo ainoat akateemiset ammatit, jotka tiedät? Akateemisia aloja on monenlaisia, ei vain pienipalkkaisia ja naisvaltaisia. Toiset akateemiset naiset menestyvät urallaan, toiset eivät, aivan niin kuin alemmissakin tutkinnoissa. Naisvaltaisilla hoiva-aloilla palkat ovat alempia, se on totta, mutta niilläkin aloilla on mahdollista edetä ja ansaita paremmin. 

Kouluttautumisen pitäminen haittana on aika käsittämätöntä, koska lähes kaikissa ammateissa on nykyään kouluttauduttava lisää. Lähihoitajienkin, varmaan myös roskakuskien. Siksi epäilenkin, ettei tässä kirjoittelevat miehet ole työelämässä koskaan olleetkaan. 

Tiedän muitakin, kuten omani.

Mutta ne ovat aloja joilla naisilla on yliedustus. Ketjussa korostuu naisten taipumus ylikorostaa akateemista tutkintoa todisteena ylivertaisesta älykkyydestä, sivistyksestä ja menestyksestä. Akateeminen Nainen on kuin oma rotunsa joka kuuluu ikuisesti tutkintotodistuksen ansiosta ylempään kastiin.

Todellisuudessa akateeminen tutkinto ei ole suurikaan saavutus. Enemmistö tuntemistani maistereista ei ole erityisen älykkäitä, sivistyneitä saati menestyneitä. Lukemista ja oppineisuutta korostetaan opintojen aikana ja muutama vuosi sen jälkeen, jo kolmekymppisenä eletään tavallista lapsiperheen arkea ja puhutaan samoista keskiluokkaisista asioista joista puhuvat amkkilaiset ja amiksetkin.

Nämä tavistädit eivät millään tapaa vastaa sitä sivistynyttä ja menestynyttä miestä josta he haaveilivat yliopistokuplassa elellessään.

En tunne ainoatakaan akateemista naista, joille olisi jotenkin ihmeellinen asia olla akateeminen. Eihän se mitään takaa, vaan vasta työelämä ja itse tutkintonimike. Siihen en osaa kantaa ottaa mistä perheelliset amiksen tai amk:n käyneet puhuvat, kun en tunne ensimmäistäkään. Ihan tavallisena naisena itseäni pidänkin, voit siitä ihan vapaasti ilkeillä. Samanarvoisia olemme tutkinnosta huolimatta etkä sinäkään ole muita huonompi, vaikka työtön ja kouluttamaton olisitkin. Kaikilla ei ole elämässään samat lähtökohdat Suomessakaan, mt-ongelmiakin on paljon. Se ei tee kenestäkään arvokkaampaa, vaikka olisi hieno tutkinto ja hyvä palkka. Näin tavistätinä ajattelen.

Vierailija kirjoitti:

1212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa naisista pyrkii samantasoiseen mieheen kuin mitä nainen itsekin on. Lika barn leka bäst. Kun tausta on samanlainen, toista on helpompi ymmärtää ja tulla itsekin ymmärretyksi. Olipa kyse elämänkatsomuksesta, arvomaailmasta, perhetaustasta, taloudellisesta tilanteesta, koulutuksesta, työstä (esim vrt yrittäjä/palkansaaja) jne. Kun ymmärtää toista, pystyy myös hyväksymään elämän, jota toinen elää. 

Hah.

Vai että "samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä"?

Eli pienituloinen nainen etsii pienituloista miestä?

Lyhyt ja siro nainen lyhyttä ja siroa miestä?

Ujo nainen ei varmaankaan halua rohkeaa miestä?

Ei kun niin, "vastakohdat täydentävät toisiaan".

Minulla ja miehellä on samanlainen tausta eli tuo sananlasku sopii meihin. Kyllä siitä on ollut hyötyä elämän varrella. Älä vedä ulkonäköä tuohon, se ei kuulu asiaan ollenkaan.

Ja jos et olisi uranainen, katsoisit hyödylliseksi elämän varrella sen että mies luo uraa kun sinä toimit kodin hengettärenä.

 

Onpa kummallinen kommentti eikä kuulu asiaan ollenkaan. Minut on kasvatettu niin, että naisella pitää olla hyvä koulutus, ammatti ja omat rahat, ettei koskaan joudu tilanteeseen, jossa on miehestä riippuvainen. En olisi koskaan jäänyt kotirouvaksi. Jos jonkun olisi pitänyt joustaa lasten vuoksi, se olisi ollut mies. Onneksi tuollaisia valintoja ei tullut.

Todellakin kuuluu asiaan.

Itse asiassa tämä kuvaamani "samanlaisuus-erilaisuusperiaate" on syy miksi ns. sopivia miehiä ei meinaa löytyä naisille jotka kokevat itsensä - usein perusteetta - älykkäiksi ja menestyneiksi.

Uranainen haluaa uramiehen koska "samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä".

Kodin hengetär haluaa uramiehen koska "vastakohdat täydentävät toisiaan".

Samoin ajattelevat pitkä vs lyhyt nainen, siro vs iso nainen, jne. Kaikille naisille sopii se sama pitkä, raamikas ja urallaan menestynyt mies. Se millainen nainen itse on, vaikuttaa ainoastaan siihen perustellaanko yhteensopivuus samanlaisuudella vai erilaisuudella.

Kaikille naisille ei yksinkertaisesti riitä huippumiehiä.

 

Vierailija kirjoitti:

No korkeakoulututkinnossa nyt ei ole mitään ihmeellistä, vaikka akateemiset sillä niin ylpeilevät. Tiedän lukuisia haastavampia asioita kuin korkeakoulututkinnon suorittaminen. Ei kannata paukutella henkseleitä. Varsinkin naisille jokin onneton tutkintotodistus yliopistosta tuntuu olevan tosi kova juttu. Akateemisilla miehillä ei ole niinkään tarvetta nostaa itseään jalustalle.

Tämä on muuten totta. En ole nähnyt yhtäkään miehen tekemää seuranhakuilmoitusta jossa markkinoisi itseään termillä "akateeminen". Jossain myöhemmässä vaiheessa saattaa koulutustausta tulla puheeksi muttei siitä silloinkaan tehdä numeroa. Naisilla taas se "akateeminen" tuntuu olevan se ainut asia jota heillä on tarjota ja se käykin ilmi viimeistään toisessa lauseessa. En ymmärrä miksi identiteetti täytyy rakentaa koulutustaustan pohjalle.

t. kulttuuria harrastava hyvätuloinen lukion aikanaan keskeyttänyt

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa naisista pyrkii samantasoiseen mieheen kuin mitä nainen itsekin on. Lika barn leka bäst. Kun tausta on samanlainen, toista on helpompi ymmärtää ja tulla itsekin ymmärretyksi. Olipa kyse elämänkatsomuksesta, arvomaailmasta, perhetaustasta, taloudellisesta tilanteesta, koulutuksesta, työstä (esim vrt yrittäjä/palkansaaja) jne. Kun ymmärtää toista, pystyy myös hyväksymään elämän, jota toinen elää. 

Hah.

Vai että "samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä"?

Eli pienituloinen nainen etsii pienituloista miestä?

Lyhyt ja siro nainen lyhyttä ja siroa miestä?

Ujo nainen ei varmaankaan halua rohkeaa miestä?

Ei kun niin, "vastakohdat täydentävät toisiaan".

Minulla ja miehellä on samanlainen tausta eli tuo sananlasku sopii meihin. Kyllä siitä on ollut hyötyä elämän varrella. Älä vedä ulkonäköä tuohon, se ei kuulu asiaan ollenkaan.

Ja jos et olisi uranainen, katsoisit hyödylliseksi elämän varrella sen että mies luo uraa kun sinä toimit kodin hengettärenä.

 

Onpa kummallinen kommentti eikä kuulu asiaan ollenkaan. Minut on kasvatettu niin, että naisella pitää olla hyvä koulutus, ammatti ja omat rahat, ettei koskaan joudu tilanteeseen, jossa on miehestä riippuvainen. En olisi koskaan jäänyt kotirouvaksi. Jos jonkun olisi pitänyt joustaa lasten vuoksi, se olisi ollut mies. Onneksi tuollaisia valintoja ei tullut.

Todellakin kuuluu asiaan.

Itse asiassa tämä kuvaamani "samanlaisuus-erilaisuusperiaate" on syy miksi ns. sopivia miehiä ei meinaa löytyä naisille jotka kokevat itsensä - usein perusteetta - älykkäiksi ja menestyneiksi.

Uranainen haluaa uramiehen koska "samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä".

Kodin hengetär haluaa uramiehen koska "vastakohdat täydentävät toisiaan".

Samoin ajattelevat pitkä vs lyhyt nainen, siro vs iso nainen, jne. Kaikille naisille sopii se sama pitkä, raamikas ja urallaan menestynyt mies. Se millainen nainen itse on, vaikuttaa ainoastaan siihen perustellaanko yhteensopivuus samanlaisuudella vai erilaisuudella.
Kaikille naisille ei yksinkertaisesti riitä huippumiehiä.

 

Voi kuule, kun sen sairaanhoitajanaisen mielestä hänen amk-insinöörimiehensä on juurikin huippumies. Tai lähihoitajanaisen mielestä hänen sähköasentajamiehensä. 

Vierailija kirjoitti:

1212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1212 kirjoitti:

Naisenemmistö akateemisesti koulutetuissa perustuu hyvin pitkälti naisenemmistöön vähemmän vaativilla aloilla jotka johtavat julkisen sektorin suojatyöpaikkoihin tai matalapalkkaisiin freelancer/pätkätöihin.

Miehet eivät suosi näitä aloja; älykäs mies kouluttautuu mieluummin insinööriksi tai AMK-joksikin kuin lähtee lukemaan kirjallisuustiedettä tai naistutkimusta.

Loppuosa ongelmasta johtuu siitä ettei mies katso pariutuessa rahaa ja statusta samalla tavalla kuin nainen; osa korkean statuksen uramiehistä menee mukaville ja fiksuille pienituloisille naisille.

Sori, mutta tuostakin huomaa, ettet ole akateeminen etkä tunne akateemisia tai korkeasti koulutettujen, hyväpalkkaisten työelämää. Yliopistotutkinto ei useimmiten johda mihinkään tiettyyn ammattiin (paitsi lääkäri, opettajat), vaan ura pitää rakentaa alusta asti itse. Jo opiskeluaikana pitää olla töissä oikeanlaisissa paikoissa, ei vasta valmistuttua. Eikä kukaan jää samaan työpaikkaan pitkäksi aikaa, jos haluaa urallaan edetä. Pätkätyö ei akateemisilla aloilla tarkoita sitä, että menisi heikosti, vaan sitä että ura etenee. 

Akateemisista iso osa on pätkätöissä myös koska on opiskelija ja vakiviran saa vasta valmistuessaan. Kuitenkin koko ajan koulutustaan vastaavassa hyväpalkkaisessa työssä.

Melkoinen osa korkeakoulutetuista, etenkin naisista, päätyy kaikkea muuta kuin hyväpalkkaiseen työhön.

Suuri osa ei pärjää 2 500 - 4 500 euron kk-tuloillaan edes jonkun pikkukylän amisjunttipaperimiehille.

Edelleenkään pariutumisessa ei ole kyse rahasta. Jos olisi, näillehän kävisi sitten paperimies. Vinkujan pitäisi nyt päättää, syyttääkö hän naisia rikkaiden vai koulutettujen valitsemisesta. Kun itse juuri osoitti että se ei ole sama asia.

Omalla asuinpaikkakunnalla on asukasmäärään nähden paperimiehiä alle promille. Ei niitä oikein kaikille riitä :D

1212 kirjoitti:

Naisenemmistö akateemisesti koulutetuissa perustuu hyvin pitkälti naisenemmistöön vähemmän vaativilla aloilla jotka johtavat julkisen sektorin suojatyöpaikkoihin tai matalapalkkaisiin freelancer/pätkätöihin.

Miehet eivät suosi näitä aloja; älykäs mies kouluttautuu mieluummin insinööriksi tai AMK-joksikin kuin lähtee lukemaan kirjallisuustiedettä tai naistutkimusta.

Loppuosa ongelmasta johtuu siitä ettei mies katso pariutuessa rahaa ja statusta samalla tavalla kuin nainen; osa korkean statuksen uramiehistä menee mukaville ja fiksuille pienituloisille naisille.

Tämä on jokseenkin huvittavaa, että samassa lyhyehkössä viestissä mies puhuu julkisen sektorin naisvaltaisista aloista vähemmän vaativina suojatyöpaikkoina ja sitten korostaa, kuinka miehiä ei pariutuessa kiinnosta raha tai status. Ehkei läheskään kaikkia miehiä kiinnostakaan, mutta sinusta en menisi takuuseen. Käyttämästäsi retoriikasta päätellen sinua ei ainakaan houkuttele naisvaltaisella, sanojesi mukaan sekä palkkaukseltaan että statusarvoltaan hyvin alhaisella alalla työskentelevä nainen. Saattaisiko olla, että ne pienituloisten mutta mukavien ja fiksujen naisten kanssa pariutuneet uramiehet ovat itsekin sen verran mukavia ja fiksuja, että eivät osoita avointa halveksuntaa puolisonsa työtä ja ammatinvalintaa kohtaan?

Terveisin lastentarhanopettaja, naimisissa rakennusmaalarin kanssa, kumpikin arvostaa sekä omaansa että toisen työtä ja ammatillista pätevyyttä.

Olen kivan näköinen 32v. korkeasti koulutettu nainen. Näen melko paljon vaivaa ulkonäköni eteen, liikun, pukeudun nätisti jne. Minulla on harrastuksia ja muutenkin elämä ihan mallillaan. Miestarjokkaat ovat pääasiassa joko 10-30 vuotta vanhempia, ulkoisesti epäviehättäviä (ei mitään panostusta habitukseen), tai elämänhallinta jotenkin kadoksissa. Ei varmaan kuulosta kauheen houkuttelevalta, vai mitä? Minun ikäiset mukavat söpöt miehet tavoittelevat lähinnä parikymppisiä nättejä tyttöjä... Siinäpähän tavoittelevat, ei siinä mitään. Mutta minä mieluummin tyydyn sinkkuuteen, kuin kelpuutan jotain sellaista mitä en halua. 

Mä en usko niitä selityksiä, että vain akteemiset olisivat sopivia keskenään. Mies voi olla hyvin älykäs ja sivistynyt, jopa paljon älykkäämpi ja sivistyneempi kuin nainen, mutta jos ei ole akateemista tutkintoa, niin hän ei kelpaa tavallisena, vaikkakin hyvin toimeentulevana duunarina. Akateemisuuden tuoma samankaltaisuus on pelkkä selitys.

Duunarin esitteleminen kavereille ei ole kovinkaan hohdokasta. Kyllä se vielä 2000-luvullakin näyttää menevän niin, että miehen arvo määräytyy koulutuksen ja muiden statukseen vaikuttavien tekijöiden perusteella. Ei tietysti ihan jokaisessa tapauksessa, mutta poikkeuksista tuskin tarvitsee vääntää keskustelua.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa naisista pyrkii samantasoiseen mieheen kuin mitä nainen itsekin on. Lika barn leka bäst. Kun tausta on samanlainen, toista on helpompi ymmärtää ja tulla itsekin ymmärretyksi. Olipa kyse elämänkatsomuksesta, arvomaailmasta, perhetaustasta, taloudellisesta tilanteesta, koulutuksesta, työstä (esim vrt yrittäjä/palkansaaja) jne. Kun ymmärtää toista, pystyy myös hyväksymään elämän, jota toinen elää. 

Hah.

Vai että "samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä"?

Eli pienituloinen nainen etsii pienituloista miestä?

Lyhyt ja siro nainen lyhyttä ja siroa miestä?

Ujo nainen ei varmaankaan halua rohkeaa miestä?

Ei kun niin, "vastakohdat täydentävät toisiaan".

Minulla ja miehellä on samanlainen tausta eli tuo sananlasku sopii meihin. Kyllä siitä on ollut hyötyä elämän varrella. Älä vedä ulkonäköä tuohon, se ei kuulu asiaan ollenkaan.

Ja jos et olisi uranainen, katsoisit hyödylliseksi elämän varrella sen että mies luo uraa kun sinä toimit kodin hengettärenä.

 

Onpa kummallinen kommentti eikä kuulu asiaan ollenkaan. Minut on kasvatettu niin, että naisella pitää olla hyvä koulutus, ammatti ja omat rahat, ettei koskaan joudu tilanteeseen, jossa on miehestä riippuvainen. En olisi koskaan jäänyt kotirouvaksi. Jos jonkun olisi pitänyt joustaa lasten vuoksi, se olisi ollut mies. Onneksi tuollaisia valintoja ei tullut.

Todellakin kuuluu asiaan.

Itse asiassa tämä kuvaamani "samanlaisuus-erilaisuusperiaate" on syy miksi ns. sopivia miehiä ei meinaa löytyä naisille jotka kokevat itsensä - usein perusteetta - älykkäiksi ja menestyneiksi.

Uranainen haluaa uramiehen koska "samanlaiset leikkivät parhaiten yhdessä".

Kodin hengetär haluaa uramiehen koska "vastakohdat täydentävät toisiaan".

Samoin ajattelevat pitkä vs lyhyt nainen, siro vs iso nainen, jne. Kaikille naisille sopii se sama pitkä, raamikas ja urallaan menestynyt mies. Se millainen nainen itse on, vaikuttaa ainoastaan siihen perustellaanko yhteensopivuus samanlaisuudella vai erilaisuudella.

Kaikille naisille ei yksinkertaisesti riitä huippumiehiä.

 

Sinä olet sekaisin kuin seinäkello. Samanlainen tausta on ollut omassa parisuhteessa hyväksi, tämän minä olen huomannut todeksi kuten myös mies. Samanlainen elämänkatsomus ja arvot ovat tärkeitä. Lasten kasvattamisesta ei tule mitään, jos toinen haluaa lapsille kovaa kuria ja toinen antaa paljon vapautta. Lasten koulunkäynnistä ei tule mitään, jos toinen vanhempi haukkuu koululaitoksen, opettajat ja koulutuksen tärkeyden vaikka toinen koettaisi sitä korostaa. Luonnossa viihtyvän ekoviljelijän ja ulkomaille uran perässä lähtevän on vaikea luoda hyvä parisuhde. Syvästi uskovainen ja ateisti on harvoin hyvä pari.

Sinä et ymmärrä sitäkään, että hyvä parisuhde kestää monta kymmentä vuotta. Sinä olet jostain syystä jumahtanut muutaman vuoden pituiseen ajanjaksoon ihmisen elämässä. Rakkauden ensihuumassa se täysin erilainen ihminen voi tuntua kiinnostavalta, mutta kuka haluaa olla kymmeniä vuosia ihmisen kanssa, jonka kanssa ei ole mitään yhteistä?

Suomessa on hyvin, hyvin, hyvin paljon onnellisia parisuhteita, joissa ei ole yhdessä valokuvamalli ja lentäjäkirurgi vaan ihan tavalliset miehet ja naiset.

Saakelin akateemiset akat kuvittelevat itsestään ties mitä. Inhottavan ylimielisiä ihmisiä jotka pitävät itseään jotenkin parempina. Nokka pystyssä litkivät lattea ja harrastavat kylttyyriä.

Vierailija kirjoitti:

Ikisinkku akateminen uranainen ei kyllä ole mikään catch tai tasokas. Toki joku voi olla, mutta suurin osa ei ole. Oikein mikään avauksen oletuksista ei pidä paikkansa. Tavallaan nainen arvottaa itsensä aivan kun hän olisi mies, mutta siinä ongelma piileekin. Hän ei ole mies. Ehkä kannattaisi kääntyä naisiin päin.

Uranaiselle, kuten varmaan myös miehellekkin elämä on elämän suorittamista. Eksäni oli tyypillinen uranainen, en halua uranaista, koska elämä pelkkää uraa 24/7

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkääpä mulle mikä on betamies!

Betamies on lassukkatodellisuuden (ei voi puhua varsinaisesti rinnakkaisesta todellisuudesta, kun lassukka elää ihan omassa maailmassaan) tavallinen mies. Teorian mukaan 80% on näitä tavallisia miehiä, eikä heillä ole mahdollista saada naista, koska kaikki naiset tappelevat 20%sta rikkaita julkkismiehiä.

Noi oikeassa todellisuudessa luvut eivät millään voi pitää paikkansa, kun miehistä vähintään 80% on parisuhteessa perheenperustamisiässä :) . Avaa silmänsä missä tahansa, näkee niitä ihan tavallisten ihmisten perheitä, jotka elävät tyytyväisinä elämäänsä yhdessä,  ilman mitään luokitteluja. Välittäen siitä ihan tavallisesta kumppanistaan, ja vailla mitään halua vaihtaa puolisoa mihinkään julkkikseen.

Mutta lassukka ei tätä voi uskoa, hän ei ymmärrä kiintymystä, joten hän tilaisuuden tullen vaihtaisi tavallisen vaimonsa uudempaan malliin kuten auto vaihdetaan uudempaan.

Jos hänellä vaimo olisi. Ei tietenkään ole, koska tuolla luonteella tyypin pitäisi olla miljardööri, että saisi edes sellaisen vain rahaa havittelevan bimbon.

Ok! (: Siis tavallinen mies.

Kuulostaa oudolta. 80% miehistä on aikamoinen määrä. Onhan heistä nyt valtaosa parisuhteessa. Ja suurin osa tavallisista tasapainoisista naisista naisista varmaan tykkää ihan tavallisista miehistä.

Yksinäisempi minä olin suhteessa kuin nyt sinkkuna.

Muistakaa muuten se, että 84 % naisista jättäisi miehen tämän jouduttua työttömäksi. 70 % avioliitossa olevista naisista on harkinnut pettämistä. Eli herkästi lähtee tsirbula muualle.