Akateemisten ikisinkkunaisten suuri määrä johtuu naisten hypergamiasta

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heippa, 1212-heebo.

Minä olen tutkinnoton, mutta älykäs ja monella tapaa melko sivistynyt nainen. Olen juuri sitä jo vuosia kärvistellyt, kun en yliopiston käyneille miehille kelpaa. (Lukuunottamatta ihan paria poikkeusta, joiden kohdalla epätoivon syyt olivat aika selviä ja minulle kynnyskysymyksiä. Kuuluivat muuten sattumoisin siihen sivistymättömään ja suhteellisen vähä-älyiseen osaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista. Tai siis, ei ollenkaan sattumoisin, vaikka puutteensa eivät siihen tyhjennykään.) He olisivat tuttavapiirien, kiinnostuksen kohteiden, yleissivistyksen, käytöksen, ulosannin, maailmankuvan, ulkonäön, arvojen ja ehkä joidenkin muidenkin asioiden perusteella minulle luontainen kohderyhmä. Mutta vaikka sitä ei suoraan sanotakaan, olen hyvin voimakkaasti saanut sen vaikutelman että kouluttamattomuuteni ja alhainen statukseni haittaa pahasti mahdollisuuksiani heidän parissaan.

Olen yrittänyt etsiä älykkäitä ja sivistyneitä mutta vähemmän koulutettuja miehiä yliopistokoulutetun tuttavapiirini ulkopuolelta ja deittisivuilta siinä toivossa, että olisin heidän silmissään haluttavampi. Siis ihan kokemuksen nöyrentämänä pitänyt silmäni auki ja tutkinut oletuksiani sivistyksestä ja älystä ja siitä miten ne ihmisessä näkyvät. Karu totuus on, ettei älykkäitä ja sivistyneitä hirveästi löydy yliopistokoulutettujen ulkopuolelta. Olen tavannut elämäni aikana vain harvoja. Yksikään ei ole ollut ikäiseni, vapailla markkinoilla ja monogaaminen.

Ajattelinkin sinulta kysyä, tiedätkö mistä voisin löytää kaltaiseni sinkkumiehen? Jos sinulla on lisäksi ajatuksia siitä, miten tunnistaa älykäs ja sivistynyt mutta kouluttautumaton ihminen, kuulisin mielelläni myös niitä. En kauheasti ymmärrä sellaisesta älykkyydestä ja sivistyksestä, joka päällepäin ei vaikuta samalta kuin korkea koulutus.

Avataanpa tätä hieman.

Sivistys, ainakin useimmille naisille, oikeasti tarkoittaa vähän monista asioista tietävää sosiaalista briljeeraajaa. Miestä jota kelpaa näyttää ystäville, jonka sivistyneisyys ja verbaalinen lahjakkuus loistaa ravintolan joka nurkkaan kun tämä ylöspäin katselevan naisystävänsä vieressä kertoo muiden kuunnellessa. Luonnollisesti tähän lisätään muut asiat kuten pituus, matala ääni, komeat kasvot, itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimoisuus, jne - sama litania kuin kaikilla muillakin naisilla.

Menikö oikein?

Eli sivistys tarkoittaa statusta, jotain mikä näkyy päällepäin ja minkä muutkin näkevät. Sen on myös oltava sivistystä jonka pystyy liittämään naisten enemmistön mielenkiinnon kohteisiin kuten matkailuun ja ruokakulttuuriin. Sivistys joka käy ilmi ensisijaisesti kahden kesken, mahdollisesti liittyen syvällisempään ymmärrykseen hieman rajatummista aihealueista, ei ole kiinnostavaa.

Osuiko tämä?

Lisäksi tarvitsisin tietoa ikähaarukasta ja siitä asutko A) Tsadissa B) jossain muussa isommassa kaupungissa C) pikkukaupungissa tai maaseudulla.

Kylmä totuus on että sosiaalisen briljeeraajan haluaa lähes jokainen nainen, ja näitä miehiä ei riitä kaikille. Jos sen sijaan haussa on syvällinen, ajatteleva, lukemista harrastava introvertti...tilanne näyttää paremmalta, silloin kyse on lähinnä siitä etteivät nämä miehet pomppaa esille samoin kuin sivistystä omaavat sosiaaliset lahjakkuudet.

Mutta vastaa kysymyksiin, niin katsotaan mitä tilanteellesi voisi tehdä.

 

Kiitos vastauksesta.

Joo, kyllä sellainen riittävä ymmärrys monesta asiasta laaja-alaisesti on osa sivistystä. Ei niinkään faktatiedoilla päteminen tai joka asiasta mielipiteensä lausuminen, vaan lähinnä riittävä pohjatieto maailmasta että osaa asettaa uusia asioita kontekstiin.

Verbaalinen lahjakkuus itsessään on älykkyyttä, mutta pitkälle kehitetty verbaalinen potentiaali on minusta täysin reilua laskea sivistykseen. En erottele noita käytännössä vaan pidän verbaalista kyvykkyyttä osoituksena kummastakin.

Jotta voimme viestiä hyvässä hengessä, toivoisin ettet suorilta käsin oleta minua kauhean tyhmäksi, epärehelliseksi tai tekopyhäksi vaikka nainen olenkin. Haloefekti varmasti vaikuttaa minuunkin, mutta sivistys on sivistystä, ulkonäkö ulkonäköä, status statusta ja luonne luonnetta ja puhun niistä omilla nimillään. Määrätietoisuudesta tai kunnianhimosta en edes pidä, koska olen niin perinpohjaisen tottunut yhdistämään ne ylenkatseelliseen asenteeseen itseäni kohtaan että koen ne vieraannuttaviksi jo itsessäänkin.

Kyllä sivistyksen on näyttävä ulospäin jollakin tapaa. Vähintään nyt minulle. Eihän se muuten voisi olla valintakriteeri. Et varmaan tätä usko, mutta minulla ei ole ystävieni kanssa kateutta tai kilpailua. Ihan tarkoituksellisen valikoinnin johdosta. Alhaisessa statuksessa on se valtavan hyvä puoli, ettei sen ylläpitämiseksi tarvitse nähdä vaivaa.

Pidän sivistyksen tärkeimpänä osana tyylikästä käytöstä. Käytöstapoja, mutta myös kuuntelutaitoa, hyvin kehittyneitä sosiaalisia vaistoja, kykyä ottaa vastaan signaaleja toisilta, kykyä kannatella ja luotsata tilannetta tarvittaessa, kykyä seivailla toisia, laajemminkin kykyä toimia erilaisissa tilanteissa hienovaraisesti ja toiset huomioiden. Ei tarvitse olla ekstrovertti eikä mitenkään hirveän sulava, yksilöllisiä tapoja ilmentää perusmalleja löytyy kyllä, ja väitän tunnistavani niistä monia hienovaraisempia koska olen itsekin nörtti ja suuri osa ystävistäni on aina ollut tavalla tai toisella sosiaalisesti estyneitä. Olen siinä käsityksessä, että naiset yleisestikin pitävät kuvailtua sivistyneenä käytöksenä.

Muutenkin sivistys minun mielessäni pitää sisällään ennen kaikkea taitoja ja toimintamalleja, vähemmän tietoa. Kriittinen ajattelukyky, taito ottaa selvää asioista, introspektiokyky ja itsetuntemus nostavat kaikki ihmisen sivistystasoa. Harrastuneisuus oikeastaan missä tahansa asiassa myös. Yleistyksenä: kaikki hyvät taidot jotka ovat tavalla tai toisella opettelun tulosta eivätkä voi seurata yksin luontaisesta lahjakkuudesta. Ja jotta et nyt oleta että odotan tätä koko listaa mieheltä: en missään nimessä, ja päivänselvästi mies joka tässä kaikessa loistaa olisi aivan liian tasokas minulle, ei minulla mahtaisi olla hänelle älyllisesti paljonkaan annettavaa paitsi innokas yleisö. Sellainen tuskin ketään pitkään stimuloi.

En ole törmännyt tuohon briljeeraamisen käsitteeseen ennen. Jos siihen liittyy seurassa ollessa äänekkyyttä, jonkinlaisen show’n vetämistä ja tilanteiden dominoimista, en todellakaan pidä sitä viehättävänä piirteenä. Olen joissakin tilanteissa valmis ymmärtämään sitä, erityisesti jos se on kuori jolla peitellään ujoutta tai muuta sosiaalista haastetta. Itsekin sorrun siihen välillä ujouteni takia.

Asun Helsingissä, olen 30, enkä halua itseäni kauheasti vanhempaa miestä. Ei haittaa jos on eronnut ja/tai lapsia.

Nyt varmaankin ymmärrät miksi kuvaamaasi miestä on vaikeaa löytää. Kaikki naiset haluavat kuvaamasi miehen. Joko koska ovat itsekin sellaisia, tai koska sosiaalisesti taitava mies täydentäisi heidän puutteitaan. Kutsun tätä samanlaisuus-erilaisuusperiaatteeksi.

Quote:

"Ei tarvitse olla ekstrovertti eikä mitenkään hirveän sulava, yksilöllisiä tapoja ilmentää perusmalleja löytyy kyllä, ja väitän tunnistavani niistä monia hienovaraisempia koska olen itsekin nörtti ja suuri osa ystävistäni on aina ollut tavalla tai toisella sosiaalisesti estyneitä"

...ja miten on, onko ystäviesi unelmamies sosiaalisesti estynyt (samanlainen) vai sosiaalisesti aktiivinen (erilainen)? Entäs millainen uskoisit sosiaalisesti aktiivisen naisen unelmamiehen olevan, samanlainen vai erilainen?

See?

Lisäksi sinun kuvaamasi sosiaalisuus joka perustuu pintapuoliseen tietoon monista asioista, sosiaalisiin vaistoihin ja tunteista keskustelemiseen, esiintyy voimakkaammin naisissa. Kun haussa on mies jossa on maskuliininen puoli ja sen lisäksi erikoisvarusteena kuvaamasi "feminiininen" puoli, tarjonta vähenee entisestään. Tämä on kuin minä hakisin pehmeää ja feminiinistä naista joka sen lisäksi osaa rakentaa talon ja puolustaa minua tappelussa.

Sosiaalinen briljeeraaminen voi olla dominoivaa ja äänekästä, tai sitten ei. Tässä tapauksessa luultavasti ei. Se on mitä tahansa sellaista joka herättää joukon huomion ja saa osakseen ihailua.

Lisäksi kuvaat olevasi nörtti, mutta selkeästi ihannemiehesi olisi enemmänkin sivistynyt maailmanmatkaaja-luennoitsija-sosiaalinen briljeeraaja, jota voisit katsella ylöspäin. Jos sinä haluat olla hypergaminen näissä asioissa, missä asioissa sinä olisit hyvä diili miehelle? Ei, erityisyytesi ja uniikki luonteesi ei riitä. Et voi asettua vain saamapuolelle.

Introverttejä nörttejä riittää kyllä, korkeakoulutuksella ja ilman. Käytöstavat omaavia ja miehiksi tunneälykkäitä, ei kuulosta mahdottomalta. Jos et vaadi sosiaalista briljeeraamista, menestystä tai komeutta (paitsi tietenkin jos olet erittäin hyvännäköinen ikäiseksesi). Se että miehen tulisi hallita aihe kuin aihe, ja erityisesti naisten suosimat aiheet kuten matkustelu ja ruoka, on kova vaatimus. Sen täyttäviä miehiä on vähän, miehet useammin keskittyvät muutamiin aiheisiin syvällisemmin.

Nettitreffit ovat hyvä paikka, jos kerran harrastuksista ym ei ole löytynyt. Baarit ja Tinder, liian pintapuolisia. Tässä auttaisin mielelläni, mutta ymmärrän ettei halua laittaa profiiliasi tänne. Ehkä sinun täytyy myös olla aloitteellisempi; jos et ole prinsessa, et voi pelata prinsessataktiikalla.

Minun suositukseni on että unohda alkuun sivistys ja verbaalinen briljeeraaminen. Etsi älykkyyttä. Kiinnität jo varmasti huomiota kijoitusasuun. Harrastaako mies jotain älykkyyteen viittaavaa? Entäs lukemista? Sivistys ei välttämättä selviä heti, ja sitähän voi hankkia lisää. Tämä suositus siksi koska muussa tapauksessa kiinnität huomiosi muidenkin tavoittelemiin sosiaalisesti lahjakkaisiin briljeeraajiin, ja lopputulos on sama kuin tähänkin mennessä.

Oletan myös että olet normaalipainoinen ja panostat ainakin jonkin verran ulkoiseen olemukseesi. Lisäksi voisit lukea kirjoja naisellisuudesta. Ja nyt en tarkoita naisten kirjoittamia sellaisia, vaan sovinistien ja pelurien kirjoja. Vaikka torjuisit 99% saamistasi ehdotuksista, se 1% saattaa opettaa sinulle jotain uutta.

En ihan tunnista kaikkia ajatuksiani kun ovat kulkeneet sinun näppiksesi kautta, vaikka selvästi otatkin minut vakavasti ja vastaat vilpittömästi, mistä kiitokset. Huolestuttaa, että puhutaan toistemme ohi. Oion pari kohtaa.

En mielestäni sanonut, että pintapuolinen tieto on keskeistä sivistyksessä. Koitin ilmaista, että perustiedot maailmasta olisi oltava sen verran kunnossa, että pystyy analysoimaan uutta tietoa kontekstissa. Tuo ei ole lainkaan sama asia kuin että miehen tulisi tiedollisesi hallita kaikki keskustelunaiheet tai edes jotkut tietyt. Vaikka ehkä jollain tasolla siitä ja yleisistä keskustelukyvyistä seuraakin. 

Matkustamista en pidä millään tapaa tärkeänä. Luennoitseminen ei ole välttämättä toivottavaa vaan herkästi menee moukkamaisuuden puolelle, vaikka onkin positiivista jos tyyppi osaa ymmärrettävästi selittää tietämäänsä. Verbaalinen kyvykkyys on niitä sivistyksen puolia jotka kyllä ovat positiivisia, mutteivät edellytyksiä. En keksi yhtään maskuliiniseksi miellettyä luonteenpiirrettä jota mitenkään välttämättä kaipaisin, jos ei hyväksytä sitä että kaikki järki ja kohtuullisuus olisi vain miehekästä.

Olennaisin huti on, että ikinä olisin kuvitellut voivani saada miehen jonka sosiaaliset taidot ovat paremmat kuin omani ja jota voisin katsella ylöspäin. Olisi pitänyt avata nörttiyden suhdetta sosiaalisiin taitoihini ehkä vähän paremmin. Pidän kauhean sulavakäytöksisen ja sosiaalisen miehen saamista hyvin epärealistisena ja luulen ettei minulla edes olisi heidän kanssaan kauheasti yhteistä. En ole mikään luonnonlahjakkuus, ja olen joutunut näkemään paljon vaivaa opetellakseni sosiaalisia taitoja, usein myöhäisemmässä iässä kuin ne kehittyivät muille, ja introvertti luonteeni tosiaan rajoittaa minua edelleen. Mutta nyt aikuisena pärjään aika hyvin ja uskon olevani vahvaa keskitasoa naisten asteikolla, ehkä enemmänkin jos suhteissa tärkeitä taitoja painotetaan vahvasti vähemmän tuttujen ihmisten kanssa käytettäviin taitoihin verrattuna. Haluan mieheltä lähinnä sitä, että olisi sen verran kartalla että pystyy tekemään yhteistyötä kanssani. Jos ymmärrys riittää vahvuuksieni tunnistamiseen hän varmasti myös arvostaa niitä paljon eikä koe että minä olisin asiassa mitenkään saamapuolella, ja oppii minulta.

Olen ihan tietoinen siitä että piirteet jotka kumppanissa ovat minulle tärkeitä ovat sitä myös todella monille muille naisille, ja että ne ovat yleisempiä naisissa kuin miehissä. En kuitenkaan ole valinnut kriteerejä mitenkään huvikseni. En yksinkertaisesti usko kokemukseni perusteella että mies jolla on heikot sosiaaliset taidot (ihmissuhdetaidot kuuluvat niihin!) olisi positiivinen lisä elämääni. Ei kukaan pysty yksin tekemään suhteesta hyvää.

Minun on kauhean vaikea uskoa että seksistisimmät miehet puhuisivat kaikkien miesten puolesta. Vahvasti epäilen, että sovinistien naisellisuusvinkit vetäisivät puoleeni lähinnä niitä miehiä, joita vähiten haluan. Tunnen jo sovinistien ajatusmaailman aika hyvin ja vaikka seassa joku helmi johon teoriassa voisin tarttua olisikin, tiedän että kokisin lukemisen todella raskaaksi ja tuskin pystyisin edes olemaan vastaanottavainen.

Mutta ok, aloitteellisempi. Sitä on varaa olla entistä enemmän.

Kiitän selvennyksestä.

Tämän vastauksen perusteella mahdollisuutesi kohenevat huomattavasti.

Joudun ikävä kyllä lukemaan rivien välistä ja käyttämään stereotypioita, koska tietyt asiat ovat sellaisia joita naiset eivät koskaan sano ääneen, edes palstoilla. Oletin että haluat miehen olevan sinua vahvempi ja tasaisempi henkisesti, ts. sinä olet useammin se joka itkee miehen olkapäätä vasten eikä toisin päin. Myös taito liidata sosiaalisissa tilanteissa on sellainen jota yleensä odotetaan mieheltä, ei niin päin että sinä johdat tilannetta ja mies kävelee perässä. Nämä esimerkkeinä.

Minä perehtyisin PUA-maailman oppeihin. Kolmesta syystä. Ensimmäisenä on aloitteellisuus; äärimmäisen harva nainen hallitsee sen. Nainen kyllä saa miehen kömpelyydestä huolimatta, mutta jos hallitset sen kunnolla, omaat ison edun kilpasiskoihin nähden. Toisekseen, kaikki perinteinen naisellisuus ei ole pahaa. Se voi myös olla hauskaa, leikkisää ja peräti voimaannuttavaa. Ja kolmanneksi, se auttaa ymmärtämään miesten pariutumishaasteita ja niistä seuraavia toimintamalleja.

Uskon että sinulla on mahdollisuuksia, jos vain olet rehellinen ulkonäkökriteereistäsi. Normaalipainoisuuden mainitsin syystä. Chapmanin yliopiston tutkimuksen mukaan se oli kakkosena miesten kriteerilistalla (kauneuden jälkeen), ja mitä koulutetumpi/älykkäämpi/menestyneempi (mitä tahansa näistä) mies oli, sitä suuremmaksi hoikkuuden merkitys kasvoi.

Tuntisin yhden miehen joka sopisi kuvaukseesi täydellisesti. On erittäin fiksu, lukee paljon ja laaja-alaisesti, erinomaiset käytöstavat, introvertti mutta oppinut sosiaalisesti huomattavasti keskivertoa taitavammaksi, ja keskustelutyylikin on sama kuin sinulla. Ikää n. 35v muistaakseni. Huonot puolet: asuu perähikiällä ja on kiinnostuneempi lintujen bongaamisesta jossain metsissä kuin naisista.

Ne miehet kun eivät ole sen enempää avoimesti tarjolla kuin sinäkään.

 

Tähän asti ulkonäköni ei ole vaikuttanut esteeltä. Tietääkseni minua ei ole torjuttu sen takia. Ehkä olisi jätetty torjumatta muista syistä jos olisin paremman näköinen, mutta eihän sitä lasketa. Kriteereitäni en osaa määritellä, kaksi vakavinta suhdettani oli jälkikäteen katsellen aika rumien miesten kanssa, mutta ei se todellakaan siltä tuntunut tutustuessa tai seurusteluaikana eikä vielä ihan pian eronkaan jälkeen. Kertaakaan en muista sivuuttaneeni ketään (pelkän) ulkonäön takia. Kyllä tietenkin tykkään enemmän hyvännäköisistä kuin rumista miehistä, kaikkein eniten sellaisista vähän itseäni paremman näköisistä. 

En minä ollenkaan ajattele että perinteinen naisellisuus olisi paha asia. Enemmän siitä on hyvää kuin pahaa, pahaa ainoastaan se miten alttiiksi hyväksikäytölle se jättää ja miten typistää ja rajoittaa ihmistä. Osaan naisellisuuden attribuuteista samastun ja ne näkyvät muillekin (hyväntuulisuus, hymyileväisyys, empaattisuus, leikkisyys, ystävällisyys, auttavaisuus, lempeys, luottavaisuus, yhteistyöhaluisuus). Osa on tavoitteellisia ihanteita (hoivaavuus, lämpö, välittömyys, vastaanottavaisuus, haavoittuvuus, aseistariisuvuus), osaa ihailen toisissa mutta koen vieraaksi (uhrautuvuus, nöyryys, vaatimattomuus). Pyrin myös aktiivisesti muuttamaan jotain miesmäisiä valuvikojani (liika kriittisyys, itsekorostus, älyllistäminen) muuksi koska en niistä pidä, ja kaipa sekin tekee onnistuessaan minusta viehättävämmän.

Sovinisteihin en silti taatusti vetoa, enkä vastaa heidän naisellisuuskäsitystään. Mutta vaikka niin väittävätkin, eivät taida kuitenkaan ”vain sanoa ääneen sitä mitä kaikki miehet ajattelevat”. Muuten en kohtaisi jatkuvasti niitä pareja joissa mies on minusta oikein viehättävä ja nainen raakasti vastaa minua, plus on se koulutus ja sitä vastaava työ.

En siis mitenkään tyhjällä kuitannut tai liiotellut sanoessani, että tunnen sovinistien ajatusmaailman jo. Luin niitä antifeministi- ja PUAblogeja paljonkin joskus kauan sitten oppiakseni mitä kaikkea tässä maailmassa uskotaankaan, ja voidakseni keskustella niistä hämmentyneiden miespuolisten ystävieni kanssa. Olen aika varma sen aineiston pariin palaaminen olisi minulle vahingollista. Ihmiskuvani muuttuisi raadollisemmaksi ja voisi olla ettei rohkeus ja luottavaisuus enää riittäisi deittailuun ollenkaan. Mutta ehkä katselen jotain harmittomampaa materiaalia siitä kuinka olla hurmaavampi tjsp. Sellainen ehkä muutenkin soveltuu paremmin minun tilanteeseeni.

Lähestymisvaiheessa olen pitänyt ongelmana lähinnä sitä että miehet tuntuvat odottelevan sopivaa torjuntahetkeä pitkään sen jälkeen kun ovat jo päättäneet etteivät halua parisuhteeseen kanssani, ja lähtevän treffeille suunnilleen pelkästä kiitollisuudesta että pyysin. Paljon aikaa menee tuollaisen kanssa, eikä suoraan kysely varhaisessa vaiheessa vaikuta kauhean fiksulta. Tuo on jotenkin ratkaistava jos siirryn määräpohjaisempaan strategiaan.

Aika näyttää miten valmis olen lähtemään tuohon, kun en kärsi pahemmin sinkkuudestakaan. Etenkään sen valossa jos miehet joiden kanssa molemminpuolinen kelpuuttaminen saattaisi onnistua järjestään piileskelevät metsissä ja Perähikiällä. Eihän heidän löytämisekseen sitten edes ole paljon tehtävissä. :/

On ollut antoisaa avautua, olen yllättynyt että sinua ylipäätään liikuttavat miesongelmani millään tasolla. En tosiaankaan tätä odottanut kun rupesin huutelemaan että mistä niitä muuten-yhtä-hyvä-mutta-kouluttamattomia miehiä muka edes löytyy.

Tokihan autan mielelläni.

Nykypäivänä on melko vähän naisia jotka ovat fiksuja, osaavat ajatella syvällisesti, eivät ole täysin pinnallisia ja riippuvaisia siitä mitä muut ajattelevat, eivät paneskele ympäriinsä ja myöntävät avoimesti haluavansa suhteen - plus ovat jopa valmiita tekemään asian eteen jotain, sen sijaan että odottavat asioiden vain tapahtuvan (= miehen pistävän asiat vain tapahtumaan).

Jo noilla kriteereillä karsiutuu sanotaanko 95%.

Tuo ongelmahan jonka mainitsit on sama josta minä olen kirjoittanut. Miesten, pl. top 5-10%, on todella vaikeaa saada treffejä naisten kanssa, joten he katsovat ne kortit joita heille suodaan. Komeat ja suositut miehet luonnollisesti toimivat tikapuuperiaatteella jossa alin taso on kännipano, sitten irtopano, sitten vakipano, ja lopulta elämänkumppani. Kun tavisnaisetkin pääsevät treffeille näiden miesten kanssa, ei taviksia edes kokeilla ennen kuin biologinen kello alkaa tikittämään.

Suhdetta etsivän naisen kannalta ongelmana on tietysti ajan haaskaaminen miehiin jotka ovat liian tasokkaita (kelpuuttavat panoksi, ei suhteeseen) tai muista syistä ei niin kovin kiinnostuneita.

Sitä en osaa sanoa piileskelevätkö kaikki potentiaaliset miehesi perähikiällä. Tuo kuvaamani mies kyllä opiskeli kaupungissa, mutta muutti takaisin maalle saatuaan työpaikan jossain luonnonsuojeluorganisaatiossa tms. Toki perähikiällä on miesenemmistö, ja monet kaupunkien nörteistä ovat vaikeammin tavoitettavissa kuin sosiaaliset naistenkaatajabriljeeraajat.

Se tulee mieleeni että vaikka aloitteellisuus on etu naiselle joka etsii jotain muuta kuin saalistajamiehiä (jotka siis haluavat valloittaa), ehkäpä hätäilet jo liikaa?

Oletko varmasti arvioinut sosiaalisen taitavuutesi ja etenkin naisellisuutesi oikein? Lasken plussaksi sen että olet kehittänyt itseäsi sen sijaan että olisit syntynyt luontaisesti sosiaaliseksi/naiselliseksi, mutta joskus on niin että ihmiset itse arvioivat sosiaalisuutensa - tai naisellisuutensa - yläkanttiin. Saatat kuitenkin antaa itsestäsi oudon kuvan, mitä liian nopea eteneminen korostaa.

Sekin mietityttää oletko realistinen ulkonäköihanteidesi suhteen? Tutkitusti naiset keskimäärin rankkaavat 80% miehistä keskivertoa rumemmiksi ja vain alle 1% selkeästi komeiksi.

Alueen laajentaminen Hkin ydinkeskustan ulkopuolella sijaitseville miesenemmistöalueille voisi olla hyvä ajatus. Ei nyt ihan perähikiälle tarvitse lähteä. Jos katselen vähän ympärilleni omalla asuinalueella (Hki/Punavuori), niin eipä täällä ole paljoa sinulle sopivia _kolmekymppisiä_ sinkkumiehiä.

Kuka idiootti sinultakin neuvoja kyselee? Vai vastaatko itsellesi?

Tätä voi olla vaikea uskoa, mutta palstalle kirjoittelee joitakin naisia jotka osaavat tunnistaa asiantuntijuuden pariutumiskeskusteluissa.

Jaa, onko sulla joku diplomi ihan tuosta pillujen asiantuntemuksesta?

Yli kolmekymppisenä on jo vaikea solmia pysyvä suhde. Siksi suosittelen mielummin loppuiän sinkkuilua kun perheen perustamista. Monet on kuluttaneet oman parisuhdepääomansa satunnaissuhteissa ja kun siirrytään kolmevitosena perheen perustamiseen, ei enää ole mahdollista saavuttaa vastaavaa elinikäistä parisuhdetta kun mikä nuorilta onnistuu. Kolmevitosena solmitaan käytännön syistä avioliittoja, jotta voidaan saada lapsia. Rakkausavioliitto ei ole useimmiten mahdollinen.

Seksuaalivallankumous on tieteellisten tulosten mukaan (mm. Laasanen) johtanut siihen, että ylempitasoiset miehet (YTM) pyörittelevät useita 18-30 v naisia joko ns. sarjasuhteilla (vaihtavat koko ajan uuteen ja naiset odottaa kiltisti vuoroaan) tai epävirallisella moniavioisuudella (ollaan muka sinkkuja ja seurustellaan monien kanssa yhtä aikaa). Tämä johtaa tilanteeseen, jossa normi ja alempitasoiset miehet jää kokonaan ilman. Kun kuvio sitten purkautuu naisilla noin 30 ikävuoden jälkeen päädytään hankalaan asetelmaan jossa

a) normimiehet tietää että vaimokullalla oli sixpäk lakimies parhaat vuodet

b) nainen ei koe että hänen normimies aviomiehensä olisi riittävän tasokas

c) nainen kokee että miehet on sikoja, seurausta YTM pyörityksestä --> feminismi

d) miehet kokee että naiset on sikoja. Toimivat YTM pelimiesten seksileluina --> miesasialiike

e) Kumpikaan osapuoli ei enää voi kokea aitoa ensirakkauden huumaa, joka rakentaa voimakkaan siteen parin välille.

Tämä kuvio johtaa avioliitossa siihen, ettei vaikeuksien tullessa jakseta nähdä vaivaa ja tulee avioero ja lapset jäävät kasvamaan YH-äidin kanssa. Näinhän käy valtaosassa nykyisistä avioliitoista.

Tässäkin asiassa taas huomataan, että perinteiset Raamatun arvot ovat oikeassa. Seksuaalivallankumous johtaa pelkkään katkeruuteen ja lasten kärsimykseen.

DoktorA kirjoitti:

Yli kolmekymppisenä on jo vaikea solmia pysyvä suhde. Siksi suosittelen mielummin loppuiän sinkkuilua kun perheen perustamista. Monet on kuluttaneet oman parisuhdepääomansa satunnaissuhteissa ja kun siirrytään kolmevitosena perheen perustamiseen, ei enää ole mahdollista saavuttaa vastaavaa elinikäistä parisuhdetta kun mikä nuorilta onnistuu. Kolmevitosena solmitaan käytännön syistä avioliittoja, jotta voidaan saada lapsia. Rakkausavioliitto ei ole useimmiten mahdollinen.

Seksuaalivallankumous on tieteellisten tulosten mukaan (mm. Laasanen) johtanut siihen, että ylempitasoiset miehet (YTM) pyörittelevät useita 18-30 v naisia joko ns. sarjasuhteilla (vaihtavat koko ajan uuteen ja naiset odottaa kiltisti vuoroaan) tai epävirallisella moniavioisuudella (ollaan muka sinkkuja ja seurustellaan monien kanssa yhtä aikaa). Tämä johtaa tilanteeseen, jossa normi ja alempitasoiset miehet jää kokonaan ilman. Kun kuvio sitten purkautuu naisilla noin 30 ikävuoden jälkeen päädytään hankalaan asetelmaan jossa

a) normimiehet tietää että vaimokullalla oli sixpäk lakimies parhaat vuodet

b) nainen ei koe että hänen normimies aviomiehensä olisi riittävän tasokas

c) nainen kokee että miehet on sikoja, seurausta YTM pyörityksestä --> feminismi

d) miehet kokee että naiset on sikoja. Toimivat YTM pelimiesten seksileluina --> miesasialiike

e) Kumpikaan osapuoli ei enää voi kokea aitoa ensirakkauden huumaa, joka rakentaa voimakkaan siteen parin välille.

Tämä kuvio johtaa avioliitossa siihen, ettei vaikeuksien tullessa jakseta nähdä vaivaa ja tulee avioero ja lapset jäävät kasvamaan YH-äidin kanssa. Näinhän käy valtaosassa nykyisistä avioliitoista.

Tässäkin asiassa taas huomataan, että perinteiset Raamatun arvot ovat oikeassa. Seksuaalivallankumous johtaa pelkkään katkeruuteen ja lasten kärsimykseen.

Tätä fantasiapläjäystä tässä onkin jo kaivattu. Tämä "tieteellinen" huumorilla kyllä aina jaksaa naurattaa.

>>Tässäkin asiassa taas huomataan, että perinteiset Raamatun arvot ovat oikeassa. >>

Oletkohan koskaan edes lukenut Ramattua?

Raamatun mukaan ollaan naimisissa, kun on tapahtunut sukupuoliyhdyntä.

Ja eroa ei hyväksytä kuin haureuden (= aviorikos) perusteella. Tällöin toinen onkin käytännössä leski, sillä avion rikkonut puoliso on rangaistuksenakivitetty kuoliaaksi.

Poikkeuksena juutalaiset (Mooses) ovat kehitelleet myönnytyksen, että eron saa muutenkin, jos toinen ei miellytä.

Mutta Jeesus sanoo, että tämä käytäntö on seurausta ihmisten sydämen kovuudesta, alunperin näin ei ollut. Jeesus sanoo, "Älä hylkää nuoruutesi vaimoa", s.o. henkilöä, jonka kanssa makasit ensimmäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kivan näköinen 32v. korkeasti koulutettu nainen. Näen melko paljon vaivaa ulkonäköni eteen, liikun, pukeudun nätisti jne. Minulla on harrastuksia ja muutenkin elämä ihan mallillaan. Miestarjokkaat ovat pääasiassa joko 10-30 vuotta vanhempia, ulkoisesti epäviehättäviä (ei mitään panostusta habitukseen), tai elämänhallinta jotenkin kadoksissa. Ei varmaan kuulosta kauheen houkuttelevalta, vai mitä? Minun ikäiset mukavat söpöt miehet tavoittelevat lähinnä parikymppisiä nättejä tyttöjä... Siinäpähän tavoittelevat, ei siinä mitään. Mutta minä mieluummin tyydyn sinkkuuteen, kuin kelpuutan jotain sellaista mitä en halua. 

Eli olet niiden samojen miesten perässä kuin kaikki muutkin. Silloin käy näin. En kyllä ihan ymmärrä mikset kelpuuta rumaa miestä, jos se on muuten hyvä. Kohta nekin menevät ja jäljelle jää vain elämänhallintataidottomat luuserit

Miks naisen joka kuvailee itseään kivan näköiseksi ja näkee vaivaa ulkonäkönsä eteen pitäisi tyytyä rumaan mieheen? Tyytyisikö kivan näköinen mies rumaan naiseen? No ei helvetissä! Jopa rumat miehet nyrpistelee nokkaansa rumille naisille. 

Sinun neuvosi on, että naisten täytyy laskea rimaa, vain jotta miehet voisivat ainoina "ylivoimaisina" olentoina ylläpitää kriteereitä kumppaneiden suhteen. Tyypillistä miesten hypergamiaa: miehet tavoittelevat aina itseään parempia kumppaneita; mahdollisimman nuoria ja viehättäviä naaraita. Sitten kehtaavat syyllistää naisia nirsoiksi. :D

Ei tietenkään tarvitse tyytyä, voi myös olla ilman. Lähinnä pointtina oli tarkastella tuota tarkemmin. Mitä rumuus kertoo ihmisestä? Siitä millainen tyyppi on kyseessä, mitä arvoja kannattaa ja millaisille jutuille nauraa? Miten ottaa muut ihmiset huomioon tai miten hoitaa omat velvoitteensa? Ihmiset tuntuvat olevan laiskoja itsetutkiskelun suhteen eivätkä mieti sekuntia kauempaa, kun antavat pakit pelkän ulkonäön takia

No itelle parisuhteeseen tarvitaan myös se seksuaalinen vetovoima. Ilman sitä se "ihan kiva tyyppi ja hyvä ihminen" jää kyllä vain kaveriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.

Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.

Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.

Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.

Juuri näin. Mies katsoo naista yksilönä ja laittaa luonteelle enemmän painoarvoa kuin esim. koulutukselle. Siksi lääkärimies voi päätyä yhteen hoitsunaisen kanssa. Nainen pyrkii pitämään kiinni koulutusvaatimuksistaan, ja leimaa siksi kaikki alemman koulutustason miehet jo etukäteen alemmuudentuntoisiksi junteiksi, heille edes mahdollisuutta antamatta. Siksi lääkärinainen ei juuri päädy yhteen duunarimiehen kanssa.

Olisit vaihtanut sanan "luonteelle" tilalle "ulkonäölle" niin olisi uskottavampaa.

Se on totta että naiselle on tärkeää että miehen kanssa voi keskustella ja olla samalla aaltopituudella, miehelle usein riittää että on joku jolta saa läheisyyttä ja huolenpitoa ja jota kelpaa esitellä kavereille.

Tottakai ulkonäkö on tärkeää, mutta niin on myös luonne. Ulkonäön ja luonteen jälkeen ei itselläni ole oikeastaan vaatimuksia naisen suhteen. Tai no terveys olisi tietenkin positiivinen asia. 

Määrittele luonne. Itselleni luonteenpiirteisiin sisältyvät mm. määrätietoisuus, pitkäjännitteisyys, kunnianhimo, sitoutumiskyky, sosiaalisuus, aktiivisuus, ennakkoluulottomuus jne. Miehessä minulle on ehdottoman tärkeää ulkonäkö (miehen pitää olla puoleensavetävä) ja nimenomaan luonne. Se luonne ilmenee hänen koulutuksessaan ja muissa valinnoissaan (ammatti, harrastukset, kiinnostuksen kohteet). Mutta onko nyt niin, että minä suosin vääriä luonteenpiirteitä? Miesten pitäisi voida sanella, mitä luonteenpiirteitä naisten pitää miehessä arvostaa?

Kaikkia noita voi olla, vaikka on matalasti kouluttautunut. 

Määrätietoinen ja kunnianhimoinen loka-auton kuljettaja?

Ei sillä ettenkö olisi ollut sinkkuna valmis tutustumaan myös loka-auton kuljettajaan, jos olisin sellaisen kohdannut ja ihastunut häneen, mutta itse kyllä kuvittelen, että etenkin kunnianhimo näkyy myös koulutuksessa ja ammatinvalinnassa.

Tässä kyllä nähdään tämä ns. "akateemisten" muka-älykköjen typeryys ja näköalattomuus.

Huh-huh.

Naureskellaan sille, etteikö loka-autonkuljettaja voisi olla määrätietoinen ja kunnianhimoinen.

Ei nähdä ollenkaan omaa nenää pidemmälle. Totta hitossa roskakuski voi olla määrätietoinen ja kunnianhimoinen. Hän vain on eri alalla kuin sinä, joka omassa ylemmyydentunnossasi kuvittelet että kaikkien ihmisten kunnianhimo kohdistuu aina akateemisiin opintoihin.

Voi olla, että suuret kuljetuspelit ja moottorit ovat aina kiehtoneet tätä loka-auton kuljettajaa.

Voi olla, että hän on ihan tieten tahtoen hakeutunut alalle, hankkii kokemusta ja asiantuntemusta siitä miten kyseinen ala toimii.

Voi olla, että hän opiskelee työnsä ohella esim. jollain yrittäjäkurssilla ja säästää palkastaan joka kuukausi osan, pesämunaksi tulevalle yritykselleen.

Voi olla, että hänellä on ambitiona perustaa oma kuljetusliike, ehkä jopa varsinainen loka-autojen armada.

Nyt kävi vain niin, että tuon kommentin kirjoittaja osoitti ainoastaan oman typeryytensä - jota edes se maanmainio yliopisto ei ole kyennyt muuttamaan suureksi viisaudeksi, tai edes piilottamaan sitä mitenkään.

Näin koulutususkovaisessa maassa kuin suomi on, on lähes itsestäänselvää, että nämä sukupolvet, joiden koko lapsuus on mennyt kuunnellessa kuinka hienoa on kun joku on ylioppilas tai suorittanut maisterintutkinnon, kuvittelevat yhä itsekin niin.

Tämä taas aiheuttaa varsinkin yliopiston käyneissä naisissa (jotka tunnetusti välittävät miehiä enemmän muiden mielipiteestä) kuvitelman, että olisi alentavaa suostua jonkun alemman sosiaaliluokan retkun puolisoksi, eivätkä edes avoimesti kartoita mahdollisuuksiaan niillä markkinoilla, vaan jäävät ennemmin vanhoiksipiioiksi juttelemaan sille kissalleen ja viinipullolleen ja tekevät sitten ystävättären kanssa kulttuuripitoisia viikonloppumatkoja Prahaan.

Mutta mikäs siinä. Näin se vaan tässä yhteiskunnassa menee.

Niin, JOS hänellä on tavoitteena perustaa yritys. Minä puhuin ihmisestä, joka vain kuljettaa loka-autoa.

Mutta tämän(kin) keskustelun tuloksena uskon, että akateemisten naisten ja ammattikoulun käyneiden miesten todellakin on parempi pysyä erossa toisistaan, niin paljon vihaa ja katkeruutta tuntuu alemmin koulutetuilla miehillä olevan meitä korkeakoulutettuja naisia kohtaan.

Kyllä todellakin näyttää olevan. Mitään ei akateemisuudesta ymmärretä, mutta kova on halveksunta. Kouluttamaton mies halveksitko akateemisia miehiä yhtä paljon?

Kyllä. Olin jo tuolle edelliselle vastaamassa, että tämä ei ole sukupuolisidonnaista sinänsä. Liittyy lähinnä tiettyyn joukkoon ns. akateemisia, jotka sinnikkäästi kuvittelevat, että koulutuksen ja älykkyyden väliin voidaan piirtää yhtäsuuruusmerkki.

Suoraan sanottuna halveksin suomalaista koulutususkovaisuutta, koska suomalainen koulutus on lähinnä "haukionkala" -tyyppistä paskaa, jonka läpikäymiseen ei tarvita niinkään paljon älyä kuin sinnikkyyttä. Lisäksi se porukka, jota näistä ns. akateemisista halveksin, oikeasti kuvittelee, että se yliopistokoulutus jotenkin pätevöittää heidät johonkin työelämässä. Vaikka oikeasti kaikki joudutaan sitten töissä opettelemaan lähes alkeista saakka, vieläpä monesti kantapään kautta.

Oikeasti älykäs yliopiston käynyt ei kovin paljoa briljeeraa akateemisuudellaan, vaan suhtautuu siihen hieman huvittuneesti ja toteaa moista tulleen suoritetuksi, koska halusi sen kaltaisiin työtehtäviin, joissa se vaaditaan. Lisäksi oikeasti älykäs ei myöskään koe, että hänen parinmuodostuksensa olisi jotenkin riippuvainen toisen osapuolen oppiarvoista tai titteleistä, vaan persoonasta.

No kyllä siellä koulutetummassa väestössä on sitä keskimääräistä älykkäämpää väkeä, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Tämä nyt ei sitten poista sitä mahdollisuutta, etteikö siellä vähemmän koulutetussa väestössä olisi älykkäitä yksilöitä.

Mä en ainakaan suhtaudu omaan tutkintooni mitenkään huvittuneesti, vaan koen sen olleen hyvin tarpeellinen, että voin suoriutua omista työtehtävistäni. Sama tutkinto antaa pohjan toimia erilaisissa työtehtävissä, työ itse toki opetellaan vasta työpaikalla.

Vierailija kirjoitti:

>>Tässäkin asiassa taas huomataan, että perinteiset Raamatun arvot ovat oikeassa. >>

Oletkohan koskaan edes lukenut Ramattua?

Raamatun mukaan ollaan naimisissa, kun on tapahtunut sukupuoliyhdyntä.

Ja eroa ei hyväksytä kuin haureuden (= aviorikos) perusteella. Tällöin toinen onkin käytännössä leski, sillä avion rikkonut puoliso on rangaistuksenakivitetty kuoliaaksi.

Poikkeuksena juutalaiset (Mooses) ovat kehitelleet myönnytyksen, että eron saa muutenkin, jos toinen ei miellytä.

Mutta Jeesus sanoo, että tämä käytäntö on seurausta ihmisten sydämen kovuudesta, alunperin näin ei ollut. Jeesus sanoo, "Älä hylkää nuoruutesi vaimoa", s.o. henkilöä, jonka kanssa makasit ensimmäiseksi.

Ei tässä kiukuttelu ja saivartelu auta kun asia vaan on näin. Jumala tarkotti että mies ja nainen avioituvat nuorena ja perustavat perheen eikä mitään muuta suhdepoukkoilua sallita. Toki on myös vaihtoehtona elää selibaatissa. Nykyihminen ei tätä sulata vaan haluaa kaiken, koska ei usko enää Jumalaan ja uskoo että kaikki saatavilla oleva hyvä tapahtuu maallisen elämän aikana. 

Nykysuomalainen raivostuu kaikenlaisista moraalisäännöistä varsinkin jos ne koskee seksuaalisuuden rajoittamista. Jokainen meistä silti tietää kokemuksesta että sadan yhden yön suhteen jälkeen on vähän vaikea ponnistaa enää rakkausavioliittoon. Sellainen ihminen on haaskannut oman viattomuutensa aikaa sitten ja jäljellä on enää "käytännölliset" suhdejärjestelyt, joissa kaksi ihmistä asuu yhdessä esimerkiksi lasten vuoksi.

Toivoisin että nuoret saisivat tietoa tästä, jotta emme houkuttelisi tuleviakin sukupolvia tähän samaan vapaan seksin ansaan. Seksuaalisuus ei ole leikin asia. Parhaimmillaan se tekee elämästä hienoa ja väärin käytettynä johtaa syvään katkeruuteen ja pettymiseen.

DoktorA kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

>>Tässäkin asiassa taas huomataan, että perinteiset Raamatun arvot ovat oikeassa. >>

Oletkohan koskaan edes lukenut Ramattua?

Raamatun mukaan ollaan naimisissa, kun on tapahtunut sukupuoliyhdyntä.

Ja eroa ei hyväksytä kuin haureuden (= aviorikos) perusteella. Tällöin toinen onkin käytännössä leski, sillä avion rikkonut puoliso on rangaistuksenakivitetty kuoliaaksi.

Poikkeuksena juutalaiset (Mooses) ovat kehitelleet myönnytyksen, että eron saa muutenkin, jos toinen ei miellytä.

Mutta Jeesus sanoo, että tämä käytäntö on seurausta ihmisten sydämen kovuudesta, alunperin näin ei ollut. Jeesus sanoo, "Älä hylkää nuoruutesi vaimoa", s.o. henkilöä, jonka kanssa makasit ensimmäiseksi.

Ei tässä kiukuttelu ja saivartelu auta kun asia vaan on näin. Jumala tarkotti että mies ja nainen avioituvat nuorena ja perustavat perheen eikä mitään muuta suhdepoukkoilua sallita. Toki on myös vaihtoehtona elää selibaatissa. Nykyihminen ei tätä sulata vaan haluaa kaiken, koska ei usko enää Jumalaan ja uskoo että kaikki saatavilla oleva hyvä tapahtuu maallisen elämän aikana. 

Nykysuomalainen raivostuu kaikenlaisista moraalisäännöistä varsinkin jos ne koskee seksuaalisuuden rajoittamista. Jokainen meistä silti tietää kokemuksesta että sadan yhden yön suhteen jälkeen on vähän vaikea ponnistaa enää rakkausavioliittoon. Sellainen ihminen on haaskannut oman viattomuutensa aikaa sitten ja jäljellä on enää "käytännölliset" suhdejärjestelyt, joissa kaksi ihmistä asuu yhdessä esimerkiksi lasten vuoksi.

Toivoisin että nuoret saisivat tietoa tästä, jotta emme houkuttelisi tuleviakin sukupolvia tähän samaan vapaan seksin ansaan. Seksuaalisuus ei ole leikin asia. Parhaimmillaan se tekee elämästä hienoa ja väärin käytettynä johtaa syvään katkeruuteen ja pettymiseen.

Mikä siinä on, että teillä uskiksilla on aina niin hirveä tarve koittaa puuttua siihen mitä muut ihmiset makuukammarissaan harrastavat, kenen kanssa ja kuinka usein?

Vierailija kirjoitti:

DoktorA kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

>>Tässäkin asiassa taas huomataan, että perinteiset Raamatun arvot ovat oikeassa. >>

Oletkohan koskaan edes lukenut Ramattua?

Raamatun mukaan ollaan naimisissa, kun on tapahtunut sukupuoliyhdyntä.

Ja eroa ei hyväksytä kuin haureuden (= aviorikos) perusteella. Tällöin toinen onkin käytännössä leski, sillä avion rikkonut puoliso on rangaistuksenakivitetty kuoliaaksi.

Poikkeuksena juutalaiset (Mooses) ovat kehitelleet myönnytyksen, että eron saa muutenkin, jos toinen ei miellytä.

Mutta Jeesus sanoo, että tämä käytäntö on seurausta ihmisten sydämen kovuudesta, alunperin näin ei ollut. Jeesus sanoo, "Älä hylkää nuoruutesi vaimoa", s.o. henkilöä, jonka kanssa makasit ensimmäiseksi.

Ei tässä kiukuttelu ja saivartelu auta kun asia vaan on näin. Jumala tarkotti että mies ja nainen avioituvat nuorena ja perustavat perheen eikä mitään muuta suhdepoukkoilua sallita. Toki on myös vaihtoehtona elää selibaatissa. Nykyihminen ei tätä sulata vaan haluaa kaiken, koska ei usko enää Jumalaan ja uskoo että kaikki saatavilla oleva hyvä tapahtuu maallisen elämän aikana. 

Nykysuomalainen raivostuu kaikenlaisista moraalisäännöistä varsinkin jos ne koskee seksuaalisuuden rajoittamista. Jokainen meistä silti tietää kokemuksesta että sadan yhden yön suhteen jälkeen on vähän vaikea ponnistaa enää rakkausavioliittoon. Sellainen ihminen on haaskannut oman viattomuutensa aikaa sitten ja jäljellä on enää "käytännölliset" suhdejärjestelyt, joissa kaksi ihmistä asuu yhdessä esimerkiksi lasten vuoksi.

Toivoisin että nuoret saisivat tietoa tästä, jotta emme houkuttelisi tuleviakin sukupolvia tähän samaan vapaan seksin ansaan. Seksuaalisuus ei ole leikin asia. Parhaimmillaan se tekee elämästä hienoa ja väärin käytettynä johtaa syvään katkeruuteen ja pettymiseen.

Mikä siinä on, että teillä uskiksilla on aina niin hirveä tarve koittaa puuttua siihen mitä muut ihmiset makuukammarissaan harrastavat, kenen kanssa ja kuinka usein?

Ateististen suomalaisten uusi pelastusoppi on vapaa seksi. Hän saa raivarin jos joku kehtaa arvostella vapaan seksin elämäntapaa, koska se on tie pelastukseen teikäläisten mielestä. Jos tietyt uskovaiset suuttuvat Jumalanpilkasta, niin teidät saa raivostumaan mikäli pilkkaa tai arvostelee teidän vapaan seksin elämäntapaa. No pelastusoppinsa kullakin. Itse ajattelin vaan tarjota näkökulmaa, joka on lähtöisin ihan maallisesta tieteestä (markkina-arvoteoria). Vapaan seksin markkinat johtaa väkisin (kuten vapaan rahankin) siihen tilanteeseen, että joillakin sitä on yllin kyllin ja useimmat jää ilman eli käytännössä moniavioisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu ketju. Aivan kuin vain akateemisilla naisilla olisi vaatimuksia puolisolleen ja meille ei-akateemisille kelpaisi kuka tahansa vastaan kävelevä jamppa. 

Ei tietenkään, ei tietenkään. Katsos kun kaikki naiset harjoittavat hypergamiaa. Ja naisille miehen status ja koulutus on se tasonmääritys (ja mittari millä naiset myös mittaavat omaa tasoaan).

Te vähemmän koulutetut naiset siis hypergamiapäissänne otatte niitä paremmin koulutettuja miehiä kuin te itse olette eli viette tavallisilta kandinaisilta ne samantasoisesti koulutetut. Noh, kandinaiset katselevat niitä samantasoisia (mutta nehän on jo viety, kun te huonommin koulutetut olette hypergamian takia kurkottaneet sinne seuraavalla oksalle) sekä paremmin koulutettuja. Kandinaiset siis vievät maisterit (näin kärjistetysti, toki oman tason miehiä sekä vielä paljon paremmin kouluttautuneita). Maisterinaiset vievät tohtorit ja lopulta jää iso joukko maisteri- ja tohtorinaisia, joille ei löydy vähintään yhtä koulutettua miestä (ja heillä ei perse taivu huonommin koulutettuun hypergamian takia), joten he tyytyvät olemaan yksin. Naisten hypergamia on siis kuin pyramidi.

Edelleenkään en ymmärrä, miksi tässä ei tarkastella sitä miehen osuutta asiaan, vaan ainoana aktiivisena toimijana nähdään nainen. Ikään kuin naiset vain päättäisivät pariutua ja miehet sitten tekevät, mitä nainen sanoo. 

Koska ketjun aiheena on naisten hypergamia. voidaan toki tehdä myös ketju aiheena "koulutettujen miesten parinvalinta, jossa naisten koulutustaso ei paljon vaakakupissa paina". Ja koska naisethan ne Hesarin uutisia myöten valittavat, kun kaikille naisille ei tuon hypergamiapyramidin takia jää sitä koulutettua miestä.

Ihmettelyni kohdistui siihen jo aiemminkin mainitsemaani seikkaan, että tälle naisten osuudelle on olemassa oikein sanakin, jota hoetaan ja tätä aihetta jaksetaan pohtia viikosta toiseeen, mutta miesten toiminnalle ei ole edes sanaa eikä sille uhrata yhtäkään ajatusta. 

Niin. Kerrohan, mikä sinun mielestäsi johtaa siihen, että miehet eivät välitä, millainen koulutustausta naisella on? Eivätkö miehet arvosta naisessa älykkyyttä, vai ovatko kaikki vähemmän koulutetutkin naiset yhtä älykkäitä kuin akateemiset? Minkähän takia asia ei ole samalla tavalla miesten kohdalla? 

Miehet eivät tuijota koulutusta jonakin maagisena rajana, joka on pakko löytyä naiselta. Mikäli nainen on omaa silmää miellyttävä, on kemiaa ja ihastusta ja sopiva luonne, niin ei siinä mitään koulutusrajoja ruveta tarkastelemaan. Naisilla noita ihmeellisiä (osin yhteiskunnan muovaamia) rajoja on useampia esimerkiksi pituudessa ovat ne maagiset 175 cm ja 180 cm rajoina, vaikka kaikki naiset eivät luonnossa edes hahmottaisi, minkä pituinen se 180-senttinen on.

Samat kriteerit miehillä on kumppanille kuin naisillakin, paitsi että naisilla on muutama tuollainen ehdoton raja. Ja tietysti ulkonäön suhteen ovat miehiä nirsompia, joka tulee ilmi esimerkiksi Tinderin raksi vai sydän -suhdeluvusta.

Noita pakkomielteisiä rajoja naisilla ovat juurikin tuo koulutus, miehen pituus ja nuorina myös ikä. Ja iällä tarkoitan sitä, että miehen pitää olla vähintään saman ikäinen, mielellään 1-5 vuotta vanhempi. Tuo ikähomma tosin haalenee naisen oman iän karttuessa.

Vaikea pitää kirjoittamaasi totena, kun äkkiä pohtien jokaikisellä tuntemallani akateemisella naisella on puolisona amis- tai amk-opinnota omaava mies. On fysioterapeuttia, rajamiestä, automyyjää, sähkömiestä ja jopa pari amistaustaista entistä yrittäjää, nykyistä työtöntä. Kaikilla tuntemillani akateemisilla miehillä puolestaan on akateeminen vaimo. (Joo, pikkupaikkakunnalla opepiirit ovat lähestulkoon ainoat akateemiseset, mutta näin siis täällä periferiassa. Että se siitä hypergamiasta...

Vierailija kirjoitti:

Mistä te yleensä edes löydätte näitä akateemisia sinkkunaisia? Jos etsin vaikka suomi24:n deittisivulta niin yliopistokoulutuksen saaneita naisia kuvallisella profiililla löytyy huimat 32 kpl koko maasta. Wooohooo!

Niitä on 603... siis kuvallisia.

Jos ottaa vain maisterit ja tohtorit, löytyy vielä 268.

Sen sijaan jos kriteeriksi laittaa sporttinen ruumiinrakenne ja alle 65kg, niin silti joukosta löytyy vaikka minkälaista kuulantyöntäjää. Tarkoittaakohan se, että puolet s24en akateemisista miehistä ovat oikeasti putkimiehiä?