Akateemisten ikisinkkunaisten suuri määrä johtuu naisten hypergamiasta
Hyviä miehiä ei ole liian vähän, vaan koska suurin osa naisista pyrkii omaa tasoaan paremman miehen, jää niitä (naisten omilla kriteereillä) parhaita naisia valitettavasti kokonaan ilman miestä. Osa heistä toki saa miehen esim. ulkomailta, mutta osan kohtalona on yksinäinen loppuelämä.
Kommentit (631)
Selvää on, että naiset ovat mobilisoituneet seksin harrastajina tällä vuosituhannella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No korkeakoulututkinnossa nyt ei ole mitään ihmeellistä, vaikka akateemiset sillä niin ylpeilevät. Tiedän lukuisia haastavampia asioita kuin korkeakoulututkinnon suorittaminen. Ei kannata paukutella henkseleitä. Varsinkin naisille jokin onneton tutkintotodistus yliopistosta tuntuu olevan tosi kova juttu. Akateemisilla miehillä ei ole niinkään tarvetta nostaa itseään jalustalle.
Tämä on muuten totta. En ole nähnyt yhtäkään miehen tekemää seuranhakuilmoitusta jossa markkinoisi itseään termillä "akateeminen". Jossain myöhemmässä vaiheessa saattaa koulutustausta tulla puheeksi muttei siitä silloinkaan tehdä numeroa. Naisilla taas se "akateeminen" tuntuu olevan se ainut asia jota heillä on tarjota ja se käykin ilmi viimeistään toisessa lauseessa. En ymmärrä miksi identiteetti täytyy rakentaa koulutustaustan pohjalle.
t. kulttuuria harrastava hyvätuloinen lukion aikanaan keskeyttänyt
koska kolmekymppisenä ei voi kilpailla enää ulkonäöllä parikymppisten kanssa, eikä se urakaan edennyt minnekkään siitä toimistotyöstä mitä sadat tuhannet muut tekee.
Vierailija kirjoitti:
Näin akateemisena sinkkunaisena totean, että miehet on kuin yleinen vessa: joko varattuja tai täynnä paskaa. Ei hyviä tyyppejä vain riitä kaikille. Ihan ok elämää on yksinkin.
Ei ole pakko epäinhimillistää miehiä, vaikka he eivät kiinnostaisikaan seksuaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Lassukat takovat päätään seinään kun eivät kelpuuta nelikymppisiä lihavia julkisella sektorilla pienipalkkaisessa työssä olevia akateemisia viherfeministejä.
Sellaisia naisia tässä maassa on paljon.
Niitä kodinhengettären urasta haaveilevia blondibimboperijättäriä on ehkä yhden käden sormilla laskettavissa oleva määrä.
taitaa olla, että ne viherfeministit ei kelpuuta lassukoita. Ollaan niin pitkään nirsoiltu ettei voi enää luovuttaa nelikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännä juttu, että tänä päivänä on olemassa miehiä, joille on vaikea asia se, että nainen ei suostu millaiseen mieheen tahansa vaan asettaa reunaehtoja. Ei ole feminismi tehnyt itseään vielä tarpeettomaksi tässä maassa. Miksi se on niin vaikeaa hyväksyä, että nainen tietää itse millaisen miehen kanssa viihtyy? Ei eliniän mittainen parisuhde ole mitään seksuaalikemiaa pelkästään. Kyllä siinä edellytetään arvojen, elämänkatsomuksen ja elämäntyylien soveltumista yhteiseloon. Ja mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, että koulutus muuttaa ihmistä. Voi olla vaikka miten fiksu ja itseoppinut, mutta se ei koskaan ole sama asia kuin korkeakoulutettu. Näillä itseoppineilla järjestäin on heikko lähdekritiikki, opitut asiat eivät järjesty johdonmukaiseen kehykseen vaan tiedetään sieltä täältä ilman mitään yhtenäistä perustasoa. Ja kyllä se kuulkaa on ihan eri asia olla vaikka historiasta kiinnostunut amislainen tietämyseltään kuin ammattihistorioitsija. t: akateeminen nainen ja onnellisesti akateemisen miehensä kanssa aviossa
Mulle ei ole henkilökohtaisesti mitään ongelmaa, mutta satasivuiset reunaehtolistat on naurettavia.
Lopulta kuitenkin, suurin osa naisista ei tunnu ymmärtävän omaa parastaan, koska unelmien prinssit pettävät, jättävät ja jotkut ovat jopa väkivaltaisia. Oma valinta, oma vika.
Eli monet naiset kuvittelevat tietävänsä millaisen miehen kanssa viihtyvät ja kokevat sellaisen pettymyksen, että vetävät pimppiraget ja loppuelämän sisältö on kaikkiin miehiin yleistetty miesviha.
Niistä päin persettä olevista kriteereistä en edes jaksa tässä mainita mitään, mutta pään takominen seinään on typerää.
Tuo on ihan totta. Ja yleensä tuollaisten kokemusten jälkeen nainen päättääkin, että eiköhän parisuhteet ole osaltani jo taputeltu. Keskitytään elämässä ihan muihin asioihin ja lopulta ajatuskin parisuhteesta haudataan ihan lopullisesti.
No mitä voi odottaa, kun kumppani valitaan niillä tietyillä kriteereillä. Helvetin hienoa syyttää omista valinnoista muita :D. Eikä tietenkään kannata kyseenalaistaa niitä omia valintoja. Hah hah hah :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännä juttu, että tänä päivänä on olemassa miehiä, joille on vaikea asia se, että nainen ei suostu millaiseen mieheen tahansa vaan asettaa reunaehtoja. Ei ole feminismi tehnyt itseään vielä tarpeettomaksi tässä maassa. Miksi se on niin vaikeaa hyväksyä, että nainen tietää itse millaisen miehen kanssa viihtyy? Ei eliniän mittainen parisuhde ole mitään seksuaalikemiaa pelkästään. Kyllä siinä edellytetään arvojen, elämänkatsomuksen ja elämäntyylien soveltumista yhteiseloon. Ja mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, että koulutus muuttaa ihmistä. Voi olla vaikka miten fiksu ja itseoppinut, mutta se ei koskaan ole sama asia kuin korkeakoulutettu. Näillä itseoppineilla järjestäin on heikko lähdekritiikki, opitut asiat eivät järjesty johdonmukaiseen kehykseen vaan tiedetään sieltä täältä ilman mitään yhtenäistä perustasoa. Ja kyllä se kuulkaa on ihan eri asia olla vaikka historiasta kiinnostunut amislainen tietämyseltään kuin ammattihistorioitsija. t: akateeminen nainen ja onnellisesti akateemisen miehensä kanssa aviossa
Mulle ei ole henkilökohtaisesti mitään ongelmaa, mutta satasivuiset reunaehtolistat on naurettavia.
Lopulta kuitenkin, suurin osa naisista ei tunnu ymmärtävän omaa parastaan, koska unelmien prinssit pettävät, jättävät ja jotkut ovat jopa väkivaltaisia. Oma valinta, oma vika.
Eli monet naiset kuvittelevat tietävänsä millaisen miehen kanssa viihtyvät ja kokevat sellaisen pettymyksen, että vetävät pimppiraget ja loppuelämän sisältö on kaikkiin miehiin yleistetty miesviha.
Niistä päin persettä olevista kriteereistä en edes jaksa tässä mainita mitään, mutta pään takominen seinään on typerää.
Tuo on ihan totta. Ja yleensä tuollaisten kokemusten jälkeen nainen päättääkin, että eiköhän parisuhteet ole osaltani jo taputeltu. Keskitytään elämässä ihan muihin asioihin ja lopulta ajatuskin parisuhteesta haudataan ihan lopullisesti.
No mitä voi odottaa, kun kumppani valitaan niillä tietyillä kriteereillä. Helvetin hienoa syyttää omista valinnoista muita :D. Eikä tietenkään kannata kyseenalaistaa niitä omia valintoja. Hah hah hah :D
Ymmärsinkö väärin vai annatko nyt tosiaan ymmärtää että pinnallisesti epäviehättäviä mutta raaputtamalla hyväksi puolisoainekseksi paljastuvia miehiä piilee jossain joku populaation jonka kaikki naiset ohittavat?
Minulla on koulutuksena työvoimapoliittinen aikuistutkinto. Edes parjattua amistutkintoa ei löydy. Siis käytännössä elämäm_koululainen.
Olen seurustellut ammattikoululaisen (kokki), AMK-kirjanpitäjän, korkeakoulutetun laulunopettajan ja korkeakoulutetun luokanopettajan kanssa. Yhdenkään kanssa koulutus tai sen puute ei ole ollut ongelma, eikä koulutuksesta ole koskaan puhuttu.
Ehkäpä nämä kaksi asiaa liittyvät toisiinsa?
Ottamatta miesten äänitorven roolia sanoisin että aika usein akateeminen koulutus itsessään ei ole syy miksi me "kouluttamattomat" karsastaisimme ketään. Mutta se jos parikymppisenä valittu oppilaitos asetetaan kynnyskysymykseksi ja isoksi osaksi omaa identiteettiä, tuntuu hölmöltä.
Nykyinen rakas kumppanini löytyi nettitreffien kautta. Kuvauksessa oli maininta opiskelusta ja ammatista, mutta vasta tärkeämpien asioiden jälkeen. "Akateemisen Naisen" olisin kyllä skipannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännä juttu, että tänä päivänä on olemassa miehiä, joille on vaikea asia se, että nainen ei suostu millaiseen mieheen tahansa vaan asettaa reunaehtoja. Ei ole feminismi tehnyt itseään vielä tarpeettomaksi tässä maassa. Miksi se on niin vaikeaa hyväksyä, että nainen tietää itse millaisen miehen kanssa viihtyy? Ei eliniän mittainen parisuhde ole mitään seksuaalikemiaa pelkästään. Kyllä siinä edellytetään arvojen, elämänkatsomuksen ja elämäntyylien soveltumista yhteiseloon. Ja mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, että koulutus muuttaa ihmistä. Voi olla vaikka miten fiksu ja itseoppinut, mutta se ei koskaan ole sama asia kuin korkeakoulutettu. Näillä itseoppineilla järjestäin on heikko lähdekritiikki, opitut asiat eivät järjesty johdonmukaiseen kehykseen vaan tiedetään sieltä täältä ilman mitään yhtenäistä perustasoa. Ja kyllä se kuulkaa on ihan eri asia olla vaikka historiasta kiinnostunut amislainen tietämyseltään kuin ammattihistorioitsija. t: akateeminen nainen ja onnellisesti akateemisen miehensä kanssa aviossa
Mulle ei ole henkilökohtaisesti mitään ongelmaa, mutta satasivuiset reunaehtolistat on naurettavia.
Lopulta kuitenkin, suurin osa naisista ei tunnu ymmärtävän omaa parastaan, koska unelmien prinssit pettävät, jättävät ja jotkut ovat jopa väkivaltaisia. Oma valinta, oma vika.
Eli monet naiset kuvittelevat tietävänsä millaisen miehen kanssa viihtyvät ja kokevat sellaisen pettymyksen, että vetävät pimppiraget ja loppuelämän sisältö on kaikkiin miehiin yleistetty miesviha.
Niistä päin persettä olevista kriteereistä en edes jaksa tässä mainita mitään, mutta pään takominen seinään on typerää.
Tuo on ihan totta. Ja yleensä tuollaisten kokemusten jälkeen nainen päättääkin, että eiköhän parisuhteet ole osaltani jo taputeltu. Keskitytään elämässä ihan muihin asioihin ja lopulta ajatuskin parisuhteesta haudataan ihan lopullisesti.
No mitä voi odottaa, kun kumppani valitaan niillä tietyillä kriteereillä. Helvetin hienoa syyttää omista valinnoista muita :D. Eikä tietenkään kannata kyseenalaistaa niitä omia valintoja. Hah hah hah :D
Enpä tunne yhtäkään edellä kuvattua naista, joka olisi syyttänyt omista valinnoistaan ketään mutta kuin itseään. Naiset ovat erittäin hyviä syyllistämään itseään milloin mistäkin. Meidät nimittäin opetetaan siihen. Jos vauva ei opi kääntymään selältä vatsalleen keskimääräisessä ajassa, alamme miettiä, mitä söimme raskausaikana, olimmeko tupakansavussa, nukuimmeko riittävästi jne jne jne. Erityisesti syytämme itseääme omista valinnoistamme. Ketä muutakaan pitäisi syyttää? Vai syytätkö sinä muita omista valinnoistasi?
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäinen? Toisin kuin miehet, he eivät jää märehtimään kotiin kaljatölkkien kanssa vaan harrastavat, matkustavat, tapaavat kavereita/ystäviä/sukulaisia jne.
Kyllä minäkin teen melkein kaikkia noista, mutta ei se silti muuta sitä asiaa, että parisuhteettoman miehen elämä on ikään kuin sukupuoletonta elämää, josta puuttuvat positiiviset miehuuden kokemukset.
Negatiivisia miehuuden kokemuksia on helppo saada kulkemalla samaa katua pitkin naisen kanssa pimeän aikaan tai vaikka pyrkimällä lasten ja nuorten tukihenkilöksi. Naisille taas on hyvin helppoa saada nimenomaan positiivisia naiseuden kokemuksia ja siitä kokemusten norsunluutornista on helppo huudella miehille, jotka pitävät sitä itsenäisyyden teatteria yllä naisille.
Ymmärrän pointtisi, mutta teidän miesten pitäisi ihan oikeasti alkaa arvostaa sekä itseänne että toisianne. Kun mä olin nuori 1980-luvulla, kaikista cooleimpia jätkiä olivat ne, joilla ei ollut ruokkoja maksettavana eikä palloa jalassa eli sormusta sormessa. Siis miesten mielestä. Mihin tuo toistenne arvostus katosi? Olen odottanut ja toivonut, että MGTOW toisi muutosta asiaan ja alkaisitte taas arvostaa vapauttanne. Kulkea omia polkujanne.
😂😂😂😂😂😂😂😂😂😂
Käy koulua ap ja viisastu. Normaalisti käyttäytymällä saatat sinäkin jollekulle kelvata, vaikka hetkellisesti.
Hypergamia my ass, mitä te ylilaudan juntit vielä keksittekään.
Miksen valkkaisi parhaita päältä kun se kerran mahdollista on?
Ei ole tarvinnut laarinpohjiin turvautua.
Pidä ap itse huolta, ettet ole ressukka siellä pohjalla. Säälistä en anna.
Seurustelen amistaustaisen miehen kanssa, jolla on monta koulua jäänyt kesken. On kuitenkin fiksu mies, jonka kanssa voi jutella kaikesta ja joka huomioi mut upeasti eikä pelkää näyttää tunteitaan. Itsevarma ja lempeä. En vaihtas koulutetumpaan. Ei se koulutuksesta ole kiinni, vaan luonteesta. Jos ei löydä naista, niin turha syyttää koulutusta, vaan oma lähestymistapa on todennäköisesti vaan väärä - tai nainen on snobi, mutta eivät kaikki korkeakoulutetutkaan naiset sellaisia ole.
t. nainen, kaksi korkeakoulututkintoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännä juttu, että tänä päivänä on olemassa miehiä, joille on vaikea asia se, että nainen ei suostu millaiseen mieheen tahansa vaan asettaa reunaehtoja. Ei ole feminismi tehnyt itseään vielä tarpeettomaksi tässä maassa. Miksi se on niin vaikeaa hyväksyä, että nainen tietää itse millaisen miehen kanssa viihtyy? Ei eliniän mittainen parisuhde ole mitään seksuaalikemiaa pelkästään. Kyllä siinä edellytetään arvojen, elämänkatsomuksen ja elämäntyylien soveltumista yhteiseloon. Ja mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, että koulutus muuttaa ihmistä. Voi olla vaikka miten fiksu ja itseoppinut, mutta se ei koskaan ole sama asia kuin korkeakoulutettu. Näillä itseoppineilla järjestäin on heikko lähdekritiikki, opitut asiat eivät järjesty johdonmukaiseen kehykseen vaan tiedetään sieltä täältä ilman mitään yhtenäistä perustasoa. Ja kyllä se kuulkaa on ihan eri asia olla vaikka historiasta kiinnostunut amislainen tietämyseltään kuin ammattihistorioitsija. t: akateeminen nainen ja onnellisesti akateemisen miehensä kanssa aviossa
Mulle ei ole henkilökohtaisesti mitään ongelmaa, mutta satasivuiset reunaehtolistat on naurettavia.
Lopulta kuitenkin, suurin osa naisista ei tunnu ymmärtävän omaa parastaan, koska unelmien prinssit pettävät, jättävät ja jotkut ovat jopa väkivaltaisia. Oma valinta, oma vika.
Eli monet naiset kuvittelevat tietävänsä millaisen miehen kanssa viihtyvät ja kokevat sellaisen pettymyksen, että vetävät pimppiraget ja loppuelämän sisältö on kaikkiin miehiin yleistetty miesviha.
Niistä päin persettä olevista kriteereistä en edes jaksa tässä mainita mitään, mutta pään takominen seinään on typerää.
Kiitos tästä ansiokkaasti naisia halventavasta esimerkistä miksi akateemisen naisen ei kannata sortua kouluttamattomiin miehiin.
En mä ole naisia halventanut mitenkään. Ihmisen persoona ja luonne ei selviä nettiin laitetuilla kriteereillä, eikä liiemmin ulkoisesta habituksestakaan, eikä älykkyys korreloi koulutuksen kanssa.
Miehet on miehiä koulutustaustasta riippumatta, jotkut mukavampia kuin toiset. Sama taitaa käsittääkseni päteä naisiinkin. Kyse on vaan siitä miten seuransa valitsee, elämä on katsos valintoja täynnä sisko hyvä.
Ei meillä naisilla useinkaan niin kova puute ole, että mikä ääliö tahansa kelpaisi.
Sitä kutsutaan evoluutioksi, että surkeimmat luuserit eivät pääse sukua jatkamaan t.s. parittelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen kivan näköinen 32v. korkeasti koulutettu nainen. Näen melko paljon vaivaa ulkonäköni eteen, liikun, pukeudun nätisti jne. Minulla on harrastuksia ja muutenkin elämä ihan mallillaan. Miestarjokkaat ovat pääasiassa joko 10-30 vuotta vanhempia, ulkoisesti epäviehättäviä (ei mitään panostusta habitukseen), tai elämänhallinta jotenkin kadoksissa. Ei varmaan kuulosta kauheen houkuttelevalta, vai mitä? Minun ikäiset mukavat söpöt miehet tavoittelevat lähinnä parikymppisiä nättejä tyttöjä... Siinäpähän tavoittelevat, ei siinä mitään. Mutta minä mieluummin tyydyn sinkkuuteen, kuin kelpuutan jotain sellaista mitä en halua.
Eli olet niiden samojen miesten perässä kuin kaikki muutkin. Silloin käy näin. En kyllä ihan ymmärrä mikset kelpuuta rumaa miestä, jos se on muuten hyvä. Kohta nekin menevät ja jäljelle jää vain elämänhallintataidottomat luuserit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännä juttu, että tänä päivänä on olemassa miehiä, joille on vaikea asia se, että nainen ei suostu millaiseen mieheen tahansa vaan asettaa reunaehtoja. Ei ole feminismi tehnyt itseään vielä tarpeettomaksi tässä maassa. Miksi se on niin vaikeaa hyväksyä, että nainen tietää itse millaisen miehen kanssa viihtyy? Ei eliniän mittainen parisuhde ole mitään seksuaalikemiaa pelkästään. Kyllä siinä edellytetään arvojen, elämänkatsomuksen ja elämäntyylien soveltumista yhteiseloon. Ja mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, että koulutus muuttaa ihmistä. Voi olla vaikka miten fiksu ja itseoppinut, mutta se ei koskaan ole sama asia kuin korkeakoulutettu. Näillä itseoppineilla järjestäin on heikko lähdekritiikki, opitut asiat eivät järjesty johdonmukaiseen kehykseen vaan tiedetään sieltä täältä ilman mitään yhtenäistä perustasoa. Ja kyllä se kuulkaa on ihan eri asia olla vaikka historiasta kiinnostunut amislainen tietämyseltään kuin ammattihistorioitsija. t: akateeminen nainen ja onnellisesti akateemisen miehensä kanssa aviossa
Mulle ei ole henkilökohtaisesti mitään ongelmaa, mutta satasivuiset reunaehtolistat on naurettavia.
Lopulta kuitenkin, suurin osa naisista ei tunnu ymmärtävän omaa parastaan, koska unelmien prinssit pettävät, jättävät ja jotkut ovat jopa väkivaltaisia. Oma valinta, oma vika.
Eli monet naiset kuvittelevat tietävänsä millaisen miehen kanssa viihtyvät ja kokevat sellaisen pettymyksen, että vetävät pimppiraget ja loppuelämän sisältö on kaikkiin miehiin yleistetty miesviha.
Niistä päin persettä olevista kriteereistä en edes jaksa tässä mainita mitään, mutta pään takominen seinään on typerää.
Tuo on ihan totta. Ja yleensä tuollaisten kokemusten jälkeen nainen päättääkin, että eiköhän parisuhteet ole osaltani jo taputeltu. Keskitytään elämässä ihan muihin asioihin ja lopulta ajatuskin parisuhteesta haudataan ihan lopullisesti.
No mitä voi odottaa, kun kumppani valitaan niillä tietyillä kriteereillä. Helvetin hienoa syyttää omista valinnoista muita :D. Eikä tietenkään kannata kyseenalaistaa niitä omia valintoja. Hah hah hah :D
Ymmärsinkö väärin vai annatko nyt tosiaan ymmärtää että pinnallisesti epäviehättäviä mutta raaputtamalla hyväksi puolisoainekseksi paljastuvia miehiä piilee jossain joku populaation jonka kaikki naiset ohittavat?
Raaputtaa? Siis pitää yrittää toinen "kouluttaa" omia mieltymyksiä vastaavaksi. Kannattaiskohan sinunkin ensin vaan opetella tuntemaan itsesi, ennen kuin lähdet parisuhteeseen sillä ajatuksella, että "koulutat" toisesta itsellesi miellyttävän puolison.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se jännä juttu, että tänä päivänä on olemassa miehiä, joille on vaikea asia se, että nainen ei suostu millaiseen mieheen tahansa vaan asettaa reunaehtoja. Ei ole feminismi tehnyt itseään vielä tarpeettomaksi tässä maassa. Miksi se on niin vaikeaa hyväksyä, että nainen tietää itse millaisen miehen kanssa viihtyy? Ei eliniän mittainen parisuhde ole mitään seksuaalikemiaa pelkästään. Kyllä siinä edellytetään arvojen, elämänkatsomuksen ja elämäntyylien soveltumista yhteiseloon. Ja mikä siinä on niin vaikeaa hyväksyä, että koulutus muuttaa ihmistä. Voi olla vaikka miten fiksu ja itseoppinut, mutta se ei koskaan ole sama asia kuin korkeakoulutettu. Näillä itseoppineilla järjestäin on heikko lähdekritiikki, opitut asiat eivät järjesty johdonmukaiseen kehykseen vaan tiedetään sieltä täältä ilman mitään yhtenäistä perustasoa. Ja kyllä se kuulkaa on ihan eri asia olla vaikka historiasta kiinnostunut amislainen tietämyseltään kuin ammattihistorioitsija. t: akateeminen nainen ja onnellisesti akateemisen miehensä kanssa aviossa
Mulle ei ole henkilökohtaisesti mitään ongelmaa, mutta satasivuiset reunaehtolistat on naurettavia.
Lopulta kuitenkin, suurin osa naisista ei tunnu ymmärtävän omaa parastaan, koska unelmien prinssit pettävät, jättävät ja jotkut ovat jopa väkivaltaisia. Oma valinta, oma vika.
Eli monet naiset kuvittelevat tietävänsä millaisen miehen kanssa viihtyvät ja kokevat sellaisen pettymyksen, että vetävät pimppiraget ja loppuelämän sisältö on kaikkiin miehiin yleistetty miesviha.
Niistä päin persettä olevista kriteereistä en edes jaksa tässä mainita mitään, mutta pään takominen seinään on typerää.
Kiitos tästä ansiokkaasti naisia halventavasta esimerkistä miksi akateemisen naisen ei kannata sortua kouluttamattomiin miehiin.
En mä ole naisia halventanut mitenkään. Ihmisen persoona ja luonne ei selviä nettiin laitetuilla kriteereillä, eikä liiemmin ulkoisesta habituksestakaan, eikä älykkyys korreloi koulutuksen kanssa.
Miehet on miehiä koulutustaustasta riippumatta, jotkut mukavampia kuin toiset. Sama taitaa käsittääkseni päteä naisiinkin. Kyse on vaan siitä miten seuransa valitsee, elämä on katsos valintoja täynnä sisko hyvä.
Sinustako ei ole halventamista kertoa miten naiset eivät kykene itse valitsemaan mielisiään miehiä ja koska eivät siihen pysty saavat jotain genitaalikohtauksia? Kyllä minulle on ainakin selvinnyt nettikirjoituksesta sinun tasosi ja luonteesi. Tyyppi, joka puhuu pimpirageista on todennäköisesti kouluttamaton ja naisia arvostamaton. Valitsisin pysytteleväni sinun tasoisistasi kaukana. Kokeilin muuten aikanani nettitreffeillä ollessani tutustua yhteen kouluttamattomaan. Tyyppi oli kyllä ihan kiltti ei siinä mitään, mutta keskustelusta ei meinannut tulla mitään kun tyyppillä oli täysin olematon yleissivistys. Piti selittää sille ihan yksinkertaisiakin aiheita. Suostuin kuitenkin tapaamaan. Panostin omaan ulkonäkööni. Paikalle tuli tyyppi verkkareissa tukka likaisena. Kävelin ohi ikään kuin en olisi jäpikkää huomannutkaan ja katkaisin jutun siihen.
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä naisilla useinkaan niin kova puute ole, että mikä ääliö tahansa kelpaisi.
Sitä kutsutaan evoluutioksi, että surkeimmat luuserit eivät pääse sukua jatkamaan t.s. parittelemaan.
Ja kaikilla miehilläkö muka on? Yrititkö "vähän" kärjistää?
Vierailija kirjoitti:
Näin akateemisena sinkkunaisena totean, että miehet on kuin yleinen vessa: joko varattuja tai täynnä paskaa. Ei hyviä tyyppejä vain riitä kaikille. Ihan ok elämää on yksinkin.
Hyviä tyyppejä riittää kaikille, koska osa tekee valinnan väärällä päällä ja valitsee vähemmän hyvän tyypin
Kyllä minäkin teen melkein kaikkia noista, mutta ei se silti muuta sitä asiaa, että parisuhteettoman miehen elämä on ikään kuin sukupuoletonta elämää, josta puuttuvat positiiviset miehuuden kokemukset.
Negatiivisia miehuuden kokemuksia on helppo saada kulkemalla samaa katua pitkin naisen kanssa pimeän aikaan tai vaikka pyrkimällä lasten ja nuorten tukihenkilöksi. Naisille taas on hyvin helppoa saada nimenomaan positiivisia naiseuden kokemuksia ja siitä kokemusten norsunluutornista on helppo huudella miehille, jotka pitävät sitä itsenäisyyden teatteria yllä naisille.