Akateemisten ikisinkkunaisten suuri määrä johtuu naisten hypergamiasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle riittää tässä yhteydessä sivistykseksi käytöstavat ja toisen ihmisen aito kunnioitus. Jos joku nyt ei osaa historiaa tai ruotsia, niin ei sillä niin väliä, mutta ei saa halveksua niitä jotka osaavat ja pitäisi olla sillä tavalla kuitenkin utelias, ettei heti torju, jos jossain tilanteessa pieni tietopläjäys on tarjolla. En ole itse mikään museo- tai näyttelyfani, mutta ovat ne vain ihan mukavia kokemuksia enkä ymmärrä, jos jonkun periaate on se, että "minähän en mihinkään museoon mene". 

Jos näin määritellään sivistys, voisin ihan yhtä hyvin olla parisuhteessa kumisaappaani kanssa. Sekään ei lyö ja kunnioittaa jalkojani. Edellytän kuitenkin sivistyneeltä ihmiseltä klassista sivistystä, täytyy tietää todellakin historiasta, kulttuurista, uskonnoista, tieteestä. Riittävästi, että kykenee käymään keskustelua vaikkapa siitä millä tavalla keisari Augustus muokkasi unohtumattomasti roomalaista järjestelmää ja yhteiskuntaa ja miksi. Tai miksi keskiajan taide on oleellisesti erilaista verrattuna renessanssin taiteeseen. Tai vaikkapa mitä mustat aukot ovat.

Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi historian faktoista pitää käydä keskusteluja. Ymmärrän mielipiteiden vaihdon ja mieleenpalauttamisen, mutta jos jokin asia on molemmille osapuolille päivänselvää, mitä keskusteltavaa siinä on? 

Koska mielenkiintoisesti keskustelu menee, jos toisella on oppinut ja pätevä argumentti väittää eri tavalla ja käydä asiasta keskustelua.

Nyt ymmärsin vielä vähemmän. Kysyin, miksi historian faktoista käydään keskusteluja. Siis faktoista, joista on jonkinlainen yleinen käsitys. Ei mielipiteiden vaihtoa tai argumentointia, vaan faktoja. Tyyliin "Kolumbus löysi amerikan". Minkä mielenkiintoisen argumentin siinä voi heittää? Mitä uusia näkökulmia siihen voi tulla? 

Touché. Tästä syystä suosin akateemisia miehiä.

Eli et osaa vastata. Näinkö sinä siis keskustelet? 

Katsos kun sivistyneille ihmisille maailma ei ole kiveenhakattuja faktoja, vaan niistä voidaan perustellusti ja oppineesti aina keskustella vaikkapa historiasta. Mutta toki, jos sivistystaso ei yllä tämän kaltaisiin keskusteluihin, niitä ei voi käydä.

Sinulla olisi nyt ollut tilaisuus näyttää, miten se keskustelu esimerkiksi etenee, mutta valitsit sen sijaan ylimielisen nälvimisen. Tästä sain kyllä jo käsityksen, mitä sinun mielestäsi oikea keskustelu on. 

Mitä odotat, kun oma asenteesi toiselle tärkeään asiaan on: "Mitä siinä on puhumista?" -eri

Mielestäni aika asiallisesti esitin kysymyksen. Luepas se. Ihan oikeasti en ymmärrä, mitä keskusteltavaa on faktoissa. 

"Hauki on kala"

"Niin, ajatella". 

Itse olen surkea small talkissa ja ajattelen, että keskustellessa on enimmäkseen tarkoitus kertoa toiselle asioita, joita toinen ei tiedä tai muista tai ratkoa jokin pulma. 

Sinäkö et koskaan käy mielipidedebattia malliin Kokoomus on parempi koska x y tai Vihreät ovat enemmän oikeassa tässä ja tässä? On tämä vähän hämmentävää yrittää selittää ihmiselle mitä sivistynyt keskustelu on, jos toinen ei hahmota edes mitä keskustelu on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle riittää tässä yhteydessä sivistykseksi käytöstavat ja toisen ihmisen aito kunnioitus. Jos joku nyt ei osaa historiaa tai ruotsia, niin ei sillä niin väliä, mutta ei saa halveksua niitä jotka osaavat ja pitäisi olla sillä tavalla kuitenkin utelias, ettei heti torju, jos jossain tilanteessa pieni tietopläjäys on tarjolla. En ole itse mikään museo- tai näyttelyfani, mutta ovat ne vain ihan mukavia kokemuksia enkä ymmärrä, jos jonkun periaate on se, että "minähän en mihinkään museoon mene". 

Jos näin määritellään sivistys, voisin ihan yhtä hyvin olla parisuhteessa kumisaappaani kanssa. Sekään ei lyö ja kunnioittaa jalkojani. Edellytän kuitenkin sivistyneeltä ihmiseltä klassista sivistystä, täytyy tietää todellakin historiasta, kulttuurista, uskonnoista, tieteestä. Riittävästi, että kykenee käymään keskustelua vaikkapa siitä millä tavalla keisari Augustus muokkasi unohtumattomasti roomalaista järjestelmää ja yhteiskuntaa ja miksi. Tai miksi keskiajan taide on oleellisesti erilaista verrattuna renessanssin taiteeseen. Tai vaikkapa mitä mustat aukot ovat.

Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi historian faktoista pitää käydä keskusteluja. Ymmärrän mielipiteiden vaihdon ja mieleenpalauttamisen, mutta jos jokin asia on molemmille osapuolille päivänselvää, mitä keskusteltavaa siinä on? 

Koska mielenkiintoisesti keskustelu menee, jos toisella on oppinut ja pätevä argumentti väittää eri tavalla ja käydä asiasta keskustelua.

Nyt ymmärsin vielä vähemmän. Kysyin, miksi historian faktoista käydään keskusteluja. Siis faktoista, joista on jonkinlainen yleinen käsitys. Ei mielipiteiden vaihtoa tai argumentointia, vaan faktoja. Tyyliin "Kolumbus löysi amerikan". Minkä mielenkiintoisen argumentin siinä voi heittää? Mitä uusia näkökulmia siihen voi tulla? 

Touché. Tästä syystä suosin akateemisia miehiä.

Eli et osaa vastata. Näinkö sinä siis keskustelet? 

Katsos kun sivistyneille ihmisille maailma ei ole kiveenhakattuja faktoja, vaan niistä voidaan perustellusti ja oppineesti aina keskustella vaikkapa historiasta. Mutta toki, jos sivistystaso ei yllä tämän kaltaisiin keskusteluihin, niitä ei voi käydä.

Sinulla olisi nyt ollut tilaisuus näyttää, miten se keskustelu esimerkiksi etenee, mutta valitsit sen sijaan ylimielisen nälvimisen. Tästä sain kyllä jo käsityksen, mitä sinun mielestäsi oikea keskustelu on. 

Mitä odotat, kun oma asenteesi toiselle tärkeään asiaan on: "Mitä siinä on puhumista?" -eri

Mielestäni aika asiallisesti esitin kysymyksen. Luepas se. Ihan oikeasti en ymmärrä, mitä keskusteltavaa on faktoissa. 

"Hauki on kala"

"Niin, ajatella". 

Itse olen surkea small talkissa ja ajattelen, että keskustellessa on enimmäkseen tarkoitus kertoa toiselle asioita, joita toinen ei tiedä tai muista tai ratkoa jokin pulma. 

Totta. Olet surkea.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heippa, 1212-heebo.

Minä olen tutkinnoton, mutta älykäs ja monella tapaa melko sivistynyt nainen. Olen juuri sitä jo vuosia kärvistellyt, kun en yliopiston käyneille miehille kelpaa. (Lukuunottamatta ihan paria poikkeusta, joiden kohdalla epätoivon syyt olivat aika selviä ja minulle kynnyskysymyksiä. Kuuluivat muuten sattumoisin siihen sivistymättömään ja suhteellisen vähä-älyiseen osaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista. Tai siis, ei ollenkaan sattumoisin, vaikka puutteensa eivät siihen tyhjennykään.) He olisivat tuttavapiirien, kiinnostuksen kohteiden, yleissivistyksen, käytöksen, ulosannin, maailmankuvan, ulkonäön, arvojen ja ehkä joidenkin muidenkin asioiden perusteella minulle luontainen kohderyhmä. Mutta vaikka sitä ei suoraan sanotakaan, olen hyvin voimakkaasti saanut sen vaikutelman että kouluttamattomuuteni ja alhainen statukseni haittaa pahasti mahdollisuuksiani heidän parissaan.

Olen yrittänyt etsiä älykkäitä ja sivistyneitä mutta vähemmän koulutettuja miehiä yliopistokoulutetun tuttavapiirini ulkopuolelta ja deittisivuilta siinä toivossa, että olisin heidän silmissään haluttavampi. Siis ihan kokemuksen nöyrentämänä pitänyt silmäni auki ja tutkinut oletuksiani sivistyksestä ja älystä ja siitä miten ne ihmisessä näkyvät. Karu totuus on, ettei älykkäitä ja sivistyneitä hirveästi löydy yliopistokoulutettujen ulkopuolelta. Olen tavannut elämäni aikana vain harvoja. Yksikään ei ole ollut ikäiseni, vapailla markkinoilla ja monogaaminen.

Ajattelinkin sinulta kysyä, tiedätkö mistä voisin löytää kaltaiseni sinkkumiehen? Jos sinulla on lisäksi ajatuksia siitä, miten tunnistaa älykäs ja sivistynyt mutta kouluttautumaton ihminen, kuulisin mielelläni myös niitä. En kauheasti ymmärrä sellaisesta älykkyydestä ja sivistyksestä, joka päällepäin ei vaikuta samalta kuin korkea koulutus.

Avataanpa tätä hieman.

Sivistys, ainakin useimmille naisille, oikeasti tarkoittaa vähän monista asioista tietävää sosiaalista briljeeraajaa. Miestä jota kelpaa näyttää ystäville, jonka sivistyneisyys ja verbaalinen lahjakkuus loistaa ravintolan joka nurkkaan kun tämä ylöspäin katselevan naisystävänsä vieressä kertoo muiden kuunnellessa. Luonnollisesti tähän lisätään muut asiat kuten pituus, matala ääni, komeat kasvot, itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimoisuus, jne - sama litania kuin kaikilla muillakin naisilla.

Menikö oikein?

Eli sivistys tarkoittaa statusta, jotain mikä näkyy päällepäin ja minkä muutkin näkevät. Sen on myös oltava sivistystä jonka pystyy liittämään naisten enemmistön mielenkiinnon kohteisiin kuten matkailuun ja ruokakulttuuriin. Sivistys joka käy ilmi ensisijaisesti kahden kesken, mahdollisesti liittyen syvällisempään ymmärrykseen hieman rajatummista aihealueista, ei ole kiinnostavaa.

Osuiko tämä?

Lisäksi tarvitsisin tietoa ikähaarukasta ja siitä asutko A) Tsadissa B) jossain muussa isommassa kaupungissa C) pikkukaupungissa tai maaseudulla.

Kylmä totuus on että sosiaalisen briljeeraajan haluaa lähes jokainen nainen, ja näitä miehiä ei riitä kaikille. Jos sen sijaan haussa on syvällinen, ajatteleva, lukemista harrastava introvertti...tilanne näyttää paremmalta, silloin kyse on lähinnä siitä etteivät nämä miehet pomppaa esille samoin kuin sivistystä omaavat sosiaaliset lahjakkuudet.

Mutta vastaa kysymyksiin, niin katsotaan mitä tilanteellesi voisi tehdä.

 

Kiitos vastauksesta.

Joo, kyllä sellainen riittävä ymmärrys monesta asiasta laaja-alaisesti on osa sivistystä. Ei niinkään faktatiedoilla päteminen tai joka asiasta mielipiteensä lausuminen, vaan lähinnä riittävä pohjatieto maailmasta että osaa asettaa uusia asioita kontekstiin.

Verbaalinen lahjakkuus itsessään on älykkyyttä, mutta pitkälle kehitetty verbaalinen potentiaali on minusta täysin reilua laskea sivistykseen. En erottele noita käytännössä vaan pidän verbaalista kyvykkyyttä osoituksena kummastakin.

Jotta voimme viestiä hyvässä hengessä, toivoisin ettet suorilta käsin oleta minua kauhean tyhmäksi, epärehelliseksi tai tekopyhäksi vaikka nainen olenkin. Haloefekti varmasti vaikuttaa minuunkin, mutta sivistys on sivistystä, ulkonäkö ulkonäköä, status statusta ja luonne luonnetta ja puhun niistä omilla nimillään. Määrätietoisuudesta tai kunnianhimosta en edes pidä, koska olen niin perinpohjaisen tottunut yhdistämään ne ylenkatseelliseen asenteeseen itseäni kohtaan että koen ne vieraannuttaviksi jo itsessäänkin.

Kyllä sivistyksen on näyttävä ulospäin jollakin tapaa. Vähintään nyt minulle. Eihän se muuten voisi olla valintakriteeri. Et varmaan tätä usko, mutta minulla ei ole ystävieni kanssa kateutta tai kilpailua. Ihan tarkoituksellisen valikoinnin johdosta. Alhaisessa statuksessa on se valtavan hyvä puoli, ettei sen ylläpitämiseksi tarvitse nähdä vaivaa.

Pidän sivistyksen tärkeimpänä osana tyylikästä käytöstä. Käytöstapoja, mutta myös kuuntelutaitoa, hyvin kehittyneitä sosiaalisia vaistoja, kykyä ottaa vastaan signaaleja toisilta, kykyä kannatella ja luotsata tilannetta tarvittaessa, kykyä seivailla toisia, laajemminkin kykyä toimia erilaisissa tilanteissa hienovaraisesti ja toiset huomioiden. Ei tarvitse olla ekstrovertti eikä mitenkään hirveän sulava, yksilöllisiä tapoja ilmentää perusmalleja löytyy kyllä, ja väitän tunnistavani niistä monia hienovaraisempia koska olen itsekin nörtti ja suuri osa ystävistäni on aina ollut tavalla tai toisella sosiaalisesti estyneitä. Olen siinä käsityksessä, että naiset yleisestikin pitävät kuvailtua sivistyneenä käytöksenä.

Muutenkin sivistys minun mielessäni pitää sisällään ennen kaikkea taitoja ja toimintamalleja, vähemmän tietoa. Kriittinen ajattelukyky, taito ottaa selvää asioista, introspektiokyky ja itsetuntemus nostavat kaikki ihmisen sivistystasoa. Harrastuneisuus oikeastaan missä tahansa asiassa myös. Yleistyksenä: kaikki hyvät taidot jotka ovat tavalla tai toisella opettelun tulosta eivätkä voi seurata yksin luontaisesta lahjakkuudesta. Ja jotta et nyt oleta että odotan tätä koko listaa mieheltä: en missään nimessä, ja päivänselvästi mies joka tässä kaikessa loistaa olisi aivan liian tasokas minulle, ei minulla mahtaisi olla hänelle älyllisesti paljonkaan annettavaa paitsi innokas yleisö. Sellainen tuskin ketään pitkään stimuloi.

En ole törmännyt tuohon briljeeraamisen käsitteeseen ennen. Jos siihen liittyy seurassa ollessa äänekkyyttä, jonkinlaisen show’n vetämistä ja tilanteiden dominoimista, en todellakaan pidä sitä viehättävänä piirteenä. Olen joissakin tilanteissa valmis ymmärtämään sitä, erityisesti jos se on kuori jolla peitellään ujoutta tai muuta sosiaalista haastetta. Itsekin sorrun siihen välillä ujouteni takia.

Asun Helsingissä, olen 30, enkä halua itseäni kauheasti vanhempaa miestä. Ei haittaa jos on eronnut ja/tai lapsia.

Nyt varmaankin ymmärrät miksi kuvaamaasi miestä on vaikeaa löytää. Kaikki naiset haluavat kuvaamasi miehen. Joko koska ovat itsekin sellaisia, tai koska sosiaalisesti taitava mies täydentäisi heidän puutteitaan. Kutsun tätä samanlaisuus-erilaisuusperiaatteeksi.

Quote:

"Ei tarvitse olla ekstrovertti eikä mitenkään hirveän sulava, yksilöllisiä tapoja ilmentää perusmalleja löytyy kyllä, ja väitän tunnistavani niistä monia hienovaraisempia koska olen itsekin nörtti ja suuri osa ystävistäni on aina ollut tavalla tai toisella sosiaalisesti estyneitä"

...ja miten on, onko ystäviesi unelmamies sosiaalisesti estynyt (samanlainen) vai sosiaalisesti aktiivinen (erilainen)? Entäs millainen uskoisit sosiaalisesti aktiivisen naisen unelmamiehen olevan, samanlainen vai erilainen?

See?

Lisäksi sinun kuvaamasi sosiaalisuus joka perustuu pintapuoliseen tietoon monista asioista, sosiaalisiin vaistoihin ja tunteista keskustelemiseen, esiintyy voimakkaammin naisissa. Kun haussa on mies jossa on maskuliininen puoli ja sen lisäksi erikoisvarusteena kuvaamasi "feminiininen" puoli, tarjonta vähenee entisestään. Tämä on kuin minä hakisin pehmeää ja feminiinistä naista joka sen lisäksi osaa rakentaa talon ja puolustaa minua tappelussa.

Sosiaalinen briljeeraaminen voi olla dominoivaa ja äänekästä, tai sitten ei. Tässä tapauksessa luultavasti ei. Se on mitä tahansa sellaista joka herättää joukon huomion ja saa osakseen ihailua.

Lisäksi kuvaat olevasi nörtti, mutta selkeästi ihannemiehesi olisi enemmänkin sivistynyt maailmanmatkaaja-luennoitsija-sosiaalinen briljeeraaja, jota voisit katsella ylöspäin. Jos sinä haluat olla hypergaminen näissä asioissa, missä asioissa sinä olisit hyvä diili miehelle? Ei, erityisyytesi ja uniikki luonteesi ei riitä. Et voi asettua vain saamapuolelle.

Introverttejä nörttejä riittää kyllä, korkeakoulutuksella ja ilman. Käytöstavat omaavia ja miehiksi tunneälykkäitä, ei kuulosta mahdottomalta. Jos et vaadi sosiaalista briljeeraamista, menestystä tai komeutta (paitsi tietenkin jos olet erittäin hyvännäköinen ikäiseksesi). Se että miehen tulisi hallita aihe kuin aihe, ja erityisesti naisten suosimat aiheet kuten matkustelu ja ruoka, on kova vaatimus. Sen täyttäviä miehiä on vähän, miehet useammin keskittyvät muutamiin aiheisiin syvällisemmin.

Nettitreffit ovat hyvä paikka, jos kerran harrastuksista ym ei ole löytynyt. Baarit ja Tinder, liian pintapuolisia. Tässä auttaisin mielelläni, mutta ymmärrän ettei halua laittaa profiiliasi tänne. Ehkä sinun täytyy myös olla aloitteellisempi; jos et ole prinsessa, et voi pelata prinsessataktiikalla.

Minun suositukseni on että unohda alkuun sivistys ja verbaalinen briljeeraaminen. Etsi älykkyyttä. Kiinnität jo varmasti huomiota kijoitusasuun. Harrastaako mies jotain älykkyyteen viittaavaa? Entäs lukemista? Sivistys ei välttämättä selviä heti, ja sitähän voi hankkia lisää. Tämä suositus siksi koska muussa tapauksessa kiinnität huomiosi muidenkin tavoittelemiin sosiaalisesti lahjakkaisiin briljeeraajiin, ja lopputulos on sama kuin tähänkin mennessä.

Oletan myös että olet normaalipainoinen ja panostat ainakin jonkin verran ulkoiseen olemukseesi. Lisäksi voisit lukea kirjoja naisellisuudesta. Ja nyt en tarkoita naisten kirjoittamia sellaisia, vaan sovinistien ja pelurien kirjoja. Vaikka torjuisit 99% saamistasi ehdotuksista, se 1% saattaa opettaa sinulle jotain uutta.

En ihan tunnista kaikkia ajatuksiani kun ovat kulkeneet sinun näppiksesi kautta, vaikka selvästi otatkin minut vakavasti ja vastaat vilpittömästi, mistä kiitokset. Huolestuttaa, että puhutaan toistemme ohi. Oion pari kohtaa.

En mielestäni sanonut, että pintapuolinen tieto on keskeistä sivistyksessä. Koitin ilmaista, että perustiedot maailmasta olisi oltava sen verran kunnossa, että pystyy analysoimaan uutta tietoa kontekstissa. Tuo ei ole lainkaan sama asia kuin että miehen tulisi tiedollisesi hallita kaikki keskustelunaiheet tai edes jotkut tietyt. Vaikka ehkä jollain tasolla siitä ja yleisistä keskustelukyvyistä seuraakin. 

Matkustamista en pidä millään tapaa tärkeänä. Luennoitseminen ei ole välttämättä toivottavaa vaan herkästi menee moukkamaisuuden puolelle, vaikka onkin positiivista jos tyyppi osaa ymmärrettävästi selittää tietämäänsä. Verbaalinen kyvykkyys on niitä sivistyksen puolia jotka kyllä ovat positiivisia, mutteivät edellytyksiä. En keksi yhtään maskuliiniseksi miellettyä luonteenpiirrettä jota mitenkään välttämättä kaipaisin, jos ei hyväksytä sitä että kaikki järki ja kohtuullisuus olisi vain miehekästä.

Olennaisin huti on, että ikinä olisin kuvitellut voivani saada miehen jonka sosiaaliset taidot ovat paremmat kuin omani ja jota voisin katsella ylöspäin. Olisi pitänyt avata nörttiyden suhdetta sosiaalisiin taitoihini ehkä vähän paremmin. Pidän kauhean sulavakäytöksisen ja sosiaalisen miehen saamista hyvin epärealistisena ja luulen ettei minulla edes olisi heidän kanssaan kauheasti yhteistä. En ole mikään luonnonlahjakkuus, ja olen joutunut näkemään paljon vaivaa opetellakseni sosiaalisia taitoja, usein myöhäisemmässä iässä kuin ne kehittyivät muille, ja introvertti luonteeni tosiaan rajoittaa minua edelleen. Mutta nyt aikuisena pärjään aika hyvin ja uskon olevani vahvaa keskitasoa naisten asteikolla, ehkä enemmänkin jos suhteissa tärkeitä taitoja painotetaan vahvasti vähemmän tuttujen ihmisten kanssa käytettäviin taitoihin verrattuna. Haluan mieheltä lähinnä sitä, että olisi sen verran kartalla että pystyy tekemään yhteistyötä kanssani. Jos ymmärrys riittää vahvuuksieni tunnistamiseen hän varmasti myös arvostaa niitä paljon eikä koe että minä olisin asiassa mitenkään saamapuolella, ja oppii minulta.

Olen ihan tietoinen siitä että piirteet jotka kumppanissa ovat minulle tärkeitä ovat sitä myös todella monille muille naisille, ja että ne ovat yleisempiä naisissa kuin miehissä. En kuitenkaan ole valinnut kriteerejä mitenkään huvikseni. En yksinkertaisesti usko kokemukseni perusteella että mies jolla on heikot sosiaaliset taidot (ihmissuhdetaidot kuuluvat niihin!) olisi positiivinen lisä elämääni. Ei kukaan pysty yksin tekemään suhteesta hyvää.

Minun on kauhean vaikea uskoa että seksistisimmät miehet puhuisivat kaikkien miesten puolesta. Vahvasti epäilen, että sovinistien naisellisuusvinkit vetäisivät puoleeni lähinnä niitä miehiä, joita vähiten haluan. Tunnen jo sovinistien ajatusmaailman aika hyvin ja vaikka seassa joku helmi johon teoriassa voisin tarttua olisikin, tiedän että kokisin lukemisen todella raskaaksi ja tuskin pystyisin edes olemaan vastaanottavainen.

Mutta ok, aloitteellisempi. Sitä on varaa olla entistä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle riittää tässä yhteydessä sivistykseksi käytöstavat ja toisen ihmisen aito kunnioitus. Jos joku nyt ei osaa historiaa tai ruotsia, niin ei sillä niin väliä, mutta ei saa halveksua niitä jotka osaavat ja pitäisi olla sillä tavalla kuitenkin utelias, ettei heti torju, jos jossain tilanteessa pieni tietopläjäys on tarjolla. En ole itse mikään museo- tai näyttelyfani, mutta ovat ne vain ihan mukavia kokemuksia enkä ymmärrä, jos jonkun periaate on se, että "minähän en mihinkään museoon mene". 

Jos näin määritellään sivistys, voisin ihan yhtä hyvin olla parisuhteessa kumisaappaani kanssa. Sekään ei lyö ja kunnioittaa jalkojani. Edellytän kuitenkin sivistyneeltä ihmiseltä klassista sivistystä, täytyy tietää todellakin historiasta, kulttuurista, uskonnoista, tieteestä. Riittävästi, että kykenee käymään keskustelua vaikkapa siitä millä tavalla keisari Augustus muokkasi unohtumattomasti roomalaista järjestelmää ja yhteiskuntaa ja miksi. Tai miksi keskiajan taide on oleellisesti erilaista verrattuna renessanssin taiteeseen. Tai vaikkapa mitä mustat aukot ovat.

Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi historian faktoista pitää käydä keskusteluja. Ymmärrän mielipiteiden vaihdon ja mieleenpalauttamisen, mutta jos jokin asia on molemmille osapuolille päivänselvää, mitä keskusteltavaa siinä on? 

Koska mielenkiintoisesti keskustelu menee, jos toisella on oppinut ja pätevä argumentti väittää eri tavalla ja käydä asiasta keskustelua.

Nyt ymmärsin vielä vähemmän. Kysyin, miksi historian faktoista käydään keskusteluja. Siis faktoista, joista on jonkinlainen yleinen käsitys. Ei mielipiteiden vaihtoa tai argumentointia, vaan faktoja. Tyyliin "Kolumbus löysi amerikan". Minkä mielenkiintoisen argumentin siinä voi heittää? Mitä uusia näkökulmia siihen voi tulla? 

Touché. Tästä syystä suosin akateemisia miehiä.

Eli et osaa vastata. Näinkö sinä siis keskustelet? 

Katsos kun sivistyneille ihmisille maailma ei ole kiveenhakattuja faktoja, vaan niistä voidaan perustellusti ja oppineesti aina keskustella vaikkapa historiasta. Mutta toki, jos sivistystaso ei yllä tämän kaltaisiin keskusteluihin, niitä ei voi käydä.

Sinulla olisi nyt ollut tilaisuus näyttää, miten se keskustelu esimerkiksi etenee, mutta valitsit sen sijaan ylimielisen nälvimisen. Tästä sain kyllä jo käsityksen, mitä sinun mielestäsi oikea keskustelu on. 

Mitä odotat, kun oma asenteesi toiselle tärkeään asiaan on: "Mitä siinä on puhumista?" -eri

Mielestäni aika asiallisesti esitin kysymyksen. Luepas se. Ihan oikeasti en ymmärrä, mitä keskusteltavaa on faktoissa. 

"Hauki on kala"

"Niin, ajatella". 

Itse olen surkea small talkissa ja ajattelen, että keskustellessa on enimmäkseen tarkoitus kertoa toiselle asioita, joita toinen ei tiedä tai muista tai ratkoa jokin pulma. 

Sinäkö et koskaan käy mielipidedebattia malliin Kokoomus on parempi koska x y tai Vihreät ovat enemmän oikeassa tässä ja tässä? On tämä vähän hämmentävää yrittää selittää ihmiselle mitä sivistynyt keskustelu on, jos toinen ei hahmota edes mitä keskustelu on.

Jos olisit lukenut kommenttini niin kuin hyväön keskusteluun kuuluu, olisit huomannut, että kysyin nimenomaan yleisistä faktoista enkä mielipiteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle riittää tässä yhteydessä sivistykseksi käytöstavat ja toisen ihmisen aito kunnioitus. Jos joku nyt ei osaa historiaa tai ruotsia, niin ei sillä niin väliä, mutta ei saa halveksua niitä jotka osaavat ja pitäisi olla sillä tavalla kuitenkin utelias, ettei heti torju, jos jossain tilanteessa pieni tietopläjäys on tarjolla. En ole itse mikään museo- tai näyttelyfani, mutta ovat ne vain ihan mukavia kokemuksia enkä ymmärrä, jos jonkun periaate on se, että "minähän en mihinkään museoon mene". 

Jos näin määritellään sivistys, voisin ihan yhtä hyvin olla parisuhteessa kumisaappaani kanssa. Sekään ei lyö ja kunnioittaa jalkojani. Edellytän kuitenkin sivistyneeltä ihmiseltä klassista sivistystä, täytyy tietää todellakin historiasta, kulttuurista, uskonnoista, tieteestä. Riittävästi, että kykenee käymään keskustelua vaikkapa siitä millä tavalla keisari Augustus muokkasi unohtumattomasti roomalaista järjestelmää ja yhteiskuntaa ja miksi. Tai miksi keskiajan taide on oleellisesti erilaista verrattuna renessanssin taiteeseen. Tai vaikkapa mitä mustat aukot ovat.

Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi historian faktoista pitää käydä keskusteluja. Ymmärrän mielipiteiden vaihdon ja mieleenpalauttamisen, mutta jos jokin asia on molemmille osapuolille päivänselvää, mitä keskusteltavaa siinä on? 

Koska mielenkiintoisesti keskustelu menee, jos toisella on oppinut ja pätevä argumentti väittää eri tavalla ja käydä asiasta keskustelua.

Nyt ymmärsin vielä vähemmän. Kysyin, miksi historian faktoista käydään keskusteluja. Siis faktoista, joista on jonkinlainen yleinen käsitys. Ei mielipiteiden vaihtoa tai argumentointia, vaan faktoja. Tyyliin "Kolumbus löysi amerikan". Minkä mielenkiintoisen argumentin siinä voi heittää? Mitä uusia näkökulmia siihen voi tulla? 

Touché. Tästä syystä suosin akateemisia miehiä.

Eli et osaa vastata. Näinkö sinä siis keskustelet? 

Katsos kun sivistyneille ihmisille maailma ei ole kiveenhakattuja faktoja, vaan niistä voidaan perustellusti ja oppineesti aina keskustella vaikkapa historiasta. Mutta toki, jos sivistystaso ei yllä tämän kaltaisiin keskusteluihin, niitä ei voi käydä.

Sinulla olisi nyt ollut tilaisuus näyttää, miten se keskustelu esimerkiksi etenee, mutta valitsit sen sijaan ylimielisen nälvimisen. Tästä sain kyllä jo käsityksen, mitä sinun mielestäsi oikea keskustelu on. 

Mitä odotat, kun oma asenteesi toiselle tärkeään asiaan on: "Mitä siinä on puhumista?" -eri

Mielestäni aika asiallisesti esitin kysymyksen. Luepas se. Ihan oikeasti en ymmärrä, mitä keskusteltavaa on faktoissa. 

"Hauki on kala"

"Niin, ajatella". 

Itse olen surkea small talkissa ja ajattelen, että keskustellessa on enimmäkseen tarkoitus kertoa toiselle asioita, joita toinen ei tiedä tai muista tai ratkoa jokin pulma. 

Totta. Olet surkea.

Eli ne sivistyneet syvälliset keskustelutko ovat sitä small talkia, jossa toistetaan opittuja lauseita ilman mitään tavoitetta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle riittää tässä yhteydessä sivistykseksi käytöstavat ja toisen ihmisen aito kunnioitus. Jos joku nyt ei osaa historiaa tai ruotsia, niin ei sillä niin väliä, mutta ei saa halveksua niitä jotka osaavat ja pitäisi olla sillä tavalla kuitenkin utelias, ettei heti torju, jos jossain tilanteessa pieni tietopläjäys on tarjolla. En ole itse mikään museo- tai näyttelyfani, mutta ovat ne vain ihan mukavia kokemuksia enkä ymmärrä, jos jonkun periaate on se, että "minähän en mihinkään museoon mene". 

Jos näin määritellään sivistys, voisin ihan yhtä hyvin olla parisuhteessa kumisaappaani kanssa. Sekään ei lyö ja kunnioittaa jalkojani. Edellytän kuitenkin sivistyneeltä ihmiseltä klassista sivistystä, täytyy tietää todellakin historiasta, kulttuurista, uskonnoista, tieteestä. Riittävästi, että kykenee käymään keskustelua vaikkapa siitä millä tavalla keisari Augustus muokkasi unohtumattomasti roomalaista järjestelmää ja yhteiskuntaa ja miksi. Tai miksi keskiajan taide on oleellisesti erilaista verrattuna renessanssin taiteeseen. Tai vaikkapa mitä mustat aukot ovat.

Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi historian faktoista pitää käydä keskusteluja. Ymmärrän mielipiteiden vaihdon ja mieleenpalauttamisen, mutta jos jokin asia on molemmille osapuolille päivänselvää, mitä keskusteltavaa siinä on? 

Koska mielenkiintoisesti keskustelu menee, jos toisella on oppinut ja pätevä argumentti väittää eri tavalla ja käydä asiasta keskustelua.

Nyt ymmärsin vielä vähemmän. Kysyin, miksi historian faktoista käydään keskusteluja. Siis faktoista, joista on jonkinlainen yleinen käsitys. Ei mielipiteiden vaihtoa tai argumentointia, vaan faktoja. Tyyliin "Kolumbus löysi amerikan". Minkä mielenkiintoisen argumentin siinä voi heittää? Mitä uusia näkökulmia siihen voi tulla? 

Touché. Tästä syystä suosin akateemisia miehiä.

Eli et osaa vastata. Näinkö sinä siis keskustelet? 

Katsos kun sivistyneille ihmisille maailma ei ole kiveenhakattuja faktoja, vaan niistä voidaan perustellusti ja oppineesti aina keskustella vaikkapa historiasta. Mutta toki, jos sivistystaso ei yllä tämän kaltaisiin keskusteluihin, niitä ei voi käydä.

Sinulla olisi nyt ollut tilaisuus näyttää, miten se keskustelu esimerkiksi etenee, mutta valitsit sen sijaan ylimielisen nälvimisen. Tästä sain kyllä jo käsityksen, mitä sinun mielestäsi oikea keskustelu on. 

Mitä odotat, kun oma asenteesi toiselle tärkeään asiaan on: "Mitä siinä on puhumista?" -eri

Mielestäni aika asiallisesti esitin kysymyksen. Luepas se. Ihan oikeasti en ymmärrä, mitä keskusteltavaa on faktoissa. 

"Hauki on kala"

"Niin, ajatella". 

Itse olen surkea small talkissa ja ajattelen, että keskustellessa on enimmäkseen tarkoitus kertoa toiselle asioita, joita toinen ei tiedä tai muista tai ratkoa jokin pulma. 

Sinäkö et koskaan käy mielipidedebattia malliin Kokoomus on parempi koska x y tai Vihreät ovat enemmän oikeassa tässä ja tässä? On tämä vähän hämmentävää yrittää selittää ihmiselle mitä sivistynyt keskustelu on, jos toinen ei hahmota edes mitä keskustelu on.

Jos olisit lukenut kommenttini niin kuin hyväön keskusteluun kuuluu, olisit huomannut, että kysyin nimenomaan yleisistä faktoista enkä mielipiteistä.

Oletko ihan lapsi. Etkö ymmärrä, että maailmassa ei ole mitään kiveenhakattua faktaa vaan kaikki on keskusteltavissa, kunhan sen osaa älyllisesti ja oppineesti perustella. Tiesitkö, että on olemassa jopa niin perustavanlaatuisia eroja faktoissa, että toiset uskovat evoluutioon ja toiset luomisoppiin? Itse pidän evoluution kannalta esitettyjä todeisteita ja argumentteja validimpina, mutta monessa muussa asiassa todisteet eivät ole niinkään selviä.

DoktorA kirjoitti:

Mites matemaattiset faktat ja loogiset kyvyt? Monet humanistit eivät ymmärrä kausaliteetin ja korrelaation eroa. Vähän surullista kun kertovat, että tietokonepelien pelaaminen lisää ylipainoa.

Sivistystä sekin, mutta jos puuttuu ihmiseltä itseltään niin eipä sitä sitten jää kumppaniltakaan kaipaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle riittää tässä yhteydessä sivistykseksi käytöstavat ja toisen ihmisen aito kunnioitus. Jos joku nyt ei osaa historiaa tai ruotsia, niin ei sillä niin väliä, mutta ei saa halveksua niitä jotka osaavat ja pitäisi olla sillä tavalla kuitenkin utelias, ettei heti torju, jos jossain tilanteessa pieni tietopläjäys on tarjolla. En ole itse mikään museo- tai näyttelyfani, mutta ovat ne vain ihan mukavia kokemuksia enkä ymmärrä, jos jonkun periaate on se, että "minähän en mihinkään museoon mene". 

Jos näin määritellään sivistys, voisin ihan yhtä hyvin olla parisuhteessa kumisaappaani kanssa. Sekään ei lyö ja kunnioittaa jalkojani. Edellytän kuitenkin sivistyneeltä ihmiseltä klassista sivistystä, täytyy tietää todellakin historiasta, kulttuurista, uskonnoista, tieteestä. Riittävästi, että kykenee käymään keskustelua vaikkapa siitä millä tavalla keisari Augustus muokkasi unohtumattomasti roomalaista järjestelmää ja yhteiskuntaa ja miksi. Tai miksi keskiajan taide on oleellisesti erilaista verrattuna renessanssin taiteeseen. Tai vaikkapa mitä mustat aukot ovat.

Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi historian faktoista pitää käydä keskusteluja. Ymmärrän mielipiteiden vaihdon ja mieleenpalauttamisen, mutta jos jokin asia on molemmille osapuolille päivänselvää, mitä keskusteltavaa siinä on? 

Koska mielenkiintoisesti keskustelu menee, jos toisella on oppinut ja pätevä argumentti väittää eri tavalla ja käydä asiasta keskustelua.

Nyt ymmärsin vielä vähemmän. Kysyin, miksi historian faktoista käydään keskusteluja. Siis faktoista, joista on jonkinlainen yleinen käsitys. Ei mielipiteiden vaihtoa tai argumentointia, vaan faktoja. Tyyliin "Kolumbus löysi amerikan". Minkä mielenkiintoisen argumentin siinä voi heittää? Mitä uusia näkökulmia siihen voi tulla? 

Touché. Tästä syystä suosin akateemisia miehiä.

Eli et osaa vastata. Näinkö sinä siis keskustelet? 

Katsos kun sivistyneille ihmisille maailma ei ole kiveenhakattuja faktoja, vaan niistä voidaan perustellusti ja oppineesti aina keskustella vaikkapa historiasta. Mutta toki, jos sivistystaso ei yllä tämän kaltaisiin keskusteluihin, niitä ei voi käydä.

Sinulla olisi nyt ollut tilaisuus näyttää, miten se keskustelu esimerkiksi etenee, mutta valitsit sen sijaan ylimielisen nälvimisen. Tästä sain kyllä jo käsityksen, mitä sinun mielestäsi oikea keskustelu on. 

Mitä odotat, kun oma asenteesi toiselle tärkeään asiaan on: "Mitä siinä on puhumista?" -eri

Mielestäni aika asiallisesti esitin kysymyksen. Luepas se. Ihan oikeasti en ymmärrä, mitä keskusteltavaa on faktoissa. 

"Hauki on kala"

"Niin, ajatella". 

Itse olen surkea small talkissa ja ajattelen, että keskustellessa on enimmäkseen tarkoitus kertoa toiselle asioita, joita toinen ei tiedä tai muista tai ratkoa jokin pulma. 

Sinäkö et koskaan käy mielipidedebattia malliin Kokoomus on parempi koska x y tai Vihreät ovat enemmän oikeassa tässä ja tässä? On tämä vähän hämmentävää yrittää selittää ihmiselle mitä sivistynyt keskustelu on, jos toinen ei hahmota edes mitä keskustelu on.

Jos olisit lukenut kommenttini niin kuin hyväön keskusteluun kuuluu, olisit huomannut, että kysyin nimenomaan yleisistä faktoista enkä mielipiteistä.

Oletko ihan lapsi. Etkö ymmärrä, että maailmassa ei ole mitään kiveenhakattua faktaa vaan kaikki on keskusteltavissa, kunhan sen osaa älyllisesti ja oppineesti perustella. Tiesitkö, että on olemassa jopa niin perustavanlaatuisia eroja faktoissa, että toiset uskovat evoluutioon ja toiset luomisoppiin? Itse pidän evoluution kannalta esitettyjä todeisteita ja argumentteja validimpina, mutta monessa muussa asiassa todisteet eivät ole niinkään selviä.

Eli jos miehesi sanoo sinulle, että hauki on kala, miksi sinä haluat perustella asian joksikin toiseksi ja miten sen teet? Edelleen puhun noista yleisinä pidetyistä faktoista enkä mielipidekysymyksistä ja seikoista, joissa on tulkinnanvaraa. Alun perin tämä lähti historiasta ja meillä taviksilla taitaa historiasta olla suurelta osin aika tavalla yhtenäiset käsitykset, joten miksi niitä pitäisi jotenkin älyllisesti ja oppineesti perustella, ellei näkemyksenne eroa millään tavalla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle riittää tässä yhteydessä sivistykseksi käytöstavat ja toisen ihmisen aito kunnioitus. Jos joku nyt ei osaa historiaa tai ruotsia, niin ei sillä niin väliä, mutta ei saa halveksua niitä jotka osaavat ja pitäisi olla sillä tavalla kuitenkin utelias, ettei heti torju, jos jossain tilanteessa pieni tietopläjäys on tarjolla. En ole itse mikään museo- tai näyttelyfani, mutta ovat ne vain ihan mukavia kokemuksia enkä ymmärrä, jos jonkun periaate on se, että "minähän en mihinkään museoon mene". 

Jos näin määritellään sivistys, voisin ihan yhtä hyvin olla parisuhteessa kumisaappaani kanssa. Sekään ei lyö ja kunnioittaa jalkojani. Edellytän kuitenkin sivistyneeltä ihmiseltä klassista sivistystä, täytyy tietää todellakin historiasta, kulttuurista, uskonnoista, tieteestä. Riittävästi, että kykenee käymään keskustelua vaikkapa siitä millä tavalla keisari Augustus muokkasi unohtumattomasti roomalaista järjestelmää ja yhteiskuntaa ja miksi. Tai miksi keskiajan taide on oleellisesti erilaista verrattuna renessanssin taiteeseen. Tai vaikkapa mitä mustat aukot ovat.

Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi historian faktoista pitää käydä keskusteluja. Ymmärrän mielipiteiden vaihdon ja mieleenpalauttamisen, mutta jos jokin asia on molemmille osapuolille päivänselvää, mitä keskusteltavaa siinä on? 

Koska mielenkiintoisesti keskustelu menee, jos toisella on oppinut ja pätevä argumentti väittää eri tavalla ja käydä asiasta keskustelua.

Nyt ymmärsin vielä vähemmän. Kysyin, miksi historian faktoista käydään keskusteluja. Siis faktoista, joista on jonkinlainen yleinen käsitys. Ei mielipiteiden vaihtoa tai argumentointia, vaan faktoja. Tyyliin "Kolumbus löysi amerikan". Minkä mielenkiintoisen argumentin siinä voi heittää? Mitä uusia näkökulmia siihen voi tulla? 

Touché. Tästä syystä suosin akateemisia miehiä.

Eli et osaa vastata. Näinkö sinä siis keskustelet? 

Katsos kun sivistyneille ihmisille maailma ei ole kiveenhakattuja faktoja, vaan niistä voidaan perustellusti ja oppineesti aina keskustella vaikkapa historiasta. Mutta toki, jos sivistystaso ei yllä tämän kaltaisiin keskusteluihin, niitä ei voi käydä.

Sinulla olisi nyt ollut tilaisuus näyttää, miten se keskustelu esimerkiksi etenee, mutta valitsit sen sijaan ylimielisen nälvimisen. Tästä sain kyllä jo käsityksen, mitä sinun mielestäsi oikea keskustelu on. 

Mitä odotat, kun oma asenteesi toiselle tärkeään asiaan on: "Mitä siinä on puhumista?" -eri

Mielestäni aika asiallisesti esitin kysymyksen. Luepas se. Ihan oikeasti en ymmärrä, mitä keskusteltavaa on faktoissa. 

"Hauki on kala"

"Niin, ajatella". 

Itse olen surkea small talkissa ja ajattelen, että keskustellessa on enimmäkseen tarkoitus kertoa toiselle asioita, joita toinen ei tiedä tai muista tai ratkoa jokin pulma. 

Sinäkö et koskaan käy mielipidedebattia malliin Kokoomus on parempi koska x y tai Vihreät ovat enemmän oikeassa tässä ja tässä? On tämä vähän hämmentävää yrittää selittää ihmiselle mitä sivistynyt keskustelu on, jos toinen ei hahmota edes mitä keskustelu on.

Jos olisit lukenut kommenttini niin kuin hyväön keskusteluun kuuluu, olisit huomannut, että kysyin nimenomaan yleisistä faktoista enkä mielipiteistä.

Oletko ihan lapsi. Etkö ymmärrä, että maailmassa ei ole mitään kiveenhakattua faktaa vaan kaikki on keskusteltavissa, kunhan sen osaa älyllisesti ja oppineesti perustella. Tiesitkö, että on olemassa jopa niin perustavanlaatuisia eroja faktoissa, että toiset uskovat evoluutioon ja toiset luomisoppiin? Itse pidän evoluution kannalta esitettyjä todeisteita ja argumentteja validimpina, mutta monessa muussa asiassa todisteet eivät ole niinkään selviä.

Eli jos miehesi sanoo sinulle, että hauki on kala, miksi sinä haluat perustella asian joksikin toiseksi ja miten sen teet? Edelleen puhun noista yleisinä pidetyistä faktoista enkä mielipidekysymyksistä ja seikoista, joissa on tulkinnanvaraa. Alun perin tämä lähti historiasta ja meillä taviksilla taitaa historiasta olla suurelta osin aika tavalla yhtenäiset käsitykset, joten miksi niitä pitäisi jotenkin älyllisesti ja oppineesti perustella, ellei näkemyksenne eroa millään tavalla? 

Onko historiasta koskaan olemassa yhtenäisä käsityksiä? Voidaan ajatella vaikka, että Stalin oli verinen tyranni, jonka vuoksi miljoonat ihmiset kuolivat. Samaan aikaan voidaan argumentoida, että, ellei Stalin olisi ollut sellainen kuin oli, vielä useampi olisi kuollut toisessa maailmansodassa. Keskustelun pohjaksi tulee, mikä loppu viimeksi oli Stalinin rooli, ja olisiko se voinut olla jotenkin toisenlainen, jos. Minä en nyt todellakaan ymmärrä tuota hauki on kala - rakennelmaasi. Se vaan on täysin dille. Toisekseen tässä ketjussahan juuri on kyse siitä, että onko akateemisella naisella oikeus edellyttää mieheltä akateemisuutta vai pitäisikö tyytyä tavikseen, joka mielestäsi tyytyy siis sivistykseen mallia hauki on kala. Vaikka minulla onkin pienessä pöhnässä kaunis ajatus opettaa, niin keskustelumme alkaa olla minusta hyvin tylsää. Yhteistä juttua ei todellakaan löydy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle riittää tässä yhteydessä sivistykseksi käytöstavat ja toisen ihmisen aito kunnioitus. Jos joku nyt ei osaa historiaa tai ruotsia, niin ei sillä niin väliä, mutta ei saa halveksua niitä jotka osaavat ja pitäisi olla sillä tavalla kuitenkin utelias, ettei heti torju, jos jossain tilanteessa pieni tietopläjäys on tarjolla. En ole itse mikään museo- tai näyttelyfani, mutta ovat ne vain ihan mukavia kokemuksia enkä ymmärrä, jos jonkun periaate on se, että "minähän en mihinkään museoon mene". 

Jos näin määritellään sivistys, voisin ihan yhtä hyvin olla parisuhteessa kumisaappaani kanssa. Sekään ei lyö ja kunnioittaa jalkojani. Edellytän kuitenkin sivistyneeltä ihmiseltä klassista sivistystä, täytyy tietää todellakin historiasta, kulttuurista, uskonnoista, tieteestä. Riittävästi, että kykenee käymään keskustelua vaikkapa siitä millä tavalla keisari Augustus muokkasi unohtumattomasti roomalaista järjestelmää ja yhteiskuntaa ja miksi. Tai miksi keskiajan taide on oleellisesti erilaista verrattuna renessanssin taiteeseen. Tai vaikkapa mitä mustat aukot ovat.

Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi historian faktoista pitää käydä keskusteluja. Ymmärrän mielipiteiden vaihdon ja mieleenpalauttamisen, mutta jos jokin asia on molemmille osapuolille päivänselvää, mitä keskusteltavaa siinä on? 

Koska mielenkiintoisesti keskustelu menee, jos toisella on oppinut ja pätevä argumentti väittää eri tavalla ja käydä asiasta keskustelua.

Nyt ymmärsin vielä vähemmän. Kysyin, miksi historian faktoista käydään keskusteluja. Siis faktoista, joista on jonkinlainen yleinen käsitys. Ei mielipiteiden vaihtoa tai argumentointia, vaan faktoja. Tyyliin "Kolumbus löysi amerikan". Minkä mielenkiintoisen argumentin siinä voi heittää? Mitä uusia näkökulmia siihen voi tulla? 

Touché. Tästä syystä suosin akateemisia miehiä.

Eli et osaa vastata. Näinkö sinä siis keskustelet? 

Katsos kun sivistyneille ihmisille maailma ei ole kiveenhakattuja faktoja, vaan niistä voidaan perustellusti ja oppineesti aina keskustella vaikkapa historiasta. Mutta toki, jos sivistystaso ei yllä tämän kaltaisiin keskusteluihin, niitä ei voi käydä.

Sinulla olisi nyt ollut tilaisuus näyttää, miten se keskustelu esimerkiksi etenee, mutta valitsit sen sijaan ylimielisen nälvimisen. Tästä sain kyllä jo käsityksen, mitä sinun mielestäsi oikea keskustelu on. 

Mitä odotat, kun oma asenteesi toiselle tärkeään asiaan on: "Mitä siinä on puhumista?" -eri

Mielestäni aika asiallisesti esitin kysymyksen. Luepas se. Ihan oikeasti en ymmärrä, mitä keskusteltavaa on faktoissa. 

"Hauki on kala"

"Niin, ajatella". 

Itse olen surkea small talkissa ja ajattelen, että keskustellessa on enimmäkseen tarkoitus kertoa toiselle asioita, joita toinen ei tiedä tai muista tai ratkoa jokin pulma. 

En ole vastannut sinulle aiemmin ja olen kanssasi samaa mieltä siitä että faktoista ei sinänsä saa keskustelua aikaiseksi.

Mutta smalltalkin tarkoitus ei kyllä ole kumpikaan noista lähestymistavoista, ja tämä väärä käsityksesi varmaan on syynä siihen että olet siinä huono. (Väitteleminen myös on totaalisen paskaa smalltalkia, ja jos joku rupeaa jossain cocktailkutsuilla käymään läpi totaalisen loppuunajettua evoluutio-luomisoppi-kiistaa tai muuta vastaavaa, niin siitä tuskin mitään hyvää seuraa. Harvoin toimii vakavammassa, syvällisemmässäkään keskustelussa.)

Smalltalk ja kaikki muu huviksi ja iloksi käytävä keskustelu on vähän kuin muusikoiden improvisaatiota: on jokin teema, ja siitä yhdessä luodaan jotain hetkellistä mutta toivottavasti viihdyttävää. Ei ole varsinaista tavoitetta, päämäärää eikä suuntaa. Jos syntyy hetkessä uusi teema, täysi suunnanvaihdos on ok ja normaalia. Vapaata assosiaatiota, aitoa ekspressiivistä reagointia toiseen, toisen kutsumista uuteen suuntaan, toisen mukaan lähtemistä. Faktoista voi lähteä liikkeelle, ne voivat olla se teema. Tai sitten niitä voi heittää mielleyhtyminä, hauskoina pieninä tarinoina tai reaktioina toisen sanomisiin.

Se on myös vähän kuin tenniksen pelaamista silloin jos tavoitteena olisi vastustajan voittamisen sijaan pitää pallo liikkeessä mahdollisimman kauan ja tehdä sillä hauskoja kuvioita. Eli yhteistyötä ja leikkiä.

Parhaimmassa tapauksessa sen kautta voi kokea todellisen yhteyden toiseen ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle riittää tässä yhteydessä sivistykseksi käytöstavat ja toisen ihmisen aito kunnioitus. Jos joku nyt ei osaa historiaa tai ruotsia, niin ei sillä niin väliä, mutta ei saa halveksua niitä jotka osaavat ja pitäisi olla sillä tavalla kuitenkin utelias, ettei heti torju, jos jossain tilanteessa pieni tietopläjäys on tarjolla. En ole itse mikään museo- tai näyttelyfani, mutta ovat ne vain ihan mukavia kokemuksia enkä ymmärrä, jos jonkun periaate on se, että "minähän en mihinkään museoon mene". 

Jos näin määritellään sivistys, voisin ihan yhtä hyvin olla parisuhteessa kumisaappaani kanssa. Sekään ei lyö ja kunnioittaa jalkojani. Edellytän kuitenkin sivistyneeltä ihmiseltä klassista sivistystä, täytyy tietää todellakin historiasta, kulttuurista, uskonnoista, tieteestä. Riittävästi, että kykenee käymään keskustelua vaikkapa siitä millä tavalla keisari Augustus muokkasi unohtumattomasti roomalaista järjestelmää ja yhteiskuntaa ja miksi. Tai miksi keskiajan taide on oleellisesti erilaista verrattuna renessanssin taiteeseen. Tai vaikkapa mitä mustat aukot ovat.

Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi historian faktoista pitää käydä keskusteluja. Ymmärrän mielipiteiden vaihdon ja mieleenpalauttamisen, mutta jos jokin asia on molemmille osapuolille päivänselvää, mitä keskusteltavaa siinä on? 

Koska mielenkiintoisesti keskustelu menee, jos toisella on oppinut ja pätevä argumentti väittää eri tavalla ja käydä asiasta keskustelua.

Nyt ymmärsin vielä vähemmän. Kysyin, miksi historian faktoista käydään keskusteluja. Siis faktoista, joista on jonkinlainen yleinen käsitys. Ei mielipiteiden vaihtoa tai argumentointia, vaan faktoja. Tyyliin "Kolumbus löysi amerikan". Minkä mielenkiintoisen argumentin siinä voi heittää? Mitä uusia näkökulmia siihen voi tulla? 

Touché. Tästä syystä suosin akateemisia miehiä.

Eli et osaa vastata. Näinkö sinä siis keskustelet? 

Katsos kun sivistyneille ihmisille maailma ei ole kiveenhakattuja faktoja, vaan niistä voidaan perustellusti ja oppineesti aina keskustella vaikkapa historiasta. Mutta toki, jos sivistystaso ei yllä tämän kaltaisiin keskusteluihin, niitä ei voi käydä.

Sinulla olisi nyt ollut tilaisuus näyttää, miten se keskustelu esimerkiksi etenee, mutta valitsit sen sijaan ylimielisen nälvimisen. Tästä sain kyllä jo käsityksen, mitä sinun mielestäsi oikea keskustelu on. 

Mitä odotat, kun oma asenteesi toiselle tärkeään asiaan on: "Mitä siinä on puhumista?" -eri

Mielestäni aika asiallisesti esitin kysymyksen. Luepas se. Ihan oikeasti en ymmärrä, mitä keskusteltavaa on faktoissa. 

"Hauki on kala"

"Niin, ajatella". 

Itse olen surkea small talkissa ja ajattelen, että keskustellessa on enimmäkseen tarkoitus kertoa toiselle asioita, joita toinen ei tiedä tai muista tai ratkoa jokin pulma. 

Sinäkö et koskaan käy mielipidedebattia malliin Kokoomus on parempi koska x y tai Vihreät ovat enemmän oikeassa tässä ja tässä? On tämä vähän hämmentävää yrittää selittää ihmiselle mitä sivistynyt keskustelu on, jos toinen ei hahmota edes mitä keskustelu on.

Jos olisit lukenut kommenttini niin kuin hyväön keskusteluun kuuluu, olisit huomannut, että kysyin nimenomaan yleisistä faktoista enkä mielipiteistä.

Oletko ihan lapsi. Etkö ymmärrä, että maailmassa ei ole mitään kiveenhakattua faktaa vaan kaikki on keskusteltavissa, kunhan sen osaa älyllisesti ja oppineesti perustella. Tiesitkö, että on olemassa jopa niin perustavanlaatuisia eroja faktoissa, että toiset uskovat evoluutioon ja toiset luomisoppiin? Itse pidän evoluution kannalta esitettyjä todeisteita ja argumentteja validimpina, mutta monessa muussa asiassa todisteet eivät ole niinkään selviä.

Eli jos miehesi sanoo sinulle, että hauki on kala, miksi sinä haluat perustella asian joksikin toiseksi ja miten sen teet? Edelleen puhun noista yleisinä pidetyistä faktoista enkä mielipidekysymyksistä ja seikoista, joissa on tulkinnanvaraa. Alun perin tämä lähti historiasta ja meillä taviksilla taitaa historiasta olla suurelta osin aika tavalla yhtenäiset käsitykset, joten miksi niitä pitäisi jotenkin älyllisesti ja oppineesti perustella, ellei näkemyksenne eroa millään tavalla? 

Onko historiasta koskaan olemassa yhtenäisä käsityksiä? Voidaan ajatella vaikka, että Stalin oli verinen tyranni, jonka vuoksi miljoonat ihmiset kuolivat. Samaan aikaan voidaan argumentoida, että, ellei Stalin olisi ollut sellainen kuin oli, vielä useampi olisi kuollut toisessa maailmansodassa. Keskustelun pohjaksi tulee, mikä loppu viimeksi oli Stalinin rooli, ja olisiko se voinut olla jotenkin toisenlainen, jos. Minä en nyt todellakaan ymmärrä tuota hauki on kala - rakennelmaasi. Se vaan on täysin dille. Toisekseen tässä ketjussahan juuri on kyse siitä, että onko akateemisella naisella oikeus edellyttää mieheltä akateemisuutta vai pitäisikö tyytyä tavikseen, joka mielestäsi tyytyy siis sivistykseen mallia hauki on kala. Vaikka minulla onkin pienessä pöhnässä kaunis ajatus opettaa, niin keskustelumme alkaa olla minusta hyvin tylsää. Yhteistä juttua ei todellakaan löydy.

Usko tai älä, minä olen akateeminen nainen. Olen vain tiukan faktan ystävä enkä näe jossitteluissa ja päivittelyissä oikein mitään iloa. Mielipiteet ja eri tulkinnat ovat sitten asia erikseen. Niihinhän voi etsiä ratkaisuja loputtomasti. Mutta tuollainen kuvailemasi näennäinen erimielisyys kuulostaa jotenkin kaukaa haetulta, kun ne meille opetetut faktat eivät sillä argumentoinnilla muutu. Ja faktana pidän sitä, että Stalin oli diktaattori ja sai aikaan asioita, en sitä, että hän oli verinen tyranni. Huomaatko, mikä ero näillä on? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle riittää tässä yhteydessä sivistykseksi käytöstavat ja toisen ihmisen aito kunnioitus. Jos joku nyt ei osaa historiaa tai ruotsia, niin ei sillä niin väliä, mutta ei saa halveksua niitä jotka osaavat ja pitäisi olla sillä tavalla kuitenkin utelias, ettei heti torju, jos jossain tilanteessa pieni tietopläjäys on tarjolla. En ole itse mikään museo- tai näyttelyfani, mutta ovat ne vain ihan mukavia kokemuksia enkä ymmärrä, jos jonkun periaate on se, että "minähän en mihinkään museoon mene". 

Jos näin määritellään sivistys, voisin ihan yhtä hyvin olla parisuhteessa kumisaappaani kanssa. Sekään ei lyö ja kunnioittaa jalkojani. Edellytän kuitenkin sivistyneeltä ihmiseltä klassista sivistystä, täytyy tietää todellakin historiasta, kulttuurista, uskonnoista, tieteestä. Riittävästi, että kykenee käymään keskustelua vaikkapa siitä millä tavalla keisari Augustus muokkasi unohtumattomasti roomalaista järjestelmää ja yhteiskuntaa ja miksi. Tai miksi keskiajan taide on oleellisesti erilaista verrattuna renessanssin taiteeseen. Tai vaikkapa mitä mustat aukot ovat.

Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi historian faktoista pitää käydä keskusteluja. Ymmärrän mielipiteiden vaihdon ja mieleenpalauttamisen, mutta jos jokin asia on molemmille osapuolille päivänselvää, mitä keskusteltavaa siinä on? 

Koska mielenkiintoisesti keskustelu menee, jos toisella on oppinut ja pätevä argumentti väittää eri tavalla ja käydä asiasta keskustelua.

Nyt ymmärsin vielä vähemmän. Kysyin, miksi historian faktoista käydään keskusteluja. Siis faktoista, joista on jonkinlainen yleinen käsitys. Ei mielipiteiden vaihtoa tai argumentointia, vaan faktoja. Tyyliin "Kolumbus löysi amerikan". Minkä mielenkiintoisen argumentin siinä voi heittää? Mitä uusia näkökulmia siihen voi tulla? 

Touché. Tästä syystä suosin akateemisia miehiä.

Eli et osaa vastata. Näinkö sinä siis keskustelet? 

Katsos kun sivistyneille ihmisille maailma ei ole kiveenhakattuja faktoja, vaan niistä voidaan perustellusti ja oppineesti aina keskustella vaikkapa historiasta. Mutta toki, jos sivistystaso ei yllä tämän kaltaisiin keskusteluihin, niitä ei voi käydä.

Sinulla olisi nyt ollut tilaisuus näyttää, miten se keskustelu esimerkiksi etenee, mutta valitsit sen sijaan ylimielisen nälvimisen. Tästä sain kyllä jo käsityksen, mitä sinun mielestäsi oikea keskustelu on. 

Mitä odotat, kun oma asenteesi toiselle tärkeään asiaan on: "Mitä siinä on puhumista?" -eri

Mielestäni aika asiallisesti esitin kysymyksen. Luepas se. Ihan oikeasti en ymmärrä, mitä keskusteltavaa on faktoissa. 

"Hauki on kala"

"Niin, ajatella". 

Itse olen surkea small talkissa ja ajattelen, että keskustellessa on enimmäkseen tarkoitus kertoa toiselle asioita, joita toinen ei tiedä tai muista tai ratkoa jokin pulma. 

En ole vastannut sinulle aiemmin ja olen kanssasi samaa mieltä siitä että faktoista ei sinänsä saa keskustelua aikaiseksi.

Mutta smalltalkin tarkoitus ei kyllä ole kumpikaan noista lähestymistavoista, ja tämä väärä käsityksesi varmaan on syynä siihen että olet siinä huono. (Väitteleminen myös on totaalisen paskaa smalltalkia, ja jos joku rupeaa jossain cocktailkutsuilla käymään läpi totaalisen loppuunajettua evoluutio-luomisoppi-kiistaa tai muuta vastaavaa, niin siitä tuskin mitään hyvää seuraa. Harvoin toimii vakavammassa, syvällisemmässäkään keskustelussa.)

Smalltalk ja kaikki muu huviksi ja iloksi käytävä keskustelu on vähän kuin muusikoiden improvisaatiota: on jokin teema, ja siitä yhdessä luodaan jotain hetkellistä mutta toivottavasti viihdyttävää. Ei ole varsinaista tavoitetta, päämäärää eikä suuntaa. Jos syntyy hetkessä uusi teema, täysi suunnanvaihdos on ok ja normaalia. Vapaata assosiaatiota, aitoa ekspressiivistä reagointia toiseen, toisen kutsumista uuteen suuntaan, toisen mukaan lähtemistä. Faktoista voi lähteä liikkeelle, ne voivat olla se teema. Tai sitten niitä voi heittää mielleyhtyminä, hauskoina pieninä tarinoina tai reaktioina toisen sanomisiin.

Se on myös vähän kuin tenniksen pelaamista silloin jos tavoitteena olisi vastustajan voittamisen sijaan pitää pallo liikkeessä mahdollisimman kauan ja tehdä sillä hauskoja kuvioita. Eli yhteistyötä ja leikkiä.

Parhaimmassa tapauksessa sen kautta voi kokea todellisen yhteyden toiseen ihmiseen.

Meillä taitaa olla hieman eri käsitykset small talkista. Minusta small talk on juuri sitä päämäärätöntä merkityksetöntä fraasien toistelemista. Mitä kuuluu, kaunis ilma tänään. Kun se etenee johonkin oikeaan teemaan, se ei enää mielestäni ole small talkia vaan aitoa kommunikointia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle riittää tässä yhteydessä sivistykseksi käytöstavat ja toisen ihmisen aito kunnioitus. Jos joku nyt ei osaa historiaa tai ruotsia, niin ei sillä niin väliä, mutta ei saa halveksua niitä jotka osaavat ja pitäisi olla sillä tavalla kuitenkin utelias, ettei heti torju, jos jossain tilanteessa pieni tietopläjäys on tarjolla. En ole itse mikään museo- tai näyttelyfani, mutta ovat ne vain ihan mukavia kokemuksia enkä ymmärrä, jos jonkun periaate on se, että "minähän en mihinkään museoon mene". 

Jos näin määritellään sivistys, voisin ihan yhtä hyvin olla parisuhteessa kumisaappaani kanssa. Sekään ei lyö ja kunnioittaa jalkojani. Edellytän kuitenkin sivistyneeltä ihmiseltä klassista sivistystä, täytyy tietää todellakin historiasta, kulttuurista, uskonnoista, tieteestä. Riittävästi, että kykenee käymään keskustelua vaikkapa siitä millä tavalla keisari Augustus muokkasi unohtumattomasti roomalaista järjestelmää ja yhteiskuntaa ja miksi. Tai miksi keskiajan taide on oleellisesti erilaista verrattuna renessanssin taiteeseen. Tai vaikkapa mitä mustat aukot ovat.

Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi historian faktoista pitää käydä keskusteluja. Ymmärrän mielipiteiden vaihdon ja mieleenpalauttamisen, mutta jos jokin asia on molemmille osapuolille päivänselvää, mitä keskusteltavaa siinä on? 

Miksikö historian faktoista pitää käydä keskustelua? En tiedä, mikä sulle riittää mielestäsi faktaksi, ja mitä koko historia sinulle ylipäätään edustaa? Päivämääriä ja taistelujako? Sinulle historian osaamista on kai se, että muistaa, että Napoleon taisteli  16. kesäkuuta vuonna 1815 Waterloossa ja that's it. Mitä siitä keskustelemaan, kaikkihan on jo sillä päivämäärän, henkilön ja paikan muistamisella selvää. Niin kävi, eikä siitä sitten muuta voi päätellä. Päivämäärän ja vuosiluvun kaikki voivat halutessaan oppia ulkoa ja briljeeravat sitten sillä tiedollaan halveksuen humanisteja, joille moinen "fakta" ei itsessään kerro mitään hyödyllistä. Sen sijaan humanisti voisi alastaan riippuen kysyä, että mitkä seikat johtivat siihen, että Napoleon ylipäänsä pääsi taistelemaan Eurooppaan vuonna 1815 Elballe karkoituksensa jälkeen, ja miksi ranskalaiset häntä yhä kannattivat niin paljon, että olivat valmiita kuolemaan entisen keisarinsa puolesta, vaikka parikymmentä vuotta aikaisemmin olivat surmanneet vanhat kuninkaansa ns. ranskalaisen kansan tahdosta.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heippa, 1212-heebo.

Minä olen tutkinnoton, mutta älykäs ja monella tapaa melko sivistynyt nainen. Olen juuri sitä jo vuosia kärvistellyt, kun en yliopiston käyneille miehille kelpaa. (Lukuunottamatta ihan paria poikkeusta, joiden kohdalla epätoivon syyt olivat aika selviä ja minulle kynnyskysymyksiä. Kuuluivat muuten sattumoisin siihen sivistymättömään ja suhteellisen vähä-älyiseen osaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista. Tai siis, ei ollenkaan sattumoisin, vaikka puutteensa eivät siihen tyhjennykään.) He olisivat tuttavapiirien, kiinnostuksen kohteiden, yleissivistyksen, käytöksen, ulosannin, maailmankuvan, ulkonäön, arvojen ja ehkä joidenkin muidenkin asioiden perusteella minulle luontainen kohderyhmä. Mutta vaikka sitä ei suoraan sanotakaan, olen hyvin voimakkaasti saanut sen vaikutelman että kouluttamattomuuteni ja alhainen statukseni haittaa pahasti mahdollisuuksiani heidän parissaan.

Olen yrittänyt etsiä älykkäitä ja sivistyneitä mutta vähemmän koulutettuja miehiä yliopistokoulutetun tuttavapiirini ulkopuolelta ja deittisivuilta siinä toivossa, että olisin heidän silmissään haluttavampi. Siis ihan kokemuksen nöyrentämänä pitänyt silmäni auki ja tutkinut oletuksiani sivistyksestä ja älystä ja siitä miten ne ihmisessä näkyvät. Karu totuus on, ettei älykkäitä ja sivistyneitä hirveästi löydy yliopistokoulutettujen ulkopuolelta. Olen tavannut elämäni aikana vain harvoja. Yksikään ei ole ollut ikäiseni, vapailla markkinoilla ja monogaaminen.

Ajattelinkin sinulta kysyä, tiedätkö mistä voisin löytää kaltaiseni sinkkumiehen? Jos sinulla on lisäksi ajatuksia siitä, miten tunnistaa älykäs ja sivistynyt mutta kouluttautumaton ihminen, kuulisin mielelläni myös niitä. En kauheasti ymmärrä sellaisesta älykkyydestä ja sivistyksestä, joka päällepäin ei vaikuta samalta kuin korkea koulutus.

Avataanpa tätä hieman.

Sivistys, ainakin useimmille naisille, oikeasti tarkoittaa vähän monista asioista tietävää sosiaalista briljeeraajaa. Miestä jota kelpaa näyttää ystäville, jonka sivistyneisyys ja verbaalinen lahjakkuus loistaa ravintolan joka nurkkaan kun tämä ylöspäin katselevan naisystävänsä vieressä kertoo muiden kuunnellessa. Luonnollisesti tähän lisätään muut asiat kuten pituus, matala ääni, komeat kasvot, itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimoisuus, jne - sama litania kuin kaikilla muillakin naisilla.

Menikö oikein?

Eli sivistys tarkoittaa statusta, jotain mikä näkyy päällepäin ja minkä muutkin näkevät. Sen on myös oltava sivistystä jonka pystyy liittämään naisten enemmistön mielenkiinnon kohteisiin kuten matkailuun ja ruokakulttuuriin. Sivistys joka käy ilmi ensisijaisesti kahden kesken, mahdollisesti liittyen syvällisempään ymmärrykseen hieman rajatummista aihealueista, ei ole kiinnostavaa.

Osuiko tämä?

Lisäksi tarvitsisin tietoa ikähaarukasta ja siitä asutko A) Tsadissa B) jossain muussa isommassa kaupungissa C) pikkukaupungissa tai maaseudulla.

Kylmä totuus on että sosiaalisen briljeeraajan haluaa lähes jokainen nainen, ja näitä miehiä ei riitä kaikille. Jos sen sijaan haussa on syvällinen, ajatteleva, lukemista harrastava introvertti...tilanne näyttää paremmalta, silloin kyse on lähinnä siitä etteivät nämä miehet pomppaa esille samoin kuin sivistystä omaavat sosiaaliset lahjakkuudet.

Mutta vastaa kysymyksiin, niin katsotaan mitä tilanteellesi voisi tehdä.

 

Kiitos vastauksesta.

Joo, kyllä sellainen riittävä ymmärrys monesta asiasta laaja-alaisesti on osa sivistystä. Ei niinkään faktatiedoilla päteminen tai joka asiasta mielipiteensä lausuminen, vaan lähinnä riittävä pohjatieto maailmasta että osaa asettaa uusia asioita kontekstiin.

Verbaalinen lahjakkuus itsessään on älykkyyttä, mutta pitkälle kehitetty verbaalinen potentiaali on minusta täysin reilua laskea sivistykseen. En erottele noita käytännössä vaan pidän verbaalista kyvykkyyttä osoituksena kummastakin.

Jotta voimme viestiä hyvässä hengessä, toivoisin ettet suorilta käsin oleta minua kauhean tyhmäksi, epärehelliseksi tai tekopyhäksi vaikka nainen olenkin. Haloefekti varmasti vaikuttaa minuunkin, mutta sivistys on sivistystä, ulkonäkö ulkonäköä, status statusta ja luonne luonnetta ja puhun niistä omilla nimillään. Määrätietoisuudesta tai kunnianhimosta en edes pidä, koska olen niin perinpohjaisen tottunut yhdistämään ne ylenkatseelliseen asenteeseen itseäni kohtaan että koen ne vieraannuttaviksi jo itsessäänkin.

Kyllä sivistyksen on näyttävä ulospäin jollakin tapaa. Vähintään nyt minulle. Eihän se muuten voisi olla valintakriteeri. Et varmaan tätä usko, mutta minulla ei ole ystävieni kanssa kateutta tai kilpailua. Ihan tarkoituksellisen valikoinnin johdosta. Alhaisessa statuksessa on se valtavan hyvä puoli, ettei sen ylläpitämiseksi tarvitse nähdä vaivaa.

Pidän sivistyksen tärkeimpänä osana tyylikästä käytöstä. Käytöstapoja, mutta myös kuuntelutaitoa, hyvin kehittyneitä sosiaalisia vaistoja, kykyä ottaa vastaan signaaleja toisilta, kykyä kannatella ja luotsata tilannetta tarvittaessa, kykyä seivailla toisia, laajemminkin kykyä toimia erilaisissa tilanteissa hienovaraisesti ja toiset huomioiden. Ei tarvitse olla ekstrovertti eikä mitenkään hirveän sulava, yksilöllisiä tapoja ilmentää perusmalleja löytyy kyllä, ja väitän tunnistavani niistä monia hienovaraisempia koska olen itsekin nörtti ja suuri osa ystävistäni on aina ollut tavalla tai toisella sosiaalisesti estyneitä. Olen siinä käsityksessä, että naiset yleisestikin pitävät kuvailtua sivistyneenä käytöksenä.

Muutenkin sivistys minun mielessäni pitää sisällään ennen kaikkea taitoja ja toimintamalleja, vähemmän tietoa. Kriittinen ajattelukyky, taito ottaa selvää asioista, introspektiokyky ja itsetuntemus nostavat kaikki ihmisen sivistystasoa. Harrastuneisuus oikeastaan missä tahansa asiassa myös. Yleistyksenä: kaikki hyvät taidot jotka ovat tavalla tai toisella opettelun tulosta eivätkä voi seurata yksin luontaisesta lahjakkuudesta. Ja jotta et nyt oleta että odotan tätä koko listaa mieheltä: en missään nimessä, ja päivänselvästi mies joka tässä kaikessa loistaa olisi aivan liian tasokas minulle, ei minulla mahtaisi olla hänelle älyllisesti paljonkaan annettavaa paitsi innokas yleisö. Sellainen tuskin ketään pitkään stimuloi.

En ole törmännyt tuohon briljeeraamisen käsitteeseen ennen. Jos siihen liittyy seurassa ollessa äänekkyyttä, jonkinlaisen show’n vetämistä ja tilanteiden dominoimista, en todellakaan pidä sitä viehättävänä piirteenä. Olen joissakin tilanteissa valmis ymmärtämään sitä, erityisesti jos se on kuori jolla peitellään ujoutta tai muuta sosiaalista haastetta. Itsekin sorrun siihen välillä ujouteni takia.

Asun Helsingissä, olen 30, enkä halua itseäni kauheasti vanhempaa miestä. Ei haittaa jos on eronnut ja/tai lapsia.

Nyt varmaankin ymmärrät miksi kuvaamaasi miestä on vaikeaa löytää. Kaikki naiset haluavat kuvaamasi miehen. Joko koska ovat itsekin sellaisia, tai koska sosiaalisesti taitava mies täydentäisi heidän puutteitaan. Kutsun tätä samanlaisuus-erilaisuusperiaatteeksi.

Quote:

"Ei tarvitse olla ekstrovertti eikä mitenkään hirveän sulava, yksilöllisiä tapoja ilmentää perusmalleja löytyy kyllä, ja väitän tunnistavani niistä monia hienovaraisempia koska olen itsekin nörtti ja suuri osa ystävistäni on aina ollut tavalla tai toisella sosiaalisesti estyneitä"

...ja miten on, onko ystäviesi unelmamies sosiaalisesti estynyt (samanlainen) vai sosiaalisesti aktiivinen (erilainen)? Entäs millainen uskoisit sosiaalisesti aktiivisen naisen unelmamiehen olevan, samanlainen vai erilainen?

See?

Lisäksi sinun kuvaamasi sosiaalisuus joka perustuu pintapuoliseen tietoon monista asioista, sosiaalisiin vaistoihin ja tunteista keskustelemiseen, esiintyy voimakkaammin naisissa. Kun haussa on mies jossa on maskuliininen puoli ja sen lisäksi erikoisvarusteena kuvaamasi "feminiininen" puoli, tarjonta vähenee entisestään. Tämä on kuin minä hakisin pehmeää ja feminiinistä naista joka sen lisäksi osaa rakentaa talon ja puolustaa minua tappelussa.

Sosiaalinen briljeeraaminen voi olla dominoivaa ja äänekästä, tai sitten ei. Tässä tapauksessa luultavasti ei. Se on mitä tahansa sellaista joka herättää joukon huomion ja saa osakseen ihailua.

Lisäksi kuvaat olevasi nörtti, mutta selkeästi ihannemiehesi olisi enemmänkin sivistynyt maailmanmatkaaja-luennoitsija-sosiaalinen briljeeraaja, jota voisit katsella ylöspäin. Jos sinä haluat olla hypergaminen näissä asioissa, missä asioissa sinä olisit hyvä diili miehelle? Ei, erityisyytesi ja uniikki luonteesi ei riitä. Et voi asettua vain saamapuolelle.

Introverttejä nörttejä riittää kyllä, korkeakoulutuksella ja ilman. Käytöstavat omaavia ja miehiksi tunneälykkäitä, ei kuulosta mahdottomalta. Jos et vaadi sosiaalista briljeeraamista, menestystä tai komeutta (paitsi tietenkin jos olet erittäin hyvännäköinen ikäiseksesi). Se että miehen tulisi hallita aihe kuin aihe, ja erityisesti naisten suosimat aiheet kuten matkustelu ja ruoka, on kova vaatimus. Sen täyttäviä miehiä on vähän, miehet useammin keskittyvät muutamiin aiheisiin syvällisemmin.

Nettitreffit ovat hyvä paikka, jos kerran harrastuksista ym ei ole löytynyt. Baarit ja Tinder, liian pintapuolisia. Tässä auttaisin mielelläni, mutta ymmärrän ettei halua laittaa profiiliasi tänne. Ehkä sinun täytyy myös olla aloitteellisempi; jos et ole prinsessa, et voi pelata prinsessataktiikalla.

Minun suositukseni on että unohda alkuun sivistys ja verbaalinen briljeeraaminen. Etsi älykkyyttä. Kiinnität jo varmasti huomiota kijoitusasuun. Harrastaako mies jotain älykkyyteen viittaavaa? Entäs lukemista? Sivistys ei välttämättä selviä heti, ja sitähän voi hankkia lisää. Tämä suositus siksi koska muussa tapauksessa kiinnität huomiosi muidenkin tavoittelemiin sosiaalisesti lahjakkaisiin briljeeraajiin, ja lopputulos on sama kuin tähänkin mennessä.

Oletan myös että olet normaalipainoinen ja panostat ainakin jonkin verran ulkoiseen olemukseesi. Lisäksi voisit lukea kirjoja naisellisuudesta. Ja nyt en tarkoita naisten kirjoittamia sellaisia, vaan sovinistien ja pelurien kirjoja. Vaikka torjuisit 99% saamistasi ehdotuksista, se 1% saattaa opettaa sinulle jotain uutta.

En ihan tunnista kaikkia ajatuksiani kun ovat kulkeneet sinun näppiksesi kautta, vaikka selvästi otatkin minut vakavasti ja vastaat vilpittömästi, mistä kiitokset. Huolestuttaa, että puhutaan toistemme ohi. Oion pari kohtaa.

En mielestäni sanonut, että pintapuolinen tieto on keskeistä sivistyksessä. Koitin ilmaista, että perustiedot maailmasta olisi oltava sen verran kunnossa, että pystyy analysoimaan uutta tietoa kontekstissa. Tuo ei ole lainkaan sama asia kuin että miehen tulisi tiedollisesi hallita kaikki keskustelunaiheet tai edes jotkut tietyt. Vaikka ehkä jollain tasolla siitä ja yleisistä keskustelukyvyistä seuraakin. 

Matkustamista en pidä millään tapaa tärkeänä. Luennoitseminen ei ole välttämättä toivottavaa vaan herkästi menee moukkamaisuuden puolelle, vaikka onkin positiivista jos tyyppi osaa ymmärrettävästi selittää tietämäänsä. Verbaalinen kyvykkyys on niitä sivistyksen puolia jotka kyllä ovat positiivisia, mutteivät edellytyksiä. En keksi yhtään maskuliiniseksi miellettyä luonteenpiirrettä jota mitenkään välttämättä kaipaisin, jos ei hyväksytä sitä että kaikki järki ja kohtuullisuus olisi vain miehekästä.

Olennaisin huti on, että ikinä olisin kuvitellut voivani saada miehen jonka sosiaaliset taidot ovat paremmat kuin omani ja jota voisin katsella ylöspäin. Olisi pitänyt avata nörttiyden suhdetta sosiaalisiin taitoihini ehkä vähän paremmin. Pidän kauhean sulavakäytöksisen ja sosiaalisen miehen saamista hyvin epärealistisena ja luulen ettei minulla edes olisi heidän kanssaan kauheasti yhteistä. En ole mikään luonnonlahjakkuus, ja olen joutunut näkemään paljon vaivaa opetellakseni sosiaalisia taitoja, usein myöhäisemmässä iässä kuin ne kehittyivät muille, ja introvertti luonteeni tosiaan rajoittaa minua edelleen. Mutta nyt aikuisena pärjään aika hyvin ja uskon olevani vahvaa keskitasoa naisten asteikolla, ehkä enemmänkin jos suhteissa tärkeitä taitoja painotetaan vahvasti vähemmän tuttujen ihmisten kanssa käytettäviin taitoihin verrattuna. Haluan mieheltä lähinnä sitä, että olisi sen verran kartalla että pystyy tekemään yhteistyötä kanssani. Jos ymmärrys riittää vahvuuksieni tunnistamiseen hän varmasti myös arvostaa niitä paljon eikä koe että minä olisin asiassa mitenkään saamapuolella, ja oppii minulta.

Olen ihan tietoinen siitä että piirteet jotka kumppanissa ovat minulle tärkeitä ovat sitä myös todella monille muille naisille, ja että ne ovat yleisempiä naisissa kuin miehissä. En kuitenkaan ole valinnut kriteerejä mitenkään huvikseni. En yksinkertaisesti usko kokemukseni perusteella että mies jolla on heikot sosiaaliset taidot (ihmissuhdetaidot kuuluvat niihin!) olisi positiivinen lisä elämääni. Ei kukaan pysty yksin tekemään suhteesta hyvää.

Minun on kauhean vaikea uskoa että seksistisimmät miehet puhuisivat kaikkien miesten puolesta. Vahvasti epäilen, että sovinistien naisellisuusvinkit vetäisivät puoleeni lähinnä niitä miehiä, joita vähiten haluan. Tunnen jo sovinistien ajatusmaailman aika hyvin ja vaikka seassa joku helmi johon teoriassa voisin tarttua olisikin, tiedän että kokisin lukemisen todella raskaaksi ja tuskin pystyisin edes olemaan vastaanottavainen.

Mutta ok, aloitteellisempi. Sitä on varaa olla entistä enemmän.

Kiitän selvennyksestä.

Tämän vastauksen perusteella mahdollisuutesi kohenevat huomattavasti.

Joudun ikävä kyllä lukemaan rivien välistä ja käyttämään stereotypioita, koska tietyt asiat ovat sellaisia joita naiset eivät koskaan sano ääneen, edes palstoilla. Oletin että haluat miehen olevan sinua vahvempi ja tasaisempi henkisesti, ts. sinä olet useammin se joka itkee miehen olkapäätä vasten eikä toisin päin. Myös taito liidata sosiaalisissa tilanteissa on sellainen jota yleensä odotetaan mieheltä, ei niin päin että sinä johdat tilannetta ja mies kävelee perässä. Nämä esimerkkeinä.

Minä perehtyisin PUA-maailman oppeihin. Kolmesta syystä. Ensimmäisenä on aloitteellisuus; äärimmäisen harva nainen hallitsee sen. Nainen kyllä saa miehen kömpelyydestä huolimatta, mutta jos hallitset sen kunnolla, omaat ison edun kilpasiskoihin nähden. Toisekseen, kaikki perinteinen naisellisuus ei ole pahaa. Se voi myös olla hauskaa, leikkisää ja peräti voimaannuttavaa. Ja kolmanneksi, se auttaa ymmärtämään miesten pariutumishaasteita ja niistä seuraavia toimintamalleja.

Uskon että sinulla on mahdollisuuksia, jos vain olet rehellinen ulkonäkökriteereistäsi. Normaalipainoisuuden mainitsin syystä. Chapmanin yliopiston tutkimuksen mukaan se oli kakkosena miesten kriteerilistalla (kauneuden jälkeen), ja mitä koulutetumpi/älykkäämpi/menestyneempi (mitä tahansa näistä) mies oli, sitä suuremmaksi hoikkuuden merkitys kasvoi.

Tuntisin yhden miehen joka sopisi kuvaukseesi täydellisesti. On erittäin fiksu, lukee paljon ja laaja-alaisesti, erinomaiset käytöstavat, introvertti mutta oppinut sosiaalisesti huomattavasti keskivertoa taitavammaksi, ja keskustelutyylikin on sama kuin sinulla. Ikää n. 35v muistaakseni. Huonot puolet: asuu perähikiällä ja on kiinnostuneempi lintujen bongaamisesta jossain metsissä kuin naisista.

Ne miehet kun eivät ole sen enempää avoimesti tarjolla kuin sinäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle riittää tässä yhteydessä sivistykseksi käytöstavat ja toisen ihmisen aito kunnioitus. Jos joku nyt ei osaa historiaa tai ruotsia, niin ei sillä niin väliä, mutta ei saa halveksua niitä jotka osaavat ja pitäisi olla sillä tavalla kuitenkin utelias, ettei heti torju, jos jossain tilanteessa pieni tietopläjäys on tarjolla. En ole itse mikään museo- tai näyttelyfani, mutta ovat ne vain ihan mukavia kokemuksia enkä ymmärrä, jos jonkun periaate on se, että "minähän en mihinkään museoon mene". 

Jos näin määritellään sivistys, voisin ihan yhtä hyvin olla parisuhteessa kumisaappaani kanssa. Sekään ei lyö ja kunnioittaa jalkojani. Edellytän kuitenkin sivistyneeltä ihmiseltä klassista sivistystä, täytyy tietää todellakin historiasta, kulttuurista, uskonnoista, tieteestä. Riittävästi, että kykenee käymään keskustelua vaikkapa siitä millä tavalla keisari Augustus muokkasi unohtumattomasti roomalaista järjestelmää ja yhteiskuntaa ja miksi. Tai miksi keskiajan taide on oleellisesti erilaista verrattuna renessanssin taiteeseen. Tai vaikkapa mitä mustat aukot ovat.

Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi historian faktoista pitää käydä keskusteluja. Ymmärrän mielipiteiden vaihdon ja mieleenpalauttamisen, mutta jos jokin asia on molemmille osapuolille päivänselvää, mitä keskusteltavaa siinä on? 

Miksikö historian faktoista pitää käydä keskustelua? En tiedä, mikä sulle riittää mielestäsi faktaksi, ja mitä koko historia sinulle ylipäätään edustaa? Päivämääriä ja taistelujako? Sinulle historian osaamista on kai se, että muistaa, että Napoleon taisteli  16. kesäkuuta vuonna 1815 Waterloossa ja that's it. Mitä siitä keskustelemaan, kaikkihan on jo sillä päivämäärän, henkilön ja paikan muistamisella selvää. Niin kävi, eikä siitä sitten muuta voi päätellä. Päivämäärän ja vuosiluvun kaikki voivat halutessaan oppia ulkoa ja briljeeravat sitten sillä tiedollaan halveksuen humanisteja, joille moinen "fakta" ei itsessään kerro mitään hyödyllistä. Sen sijaan humanisti voisi alastaan riippuen kysyä, että mitkä seikat johtivat siihen, että Napoleon ylipäänsä pääsi taistelemaan Eurooppaan vuonna 1815 Elballe karkoituksensa jälkeen, ja miksi ranskalaiset häntä yhä kannattivat niin paljon, että olivat valmiita kuolemaan entisen keisarinsa puolesta, vaikka parikymmentä vuotta aikaisemmin olivat surmanneet vanhat kuninkaansa ns. ranskalaisen kansan tahdosta.

Mutta mietipäs, mistä tämä koko keskustelu saa alkunsa. Nimenomaan niistä jonkun muun jo toteamista faktoista. Joku muu on nämä faktat kaivanut ja ne on annettu sinulle tarjottimella. Näin ollen ne eivät ole sinun omia oivalluksiasi ja argumenttejasi, vaan sinäkin olet ne jostain oppinut. 

Monet naiset etsivät vain kulissiliittoja, jotka romahtavat parin vuoden sisällä. Mitä komeammat häät, sitä rumemmat erot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle riittää tässä yhteydessä sivistykseksi käytöstavat ja toisen ihmisen aito kunnioitus. Jos joku nyt ei osaa historiaa tai ruotsia, niin ei sillä niin väliä, mutta ei saa halveksua niitä jotka osaavat ja pitäisi olla sillä tavalla kuitenkin utelias, ettei heti torju, jos jossain tilanteessa pieni tietopläjäys on tarjolla. En ole itse mikään museo- tai näyttelyfani, mutta ovat ne vain ihan mukavia kokemuksia enkä ymmärrä, jos jonkun periaate on se, että "minähän en mihinkään museoon mene". 

Jos näin määritellään sivistys, voisin ihan yhtä hyvin olla parisuhteessa kumisaappaani kanssa. Sekään ei lyö ja kunnioittaa jalkojani. Edellytän kuitenkin sivistyneeltä ihmiseltä klassista sivistystä, täytyy tietää todellakin historiasta, kulttuurista, uskonnoista, tieteestä. Riittävästi, että kykenee käymään keskustelua vaikkapa siitä millä tavalla keisari Augustus muokkasi unohtumattomasti roomalaista järjestelmää ja yhteiskuntaa ja miksi. Tai miksi keskiajan taide on oleellisesti erilaista verrattuna renessanssin taiteeseen. Tai vaikkapa mitä mustat aukot ovat.

Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi historian faktoista pitää käydä keskusteluja. Ymmärrän mielipiteiden vaihdon ja mieleenpalauttamisen, mutta jos jokin asia on molemmille osapuolille päivänselvää, mitä keskusteltavaa siinä on? 

Koska mielenkiintoisesti keskustelu menee, jos toisella on oppinut ja pätevä argumentti väittää eri tavalla ja käydä asiasta keskustelua.

Nyt ymmärsin vielä vähemmän. Kysyin, miksi historian faktoista käydään keskusteluja. Siis faktoista, joista on jonkinlainen yleinen käsitys. Ei mielipiteiden vaihtoa tai argumentointia, vaan faktoja. Tyyliin "Kolumbus löysi amerikan". Minkä mielenkiintoisen argumentin siinä voi heittää? Mitä uusia näkökulmia siihen voi tulla? 

Touché. Tästä syystä suosin akateemisia miehiä.

Eli et osaa vastata. Näinkö sinä siis keskustelet? 

Katsos kun sivistyneille ihmisille maailma ei ole kiveenhakattuja faktoja, vaan niistä voidaan perustellusti ja oppineesti aina keskustella vaikkapa historiasta. Mutta toki, jos sivistystaso ei yllä tämän kaltaisiin keskusteluihin, niitä ei voi käydä.

Sinulla olisi nyt ollut tilaisuus näyttää, miten se keskustelu esimerkiksi etenee, mutta valitsit sen sijaan ylimielisen nälvimisen. Tästä sain kyllä jo käsityksen, mitä sinun mielestäsi oikea keskustelu on. 

Mitä odotat, kun oma asenteesi toiselle tärkeään asiaan on: "Mitä siinä on puhumista?" -eri

Mielestäni aika asiallisesti esitin kysymyksen. Luepas se. Ihan oikeasti en ymmärrä, mitä keskusteltavaa on faktoissa. 

"Hauki on kala"

"Niin, ajatella". 

Itse olen surkea small talkissa ja ajattelen, että keskustellessa on enimmäkseen tarkoitus kertoa toiselle asioita, joita toinen ei tiedä tai muista tai ratkoa jokin pulma. 

En ole vastannut sinulle aiemmin ja olen kanssasi samaa mieltä siitä että faktoista ei sinänsä saa keskustelua aikaiseksi.

Mutta smalltalkin tarkoitus ei kyllä ole kumpikaan noista lähestymistavoista, ja tämä väärä käsityksesi varmaan on syynä siihen että olet siinä huono. (Väitteleminen myös on totaalisen paskaa smalltalkia, ja jos joku rupeaa jossain cocktailkutsuilla käymään läpi totaalisen loppuunajettua evoluutio-luomisoppi-kiistaa tai muuta vastaavaa, niin siitä tuskin mitään hyvää seuraa. Harvoin toimii vakavammassa, syvällisemmässäkään keskustelussa.)

Smalltalk ja kaikki muu huviksi ja iloksi käytävä keskustelu on vähän kuin muusikoiden improvisaatiota: on jokin teema, ja siitä yhdessä luodaan jotain hetkellistä mutta toivottavasti viihdyttävää. Ei ole varsinaista tavoitetta, päämäärää eikä suuntaa. Jos syntyy hetkessä uusi teema, täysi suunnanvaihdos on ok ja normaalia. Vapaata assosiaatiota, aitoa ekspressiivistä reagointia toiseen, toisen kutsumista uuteen suuntaan, toisen mukaan lähtemistä. Faktoista voi lähteä liikkeelle, ne voivat olla se teema. Tai sitten niitä voi heittää mielleyhtyminä, hauskoina pieninä tarinoina tai reaktioina toisen sanomisiin.

Se on myös vähän kuin tenniksen pelaamista silloin jos tavoitteena olisi vastustajan voittamisen sijaan pitää pallo liikkeessä mahdollisimman kauan ja tehdä sillä hauskoja kuvioita. Eli yhteistyötä ja leikkiä.

Parhaimmassa tapauksessa sen kautta voi kokea todellisen yhteyden toiseen ihmiseen.

Meillä taitaa olla hieman eri käsitykset small talkista. Minusta small talk on juuri sitä päämäärätöntä merkityksetöntä fraasien toistelemista. Mitä kuuluu, kaunis ilma tänään. Kun se etenee johonkin oikeaan teemaan, se ei enää mielestäni ole small talkia vaan aitoa kommunikointia. 

Rajanvetokysymys kai. Smalltalk on minusta leikkisämpää ja aiheet kevyempiä kun varsinaisessa keskustelussa. Varsinainen keskustelu sitten ehkä edellyttää sitä vapaan assosiaation suitsemista ja aiheessa pysymistä vähän tarkemmin, jos toinen haluaa vaikka kertoa jotain itselleen tärkeää niin ei siinä auta olla vitsikäs ainakaan aiheessa pysymisen kustannuksella. Varsinaisella keskustelulla voi olla päämääriäkin.

Mitä kuuluu, kaunis ilma tänään -keskustelusta tuskin kukaan oikeasti nauttii, se päättyy melko varmasti lyhyeen tavalla tai toisella. Sellaisella ei ainakaan tutustu kehenkään.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heippa, 1212-heebo.

Minä olen tutkinnoton, mutta älykäs ja monella tapaa melko sivistynyt nainen. Olen juuri sitä jo vuosia kärvistellyt, kun en yliopiston käyneille miehille kelpaa. (Lukuunottamatta ihan paria poikkeusta, joiden kohdalla epätoivon syyt olivat aika selviä ja minulle kynnyskysymyksiä. Kuuluivat muuten sattumoisin siihen sivistymättömään ja suhteellisen vähä-älyiseen osaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista. Tai siis, ei ollenkaan sattumoisin, vaikka puutteensa eivät siihen tyhjennykään.) He olisivat tuttavapiirien, kiinnostuksen kohteiden, yleissivistyksen, käytöksen, ulosannin, maailmankuvan, ulkonäön, arvojen ja ehkä joidenkin muidenkin asioiden perusteella minulle luontainen kohderyhmä. Mutta vaikka sitä ei suoraan sanotakaan, olen hyvin voimakkaasti saanut sen vaikutelman että kouluttamattomuuteni ja alhainen statukseni haittaa pahasti mahdollisuuksiani heidän parissaan.

Olen yrittänyt etsiä älykkäitä ja sivistyneitä mutta vähemmän koulutettuja miehiä yliopistokoulutetun tuttavapiirini ulkopuolelta ja deittisivuilta siinä toivossa, että olisin heidän silmissään haluttavampi. Siis ihan kokemuksen nöyrentämänä pitänyt silmäni auki ja tutkinut oletuksiani sivistyksestä ja älystä ja siitä miten ne ihmisessä näkyvät. Karu totuus on, ettei älykkäitä ja sivistyneitä hirveästi löydy yliopistokoulutettujen ulkopuolelta. Olen tavannut elämäni aikana vain harvoja. Yksikään ei ole ollut ikäiseni, vapailla markkinoilla ja monogaaminen.

Ajattelinkin sinulta kysyä, tiedätkö mistä voisin löytää kaltaiseni sinkkumiehen? Jos sinulla on lisäksi ajatuksia siitä, miten tunnistaa älykäs ja sivistynyt mutta kouluttautumaton ihminen, kuulisin mielelläni myös niitä. En kauheasti ymmärrä sellaisesta älykkyydestä ja sivistyksestä, joka päällepäin ei vaikuta samalta kuin korkea koulutus.

Avataanpa tätä hieman.

Sivistys, ainakin useimmille naisille, oikeasti tarkoittaa vähän monista asioista tietävää sosiaalista briljeeraajaa. Miestä jota kelpaa näyttää ystäville, jonka sivistyneisyys ja verbaalinen lahjakkuus loistaa ravintolan joka nurkkaan kun tämä ylöspäin katselevan naisystävänsä vieressä kertoo muiden kuunnellessa. Luonnollisesti tähän lisätään muut asiat kuten pituus, matala ääni, komeat kasvot, itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimoisuus, jne - sama litania kuin kaikilla muillakin naisilla.

Menikö oikein?

Eli sivistys tarkoittaa statusta, jotain mikä näkyy päällepäin ja minkä muutkin näkevät. Sen on myös oltava sivistystä jonka pystyy liittämään naisten enemmistön mielenkiinnon kohteisiin kuten matkailuun ja ruokakulttuuriin. Sivistys joka käy ilmi ensisijaisesti kahden kesken, mahdollisesti liittyen syvällisempään ymmärrykseen hieman rajatummista aihealueista, ei ole kiinnostavaa.

Osuiko tämä?

Lisäksi tarvitsisin tietoa ikähaarukasta ja siitä asutko A) Tsadissa B) jossain muussa isommassa kaupungissa C) pikkukaupungissa tai maaseudulla.

Kylmä totuus on että sosiaalisen briljeeraajan haluaa lähes jokainen nainen, ja näitä miehiä ei riitä kaikille. Jos sen sijaan haussa on syvällinen, ajatteleva, lukemista harrastava introvertti...tilanne näyttää paremmalta, silloin kyse on lähinnä siitä etteivät nämä miehet pomppaa esille samoin kuin sivistystä omaavat sosiaaliset lahjakkuudet.

Mutta vastaa kysymyksiin, niin katsotaan mitä tilanteellesi voisi tehdä.

 

Kiitos vastauksesta.

Joo, kyllä sellainen riittävä ymmärrys monesta asiasta laaja-alaisesti on osa sivistystä. Ei niinkään faktatiedoilla päteminen tai joka asiasta mielipiteensä lausuminen, vaan lähinnä riittävä pohjatieto maailmasta että osaa asettaa uusia asioita kontekstiin.

Verbaalinen lahjakkuus itsessään on älykkyyttä, mutta pitkälle kehitetty verbaalinen potentiaali on minusta täysin reilua laskea sivistykseen. En erottele noita käytännössä vaan pidän verbaalista kyvykkyyttä osoituksena kummastakin.

Jotta voimme viestiä hyvässä hengessä, toivoisin ettet suorilta käsin oleta minua kauhean tyhmäksi, epärehelliseksi tai tekopyhäksi vaikka nainen olenkin. Haloefekti varmasti vaikuttaa minuunkin, mutta sivistys on sivistystä, ulkonäkö ulkonäköä, status statusta ja luonne luonnetta ja puhun niistä omilla nimillään. Määrätietoisuudesta tai kunnianhimosta en edes pidä, koska olen niin perinpohjaisen tottunut yhdistämään ne ylenkatseelliseen asenteeseen itseäni kohtaan että koen ne vieraannuttaviksi jo itsessäänkin.

Kyllä sivistyksen on näyttävä ulospäin jollakin tapaa. Vähintään nyt minulle. Eihän se muuten voisi olla valintakriteeri. Et varmaan tätä usko, mutta minulla ei ole ystävieni kanssa kateutta tai kilpailua. Ihan tarkoituksellisen valikoinnin johdosta. Alhaisessa statuksessa on se valtavan hyvä puoli, ettei sen ylläpitämiseksi tarvitse nähdä vaivaa.

Pidän sivistyksen tärkeimpänä osana tyylikästä käytöstä. Käytöstapoja, mutta myös kuuntelutaitoa, hyvin kehittyneitä sosiaalisia vaistoja, kykyä ottaa vastaan signaaleja toisilta, kykyä kannatella ja luotsata tilannetta tarvittaessa, kykyä seivailla toisia, laajemminkin kykyä toimia erilaisissa tilanteissa hienovaraisesti ja toiset huomioiden. Ei tarvitse olla ekstrovertti eikä mitenkään hirveän sulava, yksilöllisiä tapoja ilmentää perusmalleja löytyy kyllä, ja väitän tunnistavani niistä monia hienovaraisempia koska olen itsekin nörtti ja suuri osa ystävistäni on aina ollut tavalla tai toisella sosiaalisesti estyneitä. Olen siinä käsityksessä, että naiset yleisestikin pitävät kuvailtua sivistyneenä käytöksenä.

Muutenkin sivistys minun mielessäni pitää sisällään ennen kaikkea taitoja ja toimintamalleja, vähemmän tietoa. Kriittinen ajattelukyky, taito ottaa selvää asioista, introspektiokyky ja itsetuntemus nostavat kaikki ihmisen sivistystasoa. Harrastuneisuus oikeastaan missä tahansa asiassa myös. Yleistyksenä: kaikki hyvät taidot jotka ovat tavalla tai toisella opettelun tulosta eivätkä voi seurata yksin luontaisesta lahjakkuudesta. Ja jotta et nyt oleta että odotan tätä koko listaa mieheltä: en missään nimessä, ja päivänselvästi mies joka tässä kaikessa loistaa olisi aivan liian tasokas minulle, ei minulla mahtaisi olla hänelle älyllisesti paljonkaan annettavaa paitsi innokas yleisö. Sellainen tuskin ketään pitkään stimuloi.

En ole törmännyt tuohon briljeeraamisen käsitteeseen ennen. Jos siihen liittyy seurassa ollessa äänekkyyttä, jonkinlaisen show’n vetämistä ja tilanteiden dominoimista, en todellakaan pidä sitä viehättävänä piirteenä. Olen joissakin tilanteissa valmis ymmärtämään sitä, erityisesti jos se on kuori jolla peitellään ujoutta tai muuta sosiaalista haastetta. Itsekin sorrun siihen välillä ujouteni takia.

Asun Helsingissä, olen 30, enkä halua itseäni kauheasti vanhempaa miestä. Ei haittaa jos on eronnut ja/tai lapsia.

Nyt varmaankin ymmärrät miksi kuvaamaasi miestä on vaikeaa löytää. Kaikki naiset haluavat kuvaamasi miehen. Joko koska ovat itsekin sellaisia, tai koska sosiaalisesti taitava mies täydentäisi heidän puutteitaan. Kutsun tätä samanlaisuus-erilaisuusperiaatteeksi.

Quote:

"Ei tarvitse olla ekstrovertti eikä mitenkään hirveän sulava, yksilöllisiä tapoja ilmentää perusmalleja löytyy kyllä, ja väitän tunnistavani niistä monia hienovaraisempia koska olen itsekin nörtti ja suuri osa ystävistäni on aina ollut tavalla tai toisella sosiaalisesti estyneitä"

...ja miten on, onko ystäviesi unelmamies sosiaalisesti estynyt (samanlainen) vai sosiaalisesti aktiivinen (erilainen)? Entäs millainen uskoisit sosiaalisesti aktiivisen naisen unelmamiehen olevan, samanlainen vai erilainen?

See?

Lisäksi sinun kuvaamasi sosiaalisuus joka perustuu pintapuoliseen tietoon monista asioista, sosiaalisiin vaistoihin ja tunteista keskustelemiseen, esiintyy voimakkaammin naisissa. Kun haussa on mies jossa on maskuliininen puoli ja sen lisäksi erikoisvarusteena kuvaamasi "feminiininen" puoli, tarjonta vähenee entisestään. Tämä on kuin minä hakisin pehmeää ja feminiinistä naista joka sen lisäksi osaa rakentaa talon ja puolustaa minua tappelussa.

Sosiaalinen briljeeraaminen voi olla dominoivaa ja äänekästä, tai sitten ei. Tässä tapauksessa luultavasti ei. Se on mitä tahansa sellaista joka herättää joukon huomion ja saa osakseen ihailua.

Lisäksi kuvaat olevasi nörtti, mutta selkeästi ihannemiehesi olisi enemmänkin sivistynyt maailmanmatkaaja-luennoitsija-sosiaalinen briljeeraaja, jota voisit katsella ylöspäin. Jos sinä haluat olla hypergaminen näissä asioissa, missä asioissa sinä olisit hyvä diili miehelle? Ei, erityisyytesi ja uniikki luonteesi ei riitä. Et voi asettua vain saamapuolelle.

Introverttejä nörttejä riittää kyllä, korkeakoulutuksella ja ilman. Käytöstavat omaavia ja miehiksi tunneälykkäitä, ei kuulosta mahdottomalta. Jos et vaadi sosiaalista briljeeraamista, menestystä tai komeutta (paitsi tietenkin jos olet erittäin hyvännäköinen ikäiseksesi). Se että miehen tulisi hallita aihe kuin aihe, ja erityisesti naisten suosimat aiheet kuten matkustelu ja ruoka, on kova vaatimus. Sen täyttäviä miehiä on vähän, miehet useammin keskittyvät muutamiin aiheisiin syvällisemmin.

Nettitreffit ovat hyvä paikka, jos kerran harrastuksista ym ei ole löytynyt. Baarit ja Tinder, liian pintapuolisia. Tässä auttaisin mielelläni, mutta ymmärrän ettei halua laittaa profiiliasi tänne. Ehkä sinun täytyy myös olla aloitteellisempi; jos et ole prinsessa, et voi pelata prinsessataktiikalla.

Minun suositukseni on että unohda alkuun sivistys ja verbaalinen briljeeraaminen. Etsi älykkyyttä. Kiinnität jo varmasti huomiota kijoitusasuun. Harrastaako mies jotain älykkyyteen viittaavaa? Entäs lukemista? Sivistys ei välttämättä selviä heti, ja sitähän voi hankkia lisää. Tämä suositus siksi koska muussa tapauksessa kiinnität huomiosi muidenkin tavoittelemiin sosiaalisesti lahjakkaisiin briljeeraajiin, ja lopputulos on sama kuin tähänkin mennessä.

Oletan myös että olet normaalipainoinen ja panostat ainakin jonkin verran ulkoiseen olemukseesi. Lisäksi voisit lukea kirjoja naisellisuudesta. Ja nyt en tarkoita naisten kirjoittamia sellaisia, vaan sovinistien ja pelurien kirjoja. Vaikka torjuisit 99% saamistasi ehdotuksista, se 1% saattaa opettaa sinulle jotain uutta.

En ihan tunnista kaikkia ajatuksiani kun ovat kulkeneet sinun näppiksesi kautta, vaikka selvästi otatkin minut vakavasti ja vastaat vilpittömästi, mistä kiitokset. Huolestuttaa, että puhutaan toistemme ohi. Oion pari kohtaa.

En mielestäni sanonut, että pintapuolinen tieto on keskeistä sivistyksessä. Koitin ilmaista, että perustiedot maailmasta olisi oltava sen verran kunnossa, että pystyy analysoimaan uutta tietoa kontekstissa. Tuo ei ole lainkaan sama asia kuin että miehen tulisi tiedollisesi hallita kaikki keskustelunaiheet tai edes jotkut tietyt. Vaikka ehkä jollain tasolla siitä ja yleisistä keskustelukyvyistä seuraakin. 

Matkustamista en pidä millään tapaa tärkeänä. Luennoitseminen ei ole välttämättä toivottavaa vaan herkästi menee moukkamaisuuden puolelle, vaikka onkin positiivista jos tyyppi osaa ymmärrettävästi selittää tietämäänsä. Verbaalinen kyvykkyys on niitä sivistyksen puolia jotka kyllä ovat positiivisia, mutteivät edellytyksiä. En keksi yhtään maskuliiniseksi miellettyä luonteenpiirrettä jota mitenkään välttämättä kaipaisin, jos ei hyväksytä sitä että kaikki järki ja kohtuullisuus olisi vain miehekästä.

Olennaisin huti on, että ikinä olisin kuvitellut voivani saada miehen jonka sosiaaliset taidot ovat paremmat kuin omani ja jota voisin katsella ylöspäin. Olisi pitänyt avata nörttiyden suhdetta sosiaalisiin taitoihini ehkä vähän paremmin. Pidän kauhean sulavakäytöksisen ja sosiaalisen miehen saamista hyvin epärealistisena ja luulen ettei minulla edes olisi heidän kanssaan kauheasti yhteistä. En ole mikään luonnonlahjakkuus, ja olen joutunut näkemään paljon vaivaa opetellakseni sosiaalisia taitoja, usein myöhäisemmässä iässä kuin ne kehittyivät muille, ja introvertti luonteeni tosiaan rajoittaa minua edelleen. Mutta nyt aikuisena pärjään aika hyvin ja uskon olevani vahvaa keskitasoa naisten asteikolla, ehkä enemmänkin jos suhteissa tärkeitä taitoja painotetaan vahvasti vähemmän tuttujen ihmisten kanssa käytettäviin taitoihin verrattuna. Haluan mieheltä lähinnä sitä, että olisi sen verran kartalla että pystyy tekemään yhteistyötä kanssani. Jos ymmärrys riittää vahvuuksieni tunnistamiseen hän varmasti myös arvostaa niitä paljon eikä koe että minä olisin asiassa mitenkään saamapuolella, ja oppii minulta.

Olen ihan tietoinen siitä että piirteet jotka kumppanissa ovat minulle tärkeitä ovat sitä myös todella monille muille naisille, ja että ne ovat yleisempiä naisissa kuin miehissä. En kuitenkaan ole valinnut kriteerejä mitenkään huvikseni. En yksinkertaisesti usko kokemukseni perusteella että mies jolla on heikot sosiaaliset taidot (ihmissuhdetaidot kuuluvat niihin!) olisi positiivinen lisä elämääni. Ei kukaan pysty yksin tekemään suhteesta hyvää.

Minun on kauhean vaikea uskoa että seksistisimmät miehet puhuisivat kaikkien miesten puolesta. Vahvasti epäilen, että sovinistien naisellisuusvinkit vetäisivät puoleeni lähinnä niitä miehiä, joita vähiten haluan. Tunnen jo sovinistien ajatusmaailman aika hyvin ja vaikka seassa joku helmi johon teoriassa voisin tarttua olisikin, tiedän että kokisin lukemisen todella raskaaksi ja tuskin pystyisin edes olemaan vastaanottavainen.

Mutta ok, aloitteellisempi. Sitä on varaa olla entistä enemmän.

Kiitän selvennyksestä.

Tämän vastauksen perusteella mahdollisuutesi kohenevat huomattavasti.

Joudun ikävä kyllä lukemaan rivien välistä ja käyttämään stereotypioita, koska tietyt asiat ovat sellaisia joita naiset eivät koskaan sano ääneen, edes palstoilla. Oletin että haluat miehen olevan sinua vahvempi ja tasaisempi henkisesti, ts. sinä olet useammin se joka itkee miehen olkapäätä vasten eikä toisin päin. Myös taito liidata sosiaalisissa tilanteissa on sellainen jota yleensä odotetaan mieheltä, ei niin päin että sinä johdat tilannetta ja mies kävelee perässä. Nämä esimerkkeinä.

Minä perehtyisin PUA-maailman oppeihin. Kolmesta syystä. Ensimmäisenä on aloitteellisuus; äärimmäisen harva nainen hallitsee sen. Nainen kyllä saa miehen kömpelyydestä huolimatta, mutta jos hallitset sen kunnolla, omaat ison edun kilpasiskoihin nähden. Toisekseen, kaikki perinteinen naisellisuus ei ole pahaa. Se voi myös olla hauskaa, leikkisää ja peräti voimaannuttavaa. Ja kolmanneksi, se auttaa ymmärtämään miesten pariutumishaasteita ja niistä seuraavia toimintamalleja.

Uskon että sinulla on mahdollisuuksia, jos vain olet rehellinen ulkonäkökriteereistäsi. Normaalipainoisuuden mainitsin syystä. Chapmanin yliopiston tutkimuksen mukaan se oli kakkosena miesten kriteerilistalla (kauneuden jälkeen), ja mitä koulutetumpi/älykkäämpi/menestyneempi (mitä tahansa näistä) mies oli, sitä suuremmaksi hoikkuuden merkitys kasvoi.

Tuntisin yhden miehen joka sopisi kuvaukseesi täydellisesti. On erittäin fiksu, lukee paljon ja laaja-alaisesti, erinomaiset käytöstavat, introvertti mutta oppinut sosiaalisesti huomattavasti keskivertoa taitavammaksi, ja keskustelutyylikin on sama kuin sinulla. Ikää n. 35v muistaakseni. Huonot puolet: asuu perähikiällä ja on kiinnostuneempi lintujen bongaamisesta jossain metsissä kuin naisista.

Ne miehet kun eivät ole sen enempää avoimesti tarjolla kuin sinäkään.

 

Ja vieläkin olet täällä pätemässä, vaikka sinulla ei ole naisista henkilökohtaista kokemusta lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle riittää tässä yhteydessä sivistykseksi käytöstavat ja toisen ihmisen aito kunnioitus. Jos joku nyt ei osaa historiaa tai ruotsia, niin ei sillä niin väliä, mutta ei saa halveksua niitä jotka osaavat ja pitäisi olla sillä tavalla kuitenkin utelias, ettei heti torju, jos jossain tilanteessa pieni tietopläjäys on tarjolla. En ole itse mikään museo- tai näyttelyfani, mutta ovat ne vain ihan mukavia kokemuksia enkä ymmärrä, jos jonkun periaate on se, että "minähän en mihinkään museoon mene". 

Jos näin määritellään sivistys, voisin ihan yhtä hyvin olla parisuhteessa kumisaappaani kanssa. Sekään ei lyö ja kunnioittaa jalkojani. Edellytän kuitenkin sivistyneeltä ihmiseltä klassista sivistystä, täytyy tietää todellakin historiasta, kulttuurista, uskonnoista, tieteestä. Riittävästi, että kykenee käymään keskustelua vaikkapa siitä millä tavalla keisari Augustus muokkasi unohtumattomasti roomalaista järjestelmää ja yhteiskuntaa ja miksi. Tai miksi keskiajan taide on oleellisesti erilaista verrattuna renessanssin taiteeseen. Tai vaikkapa mitä mustat aukot ovat.

Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi historian faktoista pitää käydä keskusteluja. Ymmärrän mielipiteiden vaihdon ja mieleenpalauttamisen, mutta jos jokin asia on molemmille osapuolille päivänselvää, mitä keskusteltavaa siinä on? 

Koska mielenkiintoisesti keskustelu menee, jos toisella on oppinut ja pätevä argumentti väittää eri tavalla ja käydä asiasta keskustelua.

Nyt ymmärsin vielä vähemmän. Kysyin, miksi historian faktoista käydään keskusteluja. Siis faktoista, joista on jonkinlainen yleinen käsitys. Ei mielipiteiden vaihtoa tai argumentointia, vaan faktoja. Tyyliin "Kolumbus löysi amerikan". Minkä mielenkiintoisen argumentin siinä voi heittää? Mitä uusia näkökulmia siihen voi tulla? 

Touché. Tästä syystä suosin akateemisia miehiä.

Eli et osaa vastata. Näinkö sinä siis keskustelet? 

Katsos kun sivistyneille ihmisille maailma ei ole kiveenhakattuja faktoja, vaan niistä voidaan perustellusti ja oppineesti aina keskustella vaikkapa historiasta. Mutta toki, jos sivistystaso ei yllä tämän kaltaisiin keskusteluihin, niitä ei voi käydä.

Sinulla olisi nyt ollut tilaisuus näyttää, miten se keskustelu esimerkiksi etenee, mutta valitsit sen sijaan ylimielisen nälvimisen. Tästä sain kyllä jo käsityksen, mitä sinun mielestäsi oikea keskustelu on. 

Mitä odotat, kun oma asenteesi toiselle tärkeään asiaan on: "Mitä siinä on puhumista?" -eri

Mielestäni aika asiallisesti esitin kysymyksen. Luepas se. Ihan oikeasti en ymmärrä, mitä keskusteltavaa on faktoissa. 

"Hauki on kala"

"Niin, ajatella". 

Itse olen surkea small talkissa ja ajattelen, että keskustellessa on enimmäkseen tarkoitus kertoa toiselle asioita, joita toinen ei tiedä tai muista tai ratkoa jokin pulma. 

En ole vastannut sinulle aiemmin ja olen kanssasi samaa mieltä siitä että faktoista ei sinänsä saa keskustelua aikaiseksi.

Mutta smalltalkin tarkoitus ei kyllä ole kumpikaan noista lähestymistavoista, ja tämä väärä käsityksesi varmaan on syynä siihen että olet siinä huono. (Väitteleminen myös on totaalisen paskaa smalltalkia, ja jos joku rupeaa jossain cocktailkutsuilla käymään läpi totaalisen loppuunajettua evoluutio-luomisoppi-kiistaa tai muuta vastaavaa, niin siitä tuskin mitään hyvää seuraa. Harvoin toimii vakavammassa, syvällisemmässäkään keskustelussa.)

Smalltalk ja kaikki muu huviksi ja iloksi käytävä keskustelu on vähän kuin muusikoiden improvisaatiota: on jokin teema, ja siitä yhdessä luodaan jotain hetkellistä mutta toivottavasti viihdyttävää. Ei ole varsinaista tavoitetta, päämäärää eikä suuntaa. Jos syntyy hetkessä uusi teema, täysi suunnanvaihdos on ok ja normaalia. Vapaata assosiaatiota, aitoa ekspressiivistä reagointia toiseen, toisen kutsumista uuteen suuntaan, toisen mukaan lähtemistä. Faktoista voi lähteä liikkeelle, ne voivat olla se teema. Tai sitten niitä voi heittää mielleyhtyminä, hauskoina pieninä tarinoina tai reaktioina toisen sanomisiin.

Se on myös vähän kuin tenniksen pelaamista silloin jos tavoitteena olisi vastustajan voittamisen sijaan pitää pallo liikkeessä mahdollisimman kauan ja tehdä sillä hauskoja kuvioita. Eli yhteistyötä ja leikkiä.

Parhaimmassa tapauksessa sen kautta voi kokea todellisen yhteyden toiseen ihmiseen.

Meillä taitaa olla hieman eri käsitykset small talkista. Minusta small talk on juuri sitä päämäärätöntä merkityksetöntä fraasien toistelemista. Mitä kuuluu, kaunis ilma tänään. Kun se etenee johonkin oikeaan teemaan, se ei enää mielestäni ole small talkia vaan aitoa kommunikointia. 

Rajanvetokysymys kai. Smalltalk on minusta leikkisämpää ja aiheet kevyempiä kun varsinaisessa keskustelussa. Varsinainen keskustelu sitten ehkä edellyttää sitä vapaan assosiaation suitsemista ja aiheessa pysymistä vähän tarkemmin, jos toinen haluaa vaikka kertoa jotain itselleen tärkeää niin ei siinä auta olla vitsikäs ainakaan aiheessa pysymisen kustannuksella. Varsinaisella keskustelulla voi olla päämääriäkin.

Mitä kuuluu, kaunis ilma tänään -keskustelusta tuskin kukaan oikeasti nauttii, se päättyy melko varmasti lyhyeen tavalla tai toisella. Sellaisella ei ainakaan tutustu kehenkään.

Ei tietenkään tutustu. Sehän on vain fraasien toistamista. Mutta kärjistäen, mielestäni ei kyllä kovin hyvin tutustu kyllä joidenkin historiafaktojen pyörittelemisellä ja papukaijana toistelemisessakaan. No joo, ehkä sen verran, että tietää toisen olevan kiinnostunut historiasta. 

Itse ihmettelen, miksi ihmiseltä jonka kanssa aikoisi elää loppuelämänsä ei saisi odottaa mitään. Olen hetero, joten haluan maskuliinisen miehen. Minulle se on sitä että liidaa sosiaalisia tilanteita ja on sellainen jota voin aidosti kunnioittaa ja ihailla. En halua olla nalkuttava akka, ihan sen takia.

En koe kovin miehekkäänä miestä, joka ei kanna vastuuta eikä tee alotteita tms. Ja samaan aikaan vaaditaan naiselta naisellisuutta. On vähän vaikeaa olla naisellinen tilanteessa jossa "mies" on sekoitus lapamatoa, koiranpentua ja uhmaikäistä kakaraa.