Lue keskustelun säännöt.
Akateemisten ikisinkkunaisten suuri määrä johtuu naisten hypergamiasta
25.01.2018 |
Hyviä miehiä ei ole liian vähän, vaan koska suurin osa naisista pyrkii omaa tasoaan paremman miehen, jää niitä (naisten omilla kriteereillä) parhaita naisia valitettavasti kokonaan ilman miestä. Osa heistä toki saa miehen esim. ulkomailta, mutta osan kohtalona on yksinäinen loppuelämä.
Kommentit (631)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu ketju. Aivan kuin vain akateemisilla naisilla olisi vaatimuksia puolisolleen ja meille ei-akateemisille kelpaisi kuka tahansa vastaan kävelevä jamppa.
Ei tietenkään, ei tietenkään. Katsos kun kaikki naiset harjoittavat hypergamiaa. Ja naisille miehen status ja koulutus on se tasonmääritys (ja mittari millä naiset myös mittaavat omaa tasoaan).
Te vähemmän koulutetut naiset siis hypergamiapäissänne otatte niitä paremmin koulutettuja miehiä kuin te itse olette eli viette tavallisilta kandinaisilta ne samantasoisesti koulutetut. Noh, kandinaiset katselevat niitä samantasoisia (mutta nehän on jo viety, kun te huonommin koulutetut olette hypergamian takia kurkottaneet sinne seuraavalla oksalle) sekä paremmin koulutettuja. Kandinaiset siis vievät maisterit (näin kärjistetysti, toki oman tason miehiä sekä vielä paljon paremmin kouluttautuneita). Maisterinaiset vievät tohtorit ja lopulta jää iso joukko maisteri- ja tohtorinaisia, joille ei löydy vähintään yhtä koulutettua miestä (ja heillä ei perse taivu huonommin koulutettuun hypergamian takia), joten he tyytyvät olemaan yksin. Naisten hypergamia on siis kuin pyramidi.
Kiitos tästä yhteenvedosta- toistaiseksi päivän parhaat naurut.
Tottahan tuo on :D
Paitsi että oikeasti ei ole. Tutkitusti suomalaisella miehellä on todennäköisemmin itseään koulutetumpi puoliso kuin vähemmän koulutettu. Eli miehet ovat hypergamisia.
Mikä tutkimus ja milloin on tuollaiseen tulokseen tullut?
Ei tuollaista tutkimusta ole olemassakaan. Todellisuudessahan naiset etsivät aina itseään tasokkaampaa ja siten varmasti myös koulutetumpaa miestä itselleen, sekä tietenkin varakkaampaa. Asiassa on vaan pieni ongelma, että tasokkaat miehet eivät huoli tuollaisia naisia. Siksi naiset ovat ikisinkkuja.
https://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Kaksi-maisteria-yhteen-menee/530357
Lue tuo ajatuksella läpi. On enemmän sellaisia pareja, missä on korkeammin koulutettu vaimo kuin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
12121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa, 1212-heebo.
Minä olen tutkinnoton, mutta älykäs ja monella tapaa melko sivistynyt nainen. Olen juuri sitä jo vuosia kärvistellyt, kun en yliopiston käyneille miehille kelpaa. (Lukuunottamatta ihan paria poikkeusta, joiden kohdalla epätoivon syyt olivat aika selviä ja minulle kynnyskysymyksiä. Kuuluivat muuten sattumoisin siihen sivistymättömään ja suhteellisen vähä-älyiseen osaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista. Tai siis, ei ollenkaan sattumoisin, vaikka puutteensa eivät siihen tyhjennykään.) He olisivat tuttavapiirien, kiinnostuksen kohteiden, yleissivistyksen, käytöksen, ulosannin, maailmankuvan, ulkonäön, arvojen ja ehkä joidenkin muidenkin asioiden perusteella minulle luontainen kohderyhmä. Mutta vaikka sitä ei suoraan sanotakaan, olen hyvin voimakkaasti saanut sen vaikutelman että kouluttamattomuuteni ja alhainen statukseni haittaa pahasti mahdollisuuksiani heidän parissaan.
Olen yrittänyt etsiä älykkäitä ja sivistyneitä mutta vähemmän koulutettuja miehiä yliopistokoulutetun tuttavapiirini ulkopuolelta ja deittisivuilta siinä toivossa, että olisin heidän silmissään haluttavampi. Siis ihan kokemuksen nöyrentämänä pitänyt silmäni auki ja tutkinut oletuksiani sivistyksestä ja älystä ja siitä miten ne ihmisessä näkyvät. Karu totuus on, ettei älykkäitä ja sivistyneitä hirveästi löydy yliopistokoulutettujen ulkopuolelta. Olen tavannut elämäni aikana vain harvoja. Yksikään ei ole ollut ikäiseni, vapailla markkinoilla ja monogaaminen.
Ajattelinkin sinulta kysyä, tiedätkö mistä voisin löytää kaltaiseni sinkkumiehen? Jos sinulla on lisäksi ajatuksia siitä, miten tunnistaa älykäs ja sivistynyt mutta kouluttautumaton ihminen, kuulisin mielelläni myös niitä. En kauheasti ymmärrä sellaisesta älykkyydestä ja sivistyksestä, joka päällepäin ei vaikuta samalta kuin korkea koulutus.
Avataanpa tätä hieman.
Sivistys, ainakin useimmille naisille, oikeasti tarkoittaa vähän monista asioista tietävää sosiaalista briljeeraajaa. Miestä jota kelpaa näyttää ystäville, jonka sivistyneisyys ja verbaalinen lahjakkuus loistaa ravintolan joka nurkkaan kun tämä ylöspäin katselevan naisystävänsä vieressä kertoo muiden kuunnellessa. Luonnollisesti tähän lisätään muut asiat kuten pituus, matala ääni, komeat kasvot, itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimoisuus, jne - sama litania kuin kaikilla muillakin naisilla.
Menikö oikein?
Eli sivistys tarkoittaa statusta, jotain mikä näkyy päällepäin ja minkä muutkin näkevät. Sen on myös oltava sivistystä jonka pystyy liittämään naisten enemmistön mielenkiinnon kohteisiin kuten matkailuun ja ruokakulttuuriin. Sivistys joka käy ilmi ensisijaisesti kahden kesken, mahdollisesti liittyen syvällisempään ymmärrykseen hieman rajatummista aihealueista, ei ole kiinnostavaa.
Osuiko tämä?
Lisäksi tarvitsisin tietoa ikähaarukasta ja siitä asutko A) Tsadissa B) jossain muussa isommassa kaupungissa C) pikkukaupungissa tai maaseudulla.
Kylmä totuus on että sosiaalisen briljeeraajan haluaa lähes jokainen nainen, ja näitä miehiä ei riitä kaikille. Jos sen sijaan haussa on syvällinen, ajatteleva, lukemista harrastava introvertti...tilanne näyttää paremmalta, silloin kyse on lähinnä siitä etteivät nämä miehet pomppaa esille samoin kuin sivistystä omaavat sosiaaliset lahjakkuudet.
Mutta vastaa kysymyksiin, niin katsotaan mitä tilanteellesi voisi tehdä.
Kiitos vastauksesta.
Joo, kyllä sellainen riittävä ymmärrys monesta asiasta laaja-alaisesti on osa sivistystä. Ei niinkään faktatiedoilla päteminen tai joka asiasta mielipiteensä lausuminen, vaan lähinnä riittävä pohjatieto maailmasta että osaa asettaa uusia asioita kontekstiin.
Verbaalinen lahjakkuus itsessään on älykkyyttä, mutta pitkälle kehitetty verbaalinen potentiaali on minusta täysin reilua laskea sivistykseen. En erottele noita käytännössä vaan pidän verbaalista kyvykkyyttä osoituksena kummastakin.
Jotta voimme viestiä hyvässä hengessä, toivoisin ettet suorilta käsin oleta minua kauhean tyhmäksi, epärehelliseksi tai tekopyhäksi vaikka nainen olenkin. Haloefekti varmasti vaikuttaa minuunkin, mutta sivistys on sivistystä, ulkonäkö ulkonäköä, status statusta ja luonne luonnetta ja puhun niistä omilla nimillään. Määrätietoisuudesta tai kunnianhimosta en edes pidä, koska olen niin perinpohjaisen tottunut yhdistämään ne ylenkatseelliseen asenteeseen itseäni kohtaan että koen ne vieraannuttaviksi jo itsessäänkin.
Kyllä sivistyksen on näyttävä ulospäin jollakin tapaa. Vähintään nyt minulle. Eihän se muuten voisi olla valintakriteeri. Et varmaan tätä usko, mutta minulla ei ole ystävieni kanssa kateutta tai kilpailua. Ihan tarkoituksellisen valikoinnin johdosta. Alhaisessa statuksessa on se valtavan hyvä puoli, ettei sen ylläpitämiseksi tarvitse nähdä vaivaa.
Pidän sivistyksen tärkeimpänä osana tyylikästä käytöstä. Käytöstapoja, mutta myös kuuntelutaitoa, hyvin kehittyneitä sosiaalisia vaistoja, kykyä ottaa vastaan signaaleja toisilta, kykyä kannatella ja luotsata tilannetta tarvittaessa, kykyä seivailla toisia, laajemminkin kykyä toimia erilaisissa tilanteissa hienovaraisesti ja toiset huomioiden. Ei tarvitse olla ekstrovertti eikä mitenkään hirveän sulava, yksilöllisiä tapoja ilmentää perusmalleja löytyy kyllä, ja väitän tunnistavani niistä monia hienovaraisempia koska olen itsekin nörtti ja suuri osa ystävistäni on aina ollut tavalla tai toisella sosiaalisesti estyneitä. Olen siinä käsityksessä, että naiset yleisestikin pitävät kuvailtua sivistyneenä käytöksenä.
Muutenkin sivistys minun mielessäni pitää sisällään ennen kaikkea taitoja ja toimintamalleja, vähemmän tietoa. Kriittinen ajattelukyky, taito ottaa selvää asioista, introspektiokyky ja itsetuntemus nostavat kaikki ihmisen sivistystasoa. Harrastuneisuus oikeastaan missä tahansa asiassa myös. Yleistyksenä: kaikki hyvät taidot jotka ovat tavalla tai toisella opettelun tulosta eivätkä voi seurata yksin luontaisesta lahjakkuudesta. Ja jotta et nyt oleta että odotan tätä koko listaa mieheltä: en missään nimessä, ja päivänselvästi mies joka tässä kaikessa loistaa olisi aivan liian tasokas minulle, ei minulla mahtaisi olla hänelle älyllisesti paljonkaan annettavaa paitsi innokas yleisö. Sellainen tuskin ketään pitkään stimuloi.
En ole törmännyt tuohon briljeeraamisen käsitteeseen ennen. Jos siihen liittyy seurassa ollessa äänekkyyttä, jonkinlaisen show’n vetämistä ja tilanteiden dominoimista, en todellakaan pidä sitä viehättävänä piirteenä. Olen joissakin tilanteissa valmis ymmärtämään sitä, erityisesti jos se on kuori jolla peitellään ujoutta tai muuta sosiaalista haastetta. Itsekin sorrun siihen välillä ujouteni takia.
Asun Helsingissä, olen 30, enkä halua itseäni kauheasti vanhempaa miestä. Ei haittaa jos on eronnut ja/tai lapsia.
Nyt varmaankin ymmärrät miksi kuvaamaasi miestä on vaikeaa löytää. Kaikki naiset haluavat kuvaamasi miehen. Joko koska ovat itsekin sellaisia, tai koska sosiaalisesti taitava mies täydentäisi heidän puutteitaan. Kutsun tätä samanlaisuus-erilaisuusperiaatteeksi.
Quote:
"Ei tarvitse olla ekstrovertti eikä mitenkään hirveän sulava, yksilöllisiä tapoja ilmentää perusmalleja löytyy kyllä, ja väitän tunnistavani niistä monia hienovaraisempia koska olen itsekin nörtti ja suuri osa ystävistäni on aina ollut tavalla tai toisella sosiaalisesti estyneitä"
...ja miten on, onko ystäviesi unelmamies sosiaalisesti estynyt (samanlainen) vai sosiaalisesti aktiivinen (erilainen)? Entäs millainen uskoisit sosiaalisesti aktiivisen naisen unelmamiehen olevan, samanlainen vai erilainen?
See?
Lisäksi sinun kuvaamasi sosiaalisuus joka perustuu pintapuoliseen tietoon monista asioista, sosiaalisiin vaistoihin ja tunteista keskustelemiseen, esiintyy voimakkaammin naisissa. Kun haussa on mies jossa on maskuliininen puoli ja sen lisäksi erikoisvarusteena kuvaamasi "feminiininen" puoli, tarjonta vähenee entisestään. Tämä on kuin minä hakisin pehmeää ja feminiinistä naista joka sen lisäksi osaa rakentaa talon ja puolustaa minua tappelussa.
Sosiaalinen briljeeraaminen voi olla dominoivaa ja äänekästä, tai sitten ei. Tässä tapauksessa luultavasti ei. Se on mitä tahansa sellaista joka herättää joukon huomion ja saa osakseen ihailua.
Lisäksi kuvaat olevasi nörtti, mutta selkeästi ihannemiehesi olisi enemmänkin sivistynyt maailmanmatkaaja-luennoitsija-sosiaalinen briljeeraaja, jota voisit katsella ylöspäin. Jos sinä haluat olla hypergaminen näissä asioissa, missä asioissa sinä olisit hyvä diili miehelle? Ei, erityisyytesi ja uniikki luonteesi ei riitä. Et voi asettua vain saamapuolelle.
Introverttejä nörttejä riittää kyllä, korkeakoulutuksella ja ilman. Käytöstavat omaavia ja miehiksi tunneälykkäitä, ei kuulosta mahdottomalta. Jos et vaadi sosiaalista briljeeraamista, menestystä tai komeutta (paitsi tietenkin jos olet erittäin hyvännäköinen ikäiseksesi). Se että miehen tulisi hallita aihe kuin aihe, ja erityisesti naisten suosimat aiheet kuten matkustelu ja ruoka, on kova vaatimus. Sen täyttäviä miehiä on vähän, miehet useammin keskittyvät muutamiin aiheisiin syvällisemmin.
Nettitreffit ovat hyvä paikka, jos kerran harrastuksista ym ei ole löytynyt. Baarit ja Tinder, liian pintapuolisia. Tässä auttaisin mielelläni, mutta ymmärrän ettei halua laittaa profiiliasi tänne. Ehkä sinun täytyy myös olla aloitteellisempi; jos et ole prinsessa, et voi pelata prinsessataktiikalla.
Minun suositukseni on että unohda alkuun sivistys ja verbaalinen briljeeraaminen. Etsi älykkyyttä. Kiinnität jo varmasti huomiota kijoitusasuun. Harrastaako mies jotain älykkyyteen viittaavaa? Entäs lukemista? Sivistys ei välttämättä selviä heti, ja sitähän voi hankkia lisää. Tämä suositus siksi koska muussa tapauksessa kiinnität huomiosi muidenkin tavoittelemiin sosiaalisesti lahjakkaisiin briljeeraajiin, ja lopputulos on sama kuin tähänkin mennessä.
Oletan myös että olet normaalipainoinen ja panostat ainakin jonkin verran ulkoiseen olemukseesi. Lisäksi voisit lukea kirjoja naisellisuudesta. Ja nyt en tarkoita naisten kirjoittamia sellaisia, vaan sovinistien ja pelurien kirjoja. Vaikka torjuisit 99% saamistasi ehdotuksista, se 1% saattaa opettaa sinulle jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Se, että Tinderissä ei ole esittelytekstiä, on juuri hyvä mittari pinnalliosuudelle ja siitä näkee hyvin, kuinka pinnallinen se pyyhkijä on. Naiset ovat supernirsoja ja miehet puolestaan ajattelevat, että kai tuokin voi ihan mukava ihminen olla, vaikka nyt ei aivan 100% kasvot olisi siihen omaan makuun, mutta annetaan sydän ja mahdollisuus tutustua. Naisilla siis kovemmat kriteerit ulkonäönkin suhteen, että kehen edes annetaan itsensä tutustua ja jutella ja katsoa, onko kemiaa tai yhteistä.
Tinderissä kun tuo ulkonäkö on se ainut kriteeri, niin miten ihmeessä se sinun mielestäsi ei ole pinnallista, jos rupeaa supernirsoksi sen ulkonäön perusteella (niin kuin siis naiset tinderissä tekevät)? Ja miten ihmeessä saat siitä pinnallista, jos antaa useammalle ihmisen mahdollisuuden, vaikka eivät mitään supermissin näköisiä olisikaan (niin kuin miehet tekevät)?
Toki, jos teet johtopäätökset pinnallisuudesta yhden sovelluksen pohjalta. Itselleni tinder on vain kevyttä ajanvietettä ja huvia. Varmasti vaikka kuka voisi olla oikein mukava ihminen, mutta en kertakaikkiaan jaksa antaa kaikille sydäntä sillä siitä seuraisi se, että matchejä tulisi aivan liikaa. Ja koen että on epäkohteliasta olla vastaamatta viestiin, mutta en todellakaan jaksaisi vastata ja viestitellä kaikille saati sitten nähdä ja sopia treffejä (todella monet vähintään 100km päässä). Karsintaa pitää tehdä siis joka tapauksessa jossain vaiheessa, joko swaippaillessa, viesteihin vastaamisessa tai treffeille suostumisessa. Itse mielummin teen sen karsinnan ihan alkuunsa. Koen sen myös reilumpana, sillä minusta olisi jotenkin epäkohteliasta raahautua treffeille tyypin kanssa, johon lähtökohtaisestikaan ei ole mitään fiiliksiä vain siksi että antaisi mahdollisuuden. Se toinenkin joutuu kuitenkin sopimaan menojansa ja laittautumaan ja usein myös tarjoaa kahvit. Minusta se olisi hirveän epäreilua tulla treffeille hälläväliä ja haukotus asenteella ja toinen olisi ihan innoissaan ja kertoisi kuinka jännittää tavata. Siinä vain hukkaa molempien aikaa. Ja jokaisella tosiaan on mahdollisuus tuoda sitä omaa persoonallisuuttaan ilmi myös tekstissä, jolloin ulkonäön merkitys pienenee.
Mutta ei mun aika vain riittäisi antamaan kaikille mahdollisuutta. Ja kun harva sieltä kuitenkaan mitenkään yllättäisi. Tämän kokemuksen mukaan profiileista voi hyvin paljon päätellä ihmisestä, jos vain osaa kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin eikä esimerkiksi nenän suoruuteen.
Tinder on pinnallinen sovellus, ei siellä kenelläkään lue elämän syviä arvoja yms. Mutta se on VAIN sovellus. Ja minusta idea ei ole antaa kaikille mahdollisuutta vaan vain niille joista pitää.
Ja itse en siis ulkonäössä kiinnitä huomiota miehen komeuteen vaan ennen kaikkea tyyliin ja persoonaan. En etsi komeinta miestä vaan sellaista kiinnostavinta. Johnny Deppit menee vasemmalle koska ovat aika persoonattomia ja tylsiä.
DoktorA kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuo "miksi en enää" menee sulta pieleen. Ei ne ennen olleet sen parempia. Kirjoitin toisessa viestissä jumalattoman seinän siitä mitä pidän sivistyksenä, sieltä voi katsella jos kiinnosta. Matkustelu tai viininmaistelu tai muukaan kulutuskeskeinen statusviestittäminen ei siihen kuulu. Sellaiseen lähteminen on anti-sivistystä, saa muuten fiksun näyttämään dillemmältä.
Tuntuiko että joskus melkeen kävi flaksi? Olen joskus miettinyt että sellaiselta kai se naisella tuntuu kun YTM pelimies pyörittelee haaremia. Niin lähellä mutta kaukana. Olen kyllä samaa mieltä että matkustelu on naurettava jatke 80-luvun juppi-ihanteelle. Käytin esimerkkiä pelkästään siksi, että se useimpiin naisiin vetoaa.
Ehkä, joo. Kaksi karkuun päässyttä kalaa on harmittanut kirpaisun jälkeenkin. Voin ihan suorastaan luvata sulle, että eivät pyöritelleet mitään haaremeita kumpikaan. Ehkä mun jälkeeni jos radikaalisti muuttuivat ihmisinä. Siis aivovammaradikaalisti, ei uudet vaatteet, kaverit ja harrastukset -radikaalisti. Ujoja ja suloisia nörttipoikia molemmat.
Eikä mulla siis matkustelua tai viininjuontia vastaan sinänsä mitään ole. Ihan kivaa molemmat. Mutta ei niillä paremmaksi ihmiseksi pääse, niinkuin ei muitakaan turhia, kalliita ja epäterveellisiä asioita tekemällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu ketju. Aivan kuin vain akateemisilla naisilla olisi vaatimuksia puolisolleen ja meille ei-akateemisille kelpaisi kuka tahansa vastaan kävelevä jamppa.
Ei tietenkään, ei tietenkään. Katsos kun kaikki naiset harjoittavat hypergamiaa. Ja naisille miehen status ja koulutus on se tasonmääritys (ja mittari millä naiset myös mittaavat omaa tasoaan).
Te vähemmän koulutetut naiset siis hypergamiapäissänne otatte niitä paremmin koulutettuja miehiä kuin te itse olette eli viette tavallisilta kandinaisilta ne samantasoisesti koulutetut. Noh, kandinaiset katselevat niitä samantasoisia (mutta nehän on jo viety, kun te huonommin koulutetut olette hypergamian takia kurkottaneet sinne seuraavalla oksalle) sekä paremmin koulutettuja. Kandinaiset siis vievät maisterit (näin kärjistetysti, toki oman tason miehiä sekä vielä paljon paremmin kouluttautuneita). Maisterinaiset vievät tohtorit ja lopulta jää iso joukko maisteri- ja tohtorinaisia, joille ei löydy vähintään yhtä koulutettua miestä (ja heillä ei perse taivu huonommin koulutettuun hypergamian takia), joten he tyytyvät olemaan yksin. Naisten hypergamia on siis kuin pyramidi.
Edelleenkään en ymmärrä, miksi tässä ei tarkastella sitä miehen osuutta asiaan, vaan ainoana aktiivisena toimijana nähdään nainen. Ikään kuin naiset vain päättäisivät pariutua ja miehet sitten tekevät, mitä nainen sanoo.
Koska ketjun aiheena on naisten hypergamia. voidaan toki tehdä myös ketju aiheena "koulutettujen miesten parinvalinta, jossa naisten koulutustaso ei paljon vaakakupissa paina". Ja koska naisethan ne Hesarin uutisia myöten valittavat, kun kaikille naisille ei tuon hypergamiapyramidin takia jää sitä koulutettua miestä.
Ihmettelyni kohdistui siihen jo aiemminkin mainitsemaani seikkaan, että tälle naisten osuudelle on olemassa oikein sanakin, jota hoetaan ja tätä aihetta jaksetaan pohtia viikosta toiseeen, mutta miesten toiminnalle ei ole edes sanaa eikä sille uhrata yhtäkään ajatusta.
Niin. Kerrohan, mikä sinun mielestäsi johtaa siihen, että miehet eivät välitä, millainen koulutustausta naisella on? Eivätkö miehet arvosta naisessa älykkyyttä, vai ovatko kaikki vähemmän koulutetutkin naiset yhtä älykkäitä kuin akateemiset? Minkähän takia asia ei ole samalla tavalla miesten kohdalla?
Ja tästä voisi jalostaa jatkokysymyksen: Miksi ulkonäkö on hyväksyttävämpi "kriteeri" parisuhteelle kuin samanlainen koulutustausta?
eri
Spesifisemmin, miksi ulkoinen habitus ja pankin omistama audi statuksen- ja menestyksen symbolina on tärkeämpää kuin itse persoona?
Eli et osannut tai et halunnut vastata kysymykseeni, miksi ulkonäkö on hyväksyttävämpi "kriteeri" parisuhteelle kuin samanlainen koulutustausta. Tässä ketjussa on jo moneen kertaan todettu, ettei koulutus tarkoita tuloja. Se kulttuuriantropologinainen kun todennäköisemmin ihastuu informaatiotieteilijään, joka saa kirjastossa alle 3000 euron palkkaa, kuin audilla ajavaan yritysjohtajaan.
Mutta kun ei pysty vastaamaan kysymykseen, niin pitää yrittää kääntää huomio siitä pois. Niinpä niin.
Miksi oletat, että sama koulutustausta lisäisi kiinnostumisen todennäköisyyttä? Pareja tulee näiden välille lähinnä siitä yksinkertaisesta syystä, että he ovat tekemisissä keskenään. Ei siksi, että se yhteinen koulutus olisi yhteen ajava voima itsessään.
Miksi ulkonäkö olisi hyväksyttävämpi kriteeri? Siksi, että se on biologiaa. Pari valitaan pääasiassa ulkonäön perusteella. Kauniimmat ihmiset ovat yleensä myös terveempiä. Kun ajattelee parisuhdetta, niin seksi ja muu siihen liittyvä on oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä parisuhteessa ollessaan muiden ihmisten kanssa. Sen sijaan omasta ammatistaan saa varmasti puhua ihan tarpeeksi muiden ihmisten kanssa niin halutessaan. Siten on aika olennaisen tärkeää, että kumppanin ulkonäkö miellyttää, mutta sama koulutus on oikeastaan täysin yhdentekevää, koska valtaosa keskustelusta liittyy kuitenkin ihan muihin asioihin.
-teri
Kun edelleenkään, ei ole kyse ammatista tai koulutusnimikkeestä, vaan arvomaailmasta ja yhteisistä kokemuksista. Minä esimerkiksi tällä hetkellä tuskailen gradun kanssa ja duunari-exältäni en saisi kyllä tässä tilanteessa minkäänlaista tukea, kun hän ei ole koskaan edes tehnyt minkäänlaista päättötyötä. Hän ei myöskään ymmärtänyt, miten tärkeää minulle on löytää työ, jossa pystyn kehittymään ja haastamaan itseäni. Sain vakipaikan kaupan kassalta vuosia sitten, eikä mies ymmärtänyt ollenkaan, miksi minun pitää vielä opiskella, kun minullahan on jo työ.
Tuo nyt kertoo ainoastaan exästäsi, eikä mistään koulutuksesta johtuvasta arvomaailmasta. Miksi ihmeessä kumppanilta ei voisi saada tukea, vaikka hän ei itse ole ollut vastaavassa tilanteessa?
Tämä juuri. Ja kertoo hieman tästä gradu-tuskailijasta kuinka ei osaa arvotaa ex-miehensä tekemisiä. Kyllä lähes kaikilla tulee työelämässä eteen suuria haasteita, painetaan urakalla pitkää päivää, tehdään virhe jota yritetään korjata - ja saadaan jossain vaiheessa homma suurten ponnistusten jälkeen valmiiksi. Jos muistaa kuinka vähän opintopisteitä kuitenkin gradusta saa - eli paljonko sen tekemiseen pitäisi vain aikaa mennä - ja kuinka se on ohjattu prosessi, tekemisen edistymisestä vastuussa myös yliopiston ohjaaja, kannattaisi ne gradut vaan laittaa reippaasti kasaan ja kokea luomisen tuskaa tutkijana vasta myöhemmin.
Ai miten niin en osaa arvostaa ex-miehen tekemisiä? Mielestäni kerroin tuossa vain kaksi asiaa, johon minä olisin halunnut mieheltä muutakin kuin halveksuntaa ja väheksymistä omien valintojeni ja tilanteideni takia. En puhunut miehen työstä mitään. Ihan nyt vain yksittäisenä esimerkkinä toin tuon gradun tähän. Ei ollut kyse siitä, että se olisi minulle elämää suurempi draama. Pointti oli nyt se, että henkilö, joka ei ole käynyt edes lukiota, ei voi tietää, miten gradu tehdään.
Ja luuletko, että kun minä opiskelen yliopistossa, se minun työni katoaa. Vai onko tässä kyse siitä, että kun ammattikoulun käynyt on töissä, se on hirveän rankkaa ja vaatii suuria ponnistuksia, mutta kun yliopisto-opiskelija tekee ihan samantasoista työtä ja lisäksi opiskelee, hän on vain lepäilemässä?
Mietipä vähän mitä luet ja kuinka siihen vastaat. Looginen ajattelu ja tiedon jäsentäminen auttaa myös siinä gradutuskailussa. Joskus myös analogioiden etsiminen sen oman fokuksen ulkopuolelta (talon rakentaminen vs. gradutyö) voi auttaa ymmärtämään erilaisen kokemustaustan ihmisiä. Nyt joudun lopettamaan, lähden hakemaan lentokentältä miestäni - joka ei ole edes käynyt lukiota, ja kuitenkin ymmärtää paljon työstäni tutkijana ja minusta ihmisenä. Loppujen lopuksi koulutus muokkaa meitä hyvin vähän ihmisinä, se muu elämä ja mitä siitä kykenee oppimaan, on paljon tärkeämpää.
Ja tähän vielä kommentoin, että kummallisesti nyt takerruit tuohon graduun, vaikka mielestäni selkeästi kirjoitin, että se oli vain yksi esimerkkitilanne eikä elämää suurempi ongelma. Kannattaisi sinunkin vähän jäsennellä ja miettiä sitä lukemaasi. Ja exäni ei missään vaiheessa ole rakennellut taloja työnsä lisäksi. Että sikäli nyt vähän analogiasi meni metsään.
Olen kyllä akateemisena miehenä samaa mieltä. Suurin osa kavereistani on amispohjaisia tai heiltä on muuten jäänyt luvut kesken. Naisystäväni ei ole lukiota käynyt, mutta mielestäni hän on älykkäämpi ja fiksumpi kuin minä. Ehkä siinä 30v korville asti oli sellainen vaihe ,että halusi hieman erottautua "rahvaasta" mutta elämänkokemuksen kautta osaan nykyisin arvostaa kaikkia ammattilaisia ja ylipäänsä ihmisiä. En voi ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ystävänsä koulutuksen perusteella. Tunnen joitakin tämän sinkku akateeminennainen tyyppisiä ihmisiä ja he ovat valitettavasti aika sosiaalisesti rajoittuneita ja ihmettelen kuinka he voivat olla esim. yhteiskuntatieteiden tutkijoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu ketju. Aivan kuin vain akateemisilla naisilla olisi vaatimuksia puolisolleen ja meille ei-akateemisille kelpaisi kuka tahansa vastaan kävelevä jamppa.
Ei tietenkään, ei tietenkään. Katsos kun kaikki naiset harjoittavat hypergamiaa. Ja naisille miehen status ja koulutus on se tasonmääritys (ja mittari millä naiset myös mittaavat omaa tasoaan).
Te vähemmän koulutetut naiset siis hypergamiapäissänne otatte niitä paremmin koulutettuja miehiä kuin te itse olette eli viette tavallisilta kandinaisilta ne samantasoisesti koulutetut. Noh, kandinaiset katselevat niitä samantasoisia (mutta nehän on jo viety, kun te huonommin koulutetut olette hypergamian takia kurkottaneet sinne seuraavalla oksalle) sekä paremmin koulutettuja. Kandinaiset siis vievät maisterit (näin kärjistetysti, toki oman tason miehiä sekä vielä paljon paremmin kouluttautuneita). Maisterinaiset vievät tohtorit ja lopulta jää iso joukko maisteri- ja tohtorinaisia, joille ei löydy vähintään yhtä koulutettua miestä (ja heillä ei perse taivu huonommin koulutettuun hypergamian takia), joten he tyytyvät olemaan yksin. Naisten hypergamia on siis kuin pyramidi.
Edelleenkään en ymmärrä, miksi tässä ei tarkastella sitä miehen osuutta asiaan, vaan ainoana aktiivisena toimijana nähdään nainen. Ikään kuin naiset vain päättäisivät pariutua ja miehet sitten tekevät, mitä nainen sanoo.
Koska ketjun aiheena on naisten hypergamia. voidaan toki tehdä myös ketju aiheena "koulutettujen miesten parinvalinta, jossa naisten koulutustaso ei paljon vaakakupissa paina". Ja koska naisethan ne Hesarin uutisia myöten valittavat, kun kaikille naisille ei tuon hypergamiapyramidin takia jää sitä koulutettua miestä.
Ihmettelyni kohdistui siihen jo aiemminkin mainitsemaani seikkaan, että tälle naisten osuudelle on olemassa oikein sanakin, jota hoetaan ja tätä aihetta jaksetaan pohtia viikosta toiseeen, mutta miesten toiminnalle ei ole edes sanaa eikä sille uhrata yhtäkään ajatusta.
Niin. Kerrohan, mikä sinun mielestäsi johtaa siihen, että miehet eivät välitä, millainen koulutustausta naisella on? Eivätkö miehet arvosta naisessa älykkyyttä, vai ovatko kaikki vähemmän koulutetutkin naiset yhtä älykkäitä kuin akateemiset? Minkähän takia asia ei ole samalla tavalla miesten kohdalla?
Ja tästä voisi jalostaa jatkokysymyksen: Miksi ulkonäkö on hyväksyttävämpi "kriteeri" parisuhteelle kuin samanlainen koulutustausta?
eri
Spesifisemmin, miksi ulkoinen habitus ja pankin omistama audi statuksen- ja menestyksen symbolina on tärkeämpää kuin itse persoona?
Eli et osannut tai et halunnut vastata kysymykseeni, miksi ulkonäkö on hyväksyttävämpi "kriteeri" parisuhteelle kuin samanlainen koulutustausta. Tässä ketjussa on jo moneen kertaan todettu, ettei koulutus tarkoita tuloja. Se kulttuuriantropologinainen kun todennäköisemmin ihastuu informaatiotieteilijään, joka saa kirjastossa alle 3000 euron palkkaa, kuin audilla ajavaan yritysjohtajaan.
Mutta kun ei pysty vastaamaan kysymykseen, niin pitää yrittää kääntää huomio siitä pois. Niinpä niin.
Miksi oletat, että sama koulutustausta lisäisi kiinnostumisen todennäköisyyttä? Pareja tulee näiden välille lähinnä siitä yksinkertaisesta syystä, että he ovat tekemisissä keskenään. Ei siksi, että se yhteinen koulutus olisi yhteen ajava voima itsessään.
Miksi ulkonäkö olisi hyväksyttävämpi kriteeri? Siksi, että se on biologiaa. Pari valitaan pääasiassa ulkonäön perusteella. Kauniimmat ihmiset ovat yleensä myös terveempiä. Kun ajattelee parisuhdetta, niin seksi ja muu siihen liittyvä on oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä parisuhteessa ollessaan muiden ihmisten kanssa. Sen sijaan omasta ammatistaan saa varmasti puhua ihan tarpeeksi muiden ihmisten kanssa niin halutessaan. Siten on aika olennaisen tärkeää, että kumppanin ulkonäkö miellyttää, mutta sama koulutus on oikeastaan täysin yhdentekevää, koska valtaosa keskustelusta liittyy kuitenkin ihan muihin asioihin.
-teri
Kun edelleenkään, ei ole kyse ammatista tai koulutusnimikkeestä, vaan arvomaailmasta ja yhteisistä kokemuksista. Minä esimerkiksi tällä hetkellä tuskailen gradun kanssa ja duunari-exältäni en saisi kyllä tässä tilanteessa minkäänlaista tukea, kun hän ei ole koskaan edes tehnyt minkäänlaista päättötyötä. Hän ei myöskään ymmärtänyt, miten tärkeää minulle on löytää työ, jossa pystyn kehittymään ja haastamaan itseäni. Sain vakipaikan kaupan kassalta vuosia sitten, eikä mies ymmärtänyt ollenkaan, miksi minun pitää vielä opiskella, kun minullahan on jo työ.
Tuo nyt kertoo ainoastaan exästäsi, eikä mistään koulutuksesta johtuvasta arvomaailmasta. Miksi ihmeessä kumppanilta ei voisi saada tukea, vaikka hän ei itse ole ollut vastaavassa tilanteessa?
Tämä juuri. Ja kertoo hieman tästä gradu-tuskailijasta kuinka ei osaa arvotaa ex-miehensä tekemisiä. Kyllä lähes kaikilla tulee työelämässä eteen suuria haasteita, painetaan urakalla pitkää päivää, tehdään virhe jota yritetään korjata - ja saadaan jossain vaiheessa homma suurten ponnistusten jälkeen valmiiksi. Jos muistaa kuinka vähän opintopisteitä kuitenkin gradusta saa - eli paljonko sen tekemiseen pitäisi vain aikaa mennä - ja kuinka se on ohjattu prosessi, tekemisen edistymisestä vastuussa myös yliopiston ohjaaja, kannattaisi ne gradut vaan laittaa reippaasti kasaan ja kokea luomisen tuskaa tutkijana vasta myöhemmin.
Ai miten niin en osaa arvostaa ex-miehen tekemisiä? Mielestäni kerroin tuossa vain kaksi asiaa, johon minä olisin halunnut mieheltä muutakin kuin halveksuntaa ja väheksymistä omien valintojeni ja tilanteideni takia. En puhunut miehen työstä mitään. Ihan nyt vain yksittäisenä esimerkkinä toin tuon gradun tähän. Ei ollut kyse siitä, että se olisi minulle elämää suurempi draama. Pointti oli nyt se, että henkilö, joka ei ole käynyt edes lukiota, ei voi tietää, miten gradu tehdään.
Ja luuletko, että kun minä opiskelen yliopistossa, se minun työni katoaa. Vai onko tässä kyse siitä, että kun ammattikoulun käynyt on töissä, se on hirveän rankkaa ja vaatii suuria ponnistuksia, mutta kun yliopisto-opiskelija tekee ihan samantasoista työtä ja lisäksi opiskelee, hän on vain lepäilemässä?
Mietipä vähän mitä luet ja kuinka siihen vastaat. Looginen ajattelu ja tiedon jäsentäminen auttaa myös siinä gradutuskailussa. Joskus myös analogioiden etsiminen sen oman fokuksen ulkopuolelta (talon rakentaminen vs. gradutyö) voi auttaa ymmärtämään erilaisen kokemustaustan ihmisiä. Nyt joudun lopettamaan, lähden hakemaan lentokentältä miestäni - joka ei ole edes käynyt lukiota, ja kuitenkin ymmärtää paljon työstäni tutkijana ja minusta ihmisenä. Loppujen lopuksi koulutus muokkaa meitä hyvin vähän ihmisinä, se muu elämä ja mitä siitä kykenee oppimaan, on paljon tärkeämpää.
Ja tähän vielä kommentoin, että kummallisesti nyt takerruit tuohon graduun, vaikka mielestäni selkeästi kirjoitin, että se oli vain yksi esimerkkitilanne eikä elämää suurempi ongelma. Kannattaisi sinunkin vähän jäsennellä ja miettiä sitä lukemaasi. Ja exäni ei missään vaiheessa ole rakennellut taloja työnsä lisäksi. Että sikäli nyt vähän analogiasi meni metsään.
Olen kyllä akateemisena miehenä samaa mieltä. Suurin osa kavereistani on amispohjaisia tai heiltä on muuten jäänyt luvut kesken. Naisystäväni ei ole lukiota käynyt, mutta mielestäni hän on älykkäämpi ja fiksumpi kuin minä. Ehkä siinä 30v korville asti oli sellainen vaihe ,että halusi hieman erottautua "rahvaasta" mutta elämänkokemuksen kautta osaan nykyisin arvostaa kaikkia ammattilaisia ja ylipäänsä ihmisiä. En voi ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ystävänsä koulutuksen perusteella. Tunnen joitakin tämän sinkku akateeminennainen tyyppisiä ihmisiä ja he ovat valitettavasti aika sosiaalisesti rajoittuneita ja ihmettelen kuinka he voivat olla esim. yhteiskuntatieteiden tutkijoita.
Siis kenen kanssa olet samaa mieltä. Minun, joka otti gradun esimerkiksi vai tuon, joka oletti, että gradu on minulle elämää suurempi ongelma ja että minusta ainoastaan koulutus ratkaisee.
Hassua, että nämä, jotka ovat muka niin avarakatseisia ja ymmäräväisiä ja joiden mielestä koulutus ei kerro ihmisestä mitään, vetävät kuitenkin akateemisen kommenteista sellaisia johtopäätöksiä, joita ei ole missään vaiheessa sanottu. Minä kerroin kaksi esimerkkiä, miten arjessa on tullut esiin se erilainen kokemuspohja, niin nyt täällä jotkut kirkuu, että minä tuijotan pelkkää koulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä on sivistys? Entä mitä se ei missään tilanteessa ole? Ehkäpä olisi aika vääntää se jo ratakiskosta. Alla minimitason vaatimuksia svistyneeksi itseään kutsuvalle ihmiselle.
Useimpien mielestä hyvät käytöstavat kuuluvat sivistykseen, samoin kuin vähintään pintapuolinen tietämys tai käsitys monista humanistisista aineista. Lukio antaa riittävät pohjatiedot vaatimattomaan yleissivistykseen, mutta pelkkä peruskoulu ei siihen riitä eikä välttämättä ammattikoulutuskaan, jollei opiskelija kehitä itseään vapaa-ajalla ja opettele sivistyneitä asenteita, tapoja ja elkeitä, kielenkäyttöä ja kirjoitustaitoa.
Esimerkiksi monen mielestä kielitaito kuuluu sivistykseen; oman äidinkielen lisäksi sivistynyt ihminen osaa usein paria vierasta kieltä, joista (omasta mielestäni) edes yhtä on osattava sujuvasti, ts. hän kykenee lukemaan ja kirjoittamaan sitä sujuvasti, samoin olisi kyettävä puhumaan sitä siten, että tulee ymmärretyksi muidenkin kuin kaikkein yksinkertaisimpien elämään kuuluvien asioiden suhteen.
Perusasiat kirjallisuudesta ja historiasta kuuluvat myös yleissivistykseen. Esimerkiksi kaikkien olisi hyvä osata nimetä 10 kirjailijaa ja kyetä samalla myös kertomaan, millaisia teemoja nämä käsittelevät teoksissaan (hvyin vaatimaton minimitaso). Historiasta olisi hahmotettava suuria linjoja ja aikakausia: Esim. koska oli antiikki, keskiaika tai vaikkapa valistus tai Vietnamin sota.
Sivistys kertoo, että ihminen kuuluu johonkin. Ennen voitiinkin vapaammin puhua sivistyneistöstä, jolla oli aikaa ja varaa keskittyä tieteisiin ja taiteisiin, kirjallisuuteen tai vaikka tähtitieteeseen, kun taas rahvas vietti päivänsä tehtaissa ja työpajoissa. Rahvaan koulutus erosi sivistyneistön koulutuksesta; oppipojaksi mentiin nykyisessä kouluiässä, josta edettiin kisälliksi, ja jos hyvin kävi, edettiin mestariksi asti naimalla entisen mestarin leskirouva.
Nykyinen peruskoulu tarjoaa varsin vaatimattomat peruseväät, jotka eivät mitenkään riitä koko elämän ajaksi. Kannettu vesi ei tunnetusti kaivossa pysy, ts. itsensä sivistyneenä pitäminen vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä.
Toisten ihmisten parjaaminen, leimaaminen tai vaikkapa rasismi eivät kuulu sivistykseen. Etenkin niiden humanististen alojen haukkuminen on tähän ketjuun osallistuneilta miehiltä suuri virhe, koska se kertoo sivistyksen opillisesta halveksumisesta ja siitä, ettei näillä ole pienintäkään halua opetella alkeellisia käytöstapoja tai mitään muutakaan sivistyneeseen ihmisyyteen kuuluvaa, vaan kuvitellaan että tarpeeksi suuri rahatukku kourassa riittää siihen, että saa elämältään sen, mitä ikinä keksiikin haluta. Juntti se on rikaskin juntti, jollei häneltä muuta löydy kuin rahaa ja huonoa makua. Esim. Trump on asemastaan ja rikkaudestaan huolimatta halveksuttu juntti, jota kukaan sivistynyt ihminen ei halua lähipiiriinsä leimaamaan itseään. Palkintovaimo, ökyhotellit, kultaiset vessanpytyt jne. eivät riitä tekemään ihmisestä hienoa, jos tämä on pohjimmiltaan yhtä mauton ja rasvainen kuin kuka tahansa peräkylän lyylejä Nissaninsa takapenkillä hoiteleva auton rassaaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu ketju. Aivan kuin vain akateemisilla naisilla olisi vaatimuksia puolisolleen ja meille ei-akateemisille kelpaisi kuka tahansa vastaan kävelevä jamppa.
Ei tietenkään, ei tietenkään. Katsos kun kaikki naiset harjoittavat hypergamiaa. Ja naisille miehen status ja koulutus on se tasonmääritys (ja mittari millä naiset myös mittaavat omaa tasoaan).
Te vähemmän koulutetut naiset siis hypergamiapäissänne otatte niitä paremmin koulutettuja miehiä kuin te itse olette eli viette tavallisilta kandinaisilta ne samantasoisesti koulutetut. Noh, kandinaiset katselevat niitä samantasoisia (mutta nehän on jo viety, kun te huonommin koulutetut olette hypergamian takia kurkottaneet sinne seuraavalla oksalle) sekä paremmin koulutettuja. Kandinaiset siis vievät maisterit (näin kärjistetysti, toki oman tason miehiä sekä vielä paljon paremmin kouluttautuneita). Maisterinaiset vievät tohtorit ja lopulta jää iso joukko maisteri- ja tohtorinaisia, joille ei löydy vähintään yhtä koulutettua miestä (ja heillä ei perse taivu huonommin koulutettuun hypergamian takia), joten he tyytyvät olemaan yksin. Naisten hypergamia on siis kuin pyramidi.
Edelleenkään en ymmärrä, miksi tässä ei tarkastella sitä miehen osuutta asiaan, vaan ainoana aktiivisena toimijana nähdään nainen. Ikään kuin naiset vain päättäisivät pariutua ja miehet sitten tekevät, mitä nainen sanoo.
Koska ketjun aiheena on naisten hypergamia. voidaan toki tehdä myös ketju aiheena "koulutettujen miesten parinvalinta, jossa naisten koulutustaso ei paljon vaakakupissa paina". Ja koska naisethan ne Hesarin uutisia myöten valittavat, kun kaikille naisille ei tuon hypergamiapyramidin takia jää sitä koulutettua miestä.
Ihmettelyni kohdistui siihen jo aiemminkin mainitsemaani seikkaan, että tälle naisten osuudelle on olemassa oikein sanakin, jota hoetaan ja tätä aihetta jaksetaan pohtia viikosta toiseeen, mutta miesten toiminnalle ei ole edes sanaa eikä sille uhrata yhtäkään ajatusta.
Niin. Kerrohan, mikä sinun mielestäsi johtaa siihen, että miehet eivät välitä, millainen koulutustausta naisella on? Eivätkö miehet arvosta naisessa älykkyyttä, vai ovatko kaikki vähemmän koulutetutkin naiset yhtä älykkäitä kuin akateemiset? Minkähän takia asia ei ole samalla tavalla miesten kohdalla?
Ja tästä voisi jalostaa jatkokysymyksen: Miksi ulkonäkö on hyväksyttävämpi "kriteeri" parisuhteelle kuin samanlainen koulutustausta?
eri
Spesifisemmin, miksi ulkoinen habitus ja pankin omistama audi statuksen- ja menestyksen symbolina on tärkeämpää kuin itse persoona?
Eli et osannut tai et halunnut vastata kysymykseeni, miksi ulkonäkö on hyväksyttävämpi "kriteeri" parisuhteelle kuin samanlainen koulutustausta. Tässä ketjussa on jo moneen kertaan todettu, ettei koulutus tarkoita tuloja. Se kulttuuriantropologinainen kun todennäköisemmin ihastuu informaatiotieteilijään, joka saa kirjastossa alle 3000 euron palkkaa, kuin audilla ajavaan yritysjohtajaan.
Mutta kun ei pysty vastaamaan kysymykseen, niin pitää yrittää kääntää huomio siitä pois. Niinpä niin.
Miksi oletat, että sama koulutustausta lisäisi kiinnostumisen todennäköisyyttä? Pareja tulee näiden välille lähinnä siitä yksinkertaisesta syystä, että he ovat tekemisissä keskenään. Ei siksi, että se yhteinen koulutus olisi yhteen ajava voima itsessään.
Miksi ulkonäkö olisi hyväksyttävämpi kriteeri? Siksi, että se on biologiaa. Pari valitaan pääasiassa ulkonäön perusteella. Kauniimmat ihmiset ovat yleensä myös terveempiä. Kun ajattelee parisuhdetta, niin seksi ja muu siihen liittyvä on oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä parisuhteessa ollessaan muiden ihmisten kanssa. Sen sijaan omasta ammatistaan saa varmasti puhua ihan tarpeeksi muiden ihmisten kanssa niin halutessaan. Siten on aika olennaisen tärkeää, että kumppanin ulkonäkö miellyttää, mutta sama koulutus on oikeastaan täysin yhdentekevää, koska valtaosa keskustelusta liittyy kuitenkin ihan muihin asioihin.
-teri
Kun edelleenkään, ei ole kyse ammatista tai koulutusnimikkeestä, vaan arvomaailmasta ja yhteisistä kokemuksista. Minä esimerkiksi tällä hetkellä tuskailen gradun kanssa ja duunari-exältäni en saisi kyllä tässä tilanteessa minkäänlaista tukea, kun hän ei ole koskaan edes tehnyt minkäänlaista päättötyötä. Hän ei myöskään ymmärtänyt, miten tärkeää minulle on löytää työ, jossa pystyn kehittymään ja haastamaan itseäni. Sain vakipaikan kaupan kassalta vuosia sitten, eikä mies ymmärtänyt ollenkaan, miksi minun pitää vielä opiskella, kun minullahan on jo työ.
Tuo nyt kertoo ainoastaan exästäsi, eikä mistään koulutuksesta johtuvasta arvomaailmasta. Miksi ihmeessä kumppanilta ei voisi saada tukea, vaikka hän ei itse ole ollut vastaavassa tilanteessa?
Tämä juuri. Ja kertoo hieman tästä gradu-tuskailijasta kuinka ei osaa arvotaa ex-miehensä tekemisiä. Kyllä lähes kaikilla tulee työelämässä eteen suuria haasteita, painetaan urakalla pitkää päivää, tehdään virhe jota yritetään korjata - ja saadaan jossain vaiheessa homma suurten ponnistusten jälkeen valmiiksi. Jos muistaa kuinka vähän opintopisteitä kuitenkin gradusta saa - eli paljonko sen tekemiseen pitäisi vain aikaa mennä - ja kuinka se on ohjattu prosessi, tekemisen edistymisestä vastuussa myös yliopiston ohjaaja, kannattaisi ne gradut vaan laittaa reippaasti kasaan ja kokea luomisen tuskaa tutkijana vasta myöhemmin.
Ai miten niin en osaa arvostaa ex-miehen tekemisiä? Mielestäni kerroin tuossa vain kaksi asiaa, johon minä olisin halunnut mieheltä muutakin kuin halveksuntaa ja väheksymistä omien valintojeni ja tilanteideni takia. En puhunut miehen työstä mitään. Ihan nyt vain yksittäisenä esimerkkinä toin tuon gradun tähän. Ei ollut kyse siitä, että se olisi minulle elämää suurempi draama. Pointti oli nyt se, että henkilö, joka ei ole käynyt edes lukiota, ei voi tietää, miten gradu tehdään.
Ja luuletko, että kun minä opiskelen yliopistossa, se minun työni katoaa. Vai onko tässä kyse siitä, että kun ammattikoulun käynyt on töissä, se on hirveän rankkaa ja vaatii suuria ponnistuksia, mutta kun yliopisto-opiskelija tekee ihan samantasoista työtä ja lisäksi opiskelee, hän on vain lepäilemässä?
Mietipä vähän mitä luet ja kuinka siihen vastaat. Looginen ajattelu ja tiedon jäsentäminen auttaa myös siinä gradutuskailussa. Joskus myös analogioiden etsiminen sen oman fokuksen ulkopuolelta (talon rakentaminen vs. gradutyö) voi auttaa ymmärtämään erilaisen kokemustaustan ihmisiä. Nyt joudun lopettamaan, lähden hakemaan lentokentältä miestäni - joka ei ole edes käynyt lukiota, ja kuitenkin ymmärtää paljon työstäni tutkijana ja minusta ihmisenä. Loppujen lopuksi koulutus muokkaa meitä hyvin vähän ihmisinä, se muu elämä ja mitä siitä kykenee oppimaan, on paljon tärkeämpää.
Ja tähän vielä kommentoin, että kummallisesti nyt takerruit tuohon graduun, vaikka mielestäni selkeästi kirjoitin, että se oli vain yksi esimerkkitilanne eikä elämää suurempi ongelma. Kannattaisi sinunkin vähän jäsennellä ja miettiä sitä lukemaasi. Ja exäni ei missään vaiheessa ole rakennellut taloja työnsä lisäksi. Että sikäli nyt vähän analogiasi meni metsään.
Olen kyllä akateemisena miehenä samaa mieltä. Suurin osa kavereistani on amispohjaisia tai heiltä on muuten jäänyt luvut kesken. Naisystäväni ei ole lukiota käynyt, mutta mielestäni hän on älykkäämpi ja fiksumpi kuin minä. Ehkä siinä 30v korville asti oli sellainen vaihe ,että halusi hieman erottautua "rahvaasta" mutta elämänkokemuksen kautta osaan nykyisin arvostaa kaikkia ammattilaisia ja ylipäänsä ihmisiä. En voi ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ystävänsä koulutuksen perusteella. Tunnen joitakin tämän sinkku akateeminennainen tyyppisiä ihmisiä ja he ovat valitettavasti aika sosiaalisesti rajoittuneita ja ihmettelen kuinka he voivat olla esim. yhteiskuntatieteiden tutkijoita.
Siis kenen kanssa olet samaa mieltä. Minun, joka otti gradun esimerkiksi vai tuon, joka oletti, että gradu on minulle elämää suurempi ongelma ja että minusta ainoastaan koulutus ratkaisee.
Sori, jos jättää ensimmäisen lauseeni pois niin lopputekstistä käy selville mitä yritin sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"missä asioissa sinä olisit hyvä diili miehelle? Ei, erityisyytesi ja uniikki luonteesi ei riitä."
Sellaista ei kannata edes harkita jolle erityisyytesi ja uniikki luonteesi ei riitä. Olit sitten mies tai nainen. Ja millä vuosituhannella elävät puhuvat edelleen parisuhteesta diilinä? Varsinkin sellaisena diilinä jossa ei ole kyse rakkauden antamisesta ja saamisesta vaan ulkoisista hyödykkeistä.
Minä en todellakaan halua olla mikään diili miehelle. Mä haluan olla se persoona, jota ilman mies ei halua elää. Ja mä haluan että mies on se persoona jota minä en halua käsistäni päästää, vaikka olisi miten huono diili. Onneksi mies jo löytyy. Neuvoa kysynyttäkin haluaisin rohkaista luottamaan siihen, että onnellinen suhde löytyy vain sen kautta kun toiselle ihmiselle riittää sun erityislaatuisuus. Muihin ei kannata tyytyä tai saat huomata olevasi vain työntekijä suhteessa ja perheessä. Sulla on kaikki kyky hyvään vaimouteen ja äitiyteen ja kodinhoitoon, mutta kukaan ei rakasta sun persoonaa. Sä olet vain työntekijä ja robotti, jonka voi helposti korvata.
Minulle riittää tässä yhteydessä sivistykseksi käytöstavat ja toisen ihmisen aito kunnioitus. Jos joku nyt ei osaa historiaa tai ruotsia, niin ei sillä niin väliä, mutta ei saa halveksua niitä jotka osaavat ja pitäisi olla sillä tavalla kuitenkin utelias, ettei heti torju, jos jossain tilanteessa pieni tietopläjäys on tarjolla. En ole itse mikään museo- tai näyttelyfani, mutta ovat ne vain ihan mukavia kokemuksia enkä ymmärrä, jos jonkun periaate on se, että "minähän en mihinkään museoon mene".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu ketju. Aivan kuin vain akateemisilla naisilla olisi vaatimuksia puolisolleen ja meille ei-akateemisille kelpaisi kuka tahansa vastaan kävelevä jamppa.
Ei tietenkään, ei tietenkään. Katsos kun kaikki naiset harjoittavat hypergamiaa. Ja naisille miehen status ja koulutus on se tasonmääritys (ja mittari millä naiset myös mittaavat omaa tasoaan).
Te vähemmän koulutetut naiset siis hypergamiapäissänne otatte niitä paremmin koulutettuja miehiä kuin te itse olette eli viette tavallisilta kandinaisilta ne samantasoisesti koulutetut. Noh, kandinaiset katselevat niitä samantasoisia (mutta nehän on jo viety, kun te huonommin koulutetut olette hypergamian takia kurkottaneet sinne seuraavalla oksalle) sekä paremmin koulutettuja. Kandinaiset siis vievät maisterit (näin kärjistetysti, toki oman tason miehiä sekä vielä paljon paremmin kouluttautuneita). Maisterinaiset vievät tohtorit ja lopulta jää iso joukko maisteri- ja tohtorinaisia, joille ei löydy vähintään yhtä koulutettua miestä (ja heillä ei perse taivu huonommin koulutettuun hypergamian takia), joten he tyytyvät olemaan yksin. Naisten hypergamia on siis kuin pyramidi.
Edelleenkään en ymmärrä, miksi tässä ei tarkastella sitä miehen osuutta asiaan, vaan ainoana aktiivisena toimijana nähdään nainen. Ikään kuin naiset vain päättäisivät pariutua ja miehet sitten tekevät, mitä nainen sanoo.
Koska ketjun aiheena on naisten hypergamia. voidaan toki tehdä myös ketju aiheena "koulutettujen miesten parinvalinta, jossa naisten koulutustaso ei paljon vaakakupissa paina". Ja koska naisethan ne Hesarin uutisia myöten valittavat, kun kaikille naisille ei tuon hypergamiapyramidin takia jää sitä koulutettua miestä.
Ihmettelyni kohdistui siihen jo aiemminkin mainitsemaani seikkaan, että tälle naisten osuudelle on olemassa oikein sanakin, jota hoetaan ja tätä aihetta jaksetaan pohtia viikosta toiseeen, mutta miesten toiminnalle ei ole edes sanaa eikä sille uhrata yhtäkään ajatusta.
Niin. Kerrohan, mikä sinun mielestäsi johtaa siihen, että miehet eivät välitä, millainen koulutustausta naisella on? Eivätkö miehet arvosta naisessa älykkyyttä, vai ovatko kaikki vähemmän koulutetutkin naiset yhtä älykkäitä kuin akateemiset? Minkähän takia asia ei ole samalla tavalla miesten kohdalla?
Ja tästä voisi jalostaa jatkokysymyksen: Miksi ulkonäkö on hyväksyttävämpi "kriteeri" parisuhteelle kuin samanlainen koulutustausta?
eri
Spesifisemmin, miksi ulkoinen habitus ja pankin omistama audi statuksen- ja menestyksen symbolina on tärkeämpää kuin itse persoona?
Eli et osannut tai et halunnut vastata kysymykseeni, miksi ulkonäkö on hyväksyttävämpi "kriteeri" parisuhteelle kuin samanlainen koulutustausta. Tässä ketjussa on jo moneen kertaan todettu, ettei koulutus tarkoita tuloja. Se kulttuuriantropologinainen kun todennäköisemmin ihastuu informaatiotieteilijään, joka saa kirjastossa alle 3000 euron palkkaa, kuin audilla ajavaan yritysjohtajaan.
Mutta kun ei pysty vastaamaan kysymykseen, niin pitää yrittää kääntää huomio siitä pois. Niinpä niin.
Miksi oletat, että sama koulutustausta lisäisi kiinnostumisen todennäköisyyttä? Pareja tulee näiden välille lähinnä siitä yksinkertaisesta syystä, että he ovat tekemisissä keskenään. Ei siksi, että se yhteinen koulutus olisi yhteen ajava voima itsessään.
Miksi ulkonäkö olisi hyväksyttävämpi kriteeri? Siksi, että se on biologiaa. Pari valitaan pääasiassa ulkonäön perusteella. Kauniimmat ihmiset ovat yleensä myös terveempiä. Kun ajattelee parisuhdetta, niin seksi ja muu siihen liittyvä on oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä parisuhteessa ollessaan muiden ihmisten kanssa. Sen sijaan omasta ammatistaan saa varmasti puhua ihan tarpeeksi muiden ihmisten kanssa niin halutessaan. Siten on aika olennaisen tärkeää, että kumppanin ulkonäkö miellyttää, mutta sama koulutus on oikeastaan täysin yhdentekevää, koska valtaosa keskustelusta liittyy kuitenkin ihan muihin asioihin.
-teri
Kun edelleenkään, ei ole kyse ammatista tai koulutusnimikkeestä, vaan arvomaailmasta ja yhteisistä kokemuksista. Minä esimerkiksi tällä hetkellä tuskailen gradun kanssa ja duunari-exältäni en saisi kyllä tässä tilanteessa minkäänlaista tukea, kun hän ei ole koskaan edes tehnyt minkäänlaista päättötyötä. Hän ei myöskään ymmärtänyt, miten tärkeää minulle on löytää työ, jossa pystyn kehittymään ja haastamaan itseäni. Sain vakipaikan kaupan kassalta vuosia sitten, eikä mies ymmärtänyt ollenkaan, miksi minun pitää vielä opiskella, kun minullahan on jo työ.
Tuo nyt kertoo ainoastaan exästäsi, eikä mistään koulutuksesta johtuvasta arvomaailmasta. Miksi ihmeessä kumppanilta ei voisi saada tukea, vaikka hän ei itse ole ollut vastaavassa tilanteessa?
Tämä juuri. Ja kertoo hieman tästä gradu-tuskailijasta kuinka ei osaa arvotaa ex-miehensä tekemisiä. Kyllä lähes kaikilla tulee työelämässä eteen suuria haasteita, painetaan urakalla pitkää päivää, tehdään virhe jota yritetään korjata - ja saadaan jossain vaiheessa homma suurten ponnistusten jälkeen valmiiksi. Jos muistaa kuinka vähän opintopisteitä kuitenkin gradusta saa - eli paljonko sen tekemiseen pitäisi vain aikaa mennä - ja kuinka se on ohjattu prosessi, tekemisen edistymisestä vastuussa myös yliopiston ohjaaja, kannattaisi ne gradut vaan laittaa reippaasti kasaan ja kokea luomisen tuskaa tutkijana vasta myöhemmin.
Ai miten niin en osaa arvostaa ex-miehen tekemisiä? Mielestäni kerroin tuossa vain kaksi asiaa, johon minä olisin halunnut mieheltä muutakin kuin halveksuntaa ja väheksymistä omien valintojeni ja tilanteideni takia. En puhunut miehen työstä mitään. Ihan nyt vain yksittäisenä esimerkkinä toin tuon gradun tähän. Ei ollut kyse siitä, että se olisi minulle elämää suurempi draama. Pointti oli nyt se, että henkilö, joka ei ole käynyt edes lukiota, ei voi tietää, miten gradu tehdään.
Ja luuletko, että kun minä opiskelen yliopistossa, se minun työni katoaa. Vai onko tässä kyse siitä, että kun ammattikoulun käynyt on töissä, se on hirveän rankkaa ja vaatii suuria ponnistuksia, mutta kun yliopisto-opiskelija tekee ihan samantasoista työtä ja lisäksi opiskelee, hän on vain lepäilemässä?
Mietipä vähän mitä luet ja kuinka siihen vastaat. Looginen ajattelu ja tiedon jäsentäminen auttaa myös siinä gradutuskailussa. Joskus myös analogioiden etsiminen sen oman fokuksen ulkopuolelta (talon rakentaminen vs. gradutyö) voi auttaa ymmärtämään erilaisen kokemustaustan ihmisiä. Nyt joudun lopettamaan, lähden hakemaan lentokentältä miestäni - joka ei ole edes käynyt lukiota, ja kuitenkin ymmärtää paljon työstäni tutkijana ja minusta ihmisenä. Loppujen lopuksi koulutus muokkaa meitä hyvin vähän ihmisinä, se muu elämä ja mitä siitä kykenee oppimaan, on paljon tärkeämpää.
Ja tähän vielä kommentoin, että kummallisesti nyt takerruit tuohon graduun, vaikka mielestäni selkeästi kirjoitin, että se oli vain yksi esimerkkitilanne eikä elämää suurempi ongelma. Kannattaisi sinunkin vähän jäsennellä ja miettiä sitä lukemaasi. Ja exäni ei missään vaiheessa ole rakennellut taloja työnsä lisäksi. Että sikäli nyt vähän analogiasi meni metsään.
Olen kyllä akateemisena miehenä samaa mieltä. Suurin osa kavereistani on amispohjaisia tai heiltä on muuten jäänyt luvut kesken. Naisystäväni ei ole lukiota käynyt, mutta mielestäni hän on älykkäämpi ja fiksumpi kuin minä. Ehkä siinä 30v korville asti oli sellainen vaihe ,että halusi hieman erottautua "rahvaasta" mutta elämänkokemuksen kautta osaan nykyisin arvostaa kaikkia ammattilaisia ja ylipäänsä ihmisiä. En voi ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ystävänsä koulutuksen perusteella. Tunnen joitakin tämän sinkku akateeminennainen tyyppisiä ihmisiä ja he ovat valitettavasti aika sosiaalisesti rajoittuneita ja ihmettelen kuinka he voivat olla esim. yhteiskuntatieteiden tutkijoita.
Siis kenen kanssa olet samaa mieltä. Minun, joka otti gradun esimerkiksi vai tuon, joka oletti, että gradu on minulle elämää suurempi ongelma ja että minusta ainoastaan koulutus ratkaisee.
Sori, jos jättää ensimmäisen lauseeni pois niin lopputekstistä käy selville mitä yritin sanoa.
Kehen siis viittasit tuossa viimeisessä lauseessa? Kaikkiin akateemisiin naisiin vai minuun vai kehen? Olen siis tuo graduesimerkin kertoja. Jos viittasit minuun, toivoisin, että lukisit kommenttini vielä uudelleen ja miettisit, olenko jossain sanonut, että valitsen ystäväni koulutuksen perusteella. Tai olenko antanut aihetta olettaa niin esim toimintani perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Minulle riittää tässä yhteydessä sivistykseksi käytöstavat ja toisen ihmisen aito kunnioitus. Jos joku nyt ei osaa historiaa tai ruotsia, niin ei sillä niin väliä, mutta ei saa halveksua niitä jotka osaavat ja pitäisi olla sillä tavalla kuitenkin utelias, ettei heti torju, jos jossain tilanteessa pieni tietopläjäys on tarjolla. En ole itse mikään museo- tai näyttelyfani, mutta ovat ne vain ihan mukavia kokemuksia enkä ymmärrä, jos jonkun periaate on se, että "minähän en mihinkään museoon mene".
Jos näin määritellään sivistys, voisin ihan yhtä hyvin olla parisuhteessa kumisaappaani kanssa. Sekään ei lyö ja kunnioittaa jalkojani. Edellytän kuitenkin sivistyneeltä ihmiseltä klassista sivistystä, täytyy tietää todellakin historiasta, kulttuurista, uskonnoista, tieteestä. Riittävästi, että kykenee käymään keskustelua vaikkapa siitä millä tavalla keisari Augustus muokkasi unohtumattomasti roomalaista järjestelmää ja yhteiskuntaa ja miksi. Tai miksi keskiajan taide on oleellisesti erilaista verrattuna renessanssin taiteeseen. Tai vaikkapa mitä mustat aukot ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu ketju. Aivan kuin vain akateemisilla naisilla olisi vaatimuksia puolisolleen ja meille ei-akateemisille kelpaisi kuka tahansa vastaan kävelevä jamppa.
Ei tietenkään, ei tietenkään. Katsos kun kaikki naiset harjoittavat hypergamiaa. Ja naisille miehen status ja koulutus on se tasonmääritys (ja mittari millä naiset myös mittaavat omaa tasoaan).
Te vähemmän koulutetut naiset siis hypergamiapäissänne otatte niitä paremmin koulutettuja miehiä kuin te itse olette eli viette tavallisilta kandinaisilta ne samantasoisesti koulutetut. Noh, kandinaiset katselevat niitä samantasoisia (mutta nehän on jo viety, kun te huonommin koulutetut olette hypergamian takia kurkottaneet sinne seuraavalla oksalle) sekä paremmin koulutettuja. Kandinaiset siis vievät maisterit (näin kärjistetysti, toki oman tason miehiä sekä vielä paljon paremmin kouluttautuneita). Maisterinaiset vievät tohtorit ja lopulta jää iso joukko maisteri- ja tohtorinaisia, joille ei löydy vähintään yhtä koulutettua miestä (ja heillä ei perse taivu huonommin koulutettuun hypergamian takia), joten he tyytyvät olemaan yksin. Naisten hypergamia on siis kuin pyramidi.
Edelleenkään en ymmärrä, miksi tässä ei tarkastella sitä miehen osuutta asiaan, vaan ainoana aktiivisena toimijana nähdään nainen. Ikään kuin naiset vain päättäisivät pariutua ja miehet sitten tekevät, mitä nainen sanoo.
Koska ketjun aiheena on naisten hypergamia. voidaan toki tehdä myös ketju aiheena "koulutettujen miesten parinvalinta, jossa naisten koulutustaso ei paljon vaakakupissa paina". Ja koska naisethan ne Hesarin uutisia myöten valittavat, kun kaikille naisille ei tuon hypergamiapyramidin takia jää sitä koulutettua miestä.
Ihmettelyni kohdistui siihen jo aiemminkin mainitsemaani seikkaan, että tälle naisten osuudelle on olemassa oikein sanakin, jota hoetaan ja tätä aihetta jaksetaan pohtia viikosta toiseeen, mutta miesten toiminnalle ei ole edes sanaa eikä sille uhrata yhtäkään ajatusta.
Niin. Kerrohan, mikä sinun mielestäsi johtaa siihen, että miehet eivät välitä, millainen koulutustausta naisella on? Eivätkö miehet arvosta naisessa älykkyyttä, vai ovatko kaikki vähemmän koulutetutkin naiset yhtä älykkäitä kuin akateemiset? Minkähän takia asia ei ole samalla tavalla miesten kohdalla?
Ja tästä voisi jalostaa jatkokysymyksen: Miksi ulkonäkö on hyväksyttävämpi "kriteeri" parisuhteelle kuin samanlainen koulutustausta?
eri
Spesifisemmin, miksi ulkoinen habitus ja pankin omistama audi statuksen- ja menestyksen symbolina on tärkeämpää kuin itse persoona?
Eli et osannut tai et halunnut vastata kysymykseeni, miksi ulkonäkö on hyväksyttävämpi "kriteeri" parisuhteelle kuin samanlainen koulutustausta. Tässä ketjussa on jo moneen kertaan todettu, ettei koulutus tarkoita tuloja. Se kulttuuriantropologinainen kun todennäköisemmin ihastuu informaatiotieteilijään, joka saa kirjastossa alle 3000 euron palkkaa, kuin audilla ajavaan yritysjohtajaan.
Mutta kun ei pysty vastaamaan kysymykseen, niin pitää yrittää kääntää huomio siitä pois. Niinpä niin.
Miksi oletat, että sama koulutustausta lisäisi kiinnostumisen todennäköisyyttä? Pareja tulee näiden välille lähinnä siitä yksinkertaisesta syystä, että he ovat tekemisissä keskenään. Ei siksi, että se yhteinen koulutus olisi yhteen ajava voima itsessään.
Miksi ulkonäkö olisi hyväksyttävämpi kriteeri? Siksi, että se on biologiaa. Pari valitaan pääasiassa ulkonäön perusteella. Kauniimmat ihmiset ovat yleensä myös terveempiä. Kun ajattelee parisuhdetta, niin seksi ja muu siihen liittyvä on oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä parisuhteessa ollessaan muiden ihmisten kanssa. Sen sijaan omasta ammatistaan saa varmasti puhua ihan tarpeeksi muiden ihmisten kanssa niin halutessaan. Siten on aika olennaisen tärkeää, että kumppanin ulkonäkö miellyttää, mutta sama koulutus on oikeastaan täysin yhdentekevää, koska valtaosa keskustelusta liittyy kuitenkin ihan muihin asioihin.
-teri
Kun edelleenkään, ei ole kyse ammatista tai koulutusnimikkeestä, vaan arvomaailmasta ja yhteisistä kokemuksista. Minä esimerkiksi tällä hetkellä tuskailen gradun kanssa ja duunari-exältäni en saisi kyllä tässä tilanteessa minkäänlaista tukea, kun hän ei ole koskaan edes tehnyt minkäänlaista päättötyötä. Hän ei myöskään ymmärtänyt, miten tärkeää minulle on löytää työ, jossa pystyn kehittymään ja haastamaan itseäni. Sain vakipaikan kaupan kassalta vuosia sitten, eikä mies ymmärtänyt ollenkaan, miksi minun pitää vielä opiskella, kun minullahan on jo työ.
Tuo nyt kertoo ainoastaan exästäsi, eikä mistään koulutuksesta johtuvasta arvomaailmasta. Miksi ihmeessä kumppanilta ei voisi saada tukea, vaikka hän ei itse ole ollut vastaavassa tilanteessa?
Tämä juuri. Ja kertoo hieman tästä gradu-tuskailijasta kuinka ei osaa arvotaa ex-miehensä tekemisiä. Kyllä lähes kaikilla tulee työelämässä eteen suuria haasteita, painetaan urakalla pitkää päivää, tehdään virhe jota yritetään korjata - ja saadaan jossain vaiheessa homma suurten ponnistusten jälkeen valmiiksi. Jos muistaa kuinka vähän opintopisteitä kuitenkin gradusta saa - eli paljonko sen tekemiseen pitäisi vain aikaa mennä - ja kuinka se on ohjattu prosessi, tekemisen edistymisestä vastuussa myös yliopiston ohjaaja, kannattaisi ne gradut vaan laittaa reippaasti kasaan ja kokea luomisen tuskaa tutkijana vasta myöhemmin.
Ai miten niin en osaa arvostaa ex-miehen tekemisiä? Mielestäni kerroin tuossa vain kaksi asiaa, johon minä olisin halunnut mieheltä muutakin kuin halveksuntaa ja väheksymistä omien valintojeni ja tilanteideni takia. En puhunut miehen työstä mitään. Ihan nyt vain yksittäisenä esimerkkinä toin tuon gradun tähän. Ei ollut kyse siitä, että se olisi minulle elämää suurempi draama. Pointti oli nyt se, että henkilö, joka ei ole käynyt edes lukiota, ei voi tietää, miten gradu tehdään.
Ja luuletko, että kun minä opiskelen yliopistossa, se minun työni katoaa. Vai onko tässä kyse siitä, että kun ammattikoulun käynyt on töissä, se on hirveän rankkaa ja vaatii suuria ponnistuksia, mutta kun yliopisto-opiskelija tekee ihan samantasoista työtä ja lisäksi opiskelee, hän on vain lepäilemässä?
Mietipä vähän mitä luet ja kuinka siihen vastaat. Looginen ajattelu ja tiedon jäsentäminen auttaa myös siinä gradutuskailussa. Joskus myös analogioiden etsiminen sen oman fokuksen ulkopuolelta (talon rakentaminen vs. gradutyö) voi auttaa ymmärtämään erilaisen kokemustaustan ihmisiä. Nyt joudun lopettamaan, lähden hakemaan lentokentältä miestäni - joka ei ole edes käynyt lukiota, ja kuitenkin ymmärtää paljon työstäni tutkijana ja minusta ihmisenä. Loppujen lopuksi koulutus muokkaa meitä hyvin vähän ihmisinä, se muu elämä ja mitä siitä kykenee oppimaan, on paljon tärkeämpää.
Ja tähän vielä kommentoin, että kummallisesti nyt takerruit tuohon graduun, vaikka mielestäni selkeästi kirjoitin, että se oli vain yksi esimerkkitilanne eikä elämää suurempi ongelma. Kannattaisi sinunkin vähän jäsennellä ja miettiä sitä lukemaasi. Ja exäni ei missään vaiheessa ole rakennellut taloja työnsä lisäksi. Että sikäli nyt vähän analogiasi meni metsään.
Olen kyllä akateemisena miehenä samaa mieltä. Suurin osa kavereistani on amispohjaisia tai heiltä on muuten jäänyt luvut kesken. Naisystäväni ei ole lukiota käynyt, mutta mielestäni hän on älykkäämpi ja fiksumpi kuin minä. Ehkä siinä 30v korville asti oli sellainen vaihe ,että halusi hieman erottautua "rahvaasta" mutta elämänkokemuksen kautta osaan nykyisin arvostaa kaikkia ammattilaisia ja ylipäänsä ihmisiä. En voi ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ystävänsä koulutuksen perusteella. Tunnen joitakin tämän sinkku akateeminennainen tyyppisiä ihmisiä ja he ovat valitettavasti aika sosiaalisesti rajoittuneita ja ihmettelen kuinka he voivat olla esim. yhteiskuntatieteiden tutkijoita.
Arvostat muka kaikkia ihmisiä mutta et kuitenkaan "voi ymmärtää" osaa ihmisistä. "En voi ymmärtää" on kiertoilmaus kun ei kehtaa sanoa "halveksin ja vihaan".
Vierailija kirjoitti:
Minulle riittää tässä yhteydessä sivistykseksi käytöstavat ja toisen ihmisen aito kunnioitus. Jos joku nyt ei osaa historiaa tai ruotsia, niin ei sillä niin väliä, mutta ei saa halveksua niitä jotka osaavat ja pitäisi olla sillä tavalla kuitenkin utelias, ettei heti torju, jos jossain tilanteessa pieni tietopläjäys on tarjolla. En ole itse mikään museo- tai näyttelyfani, mutta ovat ne vain ihan mukavia kokemuksia enkä ymmärrä, jos jonkun periaate on se, että "minähän en mihinkään museoon mene".
En oikein ymmärrä. Jos pitäisi olla utelias ja ottaa tietoa vastaan kun sitä on tarjolla, silloinhan ihminen tuntee historiaa, osaa ruotsia ja vaikka mitä muuta. Sitä tietoa tarjotaan kyllä ihan jokaiselle. Eli kommentissasi ei ole mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle riittää tässä yhteydessä sivistykseksi käytöstavat ja toisen ihmisen aito kunnioitus. Jos joku nyt ei osaa historiaa tai ruotsia, niin ei sillä niin väliä, mutta ei saa halveksua niitä jotka osaavat ja pitäisi olla sillä tavalla kuitenkin utelias, ettei heti torju, jos jossain tilanteessa pieni tietopläjäys on tarjolla. En ole itse mikään museo- tai näyttelyfani, mutta ovat ne vain ihan mukavia kokemuksia enkä ymmärrä, jos jonkun periaate on se, että "minähän en mihinkään museoon mene".
Jos näin määritellään sivistys, voisin ihan yhtä hyvin olla parisuhteessa kumisaappaani kanssa. Sekään ei lyö ja kunnioittaa jalkojani. Edellytän kuitenkin sivistyneeltä ihmiseltä klassista sivistystä, täytyy tietää todellakin historiasta, kulttuurista, uskonnoista, tieteestä. Riittävästi, että kykenee käymään keskustelua vaikkapa siitä millä tavalla keisari Augustus muokkasi unohtumattomasti roomalaista järjestelmää ja yhteiskuntaa ja miksi. Tai miksi keskiajan taide on oleellisesti erilaista verrattuna renessanssin taiteeseen. Tai vaikkapa mitä mustat aukot ovat.
Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi historian faktoista pitää käydä keskusteluja. Ymmärrän mielipiteiden vaihdon ja mieleenpalauttamisen, mutta jos jokin asia on molemmille osapuolille päivänselvää, mitä keskusteltavaa siinä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en edes tiedä missä tapaisin kouluttamattomia miehiä. Jokainen lapsuudenperheestäni on käynyt yliopiston, kaikki lapsuudentutut ovat käyneet yliopiston (kävin yksityisen koulun), mieheni on käynyt yliopiston, kaikki opiskelukaverini ovat tietysti käyneet yliopiston ja kaikki työkaverini ovat käyneet yliopiston. Töissä ja vapaalla tapaan vain eri alojen korkeasti koulutettuja. En siis tarvitse miestä, olen jo omani löytänyt, pohdinpa tätä vain sinkkuystävieni puolesta. Tästä kuplasta on aika vaikea nähdä kauemmas. Jos piiri pyörii samalla lailla kuin minun elämässäni, ei oikeasti edes tapaa vähemmän koulutettuja ihmisiä, paitsi kesämökkimatkalla abc:n kahvilassa. Ja ne lippispäiset äijät siellä ei kyllä nappaa ketään.
Sinun tilanteesi on todella harvinaislaatuinen Suomessa, koska suurin osa käy ihan peruskoulun, jossa on ihan kaikkien yhteiskuntaluokkien lapsia. Myös naapureissa, harrastuspiireissä, ensimmäisissä työpaikoissa, kaveriporukoissa ja sukulaisissa on yleensä muitakin yhteiskuntaluokkia edustettuna. Kuulostaa kyllä aika erikoiselta, että et missään yhteydessä ole ollut tekemisissä duunareiden kanssa.
Ei tuon edellisen tilanne ole mitenkään poikkeuksellinen. Eikä peruskoulu koskaan poistanut sitä tosiasiaa, että vaikka samalla luokalla onkin eri yhteiskuntaluokkien lapsia, kaikista heistä ei kuitenkaan enää koulun päätyttyä kuulla enää yhtään mitään. Kun 25-vuotiaana katsot vanhaa peruskoulun ysiluokan luokkakuvaa, et todennäköisesti enää muista kaikkien nimiä. Osan muistat, mutta et ole kuullut heistä mitään sitten kevätjuhlan 10 vuotta sitten. Muistat parhaiten ne ja ennenkaikkea tiedät eniten heidän elämästään, jotka kulkivat samoja polkuja kuin sinäkin...ammattikouluun tai lukioon. Ja heistä, taas jälleen, vain niiden elämästä tiedät ja niihin olet yhteydessä, joiden elämä vei samaan suuntaan kuin omasi. Sait uudet kaverisi ja ystäväsi sieltä, missä opiskelit ja mihin sosiaaliseen yhteisöön päädyit.
Niin? Tässä ei puhuttukaan siitä, keitä elämässä jäi läheisiksi ystäviksi, vaan siitä, ettei edes tavata koskaan ketään ei-akateemista eikä tunneta ketään tällaista. Kyllä minä ainakin muistan jokaisen yläasteaikaisen luokkakaverin ja väittäisin tuntevani heidät, jos he tulisivat kadulla vastaan enkä ihmettelisi, jos he moikkaisivat. Samoin tunnen esimerkiksi naapurini, vaikka en heidän kanssaan sen kummemmin tekemisissä olekaan. Myös työssäni tapaan muitakin kuin kollegoita.
Mutta toisaalta, jos on vaikeaa muistaa edes yläaste/lukioaikaisia luokkakavereita, todennäköisesti jo sinä aikana ei ole viitsitty tutustua näihin, vaan on oltu vain siinä omassa sisäpiirissä. Ehkä tällainen käytös selittää osaltaan sitä, miksi tuttavapiiri on aika yksipuolinen.
Joo, sori. Näköjään tulkitsimme tuon aiemman kirjoittajan lauseen "Minä en edes tiedä missä tapaisin kouluttamattomia miehiä" eri tavalla. Minä tulkitsin tuon niin, että aiempi kirjoittaja ei tiedää, missä hän tapaisi tutustumismielessä näitä miehiä. Siis sillä tavalla tutustumismielessä, että siitä voisi seurata seurustelua tai jopa parisuhde. Ja olet ihan oikeassa siinä, että oma kaveripiiri syntyy varsin usein samanlaisten ihmisten kesken. Kun peruskoulun jälkeen neljästä ystävyksestä yksi lähtee ammattikouluun ja kolme muuta lukioon, niin se ammattikouluun mennyt löytää uudet kaverinsa sieltä ja lukioon menneet kaverit pikkuhiljaa jäävät.
Tuo ensimmäinen kommentoija sanoi, että ainoa paikka, jossa tapaa ei-akateemisia miehiä on abc-huoltoasema kesämökkipaikkakunnalla. Siitä siis oletin, että hän tarkoitti ihan kaikenlaisia tapaamisia.
Ymmärrän hyvin :) Mä taas ajattelin, että koska ensimmäinen kommentoija ei ollut lainannut mitään kommenttia, hänen kommenttinsa koski tämän ketjun aihetta yleensä. Ja ketjun aiheenahan on akateemisten naisten oletettu haluttomuus pariutua muiden kuin akateemisten miesten kanssa. Ja siihen aiempi kirjoittaja kommentoi, että ei edes tapaa muita kuin akateemisia miehiä muualla kuin ABC:llä matkalla kesämökille ja musta on ihan ymmärrettävää, että poikkeaminen ABC:lle ei ole tilanne, jossa olisi tarkoitus tutustua muihin ihmisiin. Varsinkaan pariutumistarkoituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu ketju. Aivan kuin vain akateemisilla naisilla olisi vaatimuksia puolisolleen ja meille ei-akateemisille kelpaisi kuka tahansa vastaan kävelevä jamppa.
Ei tietenkään, ei tietenkään. Katsos kun kaikki naiset harjoittavat hypergamiaa. Ja naisille miehen status ja koulutus on se tasonmääritys (ja mittari millä naiset myös mittaavat omaa tasoaan).
Te vähemmän koulutetut naiset siis hypergamiapäissänne otatte niitä paremmin koulutettuja miehiä kuin te itse olette eli viette tavallisilta kandinaisilta ne samantasoisesti koulutetut. Noh, kandinaiset katselevat niitä samantasoisia (mutta nehän on jo viety, kun te huonommin koulutetut olette hypergamian takia kurkottaneet sinne seuraavalla oksalle) sekä paremmin koulutettuja. Kandinaiset siis vievät maisterit (näin kärjistetysti, toki oman tason miehiä sekä vielä paljon paremmin kouluttautuneita). Maisterinaiset vievät tohtorit ja lopulta jää iso joukko maisteri- ja tohtorinaisia, joille ei löydy vähintään yhtä koulutettua miestä (ja heillä ei perse taivu huonommin koulutettuun hypergamian takia), joten he tyytyvät olemaan yksin. Naisten hypergamia on siis kuin pyramidi.
Edelleenkään en ymmärrä, miksi tässä ei tarkastella sitä miehen osuutta asiaan, vaan ainoana aktiivisena toimijana nähdään nainen. Ikään kuin naiset vain päättäisivät pariutua ja miehet sitten tekevät, mitä nainen sanoo.
Koska ketjun aiheena on naisten hypergamia. voidaan toki tehdä myös ketju aiheena "koulutettujen miesten parinvalinta, jossa naisten koulutustaso ei paljon vaakakupissa paina". Ja koska naisethan ne Hesarin uutisia myöten valittavat, kun kaikille naisille ei tuon hypergamiapyramidin takia jää sitä koulutettua miestä.
Ihmettelyni kohdistui siihen jo aiemminkin mainitsemaani seikkaan, että tälle naisten osuudelle on olemassa oikein sanakin, jota hoetaan ja tätä aihetta jaksetaan pohtia viikosta toiseeen, mutta miesten toiminnalle ei ole edes sanaa eikä sille uhrata yhtäkään ajatusta.
Niin. Kerrohan, mikä sinun mielestäsi johtaa siihen, että miehet eivät välitä, millainen koulutustausta naisella on? Eivätkö miehet arvosta naisessa älykkyyttä, vai ovatko kaikki vähemmän koulutetutkin naiset yhtä älykkäitä kuin akateemiset? Minkähän takia asia ei ole samalla tavalla miesten kohdalla?
Ja tästä voisi jalostaa jatkokysymyksen: Miksi ulkonäkö on hyväksyttävämpi "kriteeri" parisuhteelle kuin samanlainen koulutustausta?
eri
Spesifisemmin, miksi ulkoinen habitus ja pankin omistama audi statuksen- ja menestyksen symbolina on tärkeämpää kuin itse persoona?
Eli et osannut tai et halunnut vastata kysymykseeni, miksi ulkonäkö on hyväksyttävämpi "kriteeri" parisuhteelle kuin samanlainen koulutustausta. Tässä ketjussa on jo moneen kertaan todettu, ettei koulutus tarkoita tuloja. Se kulttuuriantropologinainen kun todennäköisemmin ihastuu informaatiotieteilijään, joka saa kirjastossa alle 3000 euron palkkaa, kuin audilla ajavaan yritysjohtajaan.
Mutta kun ei pysty vastaamaan kysymykseen, niin pitää yrittää kääntää huomio siitä pois. Niinpä niin.
Miksi oletat, että sama koulutustausta lisäisi kiinnostumisen todennäköisyyttä? Pareja tulee näiden välille lähinnä siitä yksinkertaisesta syystä, että he ovat tekemisissä keskenään. Ei siksi, että se yhteinen koulutus olisi yhteen ajava voima itsessään.
Miksi ulkonäkö olisi hyväksyttävämpi kriteeri? Siksi, että se on biologiaa. Pari valitaan pääasiassa ulkonäön perusteella. Kauniimmat ihmiset ovat yleensä myös terveempiä. Kun ajattelee parisuhdetta, niin seksi ja muu siihen liittyvä on oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä parisuhteessa ollessaan muiden ihmisten kanssa. Sen sijaan omasta ammatistaan saa varmasti puhua ihan tarpeeksi muiden ihmisten kanssa niin halutessaan. Siten on aika olennaisen tärkeää, että kumppanin ulkonäkö miellyttää, mutta sama koulutus on oikeastaan täysin yhdentekevää, koska valtaosa keskustelusta liittyy kuitenkin ihan muihin asioihin.
-teri
Kun edelleenkään, ei ole kyse ammatista tai koulutusnimikkeestä, vaan arvomaailmasta ja yhteisistä kokemuksista. Minä esimerkiksi tällä hetkellä tuskailen gradun kanssa ja duunari-exältäni en saisi kyllä tässä tilanteessa minkäänlaista tukea, kun hän ei ole koskaan edes tehnyt minkäänlaista päättötyötä. Hän ei myöskään ymmärtänyt, miten tärkeää minulle on löytää työ, jossa pystyn kehittymään ja haastamaan itseäni. Sain vakipaikan kaupan kassalta vuosia sitten, eikä mies ymmärtänyt ollenkaan, miksi minun pitää vielä opiskella, kun minullahan on jo työ.
Tuo nyt kertoo ainoastaan exästäsi, eikä mistään koulutuksesta johtuvasta arvomaailmasta. Miksi ihmeessä kumppanilta ei voisi saada tukea, vaikka hän ei itse ole ollut vastaavassa tilanteessa?
Tämä juuri. Ja kertoo hieman tästä gradu-tuskailijasta kuinka ei osaa arvotaa ex-miehensä tekemisiä. Kyllä lähes kaikilla tulee työelämässä eteen suuria haasteita, painetaan urakalla pitkää päivää, tehdään virhe jota yritetään korjata - ja saadaan jossain vaiheessa homma suurten ponnistusten jälkeen valmiiksi. Jos muistaa kuinka vähän opintopisteitä kuitenkin gradusta saa - eli paljonko sen tekemiseen pitäisi vain aikaa mennä - ja kuinka se on ohjattu prosessi, tekemisen edistymisestä vastuussa myös yliopiston ohjaaja, kannattaisi ne gradut vaan laittaa reippaasti kasaan ja kokea luomisen tuskaa tutkijana vasta myöhemmin.
Ai miten niin en osaa arvostaa ex-miehen tekemisiä? Mielestäni kerroin tuossa vain kaksi asiaa, johon minä olisin halunnut mieheltä muutakin kuin halveksuntaa ja väheksymistä omien valintojeni ja tilanteideni takia. En puhunut miehen työstä mitään. Ihan nyt vain yksittäisenä esimerkkinä toin tuon gradun tähän. Ei ollut kyse siitä, että se olisi minulle elämää suurempi draama. Pointti oli nyt se, että henkilö, joka ei ole käynyt edes lukiota, ei voi tietää, miten gradu tehdään.
Ja luuletko, että kun minä opiskelen yliopistossa, se minun työni katoaa. Vai onko tässä kyse siitä, että kun ammattikoulun käynyt on töissä, se on hirveän rankkaa ja vaatii suuria ponnistuksia, mutta kun yliopisto-opiskelija tekee ihan samantasoista työtä ja lisäksi opiskelee, hän on vain lepäilemässä?
Mietipä vähän mitä luet ja kuinka siihen vastaat. Looginen ajattelu ja tiedon jäsentäminen auttaa myös siinä gradutuskailussa. Joskus myös analogioiden etsiminen sen oman fokuksen ulkopuolelta (talon rakentaminen vs. gradutyö) voi auttaa ymmärtämään erilaisen kokemustaustan ihmisiä. Nyt joudun lopettamaan, lähden hakemaan lentokentältä miestäni - joka ei ole edes käynyt lukiota, ja kuitenkin ymmärtää paljon työstäni tutkijana ja minusta ihmisenä. Loppujen lopuksi koulutus muokkaa meitä hyvin vähän ihmisinä, se muu elämä ja mitä siitä kykenee oppimaan, on paljon tärkeämpää.
Ja tähän vielä kommentoin, että kummallisesti nyt takerruit tuohon graduun, vaikka mielestäni selkeästi kirjoitin, että se oli vain yksi esimerkkitilanne eikä elämää suurempi ongelma. Kannattaisi sinunkin vähän jäsennellä ja miettiä sitä lukemaasi. Ja exäni ei missään vaiheessa ole rakennellut taloja työnsä lisäksi. Että sikäli nyt vähän analogiasi meni metsään.
Olen kyllä akateemisena miehenä samaa mieltä. Suurin osa kavereistani on amispohjaisia tai heiltä on muuten jäänyt luvut kesken. Naisystäväni ei ole lukiota käynyt, mutta mielestäni hän on älykkäämpi ja fiksumpi kuin minä. Ehkä siinä 30v korville asti oli sellainen vaihe ,että halusi hieman erottautua "rahvaasta" mutta elämänkokemuksen kautta osaan nykyisin arvostaa kaikkia ammattilaisia ja ylipäänsä ihmisiä. En voi ymmärtää ihmisiä jotka valitsevat ystävänsä koulutuksen perusteella. Tunnen joitakin tämän sinkku akateeminennainen tyyppisiä ihmisiä ja he ovat valitettavasti aika sosiaalisesti rajoittuneita ja ihmettelen kuinka he voivat olla esim. yhteiskuntatieteiden tutkijoita.
Siis kenen kanssa olet samaa mieltä. Minun, joka otti gradun esimerkiksi vai tuon, joka oletti, että gradu on minulle elämää suurempi ongelma ja että minusta ainoastaan koulutus ratkaisee.
Sori, jos jättää ensimmäisen lauseeni pois niin lopputekstistä käy selville mitä yritin sanoa.
Kehen siis viittasit tuossa viimeisessä lauseessa? Kaikkiin akateemisiin naisiin vai minuun vai kehen? Olen siis tuo graduesimerkin kertoja. Jos viittasit minuun, toivoisin, että lukisit kommenttini vielä uudelleen ja miettisit, olenko jossain sanonut, että valitsen ystäväni koulutuksen perusteella. Tai olenko antanut aihetta olettaa niin esim toimintani perusteella.
Yksinkertaisesti tarkoitin vain että vähän koululutetuissa ihmisissä, olivat he sitten naisia tai miehiä, on avarakatseisia ja lahjakkaita persoonia. Akateeminen koulutus ei tee ihmisesta välttämättä mitenkään parempaa, ei ainakaan parempaa seuraihmista. Gradusta en tiedä, tuskin muistan enää edes aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle riittää tässä yhteydessä sivistykseksi käytöstavat ja toisen ihmisen aito kunnioitus. Jos joku nyt ei osaa historiaa tai ruotsia, niin ei sillä niin väliä, mutta ei saa halveksua niitä jotka osaavat ja pitäisi olla sillä tavalla kuitenkin utelias, ettei heti torju, jos jossain tilanteessa pieni tietopläjäys on tarjolla. En ole itse mikään museo- tai näyttelyfani, mutta ovat ne vain ihan mukavia kokemuksia enkä ymmärrä, jos jonkun periaate on se, että "minähän en mihinkään museoon mene".
Jos näin määritellään sivistys, voisin ihan yhtä hyvin olla parisuhteessa kumisaappaani kanssa. Sekään ei lyö ja kunnioittaa jalkojani. Edellytän kuitenkin sivistyneeltä ihmiseltä klassista sivistystä, täytyy tietää todellakin historiasta, kulttuurista, uskonnoista, tieteestä. Riittävästi, että kykenee käymään keskustelua vaikkapa siitä millä tavalla keisari Augustus muokkasi unohtumattomasti roomalaista järjestelmää ja yhteiskuntaa ja miksi. Tai miksi keskiajan taide on oleellisesti erilaista verrattuna renessanssin taiteeseen. Tai vaikkapa mitä mustat aukot ovat.
Anteeksi, mutta en ymmärrä, miksi historian faktoista pitää käydä keskusteluja. Ymmärrän mielipiteiden vaihdon ja mieleenpalauttamisen, mutta jos jokin asia on molemmille osapuolille päivänselvää, mitä keskusteltavaa siinä on?
Koska mielenkiintoisesti keskustelu menee, jos toisella on oppinut ja pätevä argumentti väittää eri tavalla ja käydä asiasta keskustelua.
Mitä sitten kukakin kutsuu hypergamiaksi. Menestyneen miehen on melko tavallista tavoitella itseä nuorempaa ja viehättävämpää puolisoa, mutta yksikään miesasiahörhö ei tunnu näkevän siinä mitään kummallista. Sen sijaan jos nainen toivoo kumppanin olevan jossain asiassa omalla tasollaan tai jopa vähän yläpuolella, niin nousee joka kerta hirveä haloo. Iik ei sellaista voi vaatia.
Toiseksi, miehet tuntuvat jotenkin ajattelevan, että naiset näkevät oman tasonsa väärin kun eivät huoli saatavilla olevia miehiä. Mutta useimmat naiset eivät yksinkertaisesti koe samanlaista pakkomiellettä olla vaan jonkun kanssa kuin jotkut miehet kokevat. Kriteerejä ei luoda sen mukaan, mikä on paras "taso" mihin uskotaan olevan rahkeita, vaan mikä on se alin taso jonka kanssa on parempi olla kuin yksin. Joskus ja vanhemmiten useinkin tuo jälkimmäinen taso ylittää ensiksi mainitun ja silloin ollaan yksin. Se valinta pohjautuu ihmisen omaan käsitykseen siitä mikä tarjolla olevista vaihtoehdoista tekee hänet onnellisimmaksi tai - huonossa tapauksessa - vähiten onnettomaksi. Ja joskus se oikea vaihtoehto on olla yksin.