Akateemisten ikisinkkunaisten suuri määrä johtuu naisten hypergamiasta

Ollaan saatu joku räpyskä naistutkimuksesta ja sitä sitten heilutellaan miehen nokan edessä kuvitellen itsestä ties mitä. Ei ihme että akateeminen jää yksin :D:D:D

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heippa, 1212-heebo.

Minä olen tutkinnoton, mutta älykäs ja monella tapaa melko sivistynyt nainen. Olen juuri sitä jo vuosia kärvistellyt, kun en yliopiston käyneille miehille kelpaa. (Lukuunottamatta ihan paria poikkeusta, joiden kohdalla epätoivon syyt olivat aika selviä ja minulle kynnyskysymyksiä. Kuuluivat muuten sattumoisin siihen sivistymättömään ja suhteellisen vähä-älyiseen osaan ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista. Tai siis, ei ollenkaan sattumoisin, vaikka puutteensa eivät siihen tyhjennykään.) He olisivat tuttavapiirien, kiinnostuksen kohteiden, yleissivistyksen, käytöksen, ulosannin, maailmankuvan, ulkonäön, arvojen ja ehkä joidenkin muidenkin asioiden perusteella minulle luontainen kohderyhmä. Mutta vaikka sitä ei suoraan sanotakaan, olen hyvin voimakkaasti saanut sen vaikutelman että kouluttamattomuuteni ja alhainen statukseni haittaa pahasti mahdollisuuksiani heidän parissaan.

Olen yrittänyt etsiä älykkäitä ja sivistyneitä mutta vähemmän koulutettuja miehiä yliopistokoulutetun tuttavapiirini ulkopuolelta ja deittisivuilta siinä toivossa, että olisin heidän silmissään haluttavampi. Siis ihan kokemuksen nöyrentämänä pitänyt silmäni auki ja tutkinut oletuksiani sivistyksestä ja älystä ja siitä miten ne ihmisessä näkyvät. Karu totuus on, ettei älykkäitä ja sivistyneitä hirveästi löydy yliopistokoulutettujen ulkopuolelta. Olen tavannut elämäni aikana vain harvoja. Yksikään ei ole ollut ikäiseni, vapailla markkinoilla ja monogaaminen.

Ajattelinkin sinulta kysyä, tiedätkö mistä voisin löytää kaltaiseni sinkkumiehen? Jos sinulla on lisäksi ajatuksia siitä, miten tunnistaa älykäs ja sivistynyt mutta kouluttautumaton ihminen, kuulisin mielelläni myös niitä. En kauheasti ymmärrä sellaisesta älykkyydestä ja sivistyksestä, joka päällepäin ei vaikuta samalta kuin korkea koulutus.

Avataanpa tätä hieman.

Sivistys, ainakin useimmille naisille, oikeasti tarkoittaa vähän monista asioista tietävää sosiaalista briljeeraajaa. Miestä jota kelpaa näyttää ystäville, jonka sivistyneisyys ja verbaalinen lahjakkuus loistaa ravintolan joka nurkkaan kun tämä ylöspäin katselevan naisystävänsä vieressä kertoo muiden kuunnellessa. Luonnollisesti tähän lisätään muut asiat kuten pituus, matala ääni, komeat kasvot, itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnianhimoisuus, jne - sama litania kuin kaikilla muillakin naisilla.

Menikö oikein?

Eli sivistys tarkoittaa statusta, jotain mikä näkyy päällepäin ja minkä muutkin näkevät. Sen on myös oltava sivistystä jonka pystyy liittämään naisten enemmistön mielenkiinnon kohteisiin kuten matkailuun ja ruokakulttuuriin. Sivistys joka käy ilmi ensisijaisesti kahden kesken, mahdollisesti liittyen syvällisempään ymmärrykseen hieman rajatummista aihealueista, ei ole kiinnostavaa.

Osuiko tämä?

Lisäksi tarvitsisin tietoa ikähaarukasta ja siitä asutko A) Tsadissa B) jossain muussa isommassa kaupungissa C) pikkukaupungissa tai maaseudulla.

Kylmä totuus on että sosiaalisen briljeeraajan haluaa lähes jokainen nainen, ja näitä miehiä ei riitä kaikille. Jos sen sijaan haussa on syvällinen, ajatteleva, lukemista harrastava introvertti...tilanne näyttää paremmalta, silloin kyse on lähinnä siitä etteivät nämä miehet pomppaa esille samoin kuin sivistystä omaavat sosiaaliset lahjakkuudet.

Mutta vastaa kysymyksiin, niin katsotaan mitä tilanteellesi voisi tehdä.

 

En ole tuo, jolta kysyit, mutta minusta ei ole mitään pahaa siinä, että todennäköisemmin se sivistys näkyy sellaisesta henkilöstä, joka osaa puhua monenlaisista aiheista kuin sellaisesta, joka osaa puhua vai yhdestä aihepiiristä. Tällaisen jälkimmäisen kohdalla pitää sitten itselläkin olla täsmälleen sama kiinnostuksen aihe.

Minä esim olen deittaillut energiainsinööriä ja olisi kyllä aika vähissä puheenaiheet, jos hän puhuisi pelkästään siitä aihepiiristä eikä osaisi mistään muusta puhua. Onneksi hän osaa.

Ja tulipas muuten mieleeni myös eräs deittaamani atk-insinööri. Hän ei tosiaan osannut puhua paljon muusta kuin siitä omasta alastaan. Hän ei kuunnellut musiikkia, ei katsonut televisiota, ei seurannut politiikkaa, ei tiennyt koulutusjärjestelmästäkään oikein mitään muuta kuin sen oman polkunsa jne. Hänen kanssaan oli tosi vaikeaa kommunikoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en edes tiedä missä tapaisin kouluttamattomia miehiä. Jokainen lapsuudenperheestäni on käynyt yliopiston, kaikki lapsuudentutut ovat käyneet yliopiston (kävin yksityisen koulun), mieheni on käynyt yliopiston, kaikki opiskelukaverini ovat tietysti käyneet yliopiston ja kaikki työkaverini ovat käyneet yliopiston. Töissä ja vapaalla tapaan vain eri alojen korkeasti koulutettuja. En siis tarvitse miestä, olen jo omani löytänyt, pohdinpa tätä vain sinkkuystävieni puolesta. Tästä kuplasta on aika vaikea nähdä kauemmas. Jos piiri pyörii samalla lailla kuin minun elämässäni, ei oikeasti edes tapaa vähemmän koulutettuja ihmisiä, paitsi kesämökkimatkalla abc:n kahvilassa. Ja ne lippispäiset äijät siellä ei kyllä nappaa ketään. 

Sinun tilanteesi on todella harvinaislaatuinen Suomessa, koska suurin osa käy ihan peruskoulun, jossa on ihan kaikkien yhteiskuntaluokkien lapsia. Myös naapureissa, harrastuspiireissä, ensimmäisissä työpaikoissa, kaveriporukoissa ja sukulaisissa on yleensä muitakin yhteiskuntaluokkia edustettuna. Kuulostaa kyllä aika erikoiselta, että et missään yhteydessä ole ollut tekemisissä duunareiden kanssa. 

No minä en ole tuo edellinen, mutta en minä ole enää peruskoulussa. Sukulaiset ovat tosiaan akateemisia, samoin työkaverit. Myös naapurit ja kaikki tuttavat. Puoliso. Jossain vaiheessa yhdessä keskustelussa huomasin, että kaveripiiri ei ole ainoastaan akateemista, vaan lähes kaikki olivat olleet myös aikoinaan kuuden ällän ylioppilaita. Minä mukaan lukien.

Toki tapaan kaupanmyyjiä jne, mutta en laske heitä tuttavapiiriini kuuluviksi. En tiedä, missä duunareita edes tapaisi.

Sinäkö et ole missään tekemisissä yhdenkään peruskouluaikaisen kaverisi kanssa? Et tunne yhtäkään sairaanhoitajaa, palomiestä, poliisia, lastenhoitajaa, rekkakuskia, kokkia jne? Teillä ei ole töissä ketään harjoittelijoita, alempia toimihenkilöitä, siivoojia, vahtimestareita, kirjanpitäjiä? Et ole koskaan käynyt kuntosalilla tai ryhmäliikunnassa, kosmetologilla, hierojalla, parturissa? Jotenkin pieni on elinpiirisi, jos mistään tällaisesta yhteydestä ei ole jäänyt edes yhtäkään hyvän päivän tuttua. 

En ole tekemisissä kuin yhden peruskouluaikaisen kaverin kanssa, ja hän on DI.

Käytän monenlaisia palveluita, ja toki tervehdin näitä ihmisiä, mutta eivät he minun kavereitani ole, ja olen melkoisen varma, että he eivät pidä minua kaverina.

Töissä meillä siivoojat ovat eri työnantajan palveluksessa, ja vaihtuvuus on kova. Ei heitä opi tuntemaan, eivätkä he vietä aikaa tiloissamme. Siivoavat ja poistuvat. Meillä ei ole alempia toimihenkilöitä asiantuntijaorganisaatiossa.

Liikunnassa harrastan kestävyysjuoksua ja kotona kuntosalilaitteilla harrastan, joten se ei ole kovin sosiaalista.

Muita harrastuksia on kirjapiiri ja ranskan opiskelu, niissä en ole sattunut tutustumaan kuin toisiin aikateemisiin.

Enhän minä mistään kavereista puhunutkaan vaan tuttavista. Juuri niistä, joista tiedät nimen, vaihdat silloin tällöin muutaman sanan ja moikkaat kohdatessa. Esim vakiparturisi on tuttava, vaikkette ystäviä olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu ketju. Aivan kuin vain akateemisilla naisilla olisi vaatimuksia puolisolleen ja meille ei-akateemisille kelpaisi kuka tahansa vastaan kävelevä jamppa. 

Ei tietenkään, ei tietenkään. Katsos kun kaikki naiset harjoittavat hypergamiaa. Ja naisille miehen status ja koulutus on se tasonmääritys (ja mittari millä naiset myös mittaavat omaa tasoaan).

Te vähemmän koulutetut naiset siis hypergamiapäissänne otatte niitä paremmin koulutettuja miehiä kuin te itse olette eli viette tavallisilta kandinaisilta ne samantasoisesti koulutetut. Noh, kandinaiset katselevat niitä samantasoisia (mutta nehän on jo viety, kun te huonommin koulutetut olette hypergamian takia kurkottaneet sinne seuraavalla oksalle) sekä paremmin koulutettuja. Kandinaiset siis vievät maisterit (näin kärjistetysti, toki oman tason miehiä sekä vielä paljon paremmin kouluttautuneita). Maisterinaiset vievät tohtorit ja lopulta jää iso joukko maisteri- ja tohtorinaisia, joille ei löydy vähintään yhtä koulutettua miestä (ja heillä ei perse taivu huonommin koulutettuun hypergamian takia), joten he tyytyvät olemaan yksin. Naisten hypergamia on siis kuin pyramidi.

Edelleenkään en ymmärrä, miksi tässä ei tarkastella sitä miehen osuutta asiaan, vaan ainoana aktiivisena toimijana nähdään nainen. Ikään kuin naiset vain päättäisivät pariutua ja miehet sitten tekevät, mitä nainen sanoo. 

Koska ketjun aiheena on naisten hypergamia. voidaan toki tehdä myös ketju aiheena "koulutettujen miesten parinvalinta, jossa naisten koulutustaso ei paljon vaakakupissa paina". Ja koska naisethan ne Hesarin uutisia myöten valittavat, kun kaikille naisille ei tuon hypergamiapyramidin takia jää sitä koulutettua miestä.

Ihmettelyni kohdistui siihen jo aiemminkin mainitsemaani seikkaan, että tälle naisten osuudelle on olemassa oikein sanakin, jota hoetaan ja tätä aihetta jaksetaan pohtia viikosta toiseeen, mutta miesten toiminnalle ei ole edes sanaa eikä sille uhrata yhtäkään ajatusta. 

Niin. Kerrohan, mikä sinun mielestäsi johtaa siihen, että miehet eivät välitä, millainen koulutustausta naisella on? Eivätkö miehet arvosta naisessa älykkyyttä, vai ovatko kaikki vähemmän koulutetutkin naiset yhtä älykkäitä kuin akateemiset? Minkähän takia asia ei ole samalla tavalla miesten kohdalla? 

Ja tästä voisi jalostaa jatkokysymyksen: Miksi ulkonäkö on hyväksyttävämpi "kriteeri" parisuhteelle kuin samanlainen koulutustausta?

eri

Spesifisemmin, miksi ulkoinen habitus ja pankin omistama audi statuksen- ja menestyksen symbolina on tärkeämpää kuin itse persoona?

Eli et osannut tai et halunnut vastata kysymykseeni, miksi ulkonäkö on hyväksyttävämpi "kriteeri" parisuhteelle kuin samanlainen koulutustausta. Tässä ketjussa on jo moneen kertaan todettu, ettei koulutus tarkoita tuloja. Se kulttuuriantropologinainen kun todennäköisemmin ihastuu informaatiotieteilijään, joka saa kirjastossa alle 3000 euron palkkaa, kuin audilla ajavaan yritysjohtajaan.

Mutta kun ei pysty vastaamaan kysymykseen, niin pitää yrittää kääntää huomio siitä pois. Niinpä niin.

Miksi oletat, että sama koulutustausta lisäisi kiinnostumisen todennäköisyyttä? Pareja tulee näiden välille lähinnä siitä yksinkertaisesta syystä, että he ovat tekemisissä keskenään. Ei siksi, että se yhteinen koulutus olisi yhteen ajava voima itsessään. 

Miksi ulkonäkö olisi hyväksyttävämpi kriteeri? Siksi, että se on biologiaa. Pari valitaan pääasiassa ulkonäön perusteella. Kauniimmat ihmiset ovat yleensä myös terveempiä. Kun ajattelee parisuhdetta, niin seksi ja muu siihen liittyvä on oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä parisuhteessa ollessaan muiden ihmisten kanssa. Sen sijaan omasta ammatistaan saa varmasti puhua ihan tarpeeksi muiden ihmisten kanssa niin halutessaan. Siten on aika olennaisen tärkeää, että kumppanin ulkonäkö miellyttää, mutta sama koulutus on oikeastaan täysin yhdentekevää, koska valtaosa keskustelusta liittyy kuitenkin ihan muihin asioihin.

-teri

Kun edelleenkään, ei ole kyse ammatista tai koulutusnimikkeestä, vaan arvomaailmasta ja yhteisistä kokemuksista. Minä esimerkiksi tällä hetkellä tuskailen gradun kanssa ja duunari-exältäni en saisi kyllä tässä tilanteessa minkäänlaista tukea, kun hän ei ole koskaan edes tehnyt minkäänlaista päättötyötä. Hän ei myöskään ymmärtänyt, miten tärkeää minulle on löytää työ, jossa pystyn kehittymään ja haastamaan itseäni. Sain vakipaikan kaupan kassalta vuosia sitten, eikä mies ymmärtänyt ollenkaan, miksi minun pitää vielä opiskella, kun minullahan on jo työ. 

Ei tuo ymmärtäminen tutkinnoista kiinni ole. Itse FT:ksi nopeasti lukeneena en varmasti ymmärtäisi yhtään enempää jonkun gradun kanssa tuskailua - vielä vähemmän sitä kaupan kassa-työskentelyä, eikö järkevämpää olisi ollut tehdä tutkinto nopeasti kasaan ja hankkia kesäisin työkokemusta omalta alalta? Jotenkin uskotaan liikaa jonkun korkeakoulutuksen samankaltaistavan ihmisiä. Jos toisen opinnoissaan harjoittelevat laululeikkejä, toiset ratkovat matriisiyhtälöitä ja kolmannet kehittelevät 6G:tä niin mikä se yhdistävä asia tai yhteinen kieli on? Ja onko oikeasti tärkeintä ymmärtää toisen opiskelualan asiat, jakaa osaaminen kasvatuspsykologian teorioista tai ohjelmointikielissä vai olisiko parisuhteessa kuitenkin tärkeintä haluta ymmärtää toista ihmisenä, jakaa arvoja yleisellä tasolla, tulevaisuuden haaveita ja arjen tarpeita? Itse olen elämässä todennut etteivät nuo tärkeät riipu ihmisen koulutustasosta. Nämä 6L:n seurapiireihin jumineet akateemiset voivat olla aivan yhtä kapeakatseisia ja kykenemättömiä ymmärtämään ihmisten erilaisia tarpeita ja arvoja kuin peruskoulun keskenjättäneet.

Vierailija kirjoitti:

Yksinäinen? Toisin kuin miehet, he eivät jää märehtimään kotiin kaljatölkkien kanssa vaan harrastavat, matkustavat, tapaavat kavereita/ystäviä/sukulaisia jne.

Yleensä nämä ikisinkkunaiset jäävät piirien ulkopuolelle ystävien löytäessä miehet, niin tuski kovinkaan usein tapaavat ystäviä. Itse en ainakaan tiedä yhtään ikisinkkua, joka matkustelisi ja harrastaisi. Viini heille kyllä maistuu.

Vierailija kirjoitti:

Olen akateemisesti kouluttautunut ja työ on mukavaa ja palkka on hyvä. Tämä tekee sen, että pystyn elämään oikein mukavaa elämää eikä esim. taloudellisista syistä ole paineita löytää miestä. En myöskään koe itseäni yksinäiseksi. Liekö syynä oma erakkoluonne vai tarpeeksi laaja ystäväpiiri ja läheiset ihmissuhteet. Oli miten vain niin se oma kokemushan on tärkein. Lapsien suhteen en ole suuntaan tai toiseen. Voin hyvin elää ilman, mutta jos tilanne on hyvä niin voisi pari lasta olla ihan ok, muttei mikään välttämätyömyys.

Tiivistetysti elämäni on hyvää ja mallillaan enkä tarvitse miestä mihinkään. Koska en tarvitse ei minun tarvitse tehdä myönnytyksiä tai miettiä minkä tasoinen olen. Yksin jääminen ei pelota. Mikäli löydän mahtavan miehen, joka kykenee vielä tuoda jotain positiivista elämääni niin olisihan se ihanaa. Vaatimuksia ei ole muuta kuin luonteen suhteen.

Moikka! Kirjoitin tuolla vähän aiemmin  oman viestin nimimerkillä "Stereotypioiden takaa huikkaus". Siihen ei tullut kuin yksi vastaus, jonka kirjoittaja ilmoitti ettei jaksanut koko viestiäni lukea. Sellaista se on. Meidänlaisten "ikisinkkuina" elämäämme tyytyväisten naisten kirjoitukset ja mielipiteet eivät kiinnosta, koska me emme vahvista yksinäisyyden ja kurjuuden stereotypioita, joita (kenties huonoissa) parisuhteissa elävät naiset ja naisille katkerat miehet haluavat ylläpitää. Minulle asia ei kuitenkaan ole niin tärkeä. Osaan nauttia omasta elämästäni, eikä minua hirveästi haittaa, että monet minulle vieraat tai etäiset tuttavatkin pitävät elämääni jotenkin kurjana sekä alempiarvoisena. Upeaa elämää sinulle siskoseni. Nauti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu ketju. Aivan kuin vain akateemisilla naisilla olisi vaatimuksia puolisolleen ja meille ei-akateemisille kelpaisi kuka tahansa vastaan kävelevä jamppa. 

Ei tietenkään, ei tietenkään. Katsos kun kaikki naiset harjoittavat hypergamiaa. Ja naisille miehen status ja koulutus on se tasonmääritys (ja mittari millä naiset myös mittaavat omaa tasoaan).

Te vähemmän koulutetut naiset siis hypergamiapäissänne otatte niitä paremmin koulutettuja miehiä kuin te itse olette eli viette tavallisilta kandinaisilta ne samantasoisesti koulutetut. Noh, kandinaiset katselevat niitä samantasoisia (mutta nehän on jo viety, kun te huonommin koulutetut olette hypergamian takia kurkottaneet sinne seuraavalla oksalle) sekä paremmin koulutettuja. Kandinaiset siis vievät maisterit (näin kärjistetysti, toki oman tason miehiä sekä vielä paljon paremmin kouluttautuneita). Maisterinaiset vievät tohtorit ja lopulta jää iso joukko maisteri- ja tohtorinaisia, joille ei löydy vähintään yhtä koulutettua miestä (ja heillä ei perse taivu huonommin koulutettuun hypergamian takia), joten he tyytyvät olemaan yksin. Naisten hypergamia on siis kuin pyramidi.

Edelleenkään en ymmärrä, miksi tässä ei tarkastella sitä miehen osuutta asiaan, vaan ainoana aktiivisena toimijana nähdään nainen. Ikään kuin naiset vain päättäisivät pariutua ja miehet sitten tekevät, mitä nainen sanoo. 

Koska ketjun aiheena on naisten hypergamia. voidaan toki tehdä myös ketju aiheena "koulutettujen miesten parinvalinta, jossa naisten koulutustaso ei paljon vaakakupissa paina". Ja koska naisethan ne Hesarin uutisia myöten valittavat, kun kaikille naisille ei tuon hypergamiapyramidin takia jää sitä koulutettua miestä.

Ihmettelyni kohdistui siihen jo aiemminkin mainitsemaani seikkaan, että tälle naisten osuudelle on olemassa oikein sanakin, jota hoetaan ja tätä aihetta jaksetaan pohtia viikosta toiseeen, mutta miesten toiminnalle ei ole edes sanaa eikä sille uhrata yhtäkään ajatusta. 

Niin. Kerrohan, mikä sinun mielestäsi johtaa siihen, että miehet eivät välitä, millainen koulutustausta naisella on? Eivätkö miehet arvosta naisessa älykkyyttä, vai ovatko kaikki vähemmän koulutetutkin naiset yhtä älykkäitä kuin akateemiset? Minkähän takia asia ei ole samalla tavalla miesten kohdalla? 

Ja tästä voisi jalostaa jatkokysymyksen: Miksi ulkonäkö on hyväksyttävämpi "kriteeri" parisuhteelle kuin samanlainen koulutustausta?

eri

Spesifisemmin, miksi ulkoinen habitus ja pankin omistama audi statuksen- ja menestyksen symbolina on tärkeämpää kuin itse persoona?

Eli et osannut tai et halunnut vastata kysymykseeni, miksi ulkonäkö on hyväksyttävämpi "kriteeri" parisuhteelle kuin samanlainen koulutustausta. Tässä ketjussa on jo moneen kertaan todettu, ettei koulutus tarkoita tuloja. Se kulttuuriantropologinainen kun todennäköisemmin ihastuu informaatiotieteilijään, joka saa kirjastossa alle 3000 euron palkkaa, kuin audilla ajavaan yritysjohtajaan.

Mutta kun ei pysty vastaamaan kysymykseen, niin pitää yrittää kääntää huomio siitä pois. Niinpä niin.

Miksi oletat, että sama koulutustausta lisäisi kiinnostumisen todennäköisyyttä? Pareja tulee näiden välille lähinnä siitä yksinkertaisesta syystä, että he ovat tekemisissä keskenään. Ei siksi, että se yhteinen koulutus olisi yhteen ajava voima itsessään. 

Miksi ulkonäkö olisi hyväksyttävämpi kriteeri? Siksi, että se on biologiaa. Pari valitaan pääasiassa ulkonäön perusteella. Kauniimmat ihmiset ovat yleensä myös terveempiä. Kun ajattelee parisuhdetta, niin seksi ja muu siihen liittyvä on oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä parisuhteessa ollessaan muiden ihmisten kanssa. Sen sijaan omasta ammatistaan saa varmasti puhua ihan tarpeeksi muiden ihmisten kanssa niin halutessaan. Siten on aika olennaisen tärkeää, että kumppanin ulkonäkö miellyttää, mutta sama koulutus on oikeastaan täysin yhdentekevää, koska valtaosa keskustelusta liittyy kuitenkin ihan muihin asioihin.

-teri

Kun edelleenkään, ei ole kyse ammatista tai koulutusnimikkeestä, vaan arvomaailmasta ja yhteisistä kokemuksista. Minä esimerkiksi tällä hetkellä tuskailen gradun kanssa ja duunari-exältäni en saisi kyllä tässä tilanteessa minkäänlaista tukea, kun hän ei ole koskaan edes tehnyt minkäänlaista päättötyötä. Hän ei myöskään ymmärtänyt, miten tärkeää minulle on löytää työ, jossa pystyn kehittymään ja haastamaan itseäni. Sain vakipaikan kaupan kassalta vuosia sitten, eikä mies ymmärtänyt ollenkaan, miksi minun pitää vielä opiskella, kun minullahan on jo työ. 

Ei tuo ymmärtäminen tutkinnoista kiinni ole. Itse FT:ksi nopeasti lukeneena en varmasti ymmärtäisi yhtään enempää jonkun gradun kanssa tuskailua - vielä vähemmän sitä kaupan kassa-työskentelyä, eikö järkevämpää olisi ollut tehdä tutkinto nopeasti kasaan ja hankkia kesäisin työkokemusta omalta alalta? Jotenkin uskotaan liikaa jonkun korkeakoulutuksen samankaltaistavan ihmisiä. Jos toisen opinnoissaan harjoittelevat laululeikkejä, toiset ratkovat matriisiyhtälöitä ja kolmannet kehittelevät 6G:tä niin mikä se yhdistävä asia tai yhteinen kieli on? Ja onko oikeasti tärkeintä ymmärtää toisen opiskelualan asiat, jakaa osaaminen kasvatuspsykologian teorioista tai ohjelmointikielissä vai olisiko parisuhteessa kuitenkin tärkeintä haluta ymmärtää toista ihmisenä, jakaa arvoja yleisellä tasolla, tulevaisuuden haaveita ja arjen tarpeita? Itse olen elämässä todennut etteivät nuo tärkeät riipu ihmisen koulutustasosta. Nämä 6L:n seurapiireihin jumineet akateemiset voivat olla aivan yhtä kapeakatseisia ja kykenemättömiä ymmärtämään ihmisten erilaisia tarpeita ja arvoja kuin peruskoulun keskenjättäneet.

Jos olet valmistunut FT:ksi, todennäköisesti tiedät, mitä on tieteellinen kirjoittaminen tai ylipäätään tutkielmatyöskentely. Esim, että se ei ole pari arkkia, sitä ei kirjoiteta yhdessä illassa, ei riitä copypastaaminen jne. Katsos kun se ammattikoulun käynyt ei ole välttämättä koskaan kirjoittanut edes pientä esseetä. 

Ja mitä tuossa kassatyössä et ymmärtänyt? Olin siis kaupassa töissä ja kun aloitin samalla opiskelut, mies ihmetteli, miksi haluan opiskella, kun minulla on jo työpaikka. 

Minusta tässä on jo kaksi aika selkeää eroa. Jos et näitä esimerkkejä ymmärrä, niin voin myöhemmin yrittää keksiä lisää. 

Vierailija kirjoitti:

 Kiitos vaan pitkän vastauksen naputtelusta. Ikävä kyllä en kauheasti saa siitä arvoa irti, vaikka miten hyvällä tahdolla lukisin. Yksikään tekemäsi oletus minusta ei osu, ja antamasi neuvo tyytyä siihen mitä saan ei johtaisi minkäänlaiseen muutokseen käytöksessäni. Sulkisin edelleen pois sellaiset miehet, joiden läsnäolo ei tekisi elämästäni parempaa, niinkuin nytkin.

Se tietenkin on aivan itsestäänselvää, että tarjonnan taso laskee joka vuosi. Parempia poistuu poolista enemmän kuin palaa sinne ja kaikki vanhenevat. Kyllä minä tuon polttelun olen tuntenut jo siitä iästä asti missä ihmisillä alkaa olla kestäviä parisuhteita. Juuri sen takia ylipäätään mietin koko asiaa, tai kyselen siitä.

Enhän mä mikään selvännäkijä ole, mutta tuo "miksi en enää löydä tasokasta miesseuraa" johtaa jäljet melko varmasti tuon tyyppiseen kuvioon. Haluaisin vielä tarttua ajatukseesi siitä, että tietynlainen mies ei tekisi elämästäsi parempaa ja tietynlainen taas tekisi. Oletko miettinyt että miehen taso ei välttämättä vaikuta siihen että tuleeko elämästäsi parempaa vai ei. Ajatellaan vaikka että tasokas mies on akateeminen, sporttinen ja sivistynyt maailmanmatkaaja. Vähemmän tasokas mies on esimerkiksi akateeminen, mutta vähän pullukka eikä matkustele. Tai vähemmän tasokas mies on sporttinen, mutta ei akateeminen jne... Oletko sitä mieltä että nuo tietyt ylempitasoisen miehen speksit täyttävä mies tekisi sinut onnelliseksi kun taas keskitason mies tekisi elämästäsi onnetonta? Ehkä kyse on vain harhasta jota meille syötetään Sex and the city tyyppisissä jenkkisarjoissa.

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnianhimoinen mies on ihanne? Eli myönnätte viimeinkin ihan suoraan, että haluatte kusipään miehen. 

"Myönnätte" - olen varmaan kolmatta vuotta tällä palstalla (valitettavasti) ja olen lukemattomia kertoja kertonut, että arvostan miehessä määrätietoisuutta, kunnianhimoa, sosiaalisia taitoja ja muutamia muita ominaisuuksia. En ole ikinä edes kuvitellut, että tämä olisi joku häpeällinen tunnustus.

Meinaako sinulla mennä hermot, kun pitää alkaa käyttää alatyylistä kieltä? No, tänäänhän on perjantai ja lukemattomat naiset kohtaavat tänään tuolla kaupunkien ilta- ja yöelämässä määrätietoisia, kunnianhimoisia ja sosiaalisia miehiä. Jonkun kunnianhimo voi kohdistua uralla ylenemiseen ja audilla ajamiseen, sitten on niitä jotka suuntaavat sen tohtoriopintoihin ja jonkin tietyn alan asiantuntemuksen syventämiseen.

Kaikkien naisten lista on sama. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnainhimoisus, sosiaaliset taidot.

Miksi?

Nämä ovat ominaisuuksia jotka johtavat korkeampaan statukseen työelämässä tai sosiaalisissa piireissä. Siksi näitä ominaisuuksia arvostetaan, ei siksi "kun ne nyt vaan ovat niin ihq kivoja luonteenpiirteitä".

LMS = looks, money, status.

Kysyn nyt vielä kerran (kohta laitan koneen kiinni muutenkin): mitä "kriteereitä" naisilla saisi olla elämänkumppania etsiessään?

Kuulostaa melko rajoittavalta listata muutama hyväksyttävä kriteeri? Tehdään niin päin että kaikki kriteerit käy, paitsi rajataan vain muutama pois.

Vaihtelun vuoksi olisi hauskaa bongata nainen jonka kriteerit eivät liity seuraaviin:

- geneettiset ulkonäköpiirteet joihin ei voi vaikuttaa (pituus, hartioiden luusto, äänen korkeus, leuan muoto, jne)

- status sen kaikissa muodoissa (formaali koulutus, ammatillinen status, sosiaalinen status, jne)

 

Eli aika vähän jää jäljelle. Naisen pitäisi ihastua mieheen tämän ulkonäöstä riippumatta. Hänen pitäisi pystyä kokemaan kuka tahansa mies puoleensavetäväksi. Melkoinen vaatimus. Naisen pitäisi ihastua mieheen tämän luonteesta riippumatta, se luonne kun ilmenee opiskelu- ja ammattivalinnoissa(kin). En oikein ymmärrä, mitä sellaista jäisi jäljelle, minkä perusteella nainen voisi ihastua tai olla ihastumatta eli tarkoittaako tuo, että naisten pitäisi olla passiivisia objekteja, ja miehet valitsisivat heistä (meistä) mieleisensä?

Johan sanoin edellisessä viestissä että eihän niitä jääkään. Naista kiinnostaa vain ulkonäkö, raha ja status.

Lisätään edelliseen listaan:

- sivistys josta ei ole todisteena formaalia koulutusta tai muuta statukseen vaikuttavaa

- halu kokeilla uutta (jotain sellaista josta ei saa rahaa eikä statusta)

- harrastukset joista ei saa rahaa eikä muiden ihailua

Kun raha, status ja geneettinen komeus suodatetaan pois kuviosta, jäljelle ei jää mitään. Persoonallisuus muuttuu käytännössä arvottomaksi.

 

Kerrotko miten tuollaisen sivistyksen voisi todentaa? Onko sille mitään todistetta olemassa?

Keskustelemalla ko. miehen kanssa?

Mihin tarvitset todisteita? Oletko palkannut tuomarin ja valamiehet valkkaamaan sinulle formaalisti koulutetun puolison jonka koulutuksellisia ja ammatillisia speksejä kehtaa esitellä tuttaville?

 

Eli ehdotat että otan riskin haaskata aikaani moukan kanssa, joka väittää olevansa sivistynyt. Ei minulla ole aikaa eikä halua sellaiseen.

Otat sen riskin joka tapauksessa. Ainakin yliopistossa jossa itse opiskelin (Hki) oli kaikenkirjavaa porukkaa sätkäkonehipeistä juntteihin ja pissiksiin. Vähemmistöä voisi kuvata sivistyneiksi, ja sivistys oli niissä tapauksissa pitkälti hankittu omalla ajalla.

Mutta tästähän ei ole kyse, vaan statuksesta. Haluat että miehellä on formaali koulutus jotta kehtaat esitellä häntä muille. Naisille on äärimmäisen tärkeää se mitä _muut_ ajattelevat, siksi status ratkaisee.

Työnnä sinä statuksesi ihan minne haluat. Olen ollut kahdesti naimisissa. Molemmilla kerroilla aviomieheni on ollut akateemisella urallaan edistynyt, eli voi vaikka halutessani itse hänen julkaisuistaan katsoa, että miehellä on substanssia mistä puhuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en edes tiedä missä tapaisin kouluttamattomia miehiä. Jokainen lapsuudenperheestäni on käynyt yliopiston, kaikki lapsuudentutut ovat käyneet yliopiston (kävin yksityisen koulun), mieheni on käynyt yliopiston, kaikki opiskelukaverini ovat tietysti käyneet yliopiston ja kaikki työkaverini ovat käyneet yliopiston. Töissä ja vapaalla tapaan vain eri alojen korkeasti koulutettuja. En siis tarvitse miestä, olen jo omani löytänyt, pohdinpa tätä vain sinkkuystävieni puolesta. Tästä kuplasta on aika vaikea nähdä kauemmas. Jos piiri pyörii samalla lailla kuin minun elämässäni, ei oikeasti edes tapaa vähemmän koulutettuja ihmisiä, paitsi kesämökkimatkalla abc:n kahvilassa. Ja ne lippispäiset äijät siellä ei kyllä nappaa ketään. 

Sinun tilanteesi on todella harvinaislaatuinen Suomessa, koska suurin osa käy ihan peruskoulun, jossa on ihan kaikkien yhteiskuntaluokkien lapsia. Myös naapureissa, harrastuspiireissä, ensimmäisissä työpaikoissa, kaveriporukoissa ja sukulaisissa on yleensä muitakin yhteiskuntaluokkia edustettuna. Kuulostaa kyllä aika erikoiselta, että et missään yhteydessä ole ollut tekemisissä duunareiden kanssa. 

Ei tuon edellisen tilanne ole mitenkään poikkeuksellinen. Eikä peruskoulu koskaan poistanut sitä tosiasiaa, että vaikka samalla luokalla onkin eri yhteiskuntaluokkien lapsia, kaikista heistä ei kuitenkaan enää koulun päätyttyä kuulla enää yhtään mitään. Kun 25-vuotiaana katsot vanhaa peruskoulun ysiluokan luokkakuvaa, et todennäköisesti enää muista kaikkien nimiä. Osan muistat,  mutta et ole kuullut heistä mitään sitten kevätjuhlan 10 vuotta sitten. Muistat parhaiten ne ja ennenkaikkea tiedät eniten heidän elämästään, jotka kulkivat samoja polkuja kuin sinäkin...ammattikouluun tai lukioon. Ja heistä, taas jälleen, vain niiden elämästä tiedät ja niihin olet yhteydessä, joiden elämä vei samaan suuntaan kuin omasi. Sait uudet kaverisi ja ystäväsi sieltä, missä opiskelit ja mihin sosiaaliseen yhteisöön päädyit. 

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnianhimoinen mies on ihanne? Eli myönnätte viimeinkin ihan suoraan, että haluatte kusipään miehen. 

"Myönnätte" - olen varmaan kolmatta vuotta tällä palstalla (valitettavasti) ja olen lukemattomia kertoja kertonut, että arvostan miehessä määrätietoisuutta, kunnianhimoa, sosiaalisia taitoja ja muutamia muita ominaisuuksia. En ole ikinä edes kuvitellut, että tämä olisi joku häpeällinen tunnustus.

Meinaako sinulla mennä hermot, kun pitää alkaa käyttää alatyylistä kieltä? No, tänäänhän on perjantai ja lukemattomat naiset kohtaavat tänään tuolla kaupunkien ilta- ja yöelämässä määrätietoisia, kunnianhimoisia ja sosiaalisia miehiä. Jonkun kunnianhimo voi kohdistua uralla ylenemiseen ja audilla ajamiseen, sitten on niitä jotka suuntaavat sen tohtoriopintoihin ja jonkin tietyn alan asiantuntemuksen syventämiseen.

Kaikkien naisten lista on sama. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnainhimoisus, sosiaaliset taidot.

Miksi?

Nämä ovat ominaisuuksia jotka johtavat korkeampaan statukseen työelämässä tai sosiaalisissa piireissä. Siksi näitä ominaisuuksia arvostetaan, ei siksi "kun ne nyt vaan ovat niin ihq kivoja luonteenpiirteitä".

LMS = looks, money, status.

Kysyn nyt vielä kerran (kohta laitan koneen kiinni muutenkin): mitä "kriteereitä" naisilla saisi olla elämänkumppania etsiessään?

Kuulostaa melko rajoittavalta listata muutama hyväksyttävä kriteeri? Tehdään niin päin että kaikki kriteerit käy, paitsi rajataan vain muutama pois.

Vaihtelun vuoksi olisi hauskaa bongata nainen jonka kriteerit eivät liity seuraaviin:

- geneettiset ulkonäköpiirteet joihin ei voi vaikuttaa (pituus, hartioiden luusto, äänen korkeus, leuan muoto, jne)

- status sen kaikissa muodoissa (formaali koulutus, ammatillinen status, sosiaalinen status, jne)

 

Eli aika vähän jää jäljelle. Naisen pitäisi ihastua mieheen tämän ulkonäöstä riippumatta. Hänen pitäisi pystyä kokemaan kuka tahansa mies puoleensavetäväksi. Melkoinen vaatimus. Naisen pitäisi ihastua mieheen tämän luonteesta riippumatta, se luonne kun ilmenee opiskelu- ja ammattivalinnoissa(kin). En oikein ymmärrä, mitä sellaista jäisi jäljelle, minkä perusteella nainen voisi ihastua tai olla ihastumatta eli tarkoittaako tuo, että naisten pitäisi olla passiivisia objekteja, ja miehet valitsisivat heistä (meistä) mieleisensä?

Johan sanoin edellisessä viestissä että eihän niitä jääkään. Naista kiinnostaa vain ulkonäkö, raha ja status.

Lisätään edelliseen listaan:

- sivistys josta ei ole todisteena formaalia koulutusta tai muuta statukseen vaikuttavaa

- halu kokeilla uutta (jotain sellaista josta ei saa rahaa eikä statusta)

- harrastukset joista ei saa rahaa eikä muiden ihailua

Kun raha, status ja geneettinen komeus suodatetaan pois kuviosta, jäljelle ei jää mitään. Persoonallisuus muuttuu käytännössä arvottomaksi.

 

Kerrotko miten tuollaisen sivistyksen voisi todentaa? Onko sille mitään todistetta olemassa?

Keskustelemalla ko. miehen kanssa?

Mihin tarvitset todisteita? Oletko palkannut tuomarin ja valamiehet valkkaamaan sinulle formaalisti koulutetun puolison jonka koulutuksellisia ja ammatillisia speksejä kehtaa esitellä tuttaville?

 

Eli ehdotat että otan riskin haaskata aikaani moukan kanssa, joka väittää olevansa sivistynyt. Ei minulla ole aikaa eikä halua sellaiseen.

Otat sen riskin joka tapauksessa. Ainakin yliopistossa jossa itse opiskelin (Hki) oli kaikenkirjavaa porukkaa sätkäkonehipeistä juntteihin ja pissiksiin. Vähemmistöä voisi kuvata sivistyneiksi, ja sivistys oli niissä tapauksissa pitkälti hankittu omalla ajalla.

Mutta tästähän ei ole kyse, vaan statuksesta. Haluat että miehellä on formaali koulutus jotta kehtaat esitellä häntä muille. Naisille on äärimmäisen tärkeää se mitä _muut_ ajattelevat, siksi status ratkaisee.

Työnnä sinä statuksesi ihan minne haluat. Olen ollut kahdesti naimisissa. Molemmilla kerroilla aviomieheni on ollut akateemisella urallaan edistynyt, eli voi vaikka halutessani itse hänen julkaisuistaan katsoa, että miehellä on substanssia mistä puhuu.

Ulkopuolisena hieman huvittaa tämän ex-rouvan kommentti. Status ei ole tärkeää - mutta miehen akateeminen ura on? Pariutumispäätös CV:n ja julkaisuluettelon perusteella? No ehkä ex-rouvalla on itsellä nuo niin kunnossa, että välttää tuolla mahdollisen alemmuuden aiheuttamisen miehelleen muuten en ihan ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu ketju. Aivan kuin vain akateemisilla naisilla olisi vaatimuksia puolisolleen ja meille ei-akateemisille kelpaisi kuka tahansa vastaan kävelevä jamppa. 

Ei tietenkään, ei tietenkään. Katsos kun kaikki naiset harjoittavat hypergamiaa. Ja naisille miehen status ja koulutus on se tasonmääritys (ja mittari millä naiset myös mittaavat omaa tasoaan).

Te vähemmän koulutetut naiset siis hypergamiapäissänne otatte niitä paremmin koulutettuja miehiä kuin te itse olette eli viette tavallisilta kandinaisilta ne samantasoisesti koulutetut. Noh, kandinaiset katselevat niitä samantasoisia (mutta nehän on jo viety, kun te huonommin koulutetut olette hypergamian takia kurkottaneet sinne seuraavalla oksalle) sekä paremmin koulutettuja. Kandinaiset siis vievät maisterit (näin kärjistetysti, toki oman tason miehiä sekä vielä paljon paremmin kouluttautuneita). Maisterinaiset vievät tohtorit ja lopulta jää iso joukko maisteri- ja tohtorinaisia, joille ei löydy vähintään yhtä koulutettua miestä (ja heillä ei perse taivu huonommin koulutettuun hypergamian takia), joten he tyytyvät olemaan yksin. Naisten hypergamia on siis kuin pyramidi.

Edelleenkään en ymmärrä, miksi tässä ei tarkastella sitä miehen osuutta asiaan, vaan ainoana aktiivisena toimijana nähdään nainen. Ikään kuin naiset vain päättäisivät pariutua ja miehet sitten tekevät, mitä nainen sanoo. 

Koska ketjun aiheena on naisten hypergamia. voidaan toki tehdä myös ketju aiheena "koulutettujen miesten parinvalinta, jossa naisten koulutustaso ei paljon vaakakupissa paina". Ja koska naisethan ne Hesarin uutisia myöten valittavat, kun kaikille naisille ei tuon hypergamiapyramidin takia jää sitä koulutettua miestä.

Ihmettelyni kohdistui siihen jo aiemminkin mainitsemaani seikkaan, että tälle naisten osuudelle on olemassa oikein sanakin, jota hoetaan ja tätä aihetta jaksetaan pohtia viikosta toiseeen, mutta miesten toiminnalle ei ole edes sanaa eikä sille uhrata yhtäkään ajatusta. 

Niin. Kerrohan, mikä sinun mielestäsi johtaa siihen, että miehet eivät välitä, millainen koulutustausta naisella on? Eivätkö miehet arvosta naisessa älykkyyttä, vai ovatko kaikki vähemmän koulutetutkin naiset yhtä älykkäitä kuin akateemiset? Minkähän takia asia ei ole samalla tavalla miesten kohdalla? 

Ja tästä voisi jalostaa jatkokysymyksen: Miksi ulkonäkö on hyväksyttävämpi "kriteeri" parisuhteelle kuin samanlainen koulutustausta?

eri

Spesifisemmin, miksi ulkoinen habitus ja pankin omistama audi statuksen- ja menestyksen symbolina on tärkeämpää kuin itse persoona?

Eli et osannut tai et halunnut vastata kysymykseeni, miksi ulkonäkö on hyväksyttävämpi "kriteeri" parisuhteelle kuin samanlainen koulutustausta. Tässä ketjussa on jo moneen kertaan todettu, ettei koulutus tarkoita tuloja. Se kulttuuriantropologinainen kun todennäköisemmin ihastuu informaatiotieteilijään, joka saa kirjastossa alle 3000 euron palkkaa, kuin audilla ajavaan yritysjohtajaan.

Mutta kun ei pysty vastaamaan kysymykseen, niin pitää yrittää kääntää huomio siitä pois. Niinpä niin.

Miksi oletat, että sama koulutustausta lisäisi kiinnostumisen todennäköisyyttä? Pareja tulee näiden välille lähinnä siitä yksinkertaisesta syystä, että he ovat tekemisissä keskenään. Ei siksi, että se yhteinen koulutus olisi yhteen ajava voima itsessään. 

Miksi ulkonäkö olisi hyväksyttävämpi kriteeri? Siksi, että se on biologiaa. Pari valitaan pääasiassa ulkonäön perusteella. Kauniimmat ihmiset ovat yleensä myös terveempiä. Kun ajattelee parisuhdetta, niin seksi ja muu siihen liittyvä on oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä parisuhteessa ollessaan muiden ihmisten kanssa. Sen sijaan omasta ammatistaan saa varmasti puhua ihan tarpeeksi muiden ihmisten kanssa niin halutessaan. Siten on aika olennaisen tärkeää, että kumppanin ulkonäkö miellyttää, mutta sama koulutus on oikeastaan täysin yhdentekevää, koska valtaosa keskustelusta liittyy kuitenkin ihan muihin asioihin.

-teri

Kun edelleenkään, ei ole kyse ammatista tai koulutusnimikkeestä, vaan arvomaailmasta ja yhteisistä kokemuksista. Minä esimerkiksi tällä hetkellä tuskailen gradun kanssa ja duunari-exältäni en saisi kyllä tässä tilanteessa minkäänlaista tukea, kun hän ei ole koskaan edes tehnyt minkäänlaista päättötyötä. Hän ei myöskään ymmärtänyt, miten tärkeää minulle on löytää työ, jossa pystyn kehittymään ja haastamaan itseäni. Sain vakipaikan kaupan kassalta vuosia sitten, eikä mies ymmärtänyt ollenkaan, miksi minun pitää vielä opiskella, kun minullahan on jo työ. 

Tuo nyt kertoo ainoastaan exästäsi, eikä mistään koulutuksesta johtuvasta arvomaailmasta. Miksi ihmeessä kumppanilta ei voisi saada tukea, vaikka hän ei itse ole ollut vastaavassa tilanteessa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu ketju. Aivan kuin vain akateemisilla naisilla olisi vaatimuksia puolisolleen ja meille ei-akateemisille kelpaisi kuka tahansa vastaan kävelevä jamppa. 

Ei tietenkään, ei tietenkään. Katsos kun kaikki naiset harjoittavat hypergamiaa. Ja naisille miehen status ja koulutus on se tasonmääritys (ja mittari millä naiset myös mittaavat omaa tasoaan).

Te vähemmän koulutetut naiset siis hypergamiapäissänne otatte niitä paremmin koulutettuja miehiä kuin te itse olette eli viette tavallisilta kandinaisilta ne samantasoisesti koulutetut. Noh, kandinaiset katselevat niitä samantasoisia (mutta nehän on jo viety, kun te huonommin koulutetut olette hypergamian takia kurkottaneet sinne seuraavalla oksalle) sekä paremmin koulutettuja. Kandinaiset siis vievät maisterit (näin kärjistetysti, toki oman tason miehiä sekä vielä paljon paremmin kouluttautuneita). Maisterinaiset vievät tohtorit ja lopulta jää iso joukko maisteri- ja tohtorinaisia, joille ei löydy vähintään yhtä koulutettua miestä (ja heillä ei perse taivu huonommin koulutettuun hypergamian takia), joten he tyytyvät olemaan yksin. Naisten hypergamia on siis kuin pyramidi.

Edelleenkään en ymmärrä, miksi tässä ei tarkastella sitä miehen osuutta asiaan, vaan ainoana aktiivisena toimijana nähdään nainen. Ikään kuin naiset vain päättäisivät pariutua ja miehet sitten tekevät, mitä nainen sanoo. 

Koska ketjun aiheena on naisten hypergamia. voidaan toki tehdä myös ketju aiheena "koulutettujen miesten parinvalinta, jossa naisten koulutustaso ei paljon vaakakupissa paina". Ja koska naisethan ne Hesarin uutisia myöten valittavat, kun kaikille naisille ei tuon hypergamiapyramidin takia jää sitä koulutettua miestä.

Ihmettelyni kohdistui siihen jo aiemminkin mainitsemaani seikkaan, että tälle naisten osuudelle on olemassa oikein sanakin, jota hoetaan ja tätä aihetta jaksetaan pohtia viikosta toiseeen, mutta miesten toiminnalle ei ole edes sanaa eikä sille uhrata yhtäkään ajatusta. 

Niin. Kerrohan, mikä sinun mielestäsi johtaa siihen, että miehet eivät välitä, millainen koulutustausta naisella on? Eivätkö miehet arvosta naisessa älykkyyttä, vai ovatko kaikki vähemmän koulutetutkin naiset yhtä älykkäitä kuin akateemiset? Minkähän takia asia ei ole samalla tavalla miesten kohdalla? 

Miehet eivät tuijota koulutusta jonakin maagisena rajana, joka on pakko löytyä naiselta. Mikäli nainen on omaa silmää miellyttävä, on kemiaa ja ihastusta ja sopiva luonne, niin ei siinä mitään koulutusrajoja ruveta tarkastelemaan. Naisilla noita ihmeellisiä (osin yhteiskunnan muovaamia) rajoja on useampia esimerkiksi pituudessa ovat ne maagiset 175 cm ja 180 cm rajoina, vaikka kaikki naiset eivät luonnossa edes hahmottaisi, minkä pituinen se 180-senttinen on.

Samat kriteerit miehillä on kumppanille kuin naisillakin, paitsi että naisilla on muutama tuollainen ehdoton raja. Ja tietysti ulkonäön suhteen ovat miehiä nirsompia, joka tulee ilmi esimerkiksi Tinderin raksi vai sydän -suhdeluvusta.

Noita pakkomielteisiä rajoja naisilla ovat juurikin tuo koulutus, miehen pituus ja nuorina myös ikä. Ja iällä tarkoitan sitä, että miehen pitää olla vähintään saman ikäinen, mielellään 1-5 vuotta vanhempi. Tuo ikähomma tosin haalenee naisen oman iän karttuessa.

Mutta ajatelkaa, miten hyvä asia on, että Suomessa yhdenkään miehen ei tarvitse ottaa akateemista naista! Ei yhtään minkäänlaista naista. Antaa ikisinkkujen naisten nauttia elämästään sellaisena kuin on tai etsiä mies jostain ulkomailta. Niin me naisetkin annamme miesten tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vastauksena kysymykseen:

Vaikka naiset haluavat olla itsenäisiä ja tasa-arvoisia, vaistot eivät ole päivittyneet nykyaikaan. Kautta aikain naiselle on ollut tärkeää miehen status, koska se on määritellyt hänen asemansa yhteisössä. Raha edustaa miehen resursseja, se on tavallaan purkitettua statusta.

Pituus on vielä parempi esimerkki; miksi naiset suosivat pitkiä miehiä, vaikkei pituus ole enää vastaava etu kuin savannilla? Hypergamiapyramidi pätee hyvin tässäkin; keskimääräinen pituus ero on 13,5cm, keskimääräinen naisten suosima pituusero on 20cm.

Samaa voisi sanoa esim. seksistä. Miksi enemmistö naisista haluaa alistua, miehen "ottaessa" naisen?

Tässä on ongelman ydin. Miehet uskoivat kun naiset kertoivat haluavansa tasa-arvoisia sukupuolirooleja. Nyt käykin ilmi että naiset elävät kivikautta. Mies ei yhäkään saa olla esim. statuksen, pituuden tai dominanssin osalta naisen alapuolella. Mitä enemmän naiset pyrkivät itse menestymään, sitä vaikeampaa on löytää kaikille vähintään yhtä menestynyttä miestä. Kts. hypergamiapyramidi.

No eipä ole miehilläkään ne vaistot päivittyneet nykyaikaan. Edelleen ykköskriteeri on ulkonäkö ja sitten ihmetellään, miksei se kumppani osaa puhua muusta kuin rakennekynsistä. 

Niinkö? Eivätlö ne olekaan naisia, jotka ovat nirsoja Tinderissä ulkonäön suhteen?

Eikös joku status tai "taso" ole hyvin subjektiivisia käsityksiä. Se mikä toisen mielestä on ärsyttävää on toisen unelma. Minulle iso turn-off on mustavalkoinen ajattelu ja sitä edustaa muun muassa tämä parisuhdemarkkinoista ja tasoista puhuminen. 

DoktorA kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Kiitos vaan pitkän vastauksen naputtelusta. Ikävä kyllä en kauheasti saa siitä arvoa irti, vaikka miten hyvällä tahdolla lukisin. Yksikään tekemäsi oletus minusta ei osu, ja antamasi neuvo tyytyä siihen mitä saan ei johtaisi minkäänlaiseen muutokseen käytöksessäni. Sulkisin edelleen pois sellaiset miehet, joiden läsnäolo ei tekisi elämästäni parempaa, niinkuin nytkin.

Se tietenkin on aivan itsestäänselvää, että tarjonnan taso laskee joka vuosi. Parempia poistuu poolista enemmän kuin palaa sinne ja kaikki vanhenevat. Kyllä minä tuon polttelun olen tuntenut jo siitä iästä asti missä ihmisillä alkaa olla kestäviä parisuhteita. Juuri sen takia ylipäätään mietin koko asiaa, tai kyselen siitä.

Enhän mä mikään selvännäkijä ole, mutta tuo "miksi en enää löydä tasokasta miesseuraa" johtaa jäljet melko varmasti tuon tyyppiseen kuvioon. Haluaisin vielä tarttua ajatukseesi siitä, että tietynlainen mies ei tekisi elämästäsi parempaa ja tietynlainen taas tekisi. Oletko miettinyt että miehen taso ei välttämättä vaikuta siihen että tuleeko elämästäsi parempaa vai ei. Ajatellaan vaikka että tasokas mies on akateeminen, sporttinen ja sivistynyt maailmanmatkaaja. Vähemmän tasokas mies on esimerkiksi akateeminen, mutta vähän pullukka eikä matkustele. Tai vähemmän tasokas mies on sporttinen, mutta ei akateeminen jne... Oletko sitä mieltä että nuo tietyt ylempitasoisen miehen speksit täyttävä mies tekisi sinut onnelliseksi kun taas keskitason mies tekisi elämästäsi onnetonta? Ehkä kyse on vain harhasta jota meille syötetään Sex and the city tyyppisissä jenkkisarjoissa.

Komppaan tätä ajatusta. Nuo tasot on kummallinen tapa luokitella ihmisiä. Jotenkin tuntuu olevan hukassa mikä oikeasti parisuhteessa on tärkeää. Jos kysellään yli 30 vuotta yhdessä olleilta pariskunnilta niin tuskin se ulkonäkö ensimmäisenä esille tulee, luonne pikemminkin, parisuhdetaidot, huumori ja äly. Koulunpenkkiaikojakaan ei kukaan muistele, lastentarhanopettajat tekevät työtään surkealla palkalla duunarimaista työtään ja se amiksen käynyt mies on lisäkouluttanut itseään, toimii vastuullisissa johtotehtävissä, kulkee lentomatkoja viikottain, kummanko maailmankuva on tuolloin avarampi? Koulutuksen sijaan varmaan yksi tärkeä yhdistävä juttu kannattaisi olla eteenpäinpyrkivyys. Se amistaustainen tai korkeakoulun käynyt uraorientoitunut puoliso saattaa kyllästyä katselemaan kotona makoilevaa (tai siivoilevaa) puolisoa jos toisen kunnianhimon taso ei yhtään pakollisia kuvioita korkeammalle kanna eikä toinen jaksa edes ymmärtää toisen draivia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu ketju. Aivan kuin vain akateemisilla naisilla olisi vaatimuksia puolisolleen ja meille ei-akateemisille kelpaisi kuka tahansa vastaan kävelevä jamppa. 

Ei tietenkään, ei tietenkään. Katsos kun kaikki naiset harjoittavat hypergamiaa. Ja naisille miehen status ja koulutus on se tasonmääritys (ja mittari millä naiset myös mittaavat omaa tasoaan).

Te vähemmän koulutetut naiset siis hypergamiapäissänne otatte niitä paremmin koulutettuja miehiä kuin te itse olette eli viette tavallisilta kandinaisilta ne samantasoisesti koulutetut. Noh, kandinaiset katselevat niitä samantasoisia (mutta nehän on jo viety, kun te huonommin koulutetut olette hypergamian takia kurkottaneet sinne seuraavalla oksalle) sekä paremmin koulutettuja. Kandinaiset siis vievät maisterit (näin kärjistetysti, toki oman tason miehiä sekä vielä paljon paremmin kouluttautuneita). Maisterinaiset vievät tohtorit ja lopulta jää iso joukko maisteri- ja tohtorinaisia, joille ei löydy vähintään yhtä koulutettua miestä (ja heillä ei perse taivu huonommin koulutettuun hypergamian takia), joten he tyytyvät olemaan yksin. Naisten hypergamia on siis kuin pyramidi.

Edelleenkään en ymmärrä, miksi tässä ei tarkastella sitä miehen osuutta asiaan, vaan ainoana aktiivisena toimijana nähdään nainen. Ikään kuin naiset vain päättäisivät pariutua ja miehet sitten tekevät, mitä nainen sanoo. 

Koska ketjun aiheena on naisten hypergamia. voidaan toki tehdä myös ketju aiheena "koulutettujen miesten parinvalinta, jossa naisten koulutustaso ei paljon vaakakupissa paina". Ja koska naisethan ne Hesarin uutisia myöten valittavat, kun kaikille naisille ei tuon hypergamiapyramidin takia jää sitä koulutettua miestä.

Ihmettelyni kohdistui siihen jo aiemminkin mainitsemaani seikkaan, että tälle naisten osuudelle on olemassa oikein sanakin, jota hoetaan ja tätä aihetta jaksetaan pohtia viikosta toiseeen, mutta miesten toiminnalle ei ole edes sanaa eikä sille uhrata yhtäkään ajatusta. 

Niin. Kerrohan, mikä sinun mielestäsi johtaa siihen, että miehet eivät välitä, millainen koulutustausta naisella on? Eivätkö miehet arvosta naisessa älykkyyttä, vai ovatko kaikki vähemmän koulutetutkin naiset yhtä älykkäitä kuin akateemiset? Minkähän takia asia ei ole samalla tavalla miesten kohdalla? 

Miehet eivät tuijota koulutusta jonakin maagisena rajana, joka on pakko löytyä naiselta. Mikäli nainen on omaa silmää miellyttävä, on kemiaa ja ihastusta ja sopiva luonne, niin ei siinä mitään koulutusrajoja ruveta tarkastelemaan. Naisilla noita ihmeellisiä (osin yhteiskunnan muovaamia) rajoja on useampia esimerkiksi pituudessa ovat ne maagiset 175 cm ja 180 cm rajoina, vaikka kaikki naiset eivät luonnossa edes hahmottaisi, minkä pituinen se 180-senttinen on.

Samat kriteerit miehillä on kumppanille kuin naisillakin, paitsi että naisilla on muutama tuollainen ehdoton raja. Ja tietysti ulkonäön suhteen ovat miehiä nirsompia, joka tulee ilmi esimerkiksi Tinderin raksi vai sydän -suhdeluvusta.

Noita pakkomielteisiä rajoja naisilla ovat juurikin tuo koulutus, miehen pituus ja nuorina myös ikä. Ja iällä tarkoitan sitä, että miehen pitää olla vähintään saman ikäinen, mielellään 1-5 vuotta vanhempi. Tuo ikähomma tosin haalenee naisen oman iän karttuessa.

Öhhh,,,missä iässä sitten ajattelit naisten nauttivan nuorista miehistä, jos tuo oman ikäisyys +5 vuotta ei ole ok? 10 - 15 -vuotiaina? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassu ketju. Aivan kuin vain akateemisilla naisilla olisi vaatimuksia puolisolleen ja meille ei-akateemisille kelpaisi kuka tahansa vastaan kävelevä jamppa. 

Ei tietenkään, ei tietenkään. Katsos kun kaikki naiset harjoittavat hypergamiaa. Ja naisille miehen status ja koulutus on se tasonmääritys (ja mittari millä naiset myös mittaavat omaa tasoaan).

Te vähemmän koulutetut naiset siis hypergamiapäissänne otatte niitä paremmin koulutettuja miehiä kuin te itse olette eli viette tavallisilta kandinaisilta ne samantasoisesti koulutetut. Noh, kandinaiset katselevat niitä samantasoisia (mutta nehän on jo viety, kun te huonommin koulutetut olette hypergamian takia kurkottaneet sinne seuraavalla oksalle) sekä paremmin koulutettuja. Kandinaiset siis vievät maisterit (näin kärjistetysti, toki oman tason miehiä sekä vielä paljon paremmin kouluttautuneita). Maisterinaiset vievät tohtorit ja lopulta jää iso joukko maisteri- ja tohtorinaisia, joille ei löydy vähintään yhtä koulutettua miestä (ja heillä ei perse taivu huonommin koulutettuun hypergamian takia), joten he tyytyvät olemaan yksin. Naisten hypergamia on siis kuin pyramidi.

Edelleenkään en ymmärrä, miksi tässä ei tarkastella sitä miehen osuutta asiaan, vaan ainoana aktiivisena toimijana nähdään nainen. Ikään kuin naiset vain päättäisivät pariutua ja miehet sitten tekevät, mitä nainen sanoo. 

Koska ketjun aiheena on naisten hypergamia. voidaan toki tehdä myös ketju aiheena "koulutettujen miesten parinvalinta, jossa naisten koulutustaso ei paljon vaakakupissa paina". Ja koska naisethan ne Hesarin uutisia myöten valittavat, kun kaikille naisille ei tuon hypergamiapyramidin takia jää sitä koulutettua miestä.

Ihmettelyni kohdistui siihen jo aiemminkin mainitsemaani seikkaan, että tälle naisten osuudelle on olemassa oikein sanakin, jota hoetaan ja tätä aihetta jaksetaan pohtia viikosta toiseeen, mutta miesten toiminnalle ei ole edes sanaa eikä sille uhrata yhtäkään ajatusta. 

Niin. Kerrohan, mikä sinun mielestäsi johtaa siihen, että miehet eivät välitä, millainen koulutustausta naisella on? Eivätkö miehet arvosta naisessa älykkyyttä, vai ovatko kaikki vähemmän koulutetutkin naiset yhtä älykkäitä kuin akateemiset? Minkähän takia asia ei ole samalla tavalla miesten kohdalla? 

Ja tästä voisi jalostaa jatkokysymyksen: Miksi ulkonäkö on hyväksyttävämpi "kriteeri" parisuhteelle kuin samanlainen koulutustausta?

eri

Spesifisemmin, miksi ulkoinen habitus ja pankin omistama audi statuksen- ja menestyksen symbolina on tärkeämpää kuin itse persoona?

Eli et osannut tai et halunnut vastata kysymykseeni, miksi ulkonäkö on hyväksyttävämpi "kriteeri" parisuhteelle kuin samanlainen koulutustausta. Tässä ketjussa on jo moneen kertaan todettu, ettei koulutus tarkoita tuloja. Se kulttuuriantropologinainen kun todennäköisemmin ihastuu informaatiotieteilijään, joka saa kirjastossa alle 3000 euron palkkaa, kuin audilla ajavaan yritysjohtajaan.

Mutta kun ei pysty vastaamaan kysymykseen, niin pitää yrittää kääntää huomio siitä pois. Niinpä niin.

Miksi oletat, että sama koulutustausta lisäisi kiinnostumisen todennäköisyyttä? Pareja tulee näiden välille lähinnä siitä yksinkertaisesta syystä, että he ovat tekemisissä keskenään. Ei siksi, että se yhteinen koulutus olisi yhteen ajava voima itsessään. 

Miksi ulkonäkö olisi hyväksyttävämpi kriteeri? Siksi, että se on biologiaa. Pari valitaan pääasiassa ulkonäön perusteella. Kauniimmat ihmiset ovat yleensä myös terveempiä. Kun ajattelee parisuhdetta, niin seksi ja muu siihen liittyvä on oikeastaan ainoa asia, jota ei voi tehdä parisuhteessa ollessaan muiden ihmisten kanssa. Sen sijaan omasta ammatistaan saa varmasti puhua ihan tarpeeksi muiden ihmisten kanssa niin halutessaan. Siten on aika olennaisen tärkeää, että kumppanin ulkonäkö miellyttää, mutta sama koulutus on oikeastaan täysin yhdentekevää, koska valtaosa keskustelusta liittyy kuitenkin ihan muihin asioihin.

-teri

Kun edelleenkään, ei ole kyse ammatista tai koulutusnimikkeestä, vaan arvomaailmasta ja yhteisistä kokemuksista. Minä esimerkiksi tällä hetkellä tuskailen gradun kanssa ja duunari-exältäni en saisi kyllä tässä tilanteessa minkäänlaista tukea, kun hän ei ole koskaan edes tehnyt minkäänlaista päättötyötä. Hän ei myöskään ymmärtänyt, miten tärkeää minulle on löytää työ, jossa pystyn kehittymään ja haastamaan itseäni. Sain vakipaikan kaupan kassalta vuosia sitten, eikä mies ymmärtänyt ollenkaan, miksi minun pitää vielä opiskella, kun minullahan on jo työ. 

Tuo nyt kertoo ainoastaan exästäsi, eikä mistään koulutuksesta johtuvasta arvomaailmasta. Miksi ihmeessä kumppanilta ei voisi saada tukea, vaikka hän ei itse ole ollut vastaavassa tilanteessa? 

Tämä juuri. Ja kertoo hieman tästä gradu-tuskailijasta kuinka ei osaa arvotaa ex-miehensä tekemisiä. Kyllä lähes kaikilla tulee työelämässä eteen suuria haasteita, painetaan urakalla pitkää päivää, tehdään virhe jota yritetään korjata - ja saadaan jossain vaiheessa homma suurten ponnistusten jälkeen valmiiksi. Jos muistaa kuinka vähän opintopisteitä kuitenkin gradusta saa - eli paljonko sen tekemiseen pitäisi vain aikaa mennä - ja kuinka se on ohjattu prosessi, tekemisen edistymisestä vastuussa myös yliopiston ohjaaja, kannattaisi ne gradut vaan laittaa reippaasti kasaan ja kokea luomisen tuskaa tutkijana vasta myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

12121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnianhimoinen mies on ihanne? Eli myönnätte viimeinkin ihan suoraan, että haluatte kusipään miehen. 

"Myönnätte" - olen varmaan kolmatta vuotta tällä palstalla (valitettavasti) ja olen lukemattomia kertoja kertonut, että arvostan miehessä määrätietoisuutta, kunnianhimoa, sosiaalisia taitoja ja muutamia muita ominaisuuksia. En ole ikinä edes kuvitellut, että tämä olisi joku häpeällinen tunnustus.

Meinaako sinulla mennä hermot, kun pitää alkaa käyttää alatyylistä kieltä? No, tänäänhän on perjantai ja lukemattomat naiset kohtaavat tänään tuolla kaupunkien ilta- ja yöelämässä määrätietoisia, kunnianhimoisia ja sosiaalisia miehiä. Jonkun kunnianhimo voi kohdistua uralla ylenemiseen ja audilla ajamiseen, sitten on niitä jotka suuntaavat sen tohtoriopintoihin ja jonkin tietyn alan asiantuntemuksen syventämiseen.

Kaikkien naisten lista on sama. Itsevarmuus, määrätietoisuus, kunnainhimoisus, sosiaaliset taidot.

Miksi?

Nämä ovat ominaisuuksia jotka johtavat korkeampaan statukseen työelämässä tai sosiaalisissa piireissä. Siksi näitä ominaisuuksia arvostetaan, ei siksi "kun ne nyt vaan ovat niin ihq kivoja luonteenpiirteitä".

LMS = looks, money, status.

Kysyn nyt vielä kerran (kohta laitan koneen kiinni muutenkin): mitä "kriteereitä" naisilla saisi olla elämänkumppania etsiessään?

Kuulostaa melko rajoittavalta listata muutama hyväksyttävä kriteeri? Tehdään niin päin että kaikki kriteerit käy, paitsi rajataan vain muutama pois.

Vaihtelun vuoksi olisi hauskaa bongata nainen jonka kriteerit eivät liity seuraaviin:

- geneettiset ulkonäköpiirteet joihin ei voi vaikuttaa (pituus, hartioiden luusto, äänen korkeus, leuan muoto, jne)

- status sen kaikissa muodoissa (formaali koulutus, ammatillinen status, sosiaalinen status, jne)

 

Eli aika vähän jää jäljelle. Naisen pitäisi ihastua mieheen tämän ulkonäöstä riippumatta. Hänen pitäisi pystyä kokemaan kuka tahansa mies puoleensavetäväksi. Melkoinen vaatimus. Naisen pitäisi ihastua mieheen tämän luonteesta riippumatta, se luonne kun ilmenee opiskelu- ja ammattivalinnoissa(kin). En oikein ymmärrä, mitä sellaista jäisi jäljelle, minkä perusteella nainen voisi ihastua tai olla ihastumatta eli tarkoittaako tuo, että naisten pitäisi olla passiivisia objekteja, ja miehet valitsisivat heistä (meistä) mieleisensä?

Johan sanoin edellisessä viestissä että eihän niitä jääkään. Naista kiinnostaa vain ulkonäkö, raha ja status.

Lisätään edelliseen listaan:

- sivistys josta ei ole todisteena formaalia koulutusta tai muuta statukseen vaikuttavaa

- halu kokeilla uutta (jotain sellaista josta ei saa rahaa eikä statusta)

- harrastukset joista ei saa rahaa eikä muiden ihailua

Kun raha, status ja geneettinen komeus suodatetaan pois kuviosta, jäljelle ei jää mitään. Persoonallisuus muuttuu käytännössä arvottomaksi.

 

Kerrotko miten tuollaisen sivistyksen voisi todentaa? Onko sille mitään todistetta olemassa?

Keskustelemalla ko. miehen kanssa?

Mihin tarvitset todisteita? Oletko palkannut tuomarin ja valamiehet valkkaamaan sinulle formaalisti koulutetun puolison jonka koulutuksellisia ja ammatillisia speksejä kehtaa esitellä tuttaville?

 

Eli ehdotat että otan riskin haaskata aikaani moukan kanssa, joka väittää olevansa sivistynyt. Ei minulla ole aikaa eikä halua sellaiseen.

Otat sen riskin joka tapauksessa. Ainakin yliopistossa jossa itse opiskelin (Hki) oli kaikenkirjavaa porukkaa sätkäkonehipeistä juntteihin ja pissiksiin. Vähemmistöä voisi kuvata sivistyneiksi, ja sivistys oli niissä tapauksissa pitkälti hankittu omalla ajalla.

Mutta tästähän ei ole kyse, vaan statuksesta. Haluat että miehellä on formaali koulutus jotta kehtaat esitellä häntä muille. Naisille on äärimmäisen tärkeää se mitä _muut_ ajattelevat, siksi status ratkaisee.

Työnnä sinä statuksesi ihan minne haluat. Olen ollut kahdesti naimisissa. Molemmilla kerroilla aviomieheni on ollut akateemisella urallaan edistynyt, eli voi vaikka halutessani itse hänen julkaisuistaan katsoa, että miehellä on substanssia mistä puhuu.

Ulkopuolisena hieman huvittaa tämän ex-rouvan kommentti. Status ei ole tärkeää - mutta miehen akateeminen ura on? Pariutumispäätös CV:n ja julkaisuluettelon perusteella? No ehkä ex-rouvalla on itsellä nuo niin kunnossa, että välttää tuolla mahdollisen alemmuuden aiheuttamisen miehelleen muuten en ihan ymmärrä.

En ole ex vaan onnellisesti naimisissa ja ensimmäisestä liitosta leski.