Saako lasta pakottaa hankkimaan kavereita, mikäli hän sanoo viihtyvänsä yksin eikä koe itseään yksinäiseksi?

Ei tietenkään. Tärkeintä on, että lapsi itse on tyytyväinen tilanteeseensa, ja pystyy tulemaan muiden kanssa toimeen ja olemaan tekemisissä sen verran kuin on välttämätöntä.

Siis mitä hyötyä ylipäänsä on pakotettuna hankituista kavereista? Miten niitä kavereita edes hankitaan pakolla?

Itse olen autisti ja minua lapsena yritettiin pakottaa hankkimaan kavereita. Ei oikein onnistunut kumminkaan, kun sellainen kiinnostus muista ihmisistä puuttui. Vastaus: ei luultavasti toimi vaikka yrittäisi

Miten tuo pakottaminen käytännössä tapahtuisi?

Miten ihmeessä lapsen edes voi "pakottaa hankkimaan kavereita" vaikka vanhemmilla olisikin tuolla tavalla oireileva luonnehäiriö.

Eri asia olisi jos lapsi haluaisi kavereita ja kokisi olevansa yksi mutta hirveän ujo ja introvertti.

Ei missään nimessä. Ei kaikkien tarvitse olla seurallisia. Monenlaisia ihmisiä tarvitaan.

Muistuu mieleen omat vanhempani jotka naama kiukusta vääränä sättivät ja nimittelivät minua kun minulla ei ollut kavereita. Heille häpeäksi.

Ei saa pakottaa. Minua yritti alakoulun opettaja pakottaa väkisin kaverustumaan koko alakoulun ajan.

Ei saa. Pakotettuna syntyneet kaveruussuhteet eivät toimi, koska kaveruuden idea on se, että molemmat viihtyvät toistensa seurassa vapaaehtoisesti. Ole varovainen, ettet istuta lapsen päähän sitä ajatusta, että yksinolossa on jotain vikaa ja että "joitain" kavereita pitäisi olla. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että lapsi ajautuu kiusaaja- ja hyväksikäyttäjäporukoihin yleiseksi retuutettavaksi ja naurunaiheeksi. Nämä piirit ovat aina innokkaita ottamaan joukkoon jonkun hyväksyntää hakevan, itsestään epävarman lapsen tai nuoren kiusattavakseen.

Miksi minä luin että "saako kaverin pakottaa hankkimaan lapsia"

Kannattaa miettiä miten lapsen sosiaalisuutta tukee ilman pakottamista. Harva on kuitenkaan täysin erakko luonteeltaan.

Et kerro minkä ikäinen lapsi on kyseessä, mutta veikkaan että on vielä nuori alle kouluikäinen ja sulla nyt vaan tarve saada väenväkisin kaveraamaan edes jonkun kanssa. Kyllä se sitten aikanaan rupeaa kaveraamaan jonkun kanssa jos kokee tarpeelliseksi. Lapset ovat sosiaalisilta taidoiltaan hyvin erilaisia. Itselläni oli lapsena vain kolme kaveria joista viihdyin parhaiten yhden kanssa. Nyt aikuisena olen vaihtelevasti sosiaalinen ja pärjään porukoissa ihan hyvin.

Miten edes toteuttaisit pakottamisen? Ja se ei edes toimisi. Ihmis-suhteita ei voi pakottaa. Kuten mainittu, hän on ok tilanteen kanssa joten wtf häntä pakottamaan. Saat ainoastaan hänen vihansa vastauksena kun raahataan asioihin joita ei halua.

Itselläni ei ole ollut oikeastaan milloinkaan varsinaisia ystäviä/kavereita. Pystyn kyllä tarvittaessa olemaan hyvinkin seurallinen, mutta minulla ei vain ole minkäänlaista tarvetta siihen enkä osaa kaivata sellaista.

Kysy päiväkoti tädiltä tai jos koulu ikäinen opettajalta. Miksi itse et ole lapseski kanssa vaan täällä teet aloituksia, ajan kuluksi ?

Miten ajattelit pakottaa? Ystävyys/kaveruus kun perustuu vapaaehtoisuuteen ja siihen, että aidosti viihdytään keskenään ja kemiat kohtaavat.

Onpa tyhmä kysymys.

Hohhoijaa kirjoitti:

Onpa tyhmä kysymys.

Mielestäni ei ollenkaan tyhmä kysymys.

Minulla on poika, jota ei tunnut kaverit kiinnostavan. Samaan aikaan kuitenkin joka paikasta saa lukea, kuinka vakavaa nuorten yksinäisyys on, jne. Yritän kokoajan zoomailla, että onko kyse aidosta yksin olemisen halusta vaiko yksinäisyydestä. Olen myös nimittäin lukenut, että joskus nuoret häpeävät yksinäisyyttään ja esittävät haluavansa olla yksin.

Asia siis huolettaa, koska haluaa lapsensa parasta. 

Minulla on kaksi poikaa, toinen teini ja toinen parikymppinen. Kumpikin on pärjännyt toisten ihmisten kanssa, toinen vieläpä erittäin hyvin, mutta kumpikin viettää vapaa-ajan mieluiten yksin/perheen/netin pelikavereiden kanssa. Esikoisen kohdalla seiskaluokan terveystarkastuksessa th huolestui "yksinäisyydestä" ja oikein yllytti poikaa kysymään seuraksi yhtä luokan puolituttua poikaa, jonka kanssa koulussa vähän kaveerasi. No, tämä poika kävi koulussa ihan satunnaisesti ja oli kaikin puolin erikoinen - suoraan sanottuna ennemmin olisin yrittänyt pitää lastani hänestä erossa, jos olisi vaikuttanut siltä, että alkavat kaveerata enemmän. Kuopuksen luokalla taas oli kiusaamista, p*rnojuttujen levittämistä somessa ym. ja näiden kanssa lapseni olisi pitänyt sitten ystävystyä, jotta olisi ns. normaali. Huh, huh.

Haluaisitko itse kaverin, joka on pakotettu olemaan kanssasi että äiti saa omaa aikaa?