Akateemisten ikisinkkunaisten suuri määrä johtuu naisten hypergamiasta

Yhteiskunnan tasa-arvoistuminen tutkitusti vähentää naisten hypergamiaa, joten jos ap on asiasta tosissaan huolissaan niin hänen kannattaisi alkaa pohtia miten voisi tasa-arvoa omalta osaltaan edistää. 

Olen akateeminen introvertti nainen. Nuorena ihastuin moneenkin duunarimieheen, eipä tullut vastakaikua. Olin heistä tylsä ja ruma. Netissä tapasin akateemisen miehen ja hän arvosti juttujani ja kiinnostuksen kohteitani. Esim.matkoilla kierretään museot ja klassiset konsertit. En siis ole mitenkään laskelmoiden etsinyt varakasta miestä. Hän oli se ainoa joka minusta kiinnostui - ja minä tietenkin hänestä erittäin paljon!

Puhutaan paljon että akateeminen nainen ei huoli duunaria. Usein se on toisin päin että humanistityttö kapeine kiinnostuksen kohteineen ja boheemeine tyyleineen on ihan kummajainen maanläheiselle miehelle.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan tasa-arvoistuminen tutkitusti vähentää naisten hypergamiaa, joten jos ap on asiasta tosissaan huolissaan niin hänen kannattaisi alkaa pohtia miten voisi tasa-arvoa omalta osaltaan edistää. 

Mikä ihmeen vimma teillä on tuohon huolestuneisuuteen? Johan se ensimmäisellä sivulla todettiin, ettei tässä huolissaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.

Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.

Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.

Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.

Juuri näin. Mies katsoo naista yksilönä ja laittaa luonteelle enemmän painoarvoa kuin esim. koulutukselle. Siksi lääkärimies voi päätyä yhteen hoitsunaisen kanssa. Nainen pyrkii pitämään kiinni koulutusvaatimuksistaan, ja leimaa siksi kaikki alemman koulutustason miehet jo etukäteen alemmuudentuntoisiksi junteiksi, heille edes mahdollisuutta antamatta. Siksi lääkärinainen ei juuri päädy yhteen duunarimiehen kanssa.

Olisit vaihtanut sanan "luonteelle" tilalle "ulkonäölle" niin olisi uskottavampaa.

Se on totta että naiselle on tärkeää että miehen kanssa voi keskustella ja olla samalla aaltopituudella, miehelle usein riittää että on joku jolta saa läheisyyttä ja huolenpitoa ja jota kelpaa esitellä kavereille.

Tottakai ulkonäkö on tärkeää, mutta niin on myös luonne. Ulkonäön ja luonteen jälkeen ei itselläni ole oikeastaan vaatimuksia naisen suhteen. Tai no terveys olisi tietenkin positiivinen asia. 

Määrittele luonne. Itselleni luonteenpiirteisiin sisältyvät mm. määrätietoisuus, pitkäjännitteisyys, kunnianhimo, sitoutumiskyky, sosiaalisuus, aktiivisuus, ennakkoluulottomuus jne. Miehessä minulle on ehdottoman tärkeää ulkonäkö (miehen pitää olla puoleensavetävä) ja nimenomaan luonne. Se luonne ilmenee hänen koulutuksessaan ja muissa valinnoissaan (ammatti, harrastukset, kiinnostuksen kohteet). Mutta onko nyt niin, että minä suosin vääriä luonteenpiirteitä? Miesten pitäisi voida sanella, mitä luonteenpiirteitä naisten pitää miehessä arvostaa?

Kaikkia noita voi olla, vaikka on matalasti kouluttautunut. 

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen introvertti nainen. Nuorena ihastuin moneenkin duunarimieheen, eipä tullut vastakaikua. Olin heistä tylsä ja ruma. Netissä tapasin akateemisen miehen ja hän arvosti juttujani ja kiinnostuksen kohteitani. Esim.matkoilla kierretään museot ja klassiset konsertit. En siis ole mitenkään laskelmoiden etsinyt varakasta miestä. Hän oli se ainoa joka minusta kiinnostui - ja minä tietenkin hänestä erittäin paljon!

Puhutaan paljon että akateeminen nainen ei huoli duunaria. Usein se on toisin päin että humanistityttö kapeine kiinnostuksen kohteineen ja boheemeine tyyleineen on ihan kummajainen maanläheiselle miehelle.

Luulisi, että akateeminen nainen ymmärtäisi mitä introvertti tarkoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten siitä, että meissä "lukuihmisissä" on paljon introverttiluonteita jotka ei ole mitään miestä haluttukaan, ainakaan kovin vahvasti. Itse olen tällainen: joskus parikymppisenä tuli seurustelua kokeiltua kun "niin kuuluu tehdä", mutta totesin aika pian viihtyväni parhaiten itsekseni.

Olen myös introvertti ja parikymppisenä aloin seurustelemaan ihan vaan uteliaisuudesta. Useilla kavereilla oli poikakaveri ja halusin tietää miltä se tuntuisi. Itse tuskin olisin asian hyväksi tehnyt yhtään mitään, mutta sitten vastaan tuli opiskelukaveri, joka vaan sitkeästi alkoi seurustella kanssani ja alkoi haluta kanssani naimisiin. Siinä vaiheessa olin jo niin tottunut yhteiselämään, että asia oli aivan sama minulle. Mikäli mies ei olisi toiminut tässä aktiivisemmin olisin todennäköisesti ihan tyytyväinen akateemisena ikisinkkuna. Elikkä otin itselleni sopivan kumppanin kun sellainen tuli tarjolle. Ei mikään vuosisadan rakkaustarina, mutta kaipa me ollaan ihan onnellisia vieläkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtalo? On huomattavasti parempi olla yksin kuin suhteessa, joka ottaa enemmän kuin antaa.

Nainen, naimisissa

Ehkä niin, mutta aika usein ne ottamiset ja antamiset määritellään sellaisin asioin, joilla ei todellisuudessa ole itse suhteeseen niin kovin merkitystä. Kuten se, että naiset usein vaativat mieheltä korkeaa koulutusta, koska heidän tuttavapiirinsä ei hyväksyisi matalasti koulutettua miestä. Näin sanoo professori Osmo Kontula.

Ehkäpä naiset vaativat miehiltä korkeaa koulutusta koska itse ovat yleensä korkeammin koulutettuja. En mitenkään korosta koulutustani, mutta kyllä sitä henkisesti on ihan eri maailmoissa kuin jokin autonasentaja tai putkimies, vaikka taloudellisesti näillä menisi kuinka hyvin. Harrastusporukassa joutuu tekemisiin kaikenlaisten ihmisten kanssa ja mitään muuta yhteistä puhuttavaa ei löydy kuin sää ja kyseinen harrastus. Aika raskasta olisi olla tällaisen kanssa parisuhteessa.

Tuosta on nyt vähän vaikea sanoa onko ongelma sinussa vai harrastusporukan muissa ihmisissä. Itse tutustuin yliopistolla koko joukkoon ihmisiä joilla ei ollut oman alansa ulkopuolelta juuri mitään kiinnostavaa sanottavaa. Minusta paljon koulutustaustaa tärkeämpää on yleinen kiinnostus ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Tällaisten ihmisten kanssa syntyy yleensä mielenkiintoisia keskusteluita jopa siitä säästä.

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen introvertti nainen. Nuorena ihastuin moneenkin duunarimieheen, eipä tullut vastakaikua. Olin heistä tylsä ja ruma. Netissä tapasin akateemisen miehen ja hän arvosti juttujani ja kiinnostuksen kohteitani. Esim.matkoilla kierretään museot ja klassiset konsertit. En siis ole mitenkään laskelmoiden etsinyt varakasta miestä. Hän oli se ainoa joka minusta kiinnostui - ja minä tietenkin hänestä erittäin paljon!

Puhutaan paljon että akateeminen nainen ei huoli duunaria. Usein se on toisinw päin että humanistityttö kapeine kiinnostuksen kohteineen ja boheemeine tyyleineen on ihan kummajainen maanläheiselle miehelle.

Näin just. Duunarimiehen mielestä olen huono kodinhoitaja ja kokki, tykkään elokuvista joita hän ei ole nähnyt eikä halua nähdä, taitoni on epäkäytännöllisiä ja vääriä. Luen kirjoja kun pitäisi olla touhukas ja edes kutoa sukkaa. Haluan lomilla tylsiin museoihin, kun hän halusi baariin ja rannalle. Ne patsaat Ufficissa eivät voineet häntä vähempää kiinnostaa ja hän odotti terassilla että sain oudon perversioni tyydytettyä.

Ei kiitos ikinä enää. Kaikki mikä on minua itseäni oli outoa ja väärin.

Nyt on mies joka on yhtä epäkäytännöllinen ja outo kuin minä, tykätään samoista asioista. On siinä sivussa koulutettu ja hyvässä työssä kuten olen itsekin.

Tunnen olevani arvostettu ihan omana itsenäni tässä suhteessa, kun edellisessä oletettiin, että kyllä siitä kouluttamalla vielä oikea nainen tulee.

Vierailija kirjoitti:

Totuus taitaa olla se, että kouluttamattomat miehet yrittävät saada tasoaan parempia naisia ja lopulta katkeroituvat yksinäisinä, kun eivät saaneet minkäänlaista naista.

Mielestäni koulutus ei välttämättä takaa "parempaa tasoa", mutta kyllä kuvottaa tällaiset ala-aste tasolle jämähtäneet mieslapset, joilta puuttuu kyky pohtia ja keskustella asioista useasta näkökulmasta.

T. Korkeakoulutettu N, yhdessä korkeakoulutetun miehen kanssa.

No pakkohan noiden koulupudokasmiesten on tyytyä (teoriassa) fiksuihin, akateemisiin naisiin, joiden elämä ei pyöri tissi- ja peppujutuissa, eikä edes tv:n ääressä miähen kaljaseurana. Kaikille kun ei vaan riitä niitä bimboja blondeja, joilla meriittinä 3 vk:n meikkauskoulu ja se päivän kestänyt irtoripsikurssi.

;-)

On se niin väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskunnan tasa-arvoistuminen tutkitusti vähentää naisten hypergamiaa, joten jos ap on asiasta tosissaan huolissaan niin hänen kannattaisi alkaa pohtia miten voisi tasa-arvoa omalta osaltaan edistää. 

Mikä ihmeen vimma teillä on tuohon huolestuneisuuteen? Johan se ensimmäisellä sivulla todettiin, ettei tässä huolissaan olla.

No miksi ap haluaa keskutelua aiheesta? Todella huono aloitus kun hän vain toteaa että asia on näin eikä jätä edes siihen aloitukseen varaa enemmälti keskutelulle. Myös rajaa aihepiirin todella pieneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtalo? On huomattavasti parempi olla yksin kuin suhteessa, joka ottaa enemmän kuin antaa.

Nainen, naimisissa

Ehkä niin, mutta aika usein ne ottamiset ja antamiset määritellään sellaisin asioin, joilla ei todellisuudessa ole itse suhteeseen niin kovin merkitystä. Kuten se, että naiset usein vaativat mieheltä korkeaa koulutusta, koska heidän tuttavapiirinsä ei hyväksyisi matalasti koulutettua miestä. Näin sanoo professori Osmo Kontula.

Ehkäpä naiset vaativat miehiltä korkeaa koulutusta koska itse ovat yleensä korkeammin koulutettuja. En mitenkään korosta koulutustani, mutta kyllä sitä henkisesti on ihan eri maailmoissa kuin jokin autonasentaja tai putkimies, vaikka taloudellisesti näillä menisi kuinka hyvin. Harrastusporukassa joutuu tekemisiin kaikenlaisten ihmisten kanssa ja mitään muuta yhteistä puhuttavaa ei löydy kuin sää ja kyseinen harrastus. Aika raskasta olisi olla tällaisen kanssa parisuhteessa.

Kuulostat aika ahdasmieliseltä jos noin tosiaan on. Ehkä sinulle tekisi hyvää avartaa vähän mieltäsi ja viettää enemmän aikaa erilaisten ihmisten parissa.

Miksi? Enpä usko että nämä erilaiset ihmiset jäävät juuri minun seuraani kaipaamaan. Ylipäätään ihmisten kanssa tekemisissä oleminen kuluttaa energiaa ja kun siitä ei saa itselleen mitään iloa, niin miksi sitä pitäisi harrastaa. Viihdyn täysin hyvin omissa oloissani omia juttujani puuhaillen. En koe mitään tarvetta seurustella ihmisten kanssa ylipäätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.

Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.

Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.

Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.

Ei älykkyyttä koulusta opi. Se, että toistelet muiden puheita ei tee sinusta yhtään älykkäämpä. Itselläni on pelkästään amiksen käyneitä kavereita, joista osa on fiksumpia kuin oikeastaan juuri kukaan tuntemani nainen yliopistolla. Tosin täytyy myöntää, että tunnen lähinnä niitä kauneimpia naisia, jotka tykkäävät bilettää. 

Ei ole sama etsiä koulutettua kuin älykästä. Tottakai on älykkäitä jotka ei ole korkeakoulutettuja.

Koulutus on elämänkokemus ja elämänvaihe joka muokkaa tottumuksia ja ajattelua vahvasti tiettyyn suuntaan. Yliopistoja käyneillä on vuosikausien yhteinen jaettu kokemustausta. Jaetut kokemukset lisäävät bondaamista ja toistensa ymmärtämistä. Syntyy jaettu kieli, argumentointitapa, kultturikokemuksia.

Samalla tavalla vaikka armeija tai äitiys tai kasvissyönti yhdistää ihmisiä kokemuksena.

Myös siksi, että on kyseessä myös arvovalinta, eli valikoituu ihmisiä jotka jakaa sun arvostuksen sitä asiaa kohtaan.

Koulutuksia on niin paljon erilaisia, että niitä yhdistäviä tekijöitä on kovin vähän. Tottakai se yhdistää sitä porukkaa, joka on yhdessä sen käynyt läpi, mutta ei juurikaan kahta täysin erissä paikassa koulunsa käynyttä ihmistä. Ainakaan siinä määrin, että sillä olisi parisuhteen kannalta mitään merkitystä. 

Toivon todella, että yliopisto ei muokkaa kenenkään ajattelua kovin paljon johonkin tiettyyn suuntaan. Tosin naisilla tätä ilmiötä nimenomaan näkee. Miehet pitävät paremmin oman päänsä. 

Et sitten ole akateeminen. Akateeminen vapaus, opintojen tapa ja rakenne, se että on oltava itsenäinen, on tehtävä laaja opinnäytetyö, se että luentoja on ehkä kolme viikossa ja lopun teet itse, se että asioita luetaan ja etsitään ja omaksutaan, siitä kirjoitetaan ja tehdään se lähteisiin perustuen, kansainvälisyys, tutkimuksellisuus, kaikki tämä yhdistää akateemisia aika kansainvälisesti. Akateeminen tutkinto on vatsa lähtökohta töihin hakeutumiselle, työsi ei välttämättä ole edes siltä alalta.

Ja tottakai se muuttaa ihmistä ellei nyt jo valmiiksi ole akateemisesta taustasta. On omaksuttava uusi lähestymistapa, ajattelutapa ja kieli. Sivistyssanat ovat ammattikieli, jota tarvitaan jos halutaan olla eksakteja.

Akateemisten suurin ongelma on jatkuva ylianalysointi ja liian monimutkainen ajattelu. Monet (varsinkin naiset) pitävät itseään jopa suurina älykköinä, vaikka eivät ole elämässään mitään merkittävää edes keksineet. En todellakaan halua mitään akateemista kaikkitietävää asioiden roikottajaa viereeni. Asioita tapahtuu ihan eri malliin, kun taloudessa on ainakin yksi touhuaja. Valitsin ihan tavallisen duunarinaisen ja onnellinen olen hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.

Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.

Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.

Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.

Juuri näin. Mies katsoo naista yksilönä ja laittaa luonteelle enemmän painoarvoa kuin esim. koulutukselle. Siksi lääkärimies voi päätyä yhteen hoitsunaisen kanssa. Nainen pyrkii pitämään kiinni koulutusvaatimuksistaan, ja leimaa siksi kaikki alemman koulutustason miehet jo etukäteen alemmuudentuntoisiksi junteiksi, heille edes mahdollisuutta antamatta. Siksi lääkärinainen ei juuri päädy yhteen duunarimiehen kanssa.

Olisit vaihtanut sanan "luonteelle" tilalle "ulkonäölle" niin olisi uskottavampaa.

Se on totta että naiselle on tärkeää että miehen kanssa voi keskustella ja olla samalla aaltopituudella, miehelle usein riittää että on joku jolta saa läheisyyttä ja huolenpitoa ja jota kelpaa esitellä kavereille.

Tottakai ulkonäkö on tärkeää, mutta niin on myös luonne. Ulkonäön ja luonteen jälkeen ei itselläni ole oikeastaan vaatimuksia naisen suhteen. Tai no terveys olisi tietenkin positiivinen asia. 

Määrittele luonne. Itselleni luonteenpiirteisiin sisältyvät mm. määrätietoisuus, pitkäjännitteisyys, kunnianhimo, sitoutumiskyky, sosiaalisuus, aktiivisuus, ennakkoluulottomuus jne. Miehessä minulle on ehdottoman tärkeää ulkonäkö (miehen pitää olla puoleensavetävä) ja nimenomaan luonne. Se luonne ilmenee hänen koulutuksessaan ja muissa valinnoissaan (ammatti, harrastukset, kiinnostuksen kohteet). Mutta onko nyt niin, että minä suosin vääriä luonteenpiirteitä? Miesten pitäisi voida sanella, mitä luonteenpiirteitä naisten pitää miehessä arvostaa?

Kaikkia noita voi olla, vaikka on matalasti kouluttautunut. 

Määrätietoinen ja kunnianhimoinen loka-auton kuljettaja?

Ei sillä ettenkö olisi ollut sinkkuna valmis tutustumaan myös loka-auton kuljettajaan, jos olisin sellaisen kohdannut ja ihastunut häneen, mutta itse kyllä kuvittelen, että etenkin kunnianhimo näkyy myös koulutuksessa ja ammatinvalinnassa.

Insinööri kirjoitti:

Akateemisten suurin ongelma on jatkuva ylianalysointi ja liian monimutkainen ajattelu. Monet (varsinkin naiset) pitävät itseään jopa suurina älykköinä, vaikka eivät ole elämässään mitään merkittävää edes keksineet. En todellakaan halua mitään akateemista kaikkitietävää asioiden roikottajaa viereeni. Asioita tapahtuu ihan eri malliin, kun taloudessa on ainakin yksi touhuaja. Valitsin ihan tavallisen duunarinaisen ja onnellinen olen hänen kanssaan.

Eli mikä oli kontribuutiosi tämän keskustelun kannalta? Et olisi akateemista edes halunnut joten valitsit duunarin ja olet onnellinen. So? Kaikki voittivat.

(Ja, kuten viestisi osoittaa, miehetKIN valitsevat, toisin kuin palstalla välillä annetaan ymmärtää.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen introvertti nainen. Nuorena ihastuin moneenkin duunarimieheen, eipä tullut vastakaikua. Olin heistä tylsä ja ruma. Netissä tapasin akateemisen miehen ja hän arvosti juttujani ja kiinnostuksen kohteitani. Esim.matkoilla kierretään museot ja klassiset konsertit. En siis ole mitenkään laskelmoiden etsinyt varakasta miestä. Hän oli se ainoa joka minusta kiinnostui - ja minä tietenkin hänestä erittäin paljon!

Puhutaan paljon että akateeminen nainen ei huoli duunaria. Usein se on toisinw päin että humanistityttö kapeine kiinnostuksen kohteineen ja boheemeine tyyleineen on ihan kummajainen maanläheiselle miehelle.

Näin just. Duunarimiehen mielestä olen huono kodinhoitaja ja kokki, tykkään elokuvista joita hän ei ole nähnyt eikä halua nähdä, taitoni on epäkäytännöllisiä ja vääriä. Luen kirjoja kun pitäisi olla touhukas ja edes kutoa sukkaa. Haluan lomilla tylsiin museoihin, kun hän halusi baariin ja rannalle. Ne patsaat Ufficissa eivät voineet häntä vähempää kiinnostaa ja hän odotti terassilla että sain oudon perversioni tyydytettyä.

Ei kiitos ikinä enää. Kaikki mikä on minua itseäni oli outoa ja väärin.

Nyt on mies joka on yhtä epäkäytännöllinen ja outo kuin minä, tykätään samoista asioista. On siinä sivussa koulutettu ja hyvässä työssä kuten olen itsekin.

Tunnen olevani arvostettu ihan omana itsenäni tässä suhteessa, kun edellisessä oletettiin, että kyllä siitä kouluttamalla vielä oikea nainen tulee.

Minun akateeminen eksäni valitti minulle noista asioista.... nyt minä akateeminen olen naimisissa duunarimiehen kanssa, joka on tuplasti älykkäämpi kuin eksäni. Hän ei ole mikään analysoimisen mestari, mutta intuitio leikkaa terävästi. Tämä duunarini on tosin myös mensan jäsen.

Minä en siis usko koulutukseen, vaan korvien väliin.

Olen tavallinen akateeminen mies. Ulkonäkö ei ole mitään Dressman-lentäjä-palomies -tyyliä, mutta ei mitään erityistä vikaakaan. Olen hyvässä työssä ja palkka yli 6000,- kuussa. Olen ulospäin suuntautunut, harrastan liikuntaa, kulttuuria ja matkoja. Omistusasunto hyvällä alueella ja "Premium" merkkinen auto (joskin ikää jo, mutta näyttää komealta ja riittää vähiin ajoihini). Eri "tasoisten" akateemisten naisten kanssa olen treffaillut, seurustellut ja harrastanut seksiä. Enemmän kuin kerran olisin ollut valmis yhteiselämään, mutta naiset ovat sitten kuitenkin päättäneet katsoa, jos vielä löytyisi parempi. Pari näistä on sitten yrittänyt lämmitellä suhdetta uudelleen, mutta minulle riittää kertajättäminen samalta naiselta. Mitä näihin jättäneisiin naisiin tulee, ovat jotkut edelleen sinkkuja  ja jollain mielestäni selvästi minua vähemmän tasokas mies.

En silti ole katkera. En ota yleensäkään vastoinkäymisiä tai pettymyksiä raskaasti.

Tällä hetkellä seurustelen fiksun AMK- (siis ei akateeminen minun mittarillani) naisen kanssa ja hyvin sujuu. Ei akateemisuus minulle pakkomielle ole. Nykyinen seurustelukumppanini on henkisesti tasapainoinen ja meillä monet asiat synkkaavat yhteen. ...että näinköhän...

Suuri osa kuitenkin pariutuu jo opiskellessa. Köyhinä, ilman tutkintoa. Tasojutut tulee ylijääneille myöhemmin ja niillä on aika harvalle mitään merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Kummassakin elämäntyylissä on vaaransa. Jos ei käy kouluja, saattaa jäädä tietämättömäksi ja ajattelu ei ole kriittistä. Koulutetut ihmiset taas lankeavat hyvin usein siihen, että heistä tulee toistensa klooneja. Käytetään paljon turhia sivistyssanoja, vaikka asiat voisi ilmaista luontevasti, koulutuksesta tulee itseisarvo, elämästä tulee yksi suuri abstraktio, eikä kyetä itsenäiseen ajatteluun. Jatkuva pänttääminen irrottaa ihmisen arjesta.

Koulutuksen haitat näkyvät varsinkin nuorilla ihmisillä. Kuvittelevat tietävänsä elämästä jotain, vaikka kokemusta ei ole nimeksikään. Korkea klulutus tekee ihmisestä ylimielisen hyvin helposti. Ollaan ylpeitä siitä, että tiedetään jostain aiheesta jotakin. Sitten kun elää suuressa tietäväisyyden illuusiossa, arvostetaan aivan vääriä asioita elämässä.

Tämä on jotenkin huvittava kirjoitus. Mikä on turha sivistyssana? Ovatko kouluttamattomat yksilöllisempiä kuin koulutetut, jotka ovat toistensa klooneja. Nuoret nyt yleensä luulevat tietävänsä kaiken koulutuksella tai ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.

Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.

Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.

Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.

Juuri näin. Mies katsoo naista yksilönä ja laittaa luonteelle enemmän painoarvoa kuin esim. koulutukselle. Siksi lääkärimies voi päätyä yhteen hoitsunaisen kanssa. Nainen pyrkii pitämään kiinni koulutusvaatimuksistaan, ja leimaa siksi kaikki alemman koulutustason miehet jo etukäteen alemmuudentuntoisiksi junteiksi, heille edes mahdollisuutta antamatta. Siksi lääkärinainen ei juuri päädy yhteen duunarimiehen kanssa.

Olisit vaihtanut sanan "luonteelle" tilalle "ulkonäölle" niin olisi uskottavampaa.

Se on totta että naiselle on tärkeää että miehen kanssa voi keskustella ja olla samalla aaltopituudella, miehelle usein riittää että on joku jolta saa läheisyyttä ja huolenpitoa ja jota kelpaa esitellä kavereille.

Tottakai ulkonäkö on tärkeää, mutta niin on myös luonne. Ulkonäön ja luonteen jälkeen ei itselläni ole oikeastaan vaatimuksia naisen suhteen. Tai no terveys olisi tietenkin positiivinen asia. 

Määrittele luonne. Itselleni luonteenpiirteisiin sisältyvät mm. määrätietoisuus, pitkäjännitteisyys, kunnianhimo, sitoutumiskyky, sosiaalisuus, aktiivisuus, ennakkoluulottomuus jne. Miehessä minulle on ehdottoman tärkeää ulkonäkö (miehen pitää olla puoleensavetävä) ja nimenomaan luonne. Se luonne ilmenee hänen koulutuksessaan ja muissa valinnoissaan (ammatti, harrastukset, kiinnostuksen kohteet). Mutta onko nyt niin, että minä suosin vääriä luonteenpiirteitä? Miesten pitäisi voida sanella, mitä luonteenpiirteitä naisten pitää miehessä arvostaa?

Kaikkia noita voi olla, vaikka on matalasti kouluttautunut. 

Määrätietoinen ja kunnianhimoinen loka-auton kuljettaja?

Ei sillä ettenkö olisi ollut sinkkuna valmis tutustumaan myös loka-auton kuljettajaan, jos olisin sellaisen kohdannut ja ihastunut häneen, mutta itse kyllä kuvittelen, että etenkin kunnianhimo näkyy myös koulutuksessa ja ammatinvalinnassa.

Tuo kertoo vain sinun arvomaailmastasi. Voihan se kunnianhimo suuntautua ammatillisten ympyröiden sijaan vaikkapa johonkin harrastukseen. Toisaalta loka-auton kuljettaja voi olla hyvinkin korkeasti kouluttautunut varsinkin nykypäivänä kun työttömiä maistereita on kortisto pullollaan.