Lue keskustelun säännöt.
Akateemisten ikisinkkunaisten suuri määrä johtuu naisten hypergamiasta
25.01.2018 |
Hyviä miehiä ei ole liian vähän, vaan koska suurin osa naisista pyrkii omaa tasoaan paremman miehen, jää niitä (naisten omilla kriteereillä) parhaita naisia valitettavasti kokonaan ilman miestä. Osa heistä toki saa miehen esim. ulkomailta, mutta osan kohtalona on yksinäinen loppuelämä.
Kommentit (631)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallinen akateeminen mies. Ulkonäkö ei ole mitään Dressman-lentäjä-palomies -tyyliä, mutta ei mitään erityistä vikaakaan. Olen hyvässä työssä ja palkka yli 6000,- kuussa. Olen ulospäin suuntautunut, harrastan liikuntaa, kulttuuria ja matkoja. Omistusasunto hyvällä alueella ja "Premium" merkkinen auto (joskin ikää jo, mutta näyttää komealta ja riittää vähiin ajoihini). Eri "tasoisten" akateemisten naisten kanssa olen treffaillut, seurustellut ja harrastanut seksiä. Enemmän kuin kerran olisin ollut valmis yhteiselämään, mutta naiset ovat sitten kuitenkin päättäneet katsoa, jos vielä löytyisi parempi. Pari näistä on sitten yrittänyt lämmitellä suhdetta uudelleen, mutta minulle riittää kertajättäminen samalta naiselta. Mitä näihin jättäneisiin naisiin tulee, ovat jotkut edelleen sinkkuja ja jollain mielestäni selvästi minua vähemmän tasokas mies.
En silti ole katkera. En ota yleensäkään vastoinkäymisiä tai pettymyksiä raskaasti.
Tällä hetkellä seurustelen fiksun AMK- (siis ei akateeminen minun mittarillani) naisen kanssa ja hyvin sujuu. Ei akateemisuus minulle pakkomielle ole. Nykyinen seurustelukumppanini on henkisesti tasapainoinen ja meillä monet asiat synkkaavat yhteen. ...että näinköhän...
On varmaan ihan luonnollista, ettei yhteistä akateemisten naisten kanssa löytynyt, jos mielestäsi hyvän miehen mittareita ovat palkka ja auto. Älykkäät naiset hakevat jotain muuta.
Etkai sinä nyt sotke akateemisuutta älykkyytteen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Insinööri kirjoitti:
Akateemisten suurin ongelma on jatkuva ylianalysointi ja liian monimutkainen ajattelu. Monet (varsinkin naiset) pitävät itseään jopa suurina älykköinä, vaikka eivät ole elämässään mitään merkittävää edes keksineet. En todellakaan halua mitään akateemista kaikkitietävää asioiden roikottajaa viereeni. Asioita tapahtuu ihan eri malliin, kun taloudessa on ainakin yksi touhuaja. Valitsin ihan tavallisen duunarinaisen ja onnellinen olen hänen kanssaan.
Tämä kommentti kiteyttää juuri sen arvo- ja näkemyseron, mikä on akateemisen ja duunarin välillä. Juopa on niin syvä, että edes keskustelu asiasta on mahdotonta. Pelkkää vänkäämistä. Miten ihmeessä parisuhde akateemisesti ajattelevan ja pelkän duunarin välillä voisi onnistua?! (Retorinen kysymys).
Joku aiempi kommentoija tässä jo hyvin valaisi asiaa; keskinäistä yhteisymmärrystä ei löydy, ja se juuri on se pointti.
Edelliseen kommenttiin haluan silti todeta, että itse olen akateeminen käsityöläinen, jolla käytännön hommat sujuvat hienosti. Niin hienosti, että koulujakäymättömältä ex-miesustävältä meni hermot siitänin, kun hän ei saanut päteä (edes) ns. miesten töissä.
Akateemisuus ei siis o!e ainoa "puutteemme", monitaitoisuus on duunarimiehelle myös paha rasti. Kumma kyllä, korkeakoulutetut miesystäväni eivät koskaan naureskelleet innolleni vaihtaa itse autoon öljyt ja renkaat, mm.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuplamaisteri. Löysin itseäni koulutetumman ja varakkaamman miehen ulkomailta. Hyvä löytö olikin, miksi siis tyytyä sekundaan? T: onnellisesti naimisissa
Ja sitten heräsit kun kissa hyppäsi kasvojesi päälle ja aloit valmistautumaan iltavuoroon Siw...siis K-Marketin kassalle ?
Vierailija kirjoitti:
Suuri osa kuitenkin pariutuu jo opiskellessa. Köyhinä, ilman tutkintoa. Tasojutut tulee ylijääneille myöhemmin ja niillä on aika harvalle mitään merkitystä.
Kyllä, avioiduin nuorena opintovelkaisena samanlaisen opiskelukaverini kanssa. Eli molemmat olemme yhtä akateemisia ja sama koulutus.
Ero tuli muista syistä, ja nyt olen aiempaa avarakatseisempi eli ei tarvitse ollaoman alan ihminen, muukin sivistynyt herrahenkilö käy. Duunarien kanssa ei vaan edelleenkään ole yhteistä kohtaamispintaa. Päivastoin, työ- ja elämänkokemus, koko elämäntapa, erottavat entistä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.
Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.
Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.
Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.
Ero ei ainakaan tällä hetkellä selity määrillä. Vielä on paljon kaupungissa asuvia akateemisia sinkkumiehiä tarjolla, mutta eivät kelpaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.
Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.
Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.
Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.Ero ei ainakaan tällä hetkellä selity määrillä. Vielä on paljon kaupungissa asuvia akateemisia sinkkumiehiä tarjolla, mutta eivät kelpaa
No, kukaan ei rakastu toiseen siksi, että toinen on vapaa. Eikä ilman rakastumista kannata alkaa suhteeseen.
Kouluja käyneet naiset eivät lisäänny niin paljon, mitä vähän kouluja käyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaha. Haluaisitko sinä akateemisen ikisinkkunaisen, oletko itse sellainen vai miksi kannat huolta asiasta?
Keskustelua olen vailla. En minä säästäkään aina huolissani ole, vaikka siitä juttelisinkin.
Ap
Montako kertaa sä olet tätä jankannu? Mene vaikka lenkille. Jos mies ei kelpaa miehessä ON vika. Koita tajuta. Tosiasiassa jokainen oikeasti hyvä mies ON parisuhteessa. Mies joka täällä vinkuu ja jankkaa ei ole hyvä mies.
Insinööri kirjoitti:
Akateemisten suurin ongelma on jatkuva ylianalysointi ja liian monimutkainen ajattelu. Monet (varsinkin naiset) pitävät itseään jopa suurina älykköinä, vaikka eivät ole elämässään mitään merkittävää edes keksineet. En todellakaan halua mitään akateemista kaikkitietävää asioiden roikottajaa viereeni. Asioita tapahtuu ihan eri malliin, kun taloudessa on ainakin yksi touhuaja. Valitsin ihan tavallisen duunarinaisen ja onnellinen olen hänen kanssaan.
Tässähän se juopa kaikessa selkeydessään.
Asijantuntijatyössäni minun nimenomaan halutaan analysoivan ongelma pohjia myöten, koska siihen sisältyy työnantajalle miljoonien riski. Minun oletetaankin olevani asiastani hyvinkin varma, ja kertovan muillekin miten miten asiat on järkevä tehdä. Minun otteellaankin oletetaankin miettivän ne kaikkia mahdollisia taloudellisia ja juridisia pohjamutia myöten. En keksi mitään merkittävää, sen sijaan suunnittelen melko merkittäviä hankkeita.
Kotona olen touhukas sikäli kuin on pakko että on puhtaita astioita ja vaatteita, minulle se ei tuo elämään mitään muuta lisäarvoa. Minulle on sama miten tiskikone on täytetty tai onko paita silitetty niin vai näin, enkä koe että arvoni ja tuottavuuteni ihmisenä liittyy niihin millään lailla.
Juuri tästä syystä on oikein hyvä että sinä ja minä ollaan parisuhdemarkkinoiden eri segmentissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kerran naisten hypergamiasta ei voida käydä keskustelua, ilman että huudellaan miesten olevan luusereita. On jotenkin uutta tämä.
Sä aloitat samanlaisia keskusteluja päivittäin, eikä kukaan ole sun kanssa samaa mieltä. Miksi se tulee sinulle aina yllätyksenä?
Eräs hulluuden määritelmä on toistaa samaa toimintakaavaa ja jostakin syystä yllättyä, kun lopputuloskin on aina sama.
Hyväksy jo luonnonvalinta, sinua ei ole tarkoitettu parisuhteeseen tai lisääntymään
Olin naimisissa akateemisen miehen kanssa 15v ja kasvatin lapsia. Olen korkeasti kouluttautunut itsekin ja erosin lasten vartuttua. Nyt elän elämäni parasta aikaa vapaana , matkailevana naisena ja en ota missään muodossa miestä vaivoikseni.
Miehettömyys tuntuu olevan lähipiirille iso ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.
Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.
Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.
Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.Ero ei ainakaan tällä hetkellä selity määrillä. Vielä on paljon kaupungissa asuvia akateemisia sinkkumiehiä tarjolla, mutta eivät kelpaa
No, kukaan ei rakastu toiseen siksi, että toinen on vapaa. Eikä ilman rakastumista kannata alkaa suhteeseen.
Sitten olisi kiinnostavaa pohtia miksi rakkaus tuntuu kiertävän tietyt ihmiset
[/quote] Määrätietoinen ja kunnianhimoinen loka-auton kuljettaja?
Ei sillä ettenkö olisi ollut sinkkuna valmis tutustumaan myös loka-auton kuljettajaan, jos olisin sellaisen kohdannut ja ihastunut häneen, mutta itse kyllä kuvittelen, että etenkin kunnianhimo näkyy myös koulutuksessa ja ammatinvalinnassa.[/quote]
Ompa kyllä tosiaan ahdasmielistä ajatella että kunnianhimo on yhdistettynä koulutuksen tasoon. Juuri tuollainen ajattelutapa akateemisissa tökkii.. Itse loka-autoa kuljettajana olen äärimmäisen kunnianhimoinen, haluan olla loistava työssäni ja tunnen suurta ylpeyttä siitä. Ottaa paljon sisua 30 asteen pakkasessa vilvoitella pihalla viimassa ja tuiskussa, putket kaikki jäykkiä ja auto ei meinaa pysyä paikallaan jäisellä pinnalla. Ja voin sanoa että kunnioitan kauemmin ajaneita todella paljon. Ja kunnianhimoisena pyrin, että joku päivä vielä ajan yhtä hyvin ja taidan kaiken niin helposti. Kuka vaan ei pysty tuollaista ajamaan. Minusta on myös kunnianhimoista haluta olla se paras ja ystävällisin p*askakuski, joka on pihassa käynyt. Maaseudulla asuvat tietävät, että kyllä se mieleen painetaan kuka pihalla käy ja usein myös kahvitellaan tuvassa kyseisen kuskin kanssa. Kunnianhimoakin on monenlaista. Ja myös mitä älykkyyteen tulee niin olen hyvin kiinnostunut maailman menosta, rakastan dokumentteja historiasta ja luonnonilmiöistä yms..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtalo? On huomattavasti parempi olla yksin kuin suhteessa, joka ottaa enemmän kuin antaa.
Nainen, naimisissaEhkä niin, mutta aika usein ne ottamiset ja antamiset määritellään sellaisin asioin, joilla ei todellisuudessa ole itse suhteeseen niin kovin merkitystä. Kuten se, että naiset usein vaativat mieheltä korkeaa koulutusta, koska heidän tuttavapiirinsä ei hyväksyisi matalasti koulutettua miestä. Näin sanoo professori Osmo Kontula.
Ehkäpä naiset vaativat miehiltä korkeaa koulutusta koska itse ovat yleensä korkeammin koulutettuja. En mitenkään korosta koulutustani, mutta kyllä sitä henkisesti on ihan eri maailmoissa kuin jokin autonasentaja tai putkimies, vaikka taloudellisesti näillä menisi kuinka hyvin. Harrastusporukassa joutuu tekemisiin kaikenlaisten ihmisten kanssa ja mitään muuta yhteistä puhuttavaa ei löydy kuin sää ja kyseinen harrastus. Aika raskasta olisi olla tällaisen kanssa parisuhteessa.
Tuosta on nyt vähän vaikea sanoa onko ongelma sinussa vai harrastusporukan muissa ihmisissä. Itse tutustuin yliopistolla koko joukkoon ihmisiä joilla ei ollut oman alansa ulkopuolelta juuri mitään kiinnostavaa sanottavaa. Minusta paljon koulutustaustaa tärkeämpää on yleinen kiinnostus ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Tällaisten ihmisten kanssa syntyy yleensä mielenkiintoisia keskusteluita jopa siitä säästä.
Auliisti myönnän vian olevan minussa. Yleisesti ottaen ihmiset eivät kiinnosta minua. Ei kiinnosta pätkääkään toisten yksityiset asiat ja niiden vatvominen. Maailma ja varsinkin luonnontieteet kiinnostavat enemmän. Säästä voi keskustella kiinnostavasti, mutta suurin osa harrastusporukassa tapaamistani ihmisistä puhuu siitäkin tasolla onpa kamala pakkanen/helle/lumisade. Hyvää päivää kirvesvartta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.
Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.
Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.
Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.Ero ei ainakaan tällä hetkellä selity määrillä. Vielä on paljon kaupungissa asuvia akateemisia sinkkumiehiä tarjolla, mutta eivät kelpaa
No, kukaan ei rakastu toiseen siksi, että toinen on vapaa. Eikä ilman rakastumista kannata alkaa suhteeseen.
Sitten olisi kiinnostavaa pohtia miksi rakkaus tuntuu kiertävän tietyt ihmiset
Se on selvää, mutta ei näillä ihmisillä ole yhteistä tekijää, vaan syyt ovat moninaiset.
Ulkoinen elämä on sisäisen elämän heijastumaa. Se sisäinen pitää ottaa tarkasteluun. Eli omat uskomukset.
Vierailija kirjoitti:
Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.
Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.
Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.
Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.
Ihan välihuomiona, eikö tuo ihmisten kutsuminen "amisjunteiksi" ole juurikin sitä toisten "ammatin/koulutuksen nälvimistä? Yleistit tuolla kaikki ammattikoulun käyneet junteiksi, eikä älykäs ihminen sorru moiseen.
Terveisin koulutettu nainen, jonka itsetunto ei kasva muita polkemalla.
Vierailija kirjoitti:
Määrätietoinen ja kunnianhimoinen loka-auton kuljettaja?
Ei sillä ettenkö olisi ollut sinkkuna valmis tutustumaan myös loka-auton kuljettajaan, jos olisin sellaisen kohdannut ja ihastunut häneen, mutta itse kyllä kuvittelen, että etenkin kunnianhimo näkyy myös koulutuksessa ja ammatinvalinnassa.
Ompa kyllä tosiaan ahdasmielistä ajatella että kunnianhimo on yhdistettynä koulutuksen tasoon. Juuri tuollainen ajattelutapa akateemisissa tökkii.. Itse loka-autoa kuljettajana olen äärimmäisen kunnianhimoinen, haluan olla loistava työssäni ja tunnen suurta ylpeyttä siitä. Ottaa paljon sisua 30 asteen pakkasessa vilvoitella pihalla viimassa ja tuiskussa, putket kaikki jäykkiä ja auto ei meinaa pysyä paikallaan jäisellä pinnalla. Ja voin sanoa että kunnioitan kauemmin ajaneita todella paljon. Ja kunnianhimoisena pyrin, että joku päivä vielä ajan yhtä hyvin ja taidan kaiken niin helposti. Kuka vaan ei pysty tuollaista ajamaan. Minusta on myös kunnianhimoista haluta olla se paras ja ystävällisin p*askakuski, joka on pihassa käynyt. Maaseudulla asuvat tietävät, että kyllä se mieleen painetaan kuka pihalla käy ja usein myös kahvitellaan tuvassa kyseisen kuskin kanssa. Kunnianhimoakin on monenlaista. Ja myös mitä älykkyyteen tulee niin olen hyvin kiinnostunut maailman menosta, rakastan dokumentteja historiasta ja luonnonilmiöistä yms..
Niin, ennakkoluulot ovat akateemisillakin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavallinen akateeminen mies. Ulkonäkö ei ole mitään Dressman-lentäjä-palomies -tyyliä, mutta ei mitään erityistä vikaakaan. Olen hyvässä työssä ja palkka yli 6000,- kuussa. Olen ulospäin suuntautunut, harrastan liikuntaa, kulttuuria ja matkoja. Omistusasunto hyvällä alueella ja "Premium" merkkinen auto (joskin ikää jo, mutta näyttää komealta ja riittää vähiin ajoihini). Eri "tasoisten" akateemisten naisten kanssa olen treffaillut, seurustellut ja harrastanut seksiä. Enemmän kuin kerran olisin ollut valmis yhteiselämään, mutta naiset ovat sitten kuitenkin päättäneet katsoa, jos vielä löytyisi parempi. Pari näistä on sitten yrittänyt lämmitellä suhdetta uudelleen, mutta minulle riittää kertajättäminen samalta naiselta. Mitä näihin jättäneisiin naisiin tulee, ovat jotkut edelleen sinkkuja ja jollain mielestäni selvästi minua vähemmän tasokas mies.
En silti ole katkera. En ota yleensäkään vastoinkäymisiä tai pettymyksiä raskaasti.
Tällä hetkellä seurustelen fiksun AMK- (siis ei akateeminen minun mittarillani) naisen kanssa ja hyvin sujuu. Ei akateemisuus minulle pakkomielle ole. Nykyinen seurustelukumppanini on henkisesti tasapainoinen ja meillä monet asiat synkkaavat yhteen. ...että näinköhän...
On varmaan ihan luonnollista, ettei yhteistä akateemisten naisten kanssa löytynyt, jos mielestäsi hyvän miehen mittareita ovat palkka ja auto. Älykkäät naiset hakevat jotain muuta.
Etkai sinä nyt sotke akateemisuutta älykkyytteen?
Myös älykkäiden ei-akateemisten mielenkiinto ja prioriteetit on yleensä jotain muuta kuin kuinka kallis auto on.
Hohhoijaa. Itse asiassa mitä koulutetumpi nainen, sitä todennäköisemmin hän on naimisissa ja hänellä on lapsia sanovat tilastot. Sama pätee miehiin. Vähiten koulutetut miehet jäävät todennäköisimmin naimattomiksi ja lapsettomiksi.
On varmaan ihan luonnollista, ettei yhteistä akateemisten naisten kanssa löytynyt, jos mielestäsi hyvän miehen mittareita ovat palkka ja auto. Älykkäät naiset hakevat jotain muuta.