Akateemisten ikisinkkunaisten suuri määrä johtuu naisten hypergamiasta
Hyviä miehiä ei ole liian vähän, vaan koska suurin osa naisista pyrkii omaa tasoaan paremman miehen, jää niitä (naisten omilla kriteereillä) parhaita naisia valitettavasti kokonaan ilman miestä. Osa heistä toki saa miehen esim. ulkomailta, mutta osan kohtalona on yksinäinen loppuelämä.
Kommentit (631)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuplamaisteri. Löysin itseäni koulutetumman ja varakkaamman miehen ulkomailta. Hyvä löytö olikin, miksi siis tyytyä sekundaan? T: onnellisesti naimisissa
Ihminen muuttuu sekundaksi, jos on sinua vähemmän koulutettu ja köyhempi kuin sinä? Sinulla on mielenkiintoinen tapa luokitella ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.
Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.
Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.
Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.Ero ei ainakaan tällä hetkellä selity määrillä. Vielä on paljon kaupungissa asuvia akateemisia sinkkumiehiä tarjolla, mutta eivät kelpaa
No, kukaan ei rakastu toiseen siksi, että toinen on vapaa. Eikä ilman rakastumista kannata alkaa suhteeseen.
Sitten olisi kiinnostavaa pohtia miksi rakkaus tuntuu kiertävän tietyt ihmiset
Ulkonäön puutteet vastakkaisen sukupuolen silmissä on suurin tekijä. Toinen on ujous ja huono itsetunto; se, että näyttääkin luuserilta. Näiden ihmisten habitus ei siis viehätä vastakkaista sukupuolta. Ihmiset ovat kovin pinnallisia, ikävä kyllä.
Oikeasti en ymmärrä, miten nämä muka blokkaavat elämästä rakkauden, mutta minähän olenkin wanha käpy. Nuoremmilla on eri arvot.
Minimaalisena vähemmistönä pidän luonnevikaisia tai älyltään vajavaisia henkilöitä, jotka eivät siis näiden piirteiden takia koe rakkautta kuin ehkä vanhemmiltaan.
No korkeakoulututkinnossa nyt ei ole mitään ihmeellistä, vaikka akateemiset sillä niin ylpeilevät. Tiedän lukuisia haastavampia asioita kuin korkeakoulututkinnon suorittaminen. Ei kannata paukutella henkseleitä. Varsinkin naisille jokin onneton tutkintotodistus yliopistosta tuntuu olevan tosi kova juttu. Akateemisilla miehillä ei ole niinkään tarvetta nostaa itseään jalustalle.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Itse asiassa mitä koulutetumpi nainen, sitä todennäköisemmin hän on naimisissa ja hänellä on lapsia sanovat tilastot. Sama pätee miehiin. Vähiten koulutetut miehet jäävät todennäköisimmin naimattomiksi ja lapsettomiksi.
Toki jos ääripäitä vertailee. Entä jos vertaillaan DI-naisia ja lähihoitajanaisia? Tai TkT-miehiä ja ensihoitajamiehiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtalo? On huomattavasti parempi olla yksin kuin suhteessa, joka ottaa enemmän kuin antaa.
Nainen, naimisissaEhkä niin, mutta aika usein ne ottamiset ja antamiset määritellään sellaisin asioin, joilla ei todellisuudessa ole itse suhteeseen niin kovin merkitystä. Kuten se, että naiset usein vaativat mieheltä korkeaa koulutusta, koska heidän tuttavapiirinsä ei hyväksyisi matalasti koulutettua miestä. Näin sanoo professori Osmo Kontula.
Ehkäpä naiset vaativat miehiltä korkeaa koulutusta koska itse ovat yleensä korkeammin koulutettuja. En mitenkään korosta koulutustani, mutta kyllä sitä henkisesti on ihan eri maailmoissa kuin jokin autonasentaja tai putkimies, vaikka taloudellisesti näillä menisi kuinka hyvin. Harrastusporukassa joutuu tekemisiin kaikenlaisten ihmisten kanssa ja mitään muuta yhteistä puhuttavaa ei löydy kuin sää ja kyseinen harrastus. Aika raskasta olisi olla tällaisen kanssa parisuhteessa.
Tuosta on nyt vähän vaikea sanoa onko ongelma sinussa vai harrastusporukan muissa ihmisissä. Itse tutustuin yliopistolla koko joukkoon ihmisiä joilla ei ollut oman alansa ulkopuolelta juuri mitään kiinnostavaa sanottavaa. Minusta paljon koulutustaustaa tärkeämpää on yleinen kiinnostus ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Tällaisten ihmisten kanssa syntyy yleensä mielenkiintoisia keskusteluita jopa siitä säästä.
Auliisti myönnän vian olevan minussa. Yleisesti ottaen ihmiset eivät kiinnosta minua. Ei kiinnosta pätkääkään toisten yksityiset asiat ja niiden vatvominen. Maailma ja varsinkin luonnontieteet kiinnostavat enemmän. Säästä voi keskustella kiinnostavasti, mutta suurin osa harrastusporukassa tapaamistani ihmisistä puhuu siitäkin tasolla onpa kamala pakkanen/helle/lumisade. Hyvää päivää kirvesvartta.
Oletko itse yrittänyt nostaa keskustelua seuraavalle mielenkiintoisemmalle tasolle?
Et varmaan, olet vain päättänyt että he ovat kyvyttömiä muuhun kuin hyvääpäiväähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.
Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.
Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.
Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.Ero ei ainakaan tällä hetkellä selity määrillä. Vielä on paljon kaupungissa asuvia akateemisia sinkkumiehiä tarjolla, mutta eivät kelpaa
No, kukaan ei rakastu toiseen siksi, että toinen on vapaa. Eikä ilman rakastumista kannata alkaa suhteeseen.
Sitten olisi kiinnostavaa pohtia miksi rakkaus tuntuu kiertävän tietyt ihmiset
Yksi keskeinen syy on ihan varmasti se, että he eivät ole edes löydettävissä. He eivät osallistu yhteisöllisiin harrastuksiin, eivät vietä aikaa ystäväporukoissa tutustuen uusiin ihmisiin, eivät käy baareissa, eivät matkustele ja majoitu hostelleissa tai leirintäalueilla tai muissa paikoissa, missä ei kerta kaikkiaan voi välttyä tutustumasta uusiin ihmisiin.
Jos viettää vapaa-ajan kotona käyden vain lenkillä ja kuntosalilla, niin taatusti on pariutuminen haastavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.
Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.
Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.
Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.Ero ei ainakaan tällä hetkellä selity määrillä. Vielä on paljon kaupungissa asuvia akateemisia sinkkumiehiä tarjolla, mutta eivät kelpaa
No, kukaan ei rakastu toiseen siksi, että toinen on vapaa. Eikä ilman rakastumista kannata alkaa suhteeseen.
Sitten olisi kiinnostavaa pohtia miksi rakkaus tuntuu kiertävän tietyt ihmiset
Yksi keskeinen syy on ihan varmasti se, että he eivät ole edes löydettävissä. He eivät osallistu yhteisöllisiin harrastuksiin, eivät vietä aikaa ystäväporukoissa tutustuen uusiin ihmisiin, eivät käy baareissa, eivät matkustele ja majoitu hostelleissa tai leirintäalueilla tai muissa paikoissa, missä ei kerta kaikkiaan voi välttyä tutustumasta uusiin ihmisiin.
Jos viettää vapaa-ajan kotona käyden vain lenkillä ja kuntosalilla, niin taatusti on pariutuminen haastavaa.
Tuntemieni kohdalla tilanne on juuri päinvastoin. Ovat nettideiteillä, tinderissä, baarissa ja aikoinaan sinkkusulkiksessa
Ot, mutta kun nyt tähän lankaan eksyin, anti mennä. 😋
Olen nainen lähellä eläkeikää, kas vaan, akateeminenkin. Vuosia olen etsinyt elämänkumppania jakamaan tulevaa vanhuutta. Ei löydy, ei.
Sanotaan, että nainen ei tässä iässä enää kelpaa, ei ole viehätysvoimaa eikä kysyntää parisuhteeeseen.
Minä kysyn ihmeissäni, että miksi sitten olen haluttua matskua 70-90 -vuotiaiden joukossa? Eli tämän ikäiset miehet kilvan laittavat viestiä ja kyllä kelpaisin elämäänsä sulostuttamaan.
Ei tuo viehätysvoiman menetys sitten olekaan ihan absoluuttista. Mutta miksei nuoremmille, omanikäisille kelpaa? (Tarkennan: Sänkyyn kyllä kelpaisin, mutta en muuten.)
En ole nirso, isoon verkolla kalastan sekä duunareita että harvinaisia akateemisia.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Itse asiassa mitä koulutetumpi nainen, sitä todennäköisemmin hän on naimisissa ja hänellä on lapsia sanovat tilastot. Sama pätee miehiin. Vähiten koulutetut miehet jäävät todennäköisimmin naimattomiksi ja lapsettomiksi.
Miesten kohdalla tämä on huomattavasti korostuneempi ilmiö. Naisissa on paljon niitä akateemisiakin ikisinkkuja, miehissä ei ole. Tästähän aloituksessa oli kyse. Hohhoijaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Itse asiassa mitä koulutetumpi nainen, sitä todennäköisemmin hän on naimisissa ja hänellä on lapsia sanovat tilastot. Sama pätee miehiin. Vähiten koulutetut miehet jäävät todennäköisimmin naimattomiksi ja lapsettomiksi.
Toki jos ääripäitä vertailee. Entä jos vertaillaan DI-naisia ja lähihoitajanaisia? Tai TkT-miehiä ja ensihoitajamiehiä?
Tilastot ovat tilastoja, tämä akateemisten ikisinkkunaisten iso joukko on vain keskustelupalstojen vakioaihe, jolla ei ole mitään totuuspohjaa. Akateemisten naisten lapsettomuus on kyllä lisääntynyt, mutta he ovat vapaaehtoisesti lapsettomia ja naimisissa. Ruuhkavuodet ja vaativa työelämä pelottavat, tästä on ollut juttuja useissa lehdissä viime aikoina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohtalo? On huomattavasti parempi olla yksin kuin suhteessa, joka ottaa enemmän kuin antaa.
Nainen, naimisissaEhkä niin, mutta aika usein ne ottamiset ja antamiset määritellään sellaisin asioin, joilla ei todellisuudessa ole itse suhteeseen niin kovin merkitystä. Kuten se, että naiset usein vaativat mieheltä korkeaa koulutusta, koska heidän tuttavapiirinsä ei hyväksyisi matalasti koulutettua miestä. Näin sanoo professori Osmo Kontula.
Ehkäpä naiset vaativat miehiltä korkeaa koulutusta koska itse ovat yleensä korkeammin koulutettuja. En mitenkään korosta koulutustani, mutta kyllä sitä henkisesti on ihan eri maailmoissa kuin jokin autonasentaja tai putkimies, vaikka taloudellisesti näillä menisi kuinka hyvin. Harrastusporukassa joutuu tekemisiin kaikenlaisten ihmisten kanssa ja mitään muuta yhteistä puhuttavaa ei löydy kuin sää ja kyseinen harrastus. Aika raskasta olisi olla tällaisen kanssa parisuhteessa.
Tuosta on nyt vähän vaikea sanoa onko ongelma sinussa vai harrastusporukan muissa ihmisissä. Itse tutustuin yliopistolla koko joukkoon ihmisiä joilla ei ollut oman alansa ulkopuolelta juuri mitään kiinnostavaa sanottavaa. Minusta paljon koulutustaustaa tärkeämpää on yleinen kiinnostus ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Tällaisten ihmisten kanssa syntyy yleensä mielenkiintoisia keskusteluita jopa siitä säästä.
Auliisti myönnän vian olevan minussa. Yleisesti ottaen ihmiset eivät kiinnosta minua. Ei kiinnosta pätkääkään toisten yksityiset asiat ja niiden vatvominen. Maailma ja varsinkin luonnontieteet kiinnostavat enemmän. Säästä voi keskustella kiinnostavasti, mutta suurin osa harrastusporukassa tapaamistani ihmisistä puhuu siitäkin tasolla onpa kamala pakkanen/helle/lumisade. Hyvää päivää kirvesvartta.
Oletko itse yrittänyt nostaa keskustelua seuraavalle mielenkiintoisemmalle tasolle?
Et varmaan, olet vain päättänyt että he ovat kyvyttömiä muuhun kuin hyvääpäiväähän.
Joskus olen yrittänyt, mutta kun toisilta ei saa minkäänlaista vastakaikua , niin enpä voi sanoa, että kauheasti haluaisin briljeerata tietämykselläni tai pitää oppitunteja henkilöille, joita ei selkeästi vain kiinnosta. En oikeastaan ymmärrä miksi pitäisi vaivautua keskustelemaan ihmisten kanssa asioista, joista heillä ei ole mitään mielipidettä tai asiatietoa sen mielipiteen pohjaksi. Eletään erilaisissa ympyröissä ja ainoa yhteinen alue on se harrastus ja siihen liittyvät käytännön asiat. Tämän tasoinen tuttavuus riittää minulle, eikä heidän muu elämänsä tai asiansa kosketa minua mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Itse asiassa mitä koulutetumpi nainen, sitä todennäköisemmin hän on naimisissa ja hänellä on lapsia sanovat tilastot. Sama pätee miehiin. Vähiten koulutetut miehet jäävät todennäköisimmin naimattomiksi ja lapsettomiksi.
Miesten kohdalla tämä on huomattavasti korostuneempi ilmiö. Naisissa on paljon niitä akateemisiakin ikisinkkuja, miehissä ei ole. Tästähän aloituksessa oli kyse. Hohhoijaa.
Kannattaa lukea muutakin kuin keskustelupalstoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.
Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.
Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.
Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.Juuri näin. Mies katsoo naista yksilönä ja laittaa luonteelle enemmän painoarvoa kuin esim. koulutukselle. Siksi lääkärimies voi päätyä yhteen hoitsunaisen kanssa. Nainen pyrkii pitämään kiinni koulutusvaatimuksistaan, ja leimaa siksi kaikki alemman koulutustason miehet jo etukäteen alemmuudentuntoisiksi junteiksi, heille edes mahdollisuutta antamatta. Siksi lääkärinainen ei juuri päädy yhteen duunarimiehen kanssa.
Kohta ryntää "lääkäreitä" ja muita vastaavia kuorossa huutamaan kuinka he ovat naimisissa raksamiehen kanssa. Tottahan sinä kuitenkin puhut. Tästä syystä tapaan mieluummin matalammin koulutettuja naisia, koska heillä ei ole oikeastaan koskaan tätä ammatillista ylimielisyyttä tai vaatimusta. Ei sillä, että kaikilla yliopiston käyneillä olisi, mutta ikävän monella on. Itsekin opiskelen toista akateemista tutkintoa tällä hetkellä, mutta ura- ja suorituskeskeisyys ei todellakaan ole sellainen asia, josta pidän itse tai jota haluan naiselta.
Hetkinen. Jo ketjun alussa moitittiin naisia siitä, että he haluavat paremmin koulutetun miehen ja sinä olet samaa mieltä. Itse haluat kuitenkin naisen, jolla on alempi koulutus mitä sinulla. Miten voit seurustella sellaisen naisen kanssa, joka haluaa miehen, jolla on korkeampi koulutus mitä miehellä? Minulla menee tässä jo pää sekaisin.
Kerrot myös, että opiskelet toista akateemista tutkintoa, mutta et pidä kuitenkaan ura- ja suorituskeskeisyydestä. Mikä on sellainen akateeminen ala, joka on leppoisaa puuhastelia ja jossa ei ole mitään ylenemismahdollisuutta? Etkö löytänyt mieleistä koulutusta amispuolelta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Itse asiassa mitä koulutetumpi nainen, sitä todennäköisemmin hän on naimisissa ja hänellä on lapsia sanovat tilastot. Sama pätee miehiin. Vähiten koulutetut miehet jäävät todennäköisimmin naimattomiksi ja lapsettomiksi.
Miesten kohdalla tämä on huomattavasti korostuneempi ilmiö. Naisissa on paljon niitä akateemisiakin ikisinkkuja, miehissä ei ole. Tästähän aloituksessa oli kyse. Hohhoijaa.
Kannattaa lukea muutakin kuin keskustelupalstoja.
Tuon hyödyttömän viestin sijaan olisit voinut linkata sitä luettavaa. Mutta ei, kun tarkoitus ei edes ole yrittää ajaa keskustelua hyödylliseen suuntaan vaan yrittää vain nälviä ja näpäytellä. Juuri tuollaisten keskustelijoiden takia tämä on huono palsta.
Otan heti samanikäisen miehen, joka on kaikilla mittareilla samaa tasoa, ei ylempi kuin minä ja tingin vieläpä koulutuksesta, varallisuudesta ja tulotasosta (en tarvitse muiden rahoja ja oma koulutukseni riittää minulle) jos vain ajatusmaailma jotenkin natsaa, panettaa edes vähän ja kumpikin haluaa ryhtyä parisuhteeseen juuri meidän kanssamme. Mutta jos mies pelkää akateemista naista ja se saa hänet tuntemaan itsensä huonoksi niin minkä minä sille voin.
Sen sijaan en halua itseäni vanhempaa miestä, enkä myöskään tyhmää, juoppoa, narkkaria (entistä tai nykyistä), valehtelijaa, linnakundia, väkivaltaista, kotitöitä tekemätöntä, täysin sosiaalisesti kyvytöntä aspergeria, persoonallisuushäiriöistä, häntäheikkiä/kenet vaan huolivaa tai sellaista joka ei huolehdi hygieniastaan.
Minulle on ihan v..tun sama tekeekö mieskin asiantuntijatyötä. Eikö kaikki työ ole sitä? En minä siellä töissä ole, ja voin keskustella omista töistäni jonkun muun kanssa. En lähde jääkiekko-otteluun enkä pakota ketään muotimessuille. Kunhan voi jutella jostain, vaikka kommentoida uutisia ja keksiä jotain hauskaa arkeen. Yleissivistys plussaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.
Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.
Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.
Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.Juuri näin. Mies katsoo naista yksilönä ja laittaa luonteelle enemmän painoarvoa kuin esim. koulutukselle. Siksi lääkärimies voi päätyä yhteen hoitsunaisen kanssa. Nainen pyrkii pitämään kiinni koulutusvaatimuksistaan, ja leimaa siksi kaikki alemman koulutustason miehet jo etukäteen alemmuudentuntoisiksi junteiksi, heille edes mahdollisuutta antamatta. Siksi lääkärinainen ei juuri päädy yhteen duunarimiehen kanssa.
Kohta ryntää "lääkäreitä" ja muita vastaavia kuorossa huutamaan kuinka he ovat naimisissa raksamiehen kanssa. Tottahan sinä kuitenkin puhut. Tästä syystä tapaan mieluummin matalammin koulutettuja naisia, koska heillä ei ole oikeastaan koskaan tätä ammatillista ylimielisyyttä tai vaatimusta. Ei sillä, että kaikilla yliopiston käyneillä olisi, mutta ikävän monella on. Itsekin opiskelen toista akateemista tutkintoa tällä hetkellä, mutta ura- ja suorituskeskeisyys ei todellakaan ole sellainen asia, josta pidän itse tai jota haluan naiselta.
Hetkinen. Jo ketjun alussa moitittiin naisia siitä, että he haluavat paremmin koulutetun miehen ja sinä olet samaa mieltä. Itse haluat kuitenkin naisen, jolla on alempi koulutus mitä sinulla. Miten voit seurustella sellaisen naisen kanssa, joka haluaa miehen, jolla on korkeampi koulutus mitä miehellä? Minulla menee tässä jo pää sekaisin.
Kerrot myös, että opiskelet toista akateemista tutkintoa, mutta et pidä kuitenkaan ura- ja suorituskeskeisyydestä. Mikä on sellainen akateeminen ala, joka on leppoisaa puuhastelia ja jossa ei ole mitään ylenemismahdollisuutta? Etkö löytänyt mieleistä koulutusta amispuolelta?
Erittäin hyviä huomioita. Nainen on hypergaminen, mutta mies ottaa mieluummin sen alemmin koulutetun:).
Vierailija kirjoitti:
Kerrot myös, että opiskelet toista akateemista tutkintoa, mutta et pidä kuitenkaan ura- ja suorituskeskeisyydestä. Mikä on sellainen akateeminen ala, joka on leppoisaa puuhastelia ja jossa ei ole mitään ylenemismahdollisuutta? Etkö löytänyt mieleistä koulutusta amispuolelta?
Miksi alan pitäisi olla sellainen että sillä ei ole mitään ylenemismahdollisuuksia jotta voisi olla pitämättä ura- ja suorituskeskeisyydestä? Tekstissäsi ei ole mitään järkeä.
Minullakin on kaksi tutkintoa, toinen alalta joka tuo leivän pöytään ja toinen taas alalta jonka koen itse kiinnostavammaksi ja jolla teen vapaa-ajallani tutkimusta. Ensinmainitulla alalla on hyvät urakehitysnäkymät mutta olen torjunut etenemismahdollisuudet koska en kaipaa lisää vastuuta ja stressiä ja taloudellinen tilanteenikin on hyvä. Tästä syystä leipätyöni on parhaimmillaan juurikin leppoisaa puuhastelua ja ainakaan se ei huonoimmillaankaan rajoita liikaa todellisten intohimojeni parissa työskentelyä.
Vierailija kirjoitti:
Monet tietämättään jakavat alfauroksen jonkun toisen kanssa, sillä ei alfauroksen moraali ole muita miehiä kummempi. Kun on ottajia niin on vaikea tilaisuuden tullen vastustaa kiusausta.
Logiikkasi selittääkin kätevästi, miksi beetamiestä ei kannata ottaa. Jos sille tulisi pienikin tilaisuus, sekin dumppaisi naisensa jonkun nuoremman ja paremman näköisen takia. Beetamies pysyy saamansa naisen kanssa jos hän ei saa ketään muuta -tosin moraalittomana hänelle ei ole ongelma yrittää vaikka vaimo olisikin, koska itsetunto on paisunut yhden naisen myötä. Jos nainen on erehtynyt lisääntymään beetamiehen kanssa, hänen lapsellaan on beetageenit, ja sitten hän joutuu yllättäen beetalapsen yh-äidiksi, mikä tunnetusti romahduttaa naisen markkina-arvon lopullisesti.
Alfan sivusuhteena peli on selvä alusta lähtien ja vaikka kakkosnaisen rooli on ikävä, alfamies on sentään rehellinen toisin kuin beetamies joka ulisee miten melkein kuka tahansa nainen kävisi (tilapäisesti). Lisäksi, jos nainen tulee suhteesta raskaaksi, jälkeläinen saa alfageenit. Tästäkin naisesta tulee yh, mikä on paha juttu, mutta hän on silti beetamiesten silmissä parempi kuin edellinen nainen koska hän on a) kelvannut edes hetkeksi alfalle ja b) vähän ainutlaatuinen kun voi rehellisesti sanoa ettei sentään ole naimisissa aikaisemmin ollut.
Beetamies, kuten alfamieskään ei kykene rakkauteen ja hänen mielen teoriansa on kehittymätön koska hän pystyy näkemään toiset ihmiset vain hyödykkeinä. Fiksu nainen valitsee omega-rasvahapon ja paremman elämän yksin, jos tarjolla ovat vain nämä kaksi idioottia.
Suosittelen etsimään sen miehen ulkomailta :) Kymmenen vuotta sinkkuna olon jälkeen löysin itselleni ihanimman miehen sieltä. Tosin ei johtunut siitä että en olisi suomalaista huolinut, vaan että en yhden lapsen äitinä enää kelvannut kenellekään suomalaiselle oman ikäiselle miehelle mihinkään vakavampaan. Itseäni ei ole koskaan kiinnostanut yhdenyön jutut tai mitkään pätkäsuhteet niin keskittyin sit vaan äitinä oloon, opiskeluihin ja luomaan omaa uraani. Yksinäistähän se oli, mutta mieluummin yksin kuin onnettomana. Nyt on hyvännäköinen akateeminen, feministi ukko kainalossa, joka puhuu viittä eri kieltä, käy salilla joka päivä, kokkaa ja siivoaa. Luulin jo että olen loppuelämäni yksin ja olin jo asennoitunut siihen tekemällä omasta elämästäni niin onnellisen kuin mahdollista seuraamalla unelmiani. Sattumalta sattui löytymään noin hyvä mies.
Lue tämän ketjun ’miesten’ kirjoittamat kommentit. Ilkeitä, katkeria, halventavia kommentteja. Ei sellaiseen ihmiseen kukaan voi rakastua, joka halveksii toista.