Akateemisten ikisinkkunaisten suuri määrä johtuu naisten hypergamiasta

On toki näitä, jotka etsivät tiettyjä kriteereitä etsivää miestä, ja kun ei sellaista tule vastaan, niin muut unohdetaan. Mutta:

Minun mielestäni ongelma on siinä, että ihminen haluaa samanlaisen puolison kuin itse on. Ihminen jotenkin etsii itsensä parempaa kopiota, johon rakastua. Ja sellaisia on vähän, koska mies ja nainen nyt vain ovat lähtökohtaisesti erilaisia.

sellaiset naiset löytävät miehen helpommin, joiden ajattelun rakenne on samanlainen kuin miehillä (looginen, päämäärätietoinen, analyyttinen), tai joilla on miesmäinen huumorintaju tai miehinen rento asenne elämää kohtaan.

Tähän perustuu myös sivusuhteet ja toiseen rakastumiset. Ihminen rakastuu, kun vastaan tulee samanlainen ihminen kuin minä itse. Siis hyviltä puolilta samanlainen. Niiltä piirteiltä samanlainen, joita itsessäkin arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaha. Haluaisitko sinä akateemisen ikisinkkunaisen, oletko itse sellainen vai miksi kannat huolta asiasta?

Keskustelua olen vailla. En minä säästäkään aina huolissani ole, vaikka siitä juttelisinkin.

Ap

Niin, sehän minua tässä kiinnostikin, että miksi haluat keskustella nimenomaan akateemisten ikisinkkunaisten sinkkuudesta. Mikä juuri tässä ihmisryhmässä on erityisen kiinnostavaa pariutumisen kannalta mielestäsi? Jos kerran syykin juuri tämän ihmisryhmän sinkkuuteen on noinkin selvä, niin mitä keskustelemista tässä vielä on?

Juuri näin. Myös esimerkiksi sosiaalisilta taidoiltaan vajavaiset, yksin vapaa-ajallaan viihtyvät miehet jäävät sinkuiksi. Eikö esimerkiksi heistä keskusteleminen olisi paljon kiinnostavampaa? Minulla ainakin on sellainen käsitys, että heille se sinkuksi jääminen on paljon isompi ongelma kuin akateemisille naisille.

Sinä voit tehdä sille aiheelle toisen ketjun. Tämä aloittaja halusi keskustella juuri tästä aiheesta. Jos se ei ole sinusta kiinnostava aihe, niin voit siirtyä muiden keskustelujen pariin. 

Tai sitten siitä, että meissä "lukuihmisissä" on paljon introverttiluonteita jotka ei ole mitään miestä haluttukaan, ainakaan kovin vahvasti. Itse olen tällainen: joskus parikymppisenä tuli seurustelua kokeiltua kun "niin kuuluu tehdä", mutta totesin aika pian viihtyväni parhaiten itsekseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.

Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.

Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.

Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.

Ei älykkyyttä koulusta opi. Se, että toistelet muiden puheita ei tee sinusta yhtään älykkäämpä. Itselläni on pelkästään amiksen käyneitä kavereita, joista osa on fiksumpia kuin oikeastaan juuri kukaan tuntemani nainen yliopistolla. Tosin täytyy myöntää, että tunnen lähinnä niitä kauneimpia naisia, jotka tykkäävät bilettää. 

Ei ole sama etsiä koulutettua kuin älykästä. Tottakai on älykkäitä jotka ei ole korkeakoulutettuja.

Koulutus on elämänkokemus ja elämänvaihe joka muokkaa tottumuksia ja ajattelua vahvasti tiettyyn suuntaan. Yliopistoja käyneillä on vuosikausien yhteinen jaettu kokemustausta. Jaetut kokemukset lisäävät bondaamista ja toistensa ymmärtämistä. Syntyy jaettu kieli, argumentointitapa, kultturikokemuksia.

Samalla tavalla vaikka armeija tai äitiys tai kasvissyönti yhdistää ihmisiä kokemuksena.

Myös siksi, että on kyseessä myös arvovalinta, eli valikoituu ihmisiä jotka jakaa sun arvostuksen sitä asiaa kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.

Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.

Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.

Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.

Juuri näin. Mies katsoo naista yksilönä ja laittaa luonteelle enemmän painoarvoa kuin esim. koulutukselle. Siksi lääkärimies voi päätyä yhteen hoitsunaisen kanssa. Nainen pyrkii pitämään kiinni koulutusvaatimuksistaan, ja leimaa siksi kaikki alemman koulutustason miehet jo etukäteen alemmuudentuntoisiksi junteiksi, heille edes mahdollisuutta antamatta. Siksi lääkärinainen ei juuri päädy yhteen duunarimiehen kanssa.

Olisit vaihtanut sanan "luonteelle" tilalle "ulkonäölle" niin olisi uskottavampaa.

Se on totta että naiselle on tärkeää että miehen kanssa voi keskustella ja olla samalla aaltopituudella, miehelle usein riittää että on joku jolta saa läheisyyttä ja huolenpitoa ja jota kelpaa esitellä kavereille.

Tottakai ulkonäkö on tärkeää, mutta niin on myös luonne. Ulkonäön ja luonteen jälkeen ei itselläni ole oikeastaan vaatimuksia naisen suhteen. Tai no terveys olisi tietenkin positiivinen asia. 

Vierailija kirjoitti:

Jälleen kerran naisten hypergamiasta ei voida käydä keskustelua, ilman että huudellaan miesten olevan luusereita. On jotenkin uutta tämä.

Mehän keskustelemme asiallisesti.

Tuo provo väliin huutelija on todennäköisesti ap itse tai sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtalo? On huomattavasti parempi olla yksin kuin suhteessa, joka ottaa enemmän kuin antaa.

Nainen, naimisissa

Ehkä niin, mutta aika usein ne ottamiset ja antamiset määritellään sellaisin asioin, joilla ei todellisuudessa ole itse suhteeseen niin kovin merkitystä. Kuten se, että naiset usein vaativat mieheltä korkeaa koulutusta, koska heidän tuttavapiirinsä ei hyväksyisi matalasti koulutettua miestä. Näin sanoo professori Osmo Kontula.

Ehkäpä naiset vaativat miehiltä korkeaa koulutusta koska itse ovat yleensä korkeammin koulutettuja. En mitenkään korosta koulutustani, mutta kyllä sitä henkisesti on ihan eri maailmoissa kuin jokin autonasentaja tai putkimies, vaikka taloudellisesti näillä menisi kuinka hyvin. Harrastusporukassa joutuu tekemisiin kaikenlaisten ihmisten kanssa ja mitään muuta yhteistä puhuttavaa ei löydy kuin sää ja kyseinen harrastus. Aika raskasta olisi olla tällaisen kanssa parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.

Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.

Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.

Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.

Ei älykkyyttä koulusta opi. Se, että toistelet muiden puheita ei tee sinusta yhtään älykkäämpä. Itselläni on pelkästään amiksen käyneitä kavereita, joista osa on fiksumpia kuin oikeastaan juuri kukaan tuntemani nainen yliopistolla. Tosin täytyy myöntää, että tunnen lähinnä niitä kauneimpia naisia, jotka tykkäävät bilettää. 

Ei ole sama etsiä koulutettua kuin älykästä. Tottakai on älykkäitä jotka ei ole korkeakoulutettuja.

Koulutus on elämänkokemus ja elämänvaihe joka muokkaa tottumuksia ja ajattelua vahvasti tiettyyn suuntaan. Yliopistoja käyneillä on vuosikausien yhteinen jaettu kokemustausta. Jaetut kokemukset lisäävät bondaamista ja toistensa ymmärtämistä. Syntyy jaettu kieli, argumentointitapa, kultturikokemuksia.

Samalla tavalla vaikka armeija tai äitiys tai kasvissyönti yhdistää ihmisiä kokemuksena.

Myös siksi, että on kyseessä myös arvovalinta, eli valikoituu ihmisiä jotka jakaa sun arvostuksen sitä asiaa kohtaan.

Koulutuksia on niin paljon erilaisia, että niitä yhdistäviä tekijöitä on kovin vähän. Tottakai se yhdistää sitä porukkaa, joka on yhdessä sen käynyt läpi, mutta ei juurikaan kahta täysin erissä paikassa koulunsa käynyttä ihmistä. Ainakaan siinä määrin, että sillä olisi parisuhteen kannalta mitään merkitystä. 

Toivon todella, että yliopisto ei muokkaa kenenkään ajattelua kovin paljon johonkin tiettyyn suuntaan. Tosin naisilla tätä ilmiötä nimenomaan näkee. Miehet pitävät paremmin oman päänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtalo? On huomattavasti parempi olla yksin kuin suhteessa, joka ottaa enemmän kuin antaa.

Nainen, naimisissa

Ehkä niin, mutta aika usein ne ottamiset ja antamiset määritellään sellaisin asioin, joilla ei todellisuudessa ole itse suhteeseen niin kovin merkitystä. Kuten se, että naiset usein vaativat mieheltä korkeaa koulutusta, koska heidän tuttavapiirinsä ei hyväksyisi matalasti koulutettua miestä. Näin sanoo professori Osmo Kontula.

Ehkäpä naiset vaativat miehiltä korkeaa koulutusta koska itse ovat yleensä korkeammin koulutettuja. En mitenkään korosta koulutustani, mutta kyllä sitä henkisesti on ihan eri maailmoissa kuin jokin autonasentaja tai putkimies, vaikka taloudellisesti näillä menisi kuinka hyvin. Harrastusporukassa joutuu tekemisiin kaikenlaisten ihmisten kanssa ja mitään muuta yhteistä puhuttavaa ei löydy kuin sää ja kyseinen harrastus. Aika raskasta olisi olla tällaisen kanssa parisuhteessa.

Henkisesti eri maailmoissa? Mitä tarkoitat tällä käytännössä? Minun paras kaverini on käynyt vain ammattikoulun ja kyllä meillä löytyy yhteistä juteltavaa. Hän tykkää katsoa putousta ja on kiinnostunut autoista ja autourheilusta, joista minä en voisi olla juuri vähempää kiinnostunut. Sivuutamme pääasiassa nämä aiheet ja juttelemme niistä yhteisistä jutuista, kuten parisuhteesta, vanhoista ja tulevista reissuista, urheilusta, peleistä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.

Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.

Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.

Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.

Juuri näin. Mies katsoo naista yksilönä ja laittaa luonteelle enemmän painoarvoa kuin esim. koulutukselle. Siksi lääkärimies voi päätyä yhteen hoitsunaisen kanssa. Nainen pyrkii pitämään kiinni koulutusvaatimuksistaan, ja leimaa siksi kaikki alemman koulutustason miehet jo etukäteen alemmuudentuntoisiksi junteiksi, heille edes mahdollisuutta antamatta. Siksi lääkärinainen ei juuri päädy yhteen duunarimiehen kanssa.

Olisit vaihtanut sanan "luonteelle" tilalle "ulkonäölle" niin olisi uskottavampaa.

Se on totta että naiselle on tärkeää että miehen kanssa voi keskustella ja olla samalla aaltopituudella, miehelle usein riittää että on joku jolta saa läheisyyttä ja huolenpitoa ja jota kelpaa esitellä kavereille.

Tottakai ulkonäkö on tärkeää, mutta niin on myös luonne. Ulkonäön ja luonteen jälkeen ei itselläni ole oikeastaan vaatimuksia naisen suhteen. Tai no terveys olisi tietenkin positiivinen asia. 

Määrittele luonne. Itselleni luonteenpiirteisiin sisältyvät mm. määrätietoisuus, pitkäjännitteisyys, kunnianhimo, sitoutumiskyky, sosiaalisuus, aktiivisuus, ennakkoluulottomuus jne. Miehessä minulle on ehdottoman tärkeää ulkonäkö (miehen pitää olla puoleensavetävä) ja nimenomaan luonne. Se luonne ilmenee hänen koulutuksessaan ja muissa valinnoissaan (ammatti, harrastukset, kiinnostuksen kohteet). Mutta onko nyt niin, että minä suosin vääriä luonteenpiirteitä? Miesten pitäisi voida sanella, mitä luonteenpiirteitä naisten pitää miehessä arvostaa?

Kummassakin elämäntyylissä on vaaransa. Jos ei käy kouluja, saattaa jäädä tietämättömäksi ja ajattelu ei ole kriittistä. Koulutetut ihmiset taas lankeavat hyvin usein siihen, että heistä tulee toistensa klooneja. Käytetään paljon turhia sivistyssanoja, vaikka asiat voisi ilmaista luontevasti, koulutuksesta tulee itseisarvo, elämästä tulee yksi suuri abstraktio, eikä kyetä itsenäiseen ajatteluun. Jatkuva pänttääminen irrottaa ihmisen arjesta.

Koulutuksen haitat näkyvät varsinkin nuorilla ihmisillä. Kuvittelevat tietävänsä elämästä jotain, vaikka kokemusta ei ole nimeksikään. Korkea klulutus tekee ihmisestä ylimielisen hyvin helposti. Ollaan ylpeitä siitä, että tiedetään jostain aiheesta jotakin. Sitten kun elää suuressa tietäväisyyden illuusiossa, arvostetaan aivan vääriä asioita elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä valitettavaa siinä on että "jää" ilman miestä? Ap todistaa sen kerta toisensa jälkeen.

No ilmeisesti monelle heteronaiselle on, jos ovat halunneet miehen ja jäävät ilman. Miten ap liittyy kaikkiin muihin miehiin?

Vierailija kirjoitti:

Totuus taitaa olla se, että kouluttamattomat miehet yrittävät saada tasoaan parempia naisia ja lopulta katkeroituvat yksinäisinä, kun eivät saaneet minkäänlaista naista.

Mielestäni koulutus ei välttämättä takaa "parempaa tasoa", mutta kyllä kuvottaa tällaiset ala-aste tasolle jämähtäneet mieslapset, joilta puuttuu kyky pohtia ja keskustella asioista useasta näkökulmasta.

T. Korkeakoulutettu N, yhdessä korkeakoulutetun miehen kanssa.

No kyllä sinä tuon nimittelysi kanssa vaikutat aika lapselta itsekin. Mistä näkökulmia tarkoitat? Itse et ainakaan antanut tähän keskusteluun mitään uutta, vaikka korkeakoulutettu oletkin.

Ei välttämättä johdu hypergamiasta, että lastentarhanopettaja maisterintutkintoineen ei nai usein samalla palkkatasolla tai jopa paremmalla palkalla elävää hitsaria tai sähköasentajaa. Voi olla, että he eivät vain arvomaailmaltaan kohtaa. Myös elämäntavoissa on näiden välillä usein eroa. Voi olla, että hitsari halveksuu akateemisesti koulutettua naista yhtä paljon kuin tämä halveksuu hitsaria, koska he arvostavat keskimäärin aivan erilaista tietoa ja elämäntapaa. Ei ole mukava seurustella ihmisen kanssa, joka halveksuu/väheksyy kaikkea sitä, mitä olet elämässäsi tehnyt ja oppinut ja toisin päin. On paljon korkeakoulutettuja naisia, joiden tulot eivät ole kovinkaan korkeat ja paljon duunareita, joiden tulot ovat korkeat suhteessa koulutustasoon. Ongelma ei varmastikaan ole pelkästään siinä, että naiset ovat nirsoja. 

Monet tietämättään jakavat alfauroksen jonkun toisen kanssa, sillä ei alfauroksen moraali ole muita miehiä kummempi. Kun on ottajia niin on vaikea tilaisuuden tullen vastustaa kiusausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtalo? On huomattavasti parempi olla yksin kuin suhteessa, joka ottaa enemmän kuin antaa.

Nainen, naimisissa

Ehkä niin, mutta aika usein ne ottamiset ja antamiset määritellään sellaisin asioin, joilla ei todellisuudessa ole itse suhteeseen niin kovin merkitystä. Kuten se, että naiset usein vaativat mieheltä korkeaa koulutusta, koska heidän tuttavapiirinsä ei hyväksyisi matalasti koulutettua miestä. Näin sanoo professori Osmo Kontula.

Ehkäpä naiset vaativat miehiltä korkeaa koulutusta koska itse ovat yleensä korkeammin koulutettuja. En mitenkään korosta koulutustani, mutta kyllä sitä henkisesti on ihan eri maailmoissa kuin jokin autonasentaja tai putkimies, vaikka taloudellisesti näillä menisi kuinka hyvin. Harrastusporukassa joutuu tekemisiin kaikenlaisten ihmisten kanssa ja mitään muuta yhteistä puhuttavaa ei löydy kuin sää ja kyseinen harrastus. Aika raskasta olisi olla tällaisen kanssa parisuhteessa.

Henkisesti eri maailmoissa? Mitä tarkoitat tällä käytännössä? Minun paras kaverini on käynyt vain ammattikoulun ja kyllä meillä löytyy yhteistä juteltavaa. Hän tykkää katsoa putousta ja on kiinnostunut autoista ja autourheilusta, joista minä en voisi olla juuri vähempää kiinnostunut. Sivuutamme pääasiassa nämä aiheet ja juttelemme niistä yhteisistä jutuista, kuten parisuhteesta, vanhoista ja tulevista reissuista, urheilusta, peleistä jne. 

Sehän tässä eri maailmoissa elämässä onkin se ongelma, ettei mitään yhteistä ole sen harrastuksen lisäksi. En ole kiinnostunut tv ohjelmista , autoista, peleistä , urheilusta jne parisuhteita en halua vatvoa en omiani enkä toisten. Kun harrastukseen liittyvät käytännön jutut on keskusteltu ei yksinkertaisesti ole muuta yhteistä. Tokihan yritän ystävällisesti jutella minua kiinnostamattomista asioista ihan kohteliaisuus syistä, mutta se on enemmänkin ulkokohtaista teeskentelyä puolellani. Kun mitään yhteyttä ei ole niin sitä ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaha. Haluaisitko sinä akateemisen ikisinkkunaisen, oletko itse sellainen vai miksi kannat huolta asiasta?

Keskustelua olen vailla. En minä säästäkään aina huolissani ole, vaikka siitä juttelisinkin.

Ap

Niin, sehän minua tässä kiinnostikin, että miksi haluat keskustella nimenomaan akateemisten ikisinkkunaisten sinkkuudesta. Mikä juuri tässä ihmisryhmässä on erityisen kiinnostavaa pariutumisen kannalta mielestäsi? Jos kerran syykin juuri tämän ihmisryhmän sinkkuuteen on noinkin selvä, niin mitä keskustelemista tässä vielä on?

Juuri näin. Myös esimerkiksi sosiaalisilta taidoiltaan vajavaiset, yksin vapaa-ajallaan viihtyvät miehet jäävät sinkuiksi. Eikö esimerkiksi heistä keskusteleminen olisi paljon kiinnostavampaa? Minulla ainakin on sellainen käsitys, että heille se sinkuksi jääminen on paljon isompi ongelma kuin akateemisille naisille.

Etenkin kun ap itse aloituksessa toteaa että asia on näin ja näin niin mitä tässä nyt enää keskutelemaan.

Jatketaan pohdinnalla näistä miehistä. Mitä mieltä pystyisikö heidän mahdollisuuksiaan parantamaan esim jollain kurssilla sosiaalista taidoista vai muuttuisi se liian helposti näyttelemiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kohtalo? On huomattavasti parempi olla yksin kuin suhteessa, joka ottaa enemmän kuin antaa.

Nainen, naimisissa

Ehkä niin, mutta aika usein ne ottamiset ja antamiset määritellään sellaisin asioin, joilla ei todellisuudessa ole itse suhteeseen niin kovin merkitystä. Kuten se, että naiset usein vaativat mieheltä korkeaa koulutusta, koska heidän tuttavapiirinsä ei hyväksyisi matalasti koulutettua miestä. Näin sanoo professori Osmo Kontula.

Ehkäpä naiset vaativat miehiltä korkeaa koulutusta koska itse ovat yleensä korkeammin koulutettuja. En mitenkään korosta koulutustani, mutta kyllä sitä henkisesti on ihan eri maailmoissa kuin jokin autonasentaja tai putkimies, vaikka taloudellisesti näillä menisi kuinka hyvin. Harrastusporukassa joutuu tekemisiin kaikenlaisten ihmisten kanssa ja mitään muuta yhteistä puhuttavaa ei löydy kuin sää ja kyseinen harrastus. Aika raskasta olisi olla tällaisen kanssa parisuhteessa.

Kuulostat aika ahdasmieliseltä jos noin tosiaan on. Ehkä sinulle tekisi hyvää avartaa vähän mieltäsi ja viettää enemmän aikaa erilaisten ihmisten parissa.

Hypergamia.... 0/5

Akateeminen haluaa akateemisen ja laiha ei halua läskiä. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, että ihminen ei kelpuuta täysin erilaista ihmistä rinnalleen. Toki sitten ei myöskään pidä valittaa yksinäisyyttä, jos asettaa liian tiukat vaatimukset kumppanille.