Akateemisten ikisinkkunaisten suuri määrä johtuu naisten hypergamiasta
Hyviä miehiä ei ole liian vähän, vaan koska suurin osa naisista pyrkii omaa tasoaan paremman miehen, jää niitä (naisten omilla kriteereillä) parhaita naisia valitettavasti kokonaan ilman miestä. Osa heistä toki saa miehen esim. ulkomailta, mutta osan kohtalona on yksinäinen loppuelämä.
Kommentit (631)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.
Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.
Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.
Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.Juuri näin. Mies katsoo naista yksilönä ja laittaa luonteelle enemmän painoarvoa kuin esim. koulutukselle. Siksi lääkärimies voi päätyä yhteen hoitsunaisen kanssa. Nainen pyrkii pitämään kiinni koulutusvaatimuksistaan, ja leimaa siksi kaikki alemman koulutustason miehet jo etukäteen alemmuudentuntoisiksi junteiksi, heille edes mahdollisuutta antamatta. Siksi lääkärinainen ei juuri päädy yhteen duunarimiehen kanssa.
Olisit vaihtanut sanan "luonteelle" tilalle "ulkonäölle" niin olisi uskottavampaa.
Se on totta että naiselle on tärkeää että miehen kanssa voi keskustella ja olla samalla aaltopituudella, miehelle usein riittää että on joku jolta saa läheisyyttä ja huolenpitoa ja jota kelpaa esitellä kavereille.
Tottakai ulkonäkö on tärkeää, mutta niin on myös luonne. Ulkonäön ja luonteen jälkeen ei itselläni ole oikeastaan vaatimuksia naisen suhteen. Tai no terveys olisi tietenkin positiivinen asia.
Määrittele luonne. Itselleni luonteenpiirteisiin sisältyvät mm. määrätietoisuus, pitkäjännitteisyys, kunnianhimo, sitoutumiskyky, sosiaalisuus, aktiivisuus, ennakkoluulottomuus jne. Miehessä minulle on ehdottoman tärkeää ulkonäkö (miehen pitää olla puoleensavetävä) ja nimenomaan luonne. Se luonne ilmenee hänen koulutuksessaan ja muissa valinnoissaan (ammatti, harrastukset, kiinnostuksen kohteet). Mutta onko nyt niin, että minä suosin vääriä luonteenpiirteitä? Miesten pitäisi voida sanella, mitä luonteenpiirteitä naisten pitää miehessä arvostaa?
Kaikkia noita voi olla, vaikka on matalasti kouluttautunut.
Määrätietoinen ja kunnianhimoinen loka-auton kuljettaja?
Ei sillä ettenkö olisi ollut sinkkuna valmis tutustumaan myös loka-auton kuljettajaan, jos olisin sellaisen kohdannut ja ihastunut häneen, mutta itse kyllä kuvittelen, että etenkin kunnianhimo näkyy myös koulutuksessa ja ammatinvalinnassa.
Tässä kyllä nähdään tämä ns. "akateemisten" muka-älykköjen typeryys ja näköalattomuus.
Huh-huh.
Naureskellaan sille, etteikö loka-autonkuljettaja voisi olla määrätietoinen ja kunnianhimoinen.
Ei nähdä ollenkaan omaa nenää pidemmälle. Totta hitossa roskakuski voi olla määrätietoinen ja kunnianhimoinen. Hän vain on eri alalla kuin sinä, joka omassa ylemmyydentunnossasi kuvittelet että kaikkien ihmisten kunnianhimo kohdistuu aina akateemisiin opintoihin.
Voi olla, että suuret kuljetuspelit ja moottorit ovat aina kiehtoneet tätä loka-auton kuljettajaa.
Voi olla, että hän on ihan tieten tahtoen hakeutunut alalle, hankkii kokemusta ja asiantuntemusta siitä miten kyseinen ala toimii.
Voi olla, että hän opiskelee työnsä ohella esim. jollain yrittäjäkurssilla ja säästää palkastaan joka kuukausi osan, pesämunaksi tulevalle yritykselleen.
Voi olla, että hänellä on ambitiona perustaa oma kuljetusliike, ehkä jopa varsinainen loka-autojen armada.
Nyt kävi vain niin, että tuon kommentin kirjoittaja osoitti ainoastaan oman typeryytensä - jota edes se maanmainio yliopisto ei ole kyennyt muuttamaan suureksi viisaudeksi, tai edes piilottamaan sitä mitenkään.
Näin koulutususkovaisessa maassa kuin suomi on, on lähes itsestäänselvää, että nämä sukupolvet, joiden koko lapsuus on mennyt kuunnellessa kuinka hienoa on kun joku on ylioppilas tai suorittanut maisterintutkinnon, kuvittelevat yhä itsekin niin.
Tämä taas aiheuttaa varsinkin yliopiston käyneissä naisissa (jotka tunnetusti välittävät miehiä enemmän muiden mielipiteestä) kuvitelman, että olisi alentavaa suostua jonkun alemman sosiaaliluokan retkun puolisoksi, eivätkä edes avoimesti kartoita mahdollisuuksiaan niillä markkinoilla, vaan jäävät ennemmin vanhoiksipiioiksi juttelemaan sille kissalleen ja viinipullolleen ja tekevät sitten ystävättären kanssa kulttuuripitoisia viikonloppumatkoja Prahaan.
Mutta mikäs siinä. Näin se vaan tässä yhteiskunnassa menee.
Niin, JOS hänellä on tavoitteena perustaa yritys. Minä puhuin ihmisestä, joka vain kuljettaa loka-autoa.
Mutta tämän(kin) keskustelun tuloksena uskon, että akateemisten naisten ja ammattikoulun käyneiden miesten todellakin on parempi pysyä erossa toisistaan, niin paljon vihaa ja katkeruutta tuntuu alemmin koulutetuilla miehillä olevan meitä korkeakoulutettuja naisia kohtaan.
Kyllä tuo viha, väheksyminen ja halveksiminen on sieltä yliopistosta lähtöisin.
Kylläpäs sitä ollaan herkkänokkaisia. Kukaan ei ole mitenkään vähätellyt tai ylenkatsonut duunarit yötä. Näitäkin jonkun on tehtävä, että systeemit pyörii. Kaikki kunnia siis duunareille. Ainoa, mitä on todettu on se, että korkeakoulutetulla naisella ja vähemmän koulutetulla miehellä tai päinvastoin ei ole kovin paljon yhteistä pohjaa. Tähänkin täällä on löytynyt poikkeuksia eli akateemisia ihmisiä, jotka ovat valinneet duunarin kumppankseen. Mitä vihaa ja halveksuntaa se on jos toteaa ettei esim itsellä ole ollut mitään kipinää ihastua tapaamiinsa lokakuskeihin tai sähkäreihin, koska kokee ettei sillä henkisellä puolella ole mitään yhteistä. Varmasti tämä on ihan molemminpuolista.
En nyt kyllä oikein ymmärrä, miten ammatti liittyy henkiseen yhteyteen. Enkä ymmärrä miksi kahden ihmisen välillä pitäis olla "kaikki yhteistä", että voi tuota henkistä yhteyttä kokea.
Teette yksinkertaisista asioista aivan liian hankalia.
Jotkut meistä hakee ihmistä, joka on yhtä aikaa rakastettu, rakastaja, paras ystävä ja luotettu. Silloin tulee olla aika samoilla linjoilla useimmista asioista.
Höpö höpö.
Kerro toki mitä rooleja parisuhteessa toiselle voi asettaa sitten jos kerran paremmin tiedät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jopas on aloittaja sohaissut ampiaispesään, kun on näin paljon keskustelua virinnyt. Sehän tarkoittaa siis sitä, että asia on totta.
Yleisesti ottaen naiset määrittelevät oman tasonsa koulutuksen kautta ja naisilla kumppanin täytyy olla yleensä vähintään samantasoiesti koulutettu, mieluummin korkeammin koulutettu. Sama asia kuin pituuden kanssa eli vähintään samalla tasolla täytyy päiden olla, mutta mieluummin miehen pään on oltava korkeammalla.
Yleisesti ottaen miehille naisen koulutustausta ei ole yhtä tärkeä, vaan nainen voi aivan hyvin olla paljon matalammin koulutettu. Nuoria miehiä on Suomessa satoja tuhansia enemmän kuin nuoria naisia, joten oikeassa elämässä se on niin, että jokaiselle miehelle ei riitä tasokasta naista (saati naista ollenkaan). Sen takia netin nettideiteillä naiset ovat se vastaanottava osapuoli viestien kanssa. Ja sen vuoksi naiset voivat olla se karsiva ja valitseva osapuoli Tinderissä, kun miestarjontaa jokatapauksessa riittää ylijäämäksi.
Huoh. Ei ole kyse mistään tasomäärittelyistä, vaan siitä, millaisen kumppanin kanssa viihtyy ja millaisen kumppanin kanssa olisi paljon yhteistä. Mikä tässä nyt on vaikeaa?
Voihan saman asian toki noinkin hieman kiertotien kautta ja poliittisesti korretkisti ilmaista.
Ei se ole mikään kiertoilmaisu vaan täysin eri asia. Siinä tasomäärittelyjutussahan naisilla ei lasketa koulutusta mukaan ollenkaan. Näin ollen miehen ja naisen tasot eivät määräydy samojen ominaisuuksien mukaan. Tämän tasojaottelun perusteella siis saman koulutustason ja arvomaailman ihmiset eivät useinkaan ole samalla tasolla siellä markkina-arvoajattelussa. Näin ollen et voi nyt vetää tähän tuota tasomäärittelyäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, akateeminen nainen ei siis saisi olla ylpeä koulutuksestaan. Pitäisikö hänen suhtautua saavutuksiinsa tosiaan jotenkin alentuvasti? Saako duunari sitten olla ylpeä osaamisestaan?
Ylpeä saa olla, mutta ylimielisyyttä ja kapealaista näkemystä elämästä en suosittele. Jokainen on hyvä jossakin, mutta ei täydellinen kaikessa. Miksi me eme voisi vaan arvostaa ja kunnioittaa toisiamme ihmisinä sen oman erinomaisuutemme (narsismin) korostamisen sijaan?
Ymmärsinkö oikein, että duunarimiehet lähtökohtaisesti pitävät koulutuksestaan ja osaamisestaan ylpeitä akateemisia naisia ylimielisinä? Mistä ihmeestä tuo alemuuskompleksisuus oikein kumpuaa? Se on mielestäni henkistä pienimunaisuutta.
Onpa ruma ominaisuus sinulta pitää jonkin toisen ihmisen ruumiinosaa huonona. Mielestäni se on henkistä pienirintaisuutta ja selluliittipakaraisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, akateeminen nainen ei siis saisi olla ylpeä koulutuksestaan. Pitäisikö hänen suhtautua saavutuksiinsa tosiaan jotenkin alentuvasti? Saako duunari sitten olla ylpeä osaamisestaan?
Kas, joku oli löytänyt oikeat termit tähän asiaan - jos siihen nyt halutaan takertua tässä keskustelussa.
Vastaus:
Osaamisestaan saa ja pitää kenen tahansa olla ylpeä.
Jos taas on läpäissyt jonkin oppilaitoksen, niin ei välttämättä kannattaisi vielä sillä lähteä rehentelemään.
MIksi oppilaitoksen läpäisemisellä ei saa rehennellä, mutta työosaamisesta saa? Molempien eteen on pitänyt tehdä jotain. Eivät tule itsekseen.
Eivät ehkä kumpikaan tule itsekseen, mutta eivät myöskään ole synonyymejä.
Oikeastaan ei edes tekisi mieli ruveta tätä sinulle selventämään, ellet oikeasti ymmärrä, mutta olkoon.
Kun suomessa nyt satutaan rahoittamaan erilaisia oppilaitoksia siten, että ne saavat rahaa sen pääluvun perusteella, minkä ovat sattuneet koulukkaita sinne haalimaan, ja lisäksi jonkinlaisena kriteerinä valtion rahoitukselle on myös se, montako valmistunutta sieltä putkahtaa ulos, voi jokainen päätellä lopputuloksia moisesta koulutuspolitiikasta.
Kaikenlaista ainesta pääsee sisään ja sitä myötä paperi kädessä ulos.
Osaaminen on se lopullinen taito ja käytännön meriitti, jolla (jos nyt puhutaan työelämästä) todistat tarpeellisuutesi sille organisaatiolle, joka sinulle työsuoritteestasi jotain maksaa.
Se, että olet läpäissyt jonkin koulutusrumban ja saanut siitä paperille todisteen, ei vielä kerro siitä osaamisestasi yhtään mitään. Saatikka älykkyydestäsi.
Se kertoo ainoastaan sen, että olet jonkin verran sisukas ja sinnikäs sekä motivoitunut kyseisellä alalla jotain suorittamaan, jonka johdosta olet mahdollisesti kelvollinen työntekijä joidenkin organisaatioiden silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, akateeminen nainen ei siis saisi olla ylpeä koulutuksestaan. Pitäisikö hänen suhtautua saavutuksiinsa tosiaan jotenkin alentuvasti? Saako duunari sitten olla ylpeä osaamisestaan?
Kas, joku oli löytänyt oikeat termit tähän asiaan - jos siihen nyt halutaan takertua tässä keskustelussa.
Vastaus:
Osaamisestaan saa ja pitää kenen tahansa olla ylpeä.
Jos taas on läpäissyt jonkin oppilaitoksen, niin ei välttämättä kannattaisi vielä sillä lähteä rehentelemään.
MIksi oppilaitoksen läpäisemisellä ei saa rehennellä, mutta työosaamisesta saa? Molempien eteen on pitänyt tehdä jotain. Eivät tule itsekseen.
Eivät ehkä kumpikaan tule itsekseen, mutta eivät myöskään ole synonyymejä.
Oikeastaan ei edes tekisi mieli ruveta tätä sinulle selventämään, ellet oikeasti ymmärrä, mutta olkoon.
Kun suomessa nyt satutaan rahoittamaan erilaisia oppilaitoksia siten, että ne saavat rahaa sen pääluvun perusteella, minkä ovat sattuneet koulukkaita sinne haalimaan, ja lisäksi jonkinlaisena kriteerinä valtion rahoitukselle on myös se, montako valmistunutta sieltä putkahtaa ulos, voi jokainen päätellä lopputuloksia moisesta koulutuspolitiikasta.
Kaikenlaista ainesta pääsee sisään ja sitä myötä paperi kädessä ulos.
Osaaminen on se lopullinen taito ja käytännön meriitti, jolla (jos nyt puhutaan työelämästä) todistat tarpeellisuutesi sille organisaatiolle, joka sinulle työsuoritteestasi jotain maksaa.
Se, että olet läpäissyt jonkin koulutusrumban ja saanut siitä paperille todisteen, ei vielä kerro siitä osaamisestasi yhtään mitään. Saatikka älykkyydestäsi.
Se kertoo ainoastaan sen, että olet jonkin verran sisukas ja sinnikäs sekä motivoitunut kyseisellä alalla jotain suorittamaan, jonka johdosta olet mahdollisesti kelvollinen työntekijä joidenkin organisaatioiden silmissä.
Sisukkuus, sinnikkyys ja motivaatio edetä elämässään on useimmista naisista puoleensavetoavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.
Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.
Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.
Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.Juuri näin. Mies katsoo naista yksilönä ja laittaa luonteelle enemmän painoarvoa kuin esim. koulutukselle. Siksi lääkärimies voi päätyä yhteen hoitsunaisen kanssa. Nainen pyrkii pitämään kiinni koulutusvaatimuksistaan, ja leimaa siksi kaikki alemman koulutustason miehet jo etukäteen alemmuudentuntoisiksi junteiksi, heille edes mahdollisuutta antamatta. Siksi lääkärinainen ei juuri päädy yhteen duunarimiehen kanssa.
Olisit vaihtanut sanan "luonteelle" tilalle "ulkonäölle" niin olisi uskottavampaa.
Se on totta että naiselle on tärkeää että miehen kanssa voi keskustella ja olla samalla aaltopituudella, miehelle usein riittää että on joku jolta saa läheisyyttä ja huolenpitoa ja jota kelpaa esitellä kavereille.
Tottakai ulkonäkö on tärkeää, mutta niin on myös luonne. Ulkonäön ja luonteen jälkeen ei itselläni ole oikeastaan vaatimuksia naisen suhteen. Tai no terveys olisi tietenkin positiivinen asia.
Määrittele luonne. Itselleni luonteenpiirteisiin sisältyvät mm. määrätietoisuus, pitkäjännitteisyys, kunnianhimo, sitoutumiskyky, sosiaalisuus, aktiivisuus, ennakkoluulottomuus jne. Miehessä minulle on ehdottoman tärkeää ulkonäkö (miehen pitää olla puoleensavetävä) ja nimenomaan luonne. Se luonne ilmenee hänen koulutuksessaan ja muissa valinnoissaan (ammatti, harrastukset, kiinnostuksen kohteet). Mutta onko nyt niin, että minä suosin vääriä luonteenpiirteitä? Miesten pitäisi voida sanella, mitä luonteenpiirteitä naisten pitää miehessä arvostaa?
Kaikkia noita voi olla, vaikka on matalasti kouluttautunut.
Määrätietoinen ja kunnianhimoinen loka-auton kuljettaja?
Ei sillä ettenkö olisi ollut sinkkuna valmis tutustumaan myös loka-auton kuljettajaan, jos olisin sellaisen kohdannut ja ihastunut häneen, mutta itse kyllä kuvittelen, että etenkin kunnianhimo näkyy myös koulutuksessa ja ammatinvalinnassa.
Tässä kyllä nähdään tämä ns. "akateemisten" muka-älykköjen typeryys ja näköalattomuus.
Huh-huh.
Naureskellaan sille, etteikö loka-autonkuljettaja voisi olla määrätietoinen ja kunnianhimoinen.
Ei nähdä ollenkaan omaa nenää pidemmälle. Totta hitossa roskakuski voi olla määrätietoinen ja kunnianhimoinen. Hän vain on eri alalla kuin sinä, joka omassa ylemmyydentunnossasi kuvittelet että kaikkien ihmisten kunnianhimo kohdistuu aina akateemisiin opintoihin.
Voi olla, että suuret kuljetuspelit ja moottorit ovat aina kiehtoneet tätä loka-auton kuljettajaa.
Voi olla, että hän on ihan tieten tahtoen hakeutunut alalle, hankkii kokemusta ja asiantuntemusta siitä miten kyseinen ala toimii.
Voi olla, että hän opiskelee työnsä ohella esim. jollain yrittäjäkurssilla ja säästää palkastaan joka kuukausi osan, pesämunaksi tulevalle yritykselleen.
Voi olla, että hänellä on ambitiona perustaa oma kuljetusliike, ehkä jopa varsinainen loka-autojen armada.
Nyt kävi vain niin, että tuon kommentin kirjoittaja osoitti ainoastaan oman typeryytensä - jota edes se maanmainio yliopisto ei ole kyennyt muuttamaan suureksi viisaudeksi, tai edes piilottamaan sitä mitenkään.
Näin koulutususkovaisessa maassa kuin suomi on, on lähes itsestäänselvää, että nämä sukupolvet, joiden koko lapsuus on mennyt kuunnellessa kuinka hienoa on kun joku on ylioppilas tai suorittanut maisterintutkinnon, kuvittelevat yhä itsekin niin.
Tämä taas aiheuttaa varsinkin yliopiston käyneissä naisissa (jotka tunnetusti välittävät miehiä enemmän muiden mielipiteestä) kuvitelman, että olisi alentavaa suostua jonkun alemman sosiaaliluokan retkun puolisoksi, eivätkä edes avoimesti kartoita mahdollisuuksiaan niillä markkinoilla, vaan jäävät ennemmin vanhoiksipiioiksi juttelemaan sille kissalleen ja viinipullolleen ja tekevät sitten ystävättären kanssa kulttuuripitoisia viikonloppumatkoja Prahaan.
Mutta mikäs siinä. Näin se vaan tässä yhteiskunnassa menee.
Niin, JOS hänellä on tavoitteena perustaa yritys. Minä puhuin ihmisestä, joka vain kuljettaa loka-autoa.
Mutta tämän(kin) keskustelun tuloksena uskon, että akateemisten naisten ja ammattikoulun käyneiden miesten todellakin on parempi pysyä erossa toisistaan, niin paljon vihaa ja katkeruutta tuntuu alemmin koulutetuilla miehillä olevan meitä korkeakoulutettuja naisia kohtaan.
Kyllä tuo viha, väheksyminen ja halveksiminen on sieltä yliopistosta lähtöisin.
Kylläpäs sitä ollaan herkkänokkaisia. Kukaan ei ole mitenkään vähätellyt tai ylenkatsonut duunarit yötä. Näitäkin jonkun on tehtävä, että systeemit pyörii. Kaikki kunnia siis duunareille. Ainoa, mitä on todettu on se, että korkeakoulutetulla naisella ja vähemmän koulutetulla miehellä tai päinvastoin ei ole kovin paljon yhteistä pohjaa. Tähänkin täällä on löytynyt poikkeuksia eli akateemisia ihmisiä, jotka ovat valinneet duunarin kumppankseen. Mitä vihaa ja halveksuntaa se on jos toteaa ettei esim itsellä ole ollut mitään kipinää ihastua tapaamiinsa lokakuskeihin tai sähkäreihin, koska kokee ettei sillä henkisellä puolella ole mitään yhteistä. Varmasti tämä on ihan molemminpuolista.
En nyt kyllä oikein ymmärrä, miten ammatti liittyy henkiseen yhteyteen. Enkä ymmärrä miksi kahden ihmisen välillä pitäis olla "kaikki yhteistä", että voi tuota henkistä yhteyttä kokea.
Teette yksinkertaisista asioista aivan liian hankalia.
No kyllähän se ammatinvalinta aika paljon ihmisestä kertoo. Taatusti ne elämän polut ja kokemukset ovat olleet toisenlaiset sillä lokakuskilla/sähkärillä kuin esim minulla. En sano että kummallakaan olisi sen paremmat tai huonommat kuin toisella, mutta erilaiset. Samoin työt sinänsä ovat aivan eri tyyppisiä ja eri taitoja vaativia, joten eroja tulee siitäkin. Tavoitteet ja se mitä elämältä haluaa eroaa myös. Miksi sitten on niin väärin haluta itsensä kaltainen kumppani, jonka kanssa synkkaa kaikilla tasoilla ja erityisesti juuri siellä henkisellä puolella. Enpä usko, että itsekkään pystyisin olemaan sille kuvitteelliselle duunareille se unelmien kumppani.
Hassu ketju. Aivan kuin vain akateemisilla naisilla olisi vaatimuksia puolisolleen ja meille ei-akateemisille kelpaisi kuka tahansa vastaan kävelevä jamppa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, akateeminen nainen ei siis saisi olla ylpeä koulutuksestaan. Pitäisikö hänen suhtautua saavutuksiinsa tosiaan jotenkin alentuvasti? Saako duunari sitten olla ylpeä osaamisestaan?
Kas, joku oli löytänyt oikeat termit tähän asiaan - jos siihen nyt halutaan takertua tässä keskustelussa.
Vastaus:
Osaamisestaan saa ja pitää kenen tahansa olla ylpeä.
Jos taas on läpäissyt jonkin oppilaitoksen, niin ei välttämättä kannattaisi vielä sillä lähteä rehentelemään.
MIksi oppilaitoksen läpäisemisellä ei saa rehennellä, mutta työosaamisesta saa? Molempien eteen on pitänyt tehdä jotain. Eivät tule itsekseen.
Eivät ehkä kumpikaan tule itsekseen, mutta eivät myöskään ole synonyymejä.
Oikeastaan ei edes tekisi mieli ruveta tätä sinulle selventämään, ellet oikeasti ymmärrä, mutta olkoon.
Kun suomessa nyt satutaan rahoittamaan erilaisia oppilaitoksia siten, että ne saavat rahaa sen pääluvun perusteella, minkä ovat sattuneet koulukkaita sinne haalimaan, ja lisäksi jonkinlaisena kriteerinä valtion rahoitukselle on myös se, montako valmistunutta sieltä putkahtaa ulos, voi jokainen päätellä lopputuloksia moisesta koulutuspolitiikasta.
Kaikenlaista ainesta pääsee sisään ja sitä myötä paperi kädessä ulos.
Osaaminen on se lopullinen taito ja käytännön meriitti, jolla (jos nyt puhutaan työelämästä) todistat tarpeellisuutesi sille organisaatiolle, joka sinulle työsuoritteestasi jotain maksaa.
Se, että olet läpäissyt jonkin koulutusrumban ja saanut siitä paperille todisteen, ei vielä kerro siitä osaamisestasi yhtään mitään. Saatikka älykkyydestäsi.
Se kertoo ainoastaan sen, että olet jonkin verran sisukas ja sinnikäs sekä motivoitunut kyseisellä alalla jotain suorittamaan, jonka johdosta olet mahdollisesti kelvollinen työntekijä joidenkin organisaatioiden silmissä.
Tämä sama pätee siihen duunarinkin osaamiseen. Se osaamisesi on tulosta sisusta ja sinnikkyydestä ja motiivistasi tehdä sitä työtä. Ei älykkyydestäsi tai siitä, että olisit jotenkin korvaamaton. Eli miksi toisesta saa olla ylpeä ja toisesta ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, akateeminen nainen ei siis saisi olla ylpeä koulutuksestaan. Pitäisikö hänen suhtautua saavutuksiinsa tosiaan jotenkin alentuvasti? Saako duunari sitten olla ylpeä osaamisestaan?
Kas, joku oli löytänyt oikeat termit tähän asiaan - jos siihen nyt halutaan takertua tässä keskustelussa.
Vastaus:
Osaamisestaan saa ja pitää kenen tahansa olla ylpeä.
Jos taas on läpäissyt jonkin oppilaitoksen, niin ei välttämättä kannattaisi vielä sillä lähteä rehentelemään.
MIksi oppilaitoksen läpäisemisellä ei saa rehennellä, mutta työosaamisesta saa? Molempien eteen on pitänyt tehdä jotain. Eivät tule itsekseen.
Eivät ehkä kumpikaan tule itsekseen, mutta eivät myöskään ole synonyymejä.
Oikeastaan ei edes tekisi mieli ruveta tätä sinulle selventämään, ellet oikeasti ymmärrä, mutta olkoon.
Kun suomessa nyt satutaan rahoittamaan erilaisia oppilaitoksia siten, että ne saavat rahaa sen pääluvun perusteella, minkä ovat sattuneet koulukkaita sinne haalimaan, ja lisäksi jonkinlaisena kriteerinä valtion rahoitukselle on myös se, montako valmistunutta sieltä putkahtaa ulos, voi jokainen päätellä lopputuloksia moisesta koulutuspolitiikasta.
Kaikenlaista ainesta pääsee sisään ja sitä myötä paperi kädessä ulos.
Osaaminen on se lopullinen taito ja käytännön meriitti, jolla (jos nyt puhutaan työelämästä) todistat tarpeellisuutesi sille organisaatiolle, joka sinulle työsuoritteestasi jotain maksaa.
Se, että olet läpäissyt jonkin koulutusrumban ja saanut siitä paperille todisteen, ei vielä kerro siitä osaamisestasi yhtään mitään. Saatikka älykkyydestäsi.
Se kertoo ainoastaan sen, että olet jonkin verran sisukas ja sinnikäs sekä motivoitunut kyseisellä alalla jotain suorittamaan, jonka johdosta olet mahdollisesti kelvollinen työntekijä joidenkin organisaatioiden silmissä.
Sisukkuus, sinnikkyys ja motivaatio edetä elämässään on useimmista naisista puoleensavetoavaa.
Hyvin mahdollista, koska naiset eivät ainakaan ennen 70 vuoden ikää ole tyytyväisiä itseensä ja oloihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, akateeminen nainen ei siis saisi olla ylpeä koulutuksestaan. Pitäisikö hänen suhtautua saavutuksiinsa tosiaan jotenkin alentuvasti? Saako duunari sitten olla ylpeä osaamisestaan?
Ylpeä saa olla, mutta ylimielisyyttä ja kapealaista näkemystä elämästä en suosittele. Jokainen on hyvä jossakin, mutta ei täydellinen kaikessa. Miksi me eme voisi vaan arvostaa ja kunnioittaa toisiamme ihmisinä sen oman erinomaisuutemme (narsismin) korostamisen sijaan?
Ymmärsinkö oikein, että duunarimiehet lähtökohtaisesti pitävät koulutuksestaan ja osaamisestaan ylpeitä akateemisia naisia ylimielisinä? Mistä ihmeestä tuo alemuuskompleksisuus oikein kumpuaa? Se on mielestäni henkistä pienimunaisuutta.
Et ymmärtänyt, mutta tahallasi tai tahtomatta teit yksinkertaisen ja typerän kärjistyksen. Olet vain yksinkertainen ja tyhmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, akateeminen nainen ei siis saisi olla ylpeä koulutuksestaan. Pitäisikö hänen suhtautua saavutuksiinsa tosiaan jotenkin alentuvasti? Saako duunari sitten olla ylpeä osaamisestaan?
Kas, joku oli löytänyt oikeat termit tähän asiaan - jos siihen nyt halutaan takertua tässä keskustelussa.
Vastaus:
Osaamisestaan saa ja pitää kenen tahansa olla ylpeä.
Jos taas on läpäissyt jonkin oppilaitoksen, niin ei välttämättä kannattaisi vielä sillä lähteä rehentelemään.
MIksi oppilaitoksen läpäisemisellä ei saa rehennellä, mutta työosaamisesta saa? Molempien eteen on pitänyt tehdä jotain. Eivät tule itsekseen.
Eivät ehkä kumpikaan tule itsekseen, mutta eivät myöskään ole synonyymejä.
Oikeastaan ei edes tekisi mieli ruveta tätä sinulle selventämään, ellet oikeasti ymmärrä, mutta olkoon.
Kun suomessa nyt satutaan rahoittamaan erilaisia oppilaitoksia siten, että ne saavat rahaa sen pääluvun perusteella, minkä ovat sattuneet koulukkaita sinne haalimaan, ja lisäksi jonkinlaisena kriteerinä valtion rahoitukselle on myös se, montako valmistunutta sieltä putkahtaa ulos, voi jokainen päätellä lopputuloksia moisesta koulutuspolitiikasta.
Kaikenlaista ainesta pääsee sisään ja sitä myötä paperi kädessä ulos.
Osaaminen on se lopullinen taito ja käytännön meriitti, jolla (jos nyt puhutaan työelämästä) todistat tarpeellisuutesi sille organisaatiolle, joka sinulle työsuoritteestasi jotain maksaa.
Se, että olet läpäissyt jonkin koulutusrumban ja saanut siitä paperille todisteen, ei vielä kerro siitä osaamisestasi yhtään mitään. Saatikka älykkyydestäsi.
Se kertoo ainoastaan sen, että olet jonkin verran sisukas ja sinnikäs sekä motivoitunut kyseisellä alalla jotain suorittamaan, jonka johdosta olet mahdollisesti kelvollinen työntekijä joidenkin organisaatioiden silmissä.
Miksi et itse ole oletettavasti suorittanut akateemista loppututkintoa, kun se sinulta kommenteistasi päättelemällä heittämällä onnistuisi? Miksi vähättelet täällä toisten aikaan saannoksia?
Vierailija kirjoitti:
Hassu ketju. Aivan kuin vain akateemisilla naisilla olisi vaatimuksia puolisolleen ja meille ei-akateemisille kelpaisi kuka tahansa vastaan kävelevä jamppa.
Ei tietenkään, ei tietenkään. Katsos kun kaikki naiset harjoittavat hypergamiaa. Ja naisille miehen status ja koulutus on se tasonmääritys (ja mittari millä naiset myös mittaavat omaa tasoaan).
Te vähemmän koulutetut naiset siis hypergamiapäissänne otatte niitä paremmin koulutettuja miehiä kuin te itse olette eli viette tavallisilta kandinaisilta ne samantasoisesti koulutetut. Noh, kandinaiset katselevat niitä samantasoisia (mutta nehän on jo viety, kun te huonommin koulutetut olette hypergamian takia kurkottaneet sinne seuraavalla oksalle) sekä paremmin koulutettuja. Kandinaiset siis vievät maisterit (näin kärjistetysti, toki oman tason miehiä sekä vielä paljon paremmin kouluttautuneita). Maisterinaiset vievät tohtorit ja lopulta jää iso joukko maisteri- ja tohtorinaisia, joille ei löydy vähintään yhtä koulutettua miestä (ja heillä ei perse taivu huonommin koulutettuun hypergamian takia), joten he tyytyvät olemaan yksin. Naisten hypergamia on siis kuin pyramidi.
Naisten perinteiset virhekäsitykset
1. Akateeminen (huuhaahumanisti) koulutus on tie onneen ja menestykseen
2. Miehille on naisen koulutustaustalla merkitystä
3. Edelliseen viitaten; naiset typeryydessään luulevat, että miehet ovat samanlaisia kuin naiset
4. Ja kun eivät ole, on se patriarkaatin ja miessukupuolen halveksittava vóminaisvika
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu ketju. Aivan kuin vain akateemisilla naisilla olisi vaatimuksia puolisolleen ja meille ei-akateemisille kelpaisi kuka tahansa vastaan kävelevä jamppa.
Ei tietenkään, ei tietenkään. Katsos kun kaikki naiset harjoittavat hypergamiaa. Ja naisille miehen status ja koulutus on se tasonmääritys (ja mittari millä naiset myös mittaavat omaa tasoaan).
Te vähemmän koulutetut naiset siis hypergamiapäissänne otatte niitä paremmin koulutettuja miehiä kuin te itse olette eli viette tavallisilta kandinaisilta ne samantasoisesti koulutetut. Noh, kandinaiset katselevat niitä samantasoisia (mutta nehän on jo viety, kun te huonommin koulutetut olette hypergamian takia kurkottaneet sinne seuraavalla oksalle) sekä paremmin koulutettuja. Kandinaiset siis vievät maisterit (näin kärjistetysti, toki oman tason miehiä sekä vielä paljon paremmin kouluttautuneita). Maisterinaiset vievät tohtorit ja lopulta jää iso joukko maisteri- ja tohtorinaisia, joille ei löydy vähintään yhtä koulutettua miestä (ja heillä ei perse taivu huonommin koulutettuun hypergamian takia), joten he tyytyvät olemaan yksin. Naisten hypergamia on siis kuin pyramidi.
Edelleenkään en ymmärrä, miksi tässä ei tarkastella sitä miehen osuutta asiaan, vaan ainoana aktiivisena toimijana nähdään nainen. Ikään kuin naiset vain päättäisivät pariutua ja miehet sitten tekevät, mitä nainen sanoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassu ketju. Aivan kuin vain akateemisilla naisilla olisi vaatimuksia puolisolleen ja meille ei-akateemisille kelpaisi kuka tahansa vastaan kävelevä jamppa.
Ei tietenkään, ei tietenkään. Katsos kun kaikki naiset harjoittavat hypergamiaa. Ja naisille miehen status ja koulutus on se tasonmääritys (ja mittari millä naiset myös mittaavat omaa tasoaan).
Te vähemmän koulutetut naiset siis hypergamiapäissänne otatte niitä paremmin koulutettuja miehiä kuin te itse olette eli viette tavallisilta kandinaisilta ne samantasoisesti koulutetut. Noh, kandinaiset katselevat niitä samantasoisia (mutta nehän on jo viety, kun te huonommin koulutetut olette hypergamian takia kurkottaneet sinne seuraavalla oksalle) sekä paremmin koulutettuja. Kandinaiset siis vievät maisterit (näin kärjistetysti, toki oman tason miehiä sekä vielä paljon paremmin kouluttautuneita). Maisterinaiset vievät tohtorit ja lopulta jää iso joukko maisteri- ja tohtorinaisia, joille ei löydy vähintään yhtä koulutettua miestä (ja heillä ei perse taivu huonommin koulutettuun hypergamian takia), joten he tyytyvät olemaan yksin. Naisten hypergamia on siis kuin pyramidi.
Kiitos tästä yhteenvedosta- toistaiseksi päivän parhaat naurut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas, akateeminen nainen ei siis saisi olla ylpeä koulutuksestaan. Pitäisikö hänen suhtautua saavutuksiinsa tosiaan jotenkin alentuvasti? Saako duunari sitten olla ylpeä osaamisestaan?
Ylpeä saa olla, mutta ylimielisyyttä ja kapealaista näkemystä elämästä en suosittele. Jokainen on hyvä jossakin, mutta ei täydellinen kaikessa. Miksi me eme voisi vaan arvostaa ja kunnioittaa toisiamme ihmisinä sen oman erinomaisuutemme (narsismin) korostamisen sijaan?
Ymmärsinkö oikein, että duunarimiehet lähtökohtaisesti pitävät koulutuksestaan ja osaamisestaan ylpeitä akateemisia naisia ylimielisinä? Mistä ihmeestä tuo alemuuskompleksisuus oikein kumpuaa? Se on mielestäni henkistä pienimunaisuutta.
Onpa ruma ominaisuus sinulta pitää jonkin toisen ihmisen ruumiinosaa huonona. Mielestäni se on henkistä pienirintaisuutta ja selluliittipakaraisuutta.
Voi sen noinkin ilmaista, mutta tässä yhteydessä henkinen pienimunaisuus on osuva ilmaus, kun kyse on miehisestä ajattelusta. Pienissä munissa fyysisesti ei ole mitään vikaa, jos sen pienen munan omistaja on muuten ok tyyppi.
Tässä menee nyt sekaisin kaksi eri asiaa.
Nainen joka on suorittanut akateemisen tutkinnon ja on ylpeä saavutuksestaan.
Ja Akateeminen Nainen.
Ensimmäiselle jostain syystä tutkinto on suuri ylpeyden aihe. Ehkäpä terveysongelmat ym vaikeudet tekivät opiskelusta haastavaa, kukapa tietää.
Jälkimmäiselle Akateemisuus on kuin sosiaaliluokka tai oma rotunsa. Hän ei ole Nainen vaan Akateeminen Nainen. Akateemisuus on osa identiteettiä.
Kun nyt verrataan Akateemista Naista duunariin, olisiko kaikkien mielestä täysin normaalia lukea treffi-ilmoitus jossa "Salkunhoitajamies 31v etsii salkunhoitajakumppania"? Vai olisiko ammatti (sekä oma että potentiaalisen kumppanin) ehkä kuitenkin fiksumpaa mainita jossain sivulauseessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemisia, hyviä sinkkunaisia nyt vain on enemmän kuin akateemisia, hyviä, vapaita miehiä.
Ei siinä mitään hypergamiaa tarvita. Osasyynä akateemisten naisten ikisinkkuuteen on päinvastoin akateemisten miesten hypogamia: esim. lääkärimies nai sairaanhoitajanaisen. Toisin päin tapahtuu paljon harvemmin.
Nykynaiset ovat ylipäätään älyllisempiä kuin miehet, jos ovat pitkälle kouluttautuneet. Ei älyllinen, henkinen nainen halua amisjunttia tai muuta yksinkertaista tyyppiä. Eikä semmoista miellyttääkseen halua esittää tyhmää.
Kokemukseni perusteella tämmöiset miehet ovat myös alemmuudentuntoisia, mikä näyttäytyy jopa toisen ammatin/koulutuksen nälvimisenä.Juuri näin. Mies katsoo naista yksilönä ja laittaa luonteelle enemmän painoarvoa kuin esim. koulutukselle. Siksi lääkärimies voi päätyä yhteen hoitsunaisen kanssa. Nainen pyrkii pitämään kiinni koulutusvaatimuksistaan, ja leimaa siksi kaikki alemman koulutustason miehet jo etukäteen alemmuudentuntoisiksi junteiksi, heille edes mahdollisuutta antamatta. Siksi lääkärinainen ei juuri päädy yhteen duunarimiehen kanssa.
Olisit vaihtanut sanan "luonteelle" tilalle "ulkonäölle" niin olisi uskottavampaa.
Se on totta että naiselle on tärkeää että miehen kanssa voi keskustella ja olla samalla aaltopituudella, miehelle usein riittää että on joku jolta saa läheisyyttä ja huolenpitoa ja jota kelpaa esitellä kavereille.
Tottakai ulkonäkö on tärkeää, mutta niin on myös luonne. Ulkonäön ja luonteen jälkeen ei itselläni ole oikeastaan vaatimuksia naisen suhteen. Tai no terveys olisi tietenkin positiivinen asia.
Määrittele luonne. Itselleni luonteenpiirteisiin sisältyvät mm. määrätietoisuus, pitkäjännitteisyys, kunnianhimo, sitoutumiskyky, sosiaalisuus, aktiivisuus, ennakkoluulottomuus jne. Miehessä minulle on ehdottoman tärkeää ulkonäkö (miehen pitää olla puoleensavetävä) ja nimenomaan luonne. Se luonne ilmenee hänen koulutuksessaan ja muissa valinnoissaan (ammatti, harrastukset, kiinnostuksen kohteet). Mutta onko nyt niin, että minä suosin vääriä luonteenpiirteitä? Miesten pitäisi voida sanella, mitä luonteenpiirteitä naisten pitää miehessä arvostaa?
Kaikkia noita voi olla, vaikka on matalasti kouluttautunut.
Määrätietoinen ja kunnianhimoinen loka-auton kuljettaja?
Ei sillä ettenkö olisi ollut sinkkuna valmis tutustumaan myös loka-auton kuljettajaan, jos olisin sellaisen kohdannut ja ihastunut häneen, mutta itse kyllä kuvittelen, että etenkin kunnianhimo näkyy myös koulutuksessa ja ammatinvalinnassa.
Tässä kyllä nähdään tämä ns. "akateemisten" muka-älykköjen typeryys ja näköalattomuus.
Huh-huh.
Naureskellaan sille, etteikö loka-autonkuljettaja voisi olla määrätietoinen ja kunnianhimoinen.
Ei nähdä ollenkaan omaa nenää pidemmälle. Totta hitossa roskakuski voi olla määrätietoinen ja kunnianhimoinen. Hän vain on eri alalla kuin sinä, joka omassa ylemmyydentunnossasi kuvittelet että kaikkien ihmisten kunnianhimo kohdistuu aina akateemisiin opintoihin.
Voi olla, että suuret kuljetuspelit ja moottorit ovat aina kiehtoneet tätä loka-auton kuljettajaa.
Voi olla, että hän on ihan tieten tahtoen hakeutunut alalle, hankkii kokemusta ja asiantuntemusta siitä miten kyseinen ala toimii.
Voi olla, että hän opiskelee työnsä ohella esim. jollain yrittäjäkurssilla ja säästää palkastaan joka kuukausi osan, pesämunaksi tulevalle yritykselleen.
Voi olla, että hänellä on ambitiona perustaa oma kuljetusliike, ehkä jopa varsinainen loka-autojen armada.
Nyt kävi vain niin, että tuon kommentin kirjoittaja osoitti ainoastaan oman typeryytensä - jota edes se maanmainio yliopisto ei ole kyennyt muuttamaan suureksi viisaudeksi, tai edes piilottamaan sitä mitenkään.
Näin koulutususkovaisessa maassa kuin suomi on, on lähes itsestäänselvää, että nämä sukupolvet, joiden koko lapsuus on mennyt kuunnellessa kuinka hienoa on kun joku on ylioppilas tai suorittanut maisterintutkinnon, kuvittelevat yhä itsekin niin.
Tämä taas aiheuttaa varsinkin yliopiston käyneissä naisissa (jotka tunnetusti välittävät miehiä enemmän muiden mielipiteestä) kuvitelman, että olisi alentavaa suostua jonkun alemman sosiaaliluokan retkun puolisoksi, eivätkä edes avoimesti kartoita mahdollisuuksiaan niillä markkinoilla, vaan jäävät ennemmin vanhoiksipiioiksi juttelemaan sille kissalleen ja viinipullolleen ja tekevät sitten ystävättären kanssa kulttuuripitoisia viikonloppumatkoja Prahaan.
Mutta mikäs siinä. Näin se vaan tässä yhteiskunnassa menee.
Niin, JOS hänellä on tavoitteena perustaa yritys. Minä puhuin ihmisestä, joka vain kuljettaa loka-autoa.
Mutta tämän(kin) keskustelun tuloksena uskon, että akateemisten naisten ja ammattikoulun käyneiden miesten todellakin on parempi pysyä erossa toisistaan, niin paljon vihaa ja katkeruutta tuntuu alemmin koulutetuilla miehillä olevan meitä korkeakoulutettuja naisia kohtaan.
Kyllä tuo viha, väheksyminen ja halveksiminen on sieltä yliopistosta lähtöisin.
Kylläpäs sitä ollaan herkkänokkaisia. Kukaan ei ole mitenkään vähätellyt tai ylenkatsonut duunarit yötä. Näitäkin jonkun on tehtävä, että systeemit pyörii. Kaikki kunnia siis duunareille. Ainoa, mitä on todettu on se, että korkeakoulutetulla naisella ja vähemmän koulutetulla miehellä tai päinvastoin ei ole kovin paljon yhteistä pohjaa. Tähänkin täällä on löytynyt poikkeuksia eli akateemisia ihmisiä, jotka ovat valinneet duunarin kumppankseen. Mitä vihaa ja halveksuntaa se on jos toteaa ettei esim itsellä ole ollut mitään kipinää ihastua tapaamiinsa lokakuskeihin tai sähkäreihin, koska kokee ettei sillä henkisellä puolella ole mitään yhteistä. Varmasti tämä on ihan molemminpuolista.
En nyt kyllä oikein ymmärrä, miten ammatti liittyy henkiseen yhteyteen. Enkä ymmärrä miksi kahden ihmisen välillä pitäis olla "kaikki yhteistä", että voi tuota henkistä yhteyttä kokea.
Teette yksinkertaisista asioista aivan liian hankalia.
No kyllähän se ammatinvalinta aika paljon ihmisestä kertoo. Taatusti ne elämän polut ja kokemukset ovat olleet toisenlaiset sillä lokakuskilla/sähkärillä kuin esim minulla. En sano että kummallakaan olisi sen paremmat tai huonommat kuin toisella, mutta erilaiset. Samoin työt sinänsä ovat aivan eri tyyppisiä ja eri taitoja vaativia, joten eroja tulee siitäkin. Tavoitteet ja se mitä elämältä haluaa eroaa myös. Miksi sitten on niin väärin haluta itsensä kaltainen kumppani, jonka kanssa synkkaa kaikilla tasoilla ja erityisesti juuri siellä henkisellä puolella. Enpä usko, että itsekkään pystyisin olemaan sille kuvitteelliselle duunareille se unelmien kumppani.
Tässä on hyvin kiteytetty monta kohtaa keskustelusta. Miksi tosiaan on väärin haluta tietyn kaltainen kumppani? Miksi on oikeampaa edellyttää kumppanilta tietynlaista ulkonäköä tai painoa kuin tietynlaista koulutusta? Eikö jokainen saa halutessaan etsiä vaikka yksisarvista pygmia?
Ja kuten on moneen kertaan tässä keskustelussa todettu, niin emmehän me akateemiset naiset edes kelpaisi teille palstamiehille. Jo monta sivua sitten pyysin kaikkia sellaisia palstamiehiä ilmoittaumaan, jotka kiinnostuisivat minusta, akateemisesti koulutetusta vegaani-feminististä (ja muitakin ominaisuuksiani luettelin). Yksikään ei ilmoittautunut. Miksi se loka-auton kuljettaja välttämättä haluaisi kulttuuriantropologin?
Koulutus ja raha eivät liity toisiinsa, sekin on todettu, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt se fakta, että mitä korkeammassa asemassa työelämässä on, sitä enemmän yleensä pystyy vaikuttamaan omaan työhönsä. Ei aina, en tietenkään yleistä, mutta asiantuntijatehtävissä on yleensä huomattavasti helpompi määrätä itse työaikansa ja lomansa ja tehdä etätyötä jne kuin vaikkapa kaupankassana.
Minusta alkaa ihan vakavasti tuntua siltä, että meillä on tässä maassa (tai ainakin tällä palstalla) miehiä, joiden mielestä naisten kouluttautuminen sinänsä on huono asia. He haluaisivat naisten luopuvan kouluttautumis- ja urahaaveistaan ihan vain siksi, että he kuvittelevat että silloin heidän itsensä olisi helpompi pärjätä ns. pariutumismarkkinoilla.
Ap on nolo kun poistattaa ketjusta "vääränlaisia" mielipiteitä.
Mielenkiintoinen logiikka. Jos siis postaan vaikkapa ulilaudalle, tai miksei tännekin, jonkun feministisen kannanoton ja se herättää siellä vastalauseiden myrskyn, niin väitteeni osoittautuu todeksi.
Jes, tuo pitänee siis tehdä!