Lue keskustelun säännöt.
Monikulttuurinen suhde: Voiko kielimuurista päästä yli?
24.01.2018 |
Olen seurustellut britin kanssa reilun vuoden. Mitä pitemmälle suhde etenee, sitä enemmän kielimuuri rupeaa pistämään vastaan. Töissä en koe kieltä ongelmaksi, koska siellä pärjää yleiskielellä, mutta kun kielellä pitäisi ilmaista huumoria ja monimerkityksisyyttä tai viitata joihinkin kulttuurisiin ilmiöihin (joita tunnen tästää kulttuurista hyvin vähän) tai höpötellä hellitellen tai söpölässyttää, tulee umpikuja eteen.
Tuntuu kuin olisin suljettu kuplaan, jonka läpi ääni kantaa vaimeana, mutta samalla äänestä puuttuvat kaikki vivahteet ja sävyt leikittelyineen ja hassuine itsekeksittyine sanoineen.
Kuinka kauan odotan ennen kuin lopetan suhteen? Missä ajassa vieraalla kielellä oppii leikittelemään ja luomaan omaa uutta? Tausta on lukio ja yliopisto. Ei varsinaisia englannin opintoja.
Kommentit (49)
Täytyy kyllä sanoa, että en ole koskaan ymmärtänyt suhteita, joissa ei ole yhteistä kieltä. Olisi esimerkiksi aivan mahdoton ajatus olla suhteessa, jossa ei pystyisi riitelemään, koska ei ole sanoja.
Mutta sellaisia pareja on. Jopa sellaisia, joissa molemmat puhuvat omaa äidinkieltään ja sitten keskenään jotain molemmille vierasta kieltä. Molemmat ovat yhtä kielipuolia.
Tuskin sinun kielitaitosi nykyisestä kohenee (ellet sitten muuta seurustelukumppanisi kotimaahan), joten teidän suhde varmaan kestää sen verran kuin te molemmat haluatte. (Ellei kumppanisi sitten opettele suomea?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskin sinun kielitaitosi nykyisestä kohenee (ellet sitten muuta seurustelukumppanisi kotimaahan)
Minä siis asun briteissä ja olen täällä töissä. Arkipäivässä tai vaikka opinnoissa selviäminen ei aiheuta ongelmia, mutta kun mennään söpölässytysastelle, mitään ei irtoa. En voi hellitellä enkä hassutella. En voi lähtee möyriin tai kilauttaa puolukkaa sampukkaan tai söhrätä söpösti korvannipukasta niin kuin edellisessä suhteessani. Osaan vain yleiskieltä.
Kauanko menee, että kieli kehittyy kunnolla ilmaisuvoimaiseksi?
Jaa. Meillä yhteinen kieli on englanti, ja se ei ole kummankaan äidinkieli. Emme silti koe asiaa ongelmaksi. Kyllä huumori ja vitsailu onnistuu silti. Sekä kaikki muukin.
En ole ikinä ymmärtänyt näitä kielimuuriongelmia parisuhteissa.
Minulle oli ongelma. Olisin halunnut puhua asioista juurta jaksain.
Alat lukea j(a kuunnella ) englanninkielistä tekstiä päivittäin. Altistat itsesi sille, opettelet uusia sanoja ja sanontoja. Ei se ole muusta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen asunut yhdessä brittimieheni kanssa liki 30 vuotta, ja kyllä vitsailu, kuittailu sujuu hyvin. Höpönassuilu ei niin, mutta en tee / ole tehnyt sitä kyllä suomeksikaan. Vietin aika paljon aikaa englanninkielisessä maassa ennen kuin tapasin mieheni, veljeni oli muuttanut jo ulkomaille (engl. vaimo hällä jo silloin). Joskus se on kyllä ärsyttänyt, kun ei juuri löydä oikeaa sanaa, oikea vivahdetta , varsinkaan suuttuneena. Saatan sanoa töykeämmin englanniksi kuin sanoisin suomeksi. Mutta kaiken kaikkiaan häiritsee harvoin.
Kielen kehitys on yksilöllistä ja paranee yleensä vain harjoittelemalla. Tunnekieltään ei välttämättä voi enää aikuisiällä muuttaa, joten jos kielipäätä ei ole, niin voi olla ettet koskaan tule saavuttamaan hakemaasi tasoa.
Olen itse parisuhteessa italialaisen kanssa, enkä osannut tavatessamme kieltä sanaakaan. Jostain syystä opin italiaa kuitenkin todella nopeasti ja nykyään puhun sitä toisena kielenäni. Keksin helposti italiaksi uusia sanoja, loruja, lauluja, pystyn höpöttämään ja söpöttämään ongelmitta. Asiaa varmasti auttoi että muutin heti suhteen alussa ja melko nuorena Italiaan asumaan. Täällä ei muilla kielillä yksinkertaisesti edes tule toimeen ja sen lisäksi ihmiset ovat todella puheliaita ja kieli on rikasta ja vaihtelevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi hellitellä enkä hassutella. En voi lähtee möyriin tai kilauttaa puolukkaa sampukkaan tai söhrätä söpösti korvannipukasta niin kuin edellisessä suhteessani.
Anteeksi mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin sinun kielitaitosi nykyisestä kohenee (ellet sitten muuta seurustelukumppanisi kotimaahan)
Minä siis asun briteissä ja olen täällä töissä. Arkipäivässä tai vaikka opinnoissa selviäminen ei aiheuta ongelmia, mutta kun mennään söpölässytysastelle, mitään ei irtoa. En voi hellitellä enkä hassutella. En voi lähtee möyriin tai kilauttaa puolukkaa sampukkaan tai söhrätä söpösti korvannipukasta niin kuin edellisessä suhteessani. Osaan vain yleiskieltä.
Kauanko menee, että kieli kehittyy kunnolla ilmaisuvoimaiseksi?
Sä olet selvästi kieliorientoitunut ihminen, ymmärrän ongelmasi, koska olen itse samaa maata.
En voisi kuvitella suhdetta muun kuin suomea äidinkielenään taitavasti puhuvan miehen kanssa.
Oleskelin briteissä 3 kk nuorena. Nyt se kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta silloin se tuntui pitkältä. Tunsin näivettyväni älyllisesti, koska en voinut ilmaista itseäni muuten kuin mihin englannin taitoni ylsi. Ongelma oli nimenomaan ilmaiseminen, ei ymmärtäminen, koska kun ei ymmärtänyt, saattoi aina kysyä.
Ikävä kyllä en osaa neuvoa sua.
Jos kerran puhuminen muuten sujuu, et vain osaa esimerkiksi sanontoja sekä huumoriin ja rakkauteen liittyvää sanastoa? Näitä opiskelemaan siis. Myöskin mainitset kulttuurin - opiskele sitäkin.
Toinen vaihtoehto on, että teillä kahdella ei vain kolahda. Pystytkö vitsailemaan muiden kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Analysoitkohan nyt ap vähän liikaa? Jos olet muuten suhteeseen tyytyväinen, niin tuskin se tuohon kaatuu.
Omassa parisuhteessa pääkielenä myös enkku, Briteissä kun tavattiin ja asuttiin yli 10 vuotta. Mies ei edelleen puhu suomea, mutta minä puhun hänen kieltään (italiaa) niin hyvin, että usein virastoissa jne nimeä kysyttäessä vastapuoli on suu pyöreänä kun olenkin ulkomaalainen.
Hassuttelu ja hellittely onnistuu siis kahdella kielellä, ja on meillä sitten ihan omiakin sekametelisoppasanoja (enkku-italia-suomi) käytössä. 20 vuotta ollaan viihdytty yhdessä ja ollaan kyllä niin samalla aaltopituudella ja yhteen kasvettu että en usko kansalaisuuden/kielen vaikuttavan tippaakaan meidän päivittäiseen kanssakäymiseemme.
Mä olin lukenut ranskaa 12 vuotta (ml. 2 vuotta yliopistossa) kun muutin Ranskaan vaihtoon lukukaudeksi ja mun kielellinen ilmaisu rikastui huimasti sinä aikana. Eli, kun asut Briteissä, kannattaa käyttää kieltä mahdollisimman paljon ja altistaa itseään kielelle mahdollisimman monipuolisesti. Kirjojen lukeminen, telkkarin katsominen ja radion kuunteleminen on kaikki hyviä tapoja oppia kaikkia niitä tapoja joilla britit ilmaisevat itseään ja uskon kyllä, että se ajan myötä helpottuu.
Jos se yhtään auttaa, oon puhunut englantia toisena äidinkielenä yli 30 vuotta ja ollut yhdessä brittiläisen puolison kanssa yli 15 vuotta, mutta silti aina välillä törmätään siihen, että toinen käyttää sanontaa tai sana joka ei ole toiselle entuudestaan tuttu. Kannattaa myös puhua seurustelukumppanin kanssa ja sanoa että koet epävarmuutta ilmaisukykysi suhteen, sekin voi hyvinkin auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alat lukea j(a kuunnella ) englanninkielistä tekstiä päivittäin. Altistat itsesi sille, opettelet uusia sanoja ja sanontoja. Ei se ole muusta kiinni.
Etkö lukenut avausta? Hänhän asuu briteissä.
Vieras kieli ei tule äidinkielen veroiseksi enää aikuisiällä, valitettavasti. Siitä ei koskaan tule tunnekieltä. Vain poikkeuksellisen lahjakkaat ihmiset oppivat vieraan kielen syvällisesti, vaikka monet kehuvat osaavansa.
Epätasa-arvoa lisää tietenkin se, että toinen saa puhua äidinkieltään. Jos hän on tyypillinen britti, hän olettaa itsestäänselvyytenä, että ulkomaalaisten kuuluu opetella englantia ja hänen itsensä ei tarvitse vaivautua. Vain harvat enkkukieliset osaavat mainittavasti mitään vierasta kieltä.
Vierailija kirjoitti:
Analysoitkohan nyt ap vähän liikaa? Jos olet muuten suhteeseen tyytyväinen, niin tuskin se tuohon kaatuu.
Omassa parisuhteessa pääkielenä myös enkku, Briteissä kun tavattiin ja asuttiin yli 10 vuotta. Mies ei edelleen puhu suomea, mutta minä puhun hänen kieltään (italiaa) niin hyvin, että usein virastoissa jne nimeä kysyttäessä vastapuoli on suu pyöreänä kun olenkin ulkomaalainen.
Hassuttelu ja hellittely onnistuu siis kahdella kielellä, ja on meillä sitten ihan omiakin sekametelisoppasanoja (enkku-italia-suomi) käytössä. 20 vuotta ollaan viihdytty yhdessä ja ollaan kyllä niin samalla aaltopituudella ja yhteen kasvettu että en usko kansalaisuuden/kielen vaikuttavan tippaakaan meidän päivittäiseen kanssakäymiseemme.
Olette olleet 20 vuotta yhdessä, eikä mies osaa suomea?
Outoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin sinun kielitaitosi nykyisestä kohenee (ellet sitten muuta seurustelukumppanisi kotimaahan)
Minä siis asun briteissä ja olen täällä töissä. Arkipäivässä tai vaikka opinnoissa selviäminen ei aiheuta ongelmia, mutta kun mennään söpölässytysastelle, mitään ei irtoa. En voi hellitellä enkä hassutella. En voi lähtee möyriin tai kilauttaa puolukkaa sampukkaan tai söhrätä söpösti korvannipukasta niin kuin edellisessä suhteessani. Osaan vain yleiskieltä.
Kauanko menee, että kieli kehittyy kunnolla ilmaisuvoimaiseksi?
Olet suomalainen ja that's it. Et muutu britiksi vaikka mitä tekisit.
Mieheni ei ole suomalainen, puhumme keskenämme hänen äidinkieltään. Olin opiskellut tätä kieltä n. 6 vuotta ennen tapaamistamme. Ihan alusta asti olen pystynyt hassuttelemaan ja leikkimään kielellä, keksimään sanoja, siis samoin kuin suomenkin kielellä. Ap:n ongelma kuulostaa siis vieraalta. Ehkä jotenkin jännität kielihassuttelua, tai sitten teillä kahdella ei vain muuten henkilökemiat kohtaa. Tai onko sulle ihan ylipäätään kielet vaikeita?
Vierailija kirjoitti:
Olette olleet 20 vuotta yhdessä, eikä mies osaa suomea?
Outoa.
Miten niin? Suomessa ollaan käyty viikon-parin lomilla ehkä kerran vuodessa, lähiomaiseni vauvasta vaariin puhuvat kaikki englantia ja osa myös italiaa.
Miehellä ei myöskään ole erityisen hyvä kielipää, vaikka korkeakoulutettu onkin, ja suomi on oikeasti älyttömän vaikea kieli huvin vuoksi opiskella.
Osaahan tuo muutamia sanoja ja perusfraaseja, mutta ei niillä sielunsopukoita luotaavia keskusteluja käydä. Päivittäisessä käytössä meidän taloudessa on esim. suomalaisia hellittelysanoja, ja muutamia perisuomalaisia sanoja joille löytyisi kyllä italian- tai englanninkielinen vastike (vaikkapa makkara).
Evet ben gûlen
ihan helppo kieli :p
Mikä kenellekin on riittävää. Vaimo on asunut Suomessa yli 15 vuotta ja puhunut suomea 2 vuotta vähemmän. Minusta hän puhuu oikein hyvää suomea (opiskellut mm. AMK:ssa), mutta omasta mielestään ei osaa ilmaista itseään suomeksi.
Minä mielstäni ilmaisin itseäni pitkän englannin ja vuoden Englannissa asumisen jälkeen aivan riittävästi. Ehkä tunne olisi ollut toinen, jos vaimo olisi ollut natiivi englanninpuhuja.