Monikulttuurinen suhde: Voiko kielimuurista päästä yli?

Työpaikka on hiljalleen muuttunut lähes täysin englanninkieliseksi, ja suoraan sanottuna vituttaa kun kielitaito ei vaan yllä lähellekään sitä ilmaisuvoimaa mitä on tottunut suomeksi käyttämään. Olen suomeksi melkoinen sanaseppo ja osaan halutessani ilmaista asioita hyvinkin monimerkityksellisesti, mutta ei vaan onnistu vieraalla kielellä.

En osaa oikein edes ajatella kunnon suhdetta vieraskielisen naisen kanssa, miten minä siltä nauratan pissat housuun?

Kielikö on ainoa ongelma? Eihän sitä yhteistä kieltä tarvita ollenkaan ainakaan viikon lomareisulla jonnekin etelän lomakohteeseen, "hommat" hoituu muutenkin. Eri asia on sitten, jos syntyy oikea parisuhde, silloin voi kielen lisäksi tulla myös kulttuurellisia eroavaisuuksia väliin. Ei taida olla maailmassa kolkkaa, missä ei olisi suomalaisnainen aviossa paikallisen ihastuksen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette olleet 20 vuotta yhdessä, eikä mies osaa suomea?

Outoa.

Miten niin? Suomessa ollaan käyty viikon-parin lomilla ehkä kerran vuodessa, lähiomaiseni vauvasta vaariin puhuvat kaikki englantia ja osa myös italiaa.

Miehellä ei myöskään ole erityisen hyvä kielipää, vaikka korkeakoulutettu onkin, ja suomi on oikeasti älyttömän vaikea kieli huvin vuoksi opiskella.

Osaahan tuo muutamia sanoja ja perusfraaseja, mutta ei niillä sielunsopukoita luotaavia keskusteluja käydä. Päivittäisessä käytössä meidän taloudessa on esim. suomalaisia hellittelysanoja, ja muutamia perisuomalaisia sanoja joille löytyisi kyllä italian- tai englanninkielinen vastike (vaikkapa makkara).

Koska se on hänen puolisonsa äidinkieli,

olitpa missä maassa tahansa. Jos elää toisenkielisen kanssa, luulisi siinä olevan motivaatiota kylliksi perehtyä toisen juuriin, josta kieli on oleellinen osa.

Eli kuulostaa veltolta ja välinpitämättömältä. Toki sinä itse teet tilanteen hänelle helpoksi olemalla yritteliäs ja mukautumalla vieraaseen: mutta jos se sinulle kelpaa, niin mikäs siinä.

Olen ollut brittimieheni kanssa yhdessä 8 vuotta ja asumme maassa joka ei ole kummankaan kotimaa. Mies puhuu suomea ehkä 10 sanaa, joten kommunikoimme vain englanniksi. Hassuttelu ja höpönassuilu onnistuu ihan hyvin, minun on aina ollut helppo omaksua vieraita kieliä ja opin myös nopeasti kaikki kulttuurilliset vivahteet. Tätä on vaikea selittää, mutta ymmärrän miehen kulttuuria hyvin. Hänelle ei suomalainen kulttuuri ole avautunut läheskään yhtä hyvin ja monesti joudun selittämään miksi suomalaiset toimii tietyllä tavalla. Vuosien saatossa tämä on tietysti parantunut, mutta minä olen meistä ehdottomasti enemmän se, joka on perillä toisen kulttuurista. Kieli tietysti helpottaa. Vain riitatilanteissa huomaan, että miehellä on ylivoima-asema. Monesti jos mua jää kaihertamaan meidän riidat niin olen kirjoittanut kirjeen miehelle koska mielestäni kirjallisesti on helpompi ilmaista tunteita ja vivahteita kuin tuohtuneena. Tämä toimii ja harvoinpa me nykyään riidellään. Tullaan hyvin toimeen ja meistä on vuosien saatossa hitsautunut mahtava tiimi. Ollaan toistemme vastakohdat. Mies on ekstroverttina aina äänessä ja viihdyttää ihmisiä ja minä taas olen introvertimpi rauhaa rakastava realisti. Täydennetään niin hyvin toisiamme, ettei harvinaiset kieliongelmat haittaa pätkääkään.

Ap:n pitää ruveta ajattelemaan englanniksi, puhumaan itselle ensin tunteistaan englanniksi. Luoda yhteys omien tunteiden ja tuon vieraan kielen välille. Sitten pystyy ehkä paremmin riitatilanteessa löytämään englanniksi ne sanat jotka kuvaavat omia tunteita.

Ja kun tarpeeksi keskustelee paikallisten kanssa, niin luulisi sen brittihuumorin tarttuvan. Oman suomenkielisen huumorin kääntäminen enkuksi ei ihan helposti onnistu, mutta pystyyhän Ismokin siihen.

Toisaalta suomalaisten miestenkin kielellinen ilmaisu on nykyisin täysin rapautunut (viittaan Hesarin artikkeliin), joten tuskinpa kaikki suomenkielisetkään miehet ovat kovin tyydyttäviä verbaalisesti.

Tunteiden sanoittaminen äidinkielellekin on enemmän psykologinen kuin kielenoppimisen asia sekin.

Mitä brittikumppanisi tilanteesta ajattelee? Kokeeko hän pystyvänsä ilmaisemaan itseään ja tulemaan täysin ymmärretyksi seurassasi, vai onko kielimuuri läsnä myös niin päin?

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Meillä yhteinen kieli on englanti, ja se ei ole kummankaan äidinkieli. Emme silti koe asiaa ongelmaksi. Kyllä huumori ja vitsailu onnistuu silti. Sekä kaikki muukin.

En ole ikinä ymmärtänyt näitä kielimuuriongelmia parisuhteissa.

Meillä sama juttu. Osaan vaimon äidinkieltä kyllä käyttää perusasioista selviämiseen (koska olen asunut hänen kotimaassaan), mutta sen lisäksi olen opetellut sieltä ne oleelliset hellittely- ja riitelytermit :) Hän ei osaa suomea. Mutta se tilanne, kun toinen ei ymmärrä jotain sanaa tai emme pysty englanniksi jotain selittämään, niin katsomme (online) sanakirjasta. Sillä tavalla molemmat opimme lisää englantiakin.

Vierailija kirjoitti:

Evet ben gûlen

ihan helppo kieli :p

Fetullah Gulenmisin?

Me pääsimme vaimoni kanssa hyvin yli vaikeuksista ja nykyään ymmärrämme toisiamme hyvin.

Mä oon yrittänyt seurustella romanialaisen kanssa mutta kun hän ei millään opi Suomea ja minä en jaksa englantia vääntää😂😂😂😂vaikeaa vaikka muuten ihana tyyppi.

Toinen kultuuri! Suomessa henkilöillä huono Suomi ja kantasuomalisena sama asia tullut! 22 vuotta on pitkä aika ja nyt tajuan kuin ka huono Suomen kieleni ymmärrys ja puheeni on. Vain siksi on oltu jo henkilön kassa ja hänen kulturin 22 vuotta.

Eikö hellittelysanastoa opetella juuri puolison kanssa? Opettele fraasi kerrallaan. Kun puoliso sanoo sinulle jotakin, pyydä toistamaan ja kysy voitko sinä sanoa samaa vai onko kyseessä sukupuolitettu ilmaisu. Sitäpaitsi voithan sä hellitellä suomeksi! Äänensävystä tajuaa tarkoituksen, vaikkei ymmärtäisi.

Vai onko puolisosi niitä brittejä, jotka eivät osaa eivätkä halua osata sanaakaan mitään vierasta kieltä?

Neekerínhuòra

Toistakymmentä vuotta aviossa jenkin kanssa. Vieläkin tulee eteen sanoja, joita en tunne, mutta hellittelynimiähän kuulee ihan televisiosta ja elokuvista englanniksi, siitä vain muokkaamaan. Itse ajattelen, että kieli myös suojaa avioliittoa. Kun oikein suuttuu, pitää kuitenkin hetki miettiä mitä suustaan päästää. 

Jotkut jopa puhuvat lapsilleen muuta kuin omaa äidinkieltä. Kirjakieltäkö puhuvat, kaikki tunneilmaisu ja vivatheet jää pois

Kyllä pohjakoulutuksela pitäisivuodessa osata sujuvasti kieltä.Nyt on ehkä kysymys kulttuurin ymmärtämisestä!

👳🏿🤢🤢🤢🤢

Kuvottavia apinoita

Tätä mä aina ihmettelen kun näkee näitä pareja tuolla, että mistä se Pirkko oikein keskustelee sen Ibrahimin kanssa, tai Kalevi sen Sui-Hingin kanssa?

Todella vaikealta tuntuisi seurustella eri kieltä puhuvan kanssa. Vaikka osaankin erittäin hyvin englantia, ja vaikka toinenkin osapuoli osaisi, on se silti aivan eri asia kuin äidinkielellä puhuminen, kun mennään vähänkin hienovaraisempaan ja syvällisempään kommunikaatioon.

Kompromissi, puhukaa joka toinen päivä enkkua ja joka toinen suomea. Näin molemmat saa välillä puhua äidinkielellään höpötyksiä ja vitsejä.