Lue keskustelun säännöt.
Seksin (läheisyyden) puute parisuhteessa laskee elämänlaatua uskomattoman paljon.
23.01.2018 |
En käsitä miten toiset voi vaan olla ilman kosketusta ja seksiä pitkiä aikoja, mieheni on sellainen.
Mulle se että mies ei kosketa mua viikkoihin on silkkaa kidutusta, mulla stressi kasvaa, alkaa tulla ajatuksia että ei meillä ole rakkaussuhdetta kun ei kerran kosketa toisiamme, miettii että enkö minä ole sen arvoinen naisena ja puolisona, mitä järkeä tässä avioliitossa on jos meillä ei ole enää rakkaussuhdetta. Mies alkaa tuntua ärsyttävältä vanhalta kääkältä, tunnen myös itseni vähintään 20 vuotta vanhemmaksi kuin olen. Alan nähdä unia että yritän miehen kanssa tehdä jotain intiimiä, ja koko ajan joku keskeyttää sen tavalla tai toisella. Mietin jatkuvasti että oliko tämä mun seksielämä nyt tässä, viimeksi kun rakasteltiin niin en tiennyt että se oli viimeinen kerta koko elämäni aikana mitä jatkuu ehkä vielä 30-40 vuotta, ei ole reilua että nelikymppisenä saa seksiä jopa harvemmin kuin kerran kuussa.
Jos oikeasti seksi loppuisi kokonaan tässä iässä, en varmasti pystyisi miehen kanssa elämään kovin pitkään avioliitossa, rakkaus vaan hiipuisi väkisin kun pitäisi oma seksuaalisuus uhrata sen takia. Mies ei ole niin kiva kämppis että sen kanssa samassa sängyssä nukkuisin ja muutenkin taloutta pyörittäisin, yksin olisi helpompaa olla puutteessa.
Mies sanoo aina että rakastaa mua, ja kyllä mä sen uskonkin. Mies ei ole koskaan ollut mikään hirveä seksipeto, sille on riittänyt hyvin nuorena kerran viikossa, eikä mies osaa olla romanttinen, ei osaa sanoa että rakastaa. Jostain syystä ei kaipaa kai sitten sitä kosketusta niin kuin minä, on vain erilainen kuin minä. Olen lukenut että koska miehillä on paksumpi iho kuin naisilla, niin heille kosketus ei ole niin paljon mielihyvää tuottava kuin naisille, ehkä se on sitten siinä syy.
Kun saa seksiä vihdoin ja stressi laukeaa, tekisi mieli mennä laittamaan lippu salkoon ja laittaa faceen päivitys että jee, vihdoin sain pari kunnon orgasmia! En käsitä sitä, että kun mieskin nauttii seksistä, että miksi se aina jää, ymmärrän että on väsy ja kipujakin, mutta mulla niihin auttaa juuri se seksi. Mies on sanonut että minä voisin tehdä aloitteita useammin, mutta siihen en oikein enää kykene, kun ensimmäisten vuosien aikana tuli niin usein torjutuksi, on vanhemmiten tullut jotenkin henkisesti hauraammaksi sen suhteen, että tuntuu että ei kestä kun toinen sanoo että ei, jos itse olisi jo virittynyt siihen tunnelmaan.
Kommentit (208)
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kummaa, että tehdään lapset ja hankitaan asuntolaina puolison kanssa, mutta sitten ei voida puhua avoimesti seksistä ja kertoa toiveista.
Itse olen sanonut puolisolleni, etten osaa lukea ajatuksia ja sanattoman viestinnän tulkitsijana olen myös äärimmäisen huono. Toisin sanoen jos toinen tulee ja hinkkaa itseään makuuhuoneen ovenkarmiin, niin ajattelen vaan että sen selkä kutiaa tai jotain.
Jos puhuminen on äärimmäisen vaikeaa, niin kirjoittakaa asiat ensin paperille ja menkää vaikka kaapin oven taa lukemaan se ääneen jos hävettää.
Tai ottakaa mallia Sagasta (Silta). Ei jää mikään epäselväksi.
Alapeukkuja odotellessa.
Meillä on puhuttu ja puhutaan, kirjoitetaan, nauretaan ja itketään, riidelläänkin aiheesta. Silti toiselle ei mene tajuntaan miten mulle läheisyys voi olla niin tärkeää kun on hyvä näinkin.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kummaa, että tehdään lapset ja hankitaan asuntolaina puolison kanssa, mutta sitten ei voida puhua avoimesti seksistä ja kertoa toiveista.
Itse olen sanonut puolisolleni, etten osaa lukea ajatuksia ja sanattoman viestinnän tulkitsijana olen myös äärimmäisen huono. Toisin sanoen jos toinen tulee ja hinkkaa itseään makuuhuoneen ovenkarmiin, niin ajattelen vaan että sen selkä kutiaa tai jotain.
Jos puhuminen on äärimmäisen vaikeaa, niin kirjoittakaa asiat ensin paperille ja menkää vaikka kaapin oven taa lukemaan se ääneen jos hävettää.
Tai ottakaa mallia Sagasta (Silta). Ei jää mikään epäselväksi.
Alapeukkuja odotellessa.
En ole kukaan jo kirjoitaneista, mutta voisin olla. Alapeukutin, koska neuvo on aika naivi ja suoraansanottuna paska neuvo. Jos puhun asiasta, suoraan tai epäsuoraan, missä tilanteessa hyvänsä, ei siitä tule mitään keskustelua eikä korjausliikettä, siitä tulee primitiivinen raivari ja uhkailua, siis haluttoman puolison taholta. Sekin kävisi., jos asia menisi yhtään eteenpäin, mutta puoliso ei halua kertakaikkiaan käsitellä asiaa.
T. 3,5 v ilman
No sitten vaan lusikat jakoon jos kaikki keinot on käytetty. Tohon ei auta kuin puolison vaihto, ehkä molemmat löydätte itsellenne sopivammat kumppanit.
terkuin Saga
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli samanlainen tilanne, mies oli muuttunut tosi haluttomaksi. Myös aloitteeni tuntuivat ärsyttävän häntä. Päätin lopettaa aloitteet ja antaa miehelle tilaa. Omat halut ei koskaan kadonneet, mistä syystä mun oli tosi vaikea olla hänen lähellään, kun alkoi aina tehdä mieli. Oli se hiukan erikoinen tilanne, kun mies sitten nyyhki että miksen enää ikinä tule lähelle. Sanoin että tässä on nyt sellainen oravanpyörä, että mun on paras olla tulematta, kun alkaa tehdä mieli, ja aloitteita ei sovi tehdä. Että jos sinä et halua seksiä ja minä annan sinun olla harrastamatta, niin sinun täytyy ymmärtää että minä osaltani en sitten voi myöskään antaa loputtomiin sitä pelkkää läheisyyttä. Ei se mikään kosto ollut, vain vastaus hänen toiveeseensa ja ainoa tapa miten pystyin siihen.
No se muuttui sitten pikkuhiljaa kaiken tuon myötä kämppissuhteeksi, jollaisessa en halunnut loppuelämääni elää, kuin veljen kanssa! Ero oli helpotus.
Olen yritänyt puhua ystävättären kanssa asiasta mutta hän ei halua puhua seksin merkityksestä ei selvästi kehtaa. No pihtasin useaman vuoden sitten itsekkin, koska en halunnut seksiä henkilön kanssa joka väittää seksin olevan merkityksetöntä. Hän ei itse ole aktiivinen seksissä, mutta laukeaa kyllä mieluusti käsiteltäessä. Minusta tämä asetelma on edelleen naurettavan epäreilu, koska nainen on valmis ottamaan vastaan, mutta ei panostamaan seksiin suhteessa. Hän ei halua puhua asiasta, eikä koskaan ole itse aloitteellinen. Suhteen alussa hän sanoi että seksi on hyvää, mutta koskaan hän ei ole tähän asiaan itse mitenkään panostanut ei edes suhteen alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kummaa, että tehdään lapset ja hankitaan asuntolaina puolison kanssa, mutta sitten ei voida puhua avoimesti seksistä ja kertoa toiveista.
Itse olen sanonut puolisolleni, etten osaa lukea ajatuksia ja sanattoman viestinnän tulkitsijana olen myös äärimmäisen huono. Toisin sanoen jos toinen tulee ja hinkkaa itseään makuuhuoneen ovenkarmiin, niin ajattelen vaan että sen selkä kutiaa tai jotain.
Jos puhuminen on äärimmäisen vaikeaa, niin kirjoittakaa asiat ensin paperille ja menkää vaikka kaapin oven taa lukemaan se ääneen jos hävettää.
Tai ottakaa mallia Sagasta (Silta). Ei jää mikään epäselväksi.
Alapeukkuja odotellessa.
En ole kukaan jo kirjoitaneista, mutta voisin olla. Alapeukutin, koska neuvo on aika naivi ja suoraansanottuna paska neuvo. Jos puhun asiasta, suoraan tai epäsuoraan, missä tilanteessa hyvänsä, ei siitä tule mitään keskustelua eikä korjausliikettä, siitä tulee primitiivinen raivari ja uhkailua, siis haluttoman puolison taholta. Sekin kävisi., jos asia menisi yhtään eteenpäin, mutta puoliso ei halua kertakaikkiaan käsitellä asiaa.
T. 3,5 v ilman
Kirjoittelin juuri viimeviikolla ystäväni kanssa aiheesta, hänellä on haluton vaimo. Sanasta sanaan hänen viestinsä, arvaan että ihan sama tilanne kuin sinulla:
Ei (keskustella ) mistään mikä liittyy seksiin tai läheisyyteen. Piste!
Enkä halua puhua tästä aiheesta enempää. Se kun kiukuttaa mua niin ja samalla olen siitä surullinen jne...
Sinä kyllä tiedät
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kummaa, että tehdään lapset ja hankitaan asuntolaina puolison kanssa, mutta sitten ei voida puhua avoimesti seksistä ja kertoa toiveista.
Itse olen sanonut puolisolleni, etten osaa lukea ajatuksia ja sanattoman viestinnän tulkitsijana olen myös äärimmäisen huono. Toisin sanoen jos toinen tulee ja hinkkaa itseään makuuhuoneen ovenkarmiin, niin ajattelen vaan että sen selkä kutiaa tai jotain.
Jos puhuminen on äärimmäisen vaikeaa, niin kirjoittakaa asiat ensin paperille ja menkää vaikka kaapin oven taa lukemaan se ääneen jos hävettää.
Tai ottakaa mallia Sagasta (Silta). Ei jää mikään epäselväksi.
Alapeukkuja odotellessa.
En ole kukaan jo kirjoitaneista, mutta voisin olla. Alapeukutin, koska neuvo on aika naivi ja suoraansanottuna paska neuvo. Jos puhun asiasta, suoraan tai epäsuoraan, missä tilanteessa hyvänsä, ei siitä tule mitään keskustelua eikä korjausliikettä, siitä tulee primitiivinen raivari ja uhkailua, siis haluttoman puolison taholta. Sekin kävisi., jos asia menisi yhtään eteenpäin, mutta puoliso ei halua kertakaikkiaan käsitellä asiaa.
T. 3,5 v ilman
No sitten vaan lusikat jakoon jos kaikki keinot on käytetty. Tohon ei auta kuin puolison vaihto, ehkä molemmat löydätte itsellenne sopivammat kumppanit.
terkuin Saga
Lusikoista viis, en ole tavaran perään, mutta lasten vanhemmuus pitäisi saada jaettua uusiksi, siitäkään ei pystytä (= ei pysty) puhumaan. Ainakaan erityislasta en haluaisi vuoroviikkoasumaan. Ei liene muuta tapaa päättää suhde kuin "pudottaa pommi" ja katsoa miten käy.
Sulle kaikki asiat vaikuttavat kovin yksioikoisille, vai kuinka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kummaa, että tehdään lapset ja hankitaan asuntolaina puolison kanssa, mutta sitten ei voida puhua avoimesti seksistä ja kertoa toiveista.
Itse olen sanonut puolisolleni, etten osaa lukea ajatuksia ja sanattoman viestinnän tulkitsijana olen myös äärimmäisen huono. Toisin sanoen jos toinen tulee ja hinkkaa itseään makuuhuoneen ovenkarmiin, niin ajattelen vaan että sen selkä kutiaa tai jotain.
Jos puhuminen on äärimmäisen vaikeaa, niin kirjoittakaa asiat ensin paperille ja menkää vaikka kaapin oven taa lukemaan se ääneen jos hävettää.
Tai ottakaa mallia Sagasta (Silta). Ei jää mikään epäselväksi.
Alapeukkuja odotellessa.
En ole kukaan jo kirjoitaneista, mutta voisin olla. Alapeukutin, koska neuvo on aika naivi ja suoraansanottuna paska neuvo. Jos puhun asiasta, suoraan tai epäsuoraan, missä tilanteessa hyvänsä, ei siitä tule mitään keskustelua eikä korjausliikettä, siitä tulee primitiivinen raivari ja uhkailua, siis haluttoman puolison taholta. Sekin kävisi., jos asia menisi yhtään eteenpäin, mutta puoliso ei halua kertakaikkiaan käsitellä asiaa.
T. 3,5 v ilman
Kirjoittelin juuri viimeviikolla ystäväni kanssa aiheesta, hänellä on haluton vaimo. Sanasta sanaan hänen viestinsä, arvaan että ihan sama tilanne kuin sinulla:
Ei (keskustella ) mistään mikä liittyy seksiin tai läheisyyteen. Piste!
Enkä halua puhua tästä aiheesta enempää. Se kun kiukuttaa mua niin ja samalla olen siitä surullinen jne...
Sinä kyllä tiedät
Juuripa noin. Kovin samasta muotista tuntuvat nuo totaalihaluttomat olevan.
Tämä on kamala asia.. sattuu niin paljon että tuskin pystyn kirjoittamaan tästä ... :'( Meillä mies ei kykene seksiin muttei halua hoitaa tai puhua siitä, pari kertaa ollaan yritetty, mutta ei onnistu ja valehteli pitkään tästä asiasta, luulin että on vaan stressiä ..
Mutta nyt. 2 vuoteen 2 krt seksiä. Minulla mennyt itsetunto ja kiinnostus elämään ylipäänsä. Itken usein ja olen masentunut. Olemme etääntyneet täysin. Ja en enää tiedä mitä tehdä. En halua kysellä, kinuta, anoa enää, se sattuu liikaa. Olen 40v.. tämäkö on loppuelämäni kohtalo ? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä meidän miehiä vaivaa? Onko käyttöön otettu jokin kemikaali, joka vie miehiltä testosteronit?
Kyselee taas yksi nainen, jolla on tasan sama tilanne kuin ap:lla
Vierailija kirjoitti:
Siis läheisyys ei ole yhtä kuin seksi. Läheisyyttä voi olla ilman seksiäkin.
Tuo on niiin puhkikustu klisee. Ei se vaan mene niin yhteiselämässä, jos edes jommankumman hormonitoiminta vielä pelaa.
Hyvin just ap sanoi, että mies ei ole niin kiva kämppäkaveri ja yksin olisi helpompi olla puutteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rupee sinkuksi ja lopeta valittaminen prkl ja tule sitten kertomaan jostain elämänlaadusta.
Hanki suhde. Elä suhteessa jokunen kymmenen vuotta (alussa tietenkin olettaen että seksi kuuluu avioliittoon olennaisesti vuosien ja vuosien ajan) ja sitten kun sitä seksiä ei ole tai juuri olekaan, tule sitten kertomaan tänne elämänlaadustasi.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä kummaa, että tehdään lapset ja hankitaan asuntolaina puolison kanssa, mutta sitten ei voida puhua avoimesti seksistä ja kertoa toiveista.
Itse olen sanonut puolisolleni, etten osaa lukea ajatuksia ja sanattoman viestinnän tulkitsijana olen myös äärimmäisen huono. Toisin sanoen jos toinen tulee ja hinkkaa itseään makuuhuoneen ovenkarmiin, niin ajattelen vaan että sen selkä kutiaa tai jotain.
Jos puhuminen on äärimmäisen vaikeaa, niin kirjoittakaa asiat ensin paperille ja menkää vaikka kaapin oven taa lukemaan se ääneen jos hävettää.
Tai ottakaa mallia Sagasta (Silta). Ei jää mikään epäselväksi.
Alapeukkuja odotellessa.
Puhutaan ja puhutaan, mikään ei silti auta. Toinen jos on haluton niin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne ja olemme vasta kolmekymppisiä. Mieheltä ei saa minkäänlaista läheisyyttä, ei koske, ei silitä, ei yhtään mitään ikinä. Seksiä ehdottaa joskus (sekin vain siksi koska olen joskus suuttunut siitä kun hän ei ikinä tee aloitetta) ehkä kerran kuukaudessa.. Silloinkaan ei oikeastaan halua koskea, jos pyydän vaikka silittämään hän ärsyyntyy kun halusi Seksiä eikä mitään silittelyä. Kai minä sitten olen jotenkin vastenmielinen.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kamala asia.. sattuu niin paljon että tuskin pystyn kirjoittamaan tästä ... :'( Meillä mies ei kykene seksiin muttei halua hoitaa tai puhua siitä, pari kertaa ollaan yritetty, mutta ei onnistu ja valehteli pitkään tästä asiasta, luulin että on vaan stressiä ..
Mutta nyt. 2 vuoteen 2 krt seksiä. Minulla mennyt itsetunto ja kiinnostus elämään ylipäänsä. Itken usein ja olen masentunut. Olemme etääntyneet täysin. Ja en enää tiedä mitä tehdä. En halua kysellä, kinuta, anoa enää, se sattuu liikaa. Olen 40v.. tämäkö on loppuelämäni kohtalo ? :(
Lämmin halaus sinulle <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne ja olemme vasta kolmekymppisiä. Mieheltä ei saa minkäänlaista läheisyyttä, ei koske, ei silitä, ei yhtään mitään ikinä. Seksiä ehdottaa joskus (sekin vain siksi koska olen joskus suuttunut siitä kun hän ei ikinä tee aloitetta) ehkä kerran kuukaudessa.. Silloinkaan ei oikeastaan halua koskea, jos pyydän vaikka silittämään hän ärsyyntyy kun halusi Seksiä eikä mitään silittelyä. Kai minä sitten olen jotenkin vastenmielinen.
Meitä on useita. Sama täälläkin. Mitä ihmettä tässä voi tehdä???????
Vierailija kirjoitti:
Mun mies on samanlainen. Sillä on tosin myös ongelma, jonka takia ei halua käydä sairaalassa, koska häpeää sitä (eli tarvitsisi viagraa) ongelma on pahentanut tilannetta, mutta kyllä se oli haluton jo ennenkin sitä.
Viimeisessä neljässä vuodessa kaksi kertaa seksiä...
Olen suhteen alusta asti ollut se jota halutti enemmän. Mies ei ole homo, eikä sillä ole toista naista (tästä olen varma, ei ikinä ole missään missä en tietäisi missä on, eikä sitä haluta muut sen enempää). Olen itkenyt tätä jo vuosia. Miksi olemme edelleen yhdessä? Muuten se on ihan hyvä mies, hyvä isä lapsellemme joka palvoo häntä, jne.
No miehen seksihuippu ajoittuu ikävuosiin 16-25v jolloin naiset yleensä pihtaavat.
Lisäksi samaa naista ei jaksaisi 2 vuotta enempää, ainakaan ilman viagraa. Meinaa maistuu puulta. Kukaan halua syödä joka päivä samaa ruokaakaan.
Buddha sen sanoi. Elämä on kärsimystä!
Varsinkin länsimaissa missä luterilaisen tarkasti pitää olla vaan töissä koko ajan ja seksi mielletään pois rahanteosta turhakkeeksi. Ei ole kehumista myöskään länsimaiden naisissa jotka vaativat mieheltä kuuta ja taivasta mutta eivät anna miehelle oikeutta muihin naisiin. Lisää siihen vielä suomalainen empatiakyvyttömyys niin Synkkää ja surkeaa on monen elämä.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin oli just noin ja mulla tasan nuo samat tunteet, tosi osuvasti osasit kuvata niitä.
No sitten kun mies lopetti alkoholin käytön kokonaan pari vuotta taaksepäin, muuttui hän halukkaammaksi. Ennen minä olin se joka vonkasi, kärvisteli puutteessa ja tuli torjutuksi. Nyt kun sitä ois tarjolla, en osaa nauttia. Itsetunto kärsi niin kovasti noina pulavuosina.
Toinen seikka mikä aiheuttaa haluttomuutta on miehen temperamenttiin kuuluva tarve olla yksin ja välttää muuta kosketusta ja fyysistä hellyyttä. Hän on onneksi muuten mukava mies ja hyvä isä. Ei vaan tunnu luontevalta, kun milloinkaan muulloin ei saa edes silitystä, vain silloin kun "ollaan jotain vailla". Seksi tuntuu tämän takia vastenmieliseltä, mikä on tosi surullista.
Kuvasit juuri miten monelle miehelle käy. Kun vuosia on pääasiallinen aloitteiden tekijä ja riittävän usein tulee torjutuksi, tuntuu toisen melkein v*tuilulta, kun toinen alkaakin aiheesta taas innostua. Ja jännästi vaan silloin ne osat vaihtuu. Entinen vonkaaja ei yhtään ymmärrä mihin sitä seksiä tarvitaan ja entinen pihtari ei enää mitenkään ymmärrä, miten toinen voi olla haluamatta.
Tiedän tasan tarkkaan miltä tuo tuntuu. Mutta koska olen mies kaikkien ensimmäinen oletus on, että minä olen tavalla tai toisella tilanteen aiheuttanut. Onkin pakko kysyä ap:ltä mitä hän on tehnyt, että parisuhde ja mies voisivat paremmin?
Vierailija kirjoitti:
Tämä voisi olla mun näppikseltä.. tiedän tunteen, tiedän tosi hyvin. Tein uutena vuotena päätöksen, etten aio enää tehdä aloitteita seksiin. Mitä turhaan? Katson kuinka pitkälle vuotta mennään. Tekee nyt jo pahaa :(
Olen tehnyt useasti saman päätöksen, niin kauan mennään ilman koskettamista kun itse en ole aloitteen tekevä osapuoli. Ensimmäisen kerran kokeilin tätä yli kymmenen vuotta sitten, kun yhdessä oloa takana muutama vuosi, menihän siinä niin kauan kun itse seuraavan kerran koskin häneen. Ja seksikertojen määrä vain vähenee vähenemistään mitä enemmän vuosia menee. Tässä ollut kyllä jo reilu puoli vuotta kun miehellä ei ole edes kunnolla seisonut yrityksistä huolimatta. Nyt mennyt jo useampia kuukausia kun ei olla edes yritetty.
Kosketuksen ja hellyyden puute itselleni se kovin paikka. Koko suhde tuntuu ihan turhalta kun tuntee, ettei toinen välitä yhtään. Pahaltahan tämä tuntuu..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne ja olemme vasta kolmekymppisiä. Mieheltä ei saa minkäänlaista läheisyyttä, ei koske, ei silitä, ei yhtään mitään ikinä. Seksiä ehdottaa joskus (sekin vain siksi koska olen joskus suuttunut siitä kun hän ei ikinä tee aloitetta) ehkä kerran kuukaudessa.. Silloinkaan ei oikeastaan halua koskea, jos pyydän vaikka silittämään hän ärsyyntyy kun halusi Seksiä eikä mitään silittelyä. Kai minä sitten olen jotenkin vastenmielinen.
Meitä on useita. Sama täälläkin. Mitä ihmettä tässä voi tehdä???????
Voi alkaa panostamaan siihen, että kumppani voi paremmin. Lopettaa vonkaaminen ja muutenkin vähentää kumppanin stressin aiheuttajia. Antaa toiselle aikaa levätä ja harrastaa, jotta elämänilo syttyy taas. Sitten vaan järjestelemään kahdenkeskistä aikaa. Ensi alkuun vaikka jonkun hauskan harrastuksen parissa ja pikkuhiljaa vähän romanttisemmin.
En ole kukaan jo kirjoitaneista, mutta voisin olla. Alapeukutin, koska neuvo on aika naivi ja suoraansanottuna paska neuvo. Jos puhun asiasta, suoraan tai epäsuoraan, missä tilanteessa hyvänsä, ei siitä tule mitään keskustelua eikä korjausliikettä, siitä tulee primitiivinen raivari ja uhkailua, siis haluttoman puolison taholta. Sekin kävisi., jos asia menisi yhtään eteenpäin, mutta puoliso ei halua kertakaikkiaan käsitellä asiaa.
T. 3,5 v ilman