Voiko työtön elää mielenkiintoista elämää vai tleeko masennus automaattisesti?

Täällä yksi iki-onnellinen työtön. Mä "järjestin" itseni työttömäksi. En saanut edes karenssia.

Työelämää kesti yli 25 vuotta ja nyt sai yksi nuori paikan mun tilalle.

Isossa ok-talossa riittää puuhaa ja on mies+2 koiraa, joten kyllähän ajan saa kulumaan.

Aloitin taas hiihdonkin.

Olen ollut nyt pari vuotta kotona ja tää onnea on:)

AfrikasTribesChilling kirjoitti:

yksin asuvana työttöömänä sanon, että kyllä se turhautuminen, yksinäisyys , masentuminen, juoppous ja liikaa aikaa.ongelma täyttää ihmisen pian, lamaantuu eikä kiinnosta mikään

kun ei ole minne mennä, työttömie kerhookin pitä mennä katsomaan muita työttömiä?

https://mielenihmeet.fi/tyottomyys-ja-sen-psykologiset-vaikutukset/

Ala harrastamaan ryhmäseksiä..jos olet 50-vuotias nainen..olet kuumaa kamaa.ILTASANOMIEN ARTIKKELI.Tutustut mukaviin ihmisiin kaikista yhteiskunta luokista. Löydät rikkaan liikemiehen..elämäsi tulee olemaan 50 shades of gray leffan toisinto

Jos olet mies...hmmm..menet AA-kokoukseen...ihmiset kuuntelevat myötätuntoisena..valehtele että heitit perheen hankeen ja joit miljoonaperintösi...raitistuneet yrittäjät palkkaavat sinut HETI...ainoa miinus on et joudut ryyppäämään kotona

Ala harrastamaan ryhmäseksiä..jos olet 50-vuotias nainen..olet kuumaa kamaa.ILTASANOMIEN ARTIKKELI.Tutustut mukaviin ihmisiin kaikista yhteiskunta luokista. Löydät rikkaan liikemiehen..elämäsi tulee olemaan 50 shades of gray leffan toisinto

Jos olet mies...hmmm..menet AA-kokoukseen...ihmiset kuuntelevat myötätuntoisena..valehtele että heitit perheen hankeen ja joit miljoonaperintösi...raitistuneet yrittäjät palkkaavat sinut HETI...ainoa miinus on et joudut ryyppäämään kotona

Yli 12 vuotta työttömänä, välillä masentunut välillä en. Ei masennus johdu työttömyydestä vaan ihmissuhteista ja yksinäisyydestä. Ihanaa kun ei tarvitse aamulla lähtee tohon pakkaseen talsiin johokin typerään pakko  työpaikkaan jossa masentuisin.

Taloudellinen tilanteeni on hyvä, joten ei tässä mitään hätää.

Työn hakemisen lomassa teen kaikkea sellaista, josta saan mielihyvää, mm. harrastan liikuntaa. Töissä ollessani usein juuri liikunta jäi välistä, sillä kauheessa univajessa ei vaan kyennyt lähtemään salille. 

Vierailija kirjoitti:

Yli 12 vuotta työttömänä, välillä masentunut välillä en. Ei masennus johdu työttömyydestä vaan ihmissuhteista ja yksinäisyydestä. Ihanaa kun ei tarvitse aamulla lähtee tohon pakkaseen talsiin johokin typerään pakko  työpaikkaan jossa masentuisin.

Ala harrastamaan ryhmäseksiä..jos olet 50-vuotias nainen..olet kuumaa kamaa.ILTASANOMIEN ARTIKKELI.Tutustut mukaviin ihmisiin kaikista yhteiskunta luokista. Löydät rikkaan liikemiehen..elämäsi tulee olemaan 50 shades of gray leffan toisinto

Todella pelottavaa, jos nuo kirjoitukset työttömyyttä seuraavasta tekemättömyydestä, lamaannuksesta, päihteiden käytöstä ja yksinäisyydestä olisivat totta. 

Kieltämättä muutamassakin työpaikassa, jossa olen järjestellyt asiakkaiden asioita, on tullut mieleen, että pitäisikö 80% kansasta ottaa johonkin pakkohoitoon tai holhoukseen. Ilmeisesti pitäisi. Raha on vain rahaa, mutta kuinka aikuiset ihmiset kehtaavat ruikuttaa, että eivät saa tehtyä elämäänsä mielekkääksi, jos ei joku, kuten työpaikka järjestä puuhaa ja seuraa. 

Työttömien elä elämäntilanteet ovat erilaisia. Siksi myös kertomukset.

Jos on perhe, iso talo, koiria ja rahatilanne kunnossa, niin ei paljon vaikuta, ehkä tosiaan jopa nauttii *lomasta*.

Mutta jos on työtön yksineläjä, ei perhettä lähellä, ei rahaa muuhun kuin ihan pakolliseen ja pieni huusholli, jossa ei paljon hoidettavana, ei sitä puutarhaa jne.

Silloin saattaa turhautua.

Perheellinen voi juuri vedota siihen, että on aina tekemistä, jos vaikka joku kysyy, voi itsekin ajatella niin.

Yksineläjällä ei ole sitä perhettä *turvana*. Ei ulkopuolisille kysyjille eikä omalle itselle ja ajatuksille.

Vierailija kirjoitti:

Työttömien elä elämäntilanteet ovat erilaisia. Siksi myös kertomukset.

Jos on perhe, iso talo, koiria ja rahatilanne kunnossa, niin ei paljon vaikuta, ehkä tosiaan jopa nauttii *lomasta*.

Mutta jos on työtön yksineläjä, ei perhettä lähellä, ei rahaa muuhun kuin ihan pakolliseen ja pieni huusholli, jossa ei paljon hoidettavana, ei sitä puutarhaa jne.

Silloin saattaa turhautua.

Perheellinen voi juuri vedota siihen, että on aina tekemistä, jos vaikka joku kysyy, voi itsekin ajatella niin.

Yksineläjällä ei ole sitä perhettä *turvana*. Ei ulkopuolisille kysyjille eikä omalle itselle ja ajatuksille.

No mä olen perheellinen ja iso talo, mutta silti turhauttaa ja lamaannuttaa. Lapset ovat jo koulussa, eivät he tarvi äiti enää samalla tavalla kuin taapero.

Talossa olisi kyllä hoidettavaa, nytkin odottaa tiskit ja pyykit, imuroidakin pitäisi, mutta kun se lamaannus. Kun tietää, että se on tätä samaa kodin hoitamista päivästä toiseen ilman mitään muuta, niin ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työttömien elä elämäntilanteet ovat erilaisia. Siksi myös kertomukset.

Jos on perhe, iso talo, koiria ja rahatilanne kunnossa, niin ei paljon vaikuta, ehkä tosiaan jopa nauttii *lomasta*.

Mutta jos on työtön yksineläjä, ei perhettä lähellä, ei rahaa muuhun kuin ihan pakolliseen ja pieni huusholli, jossa ei paljon hoidettavana, ei sitä puutarhaa jne.

Silloin saattaa turhautua.

Perheellinen voi juuri vedota siihen, että on aina tekemistä, jos vaikka joku kysyy, voi itsekin ajatella niin.

Yksineläjällä ei ole sitä perhettä *turvana*. Ei ulkopuolisille kysyjille eikä omalle itselle ja ajatuksille.

No mä olen perheellinen ja iso talo, mutta silti turhauttaa ja lamaannuttaa. Lapset ovat jo koulussa, eivät he tarvi äiti enää samalla tavalla kuin taapero.

Talossa olisi kyllä hoidettavaa, nytkin odottaa tiskit ja pyykit, imuroidakin pitäisi, mutta kun se lamaannus. Kun tietää, että se on tätä samaa kodin hoitamista päivästä toiseen ilman mitään muuta, niin ei kiinnosta.

No miksi et tee jotakin muuta. Opettele uusi kieli, mene luennoille kuuntelemaan asioista, joista et tiedä mitään, ala kirjoittaa, piirtää, laulaa. Laula imuroidessasi. Kävele 12 kilometriä tai 20, jos ajatus alkaa kulkea vasta sitten.

Moni töissä käyväkin on tyhmistyneen lamaantunut, mutta eikö varsinkin meillä, joilla on aikaa, ole velvollisuus elämäämme kohtaan käyttää se hyvin? Lamaannus on valinta. Vaatii hieman ponnistelua ottaa ensimmäinen askel, mutta yritäpä. Järjestä perheellesi monologiesitys. Tai rakenna pihalle lumilinna. Lähde heti kirjastoon hakemaan kielikurssi, vaikkapa kiinaa, jos et vielä osaa.

niin se sosiaalinen elämä on vaikea rakentaa yksin 46 vuotiaana kun on jo 15 vuotta ollut yksikseen, entisset kaverit meni naimisiin kaikki ennen kun olin 33 vuotias, tosin osa eronnut ja nyt eri  paiakunnilla eikä koskaan sellaista hyvää ystävää ollutkaan kaikki eri aaltopituudella

ja toinen ongelma on että en oikein viihdy ns ei-uskovien seurassa ja toinene  se että seurakunnissa on hiton tylsää ja pinnallista ei niissäkään jaksa istuskella ja kuunnella lauluja ja samoja tylsiä todistuspuheita

eli kaikki on oikeastaan paskaa ellei itse tee jotain, kitaraa nyt ois kiva harjoitella toku ja urheilla, yksin kai kaikki

kohta kai tää paska loppuu kun tulee Jeesus takaisin

Vierailija kirjoitti:

Todella pelottavaa, jos nuo kirjoitukset työttömyyttä seuraavasta tekemättömyydestä, lamaannuksesta, päihteiden käytöstä ja yksinäisyydestä olisivat totta. 

Kieltämättä muutamassakin työpaikassa, jossa olen järjestellyt asiakkaiden asioita, on tullut mieleen, että pitäisikö 80% kansasta ottaa johonkin pakkohoitoon tai holhoukseen. Ilmeisesti pitäisi. Raha on vain rahaa, mutta kuinka aikuiset ihmiset kehtaavat ruikuttaa, että eivät saa tehtyä elämäänsä mielekkääksi, jos ei joku, kuten työpaikka järjestä puuhaa ja seuraa. 

Suomessa suurin osa harrastuksista ja aktiviteeteista maksaa. Työttömän tuloilla ei pysty paljoa harrastamaan ja se on passivoittava tekijä. Toki on ilmaisia harrastuksia, kuten lenkkeily. Se käy vaan pidemmän päälle vähän tylsäksi, kun mihinkään ei ole varaa. Tämä ongelma on usein pitkäaikaistyöttömillä, jotka elävät vain Kelan pienellä päivärahalla. Kun ei ole varaa mihinkään, niin sitä helposti jämähtää sitten kotiin ja passivoituu. Helppo se on arvostella, jos itsellä on töitä. Pitäisi hetken elää sen pienituloisen pitkäaikaistyöttömän elämää, niin ehkä ymmärtäisi mitä se on. Päihteet eivät tietenkään auta asiaa. 

Itse asiassa olin pahiten masentunut, kun olin tietyissä töissä. Jäin työttömäksi, ja pikku hiljaa jaksaminen parani ja masennus lieveni.

Varmasti masentuu, jos jää sinne sängynpohjalle makaamaan. Toimettomuus aiheuttaa väsymystä ja siitä sitten lumipalloefektin lailla helposti erakoituu. Täytyy pysyä kiinni rutiineissa, tavata ihmisiä jne. Kääntää tilanne edukseen, keskittyä hoitamaan itseään kun on kerta aikaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella pelottavaa, jos nuo kirjoitukset työttömyyttä seuraavasta tekemättömyydestä, lamaannuksesta, päihteiden käytöstä ja yksinäisyydestä olisivat totta. 

Kieltämättä muutamassakin työpaikassa, jossa olen järjestellyt asiakkaiden asioita, on tullut mieleen, että pitäisikö 80% kansasta ottaa johonkin pakkohoitoon tai holhoukseen. Ilmeisesti pitäisi. Raha on vain rahaa, mutta kuinka aikuiset ihmiset kehtaavat ruikuttaa, että eivät saa tehtyä elämäänsä mielekkääksi, jos ei joku, kuten työpaikka järjestä puuhaa ja seuraa. 

Suomessa suurin osa harrastuksista ja aktiviteeteista maksaa. Työttömän tuloilla ei pysty paljoa harrastamaan ja se on passivoittava tekijä. Toki on ilmaisia harrastuksia, kuten lenkkeily. Se käy vaan pidemmän päälle vähän tylsäksi, kun mihinkään ei ole varaa. Tämä ongelma on usein pitkäaikaistyöttömillä, jotka elävät vain Kelan pienellä päivärahalla. Kun ei ole varaa mihinkään, niin sitä helposti jämähtää sitten kotiin ja passivoituu. Helppo se on arvostella, jos itsellä on töitä. Pitäisi hetken elää sen pienituloisen pitkäaikaistyöttömän elämää, niin ehkä ymmärtäisi mitä se on. Päihteet eivät tietenkään auta asiaa. 

Luettelin mielstäni tuossa paljon ilmaisia harrastuksia. Ja itse olen siis työtön, ja vaikka ei saisi sanoa, olen onnellinen, enkä tarvitse paljoa rahaa. Elämässä on kyse jostakin aivan muusta. Mutta minulle se, että ihmisellä on jokin vastuu omasta elämästä, tarkoittaa todellakin sitä, että oman elämän mielekkyydestä on itse vastuussa. Jos se mielekkyys tulee oikeasti vain työpaikan kautta, niin sitten kyllä kannattaa aamusta iltaan hakea töitä, kehittää esim. kielitaitoaan, etsiä koulutuksia, hakea asuntoja sieltä, missä töitä on enemmän. Siltikään ei välttämättä löydä töitä. Eli suosittelen löytämään elämän mielekkyyden elämästä itsestään.

Yksi hyvä keino olisi miettiä, onko jossakin joku, jolle voisit olla avuksi. Piristää monia.

Mulla vain ja ainoastaan rahan puute masentaa, ei työttömyys. Miljonäärinä voisi tehdä vaikka mitä. Työttömänä ei muuta kuin harrastaa liikuntaa= tylsää.

Se on niin helppo lamaantuneelle ja masentuneelle sanoa, että tee jotain, ettei olo ole sellainen. Tee sitä ja tee tätä äläkä ruikuta. Voi kyllähän se masentunut tekisi, jos EI OLISI sitä masennusta ja lamaantunutta oloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella pelottavaa, jos nuo kirjoitukset työttömyyttä seuraavasta tekemättömyydestä, lamaannuksesta, päihteiden käytöstä ja yksinäisyydestä olisivat totta. 

Kieltämättä muutamassakin työpaikassa, jossa olen järjestellyt asiakkaiden asioita, on tullut mieleen, että pitäisikö 80% kansasta ottaa johonkin pakkohoitoon tai holhoukseen. Ilmeisesti pitäisi. Raha on vain rahaa, mutta kuinka aikuiset ihmiset kehtaavat ruikuttaa, että eivät saa tehtyä elämäänsä mielekkääksi, jos ei joku, kuten työpaikka järjestä puuhaa ja seuraa. 

Suomessa suurin osa harrastuksista ja aktiviteeteista maksaa. Työttömän tuloilla ei pysty paljoa harrastamaan ja se on passivoittava tekijä. Toki on ilmaisia harrastuksia, kuten lenkkeily. Se käy vaan pidemmän päälle vähän tylsäksi, kun mihinkään ei ole varaa. Tämä ongelma on usein pitkäaikaistyöttömillä, jotka elävät vain Kelan pienellä päivärahalla. Kun ei ole varaa mihinkään, niin sitä helposti jämähtää sitten kotiin ja passivoituu. Helppo se on arvostella, jos itsellä on töitä. Pitäisi hetken elää sen pienituloisen pitkäaikaistyöttömän elämää, niin ehkä ymmärtäisi mitä se on. Päihteet eivät tietenkään auta asiaa. 

Luettelin mielstäni tuossa paljon ilmaisia harrastuksia. Ja itse olen siis työtön, ja vaikka ei saisi sanoa, olen onnellinen, enkä tarvitse paljoa rahaa. Elämässä on kyse jostakin aivan muusta. Mutta minulle se, että ihmisellä on jokin vastuu omasta elämästä, tarkoittaa todellakin sitä, että oman elämän mielekkyydestä on itse vastuussa. Jos se mielekkyys tulee oikeasti vain työpaikan kautta, niin sitten kyllä kannattaa aamusta iltaan hakea töitä, kehittää esim. kielitaitoaan, etsiä koulutuksia, hakea asuntoja sieltä, missä töitä on enemmän. Siltikään ei välttämättä löydä töitä. Eli suosittelen löytämään elämän mielekkyyden elämästä itsestään.

Yksi hyvä keino olisi miettiä, onko jossakin joku, jolle voisit olla avuksi. Piristää monia.

    

Olihan tuossa jotain, mutta entä jos työttömän intohimona olisi matkustaminen, kuntosali ja laskuvarjohyppy? Kyllähän se vähän harmittaa, jos pitää harrastaa sellaista mikä itseä ei aidosti kiinnosta, mutta muuhun ei ole varaa. Siksi ihmiset niitä töitä tekevät, jotta saavat rahaa toteuttaa omia haaveitaan. Ainakin yleensä. Harvalle se työ mikään suuri intohimo on. 

Aluksi oli mukavaa. Oli aikaa tehdä mitä vaan, eikä tarvinnut huolehtia velvollisuuksista tai aikatauluista.

Sitten mukavuus loppui. Aloit häpeämään itseäsi. Nukuit päivät, koska päivisin ulkona liikkuvat vain vanhukset ja kaltaisesi luuserit. Mikään ei enää kiinnostanut. Jokainen päivä noudatti samaa epäsäännöllisyyden säännöllistä kaavaa. Ruokatottumuksesi siirtyivät herkkyihin ja valmisruokiin, koska millään ei ole enää mitään väliä. Himoliikkujasta tuli kerran viikossa kävelylenkillä (2 km) käyvä porsaslyllertäjä.

Nyt kymmenen vuoden lähes yhtäjaksoisen työttömyyden jälkeen ihmisarvoni on nolla, itsetunto sama ja tulevaisuudennäkymänä ylittämätön seinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella pelottavaa, jos nuo kirjoitukset työttömyyttä seuraavasta tekemättömyydestä, lamaannuksesta, päihteiden käytöstä ja yksinäisyydestä olisivat totta. 

Kieltämättä muutamassakin työpaikassa, jossa olen järjestellyt asiakkaiden asioita, on tullut mieleen, että pitäisikö 80% kansasta ottaa johonkin pakkohoitoon tai holhoukseen. Ilmeisesti pitäisi. Raha on vain rahaa, mutta kuinka aikuiset ihmiset kehtaavat ruikuttaa, että eivät saa tehtyä elämäänsä mielekkääksi, jos ei joku, kuten työpaikka järjestä puuhaa ja seuraa. 

Suomessa suurin osa harrastuksista ja aktiviteeteista maksaa. Työttömän tuloilla ei pysty paljoa harrastamaan ja se on passivoittava tekijä. Toki on ilmaisia harrastuksia, kuten lenkkeily. Se käy vaan pidemmän päälle vähän tylsäksi, kun mihinkään ei ole varaa. Tämä ongelma on usein pitkäaikaistyöttömillä, jotka elävät vain Kelan pienellä päivärahalla. Kun ei ole varaa mihinkään, niin sitä helposti jämähtää sitten kotiin ja passivoituu. Helppo se on arvostella, jos itsellä on töitä. Pitäisi hetken elää sen pienituloisen pitkäaikaistyöttömän elämää, niin ehkä ymmärtäisi mitä se on. Päihteet eivät tietenkään auta asiaa. 

Tässä muutama ilmainen/halpa tai alkuhankinnan jälkeen hyvin halpa harrastus:

Lenkkeily

Kuntosali

Sulkapallo kesällä

Tennis kesällä lähes missä tahansa päin Suomea, kunhan ottaa selvää

Koripallo

Jääkiekko

Retkiluistelu

Frisbeegolf

Kitaran soittaminen

Koskettimien soittaminen

Ohjelmointi

3D-mallinnus

Lukeminen

Kirjoittaminen

Elokuvien katsominen

Pelaaminen(erilaisia pelejä on lähes loputtomasti)

Nyrkkeily

Jooga

Erilaiset jumpat

Uiminen etenkin kesällä

Pyöräily

Jalkapallo

Elektroniikka

Maalaus

Piirtäminen

Darts

Biljardi

Shakki

Hiihtäminen

....

Ihan turha tulla sanomaan, että ilmaiseksi/halvalla ei voi harrastaa. Harrastettavaa löytyy vaikka millä mitalla, kunhan vain ottaa positiivisen asenteen, eikä ala ruikuttamaan heti kuinka mitään ei voi tehdä ja mikään ei kiinnosta. Silloin nimittäin todellinen ongelma ei ole raha, vaan ikävä luonne.