Lue keskustelun säännöt.
En ikinä enää halua miestä - onnellinen yksinhuoltaja
23.01.2018 |
Olen niin onnellinen elämästäni näin yksinhuoltajana. On ihanaa kun ei tarvitse enää katsella sohvalla rötköttävää ja sotkevaa miestä, kukaan ei kuorsaa, illalla lasten mentyä nukkumaan saa olla ihan rauhassa ja kaikesta saa päättä ihan itse mitä sotaa tai tekee. En todellakaan halua enää koskaan miestä häiritsemään elämääni. Onko muita?
Ikionnellinen kolmen yksinhuoltaja jo 5-vuotta
Kommentit (219)
Ymmärrän oikein hyvin aloittajaa. Olen eronnut 10v sitten ja kasvattanut lapset maailmalle. Tämä vaihe elämässä on mielettömän ihanaa, sillä en ole koskaan aiemmin asunt aivan yksin. Miksi luopua tästä? Lapset käyvät pari kertaa kk. ja on ystäviä. Yksinolo ei satu yhtään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onni löytyy itsestä, oli sitten yksin tai kaksin. Se pitää jokaisen ihmisen oivaltaa. Kriisit pistää oivaltamaan. Nimimerkki Nainen, joka ei odota miehensä tuovan kuuta taivaalta vaan katselee kuuta mieluummin yhdessä miehensä kanssa
Tämä ketju käsittelee tyytyväisiä yh-äitejä. Ei parisuhteessa olevia.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset epäonnistuu kuka missäkin niin ero on aina pettymys mutta vain hetkellinen epäonnistuminen. Lapsi ei välttämättä kasva ilman isää tai äitiä jos erossa pystytään siirtämään sivuun oma pettymys ja etusijalla on lapsen hyvinvointi. Itse olen pystynyt siirtämään oman suruni sivuun ja olemaan saattohoitaja joten luulisin pystyväni siirtämään myös pienemmän pettymyksen tunteen sivuun ja ajattelemaan kaikkein rakkaimpani, lapsiani.
Sinänsä kovin helppo asia mutta jos ihminen reagoi vain tunteella niin järki unohtuu.
Lapsi kasvaa rikkinäisessä perheessä loppulapsuutensa, en sanoisi sitä hetkelliseksi
Vierailija kirjoitti:
Näistä aloituksista paistaa aina katkeruus ja miesviha. Ei osata edes esittää onnellista miehiä haukkumatta ja vähättelemättä.
Jokainen tietysti voi puhua vain omasta puolestaan. Mutta kokemusesta tiedän, että kolmen lapsen yh ei kovin helposti löydä miestä, joka olisi kiltti ja hellä sekä äidille että lapsille, eli olisi halukas ottamaan koko paketin. Lapset ovat äidille aina etusijalla, eikä itsekästä seurustelukumppania voi ajatellakaan, sellaista jolle lapset ovat vain tiellä. - Jos vielä entiset mieskokemukset ovat olleet huonoja, niin ei välttämättä enää seurustelu niin innosta. Ja kyllä vanhempanakin voi vielä seuraa löytää, oma tätinikin kuuskymppisenä eläkeläiskerhon vetäjänä avioitui. Siitäkin kyllä koitui myöhemmin harmia, kun miehen perinnöstä tuli riitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan, kuin eilisen tuon otsikon lauseen :D Kuinkas minulle kävikään...
Jos on aina ollut huonon miehen kanssa, ei ole kokemuksellista vertailukohtaa miten onnellinen voi olla miehen kanssa joka käy töissä, tyytyy yhteen naiseen, osallistuu lasten sekä kodin hoitoon, viettää laatuaikaa perheen kanssa. Kiitos rakkaus, että olet sinä<3
Niinpä, turha yleistää, kyllä niitä hyviäkin miehiä on paljon, teillä on vaan käynyt huono tuuri.
Aivan varmasti on, kyllä minä sen uskon. Esim. siskollani on oikein ihana ja rakastava mies. En silti ole kateellinen, en yksinkertaisesti kaipaa elämääni enää ketään. Koen totaalisen uuvuttavana sen, että parisuhdetta pitää huoltaa, kipinää täytyy pitää yllä, toista pitää huomioida ja kaikesta täytyy keskustella/sopia.
En halua silmäillä kaakaomukin yli ketään silmiin tai jakaa syvimpiä ajatuksiani. Ja se on mulle tosi ok. Parisuhteessa viihtyvä ei voi käsittää tätä.
T. Nro 15
Ymmärrän kyllä pointtisi, kokemuksella voin sanoa että noin käy väärän ihmisen kanssa, oikean kanssa haluaa panostaa siihen toiseen ja suhteeseen, haluaa tehdä kaikkensa että toisella on hyvä olla., se tulee luonnostaan, eikä ole mikään pakollinen paha. Jos ei ole niitä aitoja tunteita toista kohtaan, ei löydy myöskään motivaatiota huoltaa suhdetta. Toivottavasti löydät vielä elämääsi sellaisen ihmisen. Olen ikikiitollinen että pitkän onnettoman suhteen jälkeen löysin sellaisen ihmisen kenen kanssa haluan oikeasti jakaa elämääni ja olen onnellinen. En nimittäin tiedä mitään yhtä arvokasta ja elämää rikastuttavaa kuin se että saa jakaa elämää sen oman läheisen ja rakkaan kumppanin kanssa.
Nämä tyypit on sitten rasittavia, jotka hokee, että toivottavasti löydät itsellesi sen oikean ja kyllä se kohta tulee.
Olen kyllä pitkässä avioliitossa. Mutta olin reilusti päälle kolmikymppinen sinkku, ennen kuin pariuduin. Olin tyytyväinen yksinoloon ja en edes ajatellut, että miestä siihen ottaisin.
No kävi nyt näin. Mieheni on ihana, mutta olisin elänyt hyvää elämää ilman häntäkin. Ja jos mieheni tästä lähtee ja jään yksin, olen varma, että en enää miestä itselleni ottaisi. Tykkään elää yksin. Ehkä nykyisen miehen kanssa yhteiselo sujuu juuri siksi, että hän on aina ymmärtänyt oman tilan kaipuuni.
Joten ap, nauti elämästä. Ymmärrän sinua varsin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan. Olen joka päivä niin onnellinen ja kiitollinen elämästäni. Jos joku tarvitsee miehen ollakseen onnellinen, niin siitä vaan. Mutta minä en ikinä halua riskeerata tätä olotilaa. Ja on aivan superihanaa, kun kotiakin voi laittaa tismalleen sellaiseksi kuin haluaa, voi ostaa juuri mitä haluaa, vaihtaa auton juuri selliseen kuin haluaa jne.
ap
Ja miten mies sulkee pois nämä asiat?
Kannattaakin ensin opetella taito olla yksin ja sitten vasta mennä parisuhteeseen ja perustaa se perhe. Terveen ja vahvan parisuhteen perusedellytys on oman arvon tunteminen, joillon ihminen ei tarvitse toista ollakseen onnellinen vaan toisen seura tekee elämästä vain täydellisempää.
Miksi vänkäät? Ap kirjoitti haluavansa päättää kodissaan kaikesta itse, elämässään kaikesta itse. Hän ei halua parisuhdetta ja sen mukanaan tuomia kompromisseja elämäänsä. Vaikka olisi kuinka kypsä ja aikuinen tahansa, kaikki eivät halua asuntoonsa toista aikuista omine oikeuksineen, jotka tälle pitää toki suoda.
Onhan minustakin mieht kiinnostuneet, mutta en halua tutustua mieheen, joka on teini-ikäisen yh. On niin tiivis suhde tyttäreensä, ettei siihen yhtälöön mahdu muuta elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää vaan miksi aiheesta pitää tehdä ketju, jossa korostetaan, kuinka ilman miestä on niin superihanaa. Tulee vähän ylikorostamisen maku.
Minäkin luulin olevani onnellinen yksin, mutta löysin sen oikean ja onnellisesti ihanassa parisuhteessa. Ukkoni ei ole mikään sohvalla makaava jörrikkä tai palvelua vaativa mieslapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kirjoittaja nosti esiin hyvän pointin siitä, että olisi parisuhteessa huono kumppani. Tunnistin saman itsessäni ja olenkin jo tehnyt päätöksen siitä, etten siihen touhuun enää lähde. En halua jakaa arkeani tai asuntoani kenenkään aikuisen miehen kanssa. En halua joustaa sisustusmieltymyksissäni, siisteysvaatimuksissani tai ajankäytössäni. Haluan päättää raha-asioistani, ruokailutottumuksistani, asumismuodosta jne. ihan yksin. Enkä varsinkaan halua jakaa tilaani jatkuvasti jonkun toisen aikuisen kanssa. Minulle parisuhde ei vain ole noiden uhrauksien arvoista, ja toisaalta en osaisi arvostaa miestä, joka vain mukautuisi minun vaatimuksiini. On siis kaikille parasta, että jatkan elämääni kaksin lapsen kanssa enkä edes tavoittele mitään parisuhdetta, kun se ei lisäisi kenenkään osapuolen onnellisuutta.
Kovin mielenkiintoinen ilmiö tämä, miten niin moni parisuhteessa viihtyvä kokee toisenlaisen elämäntavan jotenkin uhkaksi. Eihän se muuten herättäisi näin suurta vastustusta. Minusta olennaista on tuntea itsensä ja löytää itselleen sopiva elämäntapa, olipa se sitten yksin tai parisuhteessa. Jos on omista valinnoistaan aidosti onnellinen, pystyy hyväksymään myös poikkeavat näkökulmat. Kannattaa miettiä, miksi tämä aihe herättää niin suurta ärtymystä monissa. Jotainhan se kertoo, jos toisen erilaisista valinnoista seurannut onni tuntuu jotenkin uhkaavan itseä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anu76 kirjoitti:
No ei tietenkään mistä kun eroon on päässyt. Paras elämä lapsen kanssa. Ei riitä jaksaminen toistaa näitä itsestäänselvyyksiä: Ei kompromisseja, ei keskustelua rahan käytöstä, mies ei häiritse seksillä jnejne.
Mutta kenen kanssa sitten matkustaa kun lapsi itsenäistyy? Sitten ehkä joku kevytsuhde.
Minulla pn ystäviä, joilla samanikäisiä lapsia. Ainakin nyt suunnitellaan, että yhdessä reissataan kun lapset kasvaa 😊 Joillakin näistä siis myös se mies 😊
35yhYhdessä reissuun sitten, kun lapset kasvaa. Sitten aikana syntyy monta uutta parisuhdetta ja elämäntilanne ei olekaan enää sama, kuin tätä sitten aikaa suunniteltiin ja moni jää yksin kun lapsillakin on se oma elämä.
Näitä surullisia yksin jääneitä "sitten" kohtaa baareissa laulamassa Kaija Koota. :D
M24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan minustakin mieht kiinnostuneet, mutta en halua tutustua mieheen, joka on teini-ikäisen yh. On niin tiivis suhde tyttäreensä, ettei siihen yhtälöön mahdu muuta elämää.
Tuota voidaan jo kutsua äitiyden perveksioksi. Onko tyttärelläsi yhtään tilaa omaan elämään?
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää vaan miksi aiheesta pitää tehdä ketju, jossa korostetaan, kuinka ilman miestä on niin superihanaa. Tulee vähän ylikorostamisen maku.
Ihan samalla tavalla av:lta löytyy ketjuja, joissa puolestaan hehkutetaan parisuhteen auvoa tai kumppanin ihanuutta. Eikö se sitten ole ylikorostamista? Itselläni ei ole tarvetta mennä noihin ketjuihin korostamaan yksinolemisen paremmuutta kun ymmärrän, että siellä keskustellaan toisenlaisesta elämäntilanteesta kuin mikä omani on. Miksi sitten tähän ketjuun tunkee parisuhdetta ihannoivia ja yh:ita parjaavia kommentteja? Jos on tyytyväinen omaan elämäntyyliinsä, ei ole tarvetta yrittää mitätöidä muiden poikkeavia valintoja. Peiliinkatsomisen paikka tässä olisi monellakin kommentoijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää vaan miksi aiheesta pitää tehdä ketju, jossa korostetaan, kuinka ilman miestä on niin superihanaa. Tulee vähän ylikorostamisen maku.
Onko muita? Eiköhän tämä kerro mitä ap aloituksellaan haki. Hän olisi halunnut kuulla, kuinka me kaikki muut olemme niitä rakkauden nälkäisiä yksinhuoltajia, jotka tarvitsee miestä tullakeen onnelliseksi. Hänellä on omat juurtuneet käsitteet yksinhuoltajista ja hän luulee olevansa jossain erikoisasemassa, kun ei tarvitse miestä, kun kouluttautunut ja kaikkee.
Mitali oikein pitäisi askarrella noin uniikille lumihiutaleelle!
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoittaja nosti esiin hyvän pointin siitä, että olisi parisuhteessa huono kumppani. Tunnistin saman itsessäni ja olenkin jo tehnyt päätöksen siitä, etten siihen touhuun enää lähde. En halua jakaa arkeani tai asuntoani kenenkään aikuisen miehen kanssa. En halua joustaa sisustusmieltymyksissäni, siisteysvaatimuksissani tai ajankäytössäni. Haluan päättää raha-asioistani, ruokailutottumuksistani, asumismuodosta jne. ihan yksin. Enkä varsinkaan halua jakaa tilaani jatkuvasti jonkun toisen aikuisen kanssa. Minulle parisuhde ei vain ole noiden uhrauksien arvoista, ja toisaalta en osaisi arvostaa miestä, joka vain mukautuisi minun vaatimuksiini. On siis kaikille parasta, että jatkan elämääni kaksin lapsen kanssa enkä edes tavoittele mitään parisuhdetta, kun se ei lisäisi kenenkään osapuolen onnellisuutta.
Kovin mielenkiintoinen ilmiö tämä, miten niin moni parisuhteessa viihtyvä kokee toisenlaisen elämäntavan jotenkin uhkaksi. Eihän se muuten herättäisi näin suurta vastustusta. Minusta olennaista on tuntea itsensä ja löytää itselleen sopiva elämäntapa, olipa se sitten yksin tai parisuhteessa. Jos on omista valinnoistaan aidosti onnellinen, pystyy hyväksymään myös poikkeavat näkökulmat. Kannattaa miettiä, miksi tämä aihe herättää niin suurta ärtymystä monissa. Jotainhan se kertoo, jos toisen erilaisista valinnoista seurannut onni tuntuu jotenkin uhkaavan itseä.
Kovin mielenkiintoinen ilmiö on tämäkin miten niin moni kuvailee parisuhdetta kaikesta omasta luopumiseksi. Ihan kuin parisuhteessa oltaisiin 24/7 iholla, eikä mitää omaa enää ole.
Kovin mielenkiintoinen ilmiöä on tämäkin miten moni yksin viihtyvä kokee erilaisen mielepiteen uhaksi ja lähtee puolustelemaan omia "heikkouksiaan" ja hehkuttamaan onneaan!
En enää ikinä halua vaimoa. Olen onnellinen yksinhuoltaja. Mutta pirun houkuttelevia naiset osaavat olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää vaan miksi aiheesta pitää tehdä ketju, jossa korostetaan, kuinka ilman miestä on niin superihanaa. Tulee vähän ylikorostamisen maku.
Ihan samalla tavalla av:lta löytyy ketjuja, joissa puolestaan hehkutetaan parisuhteen auvoa tai kumppanin ihanuutta. Eikö se sitten ole ylikorostamista? Itselläni ei ole tarvetta mennä noihin ketjuihin korostamaan yksinolemisen paremmuutta kun ymmärrän, että siellä keskustellaan toisenlaisesta elämäntilanteesta kuin mikä omani on. Miksi sitten tähän ketjuun tunkee parisuhdetta ihannoivia ja yh:ita parjaavia kommentteja? Jos on tyytyväinen omaan elämäntyyliinsä, ei ole tarvetta yrittää mitätöidä muiden poikkeavia valintoja. Peiliinkatsomisen paikka tässä olisi monellakin kommentoijalla.
Myötäily ei synnytä keskustelua. Sydämiä jakamalla ketju tuskin olisi pysynyt yllä.
Omasta erinomaisesta elämästä olisi voinut kertoa ilman miesten demonisointia. Tungin ketjuun puolustaakseni niitä hyviä suomalaisia miehiä, jotka on hoivaavia ja osallistuvia perheen isejä, jotka ei tee naisten ja lasten elämästä ihan kamalaa. Joita taitaa useimmat suomalaiset miehet olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen niin onnellinen elämästäni näin yksinhuoltajana. On ihanaa kun ei tarvitse enää katsella sohvalla rötköttävää ja sotkevaa miestä, kukaan ei kuorsaa, illalla lasten mentyä nukkumaan saa olla ihan rauhassa ja kaikesta saa päättä ihan itse mitä sotaa tai tekee. En todellakaan halua enää koskaan miestä häiritsemään elämääni. Onko muita?
Ikionnellinen kolmen yksinhuoltaja jo 5-vuottaMinä. Nut lapset aikuisia jo. Nautin aina vain enemmän. Mitä nainen oikeasti miehellä tekee? Tyhjän saa pyytämättäkin. 😊
Ai mitä naiset miehillä tekevät? Miehet muunmuassa puolustavat tätä maata. Naiset eivät sitä halua jostain syystä tehdä. Eipä tosin tarvitse ihmetellä miksi olet yksin.
No hyvä, heti kun sota syttyy niin otan miehen. Siihen saakka elän onnellisena ja vapaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tismalleen nro 15. Olen onneksi kouluttautunut korkealle ja hyvissä töissä, niin en tarvitse miestä elättäjäksi. Enkä kyllä mihinkään muuhunkaan.
ap
Et kai, kun siemenet saatu jo! ;)
No toi ei nyt ole naiselle mikään ongelma ;siis siemenien saanti! Kyllä niitäkin saa nykyään ihan rahalla :)
Yhdessä reissuun sitten, kun lapset kasvaa. Sitten aikana syntyy monta uutta parisuhdetta ja elämäntilanne ei olekaan enää sama, kuin tätä sitten aikaa suunniteltiin ja moni jää yksin kun lapsillakin on se oma elämä.