Lue keskustelun säännöt.
Perheellinen, tuletko surulliseksi kun näet miten lapseton nauttii elämästään?
22.01.2018 |
Tuleeko sellainen olo, että on vankilassa omassa lapsiperhe-elämässään, eikä voi tehdä mitään mitä lapseton tekee? Tuleeko hirveä olo, kun näkee, miten lapseton nauttii jokaisesta päivästä, elää täysillä, tekee asioita vapaa-ajallaan ja suunnittelee elämäänsä, kun itse joutuu olemaan vain lasten kanssa? Miten sellaista kestää?
Kommentit (119)
En. Olen ollut lapseton ja en nauttinut siitä, vaan päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öh, minulla ei ole tapana vertailla omia elämänvalintojani toisten vastaaviin. Olen tyytyväinen omiini ja rauhassa niiden kanssa. Ap:lla tilanne lienee toinen.
No eipä tule. Olen toivonut ja suunnitellut lapseni. Jo ennen heidän syntymäänsä haaveilin vuosia perhe-elämästä, ja elän nyt unelmaani. Itse en kaipaa ollenkaan aikaa ennen lapsia, kai elin sitä sitten jo tarpeeksi ja tein kaikkea mahdollista. Lasten kasvun seuraamisesta saa niin paljon sellaista sisältöä, mitä ei muualta oikein saa.
Minulla lapset on jo muuttaneet pois kotoa, joten nykyisin elän ihan lapsetonta elämää. En silti voi elää kuten haluan, kun työnantajalla ja rahatilanteella on omat rajoitteensa valintojeni suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kyllä tuu mieleen sellasta tilannetta. Kerran yks sanoi katsovansa koko illan telkkaria töiden jälkeen ja kuulosti vaan oudolta.
Minun lapseton kaverini hehkutti juuri muutama päivä sitten omaa upeaa elämäänsä kun istui koko vapaa päivän sohvalla katsomassa netflixiä. Tota okei. Mikäs siinä jos tykkää.
Ihan parasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä kyllä tiedä ketään lapsetonta tai lapsellista "täysillä eläjää", "jokaisesta päivästä nauttijaa". Myyttisiä olentoja tuollaiset.
Kyllähän se kirpaisee, kun näkee sen täydellisen huolettomuuden ja sen, että voi tehdä mitä tahansa päivillään. Näkee sen, miten on niin vähän huolia, että juttelee ventovieraiden kanssa kadulla ja niin edelleen. Ja sen ilon. Perhellisethän eivät paljoa hymyile, he ovat apaattisia ja maansa myyneitä. Vankilassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se kirpaisee, kun näkee sen täydellisen huolettomuuden ja sen, että voi tehdä mitä tahansa päivillään. Näkee sen, miten on niin vähän huolia, että juttelee ventovieraiden kanssa kadulla ja niin edelleen. Ja sen ilon. Perhellisethän eivät paljoa hymyile, he ovat apaattisia ja maansa myyneitä. Vankilassaan.
Tuossa on ihan vaan kyse sinun ja jonkun toisen luonteenpiirteistä eikä siitä onko perhe vai ei. Olet ehkä vähän pösilö.
Raskasta tämä on välillä mutta en vaihtaisi pois siltikään, mistään hinnasta. Mun lapset on vasta pieniä, enkä malta odottaa kun he tuosta kasvavat ja ohittavat pahimmat uhmat. Sukulaisten lapset on kaikki yli 4v ja voin kyllä sanoa että yli sen ikäiset on ihania!
Tämän pahimman vaiheen (1v-3v) kyllä kestää kun tietää mitä on edessä :)
Tämä palsta on niin kummallinen :D lapsettomat vs. lapselliset..aina! Koittakaa jo hyväksyä että ihmiset tekee eri valintoja. Tuskin monikaan on toisilleen kateellisia, typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se kirpaisee, kun näkee sen täydellisen huolettomuuden ja sen, että voi tehdä mitä tahansa päivillään. Näkee sen, miten on niin vähän huolia, että juttelee ventovieraiden kanssa kadulla ja niin edelleen. Ja sen ilon. Perhellisethän eivät paljoa hymyile, he ovat apaattisia ja maansa myyneitä. Vankilassaan.
Kuka sanoi ettei lapsettomilla ole huolia? Ihme käsitys.
Mulle perhe ei ole vankila vaan rakkainta ikinä. Me ollaan kylläkin hymyilevää porukkaa koko perhe, älähän yleistä.
En juttelisi ilman lapsiakaan ventovieraille? Miksi niin tekisin?
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko sellainen olo, että on vankilassa omassa lapsiperhe-elämässään, eikä voi tehdä mitään mitä lapseton tekee? Tuleeko hirveä olo, kun näkee, miten lapseton nauttii jokaisesta päivästä, elää täysillä, tekee asioita vapaa-ajallaan ja suunnittelee elämäänsä, kun itse joutuu olemaan vain lasten kanssa? Miten sellaista kestää?
Ei, vaan sellainen olo että me eletään kuten luonto tarkoitti ja jatkettiin ketjua kuten edeltävät sukupolvet elivät.
Kaikki tuo mitä luettelit, on vain pinnallista töhnää. Meidän perhe ei ole minä-minä-minä-minä-minä, vaan me ollaan Me!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin nautin ja elän, vaikka olen parisuhteessa ja lapsiakin on. Toki en voi samaan tapaan ystäviä nähdä kuin lapsettomana, mutta ei lapset ole este että ystäviä näkee ja hengaa. Yhden ystävän kans mennään aina messuille enkä ota lapsiani mukaan ja toisen kanssa olisi tarkoitus mennä särkänniemeen pitää hauskaa, jälleen en ota lapsia mukaan. Mennään vain kahden ystäväni kans, pitämään hauskaa. Aina ei tarvitse ottaa lapsia mukaan. Olenkin saanut kuulla olevani yhtä hauska ja menevä, kuin vielä sinkkuna. Moni äiti tuntuu lumoutuvan vain lapsiinsa, itseäni kiinnostaa edelleen muutkin asiat kuin lapset, mutta taidankin olla poikkeus mitä olen ymmärtänyt. :)
Mistä edes tietää kellä on lapsia ja kellä ei? Kyllä mä välillä käyn mun miehen kanssa kaupassa ilman lapsia. Eli, silloinko meitä luullaan lapsettomiksi? Pinnallista.
Ja jos vanhemmat ovat vihaisia jostain muusta asiasta ja lapset sattuu olemaan mukana niin lapsettomien silmissä he ovat automaattisesti v*ttuuntuneita perhe elämään? Pinnallista.
Kaikki ei ole mustavalkoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin erehtynyt hankkimaan lapsia, olisin varmasti surullinen nähdessäni vapaudestaan nauttivia lapsettomia. Minulle kun vapaus on tärkeämpää kuin vanhemmuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kyllä tuu mieleen sellasta tilannetta. Kerran yks sanoi katsovansa koko illan telkkaria töiden jälkeen ja kuulosti vaan oudolta.
Minun lapseton kaverini hehkutti juuri muutama päivä sitten omaa upeaa elämäänsä kun istui koko vapaa päivän sohvalla katsomassa netflixiä. Tota okei. Mikäs siinä jos tykkää.
Me katsotaan usein miehen kanssa netflixiä, kun on saatu kolme alle kouluikäistä lastamme nukkumaan. Lapset ovat elämämme valo, mutta kyllä myös se netflix on yhdenlainen päivän juhlahetki. Väittäisin, että tuntuu vielä paremmalta, kun sitä ehtii katsoa vain tunnin, max. kaksi kerrallaan.
Minä nautin lapsperhe elämästä, eikä se estä minua tekemästä asioita. Outoa ajattelua! Ja en minä täysin vapaa ollut tekemään mitä halusin sinkkunakaan. Oli täyspäiväinen työ, luottamustehtäviä, suku ja vanhemmat, ystävät, joita piti myös joskus auttaa. Ja kun lapsiperhearki alkoi vasta liki 40v, niin siinä ehti vapaasti mennä niin paljon, ettei jäänyt yhtään kaivertamaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä nautin lapsperhe elämästä, eikä se estä minua tekemästä asioita. Outoa ajattelua! Ja en minä täysin vapaa ollut tekemään mitä halusin sinkkunakaan. Oli täyspäiväinen työ, luottamustehtäviä, suku ja vanhemmat, ystävät, joita piti myös joskus auttaa. Ja kun lapsiperhearki alkoi vasta liki 40v, niin siinä ehti vapaasti mennä niin paljon, ettei jäänyt yhtään kaivertamaan.
Lol, ei.
Kukin taaplaa tyylillään. En ymmärrä mitä järkeä kenenkään on kadehtia kenenkään elämää. Mistä sinä voit tietää mitä ristejä itse kullakin on kannettavanaan oli sitten perheellinen tai perheetön.
Vierailija kirjoitti:
Minä nautin lapsperhe elämästä, eikä se estä minua tekemästä asioita. Outoa ajattelua! Ja en minä täysin vapaa ollut tekemään mitä halusin sinkkunakaan. Oli täyspäiväinen työ, luottamustehtäviä, suku ja vanhemmat, ystävät, joita piti myös joskus auttaa. Ja kun lapsiperhearki alkoi vasta liki 40v, niin siinä ehti vapaasti mennä niin paljon, ettei jäänyt yhtään kaivertamaan.
Ensin väitit, että sinulla oli kiireistä, ja sitten väitit, että ehdit mennä vapaasti paljon ennen lapsia? Nuo kaksi eivät sovi yhteen. Joko polttaa kynttilää molemmista päistä tai ei polta.
Minun lapseton kaverini hehkutti juuri muutama päivä sitten omaa upeaa elämäänsä kun istui koko vapaa päivän sohvalla katsomassa netflixiä. Tota okei. Mikäs siinä jos tykkää.