Lue keskustelun säännöt.
Perheellinen, tuletko surulliseksi kun näet miten lapseton nauttii elämästään?
22.01.2018 |
Tuleeko sellainen olo, että on vankilassa omassa lapsiperhe-elämässään, eikä voi tehdä mitään mitä lapseton tekee? Tuleeko hirveä olo, kun näkee, miten lapseton nauttii jokaisesta päivästä, elää täysillä, tekee asioita vapaa-ajallaan ja suunnittelee elämäänsä, kun itse joutuu olemaan vain lasten kanssa? Miten sellaista kestää?
Kommentit (119)
No ei, lapsettoman tekee onnelliseks se lapseton elämä. Mut tekee onnelliseks se lapsellinen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en tule. Ainokaisemme on jo 18-vuotias ja voimme tehdä miehen kanssa mitä lystää. Tosin olemme aina tehneet, matkusteltu perheen kesken sekä kahdestaan. Lapsi ei ole mitään tekemisiämme estänyt.
Ei tule. Halusin lapsia ja olen onnelllinen, että sain peräti kolme tervettä lasta. Olen nyt 41 v ja nuorin lapsista 16 v. Mulla on monta lapsetonta kaveria ja omasta näkökulmastani mulla on paremmin asiat kuin heillä. Saan viettää aikaa ihanien lasteni kanssa sekä tehdä kaikkea ystävieni kanssa. Rahaa olisi tietysti enemmän käytettävissä ilman lapsia, mutta sitäkin riittänyt ihan hyvin.
Ei :,D nuorempana matkustelin ja biletin ja nautin elämästä sillälailla, aina tiesin että haluan yhden lapsen. Sitten tein sen yhden lapsen ja nyt nautin elämästä hänen kanssaan.
No ei kyllä tuu mieleen sellasta tilannetta. Kerran yks sanoi katsovansa koko illan telkkaria töiden jälkeen ja kuulosti vaan oudolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyhmä kysymys. Tuletko itse yleensä surulliseksi kun näet että joku muu on onnellinen ?
Ei multa toisen onni ole pois. Eikö tuo muutenkin ole vähän hassu kysymys? Kaikkihan me ollaan oltu lapsettomia ja koska olemme lapsia halunneet (onnellisuutta lisäämään), olemme lapsia hankkineet.
Mä olen aina tiennyt että haluan äidiksi. En voisi olla onnellisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä minä olen lapsettomia nähnyt niin eivät todellakaan nauti elämästä.Ruikuttavat yksinäisyyttä ja ahdistusta, ovat katkeria.Yks mun lapseton ystävä tiivisti sen näin:luulin että kun saan keskittyä vain ja ainoastaan itseeni tulisin hirveän onnelliseksi mutta elämä tuntuukin tyhjältä ja tarkoituksettomalta kun kukaan ei tarvii minua.Eli vastaus:en
No en tule. Sain esikoiseni rakastamani miehen kanssa vasta kypsemmällä iällä, joten tähän mennessä olen ehtinyt matkustella, juhlia, luoda uraa ja kerryttää omaisuutta ihan rauhassa. Nautin tästä uudesta elämänvaiheestani ihan täysillä. Voisin jopa sanoa saaneeni elämältä nyt kaiken 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Lapseni ovat minulle rakkaampia kuin mikään. En vaihtaisi heitä enempään vapaa-aikaan, enempään rahaan, "vapauteen", en mihinkään. Arki on hyvää ja ihanaa rakkaiden ympäröimänä.
No en. Onhan tää välillä rankkaa ja syvältä, mutta silti olen näistä kahdesta äärettömän kiitollinen vuosien lapsettomuushoitojen jälkeen. En vaihtaisi mihinkään, ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siinä unohtuu sinkkuelämän hienoudet, kun lapsi yöllä kömpii viereen ja kaivautuu kainaloon nukkumaan, maailman parhaaseen paikkaan. Mitään tärkeämpää juuri sillä hetkellä en itselleni tässä maailmassa voisi kuvitella.
Jokaisella on oma elämänpolkunsa, onnellinen on se, joka sen löytää. Ei meitä olekaan tarkoitettu pitämään samanlaisista asioista. Itse voin ainakin toteuttaa itseäni lasten kanssa syvästi, ja lasten kanssa vietetty aika toisaalta hioo elämästäni kaikki turhan pois, niin että jäljelle jää vaan kaikista merkityksellisimmät asiat.
Tuleehan se, mutta enhän voi (saa) sitä ääneen sanoa.
t: yh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, päinvastoin. Säälin lapsettomien kavereideni sisällötöntä elämää. Ei mitään pysyvää, syvää tai hengellistä. Kaikki arvot materialistisia. Elämänkokemuksen puute näkyy.
En, mutta mä tulen surulliseksi, kun katson onnellisia pariskuntia.
En tule. Olen oikein onnellinen 3:n lapsen äiti. Lapsettomana olisin onneton ja surullinen.
Eipä ne kaikki lapsettomatkaan niin ihmeellisiä asioita tee, että kade tarttis olla.
Naapurillani on tosi hieno polkupyörä jolla hän iloisena polkee kauppaan. Minulla on omat tapani mennä kauppaan. En ole surullinen naapurin pyörästä.
Oletko vähän vajaa ap? Miks kaikkien pitäisi haluta lapsetonta elämää? Tai elämää lapsien kanssa? Etkö voi vain olla tyytyväinen elämääsi ja hyväksyä, että ihmiset tekevät erilaisia valintoja. Esimerkiksi minä ehdin elää 31 vuotiaaksi ilman lapsia, "suunnitella elämää" ja tehdä vapaa-ajalla mitä haluan. Sen jälkeen sain lapsen, suunnittelen yhä elämää, vietän vapaa-aikaa ja nautin siitä. Onko vaikea uskoa? Elämä muuttuu ja sen kuulukin muuttua ja ihan yhtä onnellinen olen nyt kuin ennen lapsia. Tosin jonkinlaisen sisäisen rauhan löysin perheen perustamisen myötä eikä olo ole enää sisäisesti levoton, joten hyvää tää on tehnyt ainakin mulle!
Noup. Olen oikein tyytyväinen siihen elämään mitä vietän nyt.