Millaisiin ylihuolehtiviin vanhempiin olet törmännyt? Kerro esimerkkejä! :)

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa tullut sinänsä ihan jännä ilmiö esiin, kun vähän vanhempi ihminen on "huolehtiva" aikuista lastaan kohtaan, se on suloista, mutta kun vanhempi laittaa alle 1-vuotiaalle pehmokypärän se kielii mielenterveysongelmista - siis kärjistetysti. Voi olla, että se johtuu siitä että 60-80-vuotiaiden jutut on helppo tulkita "höpsöytenä", mutta mietin kieliikö se kuitenkin suomalaisesta kulttuurista. Vanhempia pitää kunnioittaa ja arvostaa aikuisena, ja lisäksi pienen lapsen aikaista itsenäistämistä enemmänkin ihannoidaan. Mutta suurin osa näistä jutuistahan on ihan käsittämättömiä, tuli vain mieleeni.

Suurimmassa osassa noissa tapauksissa ero on rajoittamisessa. Vanhusten "aja varovasti" ja "muista pukea lämpimästi" huomautukset ovat huolehtivia, mutteivat rajoita aikuisen lapsen toimintaa (saavat kuitenkin päättää mitä pukevat ja miten ajavat). Pienten lasten vanhemmista on annettu esimerkkeinä suoranaista liikkumisen ja elämän rajoittamista: ei saa juosta, kiivetä, mennä yksin mihinkään, kokeilla uusia asioita. Kuten moni on kertonut, sellainen normaalien taitojen oppimisen rajoittaminen on ollut haitallista.

Meillä olis jäänyt greippi syömättä.

Vierailija kirjoitti:

Olin armeijassa, jossa tavan mukaan ruokailulle ei ollut paljoa aikaa ja piti syödä suht nopeasti. Yhden nuoren miehen äiti soitti paikan päälle vääpelille ja valitti, että kyllä ruokailuun pitää olla enemmän aikaa. 

Näin se menee. Pomot ne on vääpeleilläkin oltava!

Omalle äidilleni on lasten syöminen ja terveys olleet kaiken edelle meneviä asioita. Ensimmäinen lapsenlapsi syötettiin mummolassa vielä esikoululaisena lusikalla suuhun, muiden kanssa ei ole enää jaksanut.

Kun itse olin lapsi, päivystykseen lähdettiin milloin minkäkin syyn takia. (Silloin sinne vielä sai mennä) Noloimpana käyntinä on jäänyt mieleen kun pureskelin sormista kynsien ympäriltä kuivat nahat (teen niin stressireaktiona edelleen, verrattavissa kynsienpureskeluun, mitä taas en itse tee) ja sormet oli sen takia tietenkin punakat ja repaleiset. Pitihän niitä sitten käydä näyttämässå päivystyksessa. Lääkäri teki oikean diagnoosin: olin pureskellut ne. Tauti ei ollut kuolemaksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen 65-vuotias mies. Aina kun käyn äidin luona tai soitan hänelle, viimeksi kuuluu: Aja varovasti.

Toihan tarkoittaa "olet rakas", mutta helpommin sanottavassa muodossa.

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini pesee sisareni perheen pyykkejä välillä. Sisareni on 42 vuotias😂

Otetaan yhteyttä..äitis on tervetullut pesemään meidän pyykit ja siivoamaan

Olisimme kiitollisia ..emmekä nauraisi vedet silmissä

uupunut äiti

Vierailija kirjoitti:

Eurokolikko kirjoitti:

Olen tässä lueskellessani välillä miettinyt, että onko parempi se, että äitini oli alkoholisti, joka saattoi yhtäkkiä hävitä viikoksi tai pariksi ryyppyreissuillensa vai se, että hän olisi ollut älyttömän ylisuojeleva/-huolehtiva? Tulin tulokseen, että ensimmäinen vaihtoehto (todellisuus) oli parempi, mutta vain koska isäni oli kuvioissa, muuten ylihuolehtivainen äiti, joka kuitenkin olisi läsnä, olisi parempi. 

Kumpikaan ei varmasti ole varsinaisesti hyviä vaihtoehtoja, mutta tämä oli enemmänkin kumpi kahdesta pahasta olisi pienempi/parempi -tyylinen mietintö.

Mun mielestä mielestä mielummin ylihuolehtiva , kuin alkkis ja laiminlyövä joka katoilee, etkä ikinä saisi ''äitiä''!

Ylihuolehtivalla tarkoitan sitä keskitietä , en ääripäätä. Eli on paljon läsnä, soittelee perään (alaikäiselle tietenkin) mutta antaa tietysti itsenäistyä. Voi olla ylihuolehtiva ilman että sinua ollaan lukitsemassa kellariin.

Jos tuo on ylihuolehtiva niin mikä sitten on huolehtiva. Tässä keskustelussa on juuri tarkoituksella käytetty tuota etuliitettä, koska se huolehtiminen menee liiallisuuksiin. Eli ylihuolehtii. Olen samaa mieltä muuten kommenttisi sisällöstä, mutta ihmettelen sanavalintaasi.

Vierailija kirjoitti:

miss maija kirjoitti:

Mieheni soitti 36 vuotiaana äidilleen, että kotona ollaan, kun palattiin Ruotsin risteilyltä.

Tuohan on ihan normaalia!

Minä olen 49 v ja soitan vieläkin äidille kun tulen risteilyltä kotiin.

Äiti ei pidä vedestä.

Mummi oli aina sitä mieltä ettei alle 15 asteisessa vedessä voi uida kesällä. Tulee kuulemma kipeäksi. Jotenkin onnistui tartuttamaan tämän hysterian äitiin ja aina yhdessä mitattiin mittarilla kuinka kylmää järvivesi on. No tämä on aika pientä verrattuna muiden juttuihin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä olis jäänyt greippi syömättä.

En muista irrotteliko tämä nuori mies ne kalvot itse vai jättikö syömättä, koska minä en sitä hänen puolestaan tehnyt. Tämä nyt tiedoksi kaikille, jotka täydensivät tarinan lopun omassa päässään virheellisesti. 

Tulee mieleen lapsuudesta sellanen tilanne, missä vähän etäisempi serkku vanhempineen tuli meidän mökille kylään päiväksi pariksi. Mökkirantamme oli hyvin matala hiekkaranta, hitaasti syvenevä, ja pitkän laiturin päässäkin oli vain n. metrin verran vettä.

Tämä serkkuni oli silloin 8-vuotias, ja hänen ylihössöttävä äitinsä pakotti tytön kulkemaan rannan läheisyydessä ja laiturilla koko ajan pelastusliivit päällä, "varmuuden vuoksi" :D :D sillon ysärillä nää pelastusliivit oli vielä älyttömän paksuja ja massiivisia styroks-ponttooneja.

Kyllä oli mulla ja silloin 7-vuotiaalla veljelläni ihmettelemistä xD

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen lapsuudesta sellanen tilanne, missä vähän etäisempi serkku vanhempineen tuli meidän mökille kylään päiväksi pariksi. Mökkirantamme oli hyvin matala hiekkaranta, hitaasti syvenevä, ja pitkän laiturin päässäkin oli vain n. metrin verran vettä.

Tämä serkkuni oli silloin 8-vuotias, ja hänen ylihössöttävä äitinsä pakotti tytön kulkemaan rannan läheisyydessä ja laiturilla koko ajan pelastusliivit päällä, "varmuuden vuoksi" :D :D sillon ysärillä nää pelastusliivit oli vielä älyttömän paksuja ja massiivisia styroks-ponttooneja.

Kyllä oli mulla ja silloin 7-vuotiaalla veljelläni ihmettelemistä xD

Ja lisäyksenä vielä tähän, että käytännössähän tää serkku kulki siellä pelastusliivit päällä koko ajan, koska mökki ja ylipäätään koko tontti oli kuitenkin veden välittömässä läheisyydessä :DD

Minut sieltä potkittiin pihalle kun ihmettelin maalaisjärjen puuttumista. No eipä ole ikävä sitä ryhmää :D

Vierailija kirjoitti:

Minut sieltä (simppeli sormiruoka) potkittiin pihalle kun ihmettelin maalaisjärjen puuttumista. No eipä ole ikävä sitä ryhmää :D

Luistelukypärää pidän turhana ylihuolehtimisena pikkulapsella. Kenenkään kallo ei halkea jos hoiperrellessa kaatuu selälleen. Ja huom. nyt en puhu jääkiekon harrastamisesta.

Ylipäätään kypärähössötys on usein ylimitoitettua.

Vierailija kirjoitti:

Luistelukypärää pidän turhana ylihuolehtimisena pikkulapsella. Kenenkään kallo ei halkea jos hoiperrellessa kaatuu selälleen. Ja huom. nyt en puhu jääkiekon harrastamisesta.

Ylipäätään kypärähössötys on usein ylimitoitettua.

Kyllä olis meidän pojalla ollut ilman kypärää lähellä "pää halki" tilannetta kun opetteli luistelemaan. Kaatui suoraan sivulle, solisluun murtuma ja lievä aivotärähdys.

Päätä kannattaa ja pitää suojella. Se voi olla myös joku muu joka törmää tai aiheuttaa, ei ole aina itsestä kiinni.

Aina kun paras ystäväni tuli luokseni kylään, niin hänen vanhempansa soittivat huolestuneina ja kysyivät aina mitä olemme tehneet ja mitä tulemme tekemään. Varoittivat vaaroista, joita voi tulla suuressa Helsingin kokoisessa kaupungissa. Olin muuttanut työn perässä maalta Helsinkiin ja ystäväni (myös maalta) tuli välillä luonani käymään. Ymmärtäisin huolen, jos olisimme olleet teinejä silloin, mutta olimme 26 vuotiaita.

Hetkellä, kun katsoin, niin 77 yläpeukkua, 255 alapeukkua. Voiko todella olla niin, että ylivoimainen osa pitää hyysäämistä pahempana kohteluna kuin laiminlyöntiä? Olen taipuvainen uskomaan sen, täällä Suomessa, mutta se on surullista.

[/quote] Ei kai hyysäämisestä tarvitse lasua tehdä? Kumpi on parempi, että huolehditaan liikaa, vai että ollaan täysin välinpitämättömiä? Eiköhän lasun tarpeessa ole ne lapset, joista ei huolehdita![/quote]

Entisessä työssäni alkuopetuksessa törmäsi kyllä kaikenlaisiin vanhempiin. Muistan senkin päivän, kun äiti tuli koulun jälkeen käytävälle huutamaan ja raivoamaan, koska lapsensa oli kaatunut välitunnilla ja polvi oli naarmuuntunut. Me emme kuulemma vahdi kunnolla. Tilanteessa ei siis ollut edes tönimistä tai kiusaamista, pitäisi kuulemma vähän katsoa ja vahtia, ettei leikitä semmoisia juoksuleikkejä, että lapsi voi kaatua. Sen jälkeen kävelin lapsen perässä jatkuvasti ja rauhoittelin vilkasta lasta, ettei vaan juokse ja loukkaa itseään ulkona. Sääliksi kävi sitä villiä vilkkusilmää, jonka jalat yritti mennä aina tilanteen mahdollistaessa kovaa vauhtia ja sitten tämä täti käveli perässä kieltämässä... Aivan terve lapsi, myös fyysisesti.

Äiti haluaa kuulla minusta ja veljestäni päivittäin tietääkseen, että olemme kunnossa. Olemme lähes kolmekymppisiä, tosin asumme eri kaupungissa kuin vanhempanne.

Pelkään, että olen perinyt äidin ylihuolehtivuuden - jos ikinä saan lapsia :D