Lue keskustelun säännöt.
Millaisiin ylihuolehtiviin vanhempiin olet törmännyt? Kerro esimerkkejä! :)
19.01.2018 |
Tuli mieleen tuosta ketjusta, jossa oli iso tyttö pistetty valjaisiin. Mitä muuta?
Kommentit (373)
Vierailija kirjoitti:
Luistelukypärää pidän turhana ylihuolehtimisena pikkulapsella. Kenenkään kallo ei halkea jos hoiperrellessa kaatuu selälleen. Ja huom. nyt en puhu jääkiekon harrastamisesta.
Ylipäätään kypärähössötys on usein ylimitoitettua.
Isoäiti sai aivotärähdyksen, kun kaatui jäällä 4-vuotiasta pulkassa vetäessään. Hajuaisti meni lopullisesti siinä. Kypärä ei ole turha koskaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
äiti menee laimentamaan heille Mehukattia, ettei vaan lorahda liikaa mehua ja sitten on vatsat kipeänä.
Pojat ovat 9 ja 12 v. Tämän äidin paapomisista kirjottaisi kirjan, mutta nämä nyt tulivat ensimmäisinä mieleen.
Eikä! Mehukatin laimennusjoukot... Kerro lisää!😃
Minä olin laiminlyöty lapsi. Pikkusiskoni ylihuolehdittu.
Minä olen pärjännyt elämässä hyvin, sisko ei. Hänelle kun ei koskaan kehittynyt mitään keinoja huolehtia itsestään.
Tutun lapsi on arka tekemään mitään. Puihin ei voi kiikkua, kun voi tippua. Laskettelurinteet ehdoton nou nou, voi katkaista jalkansa. Ja siis mitään loukkaantumisia ei ole sattunut, että on vain pelko siitä mitä VOI sattua. On kolmannella luokalla ja iltapäiväkerhossa ( ei erityislapsi tai muuta painavaa syytä..). Muutaman tunnin olettaisi tuon ikäisen pärjäävän kotona, kun kuitenkin koulusta kotiin on taksikyyti matkan pituudesta johtuen..eli ei tarvi kulkea jalkaisin/pyörällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tutun lapsi on arka tekemään mitään. Puihin ei voi kiikkua, kun voi tippua. Laskettelurinteet ehdoton nou nou, voi katkaista jalkansa. Ja siis mitään loukkaantumisia ei ole sattunut, että on vain pelko siitä mitä VOI sattua. On kolmannella luokalla ja iltapäiväkerhossa ( ei erityislapsi tai muuta painavaa syytä..). Muutaman tunnin olettaisi tuon ikäisen pärjäävän kotona, kun kuitenkin koulusta kotiin on taksikyyti matkan pituudesta johtuen..eli ei tarvi kulkea jalkaisin/pyörällä.
En näe itse mitään väärää siinä, että 9-10 -vuotias on iltapäiväkerhossa sen sijaan, kuin yksinåän kotona.
Vierailija kirjoitti:
Tutun lapsi on arka tekemään mitään. Puihin ei voi kiikkua, kun voi tippua. Laskettelurinteet ehdoton nou nou, voi katkaista jalkansa. Ja siis mitään loukkaantumisia ei ole sattunut, että on vain pelko siitä mitä VOI sattua. On kolmannella luokalla ja iltapäiväkerhossa ( ei erityislapsi tai muuta painavaa syytä..). Muutaman tunnin olettaisi tuon ikäisen pärjäävän kotona, kun kuitenkin koulusta kotiin on taksikyyti matkan pituudesta johtuen..eli ei tarvi kulkea jalkaisin/pyörällä.
Minullakin oli kuopus kolmannen luokan syksyn iltiksessä. Olin opiskelemassa ja isänsä tietty töissä, eikä kukaan olisi päässyt hakemaan koulusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi olla paikkakuntakohtaista, miten ip-kerhossa voi olla. Ei kai ongelmaa,jos tilaa ja ohjaajia on riittävästi. Kuitenkin mun paikkakunnalla se kerho on 1-2 luokkalaisille lähinnä. Et jossain peräkylässä varmaa sinne kutosluokalle asti voi olla?
Vierailija kirjoitti:
No voi olla paikkakuntakohtaista, miten ip-kerhossa voi olla. Ei kai ongelmaa,jos tilaa ja ohjaajia on riittävästi. Kuitenkin mun paikkakunnalla se kerho on 1-2 luokkalaisille lähinnä. Et jossain peräkylässä varmaa sinne kutosluokalle asti voi olla?
Helsingissä iltikset on leikkipuistoissa ja siellä voi olla kolmasluokkalaisetkin. Ja täällä liikenne on sellaista, että moni vanhempi ei halua vielä lastaan sinne itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin ala-asteella pitkiä aikoja yksin kotona koulun jälkeen ja öitäkin yksin, kun vanhemmat olivat töissä.
Opin lämmittämään ruokaa hellalla ( mikro tuli vasta 80-luvun lopussa) ja keittämään kahvia, tein läksyt yksin ja menin nukkumaan yksin. Olin viidennellä luokalla kun aloin polttaa ja saatoin koulun jälkeen istua keittiön avoimessa ikkunassa röökillä , kahvikuppi kädessä. Olin jossain määrin pikkuvanha lapsi ja monien aikuisten mielestä nenäkäs, opin peittämään sarkasmilla oikeat tunteeni. Vanhemmat olivat ylpeitå, kun pärjäsin niin hyvin! Vähän se ylpeys karisi kun jäin tupakoinnista kiinni...
Sitten äiti jäi työttömäksi ja tuli raskaaksi, olin 11v tuolloin. Ja pikkusiskosta tulikin sitten sellainen pumpuliin kääritty ja passattu prinsessa ettei mitään rajaa! Äiti etenkin, mutta kyllä isäkin purki huonoa omatuntoaan siskoon, päättivät ettei tämän tarvitsisi pärjätä yksin . Sisko nukkuikin vanhempien välissä 8-vuotiaaksi! Eikä saanut leipää leikata tai kaakaota mikrossa lämmittää, ettei tule pipiä.
No, voitte arvata että sisko on nyt sitten ihan kädetön ja pelokas ja epävarma. Asuu asunnossa jonka vuokran vanhemmat maksavat, opiskelut jäi kesken. Ei osaa mitään eikä uskalla mitään.
Kun taas itse jaoin mainoksia 15-vuotiaana, muutin kotoa 17-vuotiaana ja juuri 21 täyttäneenä päädyin yh-äidiksi, kun ehkäisy petti ja poikakaveri teki selväksi että abortti tai hän lähtee!
Saan jatkuvasti kuulla vanhemmilta, miten minun pitää ymmärtää siskoani koska " hän on niin herkkä". Herkkä, paskat. Hemmoteltu pentu. Moni voi olla sitä mieltä, että minua kohdeltiin julmasti mutta itse koen että siskon kohtelu oli paljon julmempaa .
Vierailija kirjoitti:
Minä olin ala-asteella pitkiä aikoja yksin kotona koulun jälkeen ja öitäkin yksin, kun vanhemmat olivat töissä.
Opin lämmittämään ruokaa hellalla ( mikro tuli vasta 80-luvun lopussa) ja keittämään kahvia, tein läksyt yksin ja menin nukkumaan yksin. Olin viidennellä luokalla kun aloin polttaa ja saatoin koulun jälkeen istua keittiön avoimessa ikkunassa röökillä , kahvikuppi kädessä. Olin jossain määrin pikkuvanha lapsi ja monien aikuisten mielestä nenäkäs, opin peittämään sarkasmilla oikeat tunteeni. Vanhemmat olivat ylpeitå, kun pärjäsin niin hyvin! Vähän se ylpeys karisi kun jäin tupakoinnista kiinni...
Sitten äiti jäi työttömäksi ja tuli raskaaksi, olin 11v tuolloin. Ja pikkusiskosta tulikin sitten sellainen pumpuliin kääritty ja passattu prinsessa ettei mitään rajaa! Äiti etenkin, mutta kyllä isäkin purki huonoa omatuntoaan siskoon, päättivät ettei tämän tarvitsisi pärjätä yksin . Sisko nukkuikin vanhempien välissä 8-vuotiaaksi! Eikä saanut leipää leikata tai kaakaota mikrossa lämmittää, ettei tule pipiä.
No, voitte arvata että sisko on nyt sitten ihan kädetön ja pelokas ja epävarma. Asuu asunnossa jonka vuokran vanhemmat maksavat, opiskelut jäi kesken. Ei osaa mitään eikä uskalla mitään.
Kun taas itse jaoin mainoksia 15-vuotiaana, muutin kotoa 17-vuotiaana ja juuri 21 täyttäneenä päädyin yh-äidiksi, kun ehkäisy petti ja poikakaveri teki selväksi että abortti tai hän lähtee!
Saan jatkuvasti kuulla vanhemmilta, miten minun pitää ymmärtää siskoani koska " hän on niin herkkä". Herkkä, paskat. Hemmoteltu pentu. Moni voi olla sitä mieltä, että minua kohdeltiin julmasti mutta itse koen että siskon kohtelu oli paljon julmempaa .
Kai tiedät, että kasvatus voi olla myös noiden väliltä? Siis arvelen sinun nyt ottavan kantas tuohon, että voiko kolmasluokkalainen olla yksin kotona vai mennä ip-kerhoon.
Voihan se lapsi juu pärjätä, mutta jos vain on mahdollisuus olla aikuisen kanssa, niin mieluummin sitten aikuisen kanssa.
Mutta tämähän ei poissulje sitä, etteikö lapsesta kasvatettaisi omatoimista, ja etteikö kannustettaisi häntä esim. kiipeilemään ja muuten rohkeasti liikkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luistelukypärää pidän turhana ylihuolehtimisena pikkulapsella. Kenenkään kallo ei halkea jos hoiperrellessa kaatuu selälleen. Ja huom. nyt en puhu jääkiekon harrastamisesta.
Ylipäätään kypärähössötys on usein ylimitoitettua.
Ilman kypärää olisi minullakin varmaan mennyt kallo halki, kun lensin suoraan selälleni kun sain ensimmäisen kerran hokkarit jalkaan. Äiti jo pelkäsi aivotärähdystä, ei sentään sairaanhoitajana lähtenyt viemään päivystykseen vaan tarkkaili kotona.
Sukulaisperheessä kustannettiin 18-v lapselle ajokortti, että pääsee kulkemaan helpommin kouluun ja harrastuksiin. Tyttö ei vaan ole saanut kertaakaan ajaa niin, ettei äiti tai isä istuisi kyydissä neuvomassa. Auton puolesta he eivät pelkää, vaan että lapselle sattuu jotain. Vanhempi ajaa auton talliin ja sieltä pois, sitten vasta lapsi saa mennä rattiin. Jos parkkipaikalla pitää peruuttaa ruudusta pois, vanhempi tekee sen. Pimeällä ajaessa vanhempi kertoo, milloin pitää laittaa pitkät ja milloin lyhyet valot. Siinä taas yksi kortillinen mutta käytännössä ajotaidoton. Pelottaa se päivä, kun tyttö pääsee yksin liikenteeseen. Silloin tosiaan voikin sattua jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä. Esimerkkejä on lukuisia.
Vähän alle kouluikäisenä en saanut mennä naapuriin yhtä matkaa naapurin tytön kanssa joka oli ekaluokalla. Tietä ei olisi tarvinnut mennä vaan olisimme voineet juosta pellon poikki. Tyttö sai ainoastaan leikkiä meillä.
Syy oli että tytön isoveli voi kuulemma kiusata. No kerran karattiin ja juostiin pellon poikki. Äitini soitti 5min välein tytön kotiin lankapuhelimeen, kunnes tytön äiti sanoi ettei jaksa enää vastata ja minun piti lähteä. Minut haettiin autolla oven edestä.
11-12v en saanut pyöräillä kilometriä ostamaan karkkia
7-vuotiaana käytin yhden kesän toppapukua ja kypärälakkia, 20 asteen helteillä. Koska olin kuulemma koko ajan sairaana.
Teini-iässä kun seurustelin, puhelin pois ja kokonaan eristyksiin. Liikkua sai vaan kouluun jonne vietiin ja haettiin.
Miksi näitä ylihuolehtivia ei saada kuriin? Jättää lapseen lopulta pysyvämmät arvet kuin huolehtimattomuus.
Nykyään emme ole tekemisissä. Ikää nyt 29v ja kaksi lasta itsellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työkaverillani on 14-vuotias tytär. Tänään lounaspöydässä hän kertoi että on niin raskasta kun menee aina kaksi iltaa viikossa siihen kun vie tytärtään treeneihin ja odottaa treenien ajan autossa ja sitten vie tytön kotiin. Kysyin että onko treenit jotenkin kaukana (Helsingissä kuitenkin asutaan ja julkinen liikenne täällä hyvää), niin treenit on noin 25 min bussimatkan päässä kotoa mutta äidin mielestä 14-vuotias ei saa Helsingissä käyttää bussia yksin. Totesin tähän että oma 9-v lapseni on mennyt muutaman pysäkin välin kouluun bussilla yksin ekaluokkalaisesta lähtien. Äiti siis kuskaa teini-ikäistä lasta autolla koska ei uskalla antaa täysin normaalin ja terveen 14-vuotiaan kulkea yksin bussilla.
Siihen perään tämä äiti kauhisteli että hänen tyttärensä haluaisi mennä kaupungille kaverinsa kanssa ilman äitiään. Oli ehdottomasti kieltänyt tämän tyttäreltä.
Akka odottaa lastaan autossa treenien ajan?
Onko yksinhuoltaja?No missä sen pitäis se tunti olla?
Kai sitä voisi mennä vaikka kahville?
Minne?
Kai tajuat ettei ne treenit välttis ole missään viihdekeskuksissa.
Tästä se joku valmentajakin täällä kerran kommentoi, että on ihan tuttu näky nykyään, että vanhemmat istuvat autoissaan lasten treenien aikaan. Kännykät käsissään tietenkin. Voishan tuon ajan vaikka kävellä.
Saattaa olla niin, että vanhempi haluaa olla vain rauhassa. Olla ihan yksin ja nauttia hiljaisuudesta.
Lapsiperheissä auto on juurikin se paikka vanhemmalle, joka voi olla ainut paikka olla yksin ja omissa ajatuksissaan.
Minäkin huomasin tämän vasta lapsen saatuani. :)
Tämä ketju näyttää sen, miksi tilastotieteen pitäisi olla pakollinen oppiaine ala-asteelta tohtorin tutkintoon asti ja kaikissa koulutusohjelmissa. Se hillitsisi tuota VOI SATTUA-meininkiä, kun riskin osaisi asettaa suhteeseensa. Tuon tulisi vielä olla niin, että millään armovitosilla ei voi päästä läpi, vaan valtakunnalliset kokeet vuosittain, joilla varmistetaan riittävät tiedot.
Serkkuni äiti tekee joka päivä lämpimän ruuan valmiiksi serkulleni työpäivän jälkeen. Sieltä hän sitten maha pullollaan ajelee omaan kotiinsa. Kyseessä on aikuinen mies. Yksi entinen naisystävä veti herneet nenäänsä, kun ei hänen tekemänsä ruoka kelvannut, vaan mamman luokse vei tie aina työpäivän jälkeen. Kai se suhde päättyikin lopulta, kun noilla kahdella on niin symbioottinen suhde ja naisystävä taisi olla mustasukkainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavan lapsi. Ei saanut kävellä kavereiden kanssa kouluun vaan äiti vei autolla/saattoi, ei saanut laskea samasta "liian hurjasta" pulkkamäestä kuin muut, äitinsä hössötti ja varoitteli ja pelkäsi.
Seuraus: Nyt 12v tyttö ei mene yksin/kavereiden kanssa uimahalliin tai kirjastolle tms, ei osaa ajaa bussilla eikä uskalla mennä tivolissa kuin lasten laitteisiin. Äitinsä joutuu töistä käsin vastaamaan tytön itkuisiin puheluihin ja selvittelemään lapsen ongelmia! On Facebookissa valittanut, että miten " Aino" voi pelätä kaikkea mahdollista, eräs ihminen pamautti totuuden vastaukseksi tähän retoriseen kysymykseen ja joutui pois kaverilistalta sekä Facessa että tosielämässä...
Minulla oli ala-asteella saman tyyppinen kaveri. Hän ei voinut tehdä tai mennä minnekään koska "äiti ei anna". Hän oli kerran meillä yötä (olimme jotain 10-11v). Hän alkoi itkemään äitiä. Minä hämmennyin ja oma äitini oli ihan kypsä koko tapaukseen kun piti kaikki tehdä tytön puolesta ja sitten tää "haluun äidin" yö kohtaus. Ei tullut meille enää tän jälkeen
Kuulostaa yhdeltä tuntemaltani erityislapselta. Oliko lapsi varmasti ihan normaali?
Vierailija kirjoitti:
Aina kun paras ystäväni tuli luokseni kylään, niin hänen vanhempansa soittivat huolestuneina ja kysyivät aina mitä olemme tehneet ja mitä tulemme tekemään. Varoittivat vaaroista, joita voi tulla suuressa Helsingin kokoisessa kaupungissa. Olin muuttanut työn perässä maalta Helsinkiin ja ystäväni (myös maalta) tuli välillä luonani käymään. Ymmärtäisin huolen, jos olisimme olleet teinejä silloin, mutta olimme 26 vuotiaita.
Kun sain parikymppisenä opiskelupaikan Helsingistä, etäinen isäni oli soittanut ihan paniikissa äidilleni että et kai sä nyt oikeasti päästä "Tiinaa" asumaan sinne isoon ja vaaralliseen Helsinkiin. Joo ei olla hirveän hyvissä väleissä.
Ei kai hyysäämisestä tarvitse lasua tehdä? Kumpi on parempi, että huolehditaan liikaa, vai että ollaan täysin välinpitämättömiä? Eiköhän lasun tarpeessa ole ne lapset, joista ei huolehdita!
Minä sanon ihan ensimmäisenä että oma näkemykseni on puolueellinen, koska kuulun tuohon "hyysättyyn" ryhmään. Mutta tietääkseni meille, jotka on opetettu kädettömiksi ja rampautettu tällä tavalla ei ole mitään apua olemassa. Useimmat joutuvat häpeän kierteeseen, koska näytämme uusavuttomilta ja laiskoilta. Selkeästi laiminlyödyille on paljon tuki ja apujärjestöjä. Alkoholistiperheen lapset, turvatalo sekä uskontojen uhrit jne. Muistan myös kun olin lyhyellä työharjoittelulla niin esimieheni avoimesti ihaili toista nuorta minun kanssani, joka teki paljon töitä muutettuan omille alkkisvanhempien luota. Minä taas tunsin huonommuutta siitä koska en ollut edes aloittanut itsenäistymistä (kyennyt). On myös vaikeaa murtautua tilanteesta, jota kukaan ei näe ja itsekin alkaa uskoa että mitään ongelmaa ei ole tai on itse ongelma. Minusta kyseessä on laiminlyönti mutta ei sitä sanoiksi voi muuttaa samalla tapaa kuin vaikka lyömistä. Kaipaan yhä oikeita vanhempia.