Lue keskustelun säännöt.
Haluaisitko adoptoida lapsen ulkomailta? Miksi tai miksi et?
Jos haluaisit mutta et kuitenkaan tee sitä niin mikä on syynä? (Onko muita syitä kuin rahattomuus, oma sairaus tms.? )
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lähisuvussani on yksi masentunut teini, kaksi anorektikkoa, neljä adhd:ta ja yksi laaja-alaisesti oppimisongelmainen.
Yksikään näistä ei ole adoptoitu. Ihan bioja ovat.
Tuntemistani adoptoiduista löytyy yksilölajin em-mestari, useampi yliopisto-opiskelija, huipputason telinejumppaajia ja kymmeniä tyytyväisiä kympin oppilaita...
Omani on jo lukiossa, eikä meillä oo ollut minkäänlaisia ongelmia. Ei käytöksessä, ei koulussa, eikä ole ikinä kiusattu.
Näistä perheistä, jotka otin esimerkiksi, kaksi liittää kyllä lastensa ongelmat raskausajan päihteidenkäyttöön tai lastenkodin oloihin.
Ei tarkoitukseni ole sanoa, että adoptiolapsi on aina täynnä ongelmia, mutta onko se sattumaa, että tuttavapiirini adotioperheissä kaikissa on ongelmia? (Tuossa ovat nimittäin ne tuntemani adoptioperheet.) Eivätkö lapsuuden hylkäyskokemukset aika todennäköisesti vaikuta lapseen?
Eli tunnet pari perhettä ja niiden perusteella alat paasata täällä? Jep, jep.
Itse tunnen adoptioäitinä noita adoptioperheitä useita kymmeniä ja siksipä tuo sinun paasauksesi tuntuikin feikiltä.
Paasata? Tässä avauksessa kysyttiin ja minä vastasin. Googlasin nyt lisäksi asiaa, ja se kyllä tuki sitä ajatusta, mikä minulla oli. Miten se hylkääminen, tai jopa useampi hylkääminen, voisi vaikuttaa lapseen jotenkin? Omalta kohdaltani ajattelin, että ei minulla ole kykyä kohdata sellaista.
Niin.
Paasata.
Kaikkitietäväisenä ja tuomitsevana ja oikein puhkuen tirkistelevää sosiaalipornoa.😂
Meillä oli just samantyyppisesti kohkaava sossu, jonka lempipuuhaa oli mässäillä tuolla lailla... aina oli taivas tippumassa ihan just. Hyvin raskas ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Finadoon osallistui yli tuhat Suomeen adoptoitua lasta.
http://finado.fi/publications.html
Vierailija kirjoitti:
Finado-tutkimuksesta, jossa mm Hanna Raaska on tehnyt väitöskirjansa:
Kansainvälinen adoptio on lapsen kannalta selkeästi suojaava tekijä, ja valtaosa lapsista sopeutuu hyvin. Suurimmalla osalla lapsista ei FinAdo-tutkimuksen mukaan ole oppimisongelmia (67 %) eikä kielenkehityksen ongelmia (71 %). Kiintymyssuhdehäiriön ongelmia ei ollut edes tulovaiheessa 40 prosentilla. Neljän vuoden kuluttua perheeseen tulosta kiintymyskäytöksen ongelmien määrä ei poikennut verrokkiryhmästä.
Jonkun adoptiojärjestön sponssaama tutkimus kenties?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aina kiinnostanut kovasti. En halua olla biologinen äiti, minulla ei ole sellaista "omistushalua", tarvetta koiranpentuun joka kiintyy minuun ehdoitta. Vahva hoivavietti on ja haluaisin auttaa muita niin paljon kun elämäni aikana kykenen.
Tue sitten naisten koulutusta kehitysmaissa ja ehkäisyvalistusta. Hanki joku eläin.
Ei, en hanki. Aion adoptoida lapsen. En tajua miksi minun pitäisi hankkia eläin, sanotko noin raskaana olevillekin?
Ulkomailta adoptoitujen lasten kiintymyssuhteen häiriöt ovat riskitekijä myöhemmille ongelmille (Väitös: LL Hanna Raaska, 10.10.2015, lastenpsykiatria)
"Valtaosa ulkomailta adoptoiduista lapsista sopeutuu hyvin uusiin olosuhteisiin. Adoptoiduilla lapsilla on kuitenkin ikätovereita enemmän kehityksellisiä ja sosioemotionaalisia ongelmia. LL Hanna Raaskan väitöstutkimus osoittaa, että ne lapset, joilla on adoption jälkeen kiintymyssuhdehäiriön oireita, ovat suuremmassa riskissä myös myöhempien ongelmien osalta.
Monet ulkomailta adoptoidut lapset ovat eläneet ensimmäisen elinvuotensa ympäristössä, jossa mahdollisuus virikkeisiin tai pysyviin hoivasuhteisiin on rajoittunut. Näiden puutteiden tiedetään lisäävän riskiä sekä kiintymyssuhdehäiriöihin että kehityksellisille ongelmille.
Kiintymyssuhdehäiriöiden vaikutuksista lapsen myöhemmälle kehitykselle tiedetään kuitenkin edelleen vain vähän. LL Hanna Raaska selvitti väitöstutkimuksessaan, onko niillä lapsilla, joilla on adoption jälkeen kiintymyssuhdehäiriön oireita myös enemmän muita ongelmia pitkäaikaisesti.
– Tutkimus osoittaa, että valtaosa suomalaisista adoptiolasista on hyvin sopeutuneita. Oppimisen ja kielenkehityksen ongelmia sekä koulukiusauskokemuksia oli enemmän niillä lapsilla joilla oli tulovaiheessa kiintymyssuhdehäiriön oireita. Adoptoiduilla lapsilla oli enemmän kiintymyssuhdekäytöksen ongelmia kuin verrokkilapsilla kaksi vuotta adoption jälkeen, mutta ero ikätovereihin ei ollut nähtävissä enää neljä vuotta adoptiosta, Raaska kertoo."
https://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/mediatiedotteet/vaitostiedotteet/Si…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finado-tutkimuksesta, jossa mm Hanna Raaska on tehnyt väitöskirjansa:
Kansainvälinen adoptio on lapsen kannalta selkeästi suojaava tekijä, ja valtaosa lapsista sopeutuu hyvin. Suurimmalla osalla lapsista ei FinAdo-tutkimuksen mukaan ole oppimisongelmia (67 %) eikä kielenkehityksen ongelmia (71 %). Kiintymyssuhdehäiriön ongelmia ei ollut edes tulovaiheessa 40 prosentilla. Neljän vuoden kuluttua perheeseen tulosta kiintymyskäytöksen ongelmien määrä ei poikennut verrokkiryhmästä.Jonkun adoptiojärjestön sponssaama tutkimus kenties?
Ai niinku minkä?
Ihan oli puolueeton iso tutkimus. Mekin osallistuttiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On aina kiinnostanut kovasti. En halua olla biologinen äiti, minulla ei ole sellaista "omistushalua", tarvetta koiranpentuun joka kiintyy minuun ehdoitta. Vahva hoivavietti on ja haluaisin auttaa muita niin paljon kun elämäni aikana kykenen.
Tue sitten naisten koulutusta kehitysmaissa ja ehkäisyvalistusta. Hanki joku eläin.
Näin. Jos oikeasti haluaa auttaa köyhien maiden lapsia, tekee juuri noin. Orpojen lasten määrä ja köyhyys vähentyisi huomattavasti, jos naisia tuettaisi kouluttautumaan ja ehkäisyn käyttö yleistyisi.
Se olisi toki ikävää adoptiolapsesta haaveilevalle... Mutta kaikkien kannalta parasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ammun nyt alas tämänkin: adoptio ei ole hyväntekeväisyyttä. Se on vain tapa perustaa perhe.
Kaukana hyväntekeväisyydestä.
Ja kaikista itsekkäin tapa perustaa perhe. Ei lapsi/vanhemmuus ole mikään perustuslaillinen oikeus, vaikka adoptoijat (etenkin hedelmättömät) niin näyttävät kuvittelevan.
Mitä itsekästä siinä jos ei halua biologisia lapsia mutta haluaa adoptoida? On epäitsekästä tarjota toisen naisen lapselle perhe ja rakastava koti. Sulla ei varmaa ole edes mitään lemmikkejä kun et varmaan kykene niitä rakastamaan kun et ole niitä itse synnyttänyt. Itsekästä on tehdä lisää lapsia tähän maailmaan.
Puhuin enemmän hedelmättömistä, ilmeisesti et itse ole sellainen.
Ei adoptio ole mitään hyväntekeväisyyttä. Eikö sinua sureta se äiti, joka joutuu luopumaan lapsestaan esim. köyhyyden tai häpeän takia? Sellaista tunnetta ei suomalainen osaa varmaan kuvitella. Minusta näitä äitejä pitäisi auttaa pitämään lapsensa, jottei kenenkään tarvitsisi viedä heitä pois. Joku varmasti antaa lapsensa pois myös vapaaehtoisesti yleensä köyhyyden aiheuttamien ongelmien takia.
Adoptointi ei poista näitä ongelmia, ja äidille on aina jollain tasolla rankkaa luopua lapsestaan (ellei kyseessä ole täysin empatiakyvytön psyko, jotka harvinaisia). Olisi hienoa, jos näitä perheitä pystyttäisiin auttamaan omissa maissaan. On myös tutkittu, että usein lapsi kasvaa onnellisempana köyhässä synnyinmaassaan, omassa kulttuurissaan, kuin rikkaassa länsimaassa riistettynä/ostettuna jonkun perheeseen.
Aika usein adoptiovanhemmat ovat mukana tukemassa perheitä ja lapsia myös lähtömaassa esimerkkinä adoptiovanhempien perustama http://chinadevelopmentbrief.cn/directory/half-the-sky-foundation/
Tervetuloa mukaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ammun nyt alas tämänkin: adoptio ei ole hyväntekeväisyyttä. Se on vain tapa perustaa perhe.
Kaukana hyväntekeväisyydestä.
Ja kaikista itsekkäin tapa perustaa perhe. Ei lapsi/vanhemmuus ole mikään perustuslaillinen oikeus, vaikka adoptoijat (etenkin hedelmättömät) niin näyttävät kuvittelevan.
Mitä itsekästä siinä jos ei halua biologisia lapsia mutta haluaa adoptoida? On epäitsekästä tarjota toisen naisen lapselle perhe ja rakastava koti. Sulla ei varmaa ole edes mitään lemmikkejä kun et varmaan kykene niitä rakastamaan kun et ole niitä itse synnyttänyt. Itsekästä on tehdä lisää lapsia tähän maailmaan.
Puhuin enemmän hedelmättömistä, ilmeisesti et itse ole sellainen.
Ei adoptio ole mitään hyväntekeväisyyttä. Eikö sinua sureta se äiti, joka joutuu luopumaan lapsestaan esim. köyhyyden tai häpeän takia? Sellaista tunnetta ei suomalainen osaa varmaan kuvitella. Minusta näitä äitejä pitäisi auttaa pitämään lapsensa, jottei kenenkään tarvitsisi viedä heitä pois. Joku varmasti antaa lapsensa pois myös vapaaehtoisesti yleensä köyhyyden aiheuttamien ongelmien takia.
Adoptointi ei poista näitä ongelmia, ja äidille on aina jollain tasolla rankkaa luopua lapsestaan (ellei kyseessä ole täysin empatiakyvytön psyko, jotka harvinaisia). Olisi hienoa, jos näitä perheitä pystyttäisiin auttamaan omissa maissaan. On myös tutkittu, että usein lapsi kasvaa onnellisempana köyhässä synnyinmaassaan, omassa kulttuurissaan, kuin rikkaassa länsimaassa riistettynä/ostettuna jonkun perheeseen.
Ihan suomalaiset naisetkin antavat lapsensa adoptioon jos eivät halua lasta mutta eivät ole halunneet sitä tappaa tai eivät kykene lapsesta huolehtimaan.
Näiden lasten kulttuuri määräytyy adoptio vanhempien kulttuurin mukaan. Hyvin suuri osa adoptio lapsista on hylättyjä tai orpoja.
Nämä adoptio lapset jotka minä tunnen ovat erittäin onnellisia täällä rikkaasta länsimaassa vanhemmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Finado-tutkimuksesta, jossa mm Hanna Raaska on tehnyt väitöskirjansa:
Kansainvälinen adoptio on lapsen kannalta selkeästi suojaava tekijä, ja valtaosa lapsista sopeutuu hyvin. Suurimmalla osalla lapsista ei FinAdo-tutkimuksen mukaan ole oppimisongelmia (67 %) eikä kielenkehityksen ongelmia (71 %). Kiintymyssuhdehäiriön ongelmia ei ollut edes tulovaiheessa 40 prosentilla. Neljän vuoden kuluttua perheeseen tulosta kiintymyskäytöksen ongelmien määrä ei poikennut verrokkiryhmästä.Jonkun adoptiojärjestön sponssaama tutkimus kenties?
Ai niinku minkä?
Ihan oli puolueeton iso tutkimus. Mekin osallistuttiin.
Joo, niin mekin :)
Oli kyllä kattava tutkimus! Suomessa saadaan hyvin laajasti yleensäkin ihmisiä tutkimuksiin mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lähisuvussani on yksi masentunut teini, kaksi anorektikkoa, neljä adhd:ta ja yksi laaja-alaisesti oppimisongelmainen.
Yksikään näistä ei ole adoptoitu. Ihan bioja ovat.
Tuntemistani adoptoiduista löytyy yksilölajin em-mestari, useampi yliopisto-opiskelija, huipputason telinejumppaajia ja kymmeniä tyytyväisiä kympin oppilaita...
Omani on jo lukiossa, eikä meillä oo ollut minkäänlaisia ongelmia. Ei käytöksessä, ei koulussa, eikä ole ikinä kiusattu.
Näistä perheistä, jotka otin esimerkiksi, kaksi liittää kyllä lastensa ongelmat raskausajan päihteidenkäyttöön tai lastenkodin oloihin.
Ei tarkoitukseni ole sanoa, että adoptiolapsi on aina täynnä ongelmia, mutta onko se sattumaa, että tuttavapiirini adotioperheissä kaikissa on ongelmia? (Tuossa ovat nimittäin ne tuntemani adoptioperheet.) Eivätkö lapsuuden hylkäyskokemukset aika todennäköisesti vaikuta lapseen?
Eli tunnet pari perhettä ja niiden perusteella alat paasata täällä? Jep, jep.
Itse tunnen adoptioäitinä noita adoptioperheitä useita kymmeniä ja siksipä tuo sinun paasauksesi tuntuikin feikiltä.
Paasata? Tässä avauksessa kysyttiin ja minä vastasin. Googlasin nyt lisäksi asiaa, ja se kyllä tuki sitä ajatusta, mikä minulla oli. Miten se hylkääminen, tai jopa useampi hylkääminen, voisi vaikuttaa lapseen jotenkin? Omalta kohdaltani ajattelin, että ei minulla ole kykyä kohdata sellaista.
Niin.
Paasata.
Kaikkitietäväisenä ja tuomitsevana ja oikein puhkuen tirkistelevää sosiaalipornoa.😂
Meillä oli just samantyyppisesti kohkaava sossu, jonka lempipuuhaa oli mässäillä tuolla lailla... aina oli taivas tippumassa ihan just. Hyvin raskas ihminen.
No, sä käsität tämän juuri niin kuin haluat käsittää. Mistä tuli tuo sosiaaliporno tuohon? Ja mässäily? Nuo kaikki kertomani tarinat ovat tositarinoita suvustani ja tuttavapiiristäni. Ei niissä ole mitään mässäilyä. Sinä teit sen oletuksen, että minä ajattelen kaikkien adoptioperheiden olevan ongelmaisia. Mutta jos nyt vaikka lukaiset tuon Hanna Raaskan tutkimuksen tiivistelmän, jonka kopioin tuohon, niin adoptiolasten kohdalla riski on korkeampi. Tarkoittaako se, että minä uskon, että sinun perheessäsi kaikki menee päin persettä? Ei tarkoita. En tiedä sinun perheestäsi mitään. Se tarkoittaa sitä, että minä olen ajatellut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että minusta ei ole adoptiovanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi adoptoida. Minusta näille lapsille on parempi elää synnyinmaassaan, adoptio ei tee heitä välttämättä yhtään onnellisemmiksi vaikka saisi elää rikkaammin.
Minä haluaisin, että sinä kiertäisit maailman orpokoteja, ja kertoisit kaikille omaa kotia kaipaaville lapsille, että heidän on parempi olla siellä missä ovat.
Hyvin harva suomalainen antaa lapsensa adoptioon, ei se ole mitenkään yleistä.
Taitaa olla vähän #astroturfin.g taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lähisuvussani on yksi masentunut teini, kaksi anorektikkoa, neljä adhd:ta ja yksi laaja-alaisesti oppimisongelmainen.
Yksikään näistä ei ole adoptoitu. Ihan bioja ovat.
Tuntemistani adoptoiduista löytyy yksilölajin em-mestari, useampi yliopisto-opiskelija, huipputason telinejumppaajia ja kymmeniä tyytyväisiä kympin oppilaita...
Omani on jo lukiossa, eikä meillä oo ollut minkäänlaisia ongelmia. Ei käytöksessä, ei koulussa, eikä ole ikinä kiusattu.
Näistä perheistä, jotka otin esimerkiksi, kaksi liittää kyllä lastensa ongelmat raskausajan päihteidenkäyttöön tai lastenkodin oloihin.
Ei tarkoitukseni ole sanoa, että adoptiolapsi on aina täynnä ongelmia, mutta onko se sattumaa, että tuttavapiirini adotioperheissä kaikissa on ongelmia? (Tuossa ovat nimittäin ne tuntemani adoptioperheet.) Eivätkö lapsuuden hylkäyskokemukset aika todennäköisesti vaikuta lapseen?
Eli tunnet pari perhettä ja niiden perusteella alat paasata täällä? Jep, jep.
Itse tunnen adoptioäitinä noita adoptioperheitä useita kymmeniä ja siksipä tuo sinun paasauksesi tuntuikin feikiltä.
Paasata? Tässä avauksessa kysyttiin ja minä vastasin. Googlasin nyt lisäksi asiaa, ja se kyllä tuki sitä ajatusta, mikä minulla oli. Miten se hylkääminen, tai jopa useampi hylkääminen, voisi vaikuttaa lapseen jotenkin? Omalta kohdaltani ajattelin, että ei minulla ole kykyä kohdata sellaista.
Niin.
Paasata.
Kaikkitietäväisenä ja tuomitsevana ja oikein puhkuen tirkistelevää sosiaalipornoa.😂
Meillä oli just samantyyppisesti kohkaava sossu, jonka lempipuuhaa oli mässäillä tuolla lailla... aina oli taivas tippumassa ihan just. Hyvin raskas ihminen.
No, sä käsität tämän juuri niin kuin haluat käsittää. Mistä tuli tuo sosiaaliporno tuohon? Ja mässäily? Nuo kaikki kertomani tarinat ovat tositarinoita suvustani ja tuttavapiiristäni. Ei niissä ole mitään mässäilyä. Sinä teit sen oletuksen, että minä ajattelen kaikkien adoptioperheiden olevan ongelmaisia. Mutta jos nyt vaikka lukaiset tuon Hanna Raaskan tutkimuksen tiivistelmän, jonka kopioin tuohon, niin adoptiolasten kohdalla riski on korkeampi. Tarkoittaako se, että minä uskon, että sinun perheessäsi kaikki menee päin persettä? Ei tarkoita. En tiedä sinun perheestäsi mitään. Se tarkoittaa sitä, että minä olen ajatellut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että minusta ei ole adoptiovanhemmaksi.
No se sosiaaliporno tulee tähän mukaan tuosta sinun asenteestasi. Helmat paukkuen kohkaat paasaamaan.
Ikävää käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harva suomalainen antaa lapsensa adoptioon, ei se ole mitenkään yleistä.
Taitaa olla vähän #astroturfin.g taas.
Ja tiedätkö, tämä on mielestäni hieno juttu! T. Adoptioäiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi adoptoida. Minusta näille lapsille on parempi elää synnyinmaassaan, adoptio ei tee heitä välttämättä yhtään onnellisemmiksi vaikka saisi elää rikkaammin.
Minä haluaisin, että sinä kiertäisit maailman orpokoteja, ja kertoisit kaikille omaa kotia kaipaaville lapsille, että heidän on parempi olla siellä missä ovat.
Kaikista mieluiten he haluaisivat olla vanhempiensa tai sukulaistensa kanssa, tai adoptoituna omaan maahan sellaiseen perheeseen, joka pystyisi heistä huolehtimaan.
Älä kuvittele, että raha olisi ratkaisu kaikkeen tai toisi onnea. Se ei tee myöskään kenestäkään hyvää vanhempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lähisuvussani on yksi masentunut teini, kaksi anorektikkoa, neljä adhd:ta ja yksi laaja-alaisesti oppimisongelmainen.
Yksikään näistä ei ole adoptoitu. Ihan bioja ovat.
Tuntemistani adoptoiduista löytyy yksilölajin em-mestari, useampi yliopisto-opiskelija, huipputason telinejumppaajia ja kymmeniä tyytyväisiä kympin oppilaita...
Omani on jo lukiossa, eikä meillä oo ollut minkäänlaisia ongelmia. Ei käytöksessä, ei koulussa, eikä ole ikinä kiusattu.
Näistä perheistä, jotka otin esimerkiksi, kaksi liittää kyllä lastensa ongelmat raskausajan päihteidenkäyttöön tai lastenkodin oloihin.
Ei tarkoitukseni ole sanoa, että adoptiolapsi on aina täynnä ongelmia, mutta onko se sattumaa, että tuttavapiirini adotioperheissä kaikissa on ongelmia? (Tuossa ovat nimittäin ne tuntemani adoptioperheet.) Eivätkö lapsuuden hylkäyskokemukset aika todennäköisesti vaikuta lapseen?
Eli tunnet pari perhettä ja niiden perusteella alat paasata täällä? Jep, jep.
Itse tunnen adoptioäitinä noita adoptioperheitä useita kymmeniä ja siksipä tuo sinun paasauksesi tuntuikin feikiltä.
Paasata? Tässä avauksessa kysyttiin ja minä vastasin. Googlasin nyt lisäksi asiaa, ja se kyllä tuki sitä ajatusta, mikä minulla oli. Miten se hylkääminen, tai jopa useampi hylkääminen, voisi vaikuttaa lapseen jotenkin? Omalta kohdaltani ajattelin, että ei minulla ole kykyä kohdata sellaista.
Niin.
Paasata.
Kaikkitietäväisenä ja tuomitsevana ja oikein puhkuen tirkistelevää sosiaalipornoa.😂
Meillä oli just samantyyppisesti kohkaava sossu, jonka lempipuuhaa oli mässäillä tuolla lailla... aina oli taivas tippumassa ihan just. Hyvin raskas ihminen.
No, sä käsität tämän juuri niin kuin haluat käsittää. Mistä tuli tuo sosiaaliporno tuohon? Ja mässäily? Nuo kaikki kertomani tarinat ovat tositarinoita suvustani ja tuttavapiiristäni. Ei niissä ole mitään mässäilyä. Sinä teit sen oletuksen, että minä ajattelen kaikkien adoptioperheiden olevan ongelmaisia. Mutta jos nyt vaikka lukaiset tuon Hanna Raaskan tutkimuksen tiivistelmän, jonka kopioin tuohon, niin adoptiolasten kohdalla riski on korkeampi. Tarkoittaako se, että minä uskon, että sinun perheessäsi kaikki menee päin persettä? Ei tarkoita. En tiedä sinun perheestäsi mitään. Se tarkoittaa sitä, että minä olen ajatellut asiaa ja tullut siihen tulokseen, että minusta ei ole adoptiovanhemmaksi.
No se sosiaaliporno tulee tähän mukaan tuosta sinun asenteestasi. Helmat paukkuen kohkaat paasaamaan.
Ikävää käytöstä.
Sinä haluat kokea sen sosiaalipornoksi, se johtuu siitä. Aloituksessa kysyttiin: haluaisitko adoptoida lapsen ulkomailta? Minä vastasin: en halua, koska en usko, että minusta olisi adoptiovanhemmaksi. Kerroin syyn. Se ei tarkoita sitä, että uskon kaikkien ihmisten olevan kyvyttömiä adoptiovanhemmiksi.
Kyllä koska ulkomaalainen lapsi on kauniimpi, puhumattakaan aikuisista<3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin harva suomalainen antaa lapsensa adoptioon, ei se ole mitenkään yleistä.
Taitaa olla vähän #astroturfin.g taas.
Ja tiedätkö, tämä on mielestäni hieno juttu! T. Adoptioäiti
Ihmeellistä, mutta hienoa!
Yleensä te niin harmittelette täällä, kun kotimaisista lapsista on huutava pula. Yöks.
Adoptoiduilla on todistetusti enemmän ongelmia, ja monesti adoptiovanhemmat eivät osaa vastata heidän tarpeisiinsa tai hakea apua ongelmiin ajoissa, etteivät tuntisi itseään epäonnistuneiksi vanhempina. Asiaa on tutkittu paljon, tietoa löytyy jos kiinnostaa. Vanhemman ja lapsen temperamentti on myös usein täysin erilainen, joilloin toista voi olla vaikeampaa ymmärtää. Tätä ongelmaa ei tule yhtä usein biolasten kanssa.