Mitä maalaiset ajattelevat kun ovat matkustaneet Helsinkiin?

Sanoisin näin, kyllä siellä joskus käydä voi mutta ei kiitos asumaan! Elämänrytmi on kiireinen ja liikaa melua. Ihmiset eivät kovin herkästi juttele. Edesmennyt Viikissä opiskeleva silloinen työnantaja erehtyi sanomaan aamulla bussissa iloisesti huomenta! Katselivat häntä pitkään. Kaupunki on täynnä Suomen  historiaa. Kulttuuriakin saa "mahan" täydeltä. Helsingin Kaupungin Teatterissa on tullut käytyä monta kertaa. Samoin erillaisissa museoissa. Turvallisuuden tunne on vahvempi täällä Hämeen maaseudulla. Enkä välitä mistään monikulttuurista.

Ei meillä mitään murretta puhuta. Mutta siellä Helsingissä kaikki puhuvat ihan eri tavalla kuin meillä. Tehän siellä murretta väännätte.

Äkkiä pois, ainoa ajatus Helsingistä.

No en tiedä mitä ajattelisin. Olen kerran käynyt pikaisesti, noin 30 vuotta sitten. Kaipa sitä katselisi ihmeissään että tämmöinenkö tää nyt on.

Ne puuhuvilat ovat ihania junalla tullessa. Silloin ollaan perillä. Meteli ja energinen tunnelma. Kahvin ja herkkujen tuoksu.

Millä vuosisadalla oikein elät? Matkustaminen on nykyään niin arkipäiväistä, ettei Helsinki ole monen pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvankaan näkökulmasta mikään suurkaupunki. Kun on käynyt Amsterdamissa, Pariisissa ja Lontoossa, ei tosiaankaan "jännitä" Helsingissä.

Taidan pääasiassa ajatella työasioita. Vapaa-aikaani en siellä vietä. No joskus lentokentällä, mutta se onkin Vantaalla.

Niin ja Helsingin asukkaista senmoiset 330 000 on muualta sinne muuttaneita.

Suurin osa pk-seudusta on ahdistavaa seutua, mutta aivan erityisesti sitä on Helsingin keskusta. En siis pidä Helsingistä. Siellä käyminen ei jännitä, lähinnä ärsyttää. Kun kehä kolmonen jää taakse ja suunta on kotia kohti, alkaa helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä mitään murretta puhuta. Mutta siellä Helsingissä kaikki puhuvat ihan eri tavalla kuin meillä. Tehän siellä murretta väännätte.

Bönde budjaa skutsis, bonjaaks?

Helsinki on rähjäinen pikku kaupunki, Asuin opiskeluaikana siellä joitain vuosia.En kaipaa sitä aikaa.

Kun tulen kotoani Singaporesta Helsinki-Vantaalle, on aina vastassani sellainen kotoinen tunnelma. Kaikki tuntuu todella pieneltä ja herttaiselta. Hymyilyttää aina kun ihmiset ei saa jännityksestä suuta auki kun bussissa pitäisi vieruskaverille ilmoittaa poisjäämisestä.

"Voe mahoton! Kato äitee, tiälä Helsinnissä niillä on oikeen viimisen piälle aatomoppiilit ja tuommoset kiskoloilla kulukevat linjavaanut! Eikä niillä kenkissäkkään ole heiniä! Ja miten ihanalta ne tuoksuu, nämä pääkaapunnin herrat ja rouvat, ku ei yhtään paska lemaha vastaan, ku ohi pyyhältäävät! Voe, ku ois meijän kotiperällä koulu, jossa oisin oppinu kirjottammaan, niin voisin Hulta-Amalialle semmosen kortin tiältä pistää ja kaikista näistä ison maailman ihimeellisyyksistä kertoa!"

Kyllä se vähän tuppaa häiritsemään, että joka kerta kun ajan kärryt rautatieaseman eteen, joku käy asioita hoitaessani varastamassa hevoselta heinät edestä. Sekin on ikävää, että reenjalakset iskevät kipinää siellä kivikaduilla. Varmasti pitävät vähäjärkisenä, kun töllötän suu auki kaupungin ihmeitä ja juon vähät rahani kaupungin humussa. Sekin on ikävää, että ajetaan niin vallan lujaa niillä raitiotievaunuilla ja linjabiileillä.

Helsinki on sellainen kiva pieni kesäkaupunki, sopivan kokoinen. Kyllä varmaan viihtyisin ihan asukkaanakin, vaikka olen elämäni aikana nähnyt paljon isompia mestoja. En kuitenkaan tykkää asua kaupunkien keskustoissa, nytkin haikailen takaisin perähikiälle. 

Ihme stereotypioita nuo, että maalaiset on tolloja ja hesalaiset kulkee nokka pystyssä. Tunnen joo ihmisiä kummastakin kategoriasta mutta en lähtisi yleistämään. En myöskään sanoisi, että kaikkialla muualla kuin Suomessa olisi asiat hyvin ja ihmiset aurinkoisia. Maailma on yllättävänkin tylsä mitä ihmisiin tulee. 

Minusta Helsinki on ihana kaupunki. Me asutaan ihan umpimaalla ja matkaa tulee Helsinkiin 550 km yhteen suuntaan. Siellä on kaunista, joka paikka hoidettu hyvin, jopa hautausmaat on kauniita. Siellä on ”kaikki” museot, balettiakin on täältä asti tultu katsomaan. Ei siellä mikään tietenkään jännitä, ihan sun aukaisemalla on joka asiasta selvitty. Viime reissulla kadotin lompakon ja joku rehellinen ihana ihminen oli palauttanut sen löytötavaratoimistoon. Meidät tunnistetaan tottakai murteesta mutta eipä ole sellaista paikkaa löytynyt Helsingistä mistä ei joku hengenheimolainen olisi tullut juttelemaan, monihan on täältäpäin kotoisin.

Ihmiset on ystävällisiä, sanokaa mitä sanotte. Tokikaan meille maalaisille ei kaupunkiliikenne ole niin tuttu mutta aina on joku neuvonut lipun ostossa tms.

Viimeksi jalkauduin junasta pois Pasilassa ja piti ihan varmistaa, että saavuinhan Pasilaan enkä Bagdadiin.

Minä ajattelen, että onneksi ei tarvitse siellä perslävessä asua ja olen onnellinen kun pääsen taas kotiin.

Aikoinaan 90-luvulla muutin Kallioon ja ihmettelin sitä puliukkojen ja mustalaisten määrää. Aika pian muutin kauemmas keskustasta.

Olin asunut jonkin aikaa Tukholmassa, ja ihmettelin, miten metro voi olla vain yksi viiva.

Pikkukaupungista muutin ja kolmen kaupungin kokonaisuuteen tutustuminen vei aikaa. Enää en muuttaisi pois ja voisin jo asua Kalliossakin jos olisi varaa.

Mä asuin jonkun aikaa Pietarissa, ja muistan Helsingistä tuon metrohämmennyksen. Siis mikä yksi linja sahaa eestaas :D Asetuin Tampereelle. Helsinki on symppis, kesällä nätti keskusta, sopivan pieni ja rauhallinen. Puhetapa särkee korvaa.