Mitä maalaiset ajattelevat kun ovat matkustaneet Helsinkiin?

Pidän Helsingistä.

Tulee ajoittain ihan ikävä sinne. Meillä on kaunis pääkaupunki. Täynnä myös hienoja luontokohteita. Ei ihme, että sitä maailmallakin arvostetaan.

Mutta liian harvoin siellä tulee käytyä. Usein on pyörähdetty samalla, kun on lennetty muualle.

Viimeksi Berliiniin lähtöä ennen kävimme Helsingissä. Ihana kaupunki muuten tuo Berliini.

Ihan kiva kesäkaupunki. Paitsi niin taitaa olla kaikki Suomen kaupungit. Asun Helsinkiä isommassa kaupungissa, joten pidän sitä pikkupaikkana. Keskusta varsinkin on ihan postimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kiva kesäkaupunki. Paitsi niin taitaa olla kaikki Suomen kaupungit. Asun Helsinkiä isommassa kaupungissa, joten pidän sitä pikkupaikkana. Keskusta varsinkin on ihan postimerkki.

Kysymyshän olikin maalaisille

Vierailija kirjoitti:

"Voe mahoton! Kato äitee, tiälä Helsinnissä niillä on oikeen viimisen piälle aatomoppiilit ja tuommoset kiskoloilla kulukevat linjavaanut! Eikä niillä kenkissäkkään ole heiniä! Ja miten ihanalta ne tuoksuu, nämä pääkaapunnin herrat ja rouvat, ku ei yhtään paska lemaha vastaan, ku ohi pyyhältäävät! Voe, ku ois meijän kotiperällä koulu, jossa oisin oppinu kirjottammaan, niin voisin Hulta-Amalialle semmosen kortin tiältä pistää ja kaikista näistä ison maailman ihimeellisyyksistä kertoa!"

Aamun piristys. Kiitos😀

Helsinki on ruma ja keskusta on pieni. Enemmän siellä näyttää Puolalta kuin pohjoismaalta, enkä ymmärrä ollenkaan helsinkiläisten ylpeyttä pikkukaupungistaan. Ei se eroa mitenkään muista suomen isoimmista kaupungeista.

Asun KeskiEuroopassa kaupungissa jossa on alle 200 tuhatta asukasta, mutta keskusta on Helsingin kokoinen ja palvelut huomattavasti parempia. Niin ja julkinen liikenne tiheämpää, ja kaupunki kauniimpi, siistimpi ja halvempi asua...

Häpeäkseni täytyy myöntää, että olen vasta viime vuosina alkanut tutustua Suomen pääkaupunkiin, vaikka ei täältä meidän "maalta" sinne ole edes kuin 5 tunnin junamatka. 

Helsinkihän on mitä kivoin kaupunki, hienoja museoita ja paljon hyviä ravintoloita. Eniten kuitenkin yllätti se, kuinka pieni Helsinki on. Jotenkin oli maalannut pääkäupungin mielessään suurkaupungiksi, mutta keskustassahan kaikki on ihan kävelymatkan päässä. Olen matkustellut enemmän Euroopan suurkaupungeissa, joten varmaan sitä tämä harha johtui.

Helsingissä ihmisillä tuntuu olevan kova kiire, he siis ihan konkreettisesti liikkuvat nopeammin kuin muualla. Se taasen tuo vaikutelman että ovat turhantärkeitä. Kaduilla tulee olo että jää jalkoihin. Liikenne on stressaavaa, vaikka ois siis jalankulkija. Paikkapaikoin likaisuus ja epämääräiset hiipparit tuovat turvattomuuden tunnetta. En tiedä, pystyttekö itse luottamaan vieraisiin ihmisiin? Asiakaspalvelu on paikoin töykeää, tietenkin kun on suuret piirit, niin ei tarvitse niin jokaiseen panostaa. Tässä tällaisia huonoja juttuja, toki hyviäkin on.

Metrolla on kiva ajella varsinkin lasten kanssa. Itseasiassa kerran kävin Helsingissä vain ajelemassa metrolla ja sitten takaisin. Ihan kiva kaupunki ja kompakti. Onhan Helsingin keskustassa toki paljon jännittävää nähtävää, liikennettä, ratikka, metro ja paljon maanalaisia käytäviä (metropysäkkejä).

Aina jaksaa ihmetyttää miten huonosti merkittävä osa Helsinkiläisistä pukeutuu. Kunnon tuulari kassi-almoja, ei tuollaista nää missään muussa suuressa eurooppalaisessa kaupungissa. 

Kyllä mä aina kun tulen helsinkiin, ihmettelen joukkoliikenteen toimivuutta. (Ja älkää alkako nyt vertailemaan, miten hyvin muualla toimii, olen käynyt esim barcelonassa, jossa pääsee metrolla kaikkialle).

Joka kerta, kun kävelen Helsingissä, mietin, millaista olisi asua siellä. kyllä se minua aina "jännittää", vaikka siellä käynkin kohtalaisen usein työreissulla, kerran kuussa ainakin. Mulle tulee aina sellainen hyvä fiilis, että tää on jotenkin "siistiä". Minulle ei näy ne Helsingin huonot puolet, mutta ehkä sitten, jos siellä kävisi viikottain. :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä aina kun tulen helsinkiin, ihmettelen joukkoliikenteen toimivuutta. (Ja älkää alkako nyt vertailemaan, miten hyvin muualla toimii, olen käynyt esim barcelonassa, jossa pääsee metrolla kaikkialle).

Joka kerta, kun kävelen Helsingissä, mietin, millaista olisi asua siellä. kyllä se minua aina "jännittää", vaikka siellä käynkin kohtalaisen usein työreissulla, kerran kuussa ainakin. Mulle tulee aina sellainen hyvä fiilis, että tää on jotenkin "siistiä". Minulle ei näy ne Helsingin huonot puolet, mutta ehkä sitten, jos siellä kävisi viikottain. :)

Ja lidäyksenä tuohon joukkoliikennepuoleen, aina kun helsingissä on luppoaikaa, käyn myös ajelemassa metrolla ja ratikoilla. Se on jännää :) Ja tykkään myös istua kahvilla ja katsella ohikulkevia ihmisiä, miten paljonkaan erilaisia ihmisiä on. Maaseudulla kaikki näyttävät samalta.

No lähinnä kaupungin pienuus tuli ensimmäisenä esille. Siis että keskusta on "tässä". Ei siitä jää paljon jaettavaa. Joo kyllähän keskusta virallisesti jatkuu asema-aukion ulkopuolellakin, mutta joku ullanlinna on täynnä pääasiassa asuinhuoneistoja. Ei siellä ole sitä "elämää" ja "menoa" mitä keskustalta voi odottaa, kuten vaikka New York tai Tokio. Helsingin elämä kiivistyy rautatieaseman ympäristöön; mikonkatu-forum. Siellä elämää on 24/7 maan päällä ja alla. Mutta that's it hyvin pitkälti. Puhutaan siis todella reilusti alle nelikökilometrin alueesta.

Tämän takia Helsinki on huono kaupunki jalkaisin. Kaikkialle on pitkä matka ja matkan varrella ei ole mitään (paitsi asuinhuoneistoja). Ihmisiä on myös aika vähän. Otat sattumanvaraisesti jonkun päivän kesäkuussa ja menet vaikka Kaivariin... no näet muutamia ihmisiä siellä täällä. Ei siellä porukkaa ole, kuten voisi sanan varsinaisessa merkityksessä ymmärtää. Otetaan vertailukohta: Gaudin puisto Barcelona. Aivan eri luokan sfääreissä puhutaan, kun kyse on että onko siellä muita.

Se mikä Helsingissä on hyvää on laatu. Kaikki on korkealaatuista. Ravintolat ovat poikkeuksetta todella hyviä muuhun Suomeen ja jopa Eurooppaan verraten. Helsinki ei haise, kuten monet muut kaupungit Euroopassa ja maailmalla. Helsingissä on huijarit ja taskuvarkaat kuitenkin onneksi vielä marginaalissa ja olo on siksi osaltaan vapaa. Katukuva on myös kivalla tavalla perinteinen, eli siellä on liikkeitä ja ravintoloita, mutta yleiskuvaa ei väritä neonvaloin hohkaavat pikaruokaravintolat ja ketjuliikkeet. Kun Lontoossa on 14 Mark&Spenceriä, niin Helsingissä on tasan yksi. Eli se massaketjun liike on "kohde" enemmän kuin matkan varrelle osuva ketjuliike.

Helsinki on kiva pikku kaupunki. Sinne on kiva tulla silloin tällöin. Suurilta osin se näyttää rauhalliselta ja tasaiselta. Vilinä puuttuu, mutta laatua löytyy.

Helsinki tekee aina nostalginen fiiliksen. Tulee mieleen ajat jolloin siellä asui itse. Jossain vaiheessa ihmettelin miten paljon se on muuttunut, mutta viime aikoina olen joutunut käymään siellä työasioissa niin usein, että sen nykyinen ilme on jo tuttu.

Keskustassa on kiva vain hengailla, istua kahviloissa ja käydä syömässä jotain sellaista mitä maalla ei saa (etniset ravintolat ). Tietyt lähiöt tuntuu aika levottomilta jos niissä pitää liikkua myöhään illalla.

Nyt kun Helsinkiin tulee maalta, pääsee siellä ihan kaupunkifiiliksiin. Joskus ennen kun sinne tuli isommista kaupungeista , tuntui hiljaiselta ja rauhalliselta. Nyt tuntuu että vilskettä on ja jos on muutama päivä tullut oltua ja liikuttua varsinkin keskustassa, on kiva palata jo maalle.

Helsingissä tulee käytyä todella harvoin, ehkä kerran 4 vuodessa?

Helsinki jää hiukan syrjään lentoasemalta, jota käytän useita kertoja kuukaudessa.

Kiireinen, likainen kaupunki. Kivihiilikasat voimalaitoksen vieressä ihmetettyvät, ah niin vihreässä Hesassa.

En pidä Helsingistä mutta ei se jännitä sen enempää kuin Pariisi tai Hammerfest. Siellä sentään osaa lukea opasteet ja ymmärtää paikallisten puhetta.

Jos halua tietää, miltä minusta tuntui Tikkulan rautatieasemalla, kuvittele itse Rovaniemen rautatieasemalle etsimään sitä automaattia, josta saisit ostaa lipun pohjoiseen lähtevään bussiin. Pieni ero on siinä, että sinä et vielä sellaista automaattia löydä, mutta maalainen yleensä onnistuu sekä löytämään että käyttämään, vaikka ei ole ennen sellaista nähnytkään.

Mietin pukeutumista, mitä laittaisin päälleni Helsinginreissulle lähinnä sitä ajatellen, että en kovin erottuisi joukosta. Siellä totesin, että tuskin minulla on yhtään sellaista vaatekappaletta, jolla olisin erottunut katukuvasta, kun en mitään "kansallispukua" omista. Juuri siihen aikaan olisi kelvannut niin pilkkihaalarit kuin bikinit, mutta jälkimmäisen päälle olisi kaivannut paikalliseen tapaan jotain vilttiä lämmikkeeksi.

Yllättävän paljon Suomessa on ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet Helsingissä muuten kuin ohikulkiessaan, eli siirtyneet vain kentältä tai asemalta toiselle tai satamaan.

Ap:stä tulee mieleen eräs ratikassa tapaamani mies. Asun pääkaupunkiseudun ulkopuolella mutta käyn työni puolesta aika usein Helsingissä. Olen yli 30-vuotias, ja tapauksen sattuessa olin bisnes-tyyliin pukeutunut. Olin tuolloin osallistujana eräässä konferenssissa.

Aloimme jutella niitä näitä, ja kun kävi ilmi, että olen työmatkalla, mies kysyi, olenko ensimmäistä kertaa Helsingissä ja jännittääkö minua liikkua näin suuressa kaupungissa. Hän oli varmaan niin jumiutunut maalaistollomielikuviinsa, ettei havainnut ilmeistä ristiriitaa olemukseni ja käsityksensä välillä. Ikäiseni keskiluokkainen suomalainen on lähes varmasti käynyt useasti Helsingissä ja myös Helsinkiä suuremmissa kaupungeissa maailmalla.

Yleensä tietty junttimaisuus nähdään maalaisena piirteenä, mutta kohtaamani mies sekä ap herättävät kyllä pohtimaan, että missähän ne todelliset juntit asuvat.

Tosi jännää et vastaajat onkin jostain maailman metropoleista. Että siellä kokee olevansa "maalainen". Että Hki on vaan heille pieni tuppukylä.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin näin, kyllä siellä joskus käydä voi mutta ei kiitos asumaan! Elämänrytmi on kiireinen ja liikaa melua. Ihmiset eivät kovin herkästi juttele. Edesmennyt Viikissä opiskeleva silloinen työnantaja erehtyi sanomaan aamulla bussissa iloisesti huomenta! Katselivat häntä pitkään. Kaupunki on täynnä Suomen  historiaa. Kulttuuriakin saa "mahan" täydeltä. Helsingin Kaupungin Teatterissa on tullut käytyä monta kertaa. Samoin erillaisissa museoissa. Turvallisuuden tunne on vahvempi täällä Hämeen maaseudulla. Enkä välitä mistään monikulttuurista.

Elämänrytmi on juuri sellainen kuin sen itselleen tahdittaa. Ei Helsinki mitään vaadi. 

Ylipäänsä Helsingin niputtaminen yhteen "meluisa ja kiireinen" on äärettömän tyhmää ja rajoittunutta. 

Täällä on kulmia, jotka ovat hiljaisempia kuin mummonmökki Keuruulla. 

Ja on työnantajasi päässä, jos kuvittelee huomenta-sanaa kummasteltavan bussissa. Päättäreillä lähes kaikki sanovat kuskille huomenta ja muillakin pysäkeillä iso osa. 

Vierailija kirjoitti:

Ap:stä tulee mieleen eräs ratikassa tapaamani mies. Asun pääkaupunkiseudun ulkopuolella mutta käyn työni puolesta aika usein Helsingissä. Olen yli 30-vuotias, ja tapauksen sattuessa olin bisnes-tyyliin pukeutunut. Olin tuolloin osallistujana eräässä konferenssissa.

Aloimme jutella niitä näitä, ja kun kävi ilmi, että olen työmatkalla, mies kysyi, olenko ensimmäistä kertaa Helsingissä ja jännittääkö minua liikkua näin suuressa kaupungissa. Hän oli varmaan niin jumiutunut maalaistollomielikuviinsa, ettei havainnut ilmeistä ristiriitaa olemukseni ja käsityksensä välillä. Ikäiseni keskiluokkainen suomalainen on lähes varmasti käynyt useasti Helsingissä ja myös Helsinkiä suuremmissa kaupungeissa maailmalla.

Yleensä tietty junttimaisuus nähdään maalaisena piirteenä, mutta kohtaamani mies sekä ap herättävät kyllä pohtimaan, että missähän ne todelliset juntit asuvat.

Oi voi. Noin hienot kledjut sulla ja miehellä tuommoinen small talk.

Maalaiset puhuvat aina Helsingistä Hesingin ydinkestustan luomista mielikuvista käsin. 

Ei tarvitse kuin siirtyä Meilahden puolelle (n. kolme kilsaa keskustasta), niin on rauhallisessa ja puistomaisessa lintukodossa. 

Puhumattakaan lähiöistä, joissa voi kokea asuvansa miltei metsässä. Esim. Itä-Helsingissä on laajoja luonnontilassa olevia metsäalueita.