Kuinkakohan usein haluton osapuoli parisuhteessa tajuaa, miten pahalta halukkaamasta tuntuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käsi pystyyn kuinka moni on ihan fine sen asian kanssa kun puoliso lähtee suhteesta jossa sinä et halua seksiä?

Vai tuleeko sinusta katkera marttyyri kun puoliso aloittaa uuden suhteen jossa saa seksiä?

Jo- o mulla haluttomuus johtuu siitä, että on liikaa vastuuta ja toinen tylyttää jatkuvasti.

Valitusta ja raatamista, jos toinen pitäis turpansa kiini ja antais mahdollisuuden levätä. Lausuisi joskus edes ystävällisen sanan. Tilanne voisi olla toinen.

Tuossa tilanteessa suurin ongelma ei ole seksin puuttuminen. Miksi helvetissä et eroa ilkeästä puolisosta? Saatko liian hyvää elintasoa miehen avulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syy minun haluttomuuteeni ainakin edellisessä suhteessa oli seksin aiheuttama kipu. Joka kerta sattui niin helvetisti (käytettiin liukastetta ja olin kostea). Verta tuli aina vähän.

Mitä gynegologi sanoo tuohon?

Ei pitänyt olla mitään vikaa. Sanoi että onko miehellä niin kova kiire, ettei esileikkiä tehdä tarpeeksi kauan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Media kasvatti minut uskomaan että miehet haluavat aina useammin kuin naiset. Kolaukset olivat kovia aina kun tulin torjutuksi, vaikka olisin halunnut vain 1-2 kertaa viikossa. Tunsin itseni epäviehättäväksi seksintappajaksi. Olen sopeutunut tilanteeseen, libido on lähes yhtä matala kuin kaverin seurassa olisin. Aloitteita en muista tehneeni viikkokausiin. Viihdyn suhteessa erittäin hyvin mutta "halukas minä"-persoonani ei ole enää olemassa. Tämä ulottuu myös tuntemattomiin miehiin, joskus ennen olen ajatellut vastakkaisesta sukupuolesta paljon seksuaalissävytteisemmin.Tämä ei ole ainut suhde missä koen miehen libidon olleen alhaisempi kuin omani. Joskus mietin että minua on oikeasti panettanut niin että on ollut pakko masturboida, sitä tunnetta ei ole ollut vuosikausiin.

N27

Sinua ei ilmeisesti ole opetettu ymmärtämään lukemaasi tai suodattamaan median kirjoituksia millään tavalla? Se, että miehet haluavat keskimäärin enemmän kuin naisen ja naisten haluttomuus on yleisempää, EI TARKOITA että kaikki miehet haluavat seksiä aina ja enemmän. Vittu miten pässi täytyy olla ettei tällaista edes aikuisena ymmärrä.

Et vaikuta kovin empaattiselta. Menikö ohi kirjoitukseni "tämä ei ole ainut suhde..."? Mistä tiedät onko minulla ollut 2, 5, 10 vai yli 20 aiempaa suhdetta jossa olen joutunut yllättymään miehen alhaisemmasta halusta? Huonot kokemukset joka tapauksessa saavat suuntaamaan katseen peiliin ja miettimään omaa ulkonäköään tai käyttäytymistään, onko vika siellä vai jossain muualla? Kuitenkin jatkuva torjutuksi tuleminen ei ole palkitsevaa, joten se ajaa muuttamaan omaa käytöstä siihen suuntaan ettei aloitteita enää tee.

Oma ajatukseni tähän on se, että ongelma ei ole vaan pelkästään seksissä, vaan jokin muu/ muut ongelmat heijastuvat siihen. Olen ainakin itse niin ratkaisukeskeinen ihminen, etten jäisi vuosiksi mihinkään pattitilanteeseen. Jos omin keinoin ei päästä asiassa eteenpäin, niin ammattiapuakin on saatavilla esim. seksuaaliterapeutti, jos niin vaan halutaan! Vaihtoehdot kannattaa käydä läpi. En nyt ota siihen kantaa, miten kukakin sitten asian itse ratkaisee, jos mikään ei toimi. Tyytyykö vaan tilanteeseen, eroaako vai pettääkö. Ainakin asian kanssa pitäisi siinä mielessä osata elää, että se ei saa enää olla jokapäiväinen päivän pilaaja. Elämä on valintoja, ja kaikkea ei voi saada aina parhaalla mahdollisella tavalla!

Olipa paska aloitus. Tolla pohjalla enemmän haluavasta tosiaan maalataan kiukuttelevan itsekeskeisen kyspään kuva.

Oikeasti seksielämän kuollessa

a) usein haluava puoli EI ole syypää toisen haluttomuuteen.

b) haluavaa asia raastaa jatkuvasti, halutonta sillon kun asiaa käsitellään (tämä usein harvenee aika nopeasti)

Haluava osapuoli ei todellakaan tajua miten aktiivinen ja ikävä ongelma toiselle on. Toisaalta täälläkin keskusteluissa näkyy halukkaampien ajatusvirhe: haluttomuutta luullaan tahalliseksi valinnaksi.

Haluava= haluton (vikan kappaleen alussa).

Vierailija kirjoitti:

Oma ajatukseni tähän on se, että ongelma ei ole vaan pelkästään seksissä, vaan jokin muu/ muut ongelmat heijastuvat siihen. Olen ainakin itse niin ratkaisukeskeinen ihminen, etten jäisi vuosiksi mihinkään pattitilanteeseen. Jos omin keinoin ei päästä asiassa eteenpäin, niin ammattiapuakin on saatavilla esim. seksuaaliterapeutti, jos niin vaan halutaan! Vaihtoehdot kannattaa käydä läpi. En nyt ota siihen kantaa, miten kukakin sitten asian itse ratkaisee, jos mikään ei toimi. Tyytyykö vaan tilanteeseen, eroaako vai pettääkö. Ainakin asian kanssa pitäisi siinä mielessä osata elää, että se ei saa enää olla jokapäiväinen päivän pilaaja. Elämä on valintoja, ja kaikkea ei voi saada aina parhaalla mahdollisella tavalla!

Näinhän se menee - periaatteessa. Jos toinen ei koe seksittömyyttä tai sen harvuutta ongelmaksi, eikä halua asiaa käsitellä, eikä mennä ulkopuolisen juttusille, on tilanne aika jumissa.

Usein syy halun puuttumiseen on mysteeri ihmiselle itselleen. Meillä on ratkottu syitä. Aina kun syy on raivattu, on haluttomuus yhä jäljellä ja asialle on löytynyt uusi ”syy”. Aika monta kierrosta käyty aika heikoin tuloksin. Rakkaus alkaa olla koetuksella ja se tietysti näkyy minusta ja on sinällään yksi ihan aito syy suhteen ongelmiin - ei kuitenkaan se perimmäinen.

Vierailija kirjoitti:

Jos on tuollainen parisuhde missä toinen yksipuolisesti päättää ettei suhteessa ole enää seksiä niin toisella osapuolella on oikeus hakea sitä muualta tai lähteä suhteesta.

Ja tällä haluttomia ei ole mitään oikeutta valittaa asiasta. Jos ei itse halua niin ei voi toisen puolesta päättää ettei toinenkaan saa. Itse ei tarvitse vastoin tahtoa antaa, mutta silloin toinen on vapaa hakemaan muualta.

juu mutta missä se raja menee. toisten mielestä on haluton jos ei halua joka päivä. onko silloin oikeus hakea muualt?

Ututduft kirjoitti:

Itse kärsin miehen haluttomuudesta suuresti. Fyysisen tuskan lisäksi tuli henkinen pahoinvointi ja itsetunnon romahtaminen, miksi en kelpaa jne. Miehen libido katosi osin ainakin työstressin ja liikkumattomuuden vuoksi. Asiasta puhuttiin, mies ei ollut halukas selvittämään tai tekemään haluttomuudelle mitään. Lopulta kysyin, saisinko käydä vieraissa, mutta sekään ei miehelle käynyt. Lopulta erosin miehestä, ja nyt olen suhteessa jossa uutuuden huumankin jälkeen riittää seksiä ja hellyyttä.

Entisen mielestä pilasin hänen elämänsä ja itsetuntonsa eroamalla seksin takia. Olen monta kertaa selittänyt kun itkien soittaa , että kyse ei ollut seksistä vaan siitä, ettei , mirs ollut valmis edes yrittämään asioiden selvitystä enkä näe sellaisen ihmisen kanssa tulevaisuutta joka ei ole valmis työskentelemään asioiden eteen.

Jos olisit mies, niin olisit sika, jolle parisuhteessa ja elämässä on tärkeintä seksi, koska et ymmärtänyt, että parisuhteessa voi olla kuiviakin kausia ja että haluton kärsii itsekin. Nyt kun exäsi sanoo sinulle samaa, hän on vähän säälittävä kun ei ymmärrä että vikahan oli hänen tavassaan suhtautua asiaan eikä hänen haluttomuudessaan.

Itselläni ongelmana on puolison ruma käytös, joka aiheuttaa minulle haluttomuutta. Aina kun miehen kanssa tulee riitaa (mitä ei tosin tapahdu usein), hän sortuu minun haukkumiseen aiemmista lupauksista huolimatta. Olen saanut kuulla useaan otteeseen olevani ruma ja tyhmä. Pari kertaa mies on jopa sanonut, että minun tulisi kuolla pois. Nykyään kun mies lähestyy minua seksuaalisesti, mieleeni nousee nuo kaikki kamalat sanat, joita hän on sanonut. Tilanne surettaa minuakin, koska aiemmin - ennen näitä kamalia riitoja- halusin miestäni erittäin paljon ja rakastelimme usein. 

Vaikka teen mitä kotitöitä, vaimolla on omaa aikaa töidenkin jälkeen, matkustelemme ja käymme konserteissa ym, ei seksiä tule. Eroan kesään mennessä tätä menoa.