Kumpi tässä toimi väärin? Mies vai minä.

Sinä toimit väärin. Kyllä minäkin olettaisin samoin kuin mies, että jos yhteinen meno ei onnistu, niin sitten siitä huolimatta vietetään ilta yhdessä.

No olisi tietysti ollut ap:n hyvä varmistaa, että mieskin on tietoinen leffaan menosta, mutta miehen itkupotkuraivari oli täysin ylimitoitettu. Ja ap:han sanoi, jos mies olisi asiallisesti sanonut, että hän oletti heidän viettävänsä yhdessä aikaa, hän olisi perunut leffaan menemisen.

en lukenut aloitusta, mutta vastaus on - Sinä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tehnyt mitään väärin, ellet ollut miehen kanssa yhteisestä illasta sopinut!

En ollut sopinut :/ -ap

Oöet kyllä tavallisen idiootti jollet tajua miehesi odottaneen yhteistä iltaa. Mies halusi viettää kanssasi aikaa joka tapauksessa, onnistui illanvietto tai ei. Oon nyt vamitettavasti miehen puolella.

Minkä ikäisiä te yhteisen illan olettajat olette? Koska ikä saattaa selittää sen, miksi toiset eivät oleta ja toiset olettavat.

No lähtökohtaisesti puhutaan toisiaan rakastavasta pariskunnasta, jotka nauttivat toistensa seurasta pääsääntöisesti vaikka joskus tietysti erimielisyyksiäkin on. Ikä ei tässä ole mitenkään relevantti asia.

Kun on mennyt väärän ihmisen kanssa kimppaan tai elää kuin sinkku niin oletettavasti jossain kohtaa alkaa tökkimään molemmilla ja sitten joko erotaan tai kitkutellen yhdessä erinäisistä syistä kuten lapset, yhteinen omaisuus jne. Säälittävää sinänsä kyllä ☹️

Elää kuin sinkku? Trollaatko? Ap viettää spessuiltoja miehen kanssa useita kertoja viikossa. Sopi yhden leffaillan kaverinsa kanssa. Ja tämäkö tarkoittaa sitö, että elää kuin sinkku? Oikeasti? Jos oikeasti koet noin, niin kai ymmärrät olevasi pahasti läheisriippuvainen? Normaaliin parisuhteeseen kuuluu myös oma aika ja omat ystävät. Parisuhde ei tarkoita sitä, että pitäisi viettää aikaa 24/7 kumppanin kanssa, koska jos ei näin tee, niin viilettää kuin sinkku?!

Tyhmä olet. Onko täällä puhuttu mitään siitä etteikö omaa aikaa voi viettää? Kyse on vain siitä, ettei ap ole keskustellut leffaillastaan vaan olettanut että mies kuunnellut hänen puhelinkeskustelunsa ja ymmärtänyt heti mistä ajankohdasta esim. keskustellaan. Miten et voi tajuta asiaa?

Oletat ilmeisesti että molemmin puolin tällainen on ihan Ok myös itsellesi että tyttö,- tai poikaystäväsi/ puolisosi voi mennä ja tulla minne vaan sinulle siitä mitään ilmoittamatta tai edes keskustelematta että nyt menen sinne tai tänne xx päivänä.

Ihan samalla tavalla mies ei voi olettaa. Molemmat mokasivat, sellaista sattuu parisuhteissa. Noin naurettavan pienestä molempien tekemästä mokasta ei raivota, haukuta eikä mökötetä. Ei ainakaan aikuisten parisuhteissa. Kielenkäyttösi perusteella veikkaan sinun olevan nuori, joten et näitä asioita vielä ymmärrä aikuisen näkökulmasta.

Ja meillä on välistä käynyt samanlaisia informaatiokatkoksia. Kun asia on tullut ilmi, niin ollaan sovittu, että jatkossa kommunikoidaan paremmin. Kumpikaan ei ole vetänyt mitään vuosisadan draamaa päälle, vaan ihan rauhallisesti ollaan keskusteltu asioista.

Olipa moralisoiva kirjoitus. Jos ei ole soveliasta mököttää ja haukkua, niin miksi sinun on ok julistaa joku käytös kertakaikkiaan naurettavaksi? Harvemmin toiselle nauraminen on mitään suhdetta parantanut. Tai kanssakeskustelijan leimaaminen keskenkasvuiseksi samaan aikaan, kun itsekään et ole neutraali.

Sekään ei ole yhtään aikuisempaa, että viisastellaan millainen hyvä suhde olisi, kun kuitenkin valtaosa suhteista on joka tapauksessa jotain muuta kuin aina rauhallisesti keskustelevia. Miksi ne huonommat suhteet pitäisi välittömästi lopettaa - onko tilanne sitten parempi, jos parisuhteissa voivat elää vain harvat ja valitut? Kun se kuitenkin kai on yksi tärkeä asia, joka ihmisiä kasvattaa aikuisiällä. Voidaan kehittää suhdetta paremmaksi ja se tuottaa paljon positiivisia asioita, vaikkei suhde vieläkään olisi täydellinen.

Varmasti moni oppii olemaan ihmisiksi suhteissa nimenomaan sitä kautta, että eroaa muutaman kerran ja saa näkökulmia omaan ja muiden käytökseen. Ehkä tässä suhteessa se olisi paras ratkaisu. Mutta oman tulevaisuuden kannalta olisi parasta kuitenkin tehdä kaikki järkevästi tehtävissä oleva nykysuhteessa, jotta siitä saisi kaiken tarpeellisen opin irti.

Kai ihmiset voivat pitää perusoletuksena mitä haluavat, mutta väistämättä sellainen oletusasetus ihmisten päästä löytyy. Koska kaikesta ei voi neuvotella ihan koko ajan. Vai kuulostaako sellainen suhde rentouttavalta, jossa joka aamu kysytään, ooksä munkaa tänään? Riippuvaisuuden ja pakokauhun kehä ei tuosta helpottuisi vähääkään, päinvastoin. Ihminen ei kuitenkaan arjessaan kestä olla eksistentialisti. Joidenkin asioiden pitää tuottaa turvallisuutta.

Useimmille sitä tuo parisuhteessa perusoletus, että toinen on yleensä saapuvilla, jos ei mitään kummaa satu eikä ole muuta ilmoittanut. Jos siis ei puhuta yksilöstä, joka pelkää tulevansa tukahdutetuksi, ja sehän on senverran läpikäyvä pelko, että sitä potevan kanssa eläminen käy raskaaksi useimmille. Minusta vähän vaikuttaa, että tämä pari voisi olla nimenomaan tällaisissa ongelmissa. Toisen etäisyydenotto saa toisen ripustautumaan, ja kumpikin inhoaa toistaan sen takia. Aikuistumiseen nimenomaan kuuluisi näiden piirteiden haltuunotto, jotta elämä ei perustu pelkoon. Olkoon se vaikka syväeksistentialismia.

Jokainen aika kuitenkin suosii jotain reaktiotapaa. Nykymaailmassa se on kallistunut karkaamisen suosimiseen, jos ennen maailmassa ykkössuosikki on ollut äärimmäinen ripustautuminen. Parasta kai kuitenkin olisi, että molempia ilmiöitä yritettäisiin hillitä ja mietittäisiin tottuneemmin, mikä eri syiden painoarvo kulloinkin on. Ehkä se olisi kaikille parasta ja vähentäisi sekä ennenaikaisia suhderikkoja että liian pitkään sietämistä.

Ja ei, en osaa sanoa onko tämän suhteen aika päättyä. Ap ei ole kertonut, minkälaista henkistä väkivaltaa suhteessa on ja miten paljon. Omassanikin oli, mutta se loppui kun minä voimaannuin tunnistaessani kaltoinkohtelun, ja mies rentoutui tajutessaan, että hänen on mahdollista oppia järkevämpääkin parisuhdekäytöstä. Koville otti, mutta tämä saattoi pelastaa meidät molemmat mielenterveempää elämää kohti. Olimme toisillemme sopivasti kovat luut. Mutta lähtökohtaisesti pidimme toisistamme ja meitä yhdisti ja myös sitoi moni asia. Ap taas vaikuttaa ajautuneen vastenmieliseen suhteeseen vahingossa. Miksi?

Vierailija kirjoitti:

No olisi tietysti ollut ap:n hyvä varmistaa, että mieskin on tietoinen leffaan menosta, mutta miehen itkupotkuraivari oli täysin ylimitoitettu. Ja ap:han sanoi, jos mies olisi asiallisesti sanonut, että hän oletti heidän viettävänsä yhdessä aikaa, hän olisi perunut leffaan menemisen.

Mutta mistä aiheesta mies oikeastaan taantui? Oliko oikeasti kysymys niinkään yhteisestä illasta vaiko menettelytavasta? Siitä, että toinen jatkuvasti olettaa toisen tietävän eikä vaivaudu kommunikoimaan? Samalla kun ottaa etäisyyttä monella tapaa viestien, ettei oikeastaan pidä toisesta kauhean paljon. Onhan näitä parisuhteita täällä arvioitavana jatkuvasti, mutta yleensä etäinen yrmy on se mies. Eikö mies siis saa olla suhteen epävarma ja kiukutteleva osapuoli? Ja onko pakko suhtautua toisen taantumiseen moraalikysymyksenä? Ei kai kukaan sitä huvikseen tee?

Mieshän ei vaikuta mustasukkaiselta eikä sitovalta sinänsä, kun kerran molemmilla on omat vilkkaat menonsa. Ap ei muistaakseni myöskään kerro joutuvansa mitenkään rajoittamaan menojaan. Hän kuitenkin suuttuu omasta virheestään ja halveksii miestä siitä, ettei tämä tiedä sitä mitä tämä ei tiedä eikä voi olettaakaan hänen tietävän. Se on aika kovaa kohtelua sekin.

Ap myös kommukoi täällä ristiriitaisesti. Välillä hän vaikuttaa olevan hätää kärsimässä kohtuuttoman miehen kanssa ja kertoo joustavansa rajattomiin, välillä taas päinvastoin. Hänen oma tarvitsevuutensa ei tule lainkaan ilmi. Siksi tuleekin mieleen, että hän saattaa olla niitä ihmisiä, jotka antavat itsestään toiselle vain puolet, ja sitten ihmettelevät, miksi toinen riehuu ja vaikuttaa kadottavan itsestään sen puolen, jota toinen yliedustaa. Kumpikaan ei välttämättä viihtyisi yhtään paremmin suhteessa, jossa toinen on tasapainoinen ja kokonainen ihminen. Tai se suhde päättyisi nopeasti eheän persoonan kyllästymiseen, kun toinen on puolikas palikka.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni suuttui mielestäni aivan käsittämättömästä asiasta. En edelleenkään tiedä mitä tein väärin. Olimme sopineet, että menisimme viikonloppuna yhden kaveripariskunnan luokse istumaan iltaa, mikäli he saavat lapsenvahdin hankittua. Noh toisen kaverin kanssa sitten sovin puhelimessa (miehen istuessa vieressä), että mikäli illanistujaiset ei onnistu niin lähden hänen kanssaan leffaan tuona iltana. No illanistujaiset eivät onnistu lastenhoidollisista syistä, jolloin ajattelin että tartun suunnitelmaan b) eli menen elokuviin kaverini kanssa. Kun äsken miehelleni ohimennen mainitsin tästä, hän suuttui ja alkoi ensin väittämään, että olimme muka sopineet viettävämme illan yhdessä. Puolustin itseäni ja sanoin että mistään tälläisestä ei ollut missään vaiheessa puhetta, kuten ei ollutkaan. Vain siitä että menemme illanistujaisiin, mikäli ne onnistuvat. Mies alkoi haukkumaan luonnettani ja käytöstäni kovin sanoin ja hänen mielestään minä toimin asiassa väärin. En antanut periksi ja ihmettelin hänelle ääneen, miksi ei sillon reagoinut kun kuuli puhelinkeskusteluni toisen kaverini kanssa, jolloin soveimme leffaan menemisestä. Yhtäkkiä hän alkoi väittämään, ettei ollut edes kuullut keskustelua ja alkoi sanomaan että kyseessä olisi yhteinen väärinymmärrys, josta minun täytyy osata pyytää anteeksi Pystyn kyllä myöntämään jos olen väärässä ja usein pyydän anteeksi jos koen vähääkään toimineeni väärin. Vaikka miltä kantilta tätä asiaa mietin en vain tajua miksi minun pitäisi pyytää mieheltä anteeksi. Mielipiteitä kaipaisin. Tälläisiä tilanteita ollut useempikin. Olen alkanut miettimään, että onko tämä manipulointia vai mitä.

Miehesi haluaa kontrolloida menojasi.  Prosessi etenee askel askeleelta.  Olet fiksu, jos vihellät heti pelin poikki ja menet miten menet.  Jos mies lyö kerrankin, soita poliisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ehkä kanssa loukkaantuisin sun miehen asemassa.

Ajattelen, että jos mieheni ja minä olisimme sopineet tekevämme jotain yhdessä, esim. mennä illanistujaisiin, jos se onnistuu toiselta pariskunnalta. Vaikka ei onnistuisi heiltä, olettaisin että minulla on silti ikään kuin treffit mieheni kanssa, koska olemme sopineet yhteisen menon. Siitä, miten aika sitten käytetään jos ensimmäinen suunnitelma ei onnistu, pitäisi sopia yhdessä. Jos minun mieheni tuossa tilanteessa yks kaks ilmoittaisi että ok, meen sitte leffaan kaverin kanssa kun ei kerran mennä kylään yhdessä, niin väistämättä ajattelisin että tulihan rätti naamalle. Ei sitä huvita sitten mun kanssa ilmeisesti olla, ja aika paperia tässä näköjään ollaan muutenkin.

Ajattelen aivan samoin kuin sinä. Ilmeisesti ap ei halua viettää aikaa miehensä kanssa ja mies on siitä syystä suuttunut. En minäkään haluaisi olla mikään viimeisin vaihtoehto, jos kyseessä on parisuhde.

Ihme loukkaantujia täällä. Tuossa tilanteessahan oli alunperin ilmeisestikin tilanne, että mennään illanistujaisiin tai sitten ei tehdä mitään erityistä. Toinen sitten sopi kaverinsa kanssa varasuunnitelmaksi leffan, illanistujaiset miehen kanssa oli siis ensisijalla mutta se ei toteutunut. Sitten suututaan kun toinen meneekin joskus leffaan kaverinsa kanssa. Missään ei sanota, että miestä jotenkin jatkuvasti laiminlyötäisiin, mutta jotkut puolestaloukkaantujat jo nyyhkyttävät täällä.

Normaali mies olisi sanonut tuossa (siis jos ei tosissaan ollut muka kuullut b-suunnitelmasta) että ai, en huomannutkaan että olit sopinut leffasta, no pitäkää kivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tehnyt mitään väärin, ellet ollut miehen kanssa yhteisestä illasta sopinut!

En ollut sopinut :/ -ap

Oöet kyllä tavallisen idiootti jollet tajua miehesi odottaneen yhteistä iltaa. Mies halusi viettää kanssasi aikaa joka tapauksessa, onnistui illanvietto tai ei. Oon nyt vamitettavasti miehen puolella.

Minkä ikäisiä te yhteisen illan olettajat olette? Koska ikä saattaa selittää sen, miksi toiset eivät oleta ja toiset olettavat.

No lähtökohtaisesti puhutaan toisiaan rakastavasta pariskunnasta, jotka nauttivat toistensa seurasta pääsääntöisesti vaikka joskus tietysti erimielisyyksiäkin on. Ikä ei tässä ole mitenkään relevantti asia.

Kun on mennyt väärän ihmisen kanssa kimppaan tai elää kuin sinkku niin oletettavasti jossain kohtaa alkaa tökkimään molemmilla ja sitten joko erotaan tai kitkutellen yhdessä erinäisistä syistä kuten lapset, yhteinen omaisuus jne. Säälittävää sinänsä kyllä ☹️

Elää kuin sinkku? Trollaatko? Ap viettää spessuiltoja miehen kanssa useita kertoja viikossa. Sopi yhden leffaillan kaverinsa kanssa. Ja tämäkö tarkoittaa sitö, että elää kuin sinkku? Oikeasti? Jos oikeasti koet noin, niin kai ymmärrät olevasi pahasti läheisriippuvainen? Normaaliin parisuhteeseen kuuluu myös oma aika ja omat ystävät. Parisuhde ei tarkoita sitä, että pitäisi viettää aikaa 24/7 kumppanin kanssa, koska jos ei näin tee, niin viilettää kuin sinkku?!

Tyhmä olet. Onko täällä puhuttu mitään siitä etteikö omaa aikaa voi viettää? Kyse on vain siitä, ettei ap ole keskustellut leffaillastaan vaan olettanut että mies kuunnellut hänen puhelinkeskustelunsa ja ymmärtänyt heti mistä ajankohdasta esim. keskustellaan. Miten et voi tajuta asiaa?

Oletat ilmeisesti että molemmin puolin tällainen on ihan Ok myös itsellesi että tyttö,- tai poikaystäväsi/ puolisosi voi mennä ja tulla minne vaan sinulle siitä mitään ilmoittamatta tai edes keskustelematta että nyt menen sinne tai tänne xx päivänä.

Ihan samalla tavalla mies ei voi olettaa. Molemmat mokasivat, sellaista sattuu parisuhteissa. Noin naurettavan pienestä molempien tekemästä mokasta ei raivota, haukuta eikä mökötetä. Ei ainakaan aikuisten parisuhteissa. Kielenkäyttösi perusteella veikkaan sinun olevan nuori, joten et näitä asioita vielä ymmärrä aikuisen näkökulmasta.

Ja meillä on välistä käynyt samanlaisia informaatiokatkoksia. Kun asia on tullut ilmi, niin ollaan sovittu, että jatkossa kommunikoidaan paremmin. Kumpikaan ei ole vetänyt mitään vuosisadan draamaa päälle, vaan ihan rauhallisesti ollaan keskusteltu asioista.

Olipa moralisoiva kirjoitus. Jos ei ole soveliasta mököttää ja haukkua, niin miksi sinun on ok julistaa joku käytös kertakaikkiaan naurettavaksi? Harvemmin toiselle nauraminen on mitään suhdetta parantanut. Tai kanssakeskustelijan leimaaminen keskenkasvuiseksi samaan aikaan, kun itsekään et ole neutraali.

Sekään ei ole yhtään aikuisempaa, että viisastellaan millainen hyvä suhde olisi, kun kuitenkin valtaosa suhteista on joka tapauksessa jotain muuta kuin aina rauhallisesti keskustelevia. Miksi ne huonommat suhteet pitäisi välittömästi lopettaa - onko tilanne sitten parempi, jos parisuhteissa voivat elää vain harvat ja valitut? Kun se kuitenkin kai on yksi tärkeä asia, joka ihmisiä kasvattaa aikuisiällä. Voidaan kehittää suhdetta paremmaksi ja se tuottaa paljon positiivisia asioita, vaikkei suhde vieläkään olisi täydellinen.

Varmasti moni oppii olemaan ihmisiksi suhteissa nimenomaan sitä kautta, että eroaa muutaman kerran ja saa näkökulmia omaan ja muiden käytökseen. Ehkä tässä suhteessa se olisi paras ratkaisu. Mutta oman tulevaisuuden kannalta olisi parasta kuitenkin tehdä kaikki järkevästi tehtävissä oleva nykysuhteessa, jotta siitä saisi kaiken tarpeellisen opin irti.

Kai ihmiset voivat pitää perusoletuksena mitä haluavat, mutta väistämättä sellainen oletusasetus ihmisten päästä löytyy. Koska kaikesta ei voi neuvotella ihan koko ajan. Vai kuulostaako sellainen suhde rentouttavalta, jossa joka aamu kysytään, ooksä munkaa tänään? Riippuvaisuuden ja pakokauhun kehä ei tuosta helpottuisi vähääkään, päinvastoin. Ihminen ei kuitenkaan arjessaan kestä olla eksistentialisti. Joidenkin asioiden pitää tuottaa turvallisuutta.

Useimmille sitä tuo parisuhteessa perusoletus, että toinen on yleensä saapuvilla, jos ei mitään kummaa satu eikä ole muuta ilmoittanut. Jos siis ei puhuta yksilöstä, joka pelkää tulevansa tukahdutetuksi, ja sehän on senverran läpikäyvä pelko, että sitä potevan kanssa eläminen käy raskaaksi useimmille. Minusta vähän vaikuttaa, että tämä pari voisi olla nimenomaan tällaisissa ongelmissa. Toisen etäisyydenotto saa toisen ripustautumaan, ja kumpikin inhoaa toistaan sen takia. Aikuistumiseen nimenomaan kuuluisi näiden piirteiden haltuunotto, jotta elämä ei perustu pelkoon. Olkoon se vaikka syväeksistentialismia.

Jokainen aika kuitenkin suosii jotain reaktiotapaa. Nykymaailmassa se on kallistunut karkaamisen suosimiseen, jos ennen maailmassa ykkössuosikki on ollut äärimmäinen ripustautuminen. Parasta kai kuitenkin olisi, että molempia ilmiöitä yritettäisiin hillitä ja mietittäisiin tottuneemmin, mikä eri syiden painoarvo kulloinkin on. Ehkä se olisi kaikille parasta ja vähentäisi sekä ennenaikaisia suhderikkoja että liian pitkään sietämistä.

Ja ei, en osaa sanoa onko tämän suhteen aika päättyä. Ap ei ole kertonut, minkälaista henkistä väkivaltaa suhteessa on ja miten paljon. Omassanikin oli, mutta se loppui kun minä voimaannuin tunnistaessani kaltoinkohtelun, ja mies rentoutui tajutessaan, että hänen on mahdollista oppia järkevämpääkin parisuhdekäytöstä. Koville otti, mutta tämä saattoi pelastaa meidät molemmat mielenterveempää elämää kohti. Olimme toisillemme sopivasti kovat luut. Mutta lähtökohtaisesti pidimme toisistamme ja meitä yhdisti ja myös sitoi moni asia. Ap taas vaikuttaa ajautuneen vastenmieliseen suhteeseen vahingossa. Miksi?

Se että sanoo käytöstä naurettavaksi, ei tarkoita sitä, että nauraa toiselle päin naamaa. Tämä on taas tätä draaman hakua ja tarinan keksimistä, mistä ei ole kenellekään mitään hyötyä. On olemassa huonoa käytöstä ja hyvää käytöstä ilman, että tarvitsee loukkaantuneena kutsua faktojen toteamista moralisoimiseksi. Käytöstapoja saa ja pitää olettaa jokaiselta täyspäiseltä aikuiselta. Ja itsensä hillitsemistä. Tätä ei draamailijat ja kilareiden vetäjät yleensä sulata, vaan alkaa selitys moralisoinnista ja kaikesta muusta mahdollisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Mies mököttää edelleen. Ei puhu mitään eikä vastaa. En nyt oikeasti ymmärrä miten hän kokee olevansa eniten loukattu tässä kun itse minulle riidan yhteydessä laukoi aika pahoja kommentteja ja sanoipa vielä lopuksi ettei halua olla kaltaiseni naisen kanssa edes. Syytän itseäni nyt tästä tilanteesta kun on luontaista itselleni, sillä minulla on huono itsetunto mutta järki sanoo että mies ylireagoi ja hän olisi anteeksipyynnön velkaa minulle. Tällä kertaa en kyllä anna periksi asian suhteen ja yritä lähestyä yhtään enempää. Siinähän mullittelee. Voi pakata tavaransa jos ei ala anteeksipyyntöä tulemaan.. Onneksi ei olla naimisissa eikä lapsia ja asunnon omistan minä.

Jollet halua viettää aikaasi miehesi kanssa, niin ero on varmaan paras ratkaisu. Pääset sitten vaikka joka ilta leffaan kavereiden kanssa, niin ei tarvii miettiä enää miestä, joka haluaisi viettää iltaa sun kanssa.

On kyse vain yhdestä illasta, jolloin satuin sopimaan yhden menon kun yhteinen meno ei onnistunutkaan. Mikäli hän olisi ottanut asian esille asiallisesti olisin toki perunut leffaan menemisen mutta huonoa käytöstä, toisen haukkumista ja syyttelyä sekä puheiden väärentelyä en katsele hyvällä. Eipä kauheasti tee mieli tehdä mitään yhdessä jos ensimmäinen reaktio asiallisen keskustelun sijaan on syyttelu ja haukkuminen. Itsehän mainitsi ettei edes halua olla kaltaiseni naisen kanssa. Itse käyttäydyin asiallisesti ja pysyin rauhallisena. Yrittänyt lähestyä tilanteen jälkeen mutten saa vastausta. Aikuinen ihminen ei toimi noin.

Ei, vaan SINUN olisi pitänyt ymmärtää, että mies haluaa viettää sinun kanssasi sen illan. Aikuinen ihminen toimii niin, eikä ole heti soittamassa kaverille kun asia peruuntuu.

Kyseinen puhelu käytiin ennen kuin illanvietto oltiin edes peruttu. Alunperin oli epävarmaa onnistuuko edes. Suhteessa tärkeintä puhuminen. En voi tietää mitä mies olettaa ja mitä haluaa jos ei tuo omia mielipiteitään esille. Illanviettoonkin meneminen tuntui nihkeältä hänen puoleltaan.

Kyllä se oletus parisuhteessa on, että illat vietetään yhdessä. Muut menot sovitaan ja puhutaan yhdessä. Ja puhutaan ENNEN kuin soitetaan kaverille yms.

Jaa, että kun 364 iltaa vuodesta vietetään yhdessä, niin yhdestä leffasta kaverin kanssa pitää laittaa anomukset kolmena kopiona kuukautta ennen?

Vieläkö mies mököttää ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni suuttui mielestäni aivan käsittämättömästä asiasta. En edelleenkään tiedä mitä tein väärin. Olimme sopineet, että menisimme viikonloppuna yhden kaveripariskunnan luokse istumaan iltaa, mikäli he saavat lapsenvahdin hankittua. Noh toisen kaverin kanssa sitten sovin puhelimessa (miehen istuessa vieressä), että mikäli illanistujaiset ei onnistu niin lähden hänen kanssaan leffaan tuona iltana. No illanistujaiset eivät onnistu lastenhoidollisista syistä, jolloin ajattelin että tartun suunnitelmaan b) eli menen elokuviin kaverini kanssa. Kun äsken miehelleni ohimennen mainitsin tästä, hän suuttui ja alkoi ensin väittämään, että olimme muka sopineet viettävämme illan yhdessä. Puolustin itseäni ja sanoin että mistään tälläisestä ei ollut missään vaiheessa puhetta, kuten ei ollutkaan. Vain siitä että menemme illanistujaisiin, mikäli ne onnistuvat. Mies alkoi haukkumaan luonnettani ja käytöstäni kovin sanoin ja hänen mielestään minä toimin asiassa väärin. En antanut periksi ja ihmettelin hänelle ääneen, miksi ei sillon reagoinut kun kuuli puhelinkeskusteluni toisen kaverini kanssa, jolloin soveimme leffaan menemisestä. Yhtäkkiä hän alkoi väittämään, ettei ollut edes kuullut keskustelua ja alkoi sanomaan että kyseessä olisi yhteinen väärinymmärrys, josta minun täytyy osata pyytää anteeksi Pystyn kyllä myöntämään jos olen väärässä ja usein pyydän anteeksi jos koen vähääkään toimineeni väärin. Vaikka miltä kantilta tätä asiaa mietin en vain tajua miksi minun pitäisi pyytää mieheltä anteeksi. Mielipiteitä kaipaisin. Tälläisiä tilanteita ollut useempikin. Olen alkanut miettimään, että onko tämä manipulointia vai mitä.[/quote

Et voi olettaa, että miehesi välttämättä kuuli tuota kohtaa kaverisi kanssa puhelinkeskustelussa. Miehet ovat erittäin hyviä laittamaan kuulon pois päältä kun ovat keskittyneet johonkin muuhun asiaan vaikkapa TV: n katseluun samalla kun tyttöystävä/vaimo sanoo jotain.

Eli jos et ole vielä erikseen puhelinkeskustelun jälkeen sanonut että jollei lastenhoito pariskunnalla onnistu olet sopinut lähteväksi tyttökaverin kanssa leffaan. Jos miehesi ei todellakaan kuullut keskusteluasi kun oli keskittynyt johonkin muuhun et voi häntä syyttää vaan sitä ettet asiasta hänen itsensä kanssa vielä erikseen keskustellut.

Samalla tavalla mies ei voi olettaa, että ap tajuaisi alkuperäisten menojen peruuntuessa, että yhteinen illanvietto ystäväpariskunnan kanssa muuttuu tuolloin illaksi miehen kanssa. Näitäkään asioita ei voi olettaa, vaan jos tällaista toivoo, pitää asiasta sanoa ääneen. Eikä järjestää showta, vaan keskustella asiallisesti.

No eiköhän todennäköisempi vaihtoehto sen alkuperäisen suunnitelman peruuntumisen jälkeen ole yhteinen illanvietto kahdestaan kun kerran pariskunta ollaan.

Minkälaisia parisuhteita ihmisillä oikein nykyään on kun ilman muuta pitäis olettaa että toinen häipyy tuossa tapauksessa tukka putkella muihin rientoihin. Erojen suurta määrää ei pitäis ihmetellä jos toi on yleistä. Mitäs sillä yhteisellä ajalla edes tehtäis vaikka asutaan yhdessä ja ollaan ns. pariskunta. Voi herran jestas sentään 🤣

Voisin ennustaa että ap ei ole kauaa enää tän miehen eikä kyllä kenenkään muunkaan kanssa niin huonolta vaikuttaa pelkkä asioista keskustelun taito.

Mitä ihmeen illanviettoa kahdestaan se tarkoittaa, jos suunnitelma peruuntuu ja vaihtoehtona olisi tavallinen sohvalla möllöttäminen? Siihen kun keksii leffan kaverin kanssa niin toinen loukkaantuu?

Terapeutti kirjoitti:

Miehesi voi huonosti mutta ei osaa tuoda sitä esille. Älä katso pintaa, tuo kiukkuilu on vain se ulospäin näkyvä tapa ilmaista pahaa oloa. Rauhoitu, halaa häntä, ja keskustele rauhassa miltä hänestä tuntuu.

Upea kommentti!!! Jos parisuhteessa jonkun pitää voittaa väittely, anna sen olla sinun kumppanisi! Väittely on täysin turhaa hommaa, olethan sen nähnyt jo moneen kertaan. On paljon parempi vain kuunnella että mistä se kenkä puristaa, ja kun toinen on puhunut takkinsa tyhjäksi, sitten kysyä että mites tämä nyt ratkaistaan. Harvoilla on tähän viisautta, mutta niillä joilla on, heillä on pitkä ja onnellinen avioliitto.

Ap tässä taas. Aikamoisia mielipiteitä herättänyt tämä asia. Selvennettäköön että

a) vietämme miehen kanssa paljon yhteistä aikaa.

b) mies ei ollut alunperinkään kiinnostunut menemään illanistujaisiin vaan suhtautui nihkeästi asiaan siksi en osannut odottaa että leffaan meneminen olisi jokin kynnyskysymys

c) jokaiselle on omassa suhteessaan omat toimintamallit. Minun ja miehen toimintamalli on että jos jompikumpi haluaa tehdä omia juttuja, on hän vapaa menemään. Ei tarkoita etteikö rakastettaisi toisiamme vaan haluamme myös pitää huolta muista sosiaalisista kontakteista. Tietenkin vietämme myös yhdessä aikaa.

d) se kuuliko mies keskusteluani vai ei on täysin toissijainen juttu. Me emme tosiaankaan toimi niin että kysymme toiselta lupaa omaan vapaa-aikaan. Oikeastiko tuollaisissa suhteissa jotkut elää. Ymmärrän jos ollaan naimisissa ja lapsia.

e) emme ole naimisissa, vaan avoliitossa

Sitten se tärkein. Mies teki olettamuksen, että viettäisimme iltaa yhdessä mikäli illanistujaiset eivät onnistu. Emme olleet keskustelleet tästä kuitenkaan, joten pelkän olettamuksen takia kukaan ei ala räyhäämään toiselle ja vääristelemään toisen sanomisia. Mieshän väitti ihan pokkana että näin olisimme sopineet emmekä olleet. Hän oletti näin kyllä. Yritin selittää että näin ei oltu sovittu ja kysyin miksi vääristelee sanomisiani ja hänen käytöksensä eskaloitui entisestään. Asia olisi ollut helposti sovittavissa mikäli hän olisi sanonut rehellisesti loukkaantuneensa kun sovein leffaillan. Edelleenkin vastaavia tilanteita ollut useita, että hän vääristelee sanomisiani ja aiheuttaa riidan. Ei joka riita lähde siitä että olisin sopinut taas jonkun leffaillan ja en anna aikaa miehelleni vaan riita voi lähteä vaikka joskus sanomastani asiasta, jonka hän ottaa esille kuukausien päästä ja vääristelee sanomiseni ja olettaa minun tarkoittaneen jotain mitä en ole tarkoittanut. Aikuiset ihmiset eivät silti selvitä asioita tuollaisella käytöksellä vaan puhumalla. Olen yrittänyt lähestyä häntä mutta leikkii verisesti loukkaantunutta useita päiviä. Ei tuollainen käytös ole henkisesti tervettä. Sitä ihmettelen miten näin moni puolustelee miehen käytöstä. Onkohan kommentoijat itse käytöksessään samanlaisia ja siksi herättää niin paljon tunteita. Jos niin asiasta tosiaan kannattaa pyrkiä päästä eroon. Mikään riita tai erimielisyys ei oikeuta kohtelemaan toista huonosti. Ja edelleen olisin perunut leffan mikäli mies olisi asiallisesti asiasta sanonut. En tosiaan peru enää kun ei nää mitään väärää käytöksessään. Ymmärrän että ärsytti kun väärin oletti mutta minun haukkumistani en kuuntele keneltäkään.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä taas. Aikamoisia mielipiteitä herättänyt tämä asia. Selvennettäköön että

a) vietämme miehen kanssa paljon yhteistä aikaa.

b) mies ei ollut alunperinkään kiinnostunut menemään illanistujaisiin vaan suhtautui nihkeästi asiaan siksi en osannut odottaa että leffaan meneminen olisi jokin kynnyskysymys

c) jokaiselle on omassa suhteessaan omat toimintamallit. Minun ja miehen toimintamalli on että jos jompikumpi haluaa tehdä omia juttuja, on hän vapaa menemään. Ei tarkoita etteikö rakastettaisi toisiamme vaan haluamme myös pitää huolta muista sosiaalisista kontakteista. Tietenkin vietämme myös yhdessä aikaa.

d) se kuuliko mies keskusteluani vai ei on täysin toissijainen juttu. Me emme tosiaankaan toimi niin että kysymme toiselta lupaa omaan vapaa-aikaan. Oikeastiko tuollaisissa suhteissa jotkut elää. Ymmärrän jos ollaan naimisissa ja lapsia.

e) emme ole naimisissa, vaan avoliitossa

Sitten se tärkein. Mies teki olettamuksen, että viettäisimme iltaa yhdessä mikäli illanistujaiset eivät onnistu. Emme olleet keskustelleet tästä kuitenkaan, joten pelkän olettamuksen takia kukaan ei ala räyhäämään toiselle ja vääristelemään toisen sanomisia. Mieshän väitti ihan pokkana että näin olisimme sopineet emmekä olleet. Hän oletti näin kyllä. Yritin selittää että näin ei oltu sovittu ja kysyin miksi vääristelee sanomisiani ja hänen käytöksensä eskaloitui entisestään. Asia olisi ollut helposti sovittavissa mikäli hän olisi sanonut rehellisesti loukkaantuneensa kun sovein leffaillan. Edelleenkin vastaavia tilanteita ollut useita, että hän vääristelee sanomisiani ja aiheuttaa riidan. Ei joka riita lähde siitä että olisin sopinut taas jonkun leffaillan ja en anna aikaa miehelleni vaan riita voi lähteä vaikka joskus sanomastani asiasta, jonka hän ottaa esille kuukausien päästä ja vääristelee sanomiseni ja olettaa minun tarkoittaneen jotain mitä en ole tarkoittanut. Aikuiset ihmiset eivät silti selvitä asioita tuollaisella käytöksellä vaan puhumalla. Olen yrittänyt lähestyä häntä mutta leikkii verisesti loukkaantunutta useita päiviä. Ei tuollainen käytös ole henkisesti tervettä. Sitä ihmettelen miten näin moni puolustelee miehen käytöstä. Onkohan kommentoijat itse käytöksessään samanlaisia ja siksi herättää niin paljon tunteita. Jos niin asiasta tosiaan kannattaa pyrkiä päästä eroon. Mikään riita tai erimielisyys ei oikeuta kohtelemaan toista huonosti. Ja edelleen olisin perunut leffan mikäli mies olisi asiallisesti asiasta sanonut. En tosiaan peru enää kun ei nää mitään väärää käytöksessään. Ymmärrän että ärsytti kun väärin oletti mutta minun haukkumistani en kuuntele keneltäkään.

Lopeta nyt tuon asian jankkaaminen! Sillä ei ole mitään väliä että miten homma meni, vaan sillä että miten jatkatte tästä eteenpäin. Aito anteeksipyyntö tulee vain omasta itsestä ja omasta halusta, sitä ei voi pakottaa ulos. Suosittelen että pyydä anteeksi koko juttua, kaikkea sitä mitä olet tehnyt väärin, ja kerro että haluat vastaavassa tilanteessa keskustella asiat paremmin selväksi, jotta ei tule väärinymmärryksiä puolin ja toisin. Sen jälkeen jatka elämää! Toinen lähtee mukaan tai sitten ei, mutta kun olet pöydän siivonnut omalta puoleltasi, et sitten muuta voi tehdäkään. Jos tuota jäät jankkaamaan, jankkaat maailman loppuun saakka, eikä se siitä etene mihinkään suuntaan, Kaikkein huonoin valinta parisuhteessa on että molemmat käyvät siilipuolustukseen, eikä kummallakaan ole rohkeutta heittää aseita pois, ja kävellä puolitiehen vastaan. Riitoja alkaa joka asiasta, mutta vain rohkeat ovat rauhantekijöitä.

Onpa miehelläsi valikoivakuulo...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Mies mököttää edelleen. Ei puhu mitään eikä vastaa. En nyt oikeasti ymmärrä miten hän kokee olevansa eniten loukattu tässä kun itse minulle riidan yhteydessä laukoi aika pahoja kommentteja ja sanoipa vielä lopuksi ettei halua olla kaltaiseni naisen kanssa edes. Syytän itseäni nyt tästä tilanteesta kun on luontaista itselleni, sillä minulla on huono itsetunto mutta järki sanoo että mies ylireagoi ja hän olisi anteeksipyynnön velkaa minulle. Tällä kertaa en kyllä anna periksi asian suhteen ja yritä lähestyä yhtään enempää. Siinähän mullittelee. Voi pakata tavaransa jos ei ala anteeksipyyntöä tulemaan.. Onneksi ei olla naimisissa eikä lapsia ja asunnon omistan minä.

Jollet halua viettää aikaasi miehesi kanssa, niin ero on varmaan paras ratkaisu. Pääset sitten vaikka joka ilta leffaan kavereiden kanssa, niin ei tarvii miettiä enää miestä, joka haluaisi viettää iltaa sun kanssa.

On kyse vain yhdestä illasta, jolloin satuin sopimaan yhden menon kun yhteinen meno ei onnistunutkaan. Mikäli hän olisi ottanut asian esille asiallisesti olisin toki perunut leffaan menemisen mutta huonoa käytöstä, toisen haukkumista ja syyttelyä sekä puheiden väärentelyä en katsele hyvällä. Eipä kauheasti tee mieli tehdä mitään yhdessä jos ensimmäinen reaktio asiallisen keskustelun sijaan on syyttelu ja haukkuminen. Itsehän mainitsi ettei edes halua olla kaltaiseni naisen kanssa. Itse käyttäydyin asiallisesti ja pysyin rauhallisena. Yrittänyt lähestyä tilanteen jälkeen mutten saa vastausta. Aikuinen ihminen ei toimi noin.

Haluat tulla kunnioitetuksi ja asiallisesti kohdelluksi miehesi taholta. Miehesi toivoo samaa.

Mietihän, jos olisit kolmen kaverin kanssa sopinut tapaamisen, jonka kaksi peruu, voisitko muitta mutkitta sopia tapaamisen jonkun ulkopuolisen kanssa, sanomatta mitään suoraan kolmannelle kaverille?

Se että miehesi nyt haukkuu sinua, mököttää, eikä puheissaan halua jatkaa suhdettanne, johtuu mitä luultavimmin siitä, että SINÄ olet tämän kaiken tehnyt jo: Olet ohittanut miehesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Mies mököttää edelleen. Ei puhu mitään eikä vastaa. En nyt oikeasti ymmärrä miten hän kokee olevansa eniten loukattu tässä kun itse minulle riidan yhteydessä laukoi aika pahoja kommentteja ja sanoipa vielä lopuksi ettei halua olla kaltaiseni naisen kanssa edes. Syytän itseäni nyt tästä tilanteesta kun on luontaista itselleni, sillä minulla on huono itsetunto mutta järki sanoo että mies ylireagoi ja hän olisi anteeksipyynnön velkaa minulle. Tällä kertaa en kyllä anna periksi asian suhteen ja yritä lähestyä yhtään enempää. Siinähän mullittelee. Voi pakata tavaransa jos ei ala anteeksipyyntöä tulemaan.. Onneksi ei olla naimisissa eikä lapsia ja asunnon omistan minä.

Jollet halua viettää aikaasi miehesi kanssa, niin ero on varmaan paras ratkaisu. Pääset sitten vaikka joka ilta leffaan kavereiden kanssa, niin ei tarvii miettiä enää miestä, joka haluaisi viettää iltaa sun kanssa.

On kyse vain yhdestä illasta, jolloin satuin sopimaan yhden menon kun yhteinen meno ei onnistunutkaan. Mikäli hän olisi ottanut asian esille asiallisesti olisin toki perunut leffaan menemisen mutta huonoa käytöstä, toisen haukkumista ja syyttelyä sekä puheiden väärentelyä en katsele hyvällä. Eipä kauheasti tee mieli tehdä mitään yhdessä jos ensimmäinen reaktio asiallisen keskustelun sijaan on syyttelu ja haukkuminen. Itsehän mainitsi ettei edes halua olla kaltaiseni naisen kanssa. Itse käyttäydyin asiallisesti ja pysyin rauhallisena. Yrittänyt lähestyä tilanteen jälkeen mutten saa vastausta. Aikuinen ihminen ei toimi noin.

Haluat tulla kunnioitetuksi ja asiallisesti kohdelluksi miehesi taholta. Miehesi toivoo samaa.

Mietihän, jos olisit kolmen kaverin kanssa sopinut tapaamisen, jonka kaksi peruu, voisitko muitta mutkitta sopia tapaamisen jonkun ulkopuolisen kanssa, sanomatta mitään suoraan kolmannelle kaverille?

Se että miehesi nyt haukkuu sinua, mököttää, eikä puheissaan halua jatkaa suhdettanne, johtuu mitä luultavimmin siitä, että SINÄ olet tämän kaiken tehnyt jo: Olet ohittanut miehesi.

Anteeksi vain, mutta vertauskuvasi ontuu. Tässä koko alkuperäinen suunnitelma peruuntui. Ei niin, että osa perui ja osa olisi voinut viettää iltaa porukalla. Kun koko alkuperäinen suunnitelma peruuntuu niin se peruuntuu. Jos haluaa silti viettää erityistä aikaa puolison kanssa, kun kaveriporukan kanssa sovittu ilta peruuntui, niin näistä toiveista pitää sanoa ääneen. Ei saa olettaa yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et tehnyt mitään väärin, ellet ollut miehen kanssa yhteisestä illasta sopinut!

En ollut sopinut :/ -ap

Oöet kyllä tavallisen idiootti jollet tajua miehesi odottaneen yhteistä iltaa. Mies halusi viettää kanssasi aikaa joka tapauksessa, onnistui illanvietto tai ei. Oon nyt vamitettavasti miehen puolella.

Minkä ikäisiä te yhteisen illan olettajat olette? Koska ikä saattaa selittää sen, miksi toiset eivät oleta ja toiset olettavat.

No lähtökohtaisesti puhutaan toisiaan rakastavasta pariskunnasta, jotka nauttivat toistensa seurasta pääsääntöisesti vaikka joskus tietysti erimielisyyksiäkin on. Ikä ei tässä ole mitenkään relevantti asia.

Kun on mennyt väärän ihmisen kanssa kimppaan tai elää kuin sinkku niin oletettavasti jossain kohtaa alkaa tökkimään molemmilla ja sitten joko erotaan tai kitkutellen yhdessä erinäisistä syistä kuten lapset, yhteinen omaisuus jne. Säälittävää sinänsä kyllä ☹️

Elää kuin sinkku? Trollaatko? Ap viettää spessuiltoja miehen kanssa useita kertoja viikossa. Sopi yhden leffaillan kaverinsa kanssa. Ja tämäkö tarkoittaa sitö, että elää kuin sinkku? Oikeasti? Jos oikeasti koet noin, niin kai ymmärrät olevasi pahasti läheisriippuvainen? Normaaliin parisuhteeseen kuuluu myös oma aika ja omat ystävät. Parisuhde ei tarkoita sitä, että pitäisi viettää aikaa 24/7 kumppanin kanssa, koska jos ei näin tee, niin viilettää kuin sinkku?!

Tyhmä olet. Onko täällä puhuttu mitään siitä etteikö omaa aikaa voi viettää? Kyse on vain siitä, ettei ap ole keskustellut leffaillastaan vaan olettanut että mies kuunnellut hänen puhelinkeskustelunsa ja ymmärtänyt heti mistä ajankohdasta esim. keskustellaan. Miten et voi tajuta asiaa?

Oletat ilmeisesti että molemmin puolin tällainen on ihan Ok myös itsellesi että tyttö,- tai poikaystäväsi/ puolisosi voi mennä ja tulla minne vaan sinulle siitä mitään ilmoittamatta tai edes keskustelematta että nyt menen sinne tai tänne xx päivänä.

Ihan samalla tavalla mies ei voi olettaa. Molemmat mokasivat, sellaista sattuu parisuhteissa. Noin naurettavan pienestä molempien tekemästä mokasta ei raivota, haukuta eikä mökötetä. Ei ainakaan aikuisten parisuhteissa. Kielenkäyttösi perusteella veikkaan sinun olevan nuori, joten et näitä asioita vielä ymmärrä aikuisen näkökulmasta.

Ja meillä on välistä käynyt samanlaisia informaatiokatkoksia. Kun asia on tullut ilmi, niin ollaan sovittu, että jatkossa kommunikoidaan paremmin. Kumpikaan ei ole vetänyt mitään vuosisadan draamaa päälle, vaan ihan rauhallisesti ollaan keskusteltu asioista.

Olipa moralisoiva kirjoitus. Jos ei ole soveliasta mököttää ja haukkua, niin miksi sinun on ok julistaa joku käytös kertakaikkiaan naurettavaksi? Harvemmin toiselle nauraminen on mitään suhdetta parantanut. Tai kanssakeskustelijan leimaaminen keskenkasvuiseksi samaan aikaan, kun itsekään et ole neutraali.

Sekään ei ole yhtään aikuisempaa, että viisastellaan millainen hyvä suhde olisi, kun kuitenkin valtaosa suhteista on joka tapauksessa jotain muuta kuin aina rauhallisesti keskustelevia. Miksi ne huonommat suhteet pitäisi välittömästi lopettaa - onko tilanne sitten parempi, jos parisuhteissa voivat elää vain harvat ja valitut? Kun se kuitenkin kai on yksi tärkeä asia, joka ihmisiä kasvattaa aikuisiällä. Voidaan kehittää suhdetta paremmaksi ja se tuottaa paljon positiivisia asioita, vaikkei suhde vieläkään olisi täydellinen.

Varmasti moni oppii olemaan ihmisiksi suhteissa nimenomaan sitä kautta, että eroaa muutaman kerran ja saa näkökulmia omaan ja muiden käytökseen. Ehkä tässä suhteessa se olisi paras ratkaisu. Mutta oman tulevaisuuden kannalta olisi parasta kuitenkin tehdä kaikki järkevästi tehtävissä oleva nykysuhteessa, jotta siitä saisi kaiken tarpeellisen opin irti.

Kai ihmiset voivat pitää perusoletuksena mitä haluavat, mutta väistämättä sellainen oletusasetus ihmisten päästä löytyy. Koska kaikesta ei voi neuvotella ihan koko ajan. Vai kuulostaako sellainen suhde rentouttavalta, jossa joka aamu kysytään, ooksä munkaa tänään? Riippuvaisuuden ja pakokauhun kehä ei tuosta helpottuisi vähääkään, päinvastoin. Ihminen ei kuitenkaan arjessaan kestä olla eksistentialisti. Joidenkin asioiden pitää tuottaa turvallisuutta.

Useimmille sitä tuo parisuhteessa perusoletus, että toinen on yleensä saapuvilla, jos ei mitään kummaa satu eikä ole muuta ilmoittanut. Jos siis ei puhuta yksilöstä, joka pelkää tulevansa tukahdutetuksi, ja sehän on senverran läpikäyvä pelko, että sitä potevan kanssa eläminen käy raskaaksi useimmille. Minusta vähän vaikuttaa, että tämä pari voisi olla nimenomaan tällaisissa ongelmissa. Toisen etäisyydenotto saa toisen ripustautumaan, ja kumpikin inhoaa toistaan sen takia. Aikuistumiseen nimenomaan kuuluisi näiden piirteiden haltuunotto, jotta elämä ei perustu pelkoon. Olkoon se vaikka syväeksistentialismia.

Jokainen aika kuitenkin suosii jotain reaktiotapaa. Nykymaailmassa se on kallistunut karkaamisen suosimiseen, jos ennen maailmassa ykkössuosikki on ollut äärimmäinen ripustautuminen. Parasta kai kuitenkin olisi, että molempia ilmiöitä yritettäisiin hillitä ja mietittäisiin tottuneemmin, mikä eri syiden painoarvo kulloinkin on. Ehkä se olisi kaikille parasta ja vähentäisi sekä ennenaikaisia suhderikkoja että liian pitkään sietämistä.

Ja ei, en osaa sanoa onko tämän suhteen aika päättyä. Ap ei ole kertonut, minkälaista henkistä väkivaltaa suhteessa on ja miten paljon. Omassanikin oli, mutta se loppui kun minä voimaannuin tunnistaessani kaltoinkohtelun, ja mies rentoutui tajutessaan, että hänen on mahdollista oppia järkevämpääkin parisuhdekäytöstä. Koville otti, mutta tämä saattoi pelastaa meidät molemmat mielenterveempää elämää kohti. Olimme toisillemme sopivasti kovat luut. Mutta lähtökohtaisesti pidimme toisistamme ja meitä yhdisti ja myös sitoi moni asia. Ap taas vaikuttaa ajautuneen vastenmieliseen suhteeseen vahingossa. Miksi?

Se että sanoo käytöstä naurettavaksi, ei tarkoita sitä, että nauraa toiselle päin naamaa. Tämä on taas tätä draaman hakua ja tarinan keksimistä, mistä ei ole kenellekään mitään hyötyä. On olemassa huonoa käytöstä ja hyvää käytöstä ilman, että tarvitsee loukkaantuneena kutsua faktojen toteamista moralisoimiseksi. Käytöstapoja saa ja pitää olettaa jokaiselta täyspäiseltä aikuiselta. Ja itsensä hillitsemistä. Tätä ei draamailijat ja kilareiden vetäjät yleensä sulata, vaan alkaa selitys moralisoinnista ja kaikesta muusta mahdollisesta.

Luulen, että sinulta meni edellisen kirjoittajan pointti ohi. Mielestäni siinä yritettiin sanoa, että toisen "heitteille jättäminen" ei ole yhtään sen kunniallisempaa ja aikuisempaa toimintaa parisuhteessa kuin siitä suuttuminenkaan.

Vuorovaikutus pitää saada sellaiseen kioskin, että kummallakin on hyvä olla. Hyvä vuorovaikutus mahdollistaa parhaiten kahden rinnakkaisen elämän kuljettamisen rinnakkain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Mies mököttää edelleen. Ei puhu mitään eikä vastaa. En nyt oikeasti ymmärrä miten hän kokee olevansa eniten loukattu tässä kun itse minulle riidan yhteydessä laukoi aika pahoja kommentteja ja sanoipa vielä lopuksi ettei halua olla kaltaiseni naisen kanssa edes. Syytän itseäni nyt tästä tilanteesta kun on luontaista itselleni, sillä minulla on huono itsetunto mutta järki sanoo että mies ylireagoi ja hän olisi anteeksipyynnön velkaa minulle. Tällä kertaa en kyllä anna periksi asian suhteen ja yritä lähestyä yhtään enempää. Siinähän mullittelee. Voi pakata tavaransa jos ei ala anteeksipyyntöä tulemaan.. Onneksi ei olla naimisissa eikä lapsia ja asunnon omistan minä.

Jollet halua viettää aikaasi miehesi kanssa, niin ero on varmaan paras ratkaisu. Pääset sitten vaikka joka ilta leffaan kavereiden kanssa, niin ei tarvii miettiä enää miestä, joka haluaisi viettää iltaa sun kanssa.

On kyse vain yhdestä illasta, jolloin satuin sopimaan yhden menon kun yhteinen meno ei onnistunutkaan. Mikäli hän olisi ottanut asian esille asiallisesti olisin toki perunut leffaan menemisen mutta huonoa käytöstä, toisen haukkumista ja syyttelyä sekä puheiden väärentelyä en katsele hyvällä. Eipä kauheasti tee mieli tehdä mitään yhdessä jos ensimmäinen reaktio asiallisen keskustelun sijaan on syyttelu ja haukkuminen. Itsehän mainitsi ettei edes halua olla kaltaiseni naisen kanssa. Itse käyttäydyin asiallisesti ja pysyin rauhallisena. Yrittänyt lähestyä tilanteen jälkeen mutten saa vastausta. Aikuinen ihminen ei toimi noin.

Haluat tulla kunnioitetuksi ja asiallisesti kohdelluksi miehesi taholta. Miehesi toivoo samaa.

Mietihän, jos olisit kolmen kaverin kanssa sopinut tapaamisen, jonka kaksi peruu, voisitko muitta mutkitta sopia tapaamisen jonkun ulkopuolisen kanssa, sanomatta mitään suoraan kolmannelle kaverille?

Se että miehesi nyt haukkuu sinua, mököttää, eikä puheissaan halua jatkaa suhdettanne, johtuu mitä luultavimmin siitä, että SINÄ olet tämän kaiken tehnyt jo: Olet ohittanut miehesi.

Anteeksi vain, mutta vertauskuvasi ontuu. Tässä koko alkuperäinen suunnitelma peruuntui. Ei niin, että osa perui ja osa olisi voinut viettää iltaa porukalla. Kun koko alkuperäinen suunnitelma peruuntuu niin se peruuntuu. Jos haluaa silti viettää erityistä aikaa puolison kanssa, kun kaveriporukan kanssa sovittu ilta peruuntui, niin näistä toiveista pitää sanoa ääneen. Ei saa olettaa yhtään mitään.

Näin voi olla sinun elämässäsi, mutta ei minun tai puolisoni. Eikä ilmeisesti myöskään ap:n kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Mies mököttää edelleen. Ei puhu mitään eikä vastaa. En nyt oikeasti ymmärrä miten hän kokee olevansa eniten loukattu tässä kun itse minulle riidan yhteydessä laukoi aika pahoja kommentteja ja sanoipa vielä lopuksi ettei halua olla kaltaiseni naisen kanssa edes. Syytän itseäni nyt tästä tilanteesta kun on luontaista itselleni, sillä minulla on huono itsetunto mutta järki sanoo että mies ylireagoi ja hän olisi anteeksipyynnön velkaa minulle. Tällä kertaa en kyllä anna periksi asian suhteen ja yritä lähestyä yhtään enempää. Siinähän mullittelee. Voi pakata tavaransa jos ei ala anteeksipyyntöä tulemaan.. Onneksi ei olla naimisissa eikä lapsia ja asunnon omistan minä.

Jollet halua viettää aikaasi miehesi kanssa, niin ero on varmaan paras ratkaisu. Pääset sitten vaikka joka ilta leffaan kavereiden kanssa, niin ei tarvii miettiä enää miestä, joka haluaisi viettää iltaa sun kanssa.

On kyse vain yhdestä illasta, jolloin satuin sopimaan yhden menon kun yhteinen meno ei onnistunutkaan. Mikäli hän olisi ottanut asian esille asiallisesti olisin toki perunut leffaan menemisen mutta huonoa käytöstä, toisen haukkumista ja syyttelyä sekä puheiden väärentelyä en katsele hyvällä. Eipä kauheasti tee mieli tehdä mitään yhdessä jos ensimmäinen reaktio asiallisen keskustelun sijaan on syyttelu ja haukkuminen. Itsehän mainitsi ettei edes halua olla kaltaiseni naisen kanssa. Itse käyttäydyin asiallisesti ja pysyin rauhallisena. Yrittänyt lähestyä tilanteen jälkeen mutten saa vastausta. Aikuinen ihminen ei toimi noin.

Haluat tulla kunnioitetuksi ja asiallisesti kohdelluksi miehesi taholta. Miehesi toivoo samaa.

Mietihän, jos olisit kolmen kaverin kanssa sopinut tapaamisen, jonka kaksi peruu, voisitko muitta mutkitta sopia tapaamisen jonkun ulkopuolisen kanssa, sanomatta mitään suoraan kolmannelle kaverille?

Se että miehesi nyt haukkuu sinua, mököttää, eikä puheissaan halua jatkaa suhdettanne, johtuu mitä luultavimmin siitä, että SINÄ olet tämän kaiken tehnyt jo: Olet ohittanut miehesi.

Anteeksi vain, mutta vertauskuvasi ontuu. Tässä koko alkuperäinen suunnitelma peruuntui. Ei niin, että osa perui ja osa olisi voinut viettää iltaa porukalla. Kun koko alkuperäinen suunnitelma peruuntuu niin se peruuntuu. Jos haluaa silti viettää erityistä aikaa puolison kanssa, kun kaveriporukan kanssa sovittu ilta peruuntui, niin näistä toiveista pitää sanoa ääneen. Ei saa olettaa yhtään mitään.

Näin voi olla sinun elämässäsi, mutta ei minun tai puolisoni. Eikä ilmeisesti myöskään ap:n kumppanin.

Ap:n elämässäpä on. Siinä ei ole mitään erikoista, että ihminen haluaa avointa keskustelua eikä sitä, että toinen olettaa ja raivoaa sitten, kun oletus ei toteutunutkaan. Mutta hienoa että teidän suhteessa oletetaan keskustelun sijaan, meillä tosiaan puhutaan ääneen toiveista ja suunnitelmista.